Tulisiko huumausaineet laillistaa?

Päihdepsykoosit ovat yleistyneet – taustalla kannabiksen käyttö​

Suurin osa päihdepsykooseista on silti edelleen alkoholipsykooseja.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009537553.html
Mielenkiintoinen artikkeli klikkiotsikkoineen, aluksi puhuttiin päihdepsyykoosista mutta asia kääntyy itsestään teksissä psykoosin hoitoon lääkkeineen.
Normi "huumevalistusta" valitettavasti ja jossa lapsikorttia heilutellaan koska se puree aina.

@Sarek1 , eikö kannabis kannattaisi laittaa valvonnan alaiseksi jotta lapset eivät sitä saisi?
 
Mielenkiintoinen artikkeli klikkiotsikkoineen, aluksi puhuttiin päihdepsyykoosista mutta asia kääntyy itsestään teksissä psykoosin hoitoon lääkkeineen.
Normi "huumevalistusta" valitettavasti ja jossa lapsikorttia heilutellaan koska se puree aina.

@Sarek1 , eikö kannabis kannattaisi laittaa valvonnan alaiseksi jotta lapset eivät sitä saisi?
Alkoholi on valvonnan alaista tavaraa, samoin tupakka- ja nikotiinivalmisteet. Siitä huolimatta lapset saavat halutessaan niitä. Miten tämä on mahdollista kun niiden myynti on valvonnan alaista? Kuinka ihmeessä kannabiksen laillistaminen ja ”valvonnan alaiseksi laittaminen” vähentää paremmin lasten mahdollisuuksia saada kannabista?

Huumepsykoosissa ja pahoissa vierotusoireissa olevia lapsia ja nuoria on tullut katseltua ammattinäkökulmasta muutaman kymmenen vuoden ajan. Moni päihde- ja huumeympyröihin kiinni jäänyt on jo hengetön, usea kärsii vieläkin. Harva on selvillä vesillä, mutta onneksi heitäkin on.

Vastauksena kysymykseesi: ei kannata ja valvontakortin heiluttelu ei pure.
 
Alkoholi on valvonnan alaista tavaraa, samoin tupakka- ja nikotiinivalmisteet. Siitä huolimatta lapset saavat halutessaan niitä. Miten tämä on mahdollista kun niiden myynti on valvonnan alaista? Kuinka ihmeessä kannabiksen laillistaminen ja ”valvonnan alaiseksi laittaminen” vähentää paremmin lasten mahdollisuuksia saada kannabista?

Huumepsykoosissa ja pahoissa vierotusoireissa olevia lapsia ja nuoria on tullut katseltua ammattinäkökulmasta muutaman kymmenen vuoden ajan. Moni päihde- ja huumeympyröihin kiinni jäänyt on jo hengetön, usea kärsii vieläkin. Harva on selvillä vesillä, mutta onneksi heitäkin on.

Vastauksena kysymykseesi: ei kannata ja valvontakortin heiluttelu ei pure.
Mutta jos alkoholipsykoosit ja alkoholismi ovat kaikkein yleisimpiä psykoosin ja päihderiippuvuuden muotoja, niin kannatatko alkoholin kieltämistä? Alkoholismistakin harva pääsee selville vesille ja sen aiheuttama suru ja väkivalta ovat myös järkyttäviä.

Kysymys toki käänteinen ketjun nimeen nähden.
 
Sen ainakin tiedän, että Suomen politiikassa on vahvat kaksoisstandardit. Viina on suurin tappaja mutta tupakka on poliittisesti helpoin vihollinen. Ihan pokkana nämä ovat lanseeranneet jonkun projektin "Suomi savuttomaksi vuoteen 2030 mennessä". Kieltolakia se tarkoittaa ja taas salakuljettajille hommaa ja tuloja.

On jotenkin muodikkaampaa ja seksikkäämpää olla kannabista vapauttamassa maassa, jossa sikari pitää ostaa jostain piilosta tiskin alta.

Itse kuulun porukkaan, joka ei ole kannabiksen laillistamisen (eli että käyttö, hallussapito ja myynti olisi laillista) kannalla.

Sen sijaan olen kaikkien huumeiden dekriminalisaation kannalla. Sen voisi toteuttaa tiukan hoitoonohjausjärjestelmän myötä.
 
Viimeksi muokattu:
Alkoholista aiheutuvat haitat ovat hyvin suuria ja johtuvat valtaosaltaan siitä, että tavaraa on tarjolla joka puolella ja käyttö on erittäin laajalle levinnyttä ja arkipäiväistynyttä. Baaritunnelma täytyy saada joka notkoon ja niemeen eikä kaljahanattomia tapahtumia juurikaan ole. Takana on myös alkoholin tuotannon teollisuudenhaara, joka liruttaa vinettoa pulloon ja kauppaa sitä sen minkä kerkiää. Ganjamatematiikan kaavaa soveltaen: tuottavatko alkoholin myynnistä saatavat ”vero tulot” enemmän hyvää kuin mitä sen käytöstä aiheutuvat haitat ovat yksilölle ja yhteiskunnalle?

Viihdekannabiksen tuotannon ja käytön laillistaminen aiheuttaa vääjäämättä käytön yleistymistä ja sitä kautta myös enemmän ongelmia ja haittoja. Lapsille ja nuorille kukan vapauttamisen vaikutukset ovat erityisen tuhoisia ja haitallisia. Kun ikäluokat ovat pienenemään päin ja yhä suurempi osa käyttää, niin mitä siitä seuraa? Jätän tässä yhteydessä hieman tilaa lukijan omalle ajattelulle ja syy-seuraussuhteiden pohdinnalle.
 
Viihdekannabiksen tuotannon ja käytön laillistaminen aiheuttaa vääjäämättä käytön yleistymistä ja sitä kautta myös enemmän ongelmia ja haittoja. Lapsille ja nuorille kukan vapauttamisen vaikutukset ovat erityisen tuhoisia ja haitallisia. Kun ikäluokat ovat pienenemään päin ja yhä suurempi osa käyttää, niin mitä siitä seuraa? Jätän tässä yhteydessä hieman tilaa lukijan omalle ajattelulle ja syy-seuraussuhteiden pohdinnalle.

Pitää täysin paikkansa.
 
Alkoholi on valvonnan alaista tavaraa, samoin tupakka- ja nikotiinivalmisteet. Siitä huolimatta lapset saavat halutessaan niitä. Miten tämä on mahdollista kun niiden myynti on valvonnan alaista? Kuinka ihmeessä kannabiksen laillistaminen ja ”valvonnan alaiseksi laittaminen” vähentää paremmin lasten mahdollisuuksia saada kannabista?

"Alaikäinen saa kannabista jopa helpommin kuin alkoholia"

IL-reportaasi Helsingin vapunvietosta: Kaikilla nuorilla ei mene entistä paremmin - Donia, 18: ”Essoja ja naksuja saa helpommin kuin alkoholia, kannabis on uusi tupakka”
Älä viitsi olla tyhmä, kyllä sen laittoman kannabiksen hankinta on lapsille helpompaa kuin valvotun tupakan tai alkoholin.
Mutta eihän toi lakialoite kannabiksen laillistamista toki lapsia koske, jos niin luulit. Kannataa lukea tuon lakialoiteen perustelut laillisttamisen syistä, avaa sinullekkin ehkä monia asioita... tai sitten ei.
Tuolta löytyy,: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/11377

Toi vetominen omaan oman "ammattinäkökulmaan" on tyhjä ilmakupla jos et kykene kertomaan ammatiasi. oletko mahdollisesti huumevalistaja jokan tienaa "valistuksella" vai huumekauppias joka tienaa "valistuksella"?
Perustele järkevästi miksi et halua kannabista lailliseksi kuten tuo nykyinen kansallisaloite pyrkii, noi sun heitot on pelkkää ampiasten surinaa korvissa. :)

 
Alkoholista aiheutuvat haitat ovat hyvin suuria ja johtuvat valtaosaltaan siitä, että tavaraa on tarjolla joka puolella ja käyttö on erittäin laajalle levinnyttä ja arkipäiväistynyttä. Baaritunnelma täytyy saada joka notkoon ja niemeen eikä kaljahanattomia tapahtumia juurikaan ole. Takana on myös alkoholin tuotannon teollisuudenhaara, joka liruttaa vinettoa pulloon ja kauppaa sitä sen minkä kerkiää. Ganjamatematiikan kaavaa soveltaen: tuottavatko alkoholin myynnistä saatavat ”vero tulot” enemmän hyvää kuin mitä sen käytöstä aiheutuvat haitat ovat yksilölle ja yhteiskunnalle?

Viihdekannabiksen tuotannon ja käytön laillistaminen aiheuttaa vääjäämättä käytön yleistymistä ja sitä kautta myös enemmän ongelmia ja haittoja. Lapsille ja nuorille kukan vapauttamisen vaikutukset ovat erityisen tuhoisia ja haitallisia. Kun ikäluokat ovat pienenemään päin ja yhä suurempi osa käyttää, niin mitä siitä seuraa? Jätän tässä yhteydessä hieman tilaa lukijan omalle ajattelulle ja syy-seuraussuhteiden pohdinnalle.

Vastaan ja vähän yleisesti rönsyilen aiheesta:


Itse näen jo kyseisen päihteen rantautuneen Suomeen ja levinneen käytännössä kaikkialle. Käyttö varmasti lisääntyisi, mutta miten paljon ja miten paljon pelkän kokeilun päälle? Jenkkimedia ja nuorisokulttuuri saavat lapset kiinnostumaan kukasta enemmän ja enemmän.

Valtio toki voisi iskeä jarrua kotimaiselle glorifioinnille ja teollisuuden tuputtamiselle. Alkoholin/nikotiinin suhteen tulisi tehdä samaa ja tehdäänkin. Kansa tarvittaisiin myös sielultaan mukaan.

Ganjamatematiikkaan:
Verotulot näen itse enemmänkin vain saatavana verrattuna siihen mitä nyt ei saada, tai oikeastaan siihen mitä jäädään miinukselle. Sama kuin mitä nuuskan kanssa tällä hetkellä käy. Siinäkin hävitään pimeän kaupan takia verotulot ulos, vaikka haitat jää Suomeen. En kuitenkaan kannata senkään käyttöä. Vahvat nikotiinituotteet kostautuvat ennenpitkään sydäntauteina ja vielä väestötasolla merkittävällä osalla. Kuitenkin nyt me häviämme "tuplasti". Häviämme sekä terveyden, että rahat jota ihmiset hassaavat nuuskaan/kannabikseen. Tupakointi saatiin onneksi aikanaan laskemaan, syynä terveysvalistus ja imagokampanja.

Mitä lapsiin ja nuoriin tulee, niin ne saavat jo nyt telegramin ryhmien kautta kaikkia päihteitä mitä haluavat kotiovellensa. Myyjä ei katso ikää. Isoveli/tuttu jakaa vain linkin, niin ryhmään pääsee. Kouluissa on usein omat diilerit/verkostot, ainakin 2 asteen oppilaitoksissa omana aikanani oli. Ressu, Ranskalais-suomalainen koulu, Kulosaaren lukio, Vallilan amis, Herttoniemen metalliamis, Haagan autoamis: kaikissa tuttujeni väittämänä löytyi omat pilviverkostot jo 10v sitten.
Aiheeseen liittyvä:


Kaiken kaikkiaan olen varma, että kannabis laillistetaan 15 vuoden sisällä, ellei jotain ihmeellistä päihteestä tule ilmi. Ihan vain siksi, koska nuorison suhtautumiseen vaikuttaa vahva jenkkikulttuuri. Koko keskustelu on tavallaan vain vääjäämättömän lykkäämistä tai moraalista voivottelua, ellei jenkkimedian "imagokampanjalle" tehdä mitään.

Tärkeämpänä näen henk koht tulevaisuuden politiikan muovaamisen mahdollisimman raittiusmyönteiseksi ja päihdehoitomyönteiseksi (käytön ennaltaehkäisy ja jälkihoito).

Panostetaan nuorten päihteidenkäytön ennaltaehkäisyyn. Islannin malli olisi tähän mielestäni hyvä.

__________________________________

Olen samaa mieltä siitä, että kannabis on haitallinen nuorten kehitykselle. Aiemmissa viesteissä käsittelin tätä hieman.

Aiheesta mielenkiintoinen julkaisu

Silti: Kannabiksen nuoruuden käyttö ei kuitenkaan ole täysi turmio ihmiselle. Mm Obama (josta toki voi montaa mieltä olla, mutta vähintään kiistatta loistava oraattori) käytti kannabista. Jeb ja George Bush nuorempi ovat myös kertoneet ainakin kokeilleensa. Esimerkkejä on lukuisia. Porttiteoriaan en kannabiksen kohdalla Usko. Väitän ongelmakäytön olevan eskapismista johtuvaa ja sitä tulisi hoitaa ensisijaisesti.

Loppuun artikkelit Ameriikoista ja Suomesta

https://www.forbes.com/sites/robert...of-americans-have-tried-marijuana-poll-finds/

 
Viimeksi muokattu:
Täydestä turmiosta: kuinka moni presidentti ja hyvä puhuja on joskus kilistellyt lasia? Kuinka moni on pössytellyt, nappaillut tai vetänyt? Kuuluisuus, yhteiskunnallinen asema tai vaikutusvaltaisuus ei tee ihmisestä ihmisenä sen kummempaa kuin muut. Herrat ja narrit sortuvat yhtä lailla ojan puolelle jos niin on ollakseen.

Kannabis ei ole ainoa aine, mitä saa helposti ja vähän joka puolelta. Tarjolla on jos jonkinlaista nappia, pastillia ja pulveria. Tavaraa pyritään aktiivisesti työntämään markkinoille ja luomaan laajempaa käyttäjäkuntaa. Kamppailua käydään sielun halullisuudesta. Tällä hetkellä polttopisteessä meillä ovat lapsikäyttäjät, joiden määrä on kasvussa.

Kuinka globaalilla tasolla ja myös kotimaassa ahkerasti markkinoitu huumemyönteinen linja voitaisiin kääntää toisin päin? Huumemyönteistä linjaa ovat ajaneet rahakkaat tai muuten vaikutusvaltaa saaneet tahot. Huumeteollisuus valmistuttaa maailmalla jopa sukellusveneitä omiin kuljetustarpeisiinsa. Huumemyönteistä elämäntapaa on markkinoitu isolla vaihteella jo muutaman vuosikymmenen ajan ja kyllä asenneympäristö on hivuttamalla muuttunut melkoisesti. Joissain maissa ja osavaltioissa ganjamanjaaminen eli pössyintoilu on laillistettu ja sitähän tässäkin ketjussa vängätään meille Suomeen. Onko kyseessä kansakunnan etu ja kansalaisen terveyden edistäminen, kysyn vain.

Haittojen hoitaminen on laastaria, jota laitetaan vuotavaan haavaan. Ei muuta. Jos ostetaan enemmän laastaria, voidaan paikata enemmän haavoja, mutta haavojen syntymiseen tai niiden määrään sillä ei ole juurikaan vaikutusta. Hoito on tärkeää sille, joka on sen tarpeessa, mutta olisiko käytön aloittaminen voinut jäädä välistä?

Yksilötasolla huumeiden (päihteiden) käytön tarpeen syntymisen juurisyyt ovat asioita, joihin pureutuminen on tärkeää ja jolla voi olla jonkin verran vaikutusta. Kun elämä on tasapainossa ja on suhteellisen tyytyväinen oloonsa, ei tarve sekoittaa nuppia ole välttämättä niin kova kuin vastakkaisessa tilanteessa.

Yhteiskunnallisten tekijöiden sekä yksilön selkärangan ryhdin lisäksi medialla on oma lusikkansa sopassa. Menneitä ei voida korjata, mutta tulevien sukupolvien kohdalla muutos voidaan saada aikaan jos ohjaava poliittinen tahto on riittävän luja ja pitkäkestoinen. Siinäpä vasta porkkana purtavaksi tuleville hallituksille. Raittiusmyönteisen politiikan tekeminen alkaa varhaiskasvatuksesta ja ulottuu vaariin saakka.
 
Keskimäärin nuoret juovat, naivat ja polttavat vähemmän, mutta käyttö ja haitat kasaantuu. Vakiintuneita päihteiden käyttötapoja ei saada muutettua sen enempää pyynnöillä kuin pampullakaan. Paras mihik voidaan pyrkiä on ongelmakäytön ennaltaehkäisy ja helposti saatavilla oleva päihdekuntoutus.

Kumpaankaan ei joidenkin, täysin satunnaisesti valittujen aineiden laittomuus vaikuta kissa karvan vertaa.
 
Ehdottomasti huimausaineet tulis lailistaa ja myydä R-kioskeissa... Valtion pitäis jopa jakaa niitä ilmatteeks narkeille, ni päästäis tästäkin ongelmasta ;) ... Se on sitte vaikeempi kymysys jo, että pitäisko Ohisalot laillistaa???? :unsure:
 
Täydestä turmiosta: kuinka moni presidentti ja hyvä puhuja on joskus kilistellyt lasia? Kuinka moni on pössytellyt, nappaillut tai vetänyt? Kuuluisuus, yhteiskunnallinen asema tai vaikutusvaltaisuus ei tee ihmisestä ihmisenä sen kummempaa kuin muut. Herrat ja narrit sortuvat yhtä lailla ojan puolelle jos niin on ollakseen.

Kannabis ei ole ainoa aine, mitä saa helposti ja vähän joka puolelta. Tarjolla on jos jonkinlaista nappia, pastillia ja pulveria. Tavaraa pyritään aktiivisesti työntämään markkinoille ja luomaan laajempaa käyttäjäkuntaa. Kamppailua käydään sielun halullisuudesta. Tällä hetkellä polttopisteessä meillä ovat lapsikäyttäjät, joiden määrä on kasvussa.

Kuinka globaalilla tasolla ja myös kotimaassa ahkerasti markkinoitu huumemyönteinen linja voitaisiin kääntää toisin päin? Huumemyönteistä linjaa ovat ajaneet rahakkaat tai muuten vaikutusvaltaa saaneet tahot. Huumeteollisuus valmistuttaa maailmalla jopa sukellusveneitä omiin kuljetustarpeisiinsa. Huumemyönteistä elämäntapaa on markkinoitu isolla vaihteella jo muutaman vuosikymmenen ajan ja kyllä asenneympäristö on hivuttamalla muuttunut melkoisesti. Joissain maissa ja osavaltioissa ganjamanjaaminen eli pössyintoilu on laillistettu ja sitähän tässäkin ketjussa vängätään meille Suomeen. Onko kyseessä kansakunnan etu ja kansalaisen terveyden edistäminen, kysyn vain.

Haittojen hoitaminen on laastaria, jota laitetaan vuotavaan haavaan. Ei muuta. Jos ostetaan enemmän laastaria, voidaan paikata enemmän haavoja, mutta haavojen syntymiseen tai niiden määrään sillä ei ole juurikaan vaikutusta. Hoito on tärkeää sille, joka on sen tarpeessa, mutta olisiko käytön aloittaminen voinut jäädä välistä?

Yksilötasolla huumeiden (päihteiden) käytön tarpeen syntymisen juurisyyt ovat asioita, joihin pureutuminen on tärkeää ja jolla voi olla jonkin verran vaikutusta. Kun elämä on tasapainossa ja on suhteellisen tyytyväinen oloonsa, ei tarve sekoittaa nuppia ole välttämättä niin kova kuin vastakkaisessa tilanteessa.

Yhteiskunnallisten tekijöiden sekä yksilön selkärangan ryhdin lisäksi medialla on oma lusikkansa sopassa. Menneitä ei voida korjata, mutta tulevien sukupolvien kohdalla muutos voidaan saada aikaan jos ohjaava poliittinen tahto on riittävän luja ja pitkäkestoinen. Siinäpä vasta porkkana purtavaksi tuleville hallituksille. Raittiusmyönteisen politiikan tekeminen alkaa varhaiskasvatuksesta ja ulottuu vaariin saakka.
Periatteessa olen samaa mieltä kanssasi, en ihan tajua mitä tarkoitat "huumemyönteisellä" linjalla, mutta jätetään se sivuun.

Se kysymys onkin, mitä on "raittiusmyönteinen politiikka"?
Omasta mielestä meillä on tehty sitä kokoajan ja se on tuottanut hyvin kaksijakoisia tuloksia.
- Tupakointia on onnistuttu vähentämään ja ennen kaikkea suojelemaan ihmisiä passivisen tupakoinnin haitoilta ihmisiä.
- Alkoholin kokonaiskulutus on laskenut, tosin tilastoimaton kulutus on kysymysmerkki
- Huumeiden käyttö on lisääntynyt merkittävästi, voisi sanoa, että se on arkipäiväistynyt
- Kaikkien päihteiden käyttö on ilmeisesti keskittynyt keskiverrosti kulutetaan vähemmän, mutta suurkuluttajat vetävät hillittömästi

Pidän todistettuna, etteivät kiellot toimi, eivät ole koskaan toimineet, kieltolaki todisti sen meilläkin, puhumattakaan sodasta huumeita vastaan.
Pitäisi siis kokeilla jotain uutta.
 
Niin meillä on ”päihdekulttuuri” kuten kaikilla muillakin mailla. Sen tyyppi kertoo paljon..90-luvulla kun osa nuorisosta pössytteli hassista maissipiipusta ei voinut puhua kannabiskulttuurista osana päihdekulttuuria, mutta nykyisin voi. Se on niin iso osa suomalaisten päihdekäyttöä ja nuorisokulttuuria. Melkein joka neljäs kansasta on pössytellyt.

En tiedä, mutta mitä enemmän tässä ikää tulee sitä enemmän alan ihmettelemään mietojen päihteiden kieltolakia. Siis se että mikä määrä egoa ja itseriittoisuutta valtiolla ja virkamiehillä täytyy olla että ne kieltää jonkun luonnossamme kasvavan lajikkeen ja sen poimijasta tulee rikollinen.. Esim otan huumesienen nurmikolta. Suippumadonlakin ja meinaan syödä tämän Who:n mukaan kaikkein turvallisinta huumausainetta sisältävän limanuljaskan, niin heti tulee serfiffit pillit päällä että älä syö sitä kansalainen. Teemme sinusta huumerikollisen. Siitä voi tulla höveli olo. Mutta kun vetäisen sen vieressä olevan valkokärpässienen niin kukaan ei sano mitään…Että kyllä tässä lainsäädännössä olisi vähäsen hienosäädettävää..
 
Periatteessa olen samaa mieltä kanssasi, en ihan tajua mitä tarkoitat "huumemyönteisellä" linjalla, mutta jätetään se sivuun.

Se kysymys onkin, mitä on "raittiusmyönteinen politiikka"?
Omasta mielestä meillä on tehty sitä kokoajan ja se on tuottanut hyvin kaksijakoisia tuloksia.
- Tupakointia on onnistuttu vähentämään ja ennen kaikkea suojelemaan ihmisiä passivisen tupakoinnin haitoilta ihmisiä.
- Alkoholin kokonaiskulutus on laskenut, tosin tilastoimaton kulutus on kysymysmerkki
- Huumeiden käyttö on lisääntynyt merkittävästi, voisi sanoa, että se on arkipäiväistynyt
- Kaikkien päihteiden käyttö on ilmeisesti keskittynyt keskiverrosti kulutetaan vähemmän, mutta suurkuluttajat vetävät hillittömästi

Pidän todistettuna, etteivät kiellot toimi, eivät ole koskaan toimineet, kieltolaki todisti sen meilläkin, puhumattakaan sodasta huumeita vastaan.
Pitäisi siis kokeilla jotain uutta.
Olet oikeassa, hieman epämääräisiä nuo ilmaisut ovat. En tiedä, selventääkö seuraava, mutta yritetään.
”Huumemyönteinen linja” tarkoittaa huumeiden käytön arkipäiväistymistä ja ko. asiaintilan hyväksymistä yhteiskunnassa.

Huumemyönteistä tai laajemmin ilmaisten päihdemyönteistä elämäntapaa on markkinoitu meilläkin yli kolme vuosikymmentä ja tulokset ovat aika onnistuneita siitä näkökulmasta. Tässä ovat takana niin kansalliset kuin globaalit trendit ja markkina-agendat. (Olen kirjoitellut näistä asioista muistaakseni aiemmin.)

”Raittiusmyönteistä politiikkaa” on tehty kyllä vuosikymmenet. Varttuneemmat muistanevat mm. ”happea, ei savua” jne. valistuskampanjat. Tulokset ovat tosiaan kaksijakoisia ja hieman ristiriitaisia. Surkuhupaisaa tai ajallemme leimallista on, että terveysvalistuksen ja ns. markkinavoimien rattaiden suunta on päinvastainen. Esim. tupakointia on onnistuttu vähentämään ja sitä on suitsittu kovalla kädellä yhteiskunnan eli lainsäädännön toimesta, mutta samaan aikaan pössyttelyn sallimista on ”ganjakansan” syvissä riveissä kaipailtu kovaäänisesti lailliseksi ja myönteistä kuvaa pössyttelystä on markkinoitu monikanavaisesti median (sis. myös some) kautta.

Juurisyyt, jotka olen maininnut muutamaan otteeseen, ovat kytköksissä ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunteeseen. Tyytyväinen ja onnellinen ihminen ei kaipaa päihteitä samalla tavalla kuin epävakaassa tai murhemielisessä tilassa oleva. Tyytyväinen ja onnellinen ihminen on myös huono kuluttaja eli vaikeampi uunotetava markkinoiden näkökulmasta.

Lait ja kiellot toimivat parhaiten silloin kun niitä noudatetaan tai osittain silloin kun niiden noudattamista valvotaan siten, että sanktiot ovat nopeita ja konkreettisia, jolloin niillä on pelotevaikutusta. Kumpikaan edellä mainituista ei ole yhteiskunnassamme kovassa kurssissa ainakaan tällä hetkellä. Huumekaupasta saatavien taloudellisten voittojen hakemisen houkutusvoima ylittää halun pysyä kaidalla tiellä ja toimia lain sallimissa rajoissa. Seuraamusjärjestelmä toimii viiveellä, sanktiot ovat kevyitä ja vetkuttelu helpottaa lainvastaisen toiminnan jatkamista. Kun seuraamukset ovat kauppaa tekevien keskinäisiin välienselvittelykeinoihin nähden lieviä, ei pelotevaikutusta ole ja ”bisneksen” tekeminen jatkuu vaikka muurien takaa.

Nykyinen linja - nykyisen kaltaiset tulokset, annetaan hiljalleen periksi kuten tähänkin saakka.
Vapaampi linja - enemmän käyttäjiä ja enemmän käytöstä aiheutuvia ongelmia.
Avoin linja - enemmän käyttäjiä, käyttö kertyy suurkuluttajille, nopeuttaa ns. luonnollista poistumaa.
Tiukempi linja - hankalampi aineiden saatavuus.
Kova linja - sama kuin edellä, sanktioiden luonteeseen ja ”oikeusvaltion” lainsäädäntöön liittyvät ongelmat.
Käyttämisen tarpeeseen vaikuttava linja - vähemmän tarvetta ja markkinoita huumeille, täytyisi oikeasti tehdä yhteiskunnallisia uudistuksia ja korjausliikkeitä jotta toimii.
 
Olet oikeassa, hieman epämääräisiä nuo ilmaisut ovat. En tiedä, selventääkö seuraava, mutta yritetään.
”Huumemyönteinen linja” tarkoittaa huumeiden käytön arkipäiväistymistä ja ko. asiaintilan hyväksymistä yhteiskunnassa.

Huumemyönteistä tai laajemmin ilmaisten päihdemyönteistä elämäntapaa on markkinoitu meilläkin yli kolme vuosikymmentä ja tulokset ovat aika onnistuneita siitä näkökulmasta. Tässä ovat takana niin kansalliset kuin globaalit trendit ja markkina-agendat. (Olen kirjoitellut näistä asioista muistaakseni aiemmin.)

”Raittiusmyönteistä politiikkaa” on tehty kyllä vuosikymmenet. Varttuneemmat muistanevat mm. ”happea, ei savua” jne. valistuskampanjat. Tulokset ovat tosiaan kaksijakoisia ja hieman ristiriitaisia. Surkuhupaisaa tai ajallemme leimallista on, että terveysvalistuksen ja ns. markkinavoimien rattaiden suunta on päinvastainen. Esim. tupakointia on onnistuttu vähentämään ja sitä on suitsittu kovalla kädellä yhteiskunnan eli lainsäädännön toimesta, mutta samaan aikaan pössyttelyn sallimista on ”ganjakansan” syvissä riveissä kaipailtu kovaäänisesti lailliseksi ja myönteistä kuvaa pössyttelystä on markkinoitu monikanavaisesti median (sis. myös some) kautta.

Juurisyyt, jotka olen maininnut muutamaan otteeseen, ovat kytköksissä ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunteeseen. Tyytyväinen ja onnellinen ihminen ei kaipaa päihteitä samalla tavalla kuin epävakaassa tai murhemielisessä tilassa oleva. Tyytyväinen ja onnellinen ihminen on myös huono kuluttaja eli vaikeampi uunotetava markkinoiden näkökulmasta.

Lait ja kiellot toimivat parhaiten silloin kun niitä noudatetaan tai osittain silloin kun niiden noudattamista valvotaan siten, että sanktiot ovat nopeita ja konkreettisia, jolloin niillä on pelotevaikutusta. Kumpikaan edellä mainituista ei ole yhteiskunnassamme kovassa kurssissa ainakaan tällä hetkellä. Huumekaupasta saatavien taloudellisten voittojen hakemisen houkutusvoima ylittää halun pysyä kaidalla tiellä ja toimia lain sallimissa rajoissa. Seuraamusjärjestelmä toimii viiveellä, sanktiot ovat kevyitä ja vetkuttelu helpottaa lainvastaisen toiminnan jatkamista. Kun seuraamukset ovat kauppaa tekevien keskinäisiin välienselvittelykeinoihin nähden lieviä, ei pelotevaikutusta ole ja ”bisneksen” tekeminen jatkuu vaikka muurien takaa.

Nykyinen linja - nykyisen kaltaiset tulokset, annetaan hiljalleen periksi kuten tähänkin saakka.
Vapaampi linja - enemmän käyttäjiä ja enemmän käytöstä aiheutuvia ongelmia.
Avoin linja - enemmän käyttäjiä, käyttö kertyy suurkuluttajille, nopeuttaa ns. luonnollista poistumaa.
Tiukempi linja - hankalampi aineiden saatavuus.
Kova linja - sama kuin edellä, sanktioiden luonteeseen ja ”oikeusvaltion” lainsäädäntöön liittyvät ongelmat.
Käyttämisen tarpeeseen vaikuttava linja - vähemmän tarvetta ja markkinoita huumeille, täytyisi oikeasti tehdä yhteiskunnallisia uudistuksia ja korjausliikkeitä jotta toimii.
Kiitos avaamisesta.
Olen sekä samaa, että erimieltä.
Miten tiukennamme linjaa kun kovatkaan rangaistukset eivät toimi maailmalla?

Omasta mielesta paras tapa iskeä on iskeä huume bisneksien kannattavuuten, eli viedä rikollisten voitot ja samalla nostaa kiinnijäänti riskiä ja maksimoida kaupasta/salakuljetuksesta annettavia rangaistuksia.
 
Huumemyönteistä tai laajemmin ilmaisten päihdemyönteistä elämäntapaa on markkinoitu meilläkin yli kolme vuosikymmentä ja tulokset ovat aika onnistuneita siitä näkökulmasta.
Suhtautuminen on tosiaan muuttunut. Itse vietin nuoruuteni 1980- luvun pikkukaupungin nuorisokulttuurissa, joka oli täysin huumevastainen. Ei se mikään lintukoto silti ollut, vaan melko väkivaltainen ympäristö, jossa myös tupakointi oli kova juttu ja ryyppäämistä ihannoitiin. Kuitenkin kaikki muut päihteet miellettiin jonkin äärimmäisen epämuodikkaan hippiaikakauden jutuksi, ne koettiin jotenkin saastaisina ja esimerkiksi kannabiksen polttaja olisi saanut varmasti turpiinsa. Kymmenen vuotta myöhemmin tilanne oli jo muuttunut ja silloisen nuorison parissa alkoivat huumeetkin liikkua.
 
Olet oikeassa, hieman epämääräisiä nuo ilmaisut ovat. En tiedä, selventääkö seuraava, mutta yritetään.
”Huumemyönteinen linja” tarkoittaa huumeiden käytön arkipäiväistymistä ja ko. asiaintilan hyväksymistä yhteiskunnassa.

Huumemyönteistä tai laajemmin ilmaisten päihdemyönteistä elämäntapaa on markkinoitu meilläkin yli kolme vuosikymmentä ja tulokset ovat aika onnistuneita siitä näkökulmasta. Tässä ovat takana niin kansalliset kuin globaalit trendit ja markkina-agendat. (Olen kirjoitellut näistä asioista muistaakseni aiemmin.)

”Raittiusmyönteistä politiikkaa” on tehty kyllä vuosikymmenet. Varttuneemmat muistanevat mm. ”happea, ei savua” jne. valistuskampanjat. Tulokset ovat tosiaan kaksijakoisia ja hieman ristiriitaisia. Surkuhupaisaa tai ajallemme leimallista on, että terveysvalistuksen ja ns. markkinavoimien rattaiden suunta on päinvastainen. Esim. tupakointia on onnistuttu vähentämään ja sitä on suitsittu kovalla kädellä yhteiskunnan eli lainsäädännön toimesta, mutta samaan aikaan pössyttelyn sallimista on ”ganjakansan” syvissä riveissä kaipailtu kovaäänisesti lailliseksi ja myönteistä kuvaa pössyttelystä on markkinoitu monikanavaisesti median (sis. myös some) kautta.

Juurisyyt, jotka olen maininnut muutamaan otteeseen, ovat kytköksissä ihmisen tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunteeseen. Tyytyväinen ja onnellinen ihminen ei kaipaa päihteitä samalla tavalla kuin epävakaassa tai murhemielisessä tilassa oleva. Tyytyväinen ja onnellinen ihminen on myös huono kuluttaja eli vaikeampi uunotetava markkinoiden näkökulmasta.

Lait ja kiellot toimivat parhaiten silloin kun niitä noudatetaan tai osittain silloin kun niiden noudattamista valvotaan siten, että sanktiot ovat nopeita ja konkreettisia, jolloin niillä on pelotevaikutusta. Kumpikaan edellä mainituista ei ole yhteiskunnassamme kovassa kurssissa ainakaan tällä hetkellä. Huumekaupasta saatavien taloudellisten voittojen hakemisen houkutusvoima ylittää halun pysyä kaidalla tiellä ja toimia lain sallimissa rajoissa. Seuraamusjärjestelmä toimii viiveellä, sanktiot ovat kevyitä ja vetkuttelu helpottaa lainvastaisen toiminnan jatkamista. Kun seuraamukset ovat kauppaa tekevien keskinäisiin välienselvittelykeinoihin nähden lieviä, ei pelotevaikutusta ole ja ”bisneksen” tekeminen jatkuu vaikka muurien takaa.

Nykyinen linja - nykyisen kaltaiset tulokset, annetaan hiljalleen periksi kuten tähänkin saakka.
Vapaampi linja - enemmän käyttäjiä ja enemmän käytöstä aiheutuvia ongelmia.
Avoin linja - enemmän käyttäjiä, käyttö kertyy suurkuluttajille, nopeuttaa ns. luonnollista poistumaa.
Tiukempi linja - hankalampi aineiden saatavuus.
Kova linja - sama kuin edellä, sanktioiden luonteeseen ja ”oikeusvaltion” lainsäädäntöön liittyvät ongelmat.
Käyttämisen tarpeeseen vaikuttava linja - vähemmän tarvetta ja markkinoita huumeille, täytyisi oikeasti tehdä yhteiskunnallisia uudistuksia ja korjausliikkeitä jotta toimii.

itse vaihdoin ensihoidon päihdealaan ja kaksi suurinta asiaa mitä olen oppimut on ollut silmiä avaava kokemus. Ensimmäisenä on että huumeista pääsee aina irti. Ellei ehdi kuolla ensin.
Verrattuna alkohostiin narkomaani pääsee helpolla toipumisessa. Me emme vain suomessa oikein tiedosta tätä eikä meillä ole asiasta tutkimusta kuten euroopassa. Saksassa tehty tutkimus osoittaa että 30vuotiaana lopettanut kovien huumeiden käyttäjä on elintasoltaan 40vuotiaana samalla tasolla kuin ihminen joka ei ole koskaan käyttänyt. Mm Hesari uutioi tästä hiljattain. Sen olen myös työssäni nähnyt koska valtaosa kollegoista on entisiä käyttäjiä. Samoin monessa työpaikassa on ihmisiä jotka joskus ”narkannut” ja yleistyy vain. Alkoholisteilla tämä ei toteudu samanlailla. Alkoholismi näkyy vielä lopettaneillakin pitkään. Se on jotenkin kokonaisvaltaisempaa.

Toinen ihmeellinen asia on että jos näkyy 40-50 vuotias edelleen käyttävä narkomaani niin huumeet ei ole se pääongelma. Huumeet on enemmänkin se oire ja siellä on lähes poikkeuksetta taustalla joko skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö tai helkutin kova adhd hoitamattomana. Vanhan narkkarin nähdessä kannattaa aina pitää mielessä tuo..ja sitten uhrata ajatus sille että mikä on sitä huumeiden käyttöä ja mikä on itselääkintää..
No miten poliisi liittyy tähän ja kuuluuko tällaiset asiat edes poliisille on taas toinen juttu. Mielestäni ei mitenkään. Kyseessä on monimuotoinen sairaus jota ei putkalla ja sakoilla paranneta.
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos avaamisesta.
Olen sekä samaa, että erimieltä.
Miten tiukennamme linjaa kun kovatkaan rangaistukset eivät toimi maailmalla?

Omasta mielesta paras tapa iskeä on iskeä huume bisneksien kannattavuuten, eli viedä rikollisten voitot ja samalla nostaa kiinnijäänti riskiä ja maksimoida kaupasta/salakuljetuksesta annettavia rangaistuksia.
Jaottelin hieman viestissäni noita erilaisia linjauksia ja esimerkiksi arveluita niiden vaikutuksista. Tuo on vain karkea pääluokkajako eikä välttämättä edes hyvä sellainen ja siitä puuttuu monta alatekijää (otetaan vaikka se käytön dekriminalisointi, joka voisi olla muutamassa kohtaa vaihtoehtona tai lisäkkeenä.

Niin, se tiukka linja vaatii sellaista päättäväisyyttä että en rehellisesti usko sellaista rohkeutta poliittisista vaikuttajistamme ihan vähällä löytyvän. Tiukka linja ja kovat rangaistukset ovat käytössä vain harvassa paikassa maailmalla ja ongelmaksi muodostuvat meidän kaltaisessamme maassa ensimmäisenä oikeuskysymykset. Siinä mielessä yhteiskuntamme kaikkinainen avoimuus ja oikeusperiaatteiden noudattaminen potkii omaan nilkkaan. Suo siellä, vetelä täällä.

Vuonna -93 oltiin vaimon kanssa lomamatkalla Kiinassa ja ihmeteltiin aamupäivällä bussiretkelle lähdetttäessä kun Pekingissä ihmiset jonottivat jollekin urheilustadionille. Kotiin päästyämme lueskeltiin sanomalehtiä ja selvisi, että 132 huumekauppiasta oli teloitettu julkisesti siellä.

Huumebisneksen kannattavuuteen ja kauppiatten lompakkoon iskemisestä ollaan varmaankin samaa mieltä. Poliisi on viime aikoina saanut huomattavia määriä tavaraa pois markkinoilta, mutta tämä kertoo ehkä pikemminkin siitä, kuinka paljon tavaraa kuskataan maahan. Ei ole ihme, jos joka niemestä ja notkosta saa aineita.

Jos huumebisnes käy liian hankalaksi, rikolliset siirtävät ”liiketoiminnan” muille sektoreille. Tässä mielessä rikollisjärjestöjen tervassa ja höyhenissä kierittäminen palvelisi yhteiskuntaa. Nyt ollaan annettu liikaa liekaa, tuumaan ma.
 
Back
Top