Toivotko pääseväsi sotaan?

Toivotko pääseväsi sotaan

  • Kyllä

    Ääniä: 12 9.8%

  • En

    Ääniä: 111 90.2%
  • Äänestäjiä yhteensä
    123
Abdullah Koo

Abdullah Koo

Luutnantti
Saisiko tästä järkevää keskustelua aikaan?

En tiedä, olenko mielenvikainen, mutta vatsanpohjaa kutkuttaa ajatus sotaan lähdöstä. Ja nimenomaan sotaan, joka aidosti koskisi Suomea, ja jos joku uhkaisi koskemattomuuttamme. Muiden sotiin rajojen ulkopuolelle en lähtisi leikkimään.

Näin keski-iän läjestyvän kriisin äärellä sitä hakee elämään isompia kerkityksiä? Jälkipolville muisteltavaa, nimeä historiankirjaan?

Sankartekoja tuskin tekisin, jos selviäisin hengissä niin todennäköisesti huutaisin pelkojani öisin ja hukuttaisin haamuni viinaan.

Mutta silti, onko muita "mielellään" lähtijöitä?
 
Pitää kai olla vähän erikoisempi johdotus jos sinne väin väkisin haluaa. Itselle riittää tämä yksi suuntainen ammunta siviilissä mutta vala kai velvoittaa sen verta että pakko kai sitä on mennä jos vielä huolivat edes miinoja polkemaan...
 
Jos olisikin vain minusta kiinni, niin hyvin voisin uhrata itseni. Mutta ne tuhannet/kymmenettuhannet/sadattuhannet nuoret miehet(naisetkin) joilla vasta olisi koko elämä edessä ja vielä niin paljon annettavaa:cry:
Toivottavasti ei ikinä.
 
Viimeksi muokattu:
Lähden mielelläni sellaiseen sotaan jossa voi kartuttaa henkilökohtaista omaisuutta. Ruotsin sisällissota tulee olemaan monelle suomalaiselle kultakaivos. Myös sota jotain muuta kehitysmaata vastaan kelpaisi niin voisimme vaihtaa valloitetut alueet Petsamoon.
 
miheikki kirjoitti:
Kyllä, islamia ja muslimeja vastaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Islam ja muslimit ovat lähes täysin vaarattomia kun ne pidetään omilla alueillaan. Muslimit ovat Euroopassa ja kaikissa valkoisissa maissa työkalu velkaannuttamiseen ja sekarotuisen valvontayhteiskunnan ja EU:n liittovaltion luomiseen. Pankkiirieliitin lisäksi ainut valtio joka hyötyy kehitysmaalaisten tuonnista Eurooppaan on Israel jonka tavoite on saada ihmiset ajattelemaan juuri kirjoittamallasi tavalla.
 
Äänestin en, mutta eräs poikkeus oli taannoin.

Ukrainan sodan alkaessa 2014 vein pojan varuskunnan portille suorittamaan asepalvelustaan. Kun katselin niitä nuoria miehiä, joilla oli silloin - ja varsinkin nyt - suurempi riski joutua sotaan, kuin sukupolviin on ollut, ajattelin että minä joutaisin sinne paremmin ottamaan osumaa.

Kävi mielessä, että jos tuon ikäiset pojat joutuvat joskus lähtemään, on se varsinaista elämän tuhlausta. Kaverit eivät ole vielä kunnolla päässeet omaa elämäänsä edes oikeasti aloittamaan. Minä olen saanut kokeilla voimiani, saanut onnistua ja ottaa turpaani. Suku on osaltani jatkettu.

Nyt on reservikin jo takana, joten sille suunnalle ei ole annettavaa.
 
YliKoo kirjoitti:
jos tuon ikäiset pojat joutuvat joskus lähtemään, on se varsinaista elämän tuhlausta. Kaverit eivät ole vielä kunnolla päässeet omaa elämäänsä edes oikeasti aloittamaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Niin, herättää kyllä kun kulkee sankarihaudoilla ja katsoo maassa makaavien iät. Ja niitä on kymmeniätuhansia. Kallis hinta maksettiin siitä että saatiin pitää itsenäisyys. Toisaalta Viro maksoi saman verran verellä eikä silti saanut pitää itsenäisyyttä.
 
Olen tätä pohtinut paljon, enkä ole ihan täysin varma asiasta. Tavallaan haluaisin kokea sen, mutta toisaalta en helvetissä. Kuitenkin mikäli Suomea omana elinaikanani kohtaisi sota niin silloin toivoisin, että se tapahtuisi kun itselläni sijoitus vielä operatiivisissa joukoissa (kiire alkaa olla).
 
Betoni kirjoitti:
Sen jälkeen kun lapset syntyi ei ole isommin sota haluja ole ollut, sitä ennen kyllä olisin innokkaana lähtenyt mukaan. Kummasti sitä "aikuistui" vanhemmuuden myötä, en olisi uskonut.
Klikkaa laajentaaksesi...
Vähän ot
Oletko huomannut, kiipeily korkeilla paikoilla, uiminen kauas selälle ja esim. autohurjastelu ovat myös lakanneet kiinnostamasta vanhemmuuden myötä.
Sitä tavallaan löytää itsesuojeluvaiston.
 
Sota on erilaista kuin tämä tylsä rauhan ajan arki, ja nuorista miehistä löytyy seikkailunhalua, joten muukalaislegioonaan, SS- miehiksi tai vaikka YK-joukkoihin on riittänyt aina menijöitä. Kuulunee ihmisluontoon tuollainen.
 
Sen verran veteraanien juttuja kuullut, että suurimmalta osalta lähtee sodan ihannointi ekassa taistelussa. Äänestin ei. Bonuksena tulee päälle se, että sotaan lähtee eri henkilö, kuin sieltä palaa.
 
Se o sellainen juttu että... Jos sota syttyy, niin minä en enään ole SE joka lähtee... Jälkikasvu on SE joka lähtee! ja SITÄ minä en halua!
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top