Tarkka-ampujan kakkosase?

Ei taida suomella enää olla jemmassa Sten- tai Peltiheikki (kp m44) -konepistooleita. Sellainen olisi ainakin Glock -pistoolia tulivoimaisempi ja tarkempi. Ja myös rynnäkkökivääriä pienempi ja kevyempi. Pituudet perä taitettuna n. 60 cm ja paino lippaan kanssa ehkä 2,5 kg. Vanhanaikaisia toki ja uusissa löytyy parempia, mutta ei meillä ole niitäkään. Kai se vyöllä kulkeva pistooli on paras. Sellaisia on myös mahdollista siviilien hankkia. Ostoluvan perusteeksi tuskin käy toiveissa oleva sijoitus tarkka-ampujaksi. Lainsäädäntöön pitäisi saada lupaperusteeksi maanpuolustus. Tai no onhan se siellä, mutta kuohittuna säälittäväksi.

Stenin paino tyhjänä n. 3.2kg, KP44 2,95kg. Mk18 mod1 painaa 2.72kg.
Jos tarttee isommalla reiällä ni 11" 7.62x39 CZ Bren 2 painaa aika tarkkaan 3kg. 9" versio about samoissa, mutta tohon ku nakkaa vaimentimen nokkaan ni kokonaispituus jäis siltikin alle allekirjottaneen 14.5" GP R15M:n.
Jos puhutaan pituudesta ni Sten on tasan samanmittanen (762mm) ku ym. 11" CZ Bren 2 perä kasassa, tosin Bren 2:n pituus tippuu 577mm:iin kun perä on taitettuna (joka on sen ~40mm lyhyempi ku KP44 perä taitettuna). Mk18 Mod1 680mm perä kasassa.

Modernit rynkkykarbiinit on kevyempiä, pienempiä, modulaarisempia, tulivoimasempia ja puoliautomaatteinakin n. n^219347 kertaa käytännöllisempiä nykysodassa kun kirjaimelliset museokalusteet. Ja puoliautomaattina ei todellakaan mikään amerikantemppu tavan ressullekaan hommata omaan kaappiin mikäli vaan jaksaa SRA-reeneissä käydä ja esim. Viranomaselta saatavissa oleva 10,3" DD MK18 RIII on tapitettavissa lailliseen mittaan.

Niin joo ja siviiliarskoissa vielä sellanen hauskuus, että mikäli BCG:tä ei oo muutettu ni nuo on käytännössä suoraan yhteensopivia automaatti-lowerien kanssa. Voisin kuvitella että asevarikon vääpelin saa tarvittaessa lahjottua että tuollasen saa mukaan (tämä oli oma suunnitelma vaikka oman GP:n säädettävä laukasu onkin ns aivansaatananhyvä).
 
Mielenkiintoinen on tuo uudempi Zeiss. Sen siviili malliin kun myydään erillistä korotornia jossa on suoraan etäisyydet metreinä niin että sisällä on erillaisille patrunoille sopiva kororengas. ASV+ lisälaite se tais olla.
Tuo helpottaa ampujan toimintaa kun ammutaan erillaisille etäisyyksille.
Olis itsellekin kiva hankinta mutta mutta, Zeiss tähtäimet ei ole ilmaisia eikä edes halpoja.
Tuota ominaisutta ei taida muilla kiikari valmistajilla olla ?

Toivottavasti TKIV23 tähtäiminä olevat Steinerit eivät tule matkarummuilla vaan avoimilla MRAD torneilla. Syy lienee itsestään selvä jokaiselle kivääriampujalle.

Ei taida suomella enää olla jemmassa Sten- tai Peltiheikki (kp m44) -konepistooleita. Sellainen olisi ainakin Glock -pistoolia tulivoimaisempi ja tarkempi. Ja myös rynnäkkökivääriä pienempi ja kevyempi. Pituudet perä taitettuna n. 60 cm ja paino lippaan kanssa ehkä 2,5 kg. Vanhanaikaisia toki ja uusissa löytyy parempia, mutta ei meillä ole niitäkään. Kai se vyöllä kulkeva pistooli on paras. Sellaisia on myös mahdollista siviilien hankkia. Ostoluvan perusteeksi tuskin käy toiveissa oleva sijoitus tarkka-ampujaksi. Lainsäädäntöön pitäisi saada lupaperusteeksi maanpuolustus. Tai no onhan se siellä, mutta kuohittuna säälittäväksi.

Stenin paino tyhjänä n. 3.2kg, KP44 2,95kg. Mk18 mod1 painaa 2.72kg.
Jos tarttee isommalla reiällä ni 11" 7.62x39 CZ Bren 2 painaa aika tarkkaan 3kg. 9" versio about samoissa, mutta tohon ku nakkaa vaimentimen nokkaan ni kokonaispituus jäis siltikin alle allekirjottaneen 14.5" GP R15M:n.
Jos puhutaan pituudesta ni Sten on tasan samanmittanen (762mm) ku ym. 11" CZ Bren 2 perä kasassa, tosin Bren 2:n pituus tippuu 577mm:iin kun perä on taitettuna (joka on sen ~40mm lyhyempi ku KP44 perä taitettuna). Mk18 Mod1 680mm perä kasassa.

Modernit rynkkykarbiinit on kevyempiä, pienempiä, modulaarisempia, tulivoimasempia ja puoliautomaatteinakin n. n^219347 kertaa käytännöllisempiä nykysodassa kun kirjaimelliset museokalusteet. Ja puoliautomaattina ei todellakaan mikään amerikantemppu tavan ressullekaan hommata omaan kaappiin mikäli vaan jaksaa SRA-reeneissä käydä ja esim. Viranomaselta saatavissa oleva 10,3" DD MK18 RIII on tapitettavissa lailliseen mittaan.

Niin joo ja siviiliarskoissa vielä sellanen hauskuus, että mikäli BCG:tä ei oo muutettu ni nuo on käytännössä suoraan yhteensopivia automaatti-lowerien kanssa. Voisin kuvitella että asevarikon vääpelin saa tarvittaessa lahjottua että tuollasen saa mukaan (tämä oli oma suunnitelma vaikka oman GP:n säädettävä laukasu onkin ns aivansaatananhyvä).

Uusien itselataavien tarkkuuskiväärien kanssa pistooli on nähdäkseni riittävä. Ei paras, mutta riittävä. Tarkkuuskivääriksi varusteltu AR-10 ei ole käsiteltävyydeltä silti kiväärimiehen AR-15.

Kuitenkin käyttöön jäävien TT2 kiväärien osalta eli nähtävästi osa TKIV 85 kannasta ja TKIV 2000 osalta RK on se juttu omasuojana, kun mitään H&K MP7 ei ole eikä tule jakokamaksi. Jos pyssyjä riittää ja on halua kantaa lisää niin miksei vielä pistooli noiden lisäksi. Ei se Glock varalippaan kanssa paina kuin yhden rynkyn lippaan verran. Intin FN tai oma Ceska vähän enemmän.

Tiedän kyllä, että "ounces equal pounds, pounds equal pain", mutta TT2 TKIV ja RK62 ei ole ole mikään ihan älyttömän painava setti tai edes vittumainen kantaa jos on kunnollinen asereppu. Joku käsittely-Apilas ranskalaisine kidutusremmeineen on joo vittumainen kantaa varsinkin juostessa ja silti nekin kulkee. Toivottavasti nuo kaikki annetaan Ukrainaan. Ei jää varsinaisesti ikävä.

Kyllähän täysi reppu tarkkuuskivääreineen ja kilkkeineen painaa joo, mutta niin aseet ja varusteet tapaa tehdä. Kilo on aina 1000 grammaa eikä se muuksi muutu. Olen kantanut ihan riittävän paljon metsällä kivääriä, haulikkoa ja vaihtelevan kokoista asereppua samaan aikaan ja harjoituksissa pst-aseita tai konekivääriä tietääkseni, että se on eri asia kuin kantaa pelkkää rihlakkoa ja vyötörölaukkua metsällä tai kiväärimiehen settiä harjoituksissa. En siis perusta näkemystäni pelkästään nojatuolista heitettyyn listaan siitä mitä kantaisin Ghost Reconissa, mutta en myöskään ole fysiikaltani nainen tai lapsi.

Repussa joo kiväärin lisäksi sitten tehtäväkohtainen ja henkilökohtainen varustus mitä lienee sitten onkaan. Niin on kaikilla muillakin, kun muutaman tunnin välein ei tulekaan ruoka pöntöissä eteen ja öitä rauhoiteta mansikkana hohkavan kamiinan vartiointiin. Rivivahvuus ei olekaan määrävahvuus, huolto tulee kerran yössä jos silloinkaan tuoden ampumatarvikkeita ja kapasiteetin riittäessä kylmäketjuvapaata ruokaa vieden paluukyydillä haavoittuneet ja jos tilaa on niin myös kaatuneet. Tuli-, ääni- ja valokurista huolimatta jatkuvasti pörrää nelikopterit kuuloetäisyydellä pimeässä yössä. Vartiopaikat ovat miehitettynä ja tuumaillaan keinoja vähentää lämpöherätettä ettei joku vitun nörtti epäurheilijamaisesti tiputa kranua niskaan. Samalla on yksi tai useampi tiedustelupartio liikkeellä, osa miehistä huoltaa ja osa lepää kenttälapioin ja kirvein tehdyssä katetussa, mutta routaisessa majoituspoterossa. Ja reput painaa tosiaan paljon, kun henkivakuutus on samassa paketissa.

Ilman mitään huoltoa taistelukyky säilyttäen vähintään 72 h pitää olla lähtökohta jalkaväen taistelijalle. Vähintään. Kaikissa kotimaan olosuhteissa.

Jos siis selvitään edes sillä, koska onhan suomalaisilla paljon pahemmistakin olosuhteista kokemusta paljon pidemmiltä aikajänteiltä viime sotien osalta. Laatokan saaristotaistelut 1940 antavat mielestäni sellaisen referenssipisteen jalkaväen taistelijoiden suorityskyvysssä, jota kannattaa lähteä tavoittelemaan, vaikka niihin ei rauhan aikana päästä edes lähelle.

Sodan tullen kamaa kannetaan päällä ja repuissa aivan vitusti ja vähän päälle. Niin paljon kuin saadaan kohtuullisen järkevästi kulkemaan. Ei ole varsinaisesti olemassa sellaista kuin kevyt jalkaväki...

Se joka kuvittelee voivansa karsia kiloja mukavuussyistä ja jättää tarpeellisen pois saa aina sinkoja, miinoja, viuhkapanoksia, heitteitä tai patruunoita jne niin paljon kantoonsa kuin mies jaksaa ja reppuun mahtuu.

Mutta rauhan ajan treenit jne on aivan eri asioita sen ymmärryksen puitteissa miten näen täysvartisen sodan realiteettien olevan. Se on kaikesta päätellen todella kurjaa, kylmää ja raskasta niin henkisesti kuin fyysisesti ja joku jäätyneellä ryssällä mäen laskeminen on ehkä viikon paras asia vielä 2020-luvun konventionaalisessa sodassakin. Tai ehkä sellainen lämmittää mukavasti perseen alla hetken ennenkuin jäähtyy.

Edelleen tähän painoasiaan liittyen kukin voi muistella mitä painaa rynnäkkökiväärimiehen setit pari kessiä selässä, PKM ampujan kamat tai PST miehen varustus isommilla putkilla. Ja nuo päällä joidenkin on tarkoitus hyökätä ja vyöryttää ensimmäiseen tavoitteeseen ennenkuin jatkavat seuraavaan. Tuohon nähden tarkkuuskivääri repussa siirtymisen ajan kuulostaa jopa kevyeltä.
 
Viimeksi muokattu:
Toivottavasti TKIV23 tähtäiminä olevat Steinerit eivät tule matkarummuilla vaan avoimilla MRAD torneilla. Syy lienee itsestään selvä jokaiselle kivääriampujalle.
Onhan niissä Zeisseissäkin MRAD-napsut (tai siis 0,25 MRAD), mutta matkarummussa myös ohessa suora kompensaatioasteikko PV:n patruunalle. Eivät niitä idiootit speksanneet.
 
Toivottavasti TKIV23 tähtäiminä olevat Steinerit eivät tule matkarummuilla vaan avoimilla MRAD torneilla. Syy lienee itsestään selvä jokaiselle kivääriampujalle.
Viittaako zeron siirtymiseen eri olosuhteissa vai eri patruunoiden eri lentorataan vai lämpötilan vaikutuksiin lentorataan? Kieltämättä mikään kiinteä matkarumpu ei ole kovin hyvä ajatus, mutta jos se on säädeltävissä ja muokattavissa kätevästi niin en näe isompaa ongelmaa. Toisaalta saman asian ajaa muistilappu jossain linssinsuojassa tai tukin kyljessä josta voi katsoa kulloisissakin olosuhteissa kullekin etäisyydelle tarvittavan koron.
 
M23 kivääreihin tulee kyllä matkarumpu joka pätee tarkasti vain tietylle patruunalle vain tietyssä olosuhteessa, mutta välttää kyllä 500 metriin saakka aika monessa tilanteessa.
Parannusta aiempaan on se, että kiertimissä on myös milliradiaanimerkinnät, toisin kuin aiemmissa tarkkuuskivääreissä.
Kun tarkkuutta haetaan, niin käyttäjä voi tehdä sen oman ase/olosuhdekohtaisen BDC:n jolla voi peittää ne likiarvomerkinnät. Tämäkin temppu vaatii vaan vähän ymmärrystä ja osaamista joka täytyy kouluttaa niille ampujille.
 
Parannusta aiempaan on se, että kiertimissä on myös milliradiaanimerkinnät, toisin kuin aiemmissa tarkkuuskivääreissä.
Kyllä TKIV 2000:n Zeississä (Diavari V 3-12x56 Finndot) on sekä milliradiaaneihin luettavat merkinnät että aluksi 100 ja sitten 50 metrin välein olevat koromerkinnät.

zeiss-finndot.png

Nappasin kuvan TA-killan foorumeilla olleesta myynti-ilmoituksesta:

Ja oli muuten myös tällainen myynnissä Nettiaseessa viime syksynä (samalla .338 LM merkinnöin olevalla korotornilla):
 
Voin aika monen vuoden kokemuksella todeta että korokiertimessä on ylempänä putoamaasteikko, joka on pykälletty JVA0360:lle lähtönopeudella 891m/s +10°C lämpötilassa.

Sen alapuolella on asteikko johon on merkitty 0,25 mrad kokoisten napsujen lukumäärä.

Viitaten kuvaasi, ajapa huvikseen haluamaasi ballistiikkaohjelmaan laskelma siitä, paljonko koroa tarvitsee .338LM 16,2g Lockbase luoti .310 G7-kertoimella edellämainitulla nopeudella 700m etäisyydelle?
Spoiler:
Voin luvata että vastaus ei ole 20 milliradiaania, joka on kiertimeen merkitty numero 7 hehtometrin kohdalle.
 
Viittaako zeron siirtymiseen eri olosuhteissa vai eri patruunoiden eri lentorataan vai lämpötilan vaikutuksiin lentorataan? Kieltämättä mikään kiinteä matkarumpu ei ole kovin hyvä ajatus, mutta jos se on säädeltävissä ja muokattavissa kätevästi niin en näe isompaa ongelmaa. Toisaalta saman asian ajaa muistilappu jossain linssinsuojassa tai tukin kyljessä josta voi katsoa kulloisissakin olosuhteissa kullekin etäisyydelle tarvittavan koron.

Lämpötilan vaikutukseen lentoradassa.

Tästä syystä erilliset ballistiikkakortit ovat se juttu ja paritoiminnassa on vakiomenetelmänä se, että tähystäjä ilmoittaa ampujalle mihin asentoon tornit käännetään.

Miksei toki esim. tähtäimen linssinsuojassakin olisi joku helposti vaihdettava kulloisiinkin olosuhteisiin sopiva yksinkertainen lunttilappu keskipitkille matkoille asti erityisesti valmistelemattomista tuliasemista ampumista varten, jolloin maalien etäisyys määritetään esimerkiksi stadia-asteikolla ja sitten pyöräytetään tarpeellinen määrä säätöjä.

M23 kivääreihin tulee kyllä matkarumpu joka pätee tarkasti vain tietylle patruunalle vain tietyssä olosuhteessa, mutta välttää kyllä 500 metriin saakka aika monessa tilanteessa.
Parannusta aiempaan on se, että kiertimissä on myös milliradiaanimerkinnät, toisin kuin aiemmissa tarkkuuskivääreissä.
Kun tarkkuutta haetaan, niin käyttäjä voi tehdä sen oman ase/olosuhdekohtaisen BDC:n jolla voi peittää ne likiarvomerkinnät. Tämäkin temppu vaatii vaan vähän ymmärrystä ja osaamista joka täytyy kouluttaa niille ampujille.

Eli se mainostettu 800 metrin tehokas ampumaetäisyys pätee näillä matkarummuilla tyyliin vain lämpimänä 20 asteisena kesäpäivänä ellei ampujalla ole ymmärrystä ja välineitä määrittää olosuhdekohtaista DIY-asteikkoa korvaamaan tehdastekoista matkarumpua.

Nuo mainitsemasi miliiradiaanimerkinnät pelastavat toteutustavasta riippuen aika paljon. Ovatko ne sinun mielestäsi tarkoituksenmukaiset vai onko tässä päässyt joku suuri sulkahatttu linjaamaan ihan perstuntumalta vain asemansa takia ilman substanssiosaamista millaisia ratkaisut ovat yksityiskohdiltaan ja mitä hankintaan ja mitä ei hankita?

Ihmettelen vaan miksi näin? PVllä on asiantuntevaa henkilöstöä olemassa tässä asiassa ja niinkuin olet sanonutkin niin puutteet tiedostetaan jos nyt ei järjestelmän niin asiaan vihkiytyneiden yksilöiden osalta.

Sakon kiväärillä ja Lapuan patruunalla aseyksilökohtaisen lähtönopeusvaihtelun hajonnan luulisi olevan niin pientä, että ei luulisi olevan mahdoton tehtävä laatia ballistiikkakortit eri olosuhteisiin vakioidun tarkkuuspatruunan osalta ja varustaa TA-parit säällisillä tehtäväkohtaisilla varusteilla, kun hintalappu paria kohden olisi kuitenkin varsin kohtuullinen. Ei niiden tehtäväkohtaisten varusteiden tarvitse olla parasta mitä markkinoilla on eikä ostoslistan tarvitse myöskään kattaa aivan kaikkea sitä mitä pitää perustellusti tarpeellisena ja mitä harrastajat saavat hankittua, mutta ihan jo sanotaan 1500 eurolla saataisiin parin tähystäjälle milliradiaaniasteikolla oleva kiikari tähystämiseen, perushyvä LEM ja lämpömittari. Samasta rahasta riittäisi hankkia vielä tähystäjälle reisitaskuun mahtuva karttalaukku tuliasemakorttipohjineen, taskulaskimineen ja ballistiikkakortteineen jos oikein sniiiduillaan eikä hankita näitä molemmille.
 
Matkarummun säädöt pätevät sille määritetyllä patruunalla, niissä olosuhteissa ja lämpötilassa yli 1000 metriin saakka. Poikkeamat ampumatarvikkeessa, aseessa, lämpötilassa ja ilmanpaineessa alkavat nakertamaan tarkkuutta luonnollisesti siitä 500-600m etäisyydeltä alkaen.

Kiinteä matkarumpu on hyvä (tai pikemminkin välttämätön) ratkaisu siltä varalta, että aseen saa käteensä maallikko, jolla ei ole mitään edellytyksiä tehdä custom-rumpua tai taulukoita.
Kestää joitakin vuosia ennenkuin voidaan edes toivoa, että vm-koulutuksen perusteella sijoitetut tarkka-ampujat sellaisia osaisivat laatia.

Milliradiaanimerkinnät ovat nekin mielestäni asialliset. Jonkinverran mielipidehajontaa on siitä onko 0,2 mrad naksuarvo hyvä ratkaisu. Itse olisin ehkä mennyt 0,1 mrad arvolla, koska se olisi mahdollistanut vielä vähän tarkemman kohdistamisen. Varsinaisen ampumisen teen ristikolla pl. pitkät/ylipitkät matkat.

Tulet todennäköisesti yllättymään kuinka säälliset varusteet tarkka-ampujille on tulossa.

Sinuna ehkä tarkastaisin stereotyyppisen asennemaailmasi, jossa ammattikoulu- tai lukiopohjalta ponnistavan ja aliupseerin peruskurssin käyneen amaatimiehen näkemys on aina asiantuntevin ja korkeakoulut käyneen sulkahatun visio aina väärä. Molemmilla on paikkansa, mutta harva meistä esimerkiksi ajaa automekaanikon suunnittelemalla autolla. Insinöörejä taasen näkee toisinaan korjaushommissakin. Pointtini siis on, että oppi ei ojaan kaada, tai poissulje monenlaista osaamista.
 
Tulet todennäköisesti yllättymään kuinka säälliset varusteet tarkka-ampujille on tulossa.
Toivotaan.

Sinuna ehkä tarkastaisin stereotyyppisen asennemaailmasi, jossa ammattikoulu- tai lukiopohjalta ponnistavan ja aliupseerin peruskurssin käyneen amaatimiehen näkemys on aina asiantuntevin ja korkeakoulut käyneen sulkahatun visio aina väärä. Molemmilla on paikkansa, mutta harva meistä esimerkiksi ajaa automekaanikon suunnittelemalla autolla. Insinöörejä taasen näkee toisinaan korjaushommissakin. Pointtini siis on, että oppi ei ojaan kaada, tai poissulje monenlaista osaamista.

En meinannut sulkahatulla yleisesti kaikkia upseereita, sillä onhan upseereissakin tämän alan osaajia. Mutta upseereissa on myös sulkahattuja. Upseerius ei suinkaan poissulje substanssiosaamista, mutta se ei myöskään ole tae siitä.

Ei ole siis syytä loukkaantua, sillä tunnustan mielihyvin esimerkiksi sinut tässä osaavaksi tekijäksi ja arvaan, että Puolustusvoimien ratkaisut eivät välttämättä kaikilta osin vastaa niitä ratkaisuja, joita sinä olisit ehkä tehnyt jos olisit saanut yksin valita aseelta ja tähtäimeltä jne vaadittavat ominaisuudet.

Lähinnä tarkoitin sitä, että miten hyvin esimerkiksi asiantuntemusta omaava kapteeni tai majuri saa vaikutettua, kun hankintapäätöksen allekirjoittaa ja siten siitä vastaa joku eversti tai kenraali, jolla saattaa se substanssiosaaminen puuttua ja ei siten välttämättä itse edes ymmärrä yksityiskohtia, mutta saattaa kuitenkin omata vahvan mielipiteen, jonka runnoo läpi sellaisenaan tai osin ja siten paskoo sillä sen toimivaksi tehdyn esityksen osin tai kokonaan. Koska linjaorganisaatio. Tätähän on muillakin työpaikoilla kuin PV.

Tässä ei ole niinkään määrävänä tekijänä se onko kyse peruskurssin käyneestä kersantista, upseeritutkinnon suorittaneesta luutnantista vaiko yleisesikuntaupseerikurssin suorittaneesta everstiluutnantista, koska mikään näistä ei yksinään anna sitä kaivattua substanssiosaamista. Tunnustan ammattimiehen mielelläni ammattimieheksi riippumatta hänen koulutuksestaan, mutta en pidä ketään ammattilaisena pelkän tutkinnon suorittamisen perusteella vaan työnjälki ratkaisee.
 
Viimeksi muokattu:
Voin aika monen vuoden kokemuksella todeta että korokiertimessä on ylempänä putoamaasteikko, joka on pykälletty JVA0360:lle lähtönopeudella 891m/s +10°C lämpötilassa.

Sen alapuolella on asteikko johon on merkitty 0,25 mrad kokoisten napsujen lukumäärä.

Viitaten kuvaasi, ajapa huvikseen haluamaasi ballistiikkaohjelmaan laskelma siitä, paljonko koroa tarvitsee .338LM 16,2g Lockbase luoti .310 G7-kertoimella edellämainitulla nopeudella 700m etäisyydelle?
Spoiler:
Voin luvata että vastaus ei ole 20 milliradiaania, joka on kiertimeen merkitty numero 7 hehtometrin kohdalle.
Kyllä, mutta tuo on laskettavissa silti milliradiaaneiksi (niin, jakaa neljällä). Ampuja toimii kuitenkin napsuilla, jotka tähystäjä laskee ja ilmoittaa ampujalle napsuina, joten tuohan on ampujan putkeen ihan perusteltu valinta. Olettaen siis, että tähystäjällä on riittävät ja kenttäkelpoiset materiaalit laskujen nopeaan suorittamiseen.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä, mutta tuo on laskettavissa silti milliradiaaneiksi (niin, jakaa neljällä). Ampuja toimii kuitenkin napsuilla, jotka tähystäjä laskee ja ilmoittaa ampujalle napsuina, joten tuohan on ampujan putkeen ihan perusteltu valinta. Olettaen siis, että ampujalla on riittävät ja kenttäkelpoiset materiaalit laskujen nopeaan suorittamiseen.
Samalla logiikalla kulmaminuutit voisi muuntaa milliradiaaneiksi (likimain) jakamalla kolmella.
Kyseessä on tosiaan koulutus- ja toimintatapakysymys. Jos käytetään kierrintä ja kommunikoidaan napsuina kuten pitkään on tehty, on ratkaisu perusteltu.
Jos ammutaan ristikolla ja kommunikoidaan milliradiaaneina, on ratkaisu huono.
 
Tämähän menikin mielenkiintoiseksi. Näin kun itsekkin harrastan TA juttua omaksi ilokseen niin tulee aika tavalla uutta käsitettä joita hieman joutuu miettimään. :)
Vielä tuosta Divari V 3-12×56 putkesta. Netin mulkaan tuo olis toisenpolttovälin kiikari. Eikös TA toiminnassa täytyis olla FFP ? Jolloin Mrad asteikko pitää aina paikkaansa. Nythän asteikko pitää paikkaansa vain yhdellä suurennoksella.

Toinen juttu mikä oudoksuttaa on tuo maximi suurennos joka on vain 12. Jos kohde on 1000m tai kauempana niin ei se putkella kovin iso vielä ole. Ei ainakan näissä "halpis" putkissa joita itsellä on. Vaikka taitaa olla lasien erottelu kyvystä myös kiinni miten hyvin tuolla suurennoksella kohteen näkee tai eroittaa.
 
Vielä tuosta Divari V 3-12×56 putkesta. Netin mulkaan tuo olis toisenpolttovälin kiikari. Eikös TA toiminnassa täytyis olla FFP ? Jolloin Mrad asteikko pitää aina paikkaansa. Nythän asteikko pitää paikkaansa vain yhdellä suurennoksella.
PV:n putki on FFP. Zeissillä oli siitä ikävä tapa, että heidän mallinimissään ei käynyt ilmi ristikon polttotaso lainkaan, ja saman sarjan eri suurennoksilla varustetut putket (tai jopa saman sarjan muuten identtiset putket) vaihtelevat ristikon polttotason suhteen.

Zeissin uudelleenjärjestelyn myötä tuon putken valmistus loppui tykkänään (kun Zeiss-nimellä lakattiin valmistamasta sotilasoptiikkaa ja useampi muukin putki, kuten 72 mm objektiivilinssillä varustettu ns. Mörkö-Zeiss siirtyi Hensoldtin tuotevalikoimaan), ja nyt sen tekninen seuraaja on Hensoldt ZF 3-12x56 FF.

Toinen juttu mikä oudoksuttaa on tuo maximi suurennos joka on vain 12. Jos kohde on 1000m tai kauempana niin ei se putkella kovin iso vielä ole.
Niin, valinta oli 1990-luvun lopun toiminnan pohjalta tehty, aiempi TKIV 85:n Zeiss (Diavari ZA 1,5-6x42) oli vain 6-kertaisesti suurentava (senkin ristikko FFP).
 
Aikoinaan oli kaikkia hassuja käsityksiä vallalla. Kuten suurennos per 100m riittää. TKIV 2000 ehdoton maksimi on 1200-1300metriä ja sinnekin on turha kokeilla, paitsi hyvällä kelillä yms.
TKIV 85 taitaa suurin osa olla Schmidt Bender 4X36, että onnelliset ketkä saanu Zeissin.
 
Nyt kun oli suht kirkas keli niin pääsin vähän tähystelemään.
Mulla sattuu olemaan näkyvyys 1,1 km päässä olevaan 80 nopeusrajoitus lätkään.
Ensin kaukoputkella ja 20x suurennoksella, näkyy hyvin ja numerotkin suht selkeät. 40x numerot näkyy todella selkeesti.

Sitten Helix 6-24x50 FFP MRAD putkella.
6x No tuon nopeus lätkän näkee jotenkin
12x Nyt näkyy numerot jo jotenkin mutta aika huonosti.
20x Numerot näkyy jo aika hyvin
24x Näkymä vaan paranee.

Joten jos mun täytyis tuollaisella etäisyydellä tauluun osua niin 12x on siinä ja siinä yrittäisinkö edes.
No 20x on jo sen verran selkee että tuohon vois kokeilla. Täytyy vaan ens löytää noin pitkä rata jostain.
20x mulle onkin se normi suurennos ihan 50m matkalta lähtien.

Tuo Helix putki oli mielenkiintoinen ostos. Kuva on hämmästytävän kirkas. Mulla kun on toisena putkena
DIAMONDBACK TACTICAL 6-24X50 FFP MRAD johon verrattuna kirkkaus ero on selkeä.
Ilmeisesti Kiinalaiset on kopioineet tuon Vortexin hyvin. Kaikki ulkoiset mitat kun on tarkalleen samat.
Vortexissa on joulukuusi mutta Helixissä vain Mrad ristikko.

Tämä ihmettely tähtäin kiikarien suurennoksista lähti siitä kun Ukrainassakin puhutaan yli 3km osumista kohteeseen.
Itse jäin noista hämmästelemään millä ihmeen suurennoksella tuollaiselle etäisyydelle ammutaan jotta kohteen pystyy eroittamaan.
Maallikkona vois veikata jotain vähintään 50x suurennos täytyis olla. Mikä lienee todellisuus.
 
Pitää ymmärtää, että tarkka-ammuntaan liittyvä teknologia on kehittynyt valtavasti vuosituhannen vaihteesta.
Optiikka ja linssien hionta/etsaustekniikat ovat kehittyneet.
Ballistisen laskennan saatavuus on suorastaan pilannut harrastuksen.
Tarkkojen etäisyyksien mittaaminen laserilla on nykyään naurettavan helppoa.
Tuulen ja sääolosuhteiden mittaaminen onnistuu pikkuriikkisellä laitteella.

Myös aseiden ja patruunoiden valmistustekniikat ovat kehittyneet maltillisesti.

Tämä kaikki tarkoittaa, että siinä missä ennen vanhaan 1000 metriä tuntui huomattavan pitkältä ampumaetäisyydeltä, on se nykyään jo aloittelijoiden saavutettavissa muutamalla laukauksella kunhan laukaisutekniikka ja spottaus vaan on kunnossa.

Pitää muistaa että 2000-luvulla esimerkiksi jenkit käyttivät tähtäiminä kiinteitä 10x Leuppareita ja Unertleita aina 2011 saakka.
Myös S&B:n 3-12 PM2:t ovat edelleen aika monen palvelustarkkuuskiväärin päällä eurooppalaisissa armeijoissa.
 
Aikoinaan oli kaikkia hassuja käsityksiä vallalla. Kuten suurennos per 100m riittää. TKIV 2000 ehdoton maksimi on 1200-1300metriä ja sinnekin on turha kokeilla, paitsi hyvällä kelillä yms.
TKIV 85 taitaa suurin osa olla Schmidt Bender 4X36, että onnelliset ketkä saanu Zeissin.
TODRQR3l.jpg

Se S&B:n (tai luoja varjele Wetzlarin) voi olla pienin ongelma mikä tulee TKIV85:n kanssa vastaan.
 
Noista TA kiväärien putkista kun tuli juttua. Tkiv 85 on Zeiss Diavari 1,5-6x42 ja Tkiv 2000 on Zeiss Diavari V 3-12×56 T.
Molemmat putket on pelkällä ristikolla. Joten aika vaikea on arvioida paljonko täytyy napsuja korjata.
Tosin kokenut ampuja kun tietää etäisyyden niin voi ehkä arvioida. No jos spotteri tieto tulee 8x40 kiikareilta,,,

Mielenkiintoinen on tuo uudempi Zeiss. Sen siviili malliin kun myydään erillistä korotornia jossa on suoraan etäisyydet metreinä niin että sisällä on erillaisille patrunoille sopiva kororengas. ASV+ lisälaite se tais olla.
Tuo helpottaa ampujan toimintaa kun ammutaan erillaisille etäisyyksille.
Olis itsellekin kiva hankinta mutta mutta, Zeiss tähtäimet ei ole ilmaisia eikä edes halpoja.
Tuota ominaisutta ei taida muilla kiikari valmistajilla olla ?

Meillä oli onttolassa tkiv 85 zeississä vähän tän tyylin ristikko, ei pelkkä 4 ristikko. Hyvin sillä 700m janttereita tiputti. En päässy trgllä ampumaan tähystäjänä mikä harmitti🧐

466705_488382522_Kahles ZF95 reticle.jpg
 
Back
Top