Ukrainan konflikti/sota


Varmasti jää historiaan, mutta aivan toisessa merkityksessä ja kategoriassa.
 
Vaikka tukea vakuutetaan loppuun saakka, niin ei tunnu olevan sen enempää Yhdysvalloilla, Euroopalla, kuin NATOllakaan visioita, mikä Ukrainan sodan lopputulos tulee olemaan ja miten siihen päästään.
Samaa olen itsekin ihmetellyt. Sen ymmärtää, että tätä strategista suunnitelmaa ei vuosi sitten ollut lyödä pöytään. Alkuvaiheessa USA kai lähetti Ukrainalle neuvoja siitä, miten käydään sissisotaa, koska ei uskonut, että Venäjää voisi tavanomaisessa sodassa pysäyttää. Sen strategia lienee siis alunperin ollut se, että Venäjä uuvutetaan sissisodassa niin kuin NL uuvutettiin Afghanistanissa 1980-luvulla.

Mutta nyt olisi siis ollut NATOn kentsuilla ollut vuosi aikaa miettiä, miten sota saatetaan tavanomaisella sodankäynnillä voittoon. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka paljon lännen tuki on tällä hetkellä sitä, mitä siellä on todettu parhaaksi. Esim. johtuuko se hävittäjien antamattomuus siitä, että kyseinen poppoo on sitä mieltä, että esim. lentäjien koulutus kestää niin kauan, että ei ole järkeä satsata tähän lainkaan tai että Venäjän IT on kuitenkin niin vahva, että turha sinne taivaalle on lähettää länsihävittäjiä alasammuttavaksi. Vai onko tämä nihkeys puhtaasti poliitikoista kiinni, eli NATO-kenraalit olisivat niitä olleet lähettämässä, mutta poliitikot olisivat panneet vastaan. No, ainakaan Suomen kohdalla ei ollut kyse tästä.

Oma kantani on se, että Suomen olisi pitänyt rohkeasti ottaa Marinin aloitteesta kiinni ja lähettää vaikka 10 Hornetia Ukrainaan. Se olisi hyvin voinut toimia samanlaisena lumipallon ytimenä kuin brittien Challenger 2:t tankkien antamisen suhteen ja pian sen jälkeen sinne olisivat eri maat olleet kilvan lähettämässä koneitaan. Hornet sopisi koneena Ukrainalle hyvin samasta syystä kuin Suomellekin, eli sitä on helpompi operoida karummissa olosuhteissa kuin vaikka F-16:a. Lännen koneista ainoastaan JAS Gripen olisi tätä parempi.
 
Kyllä Venäjä on vain yksinkertaisesti jättänyt tämän osa-alueen kouluttamisen ja kehittämisen vähälle, heiltä puuttuu maalitamiseen tarvittavaa kalustoa koneista, sekä ammattitaitoa lentäjiltä.

Lainaus samasta raportista:
"Many of these limitations stem not from inherent Russian technological limitations, but from
the fact that the Russian military as a whole has long relied on massed artillery, armored
vehicles, and land-based precision fires for the core of its tactical and operational level
battlefield lethality rather than CAS. Therefore, Russia has not invested heavily in the sort of
sensors, weapons, and pilot training that Western air forces have taken for granted after
decades of counter-insurgency campaigns where airpower provided the majority of deployed
joint force firepower. Consequently, it should not have been a surprise for Western observers
that the VKS proved poor at conducting dynamic CAS and interdiction on the battlefield in Ukraine."

Pistää miettimään, kuinka paljon tässä on mukana aselajien välistä ylpeyttä ja keskinäistä kilpailua. Joskus kuulee haukkumasanoja kuten "kuninkaalliset ilmavoimat", mutta Venäjänkin tapauksessa itsenäinen ja muista riippumaton toiminta (joint-taistelun vastakohta miltei) nähdään hyvin tärkeänä. Istuu toki huonosti "moderniin sodankäyntiin", mutta suuret laivat kääntyvät hitaasti.

Lainaan vielä CAS-toimintaa käsittelevän pätkän tuosta Bronkin raportista (raportin sivut 8-11, pdf-tiedoston sivut 12-15 - tekstistä lauseiden lopusta löytyvät numerot ovat tietysti lähdeviittauksia - raportti julkaistu 17.4.2023):

One area where the VKS has almost completely failed to be effective throughout the war, however, is in providing dynamic close air support to Russian units on the battlefield. Once it became clear that the initial Russian plan to decapitate the Ukrainian political, military, and security leadership and compel a rapid capitulation by surrounding key cities had failed, its ground forces were forced to rapidly adapt while under fire from the unexpectedly formidable Ukrainian resistance.38

Consequently, the various VKS fast jet and rotary regiments assigned to each military district on the various axes were tasked with close air support to assist the Russian ground forces in breaking through Ukrainian defensive positions from the beginning of March. However, by this time, Ukrainian SAM systems had been repositioned and brought back online throughout most of the country, making Russian penetrating sorties across the frontlines above very low altitude extremely hazardous. The VKS accordingly switched to lowlevel daylight attacks, primarily using unguided bombs and rockets, until the end of the first week of March 2022.39 These strikes, however, produced almost no significant results because it is extremely difficult to find, identify, and accurately hit dug in troops and vehicle positions in dense terrain at very low altitudes. At very low altitude, pilots are only likely to have a few seconds of clear line of sight to a given target, and can only make a single pass unless they are willing to brave concentrated anti-aircraft fire from fully alerted defenders. Outside the Su25SM(3) Frogfoot fleet, moreover, very few Russian fixed-wing pilots had significant training or currency for very low-altitude close air support in contested airspace, since this never formed part of their core training tasks before the invasion.40

In exchange for causing very limited damage to Ukrainian frontline positions, Russian fixedwing aircraft and helicopters suffered serious losses with this switch to daylight, low-level close air support operations, with around 10 jets and a similar number of helicopters shot down during the first week of March.41 Flying below 3,000 meters, and especially orbiting or making multiple passes looking for targets, left them highly vulnerable to the large number of shoulder-fired MANPADS, such as Igla-S and Stinger, carried by Ukrainian troops and mobile air defense teams. After a week of such unproductive operations, the VKS rapidly ceased daylight penetrations across the frontlines with both fixed-wing and rotary aircraft. Instead, close air support efforts switched to standoff bombardments with unguided S-13 and S-8 rockets from gunships and Su-25s, and standoff precision guided missile attacks with Kh-29 and Kh-59 missiles by the Su-30 and Su-34 fleets.42 In addition, the Su-34 “Fullback” fighterbomber and Ka-52 “Alligator” attack helicopter fleets continued to conduct low-level penetration missions at night, with the Ka-52s attempting traditional hunter killer operations and the Su-34s almost exclusively dropping sticks of unguided bombs on large targets such as the besieged cities of Chernihiv, Sumy, Kharkiv and Mariupol.43 However, once Ukrainian mobile MANPADS teams began to be equipped with effective night vision goggles, even these nighttime penetrating sorties trailed off, so that by April 2022, almost no penetrations were being flown across Ukrainian lines by either fixed-wing or rotary-wing aircraft.44

VKS close air support tactics and patterns have remained similar following the Russian retreat from the Kyiv axis, during the subsequent battles in Donbas from late April to mid-July and then over Kherson and Kharkiv. The bulk of strikes have been standoff rocket lobbing attacks conducted by Su-25 Frogfoot, Ka-52 Alligator, Mi-28 Havoc, and Mi-24/35 Hind, while the latter gunships have also conducted antitank guided missile (ATGM) strikes on visible vehicle and fighting position targets from limited standoff ranges across the frontlines. The rocket lobbing attacks produce an effect similar to 122 millimeter “Grad” rocket artillery—able to hit rough grid squares and cause a suppressive effect against troops and vehicles moving in the open, or keep troops under cover in defensive positions, but insufficiently accurate to hit individual vehicles of positions with any regularity.45

Airstrikes on known static targets such as Ukrainian command and control positions and logistics concentrations have been carried out primarily by Su-34s, sometimes Su-30SMs using Kh-29, and occasionally satellite-guided KAB-series bombs from medium altitudes and several kilometers behind the frontlines. These strikes are more akin to standoff battlefield interdiction than close air support in most cases, but these tactics have also been used to hit established Ukrainian frontline positions.46 One more recent change during October and November 2022 is that Su-34s have been observed conducting low-level unguided bombing runs against frontline positions by day.47 This suggests an increasingly acute shortage of standoff precision-guided munitions (PGMs), since the danger from MANPADS and even antiaircraft artillery is high for low-level daylight bombing runs, and both VKS planners and pilots would undoubtedly prefer to avoid running the risk if possible.48 In terms of losses during close air support attempts, the confirmed VKS fixed-wing ground-attack aircraft losses as of late March 2023 include 20 Su-34s from a fleet of approximately 130 at the start of the war and 30 Su-25SM(3)s from a fleet of around 120.49 For the helicopter gunships, the confirmed losses at time of writing include 33 Ka-52 Alligators out of a fleet of around 120, and 11 Mi-28 Havocs out of a fleet of similar size.50 In other words, the VKS has taken serious losses without significant results across both its fixed-wing and rotary tactical ground-attack fleets.

-


Vahvasti viittaa harjoittelun puutteeseen. Muuttivat taktiikoita sodan myötä, mutta Ukraina reagoi myös näihin muutoksiin. Ukrainan vahva ilmatorjuntakalusto tekee CAS-toiminnan hyvin vaikeaksi, ellei jopa kannattamattomaksi. Mikä johtaa dronejen ja vastaavien laajempaan käyttöön sekä kaukaa paiskottujen rautapommien (ja ohjautuvien) käyttöön, raketteja unohtamatta (ne ballistisella kaarella ammuttavat). Lainatussa tekstissä kirjoitetaan, että VKS:n CAS-toimintamalli on pysynyt miltei samana April 2022 eli huhtikuusta 2022 lähtien eli on vältetty syviä tunkeutumisia Ukrainan alueelle. Kertoo siitä että sodan ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina yrittivät rohkeammin mutta tappioiden kasvaessa (ja vaikutusten jäädessä vähäisiksi) olivat pakotettuja toimimaan varovaisemmin.

Mielenkiintoinen havainto että lokakuussa ja marraskuussa 2022 Su-34 hävittäjät tekivät jälleen vaarallisia matalalennon päivähyökkäyksiä ohjautumattomia pommeja käyttäen. Iskut kohdistuivat etulinjan kohteita vastaan. Bronkin arvio on että tämä kertoisi ohjautuvien tarkkuuspommien puutteesta (This suggests an increasingly acute shortage of standoff precision-guided munitions (PGMs)), koska kaikki tällaiseen lentotoimintaan osallistuvat tietävät miten suuri riski koneiden menetykselle on. Silti tällaista toimintaa jatkettiin. Ryssän on sanottu aloittaneen JDAM-kaltaisten pommikittien käytön vuoden 2023 puolella, en osaa sanoa tarkempaa päivää / ajankohtaa. Ehkä tämäkin oli reaktio perinteisempien "tarkkuuspommien" varastojen tyhjenemiseen, ymmärtääkseni nämä kitit edustavat uudehkoa teknologiaa heidän asevoimien osalta tai ainakaan niitä ei olisi hankittu aikaisemmin suurempia määriä (minun omaa muistelua, voin olla väärässäkin).

Mietin myös, että tämä yleinen syvien tunkeutumisten mahdottomuus (tai ainakin riskit on nähty liian suurina) on voinut pakottaa ryssän ampumaan paljon enemmän risteilyohjuksia ja ballistisia ohjuksia, koska ilmavoimat eivät ole kyenneet iskemään näihin kohteisiin. Tässä pitää toki miettiä pitkän sodan myötä "kustannustekijöitä" eli mikä on hävittäjän lentotuntien arvo vs. risteilyohjus pitkässä juoksussa. Hävittäjien korvaaminen uusilla on kallista ja hidasta työtä, vaikka pudotettaisiinkin vain rautapommeja (kuten tekivät Syyriassa).
 
Viimeksi muokattu:
1682478811251.jpeg
Chulpan Hamatova uskollisena Putleriin. Sai donaatit häneltä henkilökohtaisesti pyytämällä lasten sairaalaan rakentamiseen. Chulpan uhmakkasti sanoi v 2012 että jos sairaista lapsista on kysymys niin hän pyydä häneltä uudestaankin oman foundanation,ja näin hän tekikin taas Krimin anneksion jälkeen, v 2015, uskollisenaPutlerille.
sivistyneessä maassa valtio rakentaa lasten sairaloita, mutta ei siellä, ja Chulpan halusi tulla kuuluisaksi jalona hyväntekeväisyyden "lähettilänä" ja tästä jaloudesta jaksoi jauhaa ja sillä perusteli ääliön vaalikampanjaan osallistumista ja tukeminen :poop:, vaikkei ollut mitään vaalejakaan, kuten kaikki täysipäiset ihmiset tiesi. Nyt hänkin siinä "hyvien venäläisten" luokassa, ja fotosessiossa, parkat joutuneet lähtemääm pois kotoa, laittaneet sydäntä repivät surevat ilmeet kasvoihin valokuviin kuviin, kuka nallen, tennismailan, kuka silkkitakissa upean interjöörin taustalla, rakkaiden vanhempien kuvan kanssa. Niin kyynistä että oksettaa.
Tätä ennen tämä muutenkin etuoikeutettu luokka ostanut asuntoja Euroopan pääkaupungeista, Chulpan Latviasta, mahdollisesti samoilla puttelta saamilta rahoilla, ja nyt hän kärsi!
Menisi kärsimään Bahmutiin ja oikeiden ukrainalaisten uhrien, mm rampoiksi jääneiden ukrainalsiten lapsien viereen kärsimään.

Tämä fotosessio on kuvottavinta mitä olen nähnyt.
 
Viimeksi muokattu:
Eilen tänne linkitetyssä RUSI:n kirjoituksessa oli paljon mainintoja miksi VKS on ollut niin heikko kuin vuoden aikana nähty, mutta ei siinäkään mainittu, että Venäjällä on oikeasti todella kriittinen ongelma lentokoneiden moottoreiden suhteen. Niitä on ollut vähän jo ennen sotaa, mikä on yksi syy, että pilotit ovat lentäneet todella heikosti harjoitustehtäviä, ulkomaiset asiakkaat eivät ole saaneet vaihtomoottoreita tai varaosia läheskään tarpeeksi, mikä on varma merkki että tuotanto on sakannut, koska sieltä olisi tullut sitä fyrkkaa kaikille mikäli motteja olisi saatu tehtyä, no ei onnistunut.
Niiden tuotantoa ei ole todellakaan helppoa skaalata ylöspäin sotatilassa eikä muutenkaan ja se onkin yksi merkittävimmistä tekijöistä, miksi uusia koneita ei ole valmistunut kovinkaan runsaasti. Varaosien tuotantoon sekä ilmoitettuihin määriin on varmasti myös korruptio purrut todetun tehokkaasti, miljardien pimeä business.

Nyt sodan aikana lentotunteja tulee aivan älyttömästi verrattuna rauhan aikaan, koneita ajetaan lähes täysillä sekä puolet matkasta aina maksimi kuormilla ja niihin tulee vaurioita IT-tulesta, linnuista, paskasta polttoaineesta jne. Kaiken huipuksi huoltoväkeä, varaosia ja huoltoaikaa on niukasti mikä vain lisää kumulatiiivista rasitusta.

Pää on tulossa vetävän käteen, koska merkittävä määrä koneita on pudonnut tai vaurioitunut korjauskelvottomaksi ja jäljellä olevien lentotunnit ovat nousseet todella jyrkästi missä ei mikään maailman huolto pysy perässä. Ei ainakaan ryssien kleptokraattinen huolto.

Moottoriongelmia Kiinassa

Valkoryssälän ostajan krapulaa

Lisää kiinalaisten ongelmia ryssien moottorien kanssa

Kun hävittäjien tai ylipäätään lentokoneiden moottorien valmistaminen ei ole helppoa Kiinallekaan niin se on lähes mahdotonta pakotteiden alla painiville venäläisille. Kohta on kaikki varastot käytetty ja koneet lentävät korkealla riskillä kunnes pilotit saavat tarpeekseen tai joku näkee kuinka idioottimaista touhua lentokoneita on menettää jo menomatkalla. Sen jälkeen ne pysyvät maassa.
 
Ymmärtääkseni ilmatulenjohtaja on melko tuore rooli myös meidän maavoimien / yhteistoiminnan osalta. Meillä ei ole taisteluhelikoptereita ja toisaalta Hornettien ilmasta-maahan -kyvyt olivat laajemmin käytettävissä vuoden 2016 lopulla (kun MLU2-päivitysohjelma saatiin valmiiksi - varsinainen toteutus vuosina 2012–2016). LÄHDE
2011 ilmaisin asiaan liittyen mielipiteen, että olisi syytä aloittaa koulutus laajalti maavoimissa. Ei herättänyt mielenkiintoa ja jäi Uttilaisten erityisoikeudeksi.
 
Eilen tänne linkitetyssä RUSI:n kirjoituksessa oli paljon mainintoja miksi VKS on ollut niin heikko kuin vuoden aikana nähty, mutta ei siinäkään mainittu, että Venäjällä on oikeasti todella kriittinen ongelma lentokoneiden moottoreiden suhteen. Niitä on ollut vähän jo ennen sotaa, mikä on yksi syy, että pilotit ovat lentäneet todella heikosti harjoitustehtäviä, ulkomaiset asiakkaat eivät ole saaneet vaihtomoottoreita tai varaosia läheskään tarpeeksi, mikä on varma merkki että tuotanto on sakannut, koska sieltä olisi tullut sitä fyrkkaa kaikille mikäli motteja olisi saatu tehtyä, no ei onnistunut.
Niiden tuotantoa ei ole todellakaan helppoa skaalata ylöspäin sotatilassa eikä muutenkaan ja se onkin yksi merkittävimmistä tekijöistä, miksi uusia koneita ei ole valmistunut kovinkaan runsaasti. Varaosien tuotantoon sekä ilmoitettuihin määriin on varmasti myös korruptio purrut todetun tehokkaasti, miljardien pimeä business.

Nyt sodan aikana lentotunteja tulee aivan älyttömästi verrattuna rauhan aikaan, koneita ajetaan lähes täysillä sekä puolet matkasta aina maksimi kuormilla ja niihin tulee vaurioita IT-tulesta, linnuista, paskasta polttoaineesta jne. Kaiken huipuksi huoltoväkeä, varaosia ja huoltoaikaa on niukasti mikä vain lisää kumulatiiivista rasitusta.

Pää on tulossa vetävän käteen, koska merkittävä määrä koneita on pudonnut tai vaurioitunut korjauskelvottomaksi ja jäljellä olevien lentotunnit ovat nousseet todella jyrkästi missä ei mikään maailman huolto pysy perässä. Ei ainakaan ryssien kleptokraattinen huolto.

Moottoriongelmia Kiinassa

Valkoryssälän ostajan krapulaa

Lisää kiinalaisten ongelmia ryssien moottorien kanssa

Kun hävittäjien tai ylipäätään lentokoneiden moottorien valmistaminen ei ole helppoa Kiinallekaan niin se on lähes mahdotonta pakotteiden alla painiville venäläisille. Kohta on kaikki varastot käytetty ja koneet lentävät korkealla riskillä kunnes pilotit saavat tarpeekseen tai joku näkee kuinka idioottimaista touhua lentokoneita on menettää jo menomatkalla. Sen jälkeen ne pysyvät maassa.
Sinällään jännä juttu, että venäläiset eivät osaa noiden moottoreiden suunnittelua ja valmistusta. Yleinen ortodoksi lienee, että heillä on yhä metallurgiassa ja rakettimoottoreissa (toki turbiinikoneet eri juttu) etumatka lännen vastaaviin, johtuen pääsääntöisesti siitä, että saivat kaapattua enemmän ja parempia natseja toisen maailmansodan lopuksi, mutta myös raaka-aineiden ja harvinaisten metallien saatavuudesta. Ilmeisesti tässäkin on nyt sitten käynyt niin, että olemme lännessä ihan itse säikytelleet itseämme vanjan kyvykkyyksillä - läntisen sotavarusteteollisuuden tukevalla avustuksella toki.
 
Viimeksi muokattu:
...

Oma kantani on se, että Suomen olisi pitänyt rohkeasti ottaa Marinin aloitteesta kiinni ja lähettää vaikka 10 Hornetia Ukrainaan. Se olisi hyvin voinut toimia samanlaisena lumipallon ytimenä kuin brittien Challenger 2:t tankkien antamisen suhteen ja pian sen jälkeen sinne olisivat eri maat olleet kilvan lähettämässä koneitaan. Hornet sopisi koneena Ukrainalle hyvin samasta syystä kuin Suomellekin, eli sitä on helpompi operoida karummissa olosuhteissa kuin vaikka F-16:a. Lännen koneista ainoastaan JAS Gripen olisi tätä parempi.
Hornettien lähettämisestä saa kyllä haaveilla, mutta ilman US lupaa tuo ei ole mahdollista. Eikä pidä unohtaa että hävittäjät tarvitsevat taustalleen laajan organisaation, aseet ja koulutukset, jotta niitä voidaan hyödyntää. Ei hävittäjällä tee mitään jos sillä pystyy vain lentämään kunnes lakkaa toimimasta huollon puutteesta. Hornetit oli puhdasta populismia Marinilta.

Ei Challengerit tyhjänpäälle Ukrainaan menneet, myöskään niiden osalta ei brittien omana tuotantona tarvinnut lupia kysellä. Samalla logiikalla Suomen mahdollisuus olisi lähettää vaikka Vinkoja, jos noita jostan luolasta vielä löytyisi (kyllä ukraina noista jonkun dronen värkkäisi ;) ). Ruotsilla sentäs on Grippen, joka oikeasti olisi jo realistinen vaihtoehto
 
Hornettien lähettämisestä saa kyllä haaveilla, mutta ilman US lupaa tuo ei ole mahdollista. Eikä pidä unohtaa että hävittäjät tarvitsevat taustalleen laajan organisaation, aseet ja koulutukset, jotta niitä voidaan hyödyntää. Ei hävittäjällä tee mitään jos sillä pystyy vain lentämään kunnes lakkaa toimimasta huollon puutteesta. Hornetit oli puhdasta populismia Marinilta.

Ei Challengerit tyhjänpäälle Ukrainaan menneet, myöskään niiden osalta ei brittien omana tuotantona tarvinnut lupia kysellä. Samalla logiikalla Suomen mahdollisuus olisi lähettää vaikka Vinkoja, jos noita jostan luolasta vielä löytyisi (kyllä ukraina noista jonkun dronen värkkäisi ;) ). Ruotsilla sentäs on Grippen, joka oikeasti olisi jo realistinen vaihtoehto
Gripen olisi paras mahdollinen konetyyppi Ukrainaan. Helposti huollettava, kykenee parhaiten operoimaan maantietukikohdista sekä ennenkaikkea kone on optimoitu tuhoamaan Venäjän hävittäjiä. Eli kaikki osa-alueet kunnossa. Siivet lehden mukaan Ruotsista olisi viitisen konetta irroitettavissa joten ei siitä pelastajaksi ole.
 
Eilen tänne linkitetyssä RUSI:n kirjoituksessa oli paljon mainintoja miksi VKS on ollut niin heikko kuin vuoden aikana nähty, mutta ei siinäkään mainittu, että Venäjällä on oikeasti todella kriittinen ongelma lentokoneiden moottoreiden suhteen. Niitä on ollut vähän jo ennen sotaa, mikä on yksi syy, että pilotit ovat lentäneet todella heikosti harjoitustehtäviä, ulkomaiset asiakkaat eivät ole saaneet vaihtomoottoreita tai varaosia läheskään tarpeeksi, mikä on varma merkki että tuotanto on sakannut, koska sieltä olisi tullut sitä fyrkkaa kaikille mikäli motteja olisi saatu tehtyä, no ei onnistunut.
Niiden tuotantoa ei ole todellakaan helppoa skaalata ylöspäin sotatilassa eikä muutenkaan ja se onkin yksi merkittävimmistä tekijöistä, miksi uusia koneita ei ole valmistunut kovinkaan runsaasti. Varaosien tuotantoon sekä ilmoitettuihin määriin on varmasti myös korruptio purrut todetun tehokkaasti, miljardien pimeä business.

Nyt sodan aikana lentotunteja tulee aivan älyttömästi verrattuna rauhan aikaan, koneita ajetaan lähes täysillä sekä puolet matkasta aina maksimi kuormilla ja niihin tulee vaurioita IT-tulesta, linnuista, paskasta polttoaineesta jne. Kaiken huipuksi huoltoväkeä, varaosia ja huoltoaikaa on niukasti mikä vain lisää kumulatiiivista rasitusta.

Pää on tulossa vetävän käteen, koska merkittävä määrä koneita on pudonnut tai vaurioitunut korjauskelvottomaksi ja jäljellä olevien lentotunnit ovat nousseet todella jyrkästi missä ei mikään maailman huolto pysy perässä. Ei ainakaan ryssien kleptokraattinen huolto.

Moottoriongelmia Kiinassa

Valkoryssälän ostajan krapulaa

Lisää kiinalaisten ongelmia ryssien moottorien kanssa

Kun hävittäjien tai ylipäätään lentokoneiden moottorien valmistaminen ei ole helppoa Kiinallekaan niin se on lähes mahdotonta pakotteiden alla painiville venäläisille. Kohta on kaikki varastot käytetty ja koneet lentävät korkealla riskillä kunnes pilotit saavat tarpeekseen tai joku näkee kuinka idioottimaista touhua lentokoneita on menettää jo menomatkalla. Sen jälkeen ne pysyvät maassa.

17.10.2022 saatiin kuulla Intian ilmavoimien vaikeuksista pitää MiG-29K kalustonsa lentokelpoisena, aiheesta kirjoitti venäläinen bmpd-blogi: LÄHDE

Lainaan artikkelin tekstin käännös spoilerin taakse:

https://bmpd.livejournal.com/4597194.html

MiG-29K fighter jet crashed again in India

The official representative of the Indian Navy said that on the morning of October 12, 2022, a Russian-made MiG-29K naval fighter of the Indian Naval Aviation crashed near Goa in the sea. The aircraft was returning to the Indian Naval Air Base Ganza (Dabolim) near Goa from a scheduled training flight, but due to a technical malfunction, it crashed into the sea. The pilot successfully ejected and was picked up by the search and rescue service.

This is the fifth loss of the MiG-29K series fighter aircraft of the Indian Navy.

The first loss of an aircraft of this type in the aviation of the Indian Navy occurred on January 3, 2018, when the Indian MiG-29K crashed during takeoff at the Hansa airbase, the pilot successfully ejected.

On November 16, 2019, shortly after takeoff from the Hansa air base, a MiG-29KUB two-seat ship fighter crashed, both Indian pilots successfully ejected. The cause of the accident was the collision of the aircraft with a flock of birds, with birds getting into the engine and subsequent fire.

On February 23, 2020, during a training flight from the Hansa airbase, a single-seat MiG-29K fighter crashed over the sea, the pilot successfully ejected.

On November 26, 2020, a two-seat MiG-29KUB fighter crashed in the Arabian Sea during flights from the Indian aircraft carrier R 33 Vikramaditya. One of the pilots of the aircraft ejected and was rescued, and the second (instructor commander Nishant Singh) died.

In total, under the contracts of 2004 and 2010, the Indian Navy received 45 MiG-29K and MiG-29KUB (9-41 and 9-47) shipborne fighters manufactured by RAC MIG JSC, the deliveries of which were made from 2009 to 2016. These aircraft consist in service with the 300th and 303rd Indian Naval Aviation Squadrons at Ganza Air Base (Dabolim) in Goa.

From the side of bmpd, we note that there has been an obvious increase in the accident rate of MiG-29K / KUB fighters in recent years against the backdrop of ongoing systemic complaints from the Indian side about quality problems and technical support for both the aircraft themselves and their engines. Since the beginning of the MiG-29K's entry into service with the Indian Navy, the serviceability of their fleet has not exceeded half. RAC "MIG" for years has shown a strange indifference and lack of energy and competence in relation to the main current operator of its aircraft. Obviously, against the backdrop of what is happening in Ukraine, this does not improve the reputation of Russian military equipment in the eyes of Indian partners, despite their desire to continue military-technical cooperation with Russia.

Kirjoitin 17.10.2022 aiheesta näin, tuohon artikkeliin viitaten: LINKKI

Tämä liittyy sivupolkua pitkin Ukrainan sotaan, koska kyse on tuoreehkoista MiG-29K hävittäjistä, mutta Intian käytössä. He menettivät vajaa viikko sitten viidennen koneen onnettomuuden seurauksena. LÄHDE

Lyhyt tiivistys mielestäni oleellisista kohdista:

- tilaukset tehtiin vuosina 2004 ja 2010
- Intian merivoimat hankkivat 45 kpl MiG-29K ja MiG-29KUB hävittäjiä
- koneet toimitettiin aikavälillä 2009 - 2016
- viime vuosina ollut suuri määrä valituksia laatuongelmista ja teknisestä tuesta sekä koneiden itsensä että niiden suihkumoottorien osalta
- koneiden vastaanottamisesta alkaen niistä enintään puolet on ollut käyttökelpoisessa kunnossa mihin tahansa aikaan (tulkitsen näin tuon kohdan "the serviceability of their fleet has not exceeded half")
- viisi konetta menetetty eri onnettomuuksissa: 1) tammikuu 2018, 2) marraskuu 2019, 3) helmikuu 2020, 4) marraskuu 2020, 5) lokakuu 2022
- bmpd-blogin arvion mukaan MiG-yhtiö on osoittanut jo vuosien ajan outoa välinpitämättömyyttä ja kyvyttömyyttä huolehtia tärkeimmän asiakkaansa ("the main current operator of its aircraft") tarpeista

MiG-yhtiö on ollut jo pitkään vaikeuksissa eikä ole merkkejä siitä että Venäjä tulisi ostamaan MiG-35 koneita enempää kuin ostamansa 8 kpl (nämäkin enemmän esittelykäyttöön). On hyvin mahdollista että yhtiö tulee menemään konkurssiin ja sulautumaan Sukhoin kanssa. Ei ole näköpiirissä uusia isoja asiakkaita, vaikka erilaisia huhuja on levitetty mm. Egyptin osalta.

Tuosta voi pohtia, mikä on Venäjän käytössä olevien 2000-luvulla valmistettujen MiG-29 koneiden sekä Neuvostoliiton perintönä saatujen "varastoitujen" yli 30 vuotta vanhojen koneiden kunto sekä tämän yhtiön kyky huoltaa niitä (erityisesti sota-aikana).

-


Organisaation kyky pitää hävittäjät ja helikopterit lentokelpoisina sodan jatkuessa on yksi iso kysymysmerkki.

Jos lennetään paljon ja jätetään "huolto-ohjelman" mukaiset työt tekemättä, korjausvelkaa kertyy ja sitten ennemmin tai myöhemmin edessä on suurempi remontti (jolloin kone on pois rivistä pidemmän aikaa).

Jos taas tehdään korjaustyöt ajallaan, se vaatii kapasiteettia jos koneita on käytössä suurempi määrä. Lisäksi voi johtaa siihen, ettei voidakaan lentää niin suurella määrällä yhtäaikaa (jos huoltokapasiteetti rajoittaa).

Toisaalta Justin Bronkin raportin mukaan Venäjän ilmavoimat ei juurikaan lennä suurina parvina vaan yhden tai kahden koneen pareina. Heillä ei ole harjoiteltu suurempien kokonaisuuksien toimintaa, joten ehkä heillä ei ole yleensäkään suurta määrää koneita ilmassa yhtäaikaa. CAP- ja CAS-toimintaa voi tehdä pienemmälläkin määrällä koneita, jos on niin vahva ilmatorjunta kuin mitä Venäjällä on.
 
Viimeksi muokattu:
2011 ilmaisin asiaan liittyen mielipiteen, että olisi syytä aloittaa koulutus laajalti maavoimissa. Ei herättänyt mielenkiintoa ja jäi Uttilaisten erityisoikeudeksi.
Tuon voisi varmaan suht helposti opettaa kaikille tulenjohtajille. Toki harjoittelumahdollisuudet jäävät vähäisiksi muuten, kuin simulaattorissa (onko sellaisia edes?).
 
Hornettien lähettämisestä saa kyllä haaveilla, mutta ilman US lupaa tuo ei ole mahdollista. Eikä pidä unohtaa että hävittäjät tarvitsevat taustalleen laajan organisaation, aseet ja koulutukset, jotta niitä voidaan hyödyntää. Ei hävittäjällä tee mitään jos sillä pystyy vain lentämään kunnes lakkaa toimimasta huollon puutteesta. Hornetit oli puhdasta populismia Marinilta.

Ei Challengerit tyhjänpäälle Ukrainaan menneet, myöskään niiden osalta ei brittien omana tuotantona tarvinnut lupia kysellä. Samalla logiikalla Suomen mahdollisuus olisi lähettää vaikka Vinkoja, jos noita jostan luolasta vielä löytyisi (kyllä ukraina noista jonkun dronen värkkäisi ;) ). Ruotsilla sentäs on Grippen, joka oikeasti olisi jo realistinen vaihtoehto
Onko USA sitten sanonut jollekin toiselle maalle, ettei saa USA:sta ostettuja aseita Ukrainaan lähettää? Sveitsiltä tätä on kuulunut ja alkuvaiheessa Saksaltakin.

Ja tietenkin pitäisi huoltomiehistö ja lentäjät kouluttaa. Ei sitä kukaan ole kieltänyt. Mutta se suomalaisten poliitikkojen poru "populismista" on ollut pääosin sitä, että "me tarvitaan ne kaikki Hornetit itse" eikä sitä, että tietenkin tuollaiseen Hornetien lähettämiseen liittyy teknisiä seikkoja, joista pitää pitää huolta. En niitä missään tapauksessa kiellä. Pointti oli ennemminkin se, että jos Suomi saisi pienen etujoukon lähetettyä Ukrainaan, niin sitten muut voisivat isommalla volyymillä seurata perässä. Wikipedian mukaan Hornettien A/B/C/D versioita (siis ei laskien mukaan SuperHorneteja) on maailmassa on 1480, joten kyllä siitä riittäisi siivu Ukrainalle niin, että sillä alkaisi olla jotain vaikutustakin. Kuten sanoin, omasta mielestäni Hornetit ovat Ukrainalle sopivampia koneita kuin F-16, joiden lähettämisestä on pidetty paljon ääntä. F-16:en pätee kaikki, mitä yllä kirjoitat. Sen lisäksi se on paljon krantumpi kiitoradan laadulle kuin Hornet.
 
En tiedä onko hyvä asia kun estivät nöyryyttämästä Putini iskemällä Moskovaan. Monta hyvää iskua jäänyt tekemättä kun jenkit pelkää
Eikös iskuilla pitäisi olla joku järkevä tai strateginen merkitys? Se, että Moskova poltettaisiin niin se vaikutus on korkeintaan pelko enkä jaksa uskoa, että tuo kauheasti muuttaa mitään.

Ei edes sitä, että ihmiset rupeavat nousemaan maan johtoa vastaan. Vaikka vedät ryssää pataan niin se tulee leuka murtuneena takaisin viimeistään seuraavana päivänä. Uskoisin, että tämän myös näkevät länsimaat sekä Ukraina jonka takia ryssää kulutetaan loppuun nykyisillä alueilla, erityisesti Bakhmutissa vaikkakin isoin omin tappioin.
 
Eikös iskuilla pitäisi olla joku järkevä tai strateginen merkitys? Se, että Moskova poltettaisiin niin se vaikutus on korkeintaan pelko enkä jaksa uskoa, että tuo kauheasti muuttaa mitään.

Ei edes sitä, että ihmiset rupeavat nousemaan maan johtoa vastaan. Vaikka vedät ryssää pataan niin se tulee leuka murtuneena takaisin viimeistään seuraavana päivänä. Uskoisin, että tämän myös näkevät länsimaat sekä Ukraina jonka takia ryssää kulutetaan loppuun nykyisillä alueilla, erityisesti Bakhmutissa vaikkakin isoin omin tappioin.
Jos saisi dronella tiputettua punaiselle torille jotain näyttävää, ei siis välttämättä edes tuhoisaa, olisi sillä valtava symbolinen merkitys. Tällä näytettäisiin kouriintuntuvasti vatnikeille, ettei kreml ole kykeneväinen suojelemaan edes itseään, saati sitten alamaisiaan.
 
Onko USA sitten sanonut jollekin toiselle maalle, ettei saa USA:sta ostettuja aseita Ukrainaan lähettää? Sveitsiltä tätä on kuulunut ja alkuvaiheessa Saksaltakin.

Ja tietenkin pitäisi huoltomiehistö ja lentäjät kouluttaa. Ei sitä kukaan ole kieltänyt. Mutta se suomalaisten poliitikkojen poru "populismista" on ollut pääosin sitä, että "me tarvitaan ne kaikki Hornetit itse" eikä sitä, että tietenkin tuollaiseen Hornetien lähettämiseen liittyy teknisiä seikkoja, joista pitää pitää huolta. En niitä missään tapauksessa kiellä. Pointti oli ennemminkin se, että jos Suomi saisi pienen etujoukon lähetettyä Ukrainaan, niin sitten muut voisivat isommalla volyymillä seurata perässä. Wikipedian mukaan Hornettien A/B/C/D versioita (siis ei laskien mukaan SuperHorneteja) on maailmassa on 1480, joten kyllä siitä riittäisi siivu Ukrainalle niin, että sillä alkaisi olla jotain vaikutustakin. Kuten sanoin, omasta mielestäni Hornetit ovat Ukrainalle sopivampia koneita kuin F-16, joiden lähettämisestä on pidetty paljon ääntä. F-16:en pätee kaikki, mitä yllä kirjoitat. Sen lisäksi se on paljon krantumpi kiitoradan laadulle kuin Hornet.
Eiköhän tuo ole selvästi luettavissa, ainakin hävittäjien osalta, rivien välistä - ei ainakaan vielä. F-16 pilotteja saattaa olla kulutuksessa, tai sitten ei. Simulaattori testejä ainakin Ukrainalais lentäjät ovat tehneet. F-16 osalta on puhuttu että vaatisi 18 kk koulutukseen ja toimitukseen - toki sitten koko tukiorganisaation rakentamisen.
Washington has ruled out sending F-16 jets to Ukraine for now, and U.S. officials have estimated the most expeditious time needed for training and delivery at 18 months.

Ylipäätänsä hävittäjä toimitus vaatisi koliition ja jos US hävittäjiä toimitettaisiin, niin myös US tuen sille. Tämä voisi aueta jos ensin EU tasolla pystyttäisiin sopimaan jostain "EU" hävittäjätoimituksesta ja siihen liittyvästä koaliitiosta. Ihan kuten tankkien osalta tapahtui.

Pientä "etujoukkoa" käyttämällä ryssä saisi luultavimmin vain propagandavoiton, eli toimituksen pitää olla kerralla iso ja hyvin valmisteltu. Sinänsä Ukraina tarvisi modernit hävittäjät ja niiden tuoman vaikutuskyvyn.
 
Viimeksi muokattu:
Googe päivittänyt satelliittikuvansa miehitetyiltä alueilta.

Esimerkkejä Mariupolista - Kaupungin piirityksen aikoihin:

Teatteri
1682500570330.png

Ruokajono paikalliseen cash&carry markettiin
1682500633115.png

Taloja tulessa
1682500834452.png

Ryssän tuhottu panssari kadulla / 47.09810536,37.64022799
1682501526510.png

Ryssän kalustoa menossa Azovstalin suuntaan. 47.09302647,37.67922895
1682501835346.png
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top