Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Jotenkin hytinä, että tämäkin sonta on osa sulttaanin ”ehtopakettia”.

Ei sillä heti uskoisin irakin hallintoa kohteena olleen ”kurdien turistikohteen” ja ”kuolleet turisteja” sekä ”lähinnä naisia ja lapsia”, mutta kyllähän nämä iskut ja varoitukset johonkin kytkeytyvät.

 
Wikipedian artikkelin Suomen NATO-hakemuksesta mukaan Ranskassa Senaatti käsittelisi huomenna Suomen hakemusta. Eli siis Ranskan parlamentin ylähuone. Saatetaan saada siis pian Ranskaltakin ratifiointi.
Sieltä se tosiaan huomisen asialistalta löytyy. Käsittely alkaa klo 11.00 sikäläistä aikaa.

- Projet de loi autorisant la ratification du protocole au Traité de l'Atlantique Nord sur l'accession de la République de Finlande et la ratification du protocole au Traité de l'Atlantique Nord sur l'accession du Royaume de Suède (procédure accélérée) (texte de la commission, n° 803, 2021-2022)
Ce texte a été envoyé à la commission des affaires étrangères, de la défense et des forces armées.
  • • Temps attribué aux orateurs des groupes dans la discussion générale : 1 heure
  • • Délai limite pour les inscriptions de parole dans la discussion générale : mercredi 20 juillet à 15 heures
 
Viimeksi muokattu:
Tänään on Suomi ja Ruotsi olleet myös Belgian edustajainhuoneen (alahuone) listalla 14.15 alkaen ja näyttää (puutteellisen kielitaidon takia en varmaksi sano) että olisi mennyt yksimielisesti läpi, ellei siinä ole vielä jokin vaihe käymättä läpi. Noilla 18.05 alkanut iltaistunto taitaa vielä jatkua, mutta iltapäivällä oli ainakin keskustelu aiheesta, ja päättyi ministerin puheeseen ja reippaisiin aplodeihin.
 
Saa nyt nähdä miten tuo Italian poliittinen tilanne vaikuttaa tähän ratifiointiprosessiin. Pääministeri Draghi olisi huomenna jättämässä eropyyntönsä ja uudet vaalit olisivat näillä näkymin tulossa lokakuun alussa. Voipi olla, että prosessi tuolla lykkääntyy vaalien jälkeiseen aikaan.
 
No nyt, Mika Aaltola sanoo kuten asia on.

Suomettuminen. Itsesensuuri. Tutkijoiden pelottelu. Jatkui aina helmikuuhun 2022 asti.

Kuten olen monta kertaa kirjoittanut, minua on aiemmassa Nato-"keskustelussa" ja "Nato-optiossa" suuresti ärsyttänyt se, että poliitikot - johtavat poliitikot mukaan lukien - ovat toisaalla vedonneet kansan Nato-mielipiteeseen, joka ei kannata liittymistä (paitsi jos poliittinen johto ehdottaa sitä jolloin tuetaan, joka aina jätettiin sanomatta), ja saman aikaisesti aktiivisesti estivät Nato-keskustelun ulottuvuutta jossa Venäjää millään tavalla kritisoitiin tai kerrottiin se uhaksi. Vaikkapa ihan ainoastaan negatiivisessa skenaariossa. Positiivinen ja neutraali skenaario sai luvan, negatiivinen estettiin.

Sellaisia "unilukkareita". Pysykää syvässä Ruususen unessa, kansalaiset. Hys hys. Ei noin saa sanoa (tai saat potkut).

Kun kansa päätti lunastaa Nato-option, se kertoi upealla tavalla miten tämä 2000-luvun poliitikkojen jälkisuomettuneisuus ei kuitenkaan sekään ulottunut kansalaisiin. Nato-optio vaadittiin lunastettavaksi, ja sodan alettua hapuilevat johtavat poliitikot saatiin ruotuun.

Hattu edelleen päästäni näille nuoren sukupolven poliitikoille, Atte Harjanne vihreistä, Elina Valtonen, ja toki koko Kokkareiden avoin ulostulo: parempi myöhään.

Tässä Mika Aaltolan haastattelu Hesarissa.


Alla koko artikkeli lainattuna sen yhteiskunnallisen merkittävyyden takia varmuuden vuoksi, vaikka siinä ei luekaan että vain tilaajille:

Politiikka|Venäjä

Tutkijoiden Venäjä-kritiikkiä on yritetty rajoittaa Suomessa, sanoo Mika Aaltola: ”Sopivuuden säännöt ovat olleet hyvinkin jyrkkiä”​

Ulkopoliittisen instituutin Mika Aaltola kertoo tutkijoiden saaneen ”varoituksen sanoja” ja jopa uhkauksia kommenteista, jotka on tulkittu Venäjän uhalla pelotteluksi.

”Vaikka kaikki sanovat, että pitää katsoa eteenpäin, myös menneiden virheiden tarkastelu on hyväksi, jotta reitti on järkevä”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.

”Vaikka kaikki sanovat, että pitää katsoa eteenpäin, myös menneiden virheiden tarkastelu on hyväksi, jotta reitti on järkevä”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.KUVA: VESA-MOILANEN / LEHTIKUVA
Sonja Haapala HS

7:00
ULKOPOLIITTISEN instituutin johtaja Mika Aaltola sanoo, että tutkijoita on haluttu rajoittaa sen suhteen, miten Venäjästä puhutaan julkisessa keskustelussa.

Keskusteluilmapiiri on hänen mukaansa kuitenkin muuttunut radikaalisti Venäjän hyökkäyssodan myötä.


”Venäjästä ja ulkopolitiikasta puhuttaessa sopivuuden säännöt ovat toisinaan olleet hyvinkin jyrkkiä. Nyt tilanne on muuttunut, ja tällaisia rajoittimia ei enää ole. Ei kuitenkaan tarvitse mennä montaa kuukautta taaksepäin, kun niitä vielä oli”, hän sanoo HS:lle.


Aaltola otti asian esille Twitterissä aiemmin tällä viikolla.


”RAJOITTIMET” ovat Aaltolan mukaan useimmiten tarkoittaneet itsesensuuria. Tutkijat ovat miettineet, mitä on sopivaa sanoa ilman, että tulee polttaneeksi siltoja. On huolehdittu rahoituksen jatkumisesta sekä suhteesta haastateltaviin.

Kohujakin on ollut.

Aaltola muistuttaa vuoden 2016 Ulkopoliittisen instituutin (UPI) selvityksestä, jossa ennakoitiin Venäjän etupiirivaateita ja geopoliittista uhittelua. Selvitys sai osakseen valtavan ryöpytyksen julkisessa keskustelussa, ja osa poliitikoista syytti sitä perusteettomasta pelottelusta.


”Julkisuudessa ja poliitikkojen taholta sen koettiin ylittäneen tietyt sopivuuden rajat, vaikka näin jälkikäteen katsottuna se näytti tavattoman kiltiltä ja oikeaan osuneelta raportilta”, Aaltola sanoo.


”Kohussa näkyi suomettumisen ajan häntä.”

Toisena esimerkkinä Aaltola kertoo eräästä tutkimuksesta, jossa käytettiin Krimin valtauksesta ja Itä-Ukrainan sodasta sanaa ”hyökkäys”.


”Silloin koettiin, että hyökkäys on liian vahva termi kuvaamaan vuoden 2014 tapahtumia. Tutkimus jäi julkaisematta, koska tutkimuksen tekijät eivät suostuneet ottamaan sanaa pois.”


Aaltola ei suostu täsmentämään väitettään eikä kertomaan lisää esimerkiksi siitä, oliko hän itse mukana tekemässä tutkimusta.


AALTOLAN mukaan esimerkit kertovat siitä, kuinka kymmenen viime vuoden aikana Venäjän uhalla ei saanut spekuloida eikä pelotella kansalaisia.

Sen sijaan Venäjään suhtauduttiin sekä tutkimuksessa että mediassa pitkään ymmärtäen. Vuonna 2014 Venäjän liitettyä Krimin niemimaan itseensä Suomi oli parin vuoden ajan murroksessa.


”Ei tiedetty mitä tämä tarkoittaa, ja parin vuoden ajan keskustelu eli, että miten tätä pitäisi tulkita”, Aaltola kuvaa ilmipiiriä vuosina 2014–2016.


”Kylmänviileä analyysi, jossa otettiin huomioon ikäviäkin skenaarioita Venäjän suhteen, saattoi aiheuttaa kohua.”


VAIKKA Ulkopoliittisen instituutin pitäisi olla täysin suojattu poliittiselta vaikuttamiselta, Aaltola kertoo, että noina vuosina myös poliitikoilta tuli kritiikkiä, mikäli Venäjä-asioista puhuttiin liian negatiivisessa valossa.

”Muistan, kun malesialaiskone oli ammuttu alas Ukrainan yllä ja kommentoin asiaa samana iltana A-studiossa. Sanoin, että luultavasti Venäjä on tästä tuottamuksellisessa vastuussa, koska asiahan oli päivänselvä, kun tiesi koneen reitin ja asejärjestelmät, joilla tuollainen kone voidaan pudottaa. Silloin sain aikamoista ryöpytystä, että olen tylyttänyt Venäjää ja että pitää tutkia tarkasti ennen kuin sanotaan mitään.”


Aaltola kertoo saaneensa kritiikkiä ja ”varoituksen sanoja”, jopa uhkauksia myös Fennovoimaan, kaasuputkiin ja Natoon liittyvistä kommenteistaan. Näitäkään hän ei tarkemmin yksilöi.


”Vallan kamareissa kuiskuteltiin, ettei enää uskalleta sijoittaa Suomeen, jos korostetaan uhkaa pohjoisessa Euroopassa ja Itämerellä tai nähdään energiasidonnaisuudet geopolitiikkana.”


Noin 2016–2017 nähtiin Aaltolan mukaan taitekohta. Puhe kaasuputkista ja energiariippuvuuksista muuttui suoremmaksi ja avoimemmaksi, ja energiakauppojen poliittinen ulottuvuus tuli näkyväksi, kun aiemmin talous pyrittiin pitämään erillään geopolitiikasta.


TÄNÄ keväänä tilanne on muuttunut radikaalisti, ja Aaltolan mukaan puhe on aiempaa avoimempaa ja rehellisempää. Palautekin on ollut positiivista.

Aaltola toivoo, että tutkijoiden rajoittaminen Venäjä-puheen suhteen on nyt menneen maailman ilmiö. Hän haluaa katsoa tulevaan, mutta toivottaa aiempien virheiden tarkastelun tervetulleeksi.

”Laajemman sodan merkit olivat ilmassa pitkään, ja Venäjän retoriikka oli muuttunut rajusti. Se käsitettiin naiivisti niin, että Venäjä puhuu kovia, mutta ei tee kovia ja että sen voi opettaa omaksumaan eurooppalaisia arvoja. Näinhän se ei mennyt.”
 
Tänään on Suomi ja Ruotsi olleet myös Belgian edustajainhuoneen (alahuone) listalla 14.15 alkaen ja näyttää (puutteellisen kielitaidon takia en varmaksi sano) että olisi mennyt yksimielisesti läpi, ellei siinä ole vielä jokin vaihe käymättä läpi. Noilla 18.05 alkanut iltaistunto taitaa vielä jatkua, mutta iltapäivällä oli ainakin keskustelu aiheesta, ja päättyi ministerin puheeseen ja reippaisiin aplodeihin.
Nyt löytyi lopullinen tieto Belgiasta: aikamoisella enemmistöllä meni ratifioinnit läpi. Ei tarvittane enää ylähuoneen (senaatin) käsittelyä, vaan ratifiointi on nyt kuninkaan puumerkkiä vaille valmis.

 
No nyt, Mika Aaltola sanoo kuten asia on.

Suomettuminen. Itsesensuuri. Tutkijoiden pelottelu. Jatkui aina helmikuuhun 2022 asti.

Kuten olen monta kertaa kirjoittanut, minua on aiemmassa Nato-"keskustelussa" ja "Nato-optiossa" suuresti ärsyttänyt se, että poliitikot - johtavat poliitikot mukaan lukien - ovat toisaalla vedonneet kansan Nato-mielipiteeseen, joka ei kannata liittymistä (paitsi jos poliittinen johto ehdottaa sitä jolloin tuetaan, joka aina jätettiin sanomatta), ja saman aikaisesti aktiivisesti estivät Nato-keskustelun ulottuvuutta jossa Venäjää millään tavalla kritisoitiin tai kerrottiin se uhaksi. Vaikkapa ihan ainoastaan negatiivisessa skenaariossa. Positiivinen ja neutraali skenaario sai luvan, negatiivinen estettiin.

Sellaisia "unilukkareita". Pysykää syvässä Ruususen unessa, kansalaiset. Hys hys. Ei noin saa sanoa (tai saat potkut).

Kun kansa päätti lunastaa Nato-option, se kertoi upealla tavalla miten tämä 2000-luvun poliitikkojen jälkisuomettuneisuus ei kuitenkaan sekään ulottunut kansalaisiin. Nato-optio vaadittiin lunastettavaksi, ja sodan alettua hapuilevat johtavat poliitikot saatiin ruotuun.

Hattu edelleen päästäni näille nuoren sukupolven poliitikoille, Atte Harjanne vihreistä, Elina Valtonen, ja toki koko Kokkareiden avoin ulostulo: parempi myöhään.

Tässä Mika Aaltolan haastattelu Hesarissa.


Alla koko artikkeli lainattuna sen yhteiskunnallisen merkittävyyden takia varmuuden vuoksi, vaikka siinä ei luekaan että vain tilaajille:

Olisi hauskaa saada kunnon nimilista, ketkä ovat eniten peloitelleet. Vakioepäillyt toki tiedetään: Tuomioja, Skinnari, Halonen, Pekkarinen yms

Mutta haluaisin myös muita nimiä ja muualtakin kuin vasemmistosta. Aivan varmasti niitä löytyy läjäpäin ainakin Keskustasta ja myös Kokoomuksesta. Ja haluaisin myös virkamiesten nimiä.

Onko joku suuri norsu vielä olohuoneessa ketä kukaan ei ole uskaltanut vielä nimetä ?

Aikanaan tämä selviää varmasti, mutta häpeäpaalu ei ole enää yhtä tehokas rangastus, jos syyllinen yli 70 v ja "eläkkeellä" kun paljastus lopulta tulee.
 
No nyt, Mika Aaltola sanoo kuten asia on.

Suomettuminen. Itsesensuuri. Tutkijoiden pelottelu. Jatkui aina helmikuuhun 2022 asti.

Kuten olen monta kertaa kirjoittanut, minua on aiemmassa Nato-"keskustelussa" ja "Nato-optiossa" suuresti ärsyttänyt se, että poliitikot - johtavat poliitikot mukaan lukien - ovat toisaalla vedonneet kansan Nato-mielipiteeseen, joka ei kannata liittymistä (paitsi jos poliittinen johto ehdottaa sitä jolloin tuetaan, joka aina jätettiin sanomatta), ja saman aikaisesti aktiivisesti estivät Nato-keskustelun ulottuvuutta jossa Venäjää millään tavalla kritisoitiin tai kerrottiin se uhaksi. Vaikkapa ihan ainoastaan negatiivisessa skenaariossa. Positiivinen ja neutraali skenaario sai luvan, negatiivinen estettiin.

Sellaisia "unilukkareita". Pysykää syvässä Ruususen unessa, kansalaiset. Hys hys. Ei noin saa sanoa (tai saat potkut).

Kun kansa päätti lunastaa Nato-option, se kertoi upealla tavalla miten tämä 2000-luvun poliitikkojen jälkisuomettuneisuus ei kuitenkaan sekään ulottunut kansalaisiin. Nato-optio vaadittiin lunastettavaksi, ja sodan alettua hapuilevat johtavat poliitikot saatiin ruotuun.

Hattu edelleen päästäni näille nuoren sukupolven poliitikoille, Atte Harjanne vihreistä, Elina Valtonen, ja toki koko Kokkareiden avoin ulostulo: parempi myöhään.

Tässä Mika Aaltolan haastattelu Hesarissa.


Alla koko artikkeli lainattuna sen yhteiskunnallisen merkittävyyden takia varmuuden vuoksi, vaikka siinä ei luekaan että vain tilaajille:
Missä ihmeen välissä "unilukkari" termi muuttui tarkoittamaan ihmistä joka pitää huolen siitä että ihmiset pysyvät unessa, kun sen alkuperäinen tarkoitus oli ihminen joka löi kepillä ihmisiä jotka nukahtivat kirkossa?

Olenko vain liian tyhmä tajuamaan että tässä on menossa joku nokkela sanaleikki?
 
Missä ihmeen välissä "unilukkari" termi muuttui tarkoittamaan ihmistä joka pitää huolen siitä että ihmiset pysyvät unessa, kun sen alkuperäinen tarkoitus oli ihminen joka löi kepillä ihmisiä jotka nukahtivat kirkossa?

Olenko vain liian tyhmä tajuamaan että tässä on menossa joku nokkela sanaleikki?
Kyllä, sanaleikki. Niinistö asetti itselleen unilukkarin tehtävän, joka valvoo että valtakunnassa kaikki hyvin. Paitsi ulkopolitiikassa, jossa valvoi että kaikki pysyvät syvässä unessa. Sarkasmivaroitus, siis.
 
Olisi hauskaa saada kunnon nimilista, ketkä ovat eniten peloitelleet. Vakioepäillyt toki tiedetään: Tuomioja, Skinnari, Halonen, Pekkarinen yms

Mutta haluaisin myös muita nimiä ja muualtakin kuin vasemmistosta. Aivan varmasti niitä löytyy läjäpäin ainakin Keskustasta ja myös Kokoomuksesta. Ja haluaisin myös virkamiesten nimiä.

Onko joku suuri norsu vielä olohuoneessa ketä kukaan ei ole uskaltanut vielä nimetä ?

Aikanaan tämä selviää varmasti, mutta häpeäpaalu ei ole enää yhtä tehokas rangastus, jos syyllinen yli 70 v ja "eläkkeellä" kun paljastus lopulta tulee.

Veikkaan, että Aleksanteri-instituutista on tullut tieteellistä ohjausta.
 
Antti Rinne, Eero Heinäluoma, Erkki Tuomioja, the usual suspects. Ja niitähän riitti. TP Niinistö jätetty armollisesti mainitsematta. Miksiköhän.
Saattaa olla niinkin, että TP on ymmärtänyt Venäjän kehityskulut monia poliitikkoja paremmin. Siitä on oikein gradukin kirjoitettu, miten Niinistön julkisissa esiintymisissä on käsitelty Venäjää, ja olennainen muutos ajoittuu vuoteen 2014, jonka jälkeen on Niinistö tuonut esiin - suoremmin ja epäsuoremmin - Venäjän aiheuttamia turvallisuusuhkia.

On tietenkin myös niin, että Niinistö on - ei aina, mutta useimmiten - onnistunut pitämään melko tarkasti kiinni siitä, mikä on ja mikä ei ole presidentille soveliasta. Eli en usko, että halusipa tai ei, alkaisi ohjata tutkijoiden tai tiedotusvälineiden linjauksia.

EDIT: typoja ym.
 
Back
Top