Hesarin juttu Ruotsin roolista lähialueen konflikteista.
Ruotsissa mietitään Nato-Ruotsin sotilaallista roolia pohjoisen puolustuksessa, kirjoittaa puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa seuraava toimittaja Jarmo Huhtanen.
www.hs.fi
Perustuu Ruotsalaisen evp kenraalin kirjoitukseen
Hur bör den försvarsmakt som Sverige ska bidra med till Natos gemensamma avskräckningsförmåga se ut? Försvarsberedningen ska om lite drygt en månad, den 26 april, ge svar på frågan. Karlis Neretnieks, generalmajor och tidigare rektor för Försvarshögskolan, skisserar vad som krävs av Sverige för...
timbro.se
------
(Ruotsinkielisen alkulähteen käännös)
Yhteiskunta Essee
Millaisen puolustusvoiman Ruotsin tulisi tarjota Natolle yhteiseen pelotekykyyn? Puolustusvaliokunnan on tarkoitus vastata tähän kysymykseen reilun kuukauden kuluttua, 26. huhtikuuta. Karlis Neretnieks, kenraalimajuri ja entinen Puolustuskorkeakoulun rehtori, esittää, mitä Ruotsilta vaaditaan alueemme ja Naton ulkorajan puolustamiseksi.
Karlis Neretnieks
- maaliskuuta 2024
Vuoden 2020 puolustuspäätös oli ennakoiva. Siinä perustettiin Ruotsin puolustaminen yhdessä muiden kanssa ja mahdollisuus osallistua naapurimaidemme puolustukseen. Meillä on jo laaja yhteistyö naapurimaidemme, erityisesti Suomen, kanssa. Olemme myös osallistuneet useisiin Nato-harjoituksiin vuosien ajan. Yhteentoimivuus, eli kyky toimia muiden maiden joukkojen kanssa, oli myös vaatimus. Naton jäsenyys ei siis ole mullistava muutos, joka kumoaisi kaikki aiemmat päätökset. Sen sijaan jäsenyys institutionalisoi sen, että Ruotsi puolustetaan yhdessä muiden kanssa ja selventää, että Ruotsin puolustus alkaa Naton ulkorajalta. Tämä ilmenee selvimmin Pohjoiskalotilla ja Baltian itärajalla. Kaksi haavoittuvaa maanrajaa, joilla liittouman on tehtävä laajoja ponnisteluja mahdollisen venäläisen hyökkäyksen torjumiseksi.
Naton suurin sotilaallinen ongelma alueella, ja Euroopassa yleensä, on liittouman yleinen maavoimien puute sekä aikatekijät ja kuljetustekniset haasteet, jotka liittyvät tällaisten joukkojen siirtämiseen, erityisesti Yhdysvalloista ja Kanadasta. Puhumme ehkä muutamista kuukausista ennen kuin voimme odottaa niiden saapuvan alueellemme suuremmassa määrin.
Nopeimmin pohjoismaiseen alueeseen voidaan lähettää ilmavoimien joukkoja. Ne voivat pelata tärkeää roolia varhaisessa vaiheessa torjuttaessa hyökkäyksiä sekä Suomea että Baltian maita vastaan, mutta ne eivät yksinään pysty pysäyttämään maahyökkäystä.
Ruotsin panos liittouman mahdollisuuksiin pelotella Venäjää hyökkäyksistä minkä tahansa liittouman jäsenen alueella koskee pääasiassa kahta kykyä:
1. Joukkojen muodostaminen, jotka voivat toimia nopeasti pääasiassa Pohjoiskalotilla ja Baltiassa, luodakseen aikaa muiden maiden joukkojen tuomiseksi alueelle ennen kuin Venäjä saavuttaa ratkaisevat voitot.
2. Toimia keskuksena ja mobilisointialueena, jonka kautta vahvistukset ja tarvikkeet voidaan toimittaa Suomeen ja Baltiaan, sekä luoda edellytykset ulkomaisten, pääasiassa ilmavoimien, mutta myös merivoimien joukkojen tukikohdaksi Ruotsissa.
Venäjän voi arvioida tarvitsevan noin viisi vuotta rakentaakseen uudelleen sotavoimansa, joka voisi uhata muita naapurimaita.
Lisäksi on huomioitava erittäin tärkeä tekijä, kun puhumme Puolustusvoimien kehityksestä: kuinka kauan meillä on aikaa näiden kykyjen luomiseen? Sotilaallinen voima ei synny tyhjästä, ja erityisesti raskas kalusto, kuten panssarivaunut, raketinheitinjärjestelmät ja raskaat aseistetut ajoneuvot, vaativat koulutuksen ja ylläpidon. Vaikka päätökset tehtäisiin nyt, ennen kuin kalusto on hankittu ja joukot koulutettu, on vähintäänkin viiden vuoden viive ennen kuin kyseiset joukot ovat operatiivisia. Se on hyvin pitkä aika, jos otetaan huomioon Venäjän nykyiset sotilaalliset voimavarat ja kehityssuunnitelmat.
Se on myös syytä muistaa, että puolustusvoimien kehittäminen ei ole pelkästään materiaalista. Henkilöstöpolitiikka, koulutus ja harjoittelu ovat yhtä tärkeitä. Joukkojemme on kyettävä toimimaan yhtenäisesti, ja meidän on harjoiteltava yhdessä niiden maiden kanssa, joiden kanssa mahdollisesti jaamme puolustusvastuun.
Jos meillä on realistinen mahdollisuus osallistua Naton pohjoismaisiin puolustusratkaisuihin, meidän on myös oltava valmiita ottamaan vastaan uudenlaisia uhkakuvia, jotka liittyvät uusiin teknologioihin, kuten kyber- ja avaruusaseisiin. Ne ovat osa sotilaallista toimintaympäristöä ja lisäävät monimutkaisuutta tulevaisuudessa.
Meidän on kuitenkin tehtävä valinta: joko olemme täysipainoisesti mukana puolustamassa itseämme ja naapureitamme tai päätämme olla osallistumatta ja antautua ulkoisten uhkien edessä. Ne ovat vaihtoehdot, joista puolustusvaliokunnan on tehtävä päätös. Valinta on myös poliittinen. Se määrittelee, haluammeko olla itsenäisiä ja turvallisia vai luovuttaa vastuun muille.
www.iltalehti.fi
