Nato vs. ryssän lentsikat, ideologia ja ajattelutapa erot...
...läntiset lentäjät ottavat myös merkittävästi osaa lentotehtävien suunnitteluun, kun taas venäläislentäjille tehtävät enemmänkin annetaan...
...Venäläisten lentäjien koulutuksessa vuotuisten lentotuntien määrä on todennäköisesti ollut pienempi kuin lännessä...
...”Kun Venäjä joutui käyttämään suurta osaa lentokalustostaan matalalla korkeudella tehtävään rynnäköintiin noin viikko sodan alusta, maalien löytäminen ja niihin osuminen sujui huonosti.”
Erityisen vaikeaa olivat yöolosuhteissa tehdyt lennot...
”Sittemmin Puolassa on ollut jako [General Dynamics/Lockheed Martin] F-16- ja [Mikojan-Gurevits] MiG-29-kaluston välillä, ja se on paljastanut dramaattisen eron. Romanialaiset lentävät F-16-hävittäjiään kuin olisivat lentokerhossa eivätkä ilmavoimissa. Se osoittaa, että ensiluokkaisten hävittäjien antaminen venäläisten kouluttamille joukoille ei tee niistä yhtä kyvykkäitä kuin Nato-maissa ollaan.”
...Hierl kertoo lukeneensa tapauksesta, jossa venäläinen kenraali kokeili MiG-23-hävittäjää. Tarinan mukaan moottori syttyi tuleen, jolloin kenraali ei laukaissut heittoistuintaan, vaan kysyi radiolla siihen lupaa. Vastausta ei koskaan tullut ja kone syöksyi maahan....
Yhdessä.
Red Flag on laaja ilmasotaharjoitus, jossa Yhdysvallat ja sen liittolaiset harjoittelevat vaativissa skenaarioissa. Tässä Luftwaffen Eurofighter Typhoon -kalustoa Eielsonin lentotukikohdasa Alaskassa kesäkuussa 2012.
KUVA: ERIC ENGMAN
Mikko Pulliainen
Puolustusliitto Naton ja Venäjän ilma- ja avaruusvoimien (VKS) taistelulentäjät koulutetaan eri tavoilla. Niinpä he toimivat myös ilmassa eri tavoin, ja molemmissa lähestymistavoissa on riskinsä.
Noin yleisesti ottaen läntiset sotilaslentäjät ovat kuitenkin koulutuksensa tuloksena kyvykkäämpiä, arvioivat taistelu- ja koelentäjäveteraani Billie Flynn sekä ilmasodan tutkija Justin Bronk Military Aviation History-podcastissa.
Everstiluutnantti evp. Flynn palveli 23 vuotta Kanadan ilmavoimissa McDonnell Douglas/Boeing CF-18 Hornet -lentäjänä, minkä jälkeen hän siirtyi teollisuuden palvelukseen koelentäjäksi. Suomessa tunnemme hänet etenkin Lockheed Martinin pitkäaikaisena F-35-koelentäjänä.
Justin Bronk taas toimii brittiläisen RUSIn (Royal United Services Institute) tutkijana sekä Norjan kuninkaallisen ilmavoima-akatemian professorina. Hän on puhunut muun muassa Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjä-seminaarissa.
Koelentäjä.
Billie Flynn Suomessa Lockheed Martinin HX-kampanjan aikaan 13.6.2019.
KUVA: KAROLIINA VUORENMÄKI
Miesten mukaan läntiset lentäjät koulutetaan monipuolisemmin kuin venäläiset.
”Taidoissa on enemmän syvyyttä. Olemme kyvykkäitä monitoimihävittäjien lentäjiä. F-35:n ohjaimissa olen yhtä tuhoisa kuin mikä tahansa ilmasta ilmaan -taistelukone, F-22 poislukien, ja varmasti kyvykkäämpi kuin mikään ilmasta maahan -lavetti”, Flynn tiivistää.
Hän muistuttaa myös, että läntiset ilmavoimat harjoittelevat vihollisen taktiikoilla toimivia harjoitusvastustajia vastaan.
”Se pakottaa meidät sopeutumaan eri taktiikoihin ja lisää elastisuuttamme.”
Bronk toteaa, että useat eurooppalaiset ilmavoimat ovat osallistuneet ulkomaanoperaatioihin viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Ajattelee niiden poliittisesta oikeutuksesta mitä tahansa, kokemusta lentäjille on kertynyt.
”Meillä on nyt joukko kokenutta henkilöstöä, Kuninkaalliset ilmavoimat etunenässä, jotka ovat suorittaneet suuren määrän oikeita operaatioita hyvin monimutkaisilla operaatioalueilla yhteistyössä monikansallisten maajoukkojen kanssa ja osana monimutkaisia lento-osastoja, joihin kuuluu esimerkiksi tankkaus- ja valvontakoneita sekä elektronisen sodankäynnin kalustoa.”
Hän muistuttaa kuitenkin, että näiden opittujen taitojen siirtäminen korkean intensiteetin sodan ympäristöön ei välttämättä ole mitenkään helppoa.
Monikansallista.
Kanadan ilmavoimien CF-18 Hornet (keskellä) ja kaksi Yhdysvaltain ilmavoimien F-15 Eagle -hävittäjää Nato-huippukokouksessa Walesin Newportissa 5.9.2014.
KUVA: MAURIZIO GAMBARINI
Flynn painottaa, että läntiset ilmavoimat myös harjoittelevat koko ajan yhdessä ja yhteistoimintaa.
”Venäjän ilmavoimat voi lähteä yksin sotaan, mutta ei kukaan lännessä sitä tee.”
Lännessä myös simulaattoreita pyritään hyödyntämään mahdollisimman laajasti.
Molempien asiantuntijoiden mukaan läntiset lentäjät ottavat myös merkittävästi osaa lentotehtävien suunnitteluun, kun taas venäläislentäjille tehtävät enemmänkin annetaan.
”Lännessä lentäjät koulutetaan suorittamaan monimutkaisia tehtäväkokonaisuuksia, suunnittelemaan, briiffaamaan ja lentämään niin, että muutoksiin voidaan reagoida joka hetki. Venäläiset eivät lennä niin”, Bronk kertoo.
Flynn muotoilee asian hieman suoremmin.
”Kuten Mike Tyson sanoi: kaikilla on suunnitelma, kunnes tulee nyrkkiä naamaan. Se pätee myös ilmasodan taktiikoiden noudattamiseen, sillä mikään ei koskaan mene suunnitellusti.”
Lähituki.
Venäläisiä Suhoi Su-25 -rynnäkkökoneita Kubinkan lentoasemalla Venäjällä 20.4.2016.
KUVA: PAVEL BEDNYAKOV
Venäläisten lentäjien koulutuksessa vuotuisten lentotuntien määrä on todennäköisesti ollut pienempi kuin lännessä. Bronk viittasi tähän asiaan jo Tekniikka&Talouden haastattelussa helmikuussa 2022 hieman ennen sodan alkua.
”Neuvostoliiton romahduksen jälkeisinä vuosina VKS:llä oli tapana allokoida suurin osa lentotunneista joukolle eliittilentäjiä”, hän kertoo nyt.
Samoin Ukrainan sodan alkuvaiheessa operatiivisissa yksiköissä kaikkein kokeneimmat miehistöt saivat – tai joutuivat ottamaan, sodassahan siinä oltiin – suhteettoman paljon lentoaikaa.
Kun sota alkoi, venäläislentäjät olivat melko päteviä pääasiallisessa tehtävässään.
”[Suhoi] Su-25:t olivat aika kyvykkäitä ampumaan ei-täsmäaseita matalilta lentokorkeuksilta maamaaleihin päiväsaikaan, Su-34:t olivat aika kyvykkäitä pommittamaan keskikorkeuksilta ja Su-35:t sekä 30:t olivat aika kyvykkäitä käyttämään kaukaa laukaistavia aseita, kuten täsmäpommeja ja sähkömagneettiseen säteilyyn hakeutuvia ohjuksia, sekä hävittäjäpartioinnissa.”
Suorituskyky laski, kun tehtäväprofiileja jouduttiin muuttamaan.
”Kun Venäjä joutui käyttämään suurta osaa lentokalustostaan matalalla korkeudella tehtävään rynnäköintiin noin viikko sodan alusta, maalien löytäminen ja niihin osuminen sujui huonosti.”
Erityisen vaikeaa olivat yöolosuhteissa tehdyt lennot.
”Sitä ei ollut harjoiteltu. Ja jos oltiin, kyseessä olivat vain ne kokeneimmat lentäjät.”
Itäkalustoa.
Puolan ilmavoimien MiG-29 näytöslennolla Siauliain lentotukikohdassa Liettuassa 15.5.2014.
KUVA: JAKUB KAMINSKI
Helmikuun 10. päivänä 2024 julkaisemassaan X-tiedustelukatsauksessa Britannian puolustusministeriö kertoi, kuinka venäläinen ilmasodan doktriini nojaa vahvasti maassa olevien taistelunjohtajien antamaan ohjeistukseen.
Saman teeman nostavat esiin myös Flynn ja Bronk.
”Hävittäjälentäjä toteuttaa sitä, mitä hänelle on kerrottu. Taistelunjohtajilla on on erittäin hyvä tilannetietoisuus, ja he pystyvät antamaan lentäjälle enemmän informaatiota kuin mitä lentäjä kykenisi itse kokoamaan. Siinä mielessä venäläisillä on parempi ilmatilannekuva kuin mitä meillä oli vanhassa maailmassa. Heidän doktriininsa painottaa [hierarkiassa] ylhäältä tulevaa ohjeistusta, eikä se ole koskaan muuttunut”, Flynn kertoo.
”Lentäjä nousee ilmaan ja tekee tietyn tehtävän, jossa niin reittipisteet kuin kohdekin on ennalta suunniteltu, myös ilmasta ilmaan -tehtävissä, ja kysyy vielä lupaa aseiden laukaisuun”, Bronk lisää.
Tällaisesta koulutusmallista on vaikeaa oppia pois. Kotisivuillaan Flynn kertoo ajasta, jolloin hän seurasi Puolan ilmavoimien Nato-taivalta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen:
”Sittemmin Puolassa on ollut jako [General Dynamics/Lockheed Martin] F-16- ja [Mikojan-Gurevits] MiG-29-kaluston välillä, ja se on paljastanut dramaattisen eron. Romanialaiset lentävät F-16-hävittäjiään kuin olisivat lentokerhossa eivätkä ilmavoimissa. Se osoittaa, että ensiluokkaisten hävittäjien antaminen venäläisten kouluttamille joukoille ei tee niistä yhtä kyvykkäitä kuin Nato-maissa ollaan.”
Seremonia.
Romanian ensimmäiset F-16-hävittäjät saapuivat maahan syksyllä 2016. Ne ostettiin Portugalilta korvaamaan Mikojan-Gurevits MiG-21 -kalustoa.
KUVA: ROBERT GHEMENT
Vuonna 2022 Flynn totesi The Aviationistille, että jakolinja on edelleen voimassa Puolan ilmavoimissa, ja se vaikuttaa myös uuteen kalustoon siirryttäessä.
”Siellä on venäläinen itäblokin mentaliteetti vastaan läntinen F-16-kaarti. F-35:en siirtyminen on iso hyppy kaikille lentäjille, mutta hyvin kyvykkäällekin MiG-lentäjälle transitio siihen kosmiseen avaruusalukseen on liikaa. Kaikki läntisessä mekaniikassa on erilaista verrattuna siihen, miten venäläiset suunnittelevat lentokoneensa: koko lentämisen filosofia, ohjaamon suunnittelu sekä informaation prosessointi on erilainen.”
Flynn tosin ennakoi, ettei kommenttiensa jälkeen olisi enää järin suosittu puolalaisten MiG-29-lentäjien keskuudessa.
Veteraani uskoo nyt, että hieman samankaltainen ilmiö nähdään myös Ukrainassa F-16-kaluston saapumisen myötä.
”Nuoremmat lentäjät oppivat meidän tapamme tehdä, mutta vanhemmilla on vaikeuksia tulla vapaa-ajattelijoiksi.”
Hänen näkemyksensä tasoerosta on itsevarma.
”Suurin osa hävittäjälentäjistä tietää, että venäläiset ja heidän tavallaan koulutetut lentäjät eivät ole niin kyvykkäitä kuin lännessä koulutetut ilmailijat. Olemme todennäköisesti kaikki yhtä mieltä siitä, että ilmataistelussa Venäjän joukkoja vastaan Nato voittaisi mutkattomasti”, Flynn kirjoittaa.
Germaani.
Robert Hierl Eurofighter-koelentäjänä lokakuussa 2011.
KUVA: BMW
Länsi-Saksan ilmavoimissa lentänyt Robert Hierl kuului siihen joukkoon upseereita, jotka Saksojen yhdistyttyä evaluoivat DDR:lle kuulunutta MiG-29-kalustoa. Hän kertoi kokemuksistaan Aircrew Interview -podcastissa viisi vuotta sitten.
”Länsi-Saksassa lennettiin ainakin 180 tuntia vuodessa ja harjoiteltiin paljon eri konetyyppejä vastaan. Meistä tuli erittäin hyviä harjoittelemalla paljon.”
DDR:n lentäjillä lentotunteja oli vuodessa 60–70, millä lentäjät saavuttivat kohtuullisen taitotason.
”Niinpä lentäjät tarvitsivat koneen, joka oli turvallinen ja jossa oli paljon redundanssia. Taktisten operaatioiden perusteena taas oli, että lentäjä oli eräänlainen robotti, joka reagoi maasta saamiinsa ohjeisiin.”
Hierl kertoo lukeneensa tapauksesta, jossa venäläinen kenraali kokeili MiG-23-hävittäjää. Tarinan mukaan moottori syttyi tuleen, jolloin kenraali ei laukaissut heittoistuintaan, vaan kysyi radiolla siihen lupaa. Vastausta ei koskaan tullut ja kone syöksyi maahan.
MiG-29 oli Hierlin mukaan suunniteltu juuri tätä need-to-know-filosofiaa ajatellen.
”Lentäjän pitää nähdä vain se, mitä hän tarvitsee toteuttaakseen saamansa ohjeet. Niinpä käyttöliittymän vaikkapa tutkanäytössä ei tarvinnut olla järin hyvä, eikä se ollutkaan. Meidät [länsisaksalaiset] koulutettiin tekemään omat päätöksemme, muodostamaan oma ilmatilannekuvamme ja reagoimaan hyvin nopeasti.”
Kriisinhallintaa.
Ranskan ilmavoimien Dassault Rafale ja Mirage 2000 tulossa tankille Libyan operaatioiden aikana maaliskuussa 2011.
KUVA: XINHUA
Toki läntisessäkin toimintatavassa on varjopuolensa. Sen oppiminen nimittäin vie aikaa.
Tekniikka&Talouden haastattelussa maaliskuussa 2023 everstiluutnantti evp. Heikki Mansikka, 1 200 tunnin Hornet-veteraani, kertoi että hävittäjän peruslentämisen oppii noin vuodessa.
Jo tätä ennen takana on toki pidempi koulutusputki, Mansikan tapauksessa ensin Valmet Vinka -alkeiskoulutuskoneella, joka on sittemmin vaihtunut Grob G 115E -kalustoon, ja sitten BAE Hawk -suihkuharjoituskoneella.
”Toinen vuosi menee siihen, että ruvetaan ajamaan taktisesti tehokkaasti. Sitten pärjäät siipimiehenä ja osaat käyttää järjestelmiä ja sensoreita ilmasta ilmaan -tehtävissä. Parin tai parven (neljä konetta) johtamista varten aletaan kehittää ajattelua. Pitää saada toistoja, että voit nopeasti päättää neljän ihmisen puolesta. Siksi tulee useamman vuoden tauko ennen kuin ihmiselle edes harkitaan niitä kelpuutuksia”, Mansikka kertoi.
Flynn muotoilee asian toisin:
”Kuinka kauan kestää antaa hävittäjälentäjälle kymmenen vuoden kokemus? Kymmenen vuotta. Ei siihen ole mitään poppakonsteja.”
Opinnot.
Eurooppalaisten Nato-hävittäjälentäjien koulutusta Northrop T-38C Talon -suihkuharjoituskoneella Sheppardin lentotukikohdassa Texasissa 2.10.2014.
KUVA: DANNY WEBB
Bronkin mukaan läntisillä ilmavoimilla on potentiaalia olla merkittävästi kyvykkäämpiä kuin VKS:llä.
”Mutta se on paljon vaikeampaa ja vaatii parempaa pätevyyttä sekä erittäin kokeneita ilmataisteluopettajia.”
Jos näiden ihmisten määrä ilmavoimissa putoaa alle tietyn kriittisen tason, kyky on myös helppo hukata.
”Siinä päätyy riippuvaiseksi pienestä määrästä erittäin ylityöllistettyjä ihmisiä. Jos he lähtevät, uusien kouluttamiseen menee viidestä kymmeneen vuotta, eikä niitä taitoja edes välttämättä pysty siirtämään.”
Bronk uskoo, että eurooppalaiset Nato-ilmavoimat voidaan saada takaisin korkean intensiteetin sodankäynnissä iskukykyisiksi joukoiksi, mutta niiden pitäisi saada keskittyä ydintehtäväänsä.
”Yleensä nopeat suihkukoneet lähetetään ensimmäisenä kaikkiin kriiseihin ja tuodaan viimeisenä pois. Ei se toki ole joko/tai-tilanne, paitsi pienillä ilmavoimilla melkein on, mutta kriisinhallintaa ei voi tehdä samalla, kun ollaan korkeassa valmiudessa ja kyvykkäitä lähtemään sotaan.”
www.tekniikkatalous.fi
...läntiset lentäjät ottavat myös merkittävästi osaa lentotehtävien suunnitteluun, kun taas venäläislentäjille tehtävät enemmänkin annetaan...
...Venäläisten lentäjien koulutuksessa vuotuisten lentotuntien määrä on todennäköisesti ollut pienempi kuin lännessä...
...”Kun Venäjä joutui käyttämään suurta osaa lentokalustostaan matalalla korkeudella tehtävään rynnäköintiin noin viikko sodan alusta, maalien löytäminen ja niihin osuminen sujui huonosti.”
Erityisen vaikeaa olivat yöolosuhteissa tehdyt lennot...
”Sittemmin Puolassa on ollut jako [General Dynamics/Lockheed Martin] F-16- ja [Mikojan-Gurevits] MiG-29-kaluston välillä, ja se on paljastanut dramaattisen eron. Romanialaiset lentävät F-16-hävittäjiään kuin olisivat lentokerhossa eivätkä ilmavoimissa. Se osoittaa, että ensiluokkaisten hävittäjien antaminen venäläisten kouluttamille joukoille ei tee niistä yhtä kyvykkäitä kuin Nato-maissa ollaan.”
...Hierl kertoo lukeneensa tapauksesta, jossa venäläinen kenraali kokeili MiG-23-hävittäjää. Tarinan mukaan moottori syttyi tuleen, jolloin kenraali ei laukaissut heittoistuintaan, vaan kysyi radiolla siihen lupaa. Vastausta ei koskaan tullut ja kone syöksyi maahan....
Kummat voittaisivat, Naton vai Venäjän taistelulentäjät? Näin ilmasodan asiantuntijat vastaavat
Lopputulema on kenties aavistuksen ennalta-arvattava, mutta sen perustelut ovat kiinnostavia.Yhdessä.
Red Flag on laaja ilmasotaharjoitus, jossa Yhdysvallat ja sen liittolaiset harjoittelevat vaativissa skenaarioissa. Tässä Luftwaffen Eurofighter Typhoon -kalustoa Eielsonin lentotukikohdasa Alaskassa kesäkuussa 2012.
KUVA: ERIC ENGMAN
Mikko Pulliainen
Puolustusliitto Naton ja Venäjän ilma- ja avaruusvoimien (VKS) taistelulentäjät koulutetaan eri tavoilla. Niinpä he toimivat myös ilmassa eri tavoin, ja molemmissa lähestymistavoissa on riskinsä.
Noin yleisesti ottaen läntiset sotilaslentäjät ovat kuitenkin koulutuksensa tuloksena kyvykkäämpiä, arvioivat taistelu- ja koelentäjäveteraani Billie Flynn sekä ilmasodan tutkija Justin Bronk Military Aviation History-podcastissa.
Everstiluutnantti evp. Flynn palveli 23 vuotta Kanadan ilmavoimissa McDonnell Douglas/Boeing CF-18 Hornet -lentäjänä, minkä jälkeen hän siirtyi teollisuuden palvelukseen koelentäjäksi. Suomessa tunnemme hänet etenkin Lockheed Martinin pitkäaikaisena F-35-koelentäjänä.
Justin Bronk taas toimii brittiläisen RUSIn (Royal United Services Institute) tutkijana sekä Norjan kuninkaallisen ilmavoima-akatemian professorina. Hän on puhunut muun muassa Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjä-seminaarissa.
Koelentäjä.
Billie Flynn Suomessa Lockheed Martinin HX-kampanjan aikaan 13.6.2019.
KUVA: KAROLIINA VUORENMÄKI
Miesten mukaan läntiset lentäjät koulutetaan monipuolisemmin kuin venäläiset.
”Taidoissa on enemmän syvyyttä. Olemme kyvykkäitä monitoimihävittäjien lentäjiä. F-35:n ohjaimissa olen yhtä tuhoisa kuin mikä tahansa ilmasta ilmaan -taistelukone, F-22 poislukien, ja varmasti kyvykkäämpi kuin mikään ilmasta maahan -lavetti”, Flynn tiivistää.
Hän muistuttaa myös, että läntiset ilmavoimat harjoittelevat vihollisen taktiikoilla toimivia harjoitusvastustajia vastaan.
”Se pakottaa meidät sopeutumaan eri taktiikoihin ja lisää elastisuuttamme.”
Bronk toteaa, että useat eurooppalaiset ilmavoimat ovat osallistuneet ulkomaanoperaatioihin viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Ajattelee niiden poliittisesta oikeutuksesta mitä tahansa, kokemusta lentäjille on kertynyt.
”Meillä on nyt joukko kokenutta henkilöstöä, Kuninkaalliset ilmavoimat etunenässä, jotka ovat suorittaneet suuren määrän oikeita operaatioita hyvin monimutkaisilla operaatioalueilla yhteistyössä monikansallisten maajoukkojen kanssa ja osana monimutkaisia lento-osastoja, joihin kuuluu esimerkiksi tankkaus- ja valvontakoneita sekä elektronisen sodankäynnin kalustoa.”
Hän muistuttaa kuitenkin, että näiden opittujen taitojen siirtäminen korkean intensiteetin sodan ympäristöön ei välttämättä ole mitenkään helppoa.
Monikansallista.
Kanadan ilmavoimien CF-18 Hornet (keskellä) ja kaksi Yhdysvaltain ilmavoimien F-15 Eagle -hävittäjää Nato-huippukokouksessa Walesin Newportissa 5.9.2014.
KUVA: MAURIZIO GAMBARINI
Flynn painottaa, että läntiset ilmavoimat myös harjoittelevat koko ajan yhdessä ja yhteistoimintaa.
”Venäjän ilmavoimat voi lähteä yksin sotaan, mutta ei kukaan lännessä sitä tee.”
Lännessä myös simulaattoreita pyritään hyödyntämään mahdollisimman laajasti.
Molempien asiantuntijoiden mukaan läntiset lentäjät ottavat myös merkittävästi osaa lentotehtävien suunnitteluun, kun taas venäläislentäjille tehtävät enemmänkin annetaan.
”Lännessä lentäjät koulutetaan suorittamaan monimutkaisia tehtäväkokonaisuuksia, suunnittelemaan, briiffaamaan ja lentämään niin, että muutoksiin voidaan reagoida joka hetki. Venäläiset eivät lennä niin”, Bronk kertoo.
Flynn muotoilee asian hieman suoremmin.
”Kuten Mike Tyson sanoi: kaikilla on suunnitelma, kunnes tulee nyrkkiä naamaan. Se pätee myös ilmasodan taktiikoiden noudattamiseen, sillä mikään ei koskaan mene suunnitellusti.”
Lähituki.
Venäläisiä Suhoi Su-25 -rynnäkkökoneita Kubinkan lentoasemalla Venäjällä 20.4.2016.
KUVA: PAVEL BEDNYAKOV
Venäläisten lentäjien koulutuksessa vuotuisten lentotuntien määrä on todennäköisesti ollut pienempi kuin lännessä. Bronk viittasi tähän asiaan jo Tekniikka&Talouden haastattelussa helmikuussa 2022 hieman ennen sodan alkua.
”Neuvostoliiton romahduksen jälkeisinä vuosina VKS:llä oli tapana allokoida suurin osa lentotunneista joukolle eliittilentäjiä”, hän kertoo nyt.
Samoin Ukrainan sodan alkuvaiheessa operatiivisissa yksiköissä kaikkein kokeneimmat miehistöt saivat – tai joutuivat ottamaan, sodassahan siinä oltiin – suhteettoman paljon lentoaikaa.
Kun sota alkoi, venäläislentäjät olivat melko päteviä pääasiallisessa tehtävässään.
”[Suhoi] Su-25:t olivat aika kyvykkäitä ampumaan ei-täsmäaseita matalilta lentokorkeuksilta maamaaleihin päiväsaikaan, Su-34:t olivat aika kyvykkäitä pommittamaan keskikorkeuksilta ja Su-35:t sekä 30:t olivat aika kyvykkäitä käyttämään kaukaa laukaistavia aseita, kuten täsmäpommeja ja sähkömagneettiseen säteilyyn hakeutuvia ohjuksia, sekä hävittäjäpartioinnissa.”
Suorituskyky laski, kun tehtäväprofiileja jouduttiin muuttamaan.
”Kun Venäjä joutui käyttämään suurta osaa lentokalustostaan matalalla korkeudella tehtävään rynnäköintiin noin viikko sodan alusta, maalien löytäminen ja niihin osuminen sujui huonosti.”
Erityisen vaikeaa olivat yöolosuhteissa tehdyt lennot.
”Sitä ei ollut harjoiteltu. Ja jos oltiin, kyseessä olivat vain ne kokeneimmat lentäjät.”
Itäkalustoa.
Puolan ilmavoimien MiG-29 näytöslennolla Siauliain lentotukikohdassa Liettuassa 15.5.2014.
KUVA: JAKUB KAMINSKI
Helmikuun 10. päivänä 2024 julkaisemassaan X-tiedustelukatsauksessa Britannian puolustusministeriö kertoi, kuinka venäläinen ilmasodan doktriini nojaa vahvasti maassa olevien taistelunjohtajien antamaan ohjeistukseen.
Saman teeman nostavat esiin myös Flynn ja Bronk.
”Hävittäjälentäjä toteuttaa sitä, mitä hänelle on kerrottu. Taistelunjohtajilla on on erittäin hyvä tilannetietoisuus, ja he pystyvät antamaan lentäjälle enemmän informaatiota kuin mitä lentäjä kykenisi itse kokoamaan. Siinä mielessä venäläisillä on parempi ilmatilannekuva kuin mitä meillä oli vanhassa maailmassa. Heidän doktriininsa painottaa [hierarkiassa] ylhäältä tulevaa ohjeistusta, eikä se ole koskaan muuttunut”, Flynn kertoo.
”Lentäjä nousee ilmaan ja tekee tietyn tehtävän, jossa niin reittipisteet kuin kohdekin on ennalta suunniteltu, myös ilmasta ilmaan -tehtävissä, ja kysyy vielä lupaa aseiden laukaisuun”, Bronk lisää.
Tällaisesta koulutusmallista on vaikeaa oppia pois. Kotisivuillaan Flynn kertoo ajasta, jolloin hän seurasi Puolan ilmavoimien Nato-taivalta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen:
”Sittemmin Puolassa on ollut jako [General Dynamics/Lockheed Martin] F-16- ja [Mikojan-Gurevits] MiG-29-kaluston välillä, ja se on paljastanut dramaattisen eron. Romanialaiset lentävät F-16-hävittäjiään kuin olisivat lentokerhossa eivätkä ilmavoimissa. Se osoittaa, että ensiluokkaisten hävittäjien antaminen venäläisten kouluttamille joukoille ei tee niistä yhtä kyvykkäitä kuin Nato-maissa ollaan.”
Seremonia.
Romanian ensimmäiset F-16-hävittäjät saapuivat maahan syksyllä 2016. Ne ostettiin Portugalilta korvaamaan Mikojan-Gurevits MiG-21 -kalustoa.
KUVA: ROBERT GHEMENT
Vuonna 2022 Flynn totesi The Aviationistille, että jakolinja on edelleen voimassa Puolan ilmavoimissa, ja se vaikuttaa myös uuteen kalustoon siirryttäessä.
”Siellä on venäläinen itäblokin mentaliteetti vastaan läntinen F-16-kaarti. F-35:en siirtyminen on iso hyppy kaikille lentäjille, mutta hyvin kyvykkäällekin MiG-lentäjälle transitio siihen kosmiseen avaruusalukseen on liikaa. Kaikki läntisessä mekaniikassa on erilaista verrattuna siihen, miten venäläiset suunnittelevat lentokoneensa: koko lentämisen filosofia, ohjaamon suunnittelu sekä informaation prosessointi on erilainen.”
Flynn tosin ennakoi, ettei kommenttiensa jälkeen olisi enää järin suosittu puolalaisten MiG-29-lentäjien keskuudessa.
Veteraani uskoo nyt, että hieman samankaltainen ilmiö nähdään myös Ukrainassa F-16-kaluston saapumisen myötä.
”Nuoremmat lentäjät oppivat meidän tapamme tehdä, mutta vanhemmilla on vaikeuksia tulla vapaa-ajattelijoiksi.”
Hänen näkemyksensä tasoerosta on itsevarma.
”Suurin osa hävittäjälentäjistä tietää, että venäläiset ja heidän tavallaan koulutetut lentäjät eivät ole niin kyvykkäitä kuin lännessä koulutetut ilmailijat. Olemme todennäköisesti kaikki yhtä mieltä siitä, että ilmataistelussa Venäjän joukkoja vastaan Nato voittaisi mutkattomasti”, Flynn kirjoittaa.
Germaani.
Robert Hierl Eurofighter-koelentäjänä lokakuussa 2011.
KUVA: BMW
Länsi-Saksan ilmavoimissa lentänyt Robert Hierl kuului siihen joukkoon upseereita, jotka Saksojen yhdistyttyä evaluoivat DDR:lle kuulunutta MiG-29-kalustoa. Hän kertoi kokemuksistaan Aircrew Interview -podcastissa viisi vuotta sitten.
”Länsi-Saksassa lennettiin ainakin 180 tuntia vuodessa ja harjoiteltiin paljon eri konetyyppejä vastaan. Meistä tuli erittäin hyviä harjoittelemalla paljon.”
DDR:n lentäjillä lentotunteja oli vuodessa 60–70, millä lentäjät saavuttivat kohtuullisen taitotason.
”Niinpä lentäjät tarvitsivat koneen, joka oli turvallinen ja jossa oli paljon redundanssia. Taktisten operaatioiden perusteena taas oli, että lentäjä oli eräänlainen robotti, joka reagoi maasta saamiinsa ohjeisiin.”
Hierl kertoo lukeneensa tapauksesta, jossa venäläinen kenraali kokeili MiG-23-hävittäjää. Tarinan mukaan moottori syttyi tuleen, jolloin kenraali ei laukaissut heittoistuintaan, vaan kysyi radiolla siihen lupaa. Vastausta ei koskaan tullut ja kone syöksyi maahan.
MiG-29 oli Hierlin mukaan suunniteltu juuri tätä need-to-know-filosofiaa ajatellen.
”Lentäjän pitää nähdä vain se, mitä hän tarvitsee toteuttaakseen saamansa ohjeet. Niinpä käyttöliittymän vaikkapa tutkanäytössä ei tarvinnut olla järin hyvä, eikä se ollutkaan. Meidät [länsisaksalaiset] koulutettiin tekemään omat päätöksemme, muodostamaan oma ilmatilannekuvamme ja reagoimaan hyvin nopeasti.”
Kriisinhallintaa.
Ranskan ilmavoimien Dassault Rafale ja Mirage 2000 tulossa tankille Libyan operaatioiden aikana maaliskuussa 2011.
KUVA: XINHUA
Toki läntisessäkin toimintatavassa on varjopuolensa. Sen oppiminen nimittäin vie aikaa.
Tekniikka&Talouden haastattelussa maaliskuussa 2023 everstiluutnantti evp. Heikki Mansikka, 1 200 tunnin Hornet-veteraani, kertoi että hävittäjän peruslentämisen oppii noin vuodessa.
Jo tätä ennen takana on toki pidempi koulutusputki, Mansikan tapauksessa ensin Valmet Vinka -alkeiskoulutuskoneella, joka on sittemmin vaihtunut Grob G 115E -kalustoon, ja sitten BAE Hawk -suihkuharjoituskoneella.
”Toinen vuosi menee siihen, että ruvetaan ajamaan taktisesti tehokkaasti. Sitten pärjäät siipimiehenä ja osaat käyttää järjestelmiä ja sensoreita ilmasta ilmaan -tehtävissä. Parin tai parven (neljä konetta) johtamista varten aletaan kehittää ajattelua. Pitää saada toistoja, että voit nopeasti päättää neljän ihmisen puolesta. Siksi tulee useamman vuoden tauko ennen kuin ihmiselle edes harkitaan niitä kelpuutuksia”, Mansikka kertoi.
Flynn muotoilee asian toisin:
”Kuinka kauan kestää antaa hävittäjälentäjälle kymmenen vuoden kokemus? Kymmenen vuotta. Ei siihen ole mitään poppakonsteja.”
Opinnot.
Eurooppalaisten Nato-hävittäjälentäjien koulutusta Northrop T-38C Talon -suihkuharjoituskoneella Sheppardin lentotukikohdassa Texasissa 2.10.2014.
KUVA: DANNY WEBB
Bronkin mukaan läntisillä ilmavoimilla on potentiaalia olla merkittävästi kyvykkäämpiä kuin VKS:llä.
”Mutta se on paljon vaikeampaa ja vaatii parempaa pätevyyttä sekä erittäin kokeneita ilmataisteluopettajia.”
Jos näiden ihmisten määrä ilmavoimissa putoaa alle tietyn kriittisen tason, kyky on myös helppo hukata.
”Siinä päätyy riippuvaiseksi pienestä määrästä erittäin ylityöllistettyjä ihmisiä. Jos he lähtevät, uusien kouluttamiseen menee viidestä kymmeneen vuotta, eikä niitä taitoja edes välttämättä pysty siirtämään.”
Bronk uskoo, että eurooppalaiset Nato-ilmavoimat voidaan saada takaisin korkean intensiteetin sodankäynnissä iskukykyisiksi joukoiksi, mutta niiden pitäisi saada keskittyä ydintehtäväänsä.
”Yleensä nopeat suihkukoneet lähetetään ensimmäisenä kaikkiin kriiseihin ja tuodaan viimeisenä pois. Ei se toki ole joko/tai-tilanne, paitsi pienillä ilmavoimilla melkein on, mutta kriisinhallintaa ei voi tehdä samalla, kun ollaan korkeassa valmiudessa ja kyvykkäitä lähtemään sotaan.”
Kummat voittaisivat, Naton vai Venäjän taistelulentäjät? Näin ilmasodan asiantuntijat vastaavat
Lopputulema on kenties aavistuksen ennalta-arvattava, mutta sen perustelut ovat kiinnostavia.
