Ne piirtää, joilla on liitua.
Mutta kun ne perkeleet ei piirrä!
Tetiana, 20, käveli äitinsä takana, kun venäläiset ampuivat tämän – Uutissuomalainen julkaisee kolme järkyttävää kertomusta Butshasta
Näkymiä Mykulytshistä, Butshan ja Borodjankan puolivälistä. LIUBOV TALKOUutissuomalainen
Liubov Talko, 46, Mykulytshin kylä
Aamulla 27. maaliskuuta olin laittamassa ruokaa tuttujen luona kylän toisella laidalla. Kun olin palaamassa kotiin kasvimaiden kautta, kuulin ammuntaa. En oikeastaan säikähtänyt, koska olimme jo tottuneet ammuntaan ja räjähdyksiin.
Mutta kun tulin naapurin pihalle, minua odotti hämmästyttävä näkymä. Naapurini Nadiia Hontsharenko makasi kuolleena pihalla porttien edessä. Häntä, 67-vuotiasta opettajaa ja lastenhoitajaa oli ammuttu ohimoon.
Hänen talonsa ovet olivat sepposen selällään ja sisällä kaikki oli pistetty sekaisin. Kaappien tavarat oli viskelty lattioille.
Venäläiset olivat jo lähteneet paikalta. Selvisi, että he olivat toisella kadulla, jossa ammuttiin muita ihmisiä ja suoritettiin kotietsintöjä.
67-vuotiasta esikoulun opettajaa Nadiia Hontsharenkoa ammuttiin päähän oman kotinsa portilla Mykulytshin kylässä 27. maaliskuuta. FACEBOOKEloonjääneet naapurit kertoivat, että panssarivaunu oli edennyt katua pitkin hitaasti ja sen perässä olivat tulleet venäläiset sotilaat, jotka tutkivat jokaisen pihan ja talon.
Mitä he etsivät ja miksi he tappoivat siviilejä – sitä emme koskaan saaneet tietää. Kotietsintöjen aikana ihmisiä laitettiin polvilleen, käskettiin riisuuntua ja löydetyt puhelimet yleensä tuhottiin ampumalla niihin.
Venäläisten kolonnat tulivat useampaan otteeseen myös meidän kadullemme, joka oli kylän rajalla. Onneksi he asuivat kylän toisella laidalla.
Naapuri auttoi minua vetämään Nadiian ruumiin hänen talonsa sisälle, jotta kylässä vapaana juoksevat koirat eivät olisi syöneet sitä.
Sitten hänet haudattiin omalle pihalleen, koska miehittäjä ei päästänyt viemään ruumiita hautausmaalle. Kun miehitys loppui, hänet kaivettiin esiin ja vietiin oikeaan hautaan.
Tetiana Sitshkar ja äiti Tetiana Jeremenko, jonka venäläisjoukot murhasivat päähän ampumalla. LIUBOV TALKOTetiana Sitshkar, 20, Butsha
Kun Venäjä hyökkäsi, jäimme Butshaan koko perheen voimin. Äiti ei halunnut lähteä pois, koska ei halunnut jättää omaa kaupunkiaan. Hän uskoi, että alue lopulta kuitenkin jäisi Ukrainan joukkojen käsiin.
24. maaliskuuta – tasan kuukausi sodan alkamisesta ja viikko ennen Butshan vapauttamista – minä, isä ja äiti kävelimme kotiin iltapäivällä kello 16 aikoihin.
Kävelimme tätä reittiä pitkin joka päivä, kun olimme käyneet isovanhempieni luona laittamaan ruokaa heidän pihanuotiollaan.
Asuin vanhempieni kanssa kerrostalossa eikä siellä voinut valmistaa mitään, kun ei ollut sähköä, vettä eikä kaasua.
Olimme noudattaneet miehittäjien vaatimuksia tarkasti: ulkona liikuttiin vain sallittuna aikana ja vain valkoisen käsivarsinauhan kanssa. Nauhan, joka oli luultavasti lähinnä sitä varten, että Ukrainan joukkojen olisi vaikeampi erottaa meitä venäläismiehittäjistä.
Lähestyimme rautateiden ylityskohtaa. Kun laukaus tuli, isä käveli ensimmäisenä, äiti hänen jälkeensä ja minä viimeisenä. Näin kuinka äidin takaraivosta lensi jotain ulos. Tarkka-ampuja osui aivan äidin otsan keskelle.
Ampumapaikan lähellä oli tehdas, jossa venäläiset pitivät päämajaansa. Kukaan ei ollut varoittanut meitä millään tavalla, laukaus vain tuli aivan yhtäkkiä.
Naapurit kertoivat, että sen jälkeen kun äiti surmattiin, samalla paikalla ammuttiin muitakin ihmisiä.
Olen kuullut muistakin vastaavista tapauksista. Miehittäjien asettamien liikkumissääntöjen noudattaminen ei siis taannut mitään: ihminen voitiin silti ampua.
Isä käski minun juosta takaisin isovanhempien luo ja pyytää naapuria apuun. Isä jäi äidin luokse.
Minä palasin naapurin kanssa, joka jätti minut lähimetsään, puiden taakse.
Kun hän alkoi lähestyä äidin ruumista, isää ei enää ollut siellä. Isä oli lähtenyt venäläisten päämajaan, josta laukaus tuli, pyytämään lupaa viedä vaimonsa ruumis pois.
Ilmakuva Butshan Pyhän apostoli Andrean kirkosta ja sen edustalla olevasta joukkohaudasta viime viikolta. RONALDO SCHEMIDTNaapuri näki isän jo tehtaan porttien vieressä. Naapuri ei voinut mitenkään itse viedä äidin ruumista, koska olisi voinut itsekin tulla ammutuksi.
Äidin ruumiin haki lopulta isoisä, äitini isä, joka on osittain halvaantunut.
Toisesta kädestään ja toisesta jalastaan halvaantunut vanha mies sai lopulta venäläisiltä sotilailta luvan oman tyttärensä hautaamiseen.
Venäläiset lainasivat hänelle varastamaansa autoa ja nostivat ruumiin takapenkille. Ukko itse ajoi autoa yhdellä kädellä ja yhdellä jalalla.
Vaikea kuvitella mitä mummo tunsi, kun pesi veristä tyttärensä päätä. Tyttärensä, jonka kanssa hän oli puhunut vain muutama tunti aiemmin.
Isä joutui kuulusteluun. Venäläiset etsivät hänen vartalostaan hakaristitatuointeja ja pakottivat juomaan kiehuvan kuumaa vettä omasta termospullosta.
Sitten hänen päähänsä laitettiin säkki, kädet sidottiin selän taakse ja hänet vietiin autolla muutaman kilometrin päähän tapahtumapaikalta.
Venäläiset heittivät isän pois autosta keskellä yötä kädet sidottuina ja säkki päässä, maaliskuussa.
Hän onnistui kuitenkin itse vapauttamaan kätensä, ottamaan säkin pois päästään ja tulemaan aamulla elävänä isovanhempieni luokse.
Lohduton näkymä Butshasta perääntyneiden venäläisjoukkojen jäljiltä huhtikuun 2. päivänä, kun Ukrainan armeija tuli kaupunkiin. RONALDO SCHEMIDTKotona isä rupesi kaivamaan pihalle hautaa. Samana päivänä pidettiin hautajaiset. Minä etsin ullakolta ristin, jonka 20 vuotta sitten isoisovanhempani olivat hankkineet itselleen. Naapuri ja muut ihmiset auttoivat järjestämään hautajaiset. Yksi mies toimi pappina ja ohjasi rituaaleja.
Kun venäläiset olivat vielä kaupungissa, pelkäsimme kertomasta kenellekään äidin surmasta puhelimitse.
Epäilimme, että venäläiset kuuntelivat puheluita. Heidän tultuaan puheluihin ilmestyi outoja ääniä, kaikuja ja huminaa. Äänet katosivat 31. maaliskuuta, samana päivänä kun miehittäjä poistui kaupungista.
Kotietsintöjä oli useita kertoja. Äidin murhapäivänäkin meillä oli kotietsintä. Noin 15 sotilasta, jotka kulkivat rynnäkköpanssarivaunulla.
Venäläiset veivät sim-kortin kännykästä. He halusivat viedä isänkin, mutta koko perheen pyynnöstä jättivät hänet kotiin loppujen lopuksi.
Kun he löysivät ihmisten matkapuhelimia, he selailivat kuvia ja lukivat viestejä, takavarikoivat sim-kortit ja joskus puhelimetkin.
Kuljimme aina samaa reittiä isovanhempien luokse. Muutama päivä ennen äidin surmaamista matkan teko kuitenkin tyssäsi, kun huomasimme, että naapuritalon pihalla oli 6–8 sotilasta kuulustelemassa naapureita.
Miehen ruumis kädet selän taakse sidottuina lojui Butshassa kadun reunalla 2. huhtikuuta. RONALDO SCHEMIDTMyöhemmin saimme tietää, että heidän puhelimensa poltettiin. Yhtä miestä kuulusteltiin pistooli ohimolla, mahdollisesti siksi, että hän oli itämaisen näköinen.
Häneltä kysyttiin, missä on radiolähetin. Loppujen lopuksi kaikki miehet vietiin kellariin. Venäläiset sanoivat, että miesten pitää odottaa heitä kellarissa 26. maaliskuuta klo 18 asti. He uhkasivat miinoittaa kellarin oven.
Viiden tunnin päästä yksi mies vapautti vangit kellarista. Selvisi, että mitään miinoja ei ollut. Venäläiset olivat vain heittäneet oven eteen lautoja ja sitoneet pullon, niin että se putoaisi, kun ovi avattaisiin. Venäläistä huumoria.
Iryna Abramova, 48, Butsha
Olen Butshan asukas, ja vietin kaupungissa koko miehitysajan. 5. maaliskuuta 2022 illalla, isäni, mieheni ja minä istuimme kotona Butshan Jablunska-kadulla, kun venäläiset tulivat pihallemme. Heitä oli neljän hengen ryhmä aseineen.
He laukaisivat kranaatin aivan talomme vieressä ja tulivat sitten sisälle. Heillä oli univormussaan paljon merkkejä, muun muassa Pyhän Yrjön nauhat. He alkoivat puhua Ukrainan "vapauttamisesta", Donbasin asukkaiden "suojelemisesta" ja muusta."
Sitten he yhtäkkiä pyysivät miestäni poistumaan huoneesta ja johdattivat hänet takapihalle. He käskivät häntä riisumaan päällysvaatteensa ja polvistumaan. Tämän tapahduttua he ampuivat häntä päähän.
He eivät selittäneet mitään, ja se tapahtui todella nopeasti – noin viiden minuutin kuluttua siitä hetkestä, kun he tulivat taloomme.
He eivät antaneet minun lähestyä mieheni ruumista, vaan pakottivat meidät lähtemään kotoamme.
Pakenimme ystäviemme luokse. He asuivat myös Butshassa aivan lähellä taloamme. Matkalla sinne näimme useampia siviilien ruumiita kaduilla.
Vähän myöhemmin yritimme palata kotiimme ainakin sen verran, että olisimme päässeet hautaamaan mieheni ruumiin.
Vanhempi nainen kuvattuna kotikaupunkinsa Borodjankan raunioilla viime keskiviikkona. Miehittäjä piti kaupunkia kovakouraisessa otteessaan reilun kuukauden ajan. GENYA SAVILOVJossain vaiheessa maaliskuun puolivälissä tai myöhemmin – menetin ajantajuni hyvin pian – isäni yritti hakea mieheni ruumista, mutta se osoittautui täysin mahdottomaksi, koska miehittäjät ampuivat kaduilla liikkuvia ihmisiä. Isäni tuli pian takaisin ilman ruumista.
Pysyimme suurimman osan ajasta ystäviemme talon kellarissa. Sieltä poistuminen ei ollut mahdollista, koska ammuskelu ei näyttänyt loppuvan lainkaan.
Sitten tuli hiljaisuus. Tajusimme, että tilanne oli muuttumassa erilaiseksi. Myöhemmin meille ilmoitettiin, että kaupunki oli vapautettu ja venäläiset lähteneet.
Sitten menimme omaan taloomme. Näimme paljon ruumiita ympärillämme, etenkin kotikatumme Jablunskan ja Vokzalna-kadun risteyksen lähellä, rautatieaseman tuntumassa.
Ruumiiden joukossa oli useita nuoria, joista osa makasi meidän takapihallamme.
Emme kuitenkaan löytäneet mieheni ruumista sieltä ja etsimme sitä edelleen.
Ksml
Sinkoeinari
Luutnantti
Se "yllättävä tajuaminen" siirtää vastuuta ryssimisestä pois häneltä. Onhan siellä jo pistetty putkaan ja viralta porukkaa FSB ja kenraalikunnasta lukuisia ja syyte on korruptio eli epäonnistumisen syy on rahojen ohiveto. Näin putler myös näyttäytyy sisäpoliittisesti harhaanjohdetulta, mutta suoraselkäiseltä korruption vastustajalta.
putkirassi
Kapteeni
Mun anoppi on jo kuollu. Ei tosin asunun Vantaalla.
skärdis
Greatest Leader
Aamuraportti tänään Kremlissä olisi ollut hienoa seurattavaa. Meni varmaankin jotensakin näin:Putte kääpiön itkupotkuraivari, kun meni ylpeys pohjaan
Amiraali: Moskvan tulipalo on sammunut...
Putte: Hienoa toimintaa, saatte ylennyksen!
Amiraali: ... koska alus upposi!
Viimeksi muokattu:
Kosto Moskvan upottamisesta? Venäjä kertoo iskeneensä Kiovan lähelle – kohteena Ukrainan meritorjuntaohjukset
MTV
Uutiset
Venäjä myönsi Mustanmeren laivastonsa lippulaivan, Moskva-ohjusristeilijän vaurioituneen räjähdyksessä. Maa vahvisti myöhemmin torstaina, että alus oli uponnut.
JULKAISTU 36 MINUUTTIA SITTEN
Venäjän piti keskittää sotatoimensa, tai "erikoisoperaationsa" Ukrainan itäosiin, mutta sotalaiva Moskvan upottaminen näyttää kääntäneen maan katseet jälleen Kiovaan.
Maan puolustusministeriö kertoo uutistoimisto Rian sekä Reutersin mukaan iskeneensä viime yönä Ukrainan sotilaskohteeseen Kiovan lähettyvillä. Ministeriön mukaan se iski risteilyohjuksilla kohteeseen, jossa pinta-alusten tuhoamiseen tarkoitettuja meritorjuntaohjuksia.
Venäjä vannoo jatkavansa ohjusiskuja Kiovan suuntaan.
Ministeriön mukaan Venäjä on ottanut haltuunsa myös Iljitshin terästehtaan pahasti tuhotussa Mariupolissa. Tietoja ei ole voitu vahvistaa luotettavista lähteistä, eikä Ukraina ole vielä kommentoinut iskuja.
Bwana
Kenraali
Venäjällä palaa – Ukrainan epäillään iskeneen taas
- ANTTI KIRKKALA
- JULKAISTU 15.04.2022 | 10:49
- PÄIVITETTY 15.04.2022 | 10:49
- VENÄJÄN HYÖKKÄYS
Venäjä väittää kahden Ukrainan taisteluhelikopterin ”tunkeutuneen laittomasti” maan ilmatilaan.
Matalalla lentäneiden helikopterien kerrotaan tulittaneen useita kohteita Klimovon taajaman luona Brjanskin alueella. Myös Belgorodin alueen kuvernööri on kertonut iskuista.
Visegrad24-sivuston mukaan Ukraina olisi mahdollisesti tehnyt uuden hyökkäyksen Belgorodissa sijaitsevalle öljyvarikolle, jota käytetään Venäjän asevoimien huoltamiseen. On mahdollista, että kohteeseen iskettiin helikopterien sijasta esimerkiksi OTR-21 Totška -ohjuksilla. Öljyvarikko kärsi vaurioita edellisen kerran maalis–huhtikuun vaihteessa.
Rintamalle vievä rautatie tuhottiin aiemmin kuluvalla viikolla Belgorodin alueella. Silta sijaitsee vain noin seitsemän kilometrin päässä Ukrainan rajasta. Asiantuntijoiden mukaan kyseessä oli mahdollisesti Ukrainan erikoisjoukkojen operaatio.
Ukrainan puolustusministeriö ei ole kommentoinut tapauksia. Maan hallituksen disinformaatiota torjuva keskus julkaisi tiedotteen, jonka mukaan Venäjän tiedustelupalvelu olisi toteuttanut terrori-iskuja ”lietsoakseen ukrainalaisvastaista hysteriaa” Venäjällä.
Venäjän puolustusministeriö on uhannut iskeä ”päätöksentekokeskuksiin” Kiovassa, jos hyökkäykset jatkuvat.
Venäjällä palaa - Ukrainan epäillään iskeneen taas | Verkkouutiset
Belgorodissa sijaitsevaa öljyvarikkoa käytetään venäläisjoukkojen huoltamiseen.
www.verkkouutiset.fi
Kai jos ne itse haluaa tulla luovutetuksi.Onko nyt varmasti Geneven sopimuksen mukaista luovuttaa venäläiset sotilaat Venäjän asevoimille, kun tiedämme miten siellä kohdellaan omia joukkoja?
proileri
Kenraali
Kieltämättä ei ole oikein vakuuttanut tämän konfliktin aikana tuo vanjan taito ajella siltojen yli tippumatta jokeen.
Riittäisikö meilläkin että panostamisen sijaan jätettäisiin vaan itärajan silloista kaiteet pois?
Viimeksi muokattu:
PekoniSoturi
Kapteeni
Ukrainan tiedustelupalvelun mukaan venäläiset ovat itse iskeneet venäläiseen kylään, jotta he voivat syyttää siitä Ukrainaa.
Troops of the Russian Federation shelled the village of Klimovo in the Briasnk region of Russia, despite Russia accusing Ukraine of the shelling.
https://www.pravda.com.ua/eng/news/2022/04/15/7339742/
Troops of the Russian Federation shelled the village of Klimovo in the Briasnk region of Russia, despite Russia accusing Ukraine of the shelling.
https://www.pravda.com.ua/eng/news/2022/04/15/7339742/
Tetiana, 20, käveli äitinsä takana, kun venäläiset ampuivat tämän – Uutissuomalainen julkaisee kolme järkyttävää kertomusta Butshasta
Näkymiä Mykulytshistä, Butshan ja Borodjankan puolivälistä. LIUBOV TALKO
Uutissuomalainen
Liubov Talko, 46, Mykulytshin kylä
Aamulla 27. maaliskuuta olin laittamassa ruokaa tuttujen luona kylän toisella laidalla. Kun olin palaamassa kotiin kasvimaiden kautta, kuulin ammuntaa. En oikeastaan säikähtänyt, koska olimme jo tottuneet ammuntaan ja räjähdyksiin.
Mutta kun tulin naapurin pihalle, minua odotti hämmästyttävä näkymä. Naapurini Nadiia Hontsharenko makasi kuolleena pihalla porttien edessä. Häntä, 67-vuotiasta opettajaa ja lastenhoitajaa oli ammuttu ohimoon.
Hänen talonsa ovet olivat sepposen selällään ja sisällä kaikki oli pistetty sekaisin. Kaappien tavarat oli viskelty lattioille.
Venäläiset olivat jo lähteneet paikalta. Selvisi, että he olivat toisella kadulla, jossa ammuttiin muita ihmisiä ja suoritettiin kotietsintöjä.
67-vuotiasta esikoulun opettajaa Nadiia Hontsharenkoa ammuttiin päähän oman kotinsa portilla Mykulytshin kylässä 27. maaliskuuta. FACEBOOK
Eloonjääneet naapurit kertoivat, että panssarivaunu oli edennyt katua pitkin hitaasti ja sen perässä olivat tulleet venäläiset sotilaat, jotka tutkivat jokaisen pihan ja talon.
Mitä he etsivät ja miksi he tappoivat siviilejä – sitä emme koskaan saaneet tietää. Kotietsintöjen aikana ihmisiä laitettiin polvilleen, käskettiin riisuuntua ja löydetyt puhelimet yleensä tuhottiin ampumalla niihin.
Venäläisten kolonnat tulivat useampaan otteeseen myös meidän kadullemme, joka oli kylän rajalla. Onneksi he asuivat kylän toisella laidalla.
Naapuri auttoi minua vetämään Nadiian ruumiin hänen talonsa sisälle, jotta kylässä vapaana juoksevat koirat eivät olisi syöneet sitä.
Sitten hänet haudattiin omalle pihalleen, koska miehittäjä ei päästänyt viemään ruumiita hautausmaalle. Kun miehitys loppui, hänet kaivettiin esiin ja vietiin oikeaan hautaan.
Tetiana Sitshkar ja äiti Tetiana Jeremenko, jonka venäläisjoukot murhasivat päähän ampumalla. LIUBOV TALKO
Tetiana Sitshkar, 20, Butsha
Kun Venäjä hyökkäsi, jäimme Butshaan koko perheen voimin. Äiti ei halunnut lähteä pois, koska ei halunnut jättää omaa kaupunkiaan. Hän uskoi, että alue lopulta kuitenkin jäisi Ukrainan joukkojen käsiin.
24. maaliskuuta – tasan kuukausi sodan alkamisesta ja viikko ennen Butshan vapauttamista – minä, isä ja äiti kävelimme kotiin iltapäivällä kello 16 aikoihin.
Kävelimme tätä reittiä pitkin joka päivä, kun olimme käyneet isovanhempieni luona laittamaan ruokaa heidän pihanuotiollaan.
Asuin vanhempieni kanssa kerrostalossa eikä siellä voinut valmistaa mitään, kun ei ollut sähköä, vettä eikä kaasua.
Olimme noudattaneet miehittäjien vaatimuksia tarkasti: ulkona liikuttiin vain sallittuna aikana ja vain valkoisen käsivarsinauhan kanssa. Nauhan, joka oli luultavasti lähinnä sitä varten, että Ukrainan joukkojen olisi vaikeampi erottaa meitä venäläismiehittäjistä.
Lähestyimme rautateiden ylityskohtaa. Kun laukaus tuli, isä käveli ensimmäisenä, äiti hänen jälkeensä ja minä viimeisenä. Näin kuinka äidin takaraivosta lensi jotain ulos. Tarkka-ampuja osui aivan äidin otsan keskelle.
Ampumapaikan lähellä oli tehdas, jossa venäläiset pitivät päämajaansa. Kukaan ei ollut varoittanut meitä millään tavalla, laukaus vain tuli aivan yhtäkkiä.
Naapurit kertoivat, että sen jälkeen kun äiti surmattiin, samalla paikalla ammuttiin muitakin ihmisiä.
Olen kuullut muistakin vastaavista tapauksista. Miehittäjien asettamien liikkumissääntöjen noudattaminen ei siis taannut mitään: ihminen voitiin silti ampua.
Isä käski minun juosta takaisin isovanhempien luo ja pyytää naapuria apuun. Isä jäi äidin luokse.
Minä palasin naapurin kanssa, joka jätti minut lähimetsään, puiden taakse.
Kun hän alkoi lähestyä äidin ruumista, isää ei enää ollut siellä. Isä oli lähtenyt venäläisten päämajaan, josta laukaus tuli, pyytämään lupaa viedä vaimonsa ruumis pois.
Ilmakuva Butshan Pyhän apostoli Andrean kirkosta ja sen edustalla olevasta joukkohaudasta viime viikolta. RONALDO SCHEMIDT
Naapuri näki isän jo tehtaan porttien vieressä. Naapuri ei voinut mitenkään itse viedä äidin ruumista, koska olisi voinut itsekin tulla ammutuksi.
Äidin ruumiin haki lopulta isoisä, äitini isä, joka on osittain halvaantunut.
Toisesta kädestään ja toisesta jalastaan halvaantunut vanha mies sai lopulta venäläisiltä sotilailta luvan oman tyttärensä hautaamiseen.
Venäläiset lainasivat hänelle varastamaansa autoa ja nostivat ruumiin takapenkille. Ukko itse ajoi autoa yhdellä kädellä ja yhdellä jalalla.
Vaikea kuvitella mitä mummo tunsi, kun pesi veristä tyttärensä päätä. Tyttärensä, jonka kanssa hän oli puhunut vain muutama tunti aiemmin.
Isä joutui kuulusteluun. Venäläiset etsivät hänen vartalostaan hakaristitatuointeja ja pakottivat juomaan kiehuvan kuumaa vettä omasta termospullosta.
Sitten hänen päähänsä laitettiin säkki, kädet sidottiin selän taakse ja hänet vietiin autolla muutaman kilometrin päähän tapahtumapaikalta.
Venäläiset heittivät isän pois autosta keskellä yötä kädet sidottuina ja säkki päässä, maaliskuussa.
Hän onnistui kuitenkin itse vapauttamaan kätensä, ottamaan säkin pois päästään ja tulemaan aamulla elävänä isovanhempieni luokse.
Lohduton näkymä Butshasta perääntyneiden venäläisjoukkojen jäljiltä huhtikuun 2. päivänä, kun Ukrainan armeija tuli kaupunkiin. RONALDO SCHEMIDT
Kotona isä rupesi kaivamaan pihalle hautaa. Samana päivänä pidettiin hautajaiset. Minä etsin ullakolta ristin, jonka 20 vuotta sitten isoisovanhempani olivat hankkineet itselleen. Naapuri ja muut ihmiset auttoivat järjestämään hautajaiset. Yksi mies toimi pappina ja ohjasi rituaaleja.
Kun venäläiset olivat vielä kaupungissa, pelkäsimme kertomasta kenellekään äidin surmasta puhelimitse.
Epäilimme, että venäläiset kuuntelivat puheluita. Heidän tultuaan puheluihin ilmestyi outoja ääniä, kaikuja ja huminaa. Äänet katosivat 31. maaliskuuta, samana päivänä kun miehittäjä poistui kaupungista.
Kotietsintöjä oli useita kertoja. Äidin murhapäivänäkin meillä oli kotietsintä. Noin 15 sotilasta, jotka kulkivat rynnäkköpanssarivaunulla.
Venäläiset veivät sim-kortin kännykästä. He halusivat viedä isänkin, mutta koko perheen pyynnöstä jättivät hänet kotiin loppujen lopuksi.
Kun he löysivät ihmisten matkapuhelimia, he selailivat kuvia ja lukivat viestejä, takavarikoivat sim-kortit ja joskus puhelimetkin.
Kuljimme aina samaa reittiä isovanhempien luokse. Muutama päivä ennen äidin surmaamista matkan teko kuitenkin tyssäsi, kun huomasimme, että naapuritalon pihalla oli 6–8 sotilasta kuulustelemassa naapureita.
Miehen ruumis kädet selän taakse sidottuina lojui Butshassa kadun reunalla 2. huhtikuuta. RONALDO SCHEMIDT
Myöhemmin saimme tietää, että heidän puhelimensa poltettiin. Yhtä miestä kuulusteltiin pistooli ohimolla, mahdollisesti siksi, että hän oli itämaisen näköinen.
Häneltä kysyttiin, missä on radiolähetin. Loppujen lopuksi kaikki miehet vietiin kellariin. Venäläiset sanoivat, että miesten pitää odottaa heitä kellarissa 26. maaliskuuta klo 18 asti. He uhkasivat miinoittaa kellarin oven.
Viiden tunnin päästä yksi mies vapautti vangit kellarista. Selvisi, että mitään miinoja ei ollut. Venäläiset olivat vain heittäneet oven eteen lautoja ja sitoneet pullon, niin että se putoaisi, kun ovi avattaisiin. Venäläistä huumoria.
Iryna Abramova, 48, Butsha
Olen Butshan asukas, ja vietin kaupungissa koko miehitysajan. 5. maaliskuuta 2022 illalla, isäni, mieheni ja minä istuimme kotona Butshan Jablunska-kadulla, kun venäläiset tulivat pihallemme. Heitä oli neljän hengen ryhmä aseineen.
He laukaisivat kranaatin aivan talomme vieressä ja tulivat sitten sisälle. Heillä oli univormussaan paljon merkkejä, muun muassa Pyhän Yrjön nauhat. He alkoivat puhua Ukrainan "vapauttamisesta", Donbasin asukkaiden "suojelemisesta" ja muusta."
Sitten he yhtäkkiä pyysivät miestäni poistumaan huoneesta ja johdattivat hänet takapihalle. He käskivät häntä riisumaan päällysvaatteensa ja polvistumaan. Tämän tapahduttua he ampuivat häntä päähän.
He eivät selittäneet mitään, ja se tapahtui todella nopeasti – noin viiden minuutin kuluttua siitä hetkestä, kun he tulivat taloomme.
He eivät antaneet minun lähestyä mieheni ruumista, vaan pakottivat meidät lähtemään kotoamme.
Pakenimme ystäviemme luokse. He asuivat myös Butshassa aivan lähellä taloamme. Matkalla sinne näimme useampia siviilien ruumiita kaduilla.
Vähän myöhemmin yritimme palata kotiimme ainakin sen verran, että olisimme päässeet hautaamaan mieheni ruumiin.
Vanhempi nainen kuvattuna kotikaupunkinsa Borodjankan raunioilla viime keskiviikkona. Miehittäjä piti kaupunkia kovakouraisessa otteessaan reilun kuukauden ajan. GENYA SAVILOV
Jossain vaiheessa maaliskuun puolivälissä tai myöhemmin – menetin ajantajuni hyvin pian – isäni yritti hakea mieheni ruumista, mutta se osoittautui täysin mahdottomaksi, koska miehittäjät ampuivat kaduilla liikkuvia ihmisiä. Isäni tuli pian takaisin ilman ruumista.
Pysyimme suurimman osan ajasta ystäviemme talon kellarissa. Sieltä poistuminen ei ollut mahdollista, koska ammuskelu ei näyttänyt loppuvan lainkaan.
Sitten tuli hiljaisuus. Tajusimme, että tilanne oli muuttumassa erilaiseksi. Myöhemmin meille ilmoitettiin, että kaupunki oli vapautettu ja venäläiset lähteneet.
Sitten menimme omaan taloomme. Näimme paljon ruumiita ympärillämme, etenkin kotikatumme Jablunskan ja Vokzalna-kadun risteyksen lähellä, rautatieaseman tuntumassa.
Ruumiiden joukossa oli useita nuoria, joista osa makasi meidän takapihallamme.
Emme kuitenkaan löytäneet mieheni ruumista sieltä ja etsimme sitä edelleen.
Ksml
Tähän ukrainan kansanmurhaan nähden jopa muslimien uskonsodat alkaa näyttää järkevältä hommalta. Onhan siinä sentään jotain syytä sotia jos toinen palvoo allahia vähän eri tavoin kuin itse, mutta tässä ei ole sen vertaakaan järkeä!
Tähän on vaikea vastata mitenkään fiksusti. Luitko edes koko viestiä? Vaikka aivan se ja sama, ei aihetta enempään. Terveisin Saatanan Idiootti jonka sukulaiset ja myös itse toivottavasti pommitetaan helvettiin
Ukrainan puolustusministeri irvailee Venäjän uponneesta lippulaivasta: ”Meillä on nyt yksi sukelluspaikka enemmän”
”Aion ehdottomasti vierailla hylyllä voitettuamme sodan.”
Ukrainan puolustusministeri Oleksi Reznikov kertoo, että hän aikoo vierailla Moskvan hylyllä sodan jälkeen. KUVA: PETER NICHOLLS / REUTERS
Samu Lehtonen
11:50
Ukrainan puolustusministeri Oleksi Reznikov vinoilee Twitterissä, että Venäjän Mustanmeren laivaston lippulaivasta Moskvasta tulee hyvä sukelluskohde.
Venäjän on vahvistanut ohjusristeilijän uppoamisen.
– Meillä on nyt yksi sukelluspaikka enemmän Mustallamerellä. Aion ehdottomasti vierailla hylyllä voitettuamme sodan, Reznikov kirjoittaa.
Hän kirjoittaa tehneensä jo 300 sukellusta. Twiittiin on lisätty mukaan kuva sukeltajasta ja kilpikonnasta.
Neuvostoaikainen Moskva oli yksi Venäjän laivaston kolmesta Slava-luokan risteilijästä. Se oli otettu käyttöön alun perin vuonna 1979. Alus kunnostettiin kauttaaltaan vuonna 2021. Kunnostuksen tarkoituksena oli parantaa sen suorituskykyä.
Moskva on jo toinen Venäjän merivoimien tärkeä alus, joka kärsii vahinkoa Ukrainan valtausyrityksen alettua. Maaliskuun lopussa osumaa otti Alligator-luokan maihinnousualaus Saratov 24.
Moskva kuvattuna vuonna 2015. KUVA: ZHANG JIYE / ZUMA
Ukrainan puolustusministeri irvailee Venäjän uponneesta lippulaivasta Twitterissä
”Aion ehdottomasti vierailla hylyllä voitettuamme sodan.”
www.is.fi
proileri
Kenraali
Ilmeisesti joku taas mennyt ohjeistamaan että "tulipalo on saatava sammumaan - keinolla millä hyvänsä!"
Nostoväjen mies
Alikersantti
Kannattanee enste selvittää kelle päätään aukoo ennen ku tekee itsestään pellen. Ihan vaan vinkiks.
