Ukrainan konflikti/sota

Olen miettinyt tätä lukumäärää toistavaa keskustelua tykistökranaattien valmistuksesta ja sen pullonkauloista. En hetkeäkään epäile, etteikö seuraavaa ajatusta oltaisi pohdittu vakavissaan, ja ehkäpä myös toteutetaan ja tarkoituksella kiinnitetään huomiota siihen, kuinka monta miljoonaa kranaattia tarvittaisiin ja kuinka vähän siihen nähden niitä saadaan aikaiseksi.

Tuossa lukumääräisessä tuotannossa lähdetään kilpasille ryssän kanssa siihen, missä ryssä on hyvä.

Kranaateilla haetaan vaikutusta, molemmin puolin. Ja länsi on edellä teknologiassa, joten miksei hyödynnetä sitä maksimaalisesti. Lisää tykistötutkia ja täsmäkranaatteja, tai tavallisia älysytyttimillä. Kalliita, aivan. Mutta jos vaikutusta haetaan massiivisella määrällä, tarvitaan enemmän tykkejä, tykkimiehiä, logistiikkaa ja tykit kuluvat. Jos saadaan ryssän kuluneet tykit kovalla vastatykistötoiminnalla pois vaikutusetäisyydeltä, ei sen kranaattituotannolla ole niin suurta merkitystä.

Tietenkin tarkkuusammuksilla saadaan parempi vaikutus myös panssareihin ja muihin selkeisiin kohteisiin. Eli sen sijaan, että yritetään tehdä viisi kranaattia, tehdään yksi ja älysytytin siihen, voi olla kalliimpi setti mutta kaikki vaikutukset mukaan lukien ei ehkä sittenkään. Ja ehkä linjat olisi helpommin toteutettavissa.

Aluevaikutusta tarvitaan tietenkin, mutta siinä on krh vahvoilla varsinkin, jos ryssän tykistöltä on terä pois. Ja sama kuin tarkkuuskranaatteja ja tykistötutkia, voisi ajatella että kehittyneet krh-järjestelmät voisivat olla taloudellisempi vaihtoehto kuin suuri määrä heitinryhmiä, vrt NEMO ja AMOS. Kalliita nekin, mutta jos saavutetaan tavoitteita paremmin, säästetään omia miehiä ja kalustoa, ja saadaan sodan ratkaisulle yksi pönkä lisää, luulisi lisäkustannukselle olevan katetta.

Tämä vaatisi Euroopalta vähän uutta ajattelua ja sitä, että nyt olisi aika laittaa kättä taskuun. Olisi perkele ymmärrettävä, että koko Euroopan naapuri tekee kansanmurhaa. Eikä pelkästään uhkaa, vaan järkyttää koko maanosan turvallisuutta. Jonkun on joskus siivottava nuokin jäljet, ja elettävä lopputuloksen kanssa.

Mitä nopeammin ja tehokkaammin tuo roistovaltio nitistetään, sitä vähemmällä ja ja halvemmalla päästään. Vaikka nuo kilkkeet vähän maksaisivatkin.
 
Olen miettinyt tätä lukumäärää toistavaa keskustelua tykistökranaattien valmistuksesta ja sen pullonkauloista. En hetkeäkään epäile, etteikö seuraavaa ajatusta oltaisi pohdittu vakavissaan, ja ehkäpä myös toteutetaan ja tarkoituksella kiinnitetään huomiota siihen, kuinka monta miljoonaa kranaattia tarvittaisiin ja kuinka vähän siihen nähden niitä saadaan aikaiseksi.

Tuossa lukumääräisessä tuotannossa lähdetään kilpasille ryssän kanssa siihen, missä ryssä on hyvä.

Kranaateilla haetaan vaikutusta, molemmin puolin. Ja länsi on edellä teknologiassa, joten miksei hyödynnetä sitä maksimaalisesti. Lisää tykistötutkia ja täsmäkranaatteja, tai tavallisia älysytyttimillä. Kalliita, aivan. Mutta jos vaikutusta haetaan massiivisella määrällä, tarvitaan enemmän tykkejä, tykkimiehiä, logistiikkaa ja tykit kuluvat. Jos saadaan ryssän kuluneet tykit kovalla vastatykistötoiminnalla pois vaikutusetäisyydeltä, ei sen kranaattituotannolla ole niin suurta merkitystä.

Tietenkin tarkkuusammuksilla saadaan parempi vaikutus myös panssareihin ja muihin selkeisiin kohteisiin. Eli sen sijaan, että yritetään tehdä viisi kranaattia, tehdään yksi ja älysytytin siihen, voi olla kalliimpi setti mutta kaikki vaikutukset mukaan lukien ei ehkä sittenkään. Ja ehkä linjat olisi helpommin toteutettavissa.

Aluevaikutusta tarvitaan tietenkin, mutta siinä on krh vahvoilla varsinkin, jos ryssän tykistöltä on terä pois. Ja sama kuin tarkkuuskranaatteja ja tykistötutkia, voisi ajatella että kehittyneet krh-järjestelmät voisivat olla taloudellisempi vaihtoehto kuin suuri määrä heitinryhmiä, vrt NEMO ja AMOS. Kalliita nekin, mutta jos saavutetaan tavoitteita paremmin, säästetään omia miehiä ja kalustoa, ja saadaan sodan ratkaisulle yksi pönkä lisää, luulisi lisäkustannukselle olevan katetta.

Tämä vaatisi Euroopalta vähän uutta ajattelua ja sitä, että nyt olisi aika laittaa kättä taskuun. Olisi perkele ymmärrettävä, että koko Euroopan naapuri tekee kansanmurhaa. Eikä pelkästään uhkaa, vaan järkyttää koko maanosan turvallisuutta. Jonkun on joskus siivottava nuokin jäljet, ja elettävä lopputuloksen kanssa.

Mitä nopeammin ja tehokkaammin tuo roistovaltio nitistetään, sitä vähemmällä ja ja halvemmalla päästään. Vaikka nuo kilkkeet vähän maksaisivatkin.
Samanlaista pohtinut itsekin ja toisaalta kranaattipulaa voidaan ylikorostaakin viestinnässä siinä mielessä, että se houkuttelee ryssää hyökkäämään nyt eikä myöhemmin. Jos juuri nyt ryssät eivät hyökkäisi niin rintama olisi aika hiljainen ja erittäin stabiili, kun taas ryssät hyökkäävät niin heidän tappionsa ovat moninkertaisia siihen nähden, että Ukraina yrittäisi löytää bunkkereissa ja rakennuksissa lymyävät mobikit muuten tuhottavaksi.

Mutta toisaalta todellisuus on, että Ukraina ei myöskään pysty omiin manöövereihin ilman riittävää määrää tykistön käyttöä, tosin kesällä nähtiin että ei sekään riitä vaan myös vahva ilmatuki pitää olla tykistökeskitysten lisäksi. Se puuttui eteläisen rintaman puhkaisusta ja helikoptereita alettiin tuhoamaan kunnolla vasta kun ATACMSeja oli käytössä.

En pidä Kyiv Postia kaksisena lähteenä, sen omistuspohjasta johtuen, mutta en löytänyt tätä uutista muualta. Tämän mukaan Turkki tekee Ukrainalle runsaasti 122 mm ammuksia, joita ei juuri muulta ole saatavilla, Bulgariasta ja Tsekeistä tulee myös ja jonkin verran Ukrainan omaa tuotantoa. Edelleen tämän mukaan 1/3 ammutuista kranaateista olisi 122 mm kaliiberia.

Jokatapauksessa keskittyminen vaikutukseen on tärkeää, pelkästään ammuttavan saaminen ilman korkeaa vaikutuskykyä on vähän tuhlausta. Kuten ryssien tapauksessa, että he ovat käyttäneet tähän mennessä jotain 20-30 miljoonan välillä olevan määrän kranaatteja eikä vaikutus ole sen parempi kuin Ukrainallakaan eritoten kun katsotaan viimeistä vuotta sodassa, per 1000 kranaattia ryssien aikaansaannos on todella huono.

Olisin myös taipuvainen lisäämään runsaasti raketinheitinten ammustuotantoa, koska ne eivät tarvitse samoja laitteita ja komponentteja, niillä saadaan sitä aluevaikutusta aikaan eikä niillä tule putkien kuluminen samaan tapaan ongelmaksi. Eritoten Uraganin tuhovoima ja kantama olisivat tulevissa operaatioissa hyvänä lisänä. Raketinheitinten käyttökelpoisuutta lisää Ukrainan parantunut ilmatorjunta, EW ja ryssien heikentynyt tykistötoiminta. Toiminnan vapaudet raketinheittimille paranevat koko ajan.

 
RUSIn pitkähkö juttu (Royal United Services Institute) investointien lisäämisestä ammustuotantoon jne...


Naton eurooppalaisten jäsenten on lisättävä investointeja ammusten tuotantoon ja keskitettävä sotilaallinen koulutus ja voimarakenteet keskeisiä tehtäviä vastaan, jotta Venäjä uskottavasti luopuisi 2020-luvun lopulla tapahtuvasta Yhdysvaltojen ja Kiinan välisestä yhteenotosta mahdollisuutena rikkoa artikla 5 Euroopassa.


Koko vuoden 2023 Iso-Britannia ja useimmat Naton liittolaiset ovat olleet ymmärrettävästi huolissaan tarpeesta tukea Ukrainaa, vastata useisiin taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin ja viimeksi äkilliseen väkivallan räjähdykseen Lähi-idässä. Akuuttien lyhyen aikavälin haasteiden määrä on kuitenkin ohjannut poliittisen ja julkisen huomion pois tulevina vuosina kasvavasta vaarasta vieläkin vakavammasta konfliktista. Yksinkertaisesti sanottuna Venäjä on nyt siirtänyt taloutensa sotapohjalle; Yhdysvaltojen tuotanto ei riitä omien varastojensa täydentämiseen ja Ukrainan tarpeiden täyttämiseen; ja Euroopan maat yrittävät hallita yhä vaarallisempaa tilannetta kestämättömästä rauhanajan puolustus- ja teollisuusasennosta. Tämä ei olisi niin vakava riski, ellei Yhdysvaltain armeija kohtaa yhä useammin uhkaa, jota se ei voi voittaa Kiinan joukkojen kanssa Intian ja Tyynenmeren alueella. Nato on tällä hetkellä voimakkaasti riippuvainen Yhdysvalloista useilla keskeisillä aloilla – erityisesti kyvyssä perua Venäjän maassa sijaitseva ilmapuolustus ilmasta , samoin kuin ammusten huolto, tankkerilentokone, komento- ja valvonta- ja satelliittivalmiudet. Mikäli Intian ja Tyynenmeren alueella joutuu yhteentörmäys Kiinan kanssa, joka poistaa kyvyn saada laajamittaista Yhdysvaltain sotilaallista vahvistusta ja tukea muualta, Eurooppa jää alttiiksi Venäjän samanaikaiselle sotilaalliselle hyökkäykselle.
Suuren osan vuodesta Venäjän joukot Ukrainassa ovat kärsineet huomattavasta ajoneuvojen, aseiden ja ennen kaikkea ammusten puutteesta. Kevään alimmasta pisteestä lähtien Venäjän sotilashuoltotilanne on kuitenkin tasaisesti parantunut. Sen tehtaat standardoivat vähemmän tankkityyppejä, tykistöhaubitseja ja UAV:ita, mikä johtaa tasaisesti kasvavaan tuotantoon. Noin 40 pitkän matkan ohjuksesta kuukaudessa hyökkäyksen alussa Venäjä tuottaa nyt yli 100 kuukaudessa . Tykistön ammusten tuotanto on lähes kaksinkertaistunut, ja sitä on viime aikoina täydennetty yli miljoonalla kuorella ja sadoilla haubitsoilla Pohjois-Koreasta. Iraniin on myös perustettu tehtaita lisäämään joustavuutta ja lisäkapasiteettia Venäjän aseistautumispyrkimykseen viimeisten 18 kuukauden sodan valtavien materiaali- ja ammusten tappioiden jälkeen.
Venäjä on asettumassa pitkään sotaan, jonka tavoitteena on murskata Ukraina ja kuluttaa länsimaisten kannattajiensa kapasiteetti ja tahto toimittaa ajoneuvoja, ammuksia ja aseita, joita se tarvitsee jatkaakseen menestyksellistä taistelua. Huolimatta tämän vuoden valtavista menoista Venäjän hallitus on ilmoittanut suunnitelmistaan lisätä puolustusmenoja ensi vuonna 68 prosentilla noin 6,5 prosenttiin BKT:stä. Tämä tulee todennäköisesti olemaan tuhoisa Venäjän taloudelle hyvin pitkällä aikavälillä. Ne, jotka toivovat Venäjän nykyisten ponnistelujen olevan kestämättömiä lyhyellä aikavälillä, ovat kuitenkin todennäköisesti pettyneitä. On syytä huomata, että suuren osan kylmästä sodasta Neuvostoliiton puolustusmenot olivat paljon tätä suuremmat – 21 % BKT:sta vuoteen 1985 mennessä – ja Neuvostoliiton romahtaminen kesti silti vuosikymmeniä. Kreml voi hyödyntää valtavaa pakottavaa tieto- ja turvallisuuslaitteistoa ylläpitääkseen tiukasti kaikenlaista julkista tai poliittista erimielisyyttä. Pienikin erimielisyys Venäjän poliittisissa ja mediapiireissä on suurelta osin pikemminkin siitä, miten sotaa jatketaan, eikä siitä , pitäisikö sotaa jatkaa. Monet kriitikot vaativat suurempaa eskalaatiota tai jopa suoraa konfliktia Naton kanssa.
Samaan aikaan Eurooppa ei ole onnistunut tekemään tarvittavia investointeja teollisuuden tuotantokapasiteetin ja puolustusmenojen lisäämiseen. Huomattavaa Puolaa lukuun ottamatta monet kansalliset sitoumukset merkittävistä lisäpuolustusmenoista eivät ole vielä toteutuneet tai niiden ei ole tarkoitus tulla voimaan useisiin vuosiin. Ilmeisin esimerkki on Saksa, joka pian Venäjän hyökkäyksen jälkeen sitoutui käyttämään 2 % BKT:sta puolustukseen vuoteen 2024 mennessä sen lisäksi, että se investoi kertaluonteisesti 100 miljardia euroa Bundeswehrin voimavarojen elvyttämiseen. Vuoden 2023 puoliväliin mennessä rahastosta oli kuitenkin tosiasiallisesti käytetty vain 1,5 miljardia euroa, ja puolustusbudjetti kokonaisuudessaan pieneni hieman vuoteen 2022 verrattuna . Yhdistyneen kuningaskunnan puolustussuunnitelma Defence Command Paperin päivityksen jälkeen on jo 16,9 miljardia puntaa alle suunnitelluista menoista seuraavien 10 vuoden aikana. Silti suurin osa vuonna 2023 myönnetystä kertaluonteisesta 5 miljardin punnan tuesta kohdistettiin pitkäaikaisiin ydinsukellusvene- ja aseohjelmiin, joista vain 1,9 miljardia puntaa käytettiin sotatarvikkeiden jälleentoimituksiin ja hankintoihin Ukrainalle kahden vuoden aikana. Euroopan puolustusviraston monikansallinen 155 mm:n tykistöhankintaohjelma on vankka suunnitelma vaadituilla linjoilla, mutta sen toteuttaminen on ollut jääkauden hidasta verrattuna vauhtiin, jolla Ukrainan vaatimukset ylittävät toimituskapasiteetin. EDA-ohjelma ei myöskään ole vielä kaukana riittävästä nykyisessä mittakaavassaan Ukrainan sotaponnistelujen saattamiseksi kestävälle pohjalle välittömästi ennakoitavissa olevaa tulevaisuutta ajatellen, puhumattakaan Euroopan omien puolustusvarastojen täydentämisestä, jotka ovat huonosti ehtyneet.
Huolimatta kasvavasta poliittisesta turhautumisesta monissa länsimaissa nousevien kustannusten ja ratkaisevan edistyksen puutteen vuoksi, tästä sodasta ei ole helppoa ulospääsyä. Kylmän sodan jälkeisissä kapinanvastaisissa konflikteissa länsimaiset retkikuntakampanjat päättyivät lopulta, kun Washingtonissa ja muissa pääkaupungeissa tehtiin poliittinen päätös tehdä jonkinlainen sotkuinen kompromissi vastineeksi riittävästä "rauhasta" vetäytyä. Tämä ei ole mahdollista Venäjän aggressiolla Ukrainassa. Puhu Ukrainan "joutumisesta neuvotteluihin" on vaarallisen harhaanjohtavaa ja naiivia, koska se jättää huomiotta sen tosiasian, että Venäjän tavoitteet ovat koventuneet, mutta eivät muuttuneet. Kremlin tahto jauhaa näkyy sen selkeissä valmisteluissa pitkään sotaan ja jatkuvassa hyökkäyksessä huolimatta useiden satojen tuhansien sotilaiden kuolleista tai vakavasti haavoittuneista kärsimyksistä ja yli 2 500 panssarivaunun tuhoutumisesta tai vangitsemisesta. Tämä ei ole sellaisen hallinnon käyttäytyminen, joka hyväksyy hyökkäyksen valintasodansa pysyvän lopettamisen, jos länsimaiden hallitukset kieltäytyvät sotilaallisesta tuesta pakottaakseen Kiovan tekemään myönnytyksiä neuvoteltuun tulitaukoon. Itse asiassa tällaisella Ukrainan pettämisellä olisi aivan päinvastainen vaikutus, joka rohkaisisi Putinin hallintoa jatkamaan taistelua uskoen lopulliseen voittoon. Se lähettäisi myös uskomattoman vaarallisen viestin sekä Venäjälle että Kiinalle lännen taistelutahtoudesta, mikä vaikeuttaisi tulevaa aggressiota.
Ainoa tapa lopettaa sota on saada Venäjä vakuuttuneeksi siitä, että sen mahdollisuudet sotilaalliseen menestykseen huononevat ajan myötä eivätkä paremmat.

Jos Ukraina pakotetaan neuvottelemaan tulitauosta, Venäjällä olisi vahva asema vaatia vetäytymistä keskeisistä asemista ja Kiovan jäljellä olevan sotilaallisen aloitteen poistamista perusmyönnytyksistä. Tällainen prosessi murtaisi myös lännen poliittisen yhtenäisyyden – joka on pitkälti kestänyt tähän asti – ja rikkoisi kaiken luottamuksen Ukrainan ja sen länsimaisten kumppaneiden välillä, koska se voitaisiin pakottaa vain kieltäytymällä kipeästi tarvittavasta tuesta. Silloin Venäjä todennäköisesti viettäisi kolmesta kuuteen kuukautta nykyisen heikkojen logistiikka-, koulutus- ja joukkosijoitusten uudelleenjärjestelyyn ja käynnistäisi sitten hyökkäysoperaation uudelleen paljon vahvemmasta asemasta. Tämä tehtiin toistuvasti Syyriassa, jossa Venäjä ja Assadin hallinto käyttivät tulitaukosopimuksia rintaman jäädyttämiseen, kun he tarvitsivat toimintatauon, ja käynnistivät sitten hyökkäykset uudelleen siellä ja milloin se heille parhaiten sopi. Venäjä myös irtisanoutui Venäjän ja Tšetšenian välisen rauhansopimuksen vuodelta 1997, joka allekirjoitettiin ensimmäisen Tšetšenian sodan umpikujassa, hyökkäämällä Tšetšeniaan vuonna 1999 paljon paremmin valmistautunein voimin ja valloittamalla maan raa'alla kampanjalla, joka sisälsi lähes täydellisen Tšetšenian pääkaupungin tuhoamisen . Grozny .
Ei ole olemassa mitään myönnytyksiä, joita länsi voisi pakottaa Kiovan tarjoamaan tai jopa tarjoamaan itseään, jotka ovat arvokkaampia Kremlille kuin Ukrainan kukistaminen sen nykyisellä strategialla, jonka mukaan pitkä sota kuluttaa länsimaiden tukea ja murskata vastarintaa vuoteen 2025 tai 2026 mennessä. Älä lopeta taistelemista, kun he ajattelevat voivansa voittaa sodat, varsinkin kun he ovat kärsineet satoja tuhansia uhreja ja nähneet aiemman sotilaallisen voimansa vahingoittuneen pahoin kansainvälisesti alkuperäisen huonon suorituskyvyn vuoksi. Ainoa tapa lopettaa sota on saada Venäjä vakuuttuneeksi siitä, että sen mahdollisuudet sotilaalliseen menestykseen huononevat ajan myötä eivätkä parane. Tämä edellyttää investointeja laajamittaiseen puolustusteollisuuden tuotantoon, jota tarvitaan, jotta Ukrainan hidas hyökkäyskehitys olisi kestävää. Tuolloin Kremlillä olisi vahva kannustin neuvotella sovinto, joka saattaa olla mahdollista, jollain tavalla, joka lähestyy Ukrainalle hyväksyttäviä ehtoja.
Venäjällä on kurssi, jonka mukaan sen aseiden, ammusten ja uusien kokoonpanojen tuotanto kasvaa merkittävästi seuraavien 2–3 vuoden aikana. Riippuen siitä, kuinka menestyksekkäästi länsimaiden hallitukset ylläpitävät tarvikkeita, joita Ukraina tarvitsee jatkaakseen tehokasta taistelua, tämä joko vaikeuttaa Ukrainan tulevia edistysaskeleita tai saattaa johtaa vakaviin käänteisiin tähän mennessä saavutetuille saavutuksille. Joka tapauksessa ilman Euroopan puolustustuotannon merkittävää lisäystä ja keskittymistä sotilaiden uudelleenorganisointiin ja kouluttamiseen Venäjän tulevan hyökkäyksen uskottavasti peruuttamiseksi liittoutuman aluetta vastaan, Venäjä saa valmiudet uhata Natoa suoraan nopeammin kuin useimmat poliittiset tai jopa sotilaalliset suunnittelijat näyttävät ymmärtävän. .
Putin on toistuvasti osoittanut olevansa strateginen opportunisti, joka ottaa valtavia sotilaallisia riskejä, jos uskoo, että voitto on nopea ja helppo. Ukrainan hyökkäys vuonna 2022 perustui itsessään väärään olettamukseen, että Venäjä voisi nopeasti katkaista Ukrainan hallituksen ja määrätä nukkevaltion ilman suuria taisteluita. Naton on kyettävä estämään Venäjän sotilaallinen aggressio, joka saattaa pyrkiä hyödyntämään mitä tahansa havaittua tilaisuutta valtaamaan symbolisia alueita liittoutuman alueella ja haastamaan 5 artiklan ilman tehokkaita sotilaallisia keinoja tulevina vuosina.
Valitettavasti Kiinan armeija kasvaa nopeammin ja lisää voimavarojaan nopeammin kuin useimmat luulivat mahdolliseksi vielä viisi vuotta sitten. Erittäin pitkän kantaman laivojen ja tankkerintorjunta-/AWACS-lentokoneiden ohjusjärjestelmien kehitys on erityisen ongelmallista Yhdysvaltojen tärkeimpien sotilaallisten voimavarojen kannalta Intian ja Tyynenmeren laajoilla etäisyyksillä. Lisäksi monet yhdysvaltalaisista teknisistä ratkaisuista joihinkin näistä ongelmista – kuten Next Generation Air Dominance -hävittäjä, Collaborative Combat Aircraft ja uusi B-21 Raider -pommikone – ovat saatavilla vasta vuonna 2029 tai 2030 hyödyllisessä mittakaavassa. Lopputuloksena on, että suurin riskiaika Kiinan armeijan yrittämiselle saartaa Taiwania tai keskeisiä kiistanalaisia alueita Etelä- tai Itä-Kiinan merellä on todennäköisesti 2026–2028. Erittäin ongelmalliset kiinalaiset valmiudet ovat pitkälti kypsiä ja valmiita, mutta monet Yhdysvaltain vastaukset eivät ole vielä valmiita. Mikäli Intian ja Tyynenmeren alueella tapahtuu vaarallinen vastakohta tai todellinen sotilaallinen konflikti tänä aikana, USA joutuu siksi voimakkaasti täyttämään omat sitoumuksensa ja liittoutuneiden tarpeet kyseisessä teatterissa. On todennäköistä, että EUCOM ja CENTCOM joutuisivat siirtämään omaisuutta INDOPACOMille tällaisessa skenaariossa, eikä Eurooppa varmastikaan voisi luottaa nopeaan laajamittaiseen vahvistukseen, jos Venäjä hyökkäisi samanaikaisesti Naton alueelle.
Hyvin aseistetun ja amoraalin vastustajan onnistuneen pelottamisen kustannukset kalpeavat jopa onnistuneen puolustussodan käsittämättömiin kustannuksiin sen alkamisen jälkeen

Kaikki analyysit, joissa yritetään väittää, että joko Intian ja Tyynenmeren Kiinan tai Venäjän sotilaallinen uhka Euroopassa olisi asetettava etusijalle, koska todennäköisemmin jää huomaamatta perustavanlaatuinen seikka. Kiinalla on vahva intressi tukea Venäjää varmistaakseen, että se pysyy vakavana sotilaallisena uhkana Euroopassa ja jakaa Yhdysvaltojen ja lännen huomion. Vielä tärkeämpää on, että ainoa todennäköinen skenaario, jossa Venäjä voisi hyökätä suoraan eurooppalaiseen Nato-maahan, on samanaikaisen pattitilanteen tai todellisen konfliktin aikana, jolloin Yhdysvaltain joukot pysyvät suurelta osin Intian ja Tyynenmeren alueella. Jos tällainen sotilaallinen yhteenotto Kiinan kanssa tapahtuu 2020-luvun puolivälissä tai loppupuolella, Venäjällä on vahva kannustin käyttää kerran elämässä tilaisuutta katkaista Nato, vaikka Yhdysvallat ei voi vahvistaa Eurooppaa tehokkaasti. Vuoteen 2026–2028 mennessä Venäjän teollisuus on ollut täysimittaisessa sotilastuotannossa vuosia, jolloin se pystyy jälleenrakentamaan taisteluissa kovettuneita joukkojaan.
Tämän samanaikaisen uhan torjumiseksi Euroopan maiden – mukaan lukien Yhdistyneen kuningaskunnan – on kiireellisesti investoitava merkittävästi lisäämään tuotantokapasiteettia tykistöammusten, varaosien ja ilmapuolustusohjusten osalta, joita tarvitaan pitämään Ukraina taistelussa ja samalla täydentämään omia vaarallisesti ehtyneitä varastojaan. Erityisesti eurooppalaisten ilmavoimien on myös hankittava nopeasti erikoisaseita ja uhrattava vakavaa lentomiehistön koulutusaikaa ja keskityttävä vihollisen ilmapuolustuksen (SEAD/DEAD) huippuluokan tukahduttamiseen ja tuhoamiseen . Tällä hetkellä ne sijaitsevat lähes yksinomaan Yhdysvaltain ilma-aseissa. Uskottava kyky vetää takaisin venäläisiä tavanomaisia joukkoja Euroopassa riippuu ilmaylivoiman saavuttamisesta, koska Naton eurooppalaisilla mailla ei ole rekrytointikapasiteettia tai rahoitusta maajoukkojen ja maajoukkojen sekä maalla sijaitsevien tulivoiman mittakaavassa ja laadussa, jota tarvitaan Venäjän voittamiseen ilman sitä. Välttääkseen olevan äärimmäisen haavoittuva, kun tai jos Yhdysvaltojen nopea vahvistus on epätodennäköistä, eurooppalaisten ilmavoimien on kyettävä yhteisesti tuhoamaan Venäjän SAM-järjestelmät , mikä tekisi tällä hetkellä mahdottomaksi ilmavoimien saavuttamisen kiistanalaisen liiton alueen yli ilman Yhdysvaltain suurta SEAD/DEAD-kampanjaa.
Laajamittainen investoiminen ammusten ja aseiden tuotantoon vaatii todellista poliittista johtajuutta, ei vähiten rohkeutta ja kaunopuheisuutta selittää yleisölle, joka ei ole tottunut todellisiin sotilaallisiin uhkiin, miksi tällaiset investoinnit ovat välttämättömiä aikana, jolloin niin monilla muilla julkisilla palveluilla on rahapulaa. Ukraina kuitenkin havainnollistaa elävästi, että hyvin aseistetun ja moraalittoman vastustajan onnistuneen pelottelun kustannukset kalpeavat jopa onnistuneen puolustussodan käsittämättömiin kustannuksiin sen alkaessa. Historia viittaa siihen, että harvat aloittavat sotia, joiden he uskovat olevan pitkiä tai vaikeita, mutta monet pitkät ja vaikeat sodat alkavat, koska toinen osapuoli uskoo, että toinen ei voi estää nopeaa voittoa. Välittömänä kohteena ei siis tarvitse olla täyttä kykyä taistella välittömästi ja voittaa pitkä sota Venäjän kanssa. Sen on pikemminkin asetettava Ukrainan puolustus kestävälle pohjalle ja samalla rakennettava uudelleen länsimaisia ammus- ja varustevarastoja sekä SEAD/DEAD-kapasiteettia, joka tarvitaan vakuuttamaan Venäjä, että se ei pystyisi saavuttamaan nopeaa ja helppoa maata Euroopassa, jos Yhdysvallat ja Kiina olisivat tulla iskuihin.
Puolustusinvestointien kantaminen kestää vuosia, joten vaikka tarvittavat investoinnit tehtäisiinkin lyhyessä ajassa, on huomattava viive ennen kuin tuloksia nähdään etulinjassa. Tämä aiheuttaa vaaran, joka on mahdollisesti vain muutaman vuoden päässä – puolustussuunnittelun kannalta käytännössä kulman takana. Lainatakseni Winston Churchillia uudelleenaseistamisen kiireellisyydestä alahuoneessa vuonna 1936: "Onko aikaa laittaa puolustuksemme kuntoon... vai tallennetaanko kauheat sanat "liian myöhäistä"?".
Tässä kommentissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä edusta RUSI:n tai minkään muun laitoksen näkemyksiä.

Edit: Päällepito lisätty
 
Viimeksi muokattu:
Tämä vaatisi Euroopalta vähän uutta ajattelua ja sitä, että nyt olisi aika laittaa kättä taskuun. Olisi perkele ymmärrettävä, että koko Euroopan naapuri tekee kansanmurhaa. Eikä pelkästään uhkaa, vaan järkyttää koko maanosan turvallisuutta. Jonkun on joskus siivottava nuokin jäljet, ja elettävä lopputuloksen kanssa.
Pitää käsittää, ettei "kansanmurhan tekeminen" ole syy vastustaa kovin voimallisesti ketään. Ei kohdistu minuun -> ei ole agendallani. Me Suomessa, baltit, puolalaiset ja moldovalaiset olemme niin ilmeisinä seuraavia, että meillä tuo tuntuu. Mutta vxttuako sakua tai ranua kiinnostaa, jos z-ryssä tappaa u-ryssiä? Ei meitäkään kiinnosta, paljonko joku h-kiinalainen tappaa pois u-kiinalaisia. Puhumattakaan lämpimien maiden menoista. Puheet maanosan turvallisuudesta ovat tyhjää pelottelua ja jälkien siivoaminen on mahdollisuus tehdä iso tili ilmaisella rahalla.

Teknoaseiden kanssa pitäisi löytää toimiva keskitie. Meillä Suomessa kun on mahdollisuus asevelvollisuuden kautta käyttää myös isojen numerojen ratkaisuja, niin arvatenkin hyvä tulisi yhdistelmällä, jossa on sekä teknoa ja patarautaa. Lälli-Euroopan mailta puuttuu mahdollisuus patarautaratkaisuihin melkein kokonaan. Heidän on pakko keskittyä siihen teknoon. Englantilaiset ovat tässä jonkinlainen virkistävä poikkeus kranaattituotantonsa mittakaavan kanssa, sikäli kun jutut miljoona+ kranusta ovat totta.
 
Kun tuonkin lukee, tajuaa kuinka hampaatonta sekoilua tuo EU-touhu on. Tuolla nyt aidosti mietitään pitääkö Unkarille antaa 20 miljardia meidän rahoja vai ei ?. Kun pitäisi miettiä miten tuon maan saa suljettua pois kaikista äänestyksistä ja miten sen saa kokonaan kengittyä EU:sta pois. Tuo maa kun on näköjään ryssälää nykyään.

En pidä tätä kokonaan negatiivisena asiana. Ei ole muutenkaan hyvä että EU määrää jäsenmaiden ulkopolitiikasta ja taloudesta. Oikea tapa toimia on kansallisvaltioina. Eli kahdenkeskeiset suhteet ja suoraa apua Ukrainaan, sen sijaan että kaikki kiertätetään Brysselin byrokratiahirviön kautta. On aivan naurettavaa ja haitallista olla taloudellisesti samassa korissa Saksan ja Italian kanssa, ja poliittisesti jumissa Unkarin kanssa. Kaikkien luigien ja vatnikkien ongelmista tulee meidän ongelmiamme ja hyödytämme Saksan-Ranskan intressejä jotka eivät ole meidän intressejämme.

EU-maita sitovat kuulemma yhteiset arvot. Unkari ei siis kuulu joukkoon. Mutta jos muistellaan pari vuotta taaksepäin niin eipä olisi kuulunut Puolakaan. Ei tällainen sekalainen sakki kuulu samaan seuraan. Englannin kanssa nähtiin ettei seuraa oikein saa jättääkään, joten nuotioon kusevaa Unkariakin vain hyvitellään. Järjetöntä.

EU on paperitiikeri. Luotan Natoon, Amerikkaan ja yhteistyöhön itse valitsemiemme vakaiden ja luotettavien valtioiden kanssa. Unkari pitäköön paskansa ja liittyköön vaikka ryssälän oblastiksi. Unkarista kun ei lennetä eikä ajeta mihinkään suuntaan kulkematta Naton läpi.
 

Charly Salonius-Palsternak taisi lausua aamutelevisiossa, että kaikkien reserviläisten olisi hyvä olla elämänsä sekä fyysisessä että henkisessä huippukunnossa vuoden 2025 alussa.

Mihin tässä oikein valmistaudutaan, ei suinkaan sotaan?

No, onneksi sota on kaukana, Balkanilla saakka.
 
Pitää käsittää, ettei "kansanmurhan tekeminen" ole syy vastustaa kovin voimallisesti ketään. Ei kohdistu minuun -> ei ole agendallani. Me Suomessa, baltit, puolalaiset ja moldovalaiset olemme niin ilmeisinä seuraavia, että meillä tuo tuntuu. Mutta vxttuako sakua tai ranua kiinnostaa, jos z-ryssä tappaa u-ryssiä? Ei meitäkään kiinnosta, paljonko joku h-kiinalainen tappaa pois u-kiinalaisia. Puhumattakaan lämpimien maiden menoista. Puheet maanosan turvallisuudesta ovat tyhjää pelottelua ja jälkien siivoaminen on mahdollisuus tehdä iso tili ilmaisella rahalla.

Teknoaseiden kanssa pitäisi löytää toimiva keskitie. Meillä Suomessa kun on mahdollisuus asevelvollisuuden kautta käyttää myös isojen numerojen ratkaisuja, niin arvatenkin hyvä tulisi yhdistelmällä, jossa on sekä teknoa ja patarautaa. Lälli-Euroopan mailta puuttuu mahdollisuus patarautaratkaisuihin melkein kokonaan. Heidän on pakko keskittyä siihen teknoon. Englantilaiset ovat tässä jonkinlainen virkistävä poikkeus kranaattituotantonsa mittakaavan kanssa, sikäli kun jutut miljoona+ kranusta ovat totta.
No mun aikanen tekno, on nykyistä patarautaa... Sillon sitä teknoa oli heittimen tehokranut ja niihin sai viellä semmosen ballistisenkärjen, kyl oli haitekkiä... Puhumattakaan kallekordinaattiin perustuvasta ilmassa räjähtävästä kranusta... ja tietysti sanla, josta ei saannu puhua edes lomilla, vaikka semmosta oli päässyt käpistelemään ;)
 
Tämän mukaan MIM-23 Hawk järjestelmät ovat nyt Ukrainan käytössä, voi selittää mm. korkeita torjuntaprosentteja viime aikoina. Jutun mukaan järjestelmät on digitalisoitu ja tutka olisi sama kuin Nasamsissa. Tiedä häntä sitten onko kaikissa.

Ohjuksia näihin pitäisi riittää muutaman vuoden aktiiviseen sotimiseen ja ne olisivat muuten menossa hävitykseen.

Yhdessä FrankenSAM yhteistyön kanssa tämä on yksi tärkeimmistä asioista, jotta Ukraina kykenee ylläpitämään tiukkaa ja monipuolista ilmapuolustusta.

 
No mun aikanen tekno, on nykyistä patarautaa... Sillon sitä teknoa oli heittimen tehokranut ja niihin sai viellä semmosen ballistisenkärjen, kyl oli haitekkiä... Puhumattakaan kallekordinaattiin perustuvasta ilmassa räjähtävästä kranusta... ja tietysti sanla, josta ei saannu puhua edes lomilla, vaikka semmosta oli päässyt käpistelemään ;)
Mitä olen kylillä pyörinyt, niin sanlasta ei nykyäänkään hiiskuta lomilla. Ei edes pienessä nousussa.

Tietysti meillä on mittakaavamme vuoksi asiat järjestettykin juuri niin, että kaikilla ei ole samaa. Joillakin on vanhaa radiota + sanlaa ja joillakin on uutta ja ihmeellistä. Tämä on luonnollista. Ukrainan sotaan asia liittyy ainakin siten, että heille tulee aseapuna jos jonkinlaista vempelettä ja tietystikin he pyrkivät niitä joukoilleen jakamaan jollakin järjellisen kaltaisella periaatteella, jossa järjen käyttöä kuitenkin haittaa melkoinen paine saada edes jotain vaikutusta aikaan ja heti. Omasta historiastamme löytyy sotien pirun kirjava tykistön kalusto sekä epäonnistuminen lähi-pst- aseiden kanssa, kun niitä keväällä 1944 saimme.
 
Olen miettinyt tätä lukumäärää toistavaa keskustelua tykistökranaattien valmistuksesta ja sen pullonkauloista. En hetkeäkään epäile, etteikö seuraavaa ajatusta oltaisi pohdittu vakavissaan, ja ehkäpä myös toteutetaan ja tarkoituksella kiinnitetään huomiota siihen, kuinka monta miljoonaa kranaattia tarvittaisiin ja kuinka vähän siihen nähden niitä saadaan aikaiseksi.

Tuossa lukumääräisessä tuotannossa lähdetään kilpasille ryssän kanssa siihen, missä ryssä on hyvä.

Kranaateilla haetaan vaikutusta, molemmin puolin. Ja länsi on edellä teknologiassa, joten miksei hyödynnetä sitä maksimaalisesti. Lisää tykistötutkia ja täsmäkranaatteja, tai tavallisia älysytyttimillä. Kalliita, aivan. Mutta jos vaikutusta haetaan massiivisella määrällä, tarvitaan enemmän tykkejä, tykkimiehiä, logistiikkaa ja tykit kuluvat. Jos saadaan ryssän kuluneet tykit kovalla vastatykistötoiminnalla pois vaikutusetäisyydeltä, ei sen kranaattituotannolla ole niin suurta merkitystä.

Tällä älyrintamalla pitäisi länsimaissa kehittää nyt kovaa vauhtia asioita sarjatuotantoon:

- FPV-droneja
- maaliin ohjautuvia droneja (shahed)
- EW järjestelmiä droneja vastaan
- dronen torjuntajärjestelmiä
- omasuojaa droneja vastaan panssarivaunuille
- läpäisykykyä miinakentille

Kaikkien näiden tuotanto länsimaissa on vielä pahemmin jäljessä kuin murkulat.
 
Britannian puolustusministeriö ilmoittaa siirtäneensä kaksi miinanraivausalusta Ukrainan laivastolle. Kyseessä on yhteishanke Norjan kanssa.
Sandown-luokan laivat otettiin käyttöön 1980-luvun lopulla. Ne helpottavat Ukrainan meriväylien pitämistä auki Venäjän Mustanmeren laivaston mahdollisten miinoitteiden varalta. Noin 52-metrisen aluksen uppouma on 600 tonnia, nopeus 13 solmua ja toimintasäde yli 3 000 kilometriä.

 
Drone tuntuu olevan se ratkaiseva verme monessa asiassa.... Ukrainalla ,ainakin juttujen mukaan, pitäis niitä riittää... Mitäs jos jollekkin lohkolle kerättäis kunnon mälli niitä ja tyhjennettäis se seuraava puskalinja esmes 500 dronen iskulla?.... Siinä iigori ei paljon kuopastaan uskaltais tähystää... sitte lanattais ne yli.... ja sama seuraavalla puulinjalla.... Ukrainan aroille on pysähtyny isompikin sotakone ennen droneja....
 
Drone tuntuu olevan se ratkaiseva verme monessa asiassa.... Ukrainalla ,ainakin juttujen mukaan, pitäis niitä riittää... Mitäs jos jollekkin lohkolle kerättäis kunnon mälli niitä ja tyhjennettäis se seuraava puskalinja esmes 500 dronen iskulla?.... Siinä iigori ei paljon kuopastaan uskaltais tähystää... sitte lanattais ne yli.... ja sama seuraavalla puulinjalla.... Ukrainan aroille on pysähtyny isompikin sotakone ennen droneja....
Taitaa vanja olla dronetouhuissa jo pitkällä myös, lisäksi jossain sanottiin että Ukrainan komponentteja jumissa kun rekat seisoo rajalla.
 
TOS-1 kävi itselläkin mielessä tuon paineaallon vuoksi, mutta ammuttaessahan TOSin termobariset leviää ensin pienellä väläyksellä ja sitten jumalaton paineaalto. Plarasin videotolkulla räjäytettyjä TOSeja mutta mikään tuhoutuminen ei oikein näyttänyt tuolta - niissä näyttäisi aina palavan rakettien ajoaineita jotka myös lentelee soihtumaisesti ympäriinsä.

Enemmän näyttää mun silmään massaräjähdykseltä jossa kaikki lähtee kerralla. Kun pienellä dronekranaatilla lähtee tuollainen tussaus, on osuttu johonkin herkkään eli todennäköisesti iso läjä räjähdysainetta.

Tämä vaan omaa järkeilyä :)
Oma järkeilyni on, että se on TOS-1. Siellä näkyy ilmeisesti osumaräjähdys ja viiveellä iso mossahdus. PST-miinatunkioiden kohdalla on räjähtänyt heti isosti, mikä on varsin ymmärrettävää. Nehän räjähtää aivan heti sopivan ärsykkeen saatua ja jo se yksi miina on aikamoinen posahdus, kun tuollaiset palamalla räjähtävät voivat vaatia lyhyen startin.

Tuolta pitäisi kyllä löytyä TOS-1 räjähdyksiä, joissa koko vehje lähtee kerralla hyvin vastaavasti.
Sattumalta löysin yhden muistamistani videoista: https://www.thesun.ie/news/11529507/ukraine-drone-explosion-russia-tank-war/
Eräällä toisella näkyisi paineaaltokin hienosti.

Näillä kuskeilla nopeampi ja varmempi loppu kuin tankkikuskeilla, kun jotain osuu. Ajavat käytännössä heppoisesti suojattu räjähdelasti pään yllä. Krematorio kaupanpäälle.
 
Back
Top