Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi

  • Äänestäjiä yhteensä
    883
www.is.fi

Viron ex-presidentti HS:lle: Itämerestä ”Nato-järvi”, Naton johtoon ”kovanaamoja Itä-Euroopasta”

Ilveksen mielestä Suomen suhde Venäjään on ollut harhainen.
www.is.fi www.is.fi

Minua sitten rasittaa nämä Viron ja etenkin Ilveksen viisastelut. Pysähtynytkin kello on kahdesti oikeassa päivän aikana ja Viro on huudellut Natoraudan takana kyllä enemmän kuin mihin sillä on resursseja.

Suomen suhde Venäjään ei ole todellakaan ollut harhainen vaan meillä on täällä yksi Euroopan vahvimmista armeijoista. Tämä armeija kelpaisi Vironkin turvaksi, etenkin kun heidän oma kyvykkyys kehittyy kovin vaivalloisesti ja Ilveskin kiljuu joka käänteessä Natoa turvakseen.

Ilveksen mukaan Venäjä on aina suhtautunut Viroon eri tavalla kuin Suomeen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ja tottakai on. Suomi ei ole räksyttänyt vaan yrittänyt keskustella. Ja tämä keskustelu on onnistunut koska Suomi on kehittänyt itselleen kalliin mutta kaikkien arvostaman puolustusvoiman ja maanpuolustustahdon joka on jokaisen suomalaisen neuvottelijan selän takana.

Ilves on katkera. Nyt saamme seurata katkeran ja kaunaisen johtajan mielenliikkeitä silloin kun hän luulee voivansa tehdä niin kuin haluaa. Saman lailla katkeran kuin Ilves mutta sillä toisella puolella.
 
Viimeksi muokattu:
hansai kirjoitti:

Putin puskee Suomea Natoon​

Suomen turvallisuusympäristö muuttuu nopeasti, mutta yksi asia pysyy: Suomen puolustus on todella vahva.

Saska Saarikoski HS

2:00 | Päivitetty 8:20

8be854bd43d57684acd7b9c6309ba2b5.jpg

SUOMALAISTEN Nato-kannat olivat pitkään kuin graniittiin hakatut. Sitten ne kääntyivät yhdessä yössä. Helsingin Sanomien tuoreessa kyselyssä 48 prosenttia suomalaisista haluaa Suomen liittyvän Natoon.

Monesta vanhasta Naton kannattajasta on varmaan tuntunut siltä kuin väkijoukko olisi rynnistänyt yli vasemmalta oikealle Nato-hakemusta jättämään. Esimerkiksi tv-analyyseillään kansaa kaatanut Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola puhui Natosta kauniisti jo silloin, kun se oli vielä ruma sana. Tällä hetkellä ei Aaltolan mukaan ole kuitenkaan oikea aika jättää jäsenhakemus.


Samaa kuulee monelta puolelta. Useaa keskeistä päättäjää kuultuani tiivistäisin tilanteen näin: ennen kriisiä avainpäättäjät olivat lähempänä Natoa kuin kansa keskimäärin. Nyt he ovat kauempana.


Kiihkeässä tilanteessa pientenkin varausten esittäminen voi tuntua jahkailulta tai pelokkuudelta. Nopeaa toimintaa vaatii varsinkin moni sellainen, jonka myönteinen Nato-kanta kiiltelee vielä tuoreuttaan. Ne, joiden vastuulla päätöksenteko asiasta on, eivät tarjoa niin suoraviivaisia ratkaisuja kuin juuri nyt toivottaisiin.


PITÄÄ muistaa, ettei Venäjän hyökkäys Ukrainaan ole murtanut Suomen turvallisuuspolitiikan kovinta ydintä, joka on oma vahva puolustuskyky.

Presidentti Vladimir Putinin kaksinaamaisuus teki kyllä selvää ajatuksesta, että Suomella olisi erityissuhde Venäjään, mutta mahtoiko siihen aikuisten oikeasti kukaan uskoakaan? Jos oikeasti luotimme Venäjään, mitähän varten pidimme huolta puolustuskyvystämme, solmimme sotilaallisia kumppanuuksia, vaalimme Nato-optiota ja tilasimme juuri 64 julman tehokasta hävittäjää?

Suomi ei siksi ole nykyisessäkään tilanteessa avuton Venäjän edessä. Yhä pätee sama perustotuus kuin ennen Ukrainan sotaa: Venäjän ei kannata maksaa Suomeen hyökkäämisen hintaa.


Historiansa tuntevat venäläiset muistavat, miten suomalaiset taistelivat kehnoilla aseilla 1939–40, joten he tuskin haluavat kohdata Suomen armeijaa vahvana – eivät varsinkaan, kun vahva on suomalaisten puolustustahtokin.


Neuvostoliiton voiman päivinä Suomi oli naapurinsa armoilla. Ulospäin esiinnyttiin kuitenkin itsevarmoina. Tiedettiin, että jos suomalaiset eivät olisi uskoneet itseensä, ei meihin olisi uskonut kukaan muukaan. Nyt voimaa on enemmän, joten uskostakin kannattaa pitää kiinni.


VENÄJÄN hyökkäys Ukrainaan on luonut pelkoja, mutta myös lieventänyt niitä. Propagandafilmeissä on nähty suurvallan sotavoima erilaisine ihmeaseineen, mutta Ukrainassa näyttää pyörivän ihan perinteisiä venäläissotilaita, joilla on pulaa niin bensasta kuin taistelutahdostakin.

Vaikeaa on myös ymmärtää, mitä Venäjä Suomesta hakisi. Puheet tsaarin rajojen palauttamisesta ovat kauhuviihdettä, eivät vakavaa puhetta. Niistä puheista venäläiset saavat tosin syyttää itseään.


Suomalaiset herätti Venäjän joulukuussa julkistama vaatimuslista, jolla Venäjä niputti Suomen ja Ruotsin omaan etupiiriinsä. Se oli uudenlaista puhetta.


Aiemmin Venäjä korosti olevansa tyytyväinen Suomen vakaaseen linjaan. Kysyttäessä Venäjä kyllä varoitti vastatoimista, jos Suomi liittyisi Natoon, mutta se tuntui melkein liturgialta. Ukrainan sodan jälkeen ei enää tunnu.


Käytöksellään Venäjä tuntuu väkisin puskevan Suomea Natoon. Tällainen puusilmäisyys panee kysymään, onko Kremlin isännällä kaikki kunnossa.


PAHINTA Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan ei ole sen häikäilemättömyys: julmaksi Putin on tiedetty aina. Pahinta on sen järjettömyys, joka tekee Venäjästä arvaamattoman ja vaarallisen. Tässä tilanteessa Suomen turvallisuus voi tarvita uutta tukea ja uskottavuutta. Siitä presidentti Sauli Niinistö kävi Washingtonissa keskustelemassa.

Maailman ja Euroopan turvallisuus on nyt niin nopeassa liikkeessä, että Suomenkin on liikuttava pysyäkseen vauhdissa mukana.

Kirjoittaja on pääkirjoitus- ja mielipidetoimituksen esihenkilö.
Klikkaa laajentaaksesi...
Vain 48%, kuulostaa ikävältä. Suomalaisiin on ilmeisen helppoa vaikuttaa painostamalla.
 
Pisti hieman miettimään Suomen ja Ruotsin pääministerien kommentit.

Ensinnäkin Niinistön ja Bidenin keskustelusta kerrottiin ikäänkuin extempore soitetun Ruotsin pääministerille. Epäilin, että tokkapa presidentit kesken pohdintojensa mielijohteesta soittavat Ruotsiin vain kertoakseen, että hei - sedät täällä.

Itse ajattelin, että syy oli jokin jota Niinistö ei olisi halunnut suullisesti välittää Bidenin puolesta - jotakin mikä on Bidenin tai ylipäätään USAn takana.

Sitten Ruotsin pääministeri kertoi soitotsta täällä Helsingissä niin, että saatuaan soiton oli kertonut, että Ruotsi on myös kiinnostunut samasta yhteistyöstä kuin Suomikin.

Pääministerin vastaus itse sisällöstä oli yhtä epämääräinen kuin Niinistönkin ja hänellä - muistamatta nyt sanatarkasti - tuntui olevan hieman haasteellista kuvailla sitä mistä Suomi on sopinut.

Päätelmäni siis on, että suurin vaikeus selvästikin oli kuvailla kehitettävää puolustusyhteistyötä niin, ettei kerro mitä se on.
 
Ruotsalais mamma(en muista nimeä) totesi ettei kansanäänestys ole nyt ajateltavissa. Saattavat pistää jäsenhakemuksen sisään nopeastikkin.
 
Aaltolan mukaan nyt otettu askel ei enää ole kahden- tai kolmenvälinen, vaan ehkä loppujen lopuksi kuudenvälinen, sillä mukana ovat ehkä myös Norja, Britannia ja Saksa. Hän huomauttaa, että kyseessä on hallitun riskin ottaminen.

”Se ei välittömästi muuta Suomen statusta sotilaallisesti liittoutumattomasta maasta liittoutuneeksi. Vaarana tällä polulla on Venäjän liipasinsormi ja mahdollinen sodan laajentuminen. Nyt otetaan siis hallittuja riskejä, muutenkin laajenevan konfliktin keskellä. Se, mihin astumme on paremmin tuettu/linnoitettu Pohjola. Täytyy olla vakaata maata jalkojen alla sodan varalta. Suuremmat läntiset maat voivat paremmin ennakoida suunnittelussaan Suomen ja Ruotsin roolituksen sodan levitessä. Helpottaa laajempaa puolustussuunnittelua.”


Aaltola arvioi, että syntymässä on ”minilateraalinen puolustus- ja taakanjakoratkaisu”.

”Se lujittaa pohjolaa. Se voi olla eräänlainen puolustussopimus, jolla on ulkoiset tukijansa, takaajansa. Sillä on tiivis sidos Natoon ja myös EU:hun. Mutta keskiössä on pohjolan puolustuksen sementoiminen, pitäminen irti konflikti eskalaatiosta.”

Aaltolan mukaan nyt otettu askel voi olla lopullinen tai sitten seuraava askel otetaan puolustusliitto Natoon.

”Maltti on nyt valttia. Strateginen kylmähermoisuus. Sodanajan Euroopassa ennakoimattomuus on pääsääntö, Venäjä perin arvaamaton. Riskejä siis on, joka askeleella. Mutta pitää olla rohkea ja luja”, hän kommentoi.

Historioitsija, valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa käänteet näyttävät väliaikaiselta turvatakuulta siksi aikaa, kun Suomen poliittinen kenttä ”järjestää Nato-suhdettaan uuden tilanteen mukaiseen asentoon”.

”Mutta kun sitä ei sanota väliaikaiseksi turvatakuuksi, se ei ole sitä. Silti se luo muuten vaan täysin uuden tilanteen”, hän kirjoittaa Facebookissa.

”Se pakottaa hyökkäävän osapuolen epätietoiseen ihmettelyyn siitä, mitä tämä kaikki oikein voi käytännössä merkitä. Se joutuu ottamaan huomioon myös sellaiset mahdollisuudet, jotka oikeastaan eivät voi olla todellisuutta, mutta silti epätietoisen osapuolen pitää ottaa nekin huomioon”, Tarkka jatkaa.

Hän arvioi Suomen saaneen aikaa sopeuttaa turvallisessa ympäristössä oman suhteensa Natoon Venäjän hyökkäyksen luomassa uudessa tilanteessa.

”Se on väliaikainen turvatakuu, vaikka niin ei sanota. Tämä Niinistön saavutus on turvallisuuspolitiikan hiljaista mestaruutta parhaimmillaan.”

www.uusisuomi.fi

Analyysi Sauli Niinistön ja Joe Biden tapaamisesta tarkentuu: ”Vaarana tällä polulla on Venäjän liipasinsormi”

Jukka Tarkan mukaan viikonlopun käänteet näyttävät väliaikaiselta turvatakuulta siksi aikaa, kun Suomen poliittinen kenttä ”järjestää Nato-suhdettaan uuden tilanteen mukaiseen asentoon”. Mika Aaltola varoittaa Venäjän reaktioista.
www.uusisuomi.fi www.uusisuomi.fi
 
jak kirjoitti:
Ruotsalais mamma(en muista nimeä) totesi ettei kansanäänestys ole nyt ajateltavissa. Saattavat pistää jäsenhakemuksen sisään nopeastikkin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Toisinkin kuin Suomi niin Ruotsissa kyetään nopeisiinkin suunnan muutoksiin. Tehtiinhän siellä asevienninkin suhteen todella nopea muutos entiseen politiikkaan nähden ja homma selkeästi yllätti Suomen. Naton suhteen voipi olla sama homma. Ruotsalaiset ovat aina olleet pragmaattisia. Mutta tuo HS:n mielipide mittaus kyllä huolestuttaa. Alle 50% kannatuksella natoon ei mennä. Toisaalta en yhtään ihmettele tuota kannatuslukemaa koska ulkoa päin mielitpiteisiin voidaan yrittää vaikuttaa hyvinkin paljon. Eikä toisaalta poliittinen keskustelu hyödyistä ja haitoista (joita en itse kovinkaan paljon nykyisessä tilanteessa näe) ole aloitettu kunnolla edes keskustelua. Demarit ovat tuossa paljon vartijoina sekä keskusta.
 
  • Tykkää
Reactions: jak
hansai kirjoitti:
Aaltolan mukaan nyt otettu askel ei enää ole kahden- tai kolmenvälinen, vaan ehkä loppujen lopuksi kuudenvälinen, sillä mukana ovat ehkä myös Norja, Britannia ja Saksa. Hän huomauttaa, että kyseessä on hallitun riskin ottaminen.

”Se ei välittömästi muuta Suomen statusta sotilaallisesti liittoutumattomasta maasta liittoutuneeksi. Vaarana tällä polulla on Venäjän liipasinsormi ja mahdollinen sodan laajentuminen. Nyt otetaan siis hallittuja riskejä, muutenkin laajenevan konfliktin keskellä. Se, mihin astumme on paremmin tuettu/linnoitettu Pohjola. Täytyy olla vakaata maata jalkojen alla sodan varalta. Suuremmat läntiset maat voivat paremmin ennakoida suunnittelussaan Suomen ja Ruotsin roolituksen sodan levitessä. Helpottaa laajempaa puolustussuunnittelua.”


Aaltola arvioi, että syntymässä on ”minilateraalinen puolustus- ja taakanjakoratkaisu”.

”Se lujittaa pohjolaa. Se voi olla eräänlainen puolustussopimus, jolla on ulkoiset tukijansa, takaajansa. Sillä on tiivis sidos Natoon ja myös EU:hun. Mutta keskiössä on pohjolan puolustuksen sementoiminen, pitäminen irti konflikti eskalaatiosta.”

Aaltolan mukaan nyt otettu askel voi olla lopullinen tai sitten seuraava askel otetaan puolustusliitto Natoon.

”Maltti on nyt valttia. Strateginen kylmähermoisuus. Sodanajan Euroopassa ennakoimattomuus on pääsääntö, Venäjä perin arvaamaton. Riskejä siis on, joka askeleella. Mutta pitää olla rohkea ja luja”, hän kommentoi.

Historioitsija, valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa käänteet näyttävät väliaikaiselta turvatakuulta siksi aikaa, kun Suomen poliittinen kenttä ”järjestää Nato-suhdettaan uuden tilanteen mukaiseen asentoon”.

”Mutta kun sitä ei sanota väliaikaiseksi turvatakuuksi, se ei ole sitä. Silti se luo muuten vaan täysin uuden tilanteen”, hän kirjoittaa Facebookissa.

”Se pakottaa hyökkäävän osapuolen epätietoiseen ihmettelyyn siitä, mitä tämä kaikki oikein voi käytännössä merkitä. Se joutuu ottamaan huomioon myös sellaiset mahdollisuudet, jotka oikeastaan eivät voi olla todellisuutta, mutta silti epätietoisen osapuolen pitää ottaa nekin huomioon”, Tarkka jatkaa.

Hän arvioi Suomen saaneen aikaa sopeuttaa turvallisessa ympäristössä oman suhteensa Natoon Venäjän hyökkäyksen luomassa uudessa tilanteessa.

”Se on väliaikainen turvatakuu, vaikka niin ei sanota. Tämä Niinistön saavutus on turvallisuuspolitiikan hiljaista mestaruutta parhaimmillaan.”

www.uusisuomi.fi

Analyysi Sauli Niinistön ja Joe Biden tapaamisesta tarkentuu: ”Vaarana tällä polulla on Venäjän liipasinsormi”

Jukka Tarkan mukaan viikonlopun käänteet näyttävät väliaikaiselta turvatakuulta siksi aikaa, kun Suomen poliittinen kenttä ”järjestää Nato-suhdettaan uuden tilanteen mukaiseen asentoon”. Mika Aaltola varoittaa Venäjän reaktioista.
www.uusisuomi.fi www.uusisuomi.fi
Klikkaa laajentaaksesi...
Kun puhutaan Venäjästä niin riskejä on aina. Suomi on Venäjän kohdelistalla. Tästä ei ole kahta kysymystä. Kysymys on koska ja miten. Eikä tuo riipu edes Putinista vaan Suomen sijainnista ja toisaalta Venäjän halusta olla maanosan suurvalta.
 
Raveni kirjoitti:
Toisinkin kuin Suomi niin Ruotsissa kyetään nopeisiinkin suunnan muutoksiin. Tehtiinhän siellä asevienninkin suhteen todella nopea muutos entiseen politiikkaan nähden ja homma selkeästi yllätti Suomen. Naton suhteen voipi olla sama homma. Ruotsalaiset ovat aina olleet pragmaattisia. Mutta tuo HS:n mielipide mittaus kyllä huolestuttaa. Alle 50% kannatuksella natoon ei mennä. Toisaalta en yhtään ihmettele tuota kannatuslukemaa koska ulkoa päin mielitpiteisiin voidaan yrittää vaikuttaa hyvinkin paljon. Eikä toisaalta poliittinen keskustelu hyödyistä ja haitoista (joita en itse kovinkaan paljon nykyisessä tilanteessa näe) ole aloitettu kunnolla edes keskustelua. Demarit ovat tuossa paljon vartijoina sekä keskusta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ottakaapa huomioon Hesarin punavihreiden toimittajien kysymyksen muotoilu.
”Natossa on tällä hetkellä 30 ja EU:ssa 27 jäsenmaata. EU-maista 21 on myös Naton jäseniä. Mitä mieltä Te olette, pitäisikö Suomen liittyä Naton jäseneksi vai ei?” Voiko tuota vaikeammin kysyä ja miten kysymykseen ylipäätään liittyy EU.
 
Viimeksi muokattu:
Entinen Viron PV:n komentaja Riho Terras sanoo että Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyys vakauttaisi Pohjolan tilannetta.

www.verkkouutiset.fi

Viron ex-komentaja VU:lle: Suomen Nato-jäsenyys loisi vakautta | Verkkouutiset

Itämeren alueen turvallisuustilanne voi Riho Terrasin mukaan kiristyä odottamattoman nopeasti.
www.verkkouutiset.fi www.verkkouutiset.fi


– Venäjä on osoittanut kykenevänsä liikuttelemaan joukkojaan erittäin nopeasti. En usko, että esimerkiksi tammikuisessa niin sanotussa Kazakstanin rauhanturvaoperaatiossa oli kyse niinkään Kazakstanista, vaan pikemminkin siitä, että Venäjä halusi demonstroida. Tämä on nähty myös Ukrainassa, hän sanoo.

Varsinkin Baltian maiden ja Puolan asemaan heijastuu Terrasin mukaan myös se, että Valko-Venäjä on nyt käytännössä Venäjän miehittämä maa.

– Venäjän joukot ovat Valko-Venäjällä arvatenkin pysyvästi. Tämä on merkittävä muutos geopoliittisessa tilanteessa. Strategisesti tärkeä Suwalkin käytävä on entistä uhatumpi, ja se on otettava huomioon puolustussuunnittelussamme, hän toteaa.

– Nato on kuitenkin osoittanut jälleen kerran yhtenäisyytensä monin tavoin – ei vain sanallisesti, vaan myös konkreettisin teoin. Itäisen sivustan puolustusta on vahvistettu, muun muassa Yhdysvallat, Britannia ja Saksa ovat lisänneet joukkojaan alueella. Olennaista ei ole niiden määrä, vaan vahva viesti siitä, että olemme yhdessä valmiita puolustamaan jokaista neliömetriä hyökkääjää vastaan.
 
hansai kirjoitti:
Tämä on se miksi ihmettelin..
Klikkaa laajentaaksesi...
Some on tuossa tietyllä tavalla hyvä mittari monet pelkäävät Venäjän reaktiota ja siksi ovat a) valinnan suhteen ylipäätään epävarmoja ja b) kääntyvät valinnassaan EI:n kannalle. Ihmisiä yksinkertaisesti pelottaa. Samalla Natosta ja siihen kuulumisesta kerrotaan hyvin paljon virheellistä tietoa. Tuon oikaisemisessa poliitikot olisivat avain asemassa. Ongelma on nyt keskustelussa. Poliitikot eivät tiedä mitä kansa haluaa ja kun ollaan edustuksellisessa demokratiassa halu irtopisteiden hankkimiseen saattaa olla suurta vaikka sitten turvallisuuden kustannuksella. Tähän viittaisi Keskustan ja Vasemmiston ulostulot, että katsotaan sitten myöhemmin kun ollaan kuultu ensin vähän puolueen jäsenten mielipiteitä. Sama homma perussuomalaisten kohdalla mitä Purran ulostuloa kuuntelin.

Keskustelu Natosta pyörii tällä hetkellä Somessa pyöremyrskynlailla. Media ei siihen ole ottanut juurikaan kantaa koska poliitikot eivät ole ottaneet, poliitikot varovat sanomisiaan ja perustelujaan taas kun eivät tiedä mitä kansa on mieltä. Nyt annetaan huonon ja väärän tiedon pohjalta luoduille gallupeille liikaa tilaa keskustelussa. Tämä on monessa muussakin asiassa ollut aina vähän Suomen ongelma. Ihmisten päätökset perustuvat tunteeseen eivätkä aina tietoon ja järkeen.

Itse en natosta haluaisia kansanäänestystä juuri tuon vuoksi. Toisaalta gallupit eivät ole myöskään mikään mittari suuren virhemarginaalin takia ja niihinkin voidaan vaikuttaa. Eduskuntavaaleihin emme voi odottaa ja siinäkin piilisi se poliittinen riski.

Kyllä Natoon pitäisi hakeutua kansan eduskunnalle antamalla mandaatilla tässä tilanteessa. Eduskunta edustaa kansaa ja eduskunnan on vielä tämän kauden aikana tehtävä tuo päätös.
 
tulikomento kirjoitti:
Entinen Viron PV:m komentaja Riho Terras sanoo että Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyys vakauttaisi Pohjolan tilannetta.

www.verkkouutiset.fi

Viron ex-komentaja VU:lle: Suomen Nato-jäsenyys loisi vakautta | Verkkouutiset

Itämeren alueen turvallisuustilanne voi Riho Terrasin mukaan kiristyä odottamattoman nopeasti.
www.verkkouutiset.fi www.verkkouutiset.fi


– Venäjä on osoittanut kykenevänsä liikuttelemaan joukkojaan erittäin nopeasti. En usko, että esimerkiksi tammikuisessa niin sanotussa Kazakstanin rauhanturvaoperaatiossa oli kyse niinkään Kazakstanista, vaan pikemminkin siitä, että Venäjä halusi demonstroida. Tämä on nähty myös Ukrainassa, hän sanoo.

Varsinkin Baltian maiden ja Puolan asemaan heijastuu Terrasin mukaan myös se, että Valko-Venäjä on nyt käytännössä Venäjän miehittämä maa.

– Venäjän joukot ovat Valko-Venäjällä arvatenkin pysyvästi. Tämä on merkittävä muutos geopoliittisessa tilanteessa. Strategisesti tärkeä Suwalkin käytävä on entistä uhatumpi, ja se on otettava huomioon puolustussuunnittelussamme, hän toteaa.

– Nato on kuitenkin osoittanut jälleen kerran yhtenäisyytensä monin tavoin – ei vain sanallisesti, vaan myös konkreettisin teoin. Itäisen sivustan puolustusta on vahvistettu, muun muassa Yhdysvallat, Britannia ja Saksa ovat lisänneet joukkojaan alueella. Olennaista ei ole niiden määrä, vaan vahva viesti siitä, että olemme yhdessä valmiita puolustamaan jokaista neliömetriä hyökkääjää vastaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Aivan varmasti vakauttaisi. Suomi on kovassa pelissä pelaaja, joka yrittää pelata molemmissa joukkueissa ilmeisen huonolla menestyksellä. Kyllä tämmöinen näpeille tuppaa lyömään ennemmin tai myöhemmin. Tulee mieleen mies, jolla on kaksi vaimoa/tyttöystävää eikä osaa päättää kumman kanssa haluaa olla. Jossain vaiheessa, joku muu tekee päätöksen tämän miehen puolesta ja se ei välttämättä olekaan sellainen, että tämä mies olisi itse tehnyt samaa päätöstä. Tämä on se Suomen riski. Jos me emme pysty päättämään niin, joku muu kyllä varmasti päättää puolestamme (ennemmin tai myöhemmin). Siinä päätöksessä (joku muu päättää puolestamme) voisin lyödä vetoa sen puolesta, että tavalla tai toisella Suomi päätyy Venäjän etupiiriin, joko liittoutumattomana itsenäisenä maana tai osana Venäjän aggressiivisina toimenpiteitä. Joka tapauksessa kuohittuna.
 
Raveni kirjoitti:
Some on tuossa tietyllä tavalla hyvä mittari monet pelkäävät Venäjän reaktiota ja siksi ovat a) valinnan suhteen ylipäätään epävarmoja ja b) kääntyvät valinnassaan EI:n kannalle. Ihmisiä yksinkertaisesti pelottaa. Samalla Natosta ja siihen kuulumisesta kerrotaan hyvin paljon virheellistä tietoa. Tuon oikaisemisessa poliitikot olisivat avain asemassa. Ongelma on nyt keskustelussa. Poliitikot eivät tiedä mitä kansa haluaa ja kun ollaan edustuksellisessa demokratiassa halu irtopisteiden hankkimiseen saattaa olla suurta vaikka sitten turvallisuuden kustannuksella. Tähän viittaisi Keskustan ja Vasemmiston ulostulot, että katsotaan sitten myöhemmin kun ollaan kuultu ensin vähän puolueen jäsenten mielipiteitä. Sama homma perussuomalaisten kohdalla mitä Purran ulostuloa kuuntelin.

Keskustelu Natosta pyörii tällä hetkellä Somessa pyöremyrskynlailla. Media ei siihen ole ottanut juurikaan kantaa koska poliitikot eivät ole ottaneet, poliitikot varovat sanomisiaan ja perustelujaan taas kun eivät tiedä mitä kansa on mieltä. Nyt annetaan huonon ja väärän tiedon pohjalta luoduille gallupeille liikaa tilaa keskustelussa. Tämä on monessa muussakin asiassa ollut aina vähän Suomen ongelma. Ihmisten päätökset perustuvat tunteeseen eivätkä aina tietoon ja järkeen.

Itse en natosta haluaisia kansanäänestystä juuri tuon vuoksi. Toisaalta gallupit eivät ole myöskään mikään mittari suuren virhemarginaalin takia ja niihinkin voidaan vaikuttaa. Eduskuntavaaleihin emme voi odottaa ja siinäkin piilisi se poliittinen riski.

Kyllä Natoon pitäisi hakeutua kansan eduskunnalle antamalla mandaatilla tässä tilanteessa. Eduskunta edustaa kansaa ja eduskunnan on vielä tämän kauden aikana tehtävä tuo päätös.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ongelma on jos kannatus hyytyy tuohon 50% pintaan, niin sitten alkaa peli ja empiminen
 
hansai kirjoitti:
Ongelma on jos kannatus hyytyy tuohon 50% pintaan, niin sitten alkaa peli ja empiminen
Klikkaa laajentaaksesi...
Varsinkin kun muutamat puolueet ovat ottaneet linjakseen, että kannatuksen täytyy olla hyvin selkä jopa astronominen. Ymmärrän, että edes 53% kannatusta ei kaikissa puolueissa katsottaisi riittäväksi vaan kun puhutaan selkeästä enemmistöstä puhuttaisiin jostain +70% kannatuksesta jota en näe Suomen tapaisessa suomettuneessa maassa ihan heti todennäköisenä. Ruotsi on sellainen villikortti koko pelissä. Ruotsi ei jäsenyydestä hyötyisi niin selkeästi kuin Suomi ja tästä syystä siellä ei sitä varmaankaan niin tärkeänä edes nähdä. Karttaa katsomalla näkee syyn tähän. Ruotsilla ei ole metriäkään yhteistä rajaa Venäjän kanssa ja hallinnolliset alueet sijaitsevat siten, ettei hätää mahdollisessa kriisissä kovin nopeasti edes tulisi. Ruotsi kyllä pystyy hoitamaan oman tonttinsa nykyiselläänkin mielestäni tyydyttävästi ja jos alkavat panostaa enemmän puolustukseensa niin voivat pitää Ruotsin turvassa itsenäisesti melkein millaista uhkaa vastaan. Suomella tilanne on hyvin toisenlainen. Meillä on talous sakannut jo yli vuosikymmenen, Ukrainan kriisi ei tule helpottamaan tilannetta. Kuten olen kirjoittanut niin liittoutumattoman, syrjäisen maan sijainti Venäjän kainalossa ei juuri huuda ulkomaalaisia sijoittajia. Liittoutuminen voisi auttaa tuossakin asiassa.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top