Syyrian konflikti

Eli mikä olisi siis Yhdysvaltojen motiivi tehdä etupiirisopimus Venäjän kanssa? Jos Yhdysvallat ryhtyy sellaisia sopimuksia tekemään, niin eiköhän se tee sen enemmin Kiinan kanssa.

Minkä takia Britit allekirjoittivat rauhansopimuksen Saksan kanssa juuri ennen kuin Saksalaiset aloittivat seuraavan sodan? Näin yksinkertaistaen sanoisin, että syyt olisivat samankaltaiset.
 
Hei, sanokaapa minulle te kaikki salaliittoteorioiden ja etupiirijakosopimusten ystävät, että miksi Yhdysvallat lähtisi sopimaan etupiireistä sellaisen luuserivaltion kuin Venäjän kanssa?

Kylmän sodan aikana oli kyse kahdesta melkein yhtä vahvasta liittokunnasta. Mutta kun tänä päivänä Venäjä ei millään järkevällä mittarilla pääse lähellekään Yhdysvaltoja ja tämän liittolaisia. Väkiluku, bruttokansantuote, sotilasbudjetti, moderni sotakalusto, jne jne. Venäjä häviää kaikissa noissa kategorioissa puhtaasti sata-nolla Yhdysvalloille + tämän liittolaisille.

Niin minkä helkkarin takia Obama lähtisi paksulla mustalla tussilla piirtämään jotain etupiirejä karttoihin. En kyllä yhtään järkevää syytä keksi. Mitä sellaista Venäjä voi tarjota vaihtokaupassa, mitä Yhdysvallat ei muutenkin voisi ottaa? Jos Baltian puolustusta mietitte, niin ei se kummoinen operaatio olisi siirtää pari mekanisoitua divisioonaa ja 3-4 hävittäjälaivuetta vaikkapa Latviaan. Se olisi kerta heitolla siinä. Ei Venäjällä olisi minkäänlaista lihasta lähteä tuollaisia joukkoja sieltä pois siirtämään. Toimenpide maksaisi Yhdysvalloille muutaman miljardin dollarin, mutta so what. He eivät ole tuota toimenpidettä tehneet vielä siksi, koska eivät usko/tiedä Venäjän tällä hetkellä uhkaavan tosissaan Baltiaan. Mutta uskokaa pois, että jos satelliittikuvat ja agenteilta saatavat tiedustelutiedot alkavat viittaamaan siihen, että Venäjä suunnittelee operaatiota Baltian suunnalla, niin silloin alkaa saman tien siirtymään prikaateja ilmakuljetteisesti Baltian maihin.

Eli mikä olisi siis Yhdysvaltojen motiivi tehdä etupiirisopimus Venäjän kanssa? Jos Yhdysvallat ryhtyy sellaisia sopimuksia tekemään, niin eiköhän se tee sen enemmin Kiinan kanssa.

Valtioihin kohdistuvat etupiirit ovat siltä ajalta, kun maailma oli kahtiajakautunyt myös taloudellisesti ja Neuvostoliiton ainoa valuuttakauppa käytiin GUM tavaratalon alakerrassa. Nykyaikana ei ole blokkeja, jotka voisivat toimia taloudellisesti itsenäisesti. Siinä on globalisaation ja EU:n suurin saavutus, joka kannattaa muistaa.

Ei ole mitään etupiirisopimuksia. Se ei ole edes Venäjän intressi. Voi olla, että Putin haluaisi muuta, mutta kiukuttelu ei auta.

Pidemmällä ajalla asiat tuppaavat olemaan yksinkertaisia.

Johannes
 
Minkä takia Britit allekirjoittivat rauhansopimuksen Saksan kanssa juuri ennen kuin Saksalaiset aloittivat seuraavan sodan? Näin yksinkertaistaen sanoisin, että syyt olisivat samankaltaiset.

Britit - tai ainakin Neville Chamberlain - kuvitteli sopimuksen takaavan "rauhan meidän aikakaudeksemme" - tai miten se peace for our time nyt pitäisi suomentaa.

Mutta Saksa oli kuitenkin syksyllä 1938 jo aika voimakas sotilasmahti ja teollisuusvaltio. Nykyhetken Venäjää vertaisin pikemminkin ehkä vuoden 1938 Italiaan kuin Saksaan. Italiallakin oli lihasta käydä ottamassa kuonoon monilla eri sotanäyttämöillä.
 
Arto Luukkasen ajatuksia Venäjä puuhista :solthum:



Venäjän vetäytyminen: kaksoisratkaisu?
15.3.2016 10:37 Arto Luukkanen

http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213685-venajan-vetaytyminen-kaksoisratkaisu

Venäjän vetäytyminen : kaksoisratkaisu

Venäjän ilmoitus sen joukkojen vetäytymisestä ei yllättänyt asiantuntijoita. Kulissien takana on jo pitkään valmisteltu jonkinlaista kimpparatkaisua niin Syyrian kuin myös Ukrainan suhteen.

Näyttää siltä, että kyseinen ilmoitus oli osa suurta taktista kuviota, jossa USA ja Venäjä liikahtelevat kohti globaalia sovintoa. Nyt ratkaistaan kahta ongelmaa: niin Ukrainaa kuin myös Syyriaa sekä luonnostellaan pohjaa mahdollista yhteistä offensiivia terroristijärjestö ISIS:siä vastaan.

Poliittisesti Venäjä hyötyy eniten tästä zig-zag politiikasta: sotilaallisesti vetäytyminen on vielä muodollista eikä suuria voimia vielä vedetä pois. Kyse on siten pr-kampanjasta. Syyriaan jätetään joukkoja mutta ilmoitus oli ennen kaikkea merkki poliittisesta yhteistyötahdosta niin USA:n kuin myös Turkin kanssa.

Syyrian jako alkamassa?

USA:n ja Venäjän kaavailema Syyrian kysymyksen ratkaisu perustuu ilmeisesti siihen, että alueita tullaan jakamaan. Syyriasta tulisi tässä skenaariossa ilmeisesti jonkinlainen konfederaatio, jossa Assadille jäisi Damaskos ja alawiittien alueet. Assad ei voi kuitenkaan jatkaa tämän konfederaation presidenttinä.

Myös Turkki hyötyisi. Turkille Venäjän alueellinen läsnäolo on ollut kivistävä haava; Erdoaganille Venäjän muodollinen ilmoitus lähdöstä on siksi enemmän kuin hyvä poliittinen viesti. Sen jälkeen Turkin poliittinen intressi rajoittuisi lähinnä Aleppoon ja sen lähialueiseen (uskonnollisista syistä). Todellisuudessa Pohjois-Syyriasta tulisi sen protektoraatti.

Suuri sopu jättäisi "rannalle jääjiä". Kurdien itsehallinnon ongelma leijuu tässä kuviossa ilmassa vaikka siihen on etsitty jotain ratkaisua.

Ongelmana on Turkki. Periaatteiden tasolla yhtenäisen ja jakamattoman Turkin idea ei salli kurdeille minkäänlaista elintilaa.

Erdoaganin hallinto pyrki tosin jonkinlaiseen toimivaan yhteisymmärrykseen kurdien kanssa samalla kun se myös kannusti ja organisoi ISIS:in toimintaa. Nyt tilanne on nyt kuitenkin muuttunut: suurvallat ymmärtävät toisiaan.

Toisaalta erityisesti terrori-iskujen jälkeen tilanne on kiristynyt ja Turkki vannoo kostoa. Toisaalta Venäjä on koko ajan alleviivannut sitä, että kurdeille on annettava tunnustusta sen toiminnasta. Kurdit taistelevat – he eivät pakene ISIS:in edessä. USA:n aseistama Irakin armeija ei taistele. Se pakenee.

Ukrainalle sopu merkitsee alueellista jakoa

Ukrainalle suurvaltojen sopu merkitsee ilmeisesti sitä, että se joutuu myöntymään Itä-Ukrainan autonomiaan. Ukrainan ydinalueet pysyvät Kiovan hallussa mutta miehitetyt alueet saisivat ilmeisesti jonkinlaisen itsehallintostatuksen.

Kyseessä tulee olemaan kitkerä pilleri monille ukrainalaisille: länsi petti oikeudenmukaisuuden vaatimukset.

Jotain hyvää olisi kuitenkin tiedossa. Sodan loppumisen myötä se saisi alueelle muodollisen ylivallan. Tosin Ukraina ei hallinnoisi siellä suoraan mutta alueella pitäisi pitää todelliset ja aidot vaalit. Mikäli näin käy, Venäjän marionetit eivät näissä aidoissa vaaleissa menestyisi.

Tällöin voittajaksi tulisi epäilemättä paikallinen teollisuusmagnaatti Rinat Ahmetov ja Donbassista tulisi jonkinlaista geopoliittista ”ei-kenenkään-maata”. Venäjälle Itä-Ukrainan luovuttaminen on epäilemättä tappio ja maan media tekee parhaansa selittääkseen sen voitoksi. Se olisi kuitenkin presidentti Putinille kova isku ja herättäisi kovasti arvostelua "slaavien pettämisestä".

Sovun pieni mahdollisuus ja suuret epäonnistumisen ansat

Suurin ongelma on tietnekin Krimin tilanteen ratkaisu.

USA ja länsi eivät koskaan hyväksy alueliitosta mutta tässä asiassa olisi ehkä mahdollista päästä jonkinlaiseen ”tilapäiseen mätään kompromissiin”. Miten se järjestetään jää vielä nähtäväksi.

Parhaimmillaan tilanne voisi johtaa siihen, että pakotteet olisi mahdollista purkaa jo syksyllä. Venäjän tilanne voisi siten normalisoitua piankin – näin Suomikin pääsisi takaisin Venäjän-vientiin.

Edessä on kuitenkin suuria ongelmia: Krimin kysymyksessä Venäjän on se, jonka on pakko liikahtaa. Sisäpoliittisesti se on kuitenkin mahdotonta ennen syyskuun duuman vaaleja. Turkin ja kurdien väliset suhteet voivat myös kärjistyä.

Pitkällä aikavälillä vetäytyminen Syyriasta on Venäjälle kuitenkin ainoa mahdollisuus päästä irti tästä kaukaisesta sodasta, jolla ei todellisuudessa ole ollut suurtakaan kannatusta väestön keskuudessa. Masinoidut mielipide-tutkimukset tietenkin todistavat mitä tahansa.

Eli – kuten kiinalainen sananlasku sanoo: elämme tulevaisuudessa kiinnostavia aikoja. Toivottavasti pieni rauhan ja ”business as usual” mahdollisuus ei kuole.

Arto Luukkanen

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori

Helsingin yliopisto

Ps. Venäjän Strategisen Tutkimuksen Instituutti julkaisi kiinnostavan nettiartikkelin (http://riss.ru/analitycs/27082/). Ko. Instituutin nuorempi tutkija, Ivan Monkov kirjoitti varsin asiallisen ja vakuuttavan artikkelin Ruotsin ja Suomen tulevasta Nato-valinnasta. Siinä oli lopussa kuitenkin niin tarkkoja vuosilukutietoja, että pitää kysyä: onko niissä perää vain onko kysymyksessä ”nuoremman tutkijan” huti. Mistä ihmeen vuoden 2023 suunnitelmista tai vuoden 2020 Ruotsin ja Suomen armeijoiden yhteistoiminnasta puhutaan? Entä ovatko Eesti, Ruotsi ja Suomi allekirjoittaneet sopimuksen keskinäisestä sotilasavusta? Minä veikkaan, että kyseessä on ankka ja koepallo, jolla testataan a) luetaanko meillä tätä artikkelia ja b) mitä meillä päättäjät sanovat. Siinä mielessä – osui ja upposi))

 
Hezbollah on kanssa näköjään vetämässä joukkojaan, ei tälle voi olla muuta selitystä kuin että on päästy jonkinlaiseen ratkaisuun. Venäjän rahat tuskin on loppu, ei tuo operaatio ole maksanut niin paljon, että Venäjän talous tuosta kärsisi. Kapinnallisten riemuitseminen on kuitenkin ennenaikaista näyttää nimittäin siltä, että pääosin Venäjän ilmavoimista pysyy Syyriassa, ja vetäytymässä ovat erikoisjoukot, jotka ovat olleet varsinkin Latakian suunnalla melko aktiivisia.
 
Korjaan virheeni ilmapommitukset näköjään loppuvat


RIA snaps minutes apart. Defence ministry: air strikes will continue. Kremlin Ivanov: No more air strikes
CdlYOZ1W8AECWpF.jpg
 
Tämä menee nyt ehkä väärään ketjuun, jollei sitten katsota osaksi laajempaa etupiirijakoa koskevaksi pohdinnaksi, mutta...

Minun mielestäni Obaman viime viikkoinen kommentti koskien Ukrainaa on ymmärretty tällä foorumilla hieman väärin. Vertaisin sitä ennemminkin suomalaisten päättäjien kommentteihin liittyen Baltian puolustamiseen. Ei kai kukaan väitä, että Sauli Niinistönkään mielestä Baltia kuuluu Venäjän etupiiriin vain sen takia, että sen puolustaminen ei ole Suomen puolustusvoimien ydinprosesseja?

Obaman kommentti oli kyllä huonosti muotoiltu, ja erittäin huonosti ajoitettu. Mutta jos vahvaksi ylitulkinnaksi menee kyllä sellainen ajatus, että Obama olisi vapaaehtoisesti luovuttamassa Ukrainaa Venäjän etupiiriin.
Obama sanoi Venäjän aina pystyvän painostamaan NATO:on kuulumatonta Ukrainaa sotilaallisesti. Loppujen lopuksi asia on itsestään selvä. USA:lla on varmasti Venäjää enemmän sotilaallista kykyä, mutta Venäjällä taas enemmän halua käyttää voimaa Ukrainassa. Tämä kannattaa myös niiden muistaa, jotka uskovat Suomen saavan mahdollisessa konfliktissa Venäjää vastaan apua Yhdysvallolta myös ilman NATO-jäsenyyttä.

http://www.theatlantic.com/magazine/archive/2016/04/the-obama-doctrine/471525/#3

Obama’s theory here is simple: Ukraine is a core Russian interest but not an American one, so Russia will always be able to maintain escalatory dominance there.

“The fact is that Ukraine, which is a non-nato country, is going to be vulnerable to military domination by Russia no matter what we do,” he said.

I asked Obama whether his position on Ukraine was realistic or fatalistic.

“It’s realistic,” he said. “But this is an example of where we have to be very clear about what our core interests are and what we are willing to go to war for. And at the end of the day, there’s always going to be some ambiguity.”

Venäjä saattaa olla lähdössä Syyriasta koska sillä ei ole siellä enää mitään voitettavaa. Assadin asema on vahvistunut ja Venäjän toimilla on kansainvälistä painoarvoa. USA:n tunnustusta Putin kaipaa.
 
Kovia poikia. Tai ainakin väitteitä ;) Jotain ne on vissiin kuitenkin oppineet sitten Helsingin suurpommitusten.

Ulkomaat 15.3.2016 klo 16:35 | päivitetty 15.3.2016 klo 16:35
Venäjän mukaan jokainen pommi osui maaliinsa Syyriassa
Vladimir Putinin ilmoitus venäläisten osittaisesta vetäytymisestä Syyriasta oli yhtä yllättävä kuin ilmaiskujen aloittaminen viime syyskuussa. Siihen on maailmalla suhtauduttu varovaisen myönteisesti. Varautuneisuus johtuu siitä, ettei vetäytymisen käytännön toteutuksesta ole vielä tarkempaa tietoa.

Karttaan on merkitty kaupungit, joiden ympäristöä pommittamalla Venäjä on auttanut Syyrian hallituksen joukkoja ja eri ryhmittymien hallinnassa olevat alueet Syyriassa. Kuva: Yle Uutisgrafiikka
Venäjä Syyriassa
  • pommitukset alkoivat 30.9.2015
  • hävittäjät tekivät yli 9000 lentoa
  • tuhosivat yli 200 öljyteollisuuskohdetta
  • Syyrian hallitus sai haltuunsa yli 10 000 neliökilometriä alueita

Venäjän televisio on näyttänyt kuvaa Syyriasta palaavista hävittäjistä. Hävittäjien paluuseremoniassa Voronezhissa puhunut ilmavoimien komentaja Viktor Bondarev sanoi, etteivät venäläiset ole ampuneet kertaakaan maalinsa ohi Syyriassa.

Venäjää on syytetään iskuista myös siviilikohteisiin, kuten sairaaloihin. Venäjä kiistää syytökset.




Venäläiskone lähti tiistaina Hmeimimin lentotukikohdasta takaisin kotimaahan. Kuva: Venäjän puolustusministeriö/EPA
Mitä Putin on saavuttanut?
Venäjällä on tutkimuslaitos Stratforin analyysin mukaan ollut Syyriassa neljä päämäärää: 1. Bashar al-Assadin hallinnon tukeminen ja oman vaikutusvallan lisääminen. 2. Omien, nykyaikaistamista kaipaavien asevoimien testaaminen ja niiden tulivoiman osoittaminen. 3. ISISin ja muiden terroristijärjestöjen heikentäminen. 4. Syyrian yhdistäminen muihin neuvotteluihin Venäjän ja länsivaltojen välillä, esimerkiksi Ukrainasta, ja sitä kautta Venäjän arvovallan kasvattaminen.




Presidentti Putin ilmoitti Syyria-operaation alasajosta ulko- ja puolustusministerit Kremlissä maanantaina. Kuva: Mikhail Klimentjev/Sputnik/EPA
Miksi vetäytyminen aloitetaan nyt?
Syyrian rauhanneuvottelut on saatu uudelleen käyntiin, joten ele on poliittisesti merkittävä. Syyrian pommitusoperaatio on ollut kallis eikä sillä ole Venäjällä laajaa kannatusta kansan parissa.

Mitä osittainen vetäytyminen tarkoittaa käytännössä?
Sitä ei vielä tiedetä tarkasti. Aikataulua ilmaiskujen lopettamiselle kokonaan ei ole kerrottu. Venäjän puolustusministeriön mukaan hävittäjät jatkavat iskuja ISISiä, al-Nusraa ja muita YK:n turvallisuusneuvoston terroristijärjestöiksi luokittelemaa ryhmiä vastaan.

Venäjä pitää lentotukohtansa Hmeimimissa Latakian lähellä ja laivastotukikohdan Tarsuksessa. Venäjän parlamentin puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Viktor Ozerov arvioi, että näihin kahteen tukikohtaan jää tuhatkunta venäläistä.

Syyriassa on tällä hetkellä arviolta 3000-6000 venäläistä sotilasta.


Venäjän puolustusministeriön julkistama kuva pommista, joka ministeriön mukaan osui Isisin öljynjalostamoon. Kuva: Venäjän puolustusministeriö/EPA
Mitä Bashar al-Assadin hallinto on hyötynyt?
Venäjän ilmaiskut eivät ole murskanneet Assadia vastustavia kapinallisjoukkoja, mutta ne ovat heikentyneet. Venäjän iskut ovat eristäneet kapinallisjoukot Syyrian suurimman kaupungin Aleppon ympärillä ja katkaisseet heidän huoltoreittinsä Turkkiin.

Putinin tuki ja kumppanuus on al-Assadille poliittisesti merkittävää. Syyrian opposition edustajatkin pitävät Putinia ainoana henkilönä, joka voi suostutella al-Assadia neuvottelemaan tosissaan rauhasta.

Lähteet:
AP, Reuters, BBC, New York Times, CNN, Stratfor, Vox
http://yle.fi/uutiset/venajan_mukaan_jokainen_pommi_osui_maaliinsa_syyriassa/8745132?origin=rss
 
Tuliko Putinin vetäytymiskäsky jälleen puskasta Obamalle,kuten Putinin osallistuminen syyriaan. Silloin kun Putte tuonne lähti jenkit otti itseensä aikas huolella ja tiedustelulta vaadittiin selvitystä miksi tämäkin jäi huomaamatta.

Tekikö Putin sen taas ja yllätti Obaman kysyy jokunen politiikan toimittaja netissä.
Syitäkin pohditaan ja voi olla myös viesti Assadille että nyt on aika neuvotella. Radio free europe pohtii sitä,kun ei oikein tiedetä kuinka Assad ja Putin tulevat nykyisin toimeen. Assad on osoittanut vähän niskuroinnin merkkejä eikä se käy Moskovalle. Putin haluaa rauhan Syyriaan ja näkee itsensä sen arkkitehtina.

Pari viikkoa sitten tuli uutinen, jossa Venäjän Shoigun meni Iraniin ihan vain muistuttaakseen kuka määrää tahdin, ja sai kuulla että Iran seisoo Assadin ja vallassapysyminen takana. Putinin vetäytyminen voi olla viesti Assadin lisäksi myös Iranille. Näillä kolmella on erimielisyyttä Assadin jatkosta.

http://www.rferl.org/content/russia-syria-putin-whats-behind-pullout-surprise/27612785.html
 
Ilmeestä päätellen toimittaja on päässyt vissiin vähän turhan keskelle toimintaa.

Funkerin mukaan reportteri oli Syyrialaisten matkassa mutta eikös tossa lopussa puhuta venäjää ihan urakalla?


Russian Reporter Records ISIS Attack From Close Range

A reporter from Russia that is embedded with the Syrian Arab Army records an extremely close attack conducted by Daesh.

Daesh makes a bold move in this video, as they attempt a ground assault on an SAA position. A reporter from Russiaworks.ru was embedded with the unit at the position, and he caught the entire attack on film.

As soon as the Daesh fighters crest the berm, and begin to engage the SAA, they are met with a barrage of machine gun fire.

Regardless of nationality, political stance, or ethnic background, you have to give this reporter a hand. There aren’t very many individuals in that line of work that would have stuck around that close to the front-lines, let alone catch the action at this range.

https://www.funker530.com/russian-reporter-records-isis-attack-from-close-range/
 
Mutta Saksa oli kuitenkin syksyllä 1938 jo aika voimakas sotilasmahti ja teollisuusvaltio. Nykyhetken Venäjää vertaisin pikemminkin ehkä vuoden 1938 Italiaan kuin Saksaan. Italiallakin oli lihasta käydä ottamassa kuonoon monilla eri sotanäyttämöillä.
Jokseenkin kaikkien länsimaiden (myös USA mukaanlukien) sotadoktriini lienee käytönnössä sellainen, että sotaa mitään sellaista osapuolta vastaan, jota ei voida dominoida mennen tullen vasemmalla kädelläkin 100-0 ja minimaalisin omin tappioin, pyritään välttämään kaikin keinoin viimeiseen asti.

Jos politiikka olisi niin helppoa, että "heikompien" tai "köyhempien" valtioiden kanssa ei ole erityisempää tarvetta tehdä sopimuksia, olisi esimerkiksi Pohjois-Korean ongelma ratkaistu jo aikapäiviä sitten. Mutta valitettavasti sekin, äärimmäisestä köyhyydestään huolimatta, on sotilaallisesti liian voimakas, jotta USA liittolaisineen olisivat valmiita pistämään kunnolla kova-kovaa vastaan.

Itse nojatuolista käsin olisin, sivumennen sanoen, sitä mieltä, että aseellinen interventio Pohjois-Koreaan voisi olla pitkällä tähtäimellä oikea ratkaisu.
 
Jos Luukasen jutut osuvat oikeaan, niin vielä on mahdollista pienempien uutissivustojen väittämä kesä/Heinäkuuna aikana tapahtuvasta Isiksen vastaisesta isosta operaatiosta. Siinä menee Iivana ja Jenkki käsikädessä.

Niipä...tässä on hyvä paikka laittaa muistiin kuka tai ketä on ennustuksissaan lähimpänä sitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan...:cool:
 
Jos Assad on huolissaan Venäläisten kaluston hupenemisesta, niin varmasti on myös YPG, joka eteni Venäjän ilmatuella ja tuo ilmatuki katoaa niin ovat tuhannen pinteessä Turkin ja hyvin vihaisten arabikapinallisten välissä.
 
Huvittavaa seurata mediavetoista ylireagointia kaikkeen mitä Venäjä tekee. Ilmeisesti mediaseksikästä ja myyvää otsikoida Venäjän pieninkin liikahdus "Putin yllätti lännen", ikäänkuin putlerilla olisi jokin ennakkoilmoitusvelvollisuus paskalla käymisestäänkin.

Jos vedettäisiin henkeä ja katsottaisiin mitä oikeasti on tapahtunut: Venäjä vetää Syyriasta ykkösnyrkkinsä eli Su-34 hävittäjäpommittajat kun taas primitiivisempi kalusto jää moukaroimaan syyrialaisia. Tämä sitten julkaistaan samaan tyyliin kuin aikanaan G.W. Bush "mission accomplished!" vaikka oikeasti homma jatkuu suunnilleen vanhaan malliin.

Miksi sitten sukhoit vedettiin Syyriasta? Veikkaan että syitä ovat ainakin osa seuraavista:
  • Venäjällä oli näitä huippukoneita tammikuussa 87 kpl, ei mitään mahdotonta määrää. Syyrian ilmatilassa koneen menettämisen riski on aina paljon suurempi kuin kotimaan taivaalla, Venäjällä tuskin sukhoita tähtäillään ohjuksilla vaikka eipä tuokaan minua enää yllättäisi.
  • Syyriassa kesän tullen ilman hiekkapitoisuus nousee eivätkä turbiinit tykkää hiekasta. Eikä se hiekkapuhallus muutenkaan lentokonetta paranna.
  • Venäjän ykkösnyrkkiä tarvitaan tämän kuun lopulla Ladoga ilmasotaharjoitukseen ja kai niitä koneita pitää huoltaakin
  • Nykyisessä tilanteessa Syyriassa ei ole ilma-aseelle mitään sellaista tehtävää johon tarvittaisiin Venäjän ilmavoimien terävintä kärkeä poislukien mediaseksikkään kuvamateriaalin tuottaminen.
Summa summarum: Venäjällä alkaa olla Syyriassa enemmän hävittävää kuin voitettavaa joten ihan fiksua ajaa operaatiota alas niin että saavutetut asemat voidaan pitää mutta ei sen kummempaa. Ja sukhoit rajallisine elinkaarineen ovat kalliita koneita valmistaa ja ylläpitää eikä Venäjälläkään ole varaa menettää tai ajaa loppuun niistä yhtään kovin heppoisin perusten.

Sitten tämä ainainen itku siitä että USA myy Ukrainan Putinille:

Ihan aikuisten oikeasti, mitä ihmettä te oikein kuvittelette USA:n sillä saavuttavan? Mitä etua USA saavuttaisi sillä että se myisi Ukrainen (tätä skenaarioa markkinoivat sanovat "Ukraina" vaikka oikeasti tarkoittavat Suomea, yhyy!) Putinille? Senkö että USA saisi Venäjältä luvan sotia Syyriassa ja Irakissa DAESH:ia vastaan? HAH!

Jos joku oikeasti uskoo tuohon niin kehoitan lähestymään paikallista mielenterveystoimistoa.

Ukrainan käyttäminen vaihdon välineenä olisi äärettömän kallista Yhdysvalloille ja täysin maan pitkäjänteisen ulkopoliittisen linjan vastaista: Ensinnäkin tämän kaltainen etupiirijako romahduttaisi USA:n uskottavuuspääoman kaikissa niissä maissa jotka ovat joskus kuuluneet Neuvostoliiton tai Venäjän etupiiriin ja myös vähän kauempanakin (mitä tietysti moni toivoo meisseli kovana). Toiseksi USA:n ulkopolitiikan eetos on ollut 1800-luvun kutsumuskohtalo-uskomuksesta uuskonservatiivien demokratia vientituotteena hinnalla millä hyvänsä -fanatismiin edistää länsimaista yhteiskuntamallia vaihtelevin menetelmin aina ja kaikkialla. Tätä suurta linjaa ei heilauta mihinkään sekään että maa on machiavellimaisesti liittoutunut monien epädemokraattisten diktaattorien ja sortajavaltojen kanssa edistääkseen itse määrittelemäänsä suurempaa etua joka on saattaa koko maailma osaksi länsimaista yhteiskuntamallia (lue: kulutusyhteiskuntaa).

Joten mitä ihmettä Putin voisi tarjota USA:lle siitä hyvästä että USA nöyryyttäisi itseään Venäjän ja kansainvälisen yhteisön edessä? (Tuo oli retoorinen kysymys koska kaikki tietävät vastaukse: Ei niin yhtään mitään.)
 
Viimeksi muokattu:
Tuosta asiasta olen kuta kuinkin samaa mieltä. Pohjois-Korean pelastaminen Kim Jong-unilta olisi humaani teko. On mielestäni sietämätön ajatus, että 25 miljoonaa ihmistä elää käytännössä orjina tuollaisen hirmuhallitsijan alaisuudessa. Ja eletään sentään 2010-lukua.

Sotilaallisessa mielessä se ei olisi ylitsepääsemätön homma. Pohjois-Korean aseistus on lähinnä 'tyhmää rautaa', mutta sitä on toki paljon. Uskoisin, että suurin kompastuskivi on ne ihmisuhrit, jotka tuollaisessa sodassa syntyisi. Siinä kuolisi valtava määrä (satoja tuhansia) pohjoiskorealaisia, mutta varmasti myös kauhea määrä eteläkorealaisia. Jos/kun Pohjois-Korea ennättäisi ennen luhistumistaan ampumaan muutaman miljoonaa tykistökranaattia ja siihen päälle vielä 1-5 (mahdollisesti jopa toimivaa) ydinasetta, niin tappioita syntyisi kyllä hurjasti.

Viimeaikaiset kokemukset diktaattorien eliminoimisesta ulkopuolisella väliintulolla eivä rohkaise. Muutoksen pitää tulla sisältä päin eikä demokratia juurru istutettuna semmoiseen maahan jossa ei ole demokratian perinteitä. Kim Jong-unin sekä koko hänen hovinsa eliminointi loisi maahan valtatyhjiön jonka voisi täyttää melkein mikä vaan. Koreoiden yhdistyminen Saksan malliin olisi ehkä se onnellisin loppu mutta en oikein usko Etelä-Korean olevan hirveän innostunut 25 miljonasta zombiesta haahuilemassa eteläisen elintason perässä.
 
Brittiministeri epäilee Venäjän vetäytymistä Syyriasta - "katsotaan mitä tapahtuu"
Keskiviikko 16.3.2016

Britannian ulkoministeri Philp Hammond ilmaisi epäilyksensä sille, että Venäjä todella vetää joukkonsa pois Syyriasta.


Presidentti Vladimir Putin ilmoitti vetäytymisestä maanantaina. Osa pommikoneista palasi kotiin tiistaina näyttävien menojen kera.

- Olemme todistaneet aiemmin Venäjän puheita vetäytymisestä Ukrainasta, ja se olikin vain joukkojen kierrätystä.

- Olemme kuulleet puolustusministeri Sergei Shoigun sanovan, että pommitukset terroristeja - joka venäläisessä kielenkäytössä tarkoittaa kaikkia (Bashar al-Assadin) vihollisia - vastaan jatkuvat, joten katsotaan mitä todella tapahtuu, Hammond sanoi toimittajille matkallaan Irakissa.

Hammondin mukaan ei ole epäilystä siitä, että Venäjän väliintulo on vahvistanut al-Assadin hallintoa ja korottanut hänen joukkojensa moraalia.

- Jos Venäjä todella vetää tukensa hallinnolta, on kiinnostavaa nähdä, kuinka pitkään hallinnon joukot pystyvät säilyttämään momentin puolellaan, kun venäläiset eivät vetele naruista ja tarjoa ilmatukea, Hammond totesi.

Yhdysvaltojen puolustusministeriön mukaan koalitio on nähnyt 8-10 venäläiskonetta poistumassa Syyriasta ja lisäksi joukko maayksiköitä on pakkaamassa tavaroitaan lentotukikohdassa. Tähän mennessä merkittävää joukkojen vähentämistä ei ole tapahtunut. Iskukyky on säilynyt ennallaan.

- Vaikea sanoa, mitä venäläiset todella aikovat. Emme odottaneet tätä ilmoitusta (vetäytymisestä), joten vertaamme sanoja tekoihin, Pentagonin eversti Steve Warren kommentoi.

Varsinaisia terroristijärjestöjä vastaan taistelussa Venäjä on jatkanut toimiaan. Syyrian hallinnon joukot ovat viime päivinä käyneet venäläisten tuella taisteluja Palmyran rauniokaupungista. Alue on Isisin hallinnassa.

Taistelut al-Assadin ja opposition välillä ovat tulitauon jälkeen laantuneet huomattavasti. Rauhanneuvotteluja käydään parhaillaan.

Lähteet: AFP, Reuters

JAAKKO ISONIEMI
[email protected]
 
Back
Top