Mielenkiintoinen on tuo uudempi Zeiss. Sen siviili malliin kun myydään erillistä korotornia jossa on suoraan etäisyydet metreinä niin että sisällä on erillaisille patrunoille sopiva kororengas. ASV+ lisälaite se tais olla.
Tuo helpottaa ampujan toimintaa kun ammutaan erillaisille etäisyyksille.
Olis itsellekin kiva hankinta mutta mutta, Zeiss tähtäimet ei ole ilmaisia eikä edes halpoja.
Tuota ominaisutta ei taida muilla kiikari valmistajilla olla ?
Toivottavasti TKIV23 tähtäiminä olevat Steinerit eivät tule matkarummuilla vaan avoimilla MRAD torneilla. Syy lienee itsestään selvä jokaiselle kivääriampujalle.
Ei taida suomella enää olla jemmassa Sten- tai Peltiheikki (kp m44) -konepistooleita. Sellainen olisi ainakin Glock -pistoolia tulivoimaisempi ja tarkempi. Ja myös rynnäkkökivääriä pienempi ja kevyempi. Pituudet perä taitettuna n. 60 cm ja paino lippaan kanssa ehkä 2,5 kg. Vanhanaikaisia toki ja uusissa löytyy parempia, mutta ei meillä ole niitäkään. Kai se vyöllä kulkeva pistooli on paras. Sellaisia on myös mahdollista siviilien hankkia. Ostoluvan perusteeksi tuskin käy toiveissa oleva sijoitus tarkka-ampujaksi. Lainsäädäntöön pitäisi saada lupaperusteeksi maanpuolustus. Tai no onhan se siellä, mutta kuohittuna säälittäväksi.
Stenin paino tyhjänä n. 3.2kg, KP44 2,95kg. Mk18 mod1 painaa 2.72kg.
Jos tarttee isommalla reiällä ni 11" 7.62x39 CZ Bren 2 painaa aika tarkkaan 3kg. 9" versio about samoissa, mutta tohon ku nakkaa vaimentimen nokkaan ni kokonaispituus jäis siltikin alle allekirjottaneen 14.5" GP R15M:n.
Jos puhutaan pituudesta ni Sten on tasan samanmittanen (762mm) ku ym. 11" CZ Bren 2 perä kasassa, tosin Bren 2:n pituus tippuu 577mm:iin kun perä on taitettuna (joka on sen ~40mm lyhyempi ku KP44 perä taitettuna). Mk18 Mod1 680mm perä kasassa.
Modernit rynkkykarbiinit on kevyempiä, pienempiä, modulaarisempia, tulivoimasempia ja puoliautomaatteinakin n. n^219347 kertaa käytännöllisempiä nykysodassa kun kirjaimelliset museokalusteet. Ja puoliautomaattina ei todellakaan mikään amerikantemppu tavan ressullekaan hommata omaan kaappiin mikäli vaan jaksaa SRA-reeneissä käydä ja esim. Viranomaselta saatavissa oleva 10,3" DD MK18 RIII on tapitettavissa lailliseen mittaan.
Niin joo ja siviiliarskoissa vielä sellanen hauskuus, että mikäli BCG:tä ei oo muutettu ni nuo on käytännössä suoraan yhteensopivia automaatti-lowerien kanssa. Voisin kuvitella että asevarikon vääpelin saa tarvittaessa lahjottua että tuollasen saa mukaan (tämä oli oma suunnitelma vaikka oman GP:n säädettävä laukasu onkin ns aivansaatananhyvä).
Uusien itselataavien tarkkuuskiväärien kanssa pistooli on nähdäkseni riittävä. Ei paras, mutta riittävä. Tarkkuuskivääriksi varusteltu AR-10 ei ole käsiteltävyydeltä silti kiväärimiehen AR-15.
Kuitenkin käyttöön jäävien TT2 kiväärien osalta eli nähtävästi osa TKIV 85 kannasta ja TKIV 2000 osalta RK on se juttu omasuojana, kun mitään H&K MP7 ei ole eikä tule jakokamaksi. Jos pyssyjä riittää ja on halua kantaa lisää niin miksei vielä pistooli noiden lisäksi. Ei se Glock varalippaan kanssa paina kuin yhden rynkyn lippaan verran. Intin FN tai oma Ceska vähän enemmän.
Tiedän kyllä, että "ounces equal pounds, pounds equal pain", mutta TT2 TKIV ja RK62 ei ole ole mikään ihan älyttömän painava setti tai edes vittumainen kantaa jos on kunnollinen asereppu. Joku käsittely-Apilas ranskalaisine kidutusremmeineen on joo vittumainen kantaa varsinkin juostessa ja silti nekin kulkee. Toivottavasti nuo kaikki annetaan Ukrainaan. Ei jää varsinaisesti ikävä.
Kyllähän täysi reppu tarkkuuskivääreineen ja kilkkeineen painaa joo, mutta niin aseet ja varusteet tapaa tehdä. Kilo on aina 1000 grammaa eikä se muuksi muutu. Olen kantanut ihan riittävän paljon metsällä kivääriä, haulikkoa ja vaihtelevan kokoista asereppua samaan aikaan ja harjoituksissa pst-aseita tai konekivääriä tietääkseni, että se on eri asia kuin kantaa pelkkää rihlakkoa ja vyötörölaukkua metsällä tai kiväärimiehen settiä harjoituksissa. En siis perusta näkemystäni pelkästään nojatuolista heitettyyn listaan siitä mitä kantaisin Ghost Reconissa, mutta en myöskään ole fysiikaltani nainen tai lapsi.
Repussa joo kiväärin lisäksi sitten tehtäväkohtainen ja henkilökohtainen varustus mitä lienee sitten onkaan. Niin on kaikilla muillakin, kun muutaman tunnin välein ei tulekaan ruoka pöntöissä eteen ja öitä rauhoiteta mansikkana hohkavan kamiinan vartiointiin. Rivivahvuus ei olekaan määrävahvuus, huolto tulee kerran yössä jos silloinkaan tuoden ampumatarvikkeita ja kapasiteetin riittäessä kylmäketjuvapaata ruokaa vieden paluukyydillä haavoittuneet ja jos tilaa on niin myös kaatuneet. Tuli-, ääni- ja valokurista huolimatta jatkuvasti pörrää nelikopterit kuuloetäisyydellä pimeässä yössä. Vartiopaikat ovat miehitettynä ja tuumaillaan keinoja vähentää lämpöherätettä ettei joku vitun nörtti epäurheilijamaisesti tiputa kranua niskaan. Samalla on yksi tai useampi tiedustelupartio liikkeellä, osa miehistä huoltaa ja osa lepää kenttälapioin ja kirvein tehdyssä katetussa, mutta routaisessa majoituspoterossa. Ja reput painaa tosiaan paljon, kun henkivakuutus on samassa paketissa.
Ilman mitään huoltoa taistelukyky säilyttäen vähintään 72 h pitää olla lähtökohta jalkaväen taistelijalle. Vähintään. Kaikissa kotimaan olosuhteissa.
Jos siis selvitään edes sillä, koska onhan suomalaisilla paljon pahemmistakin olosuhteista kokemusta paljon pidemmiltä aikajänteiltä viime sotien osalta. Laatokan saaristotaistelut 1940 antavat mielestäni sellaisen referenssipisteen jalkaväen taistelijoiden suorityskyvysssä, jota kannattaa lähteä tavoittelemaan, vaikka niihin ei rauhan aikana päästä edes lähelle.
Sodan tullen kamaa kannetaan päällä ja repuissa aivan vitusti ja vähän päälle. Niin paljon kuin saadaan kohtuullisen järkevästi kulkemaan. Ei ole varsinaisesti olemassa sellaista kuin kevyt jalkaväki...
Se joka kuvittelee voivansa karsia kiloja mukavuussyistä ja jättää tarpeellisen pois saa aina sinkoja, miinoja, viuhkapanoksia, heitteitä tai patruunoita jne niin paljon kantoonsa kuin mies jaksaa ja reppuun mahtuu.
Mutta rauhan ajan treenit jne on aivan eri asioita sen ymmärryksen puitteissa miten näen täysvartisen sodan realiteettien olevan. Se on kaikesta päätellen todella kurjaa, kylmää ja raskasta niin henkisesti kuin fyysisesti ja joku jäätyneellä ryssällä mäen laskeminen on ehkä viikon paras asia vielä 2020-luvun konventionaalisessa sodassakin. Tai ehkä sellainen lämmittää mukavasti perseen alla hetken ennenkuin jäähtyy.
Edelleen tähän painoasiaan liittyen kukin voi muistella mitä painaa rynnäkkökiväärimiehen setit pari kessiä selässä, PKM ampujan kamat tai PST miehen varustus isommilla putkilla. Ja nuo päällä joidenkin on tarkoitus hyökätä ja vyöryttää ensimmäiseen tavoitteeseen ennenkuin jatkavat seuraavaan. Tuohon nähden tarkkuuskivääri repussa siirtymisen ajan kuulostaa jopa kevyeltä.
