Mikähän se on se ampuma-alue pyssykylästä noin 10km länteen.
Siellä kun oltiin mustiammunnoissa niin asemat oli kaivettu silleen että paineaalto iski tasan tarkaan ammusmiehen poteroon. Vieläkin käy kipeää kun muistelen.
Mikäli leuat ei olleet kiinni paineaallon iskiessä, löi hampaat yhteen niin että niitä särki 15min sen jälkeen. Ilman eareita menisisi varmuudella tärykalvot 1. laakista.
((ja klyyvare kannattaa olla etukäteen niistetty tyhjäksi, jotta pystyy hengittämään nenän kautta, muuten on kaikki oravaa pienempi p*ska suussa lähialueelta))
(apilas paljon mukevanpi, kun sen kanssa ei tarvitse olla kavereita samoissa kaivannoissa kärsimässä ja kunhan ampujalla on tiukka hali aseen kanssa niin kenellekään omista ei käy kipeää... ((kunhan eivät ole suoraan takavaara-alueella))
t. pieni ukkeli jonka kaverit eivät uskoneet pysyvän poterossaan ensinkään apilaksen lauetessa)
at agentorange
Kun olin intissä 1991, esim pyssykylässä treenautettiin porukkaa ottamaan mittaa kajaanin pst porukasta. Eipä vähän sotahulluja ja kilpailuviettisiä raaterova ja kumppanit. Toki mustin kanssa lenkkeillessä ei tarvinut pysähtyä sitä haukkua kakittamaan, se selvä etu. Toisaalta kotihaukun kanssa sai vapaaehtoisesti kantaa kaljakassia, sodankylän mustin kanssa piti olla 2-4 tellua mukana per mies, muistelen. (ihme että marssimurtumia ei tullut kuin kahdelle meidän porukassa, ehkäpä siksi että ohjusjoukkue oli "vain kirittäjänä" ja päästiin helpommalla kuin täyspäiväiset mustimiehet)