Oma epäilykseni on että NATOssa me olemme huutolaispoikia kuten jo nyt EU:ssa. Pienenä valtiona kelpaamme maksumieheksi, mutta niihin pöytiin missä päätöksiä tehdään, meillä ei ole pääsyä. Ei vaikka kuinka vänkäämme itseämme "politiikan ytimiin". Viiden miljoonan kansa on yksin hyttysenpaska verrattuna euroopan suuriin maihin. Siksi vastaan EI.
Olen kyllä taipuvainen harkitsemaan kantaani mikäli keskustelu julkisuudessa käynnistetään uudelleen ja NATO jäsenyydestä on saatavissa tarkempaa tietoa mm. vaikutuksista puolustuskykyyn, budjettiin, ulkomaisten sotilasneuvonantajien ja sotilaiden maassa toimimiseen, yleiseen asevelvollisuuteen jne.
Minusta tuntuu vähän siltä että tässä on käymässä kuten EU:n liittymisessä. Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu, paitsi että työvoima, valuutta ja tavarat liikkuvat vapaasti. No, jälkeenpäinhän tapahtui vähän muutakin, kuten menimme solmimaan joukon integraatiota vahvistavia ja suomesta valtaa poissiirtäviä sopimuksia, menetimme oman valuutan, saimme (huom!) EU:n presidentin, ulkoministerin ja nyt viimeisimpänä suomen perustuslakiin piti kirjaaman vielä että olemme EU:n jäseniä nyt ja aina! Tietty huonomminkin olisi voinut käydä, mene ja tiedä.
Epäilen että NATO jäsenyys ei tee meitä autuaaksi Venäjän suhteen. Toki puolustusmateriaalia voitaisiin saada halvemmalla ja meille ehkä myytäisiin uusinta uutta tavaraa. Mutta jos suomen ulkoraja olisi sama kuin NATOn ulkoraja, jännitteet kasvaisivat meillä aivan varmasti, vaikka NATO ja Venäjä nyt veljeilevät näennäisesti monissa asioissa. En usko oikein siihenkään että jos jostain kumman syystä Venäjä tänne tosissaan meinaisi ängetä, Saksa (tuonti-energia riippuvaisena) ja Ranska (Venäjän kauppakumppani) lähettäisivät 5. Artiklaan perustuen poikiaan ja tyttöjään kauas pohjolan kiirastuleen tapatettaviksi. Euroopan näkökannasta me olemme kaukana pohjoisessa ja se mikä on poissa silmistä se on poissa mielestä. Lisäksi mahdollinen kriisin leviäminen pyrittäisiin rajoittamaan paikalliseksi suomen kohdalla oltiin NATOssa tai ei. USA:lla taas on liian monta rautaa tulessa pitkin maailman, meillä ei ole luonnonvaroja joista tapella, eikä tänne avuksi riitä edes yksi lentotukialusryhmä.
Olisin taipuvainen lisäämään pohjoismaista yhteistyötä sotilasasioissa hyvinkin paljon ja ainakin ruotsin kanssa voitaisiin jakaa kustannuksia mm. perustamalla pohjolaan yhteisen ilmapuolustuksen. Tapahtui mitä tapahtui, suomen ja ruotsin kohtalot kulkevat käsi kädessä, niin on aina ollut ja on aina oleva. Rakas vihollisemme on ainoa taho johon voisi edes ajatella luottavansa koska meidän yhteiskuntamme ja ajattelutapamme ovat niin lähellä toisiaan.
Lisäksi länsinaapurimme on ainoa pohjolan "suurvalta" jolla on todellinen aseteollisuus ja kyky tuottaa hävittäjistä lähtien omaa laadukasta kalustoa. Se on iso juttu nykymaailmassa!
Mukaan liittoon voisi houkutella myös Viroa, Norjaa ja Tanskaa vaikka ne ehkä nojaavat mielellään NATOon enemmän.
