Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Mahtaa kalkkunasulttaania ketuttaa.

Taattua klikki-otsikkoa. Uutinen kohta viikon vanha ja sisältö tulkittu väärin. Alkuperäinen teksti laista kertoo että Kalkkuna saa uusia lentimiä jos ei häiriköi Kreikan ilmatilaa. Mutta ittepähän kalkkunan sulttaani aloitti basaarikauppaneuvottelut näin nelikantaisesti. Tähän kauppaan tulee kohta aikamonta lisäneuvottelijaa tällävauhdilla..
 
Marin on niin pentu ettei ymmärrä edes pelätä.
Ilman Sanna Marinia tuskin nyt oltaisiin Naton eteisessä. Nimittäin Niinistö tarvitsi siihen pikkuplikan apua. Se oli Sanna joka käveli Tuomiojan, Halosen, Kiljusen & tovereiden yli (toki Rinteen tuella) - mutta yhtä kaikki - tämä pentu ohitti nämä neuvostosaurukset ja pisti nahkatakin päälleen. Niinistöllä ei tälläiseen mänööveriin ollut pelimerkkejä. Vanha kaarti yritti ottaa roolia mutta Mariin veti oikealta ohi ja jätti jäärät huomioimatta. Marin ymmärsi mitä muuttuvat gallupit merkitsivät ja ymmärsi myös, mitä Putinin Venäjä merkitsee.

Väitän, että Niinistökin hämmästyi kun huomasi, että Tuomiojalta ei tarvitsekaan enää kysyä mitään.
 
@tiedotusosasto

Esitin kysymyksen, koska olit eri mieltä näkemyksestäni.

Eli jos Ukrainan hallinto olisi kaatunut alkuunsa, vastarinta tyrehtynyt ja venäjämielinen hallitus noussut valtaan, kuinka asiat olisivat edenneet?

Ilman Sanna Marinia tuskin nyt oltaisiin Naton eteisessä. Nimittäin Niinistö tarvitsi siihen pikkuplikan apua. Se oli Sanna joka käveli Tuomiojan, Halosen, Kiljusen & tovereiden yli (toki Rinteen tuella) - mutta yhtä kaikki - tämä pentu ohitti nämä neuvostosaurukset ja pisti nahkatakin päälleen. Niinistöllä ei tälläiseen mänööveriin ollut pelimerkkejä. Vanha kaarti yritti ottaa roolia mutta Mariin veti oikealta ohi ja jätti jäärät huomioimatta. Marin ymmärsi mitä muuttuvat gallupit merkitsivät ja ymmärsi myös, mitä Putinin Venäjä merkitsee.

Väitän, että Niinistökin hämmästyi kun huomasi, että Tuomiojalta ei tarvitsekaan enää kysyä mitään.
Jätit vastaamatta kysymykseeni ja se on ihan ok.

Mutta jos kommentoit näkemyksiäni ja ohitat vastaukseesi asettamani kysymyksen, olisi asiallista vastata, jos kokee olevansa varma, kuten viestistäsi saa käsityksen.
 
Ilman Sanna Marinia tuskin nyt oltaisiin Naton eteisessä. Nimittäin Niinistö tarvitsi siihen pikkuplikan apua. Se oli Sanna joka käveli Tuomiojan, Halosen, Kiljusen & tovereiden yli (toki Rinteen tuella) - mutta yhtä kaikki - tämä pentu ohitti nämä neuvostosaurukset ja pisti nahkatakin päälleen. Niinistöllä ei tälläiseen mänööveriin ollut pelimerkkejä. Vanha kaarti yritti ottaa roolia mutta Mariin veti oikealta ohi ja jätti jäärät huomioimatta. Marin ymmärsi mitä muuttuvat gallupit merkitsivät ja ymmärsi myös, mitä Putinin Venäjä merkitsee.

Väitän, että Niinistökin hämmästyi kun huomasi, että Tuomiojalta ei tarvitsekaan enää kysyä mitään.
Juuri näin...

Marin veti koko hallituksen jäsenhakemuksen taakse...siitä ei ole kahta sanaa.
- toki tuomioja ja kiljunen koettivat muutamaan kertaan sekottaa pakkaa mutta heidät ohitettiin tyylikkäästi..

Mutta sen verran oikaisen että Suomi on siirtynyt selkeästi NATO:n ulko-oven raosta ja porstuasta salin puolelle. Päästään jo muiden rinnalle pöytään istumaan ja lautasetkin tuodaan nokan eteen kuten kaikille muillekin.
- kokouksissa on jopa äänenkäyttöoikeus vaikkei ihan vielä päästä äänestämään.

Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyydestä on jo tehty yksimielinen päätös kaikkien nykyisten jäsenmaiden toimesta, Turkki mukaan lukien.
- jäljellä on enää jäsenvaltioiden kirjalliset muodollisuudet. Tämä kierros on hyvää vauhtia meneillään eikä siitä aiheudu esteitä jäsenyydelle.

Ymmärrettävästi Suomen NATO-jäsenyys on "hapanta marjaa" ikuisille YYA-jäärille ja kaikille ryssän pikkuapulaisille. Varsinkin kun kansalaiset ovat erittäin vahvasti jäsenyyden tukena. Heti kesälomien jälkeen alkaa valmistautuminen ensi kevään eduskuntavaaleihin.
- voidaan odottaa että vaalit tulevat olemaan todellinen uuden aikakauden alku myös Suomen (ulko)politiikassa.
 
Viimeksi muokattu:
En muista Sinun kertoneen tähän muuta, kuin että jossittelut pois ja sillä mennään mikä on tapahtunut.

Siksi kysyn, koska tuo on kaiken ydin.
Ei minulla riitä mielenkiinto johonkin kuvitteelliseen tapahtumakulkuun koska kuvitella voi siitäkin eteenpäin sen tuhannella eri tavalla. Jokainen pystyy siis tekemään mielikuvituksellaan sellaisen tarinan minkä haluaa joten mitään hedelmällistä tuosta ei irtoa.

Sinä et ymmärrä, että jos kuvittelet mielikuvituksellasi muuttavasi pelilaudalta yhden tekijän niin silloinko kaikki muut pysyisivät ennallaan. Ei se niin mene.

Sanotaan, että jos Ukraina olisi menestynyt vastarinnassaan huonommin niin Suomen Natojäsenyysasiasta olisi tullut entistä kiireellisempi. Venäjää miellyttääkseen ei jäsenyysasiaa olisi kannattanut viivyttää koska halutessaan Venäjä kyllä keksii syyt provosoimattakin.
 
Sinä et ymmärrä, että jos kuvittelet mielikuvituksellasi muuttavasi pelilaudalta yhden tekijän niin silloinko kaikki muut pysyisivät ennallaan. Ei se niin mene.
Kyse oli vaihtoehtoisesta tapahtumaketjusta, joka oli esim Saksan valltiojohdolla ja joka alkuun toimi sen mukaisesti.

Pidän joka tapauksessa ehdottoman hyvänä, että Niinistö ajatteli myös tuota toista todennäköistä skenaariota.

Marinille on kaikki kaikessa nostaa ja varjella omaa egoa ja julkisuuskuvaa, ja pyrkiä siten varmistamaan oman menestyksensä.

Niinistö toimi kansakunnan etu edellä.
 
Kyse oli vaihtoehtoisesta tapahtumaketjusta, joka oli esim Saksan valltiojohdolla ja joka alkuun toimi sen mukaisesti.
Kuten sanottu, vaihtaessasi yhtälöön yhden tekijän koko yhtälö muuttuu. Et voi määrittää tapahtuneeseen vain yhtä muuttujaa olettaen, että kaikki muu etenee entiseen tapaan. En näe tässä ajattelussa mitään mieltä saati, että voisit sillä perustella jotakin.

Marinille on kaikki kaikessa nostaa ja varjella omaa egoa ja julkisuuskuvaa, ja pyrkiä siten varmistamaan oman menestyksensä.

Niinistö toimi kansakunnan etu edellä.

Täysin perusteettomia väitteitä. Heittelet näitä kuin pipanoita kankaalle ja luulet jotakin perustelleesi. Lopputulos on kuitenkin vain hajujälki joka kertoo sen jättäneestä.
 
Ilman Sanna Marinia tuskin nyt oltaisiin Naton eteisessä. Nimittäin Niinistö tarvitsi siihen pikkuplikan apua. Se oli Sanna joka käveli Tuomiojan, Halosen, Kiljusen & tovereiden yli (toki Rinteen tuella) - mutta yhtä kaikki - tämä pentu ohitti nämä neuvostosaurukset ja pisti nahkatakin päälleen. Niinistöllä ei tälläiseen mänööveriin ollut pelimerkkejä. Vanha kaarti yritti ottaa roolia mutta Mariin veti oikealta ohi ja jätti jäärät huomioimatta. Marin ymmärsi mitä muuttuvat gallupit merkitsivät ja ymmärsi myös, mitä Putinin Venäjä merkitsee.

Väitän, että Niinistökin hämmästyi kun huomasi, että Tuomiojalta ei tarvitsekaan enää kysyä mitään.

On hänellä ansionsakin. Lähinnä ärsytti tuo että Niinistöä moitittiin hänen pelokkuudestaan mutta se taas kasvaa normaalilla ihmisellä jos on ollut tuollaisen massakuoleman keskellä ja itse nippa nappa selvinnyt hengissä möykyytyksestä.

Ja sitten kun oman kansan osalta häämöttää samanlaiset näkymät niin se saattaa koskettaa eri tavalla henkilöä, jolla ei ole samanlaista kosketusta elämänhistoriassaan kuolemaan, varsinkin massamittaiseen.
 
Jaa. No tällaisilla mittareilla suurin osa suomalaisista on pentuja. Harvalla on koko elämänsä aikanakaan sellaista kokemusten kattausta kuin Niinistöllä on jo tähän mennessä ollut.

Kyllä lähemmäs 40-vuotias on ainakin minulle aikuinen ihminen. Ikä ja kokemukset toki usein rikastavat ajattelua ja tuovat näkemystä, mutta todella paljon on niitäkin, jotka pysyvät puupäinä hautaan asti ja puupäisyys vaan pahenee iän karttuessa.

Kyllä kyllä. Tässä oli nyt kyseessä nimenomaan vertailu Marin vs. Niinistö ja minua alkoi v-tuttamaan se, että Niinistön elämänkokemuksen kautta ymmärrettävä ahdistus ja pelokkuuskin tällaisessa tilanteessa käännettiin niin voimakkaasti häntä vastaan.

Jos aiemmin on ollut tilanteessa jossa ympäriltä lähtee ihmiset pääsääntöisesti ruumissäkkeihin ja itse vain tuurilla säästyy samalta - ja sitten on tilanteessa jossa omista ratkaisuista riippuu tapahtuuko sama omalle kansalle - niin jos se ei ala ahdistamaan ja pelottamaan niin sitten täytyy olla aika lailla lävitse sosiopaatti luonteeltaan.

Tämähän toki voi kääntyä toiminnassa sitten haitaksikin, aivan kuten sotien aikana komentopaikka ei pystynyt toimimaan jsp:n (tai vastaavan) välittömässä läheisyydessä, kun päätösten seuraukset kuuluivat päättäjien korviin liian hyvin.
 
On hänellä ansionsakin. Lähinnä ärsytti tuo että Niinistöä moitittiin hänen pelokkuudestaan mutta se taas kasvaa normaalilla ihmisellä jos on ollut tuollaisen massakuoleman keskellä ja itse nippa nappa selvinnyt hengissä möykyytyksestä.

Ja sitten kun oman kansan osalta häämöttää samanlaiset näkymät niin se saattaa koskettaa eri tavalla henkilöä, jolla ei ole samanlaista kosketusta elämänhistoriassaan kuolemaan, varsinkin massamittaiseen.
Vaikea arvioida. Asiat voivat myös traumatisoida jolloin päätöksenkyky heikkenee. Toisaalta analyyttinen päätöksenteko saattaa sekin halvaannuuttaa kun taas vahva tunneäly kykenee päätökseen ajoissa.

Minulla ei ole pienintäkään epäilystä, etteikö pääministeri tai presidentti molemmat ajatelleet koko ajan maan parasta. Kyse on siitä, että pohdimme kuinka heillä tuo prosessi henkilökohtaisesti mahdollisesti eteni ja toisaalta mitä vastuuta päättäjät kantavat siitä, että Venäjän suhteen silmät olivat kiinni aivan viime metreille asti.
 
Pelokkuus ja huoli tulevasta, kuinka ne eroavat vai kuvaako tuo ero lähinnä arvioitsijan asennetta?

Jos Niinistö oli peloissaan tuolloin kvanttipuheiden aikaan, hänellä on todennäköisesti ollut siihen myös todellisia syitä. Syitä, joita ei kansalle tuosta vaan kerrota. On hyvä muistaa Nato-keskustelun kulku - Niinistö halusi että kaikki sisäistävät sen, mihin ollaan ryhtymässä. Tulevat mukaan tahdostaan ja harkittuaan, ja seisovat sitten sen takana vaikka kyyti olisi kylmääkin.

Jos hän olisi "osoittanut johtajuutta" ja saanut puolelleen tarpeellisesti yli puolet kansasta ja edustajista, olisi tuo toinen puoli kokenut hävinneensä. Ei hyvä tilanne mennä kansa valmiiksi jakautuneena kohti epävarmoja aikoja.

Nimenomaan tuo epävarmuus tulevasta oli kevättalvea leimaava. Täällä on puhuttu e,ämänkokemuksesta, mutta sitä ei aina tule vuosien myötä. Minusta on melko helppo nähdä ihmisestä kriisin keskellä, kuka on saanut elämässään turpaansa. En nyt tarkoita nyrkistä, eiköhän useimmat ole sen osuman ottaneet. Tarkoitan sitä, että joku elämälle merkityksellinen asia on saanut odottamattomia ja epäsuotuisia käänteitä, joiden oikomisessa on ollut huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja.

Marin kertoi jossakin haastattelussa että hän on lama-ajan lapsi ja muistaa hyvin, kun koulussa jaetut kumit puolitettiin. En edellä tarkoittanut tällaisia vastoinkäymisiä.
 
Täysin perusteettomia väitteitä. Heittelet näitä kuin pipanoita kankaalle ja luulet jotakin perustelleesi. Lopputulos on kuitenkin vain hajujälki joka kertoo sen jättäneestä.
Ottiko Marin mielestäsi asillisen vastuun vaikkapa Louneman erottamisesta?

Ensin hallitus poikkeaa kriisiajan varalle tehdyistä suunnitelmista säilyttääkseen kasvonsa, lähinnä Marinin kasvot koska hän oli ottanut koronataistelun vastuulleen.. Sitten kun HVK ei itselleen täysin uudessa tilanteessa pystynyt täyttämään sille asetettu odotuksia, pääministeri erottaa median välityksellä johtajan. Pelastaakseen jälleen kasvonsa. Kun asiaa selviteltiin, ei suostunut ottamaan enää kantaa vaa paska kaadettiin alaspäin.

VNKn tiedotuslinja on toinen osoitus Marini johtajuudesta, en mene OTlle tämän enempää.
 
Jos Niinistö oli peloissaan tuolloin kvanttipuheiden aikaan, hänellä on todennäköisesti ollut siihen myös todellisia syitä. Syitä, joita ei kansalle tuosta vaan kerrota.
Niinistöllä ei ole presidenttinä mitään sellaista tietoa mitä ei myös pääministerillä olisi. Kaikki esim Putinin kanssa käydyt puhelinkeskustelutkin nauhoitetaan ja presidentti vähintäinkin suullisesti ne brieffaa utvalle.

Kun lapsi menettää kissansa tai aikuinen kokee tsunamin tuhon omakohtaisesti niin kumpi kokee suuremman surun? Niin, pettymys tai järkytys on aina suhteessa aiempaan kokemukseen ja lapselle tuo kissan menetys on sillä hetkellä elämänsä suurin suru. Se vahvistaa ja seuraava suru koetaan suhteessa jo elettyyn.

Aina kokemus ei kuitenkaan vahvista vaan trauma ei hellitä ja vaikeuttaa suhtautumista vastoinkäymisiin. On siis turha psykoloida, että tsunamin nähnyt Niinistö on laajakatseisempi kuin pyyhekuminsa puolittanut Marin. Olisi parempi analysoida vain tunnettua tapahtumakulkua kuin yrittää vahvistaa omia käsityksiä keksityillä psykologisilla luonteenpiirteillä.

Ottiko Marin mielestäsi asillisen vastuun vaikkapa Louneman erottamisesta?
Ei kyse ole siitä kumpi on parempi tai voittaako mun äiti sun äitis. Täällä mietittiin miten valtiojohto on mahdollisesti toiminut ja Marinin virheet eivät ole summapeliä Niinistön eduksi. Tälle ankalle homma kuitenkin tuntuu kääntyneen Niinistö vs Marin ja tuota voit jatkaa hiekkalaatikolla keskenäs.
 
Sauli Niinistö kertoi virkaan valituksi tultuaan, että hän näki roolinsa kansakunnan unilukkarina. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta unilukkarius tarkoitti, että hän teki työtä pitääksen ei vain kansalaiset vaan myös asiantuntijat ja poliitikot horroksen kaltaisessa syvässä unessa. "On vain yksi totuus, ja sitä ei saa rikkoa, vanhaa ja tuttua ei saa ravistella, vaihtoehtoja ei saa ääneen pohtia." Näin on koska siltä se näytti.

Hatunnostoni edelleen näille Pasternakoille ja muille jotka silti pysyivät äänessä, vaikka heitä mm. Tuomioja uhkasi työpaikan menettämisellä.

On aina vaarallista elää vain yhdessä totuudessa, varsinkin jos skenaarioita ei saa edes pohtia. Ja voi hyvinkin olla, että poliittisen eliitin kammioissa syvän salaisuuden vallitessa niitä ehkä pohdittiinkin. Mutta 2020-luvulle jatkunut julkisen keskustelun vaikeuttaminen on asia, josta ei pidä vaieta. Ei tämä pelkkää jälkiviisautta ole, vaan likapyykki on syytä pestä, ja ottaa opiksi.

Ehkäpä se on vihdoin (!) alkamassa. Tässä hesarin erinomainen artikkeli.
Mika Aaltolalta kommentit samaan henkeen, näemmä. Tutkijoita painostettiin poliittisen johtomme ja heidän hengen heimolaisten toimesta.

Aina tähän vuoteen asti, arvaisin.



:rolleyes:
 
Ei kyse ole siitä kumpi on parempi tai voittaako mun äiti sun äitis. Täällä mietittiin miten valtiojohto on mahdollisesti toiminut ja Marinin virheet eivät ole summapeliä Niinistön eduksi. Tälle ankalle homma kuitenkin tuntuu kääntyneen Niinistö vs Marin ja tuota voit jatkaa hiekkalaatikolla keskenäs.
Kritisoin Marinin tapaa toimia ensijaisesti niin, että oma naama säilyy. Vastasit että perusteettomia väitteitä ja otin esille pari esimerkkiä.

Jotkut juoksevet kadun yli katsomatta ja jos käy hyvin, niin kaikki hyvin. Toiset arvioivat riskit etukäteen ja välttävät niitä mahdollisuuksien mukaan. Ei kai tässä pohjimmiltaan sen kummemmasta ole kyse, ja hiekkalaatikkopuheet ovat nyt mitä ovat.
 
Ottiko Marin mielestäsi asillisen vastuun vaikkapa Louneman erottamisesta?

Ensin hallitus poikkeaa kriisiajan varalle tehdyistä suunnitelmista säilyttääkseen kasvonsa, lähinnä Marinin kasvot koska hän oli ottanut koronataistelun vastuulleen.. Sitten kun HVK ei itselleen täysin uudessa tilanteessa pystynyt täyttämään sille asetettu odotuksia, pääministeri erottaa median välityksellä johtajan. Pelastaakseen jälleen kasvonsa. Kun asiaa selviteltiin, ei suostunut ottamaan enää kantaa vaa paska kaadettiin alaspäin.

VNKn tiedotuslinja on toinen osoitus Marini johtajuudesta, en mene OTlle tämän enempää.
Kaikki tämä on totta, en pidä lainkaan Marinin kiiltokuvaprofiilimaisesta itsensä esille tuomisesta. HVK-keissi oli suorastaan mauton, eikä ole anteeksipyyntöjä jälkeenpäinkään tullut.

Siitä huolimatta Nato-jäsenyyden tämä nuoremman polven poliitikko veti esimerkillisesti, erityisesti hänen tapansa ohittaa puolueensa YYA-jäärät oli suorastaan "jäätävä", tätä nuorisotermiä käyttääkseni. Tuomiojalle esimerkiksi jäi täysi vapaus esittää tunkkaisia ajatuksiaan, joilla viimeistään nyt kaikki näkivät hänen oikeat karvansa. Marin jätti ne täysin vaille huomiota, samoin Kiljusen vasemmistopasifistiset voihkimiset.
 
Back
Top