Ukrainan konflikti/sota

Kajaanin linnan raunioilla kävin tänään taas tieskö monettako kertaa.

Siitä ohi menin itsekin tänään. Eivät kuitenkaan saaneet aikaan tykitettyä maantasalle.
Ukrainassa enemmän tuhoa, mutta lopputulos tulee oleen sama. (Ilkeästi sanottu mutta) Paremmat ja järkevämmät pärjäävät.
 
Rypäleitä saatu myös Kupyanskyn rintamalle. Ei vielä tässä vaiheessa ammuttu mutta perillä ovat.


Toisissa uutisissa ryssä valittaa että rypälettä sataa Bakhmutissa mutta tuo voi olla vain meriselitystä miksi menettävät asemiaan. Sinänsä juuri täällähän niiden odottaisi tulevan pian käyttöön kun ryssä/km2 on korkeimmillaan. Jossittelua: jospa nämä olisivat olleet Bakhmutin rintamalla jo joulukuussa... olisiko jäänyt Soledar ottamatta Wagnerilta?

 
Venäjällä ei ole veto-oikeutta YK:n yleisneuvostossa (turvallisuusneuvostossa on veto), joka tuon voisi antaa ja ohjeistaa olematta tekemissä mitenkään koko paskamaan kanssa...

eli... mikäli YK:n yleisneuvosto päättäisi laittaa lippunsa viljalaivoihin niin se saisi varmasti riittävästi ääniä kokonaisuudessa? Turvaneuvostolla ei ole mitn sanomista tähän. Tämähän olisi ruuantuotannon turvaamisen asia? Jos tätä ei tuo porukka tajua niin vittu kaikki vaihtoon heti... - ei voi olla niin, että joku maa voi jollain muka vitun oikeudella jättää toisia maita ruokkimatta? Voiko? - Noh, sanktiot pitää olla sitten sitä luokkaa, että ko. maa ei ole enää tekemisissä kokonaisuuden kanssa? - Mitenkä vittu on vaikeaa ymmärtää näin yksinkertaista asiaa?

Pahoittelut, vaikken pahoittele, kielenkäyttöäni...
Silti näin ei tule 99% varmuudella tapahtumaan. YK:lla on nyt ollut jo kohta puolitoista vuotta aikaa toimia. Jokainen ymmärtää, että Venäjä ei välittäisi lipuista, vaan keskittäisi voimat suoraan satamien ja viljainfran tuhoamiseen. Tämän estämiseen ainoa todellinen keino on käytännössä YKn merisaarto, joka vaatii neuvoston päätöksen.

Mielellään kyllä näkisin YKn liput jo ihan symbolisestä syystä.
 
Viimeksi muokattu:
Puolalaisen uutis/ajankohtaiskanavan näkökulmaa.

Poland caught a whole network of Russian spies. They planned to blow up Ukrainian aid trains​

Rock Rachon 20.07.23
Guests: Col. Jeffrey H. Fischer (ret.)

International security expert & analyst colonel Jeffrey Fischer (ret.) joined us on Rock Rachon on Thursday to talk about a large operation of the Polish special services, which recently captured a whole network of Russian spies in Poland. The likely task of this group was to destroy logistics - including trains carrying aid to Ukraine. If even one such action succeeds, it could trigger an open war between NATO and Russia...

Bringing you all the latest daily news and updates, TVP World is Poland's first English -language channel where you can find world news as seen from the Polish perspective and the latest news from the CEE region. Follow us on Twitter, Facebook, Instagram.

https://tvpworld.com/
https://www.facebook.com/tvpworldcom
https://twitter.com/TVPWorld_com
https://www.instagram.com/tvp_world/
 
Aziz the combat fighter ei pääse leikkimään SU-35:lla, koska Putleri ei luovuta teknologiaa niiden osien valmistamiseen tai huoltamiseen Iranissa. Eli luu käteen taitaa jäädä sinnekin Venäjän tukemisesta.

Hyvin mielenkiintoista, olen ollut viime syksystä lähtien (kun Shahed-136/131 alkoivat lentämään) siinä luulossa että tämä "kauppa" on toimituksia vaille valmis.

Toisaalta intialaiset oppivat 20 vuotta sitten että ryssä ei ole halukas luovuttamaan teknologiaa (transfer of technology) vaan pitäisi mieluummin ostaa panssarivaunut/hävittäjät/muu kalusto ryssän valmistamana, ryssän huoltamana ja tositilanteessa pitäisi vielä kuunnella, saako ostettuja aseita käyttää sodassa.

Eilen lainattiin toista lähdettä, jonka mukaan Iran olisi halunnut korvaukseksi droneista kultaa, mutta vaihtanut myöhemmin kantaa ja vaatinut dollareita. Ruplat eivät kuulemma kelvanneet. JOS rahasta on sovittu ja hävittäjien sekä mahdollisesti helikopterien myynti on toistaiseksi jäissä, niin mielenkiintoista nähdä, jatkuvatko Shahed-136/131 toimitukset miten kauan. Toistaiseksi ovat jatkuneet ja tehtaan perustaminen Venäjälle etenee, muutamien lähteiden mukaan ryssälässä "valmistettuja" olisi jo käytetty Ukrainassa. Oletan toistaiseksi seuraavaa: jos on käytetty, niin määrät ovat toistaiseksi olleet pieniä ja todennäköisesti kyseessä jonkinlainen esisarja, joka on valmistettu Iranin toimittamista komponenteista. Eli on päästy harjoittelemaan tuotantoa, mutta tehdas tuskin pyörii tällä hetkellä niin kuin sen on tarkoitus pyöriä.

-

Artikkelia lukiessa tuli mieleen, että kuulostaa siltä että ryssä olisi luvannut kuun taivaalta saadakseen mitä tarvitsi ja nopeasti, mutta pyörtänyt myöhemmin lupauksensa (ylläri). Tammi-, helmi- ja maaliskuussa 2023 Shahed-136/131 torjuntojen määrä pieneni rajusti. Mietin, voisiko tässä olla selitys eli Iran toimitti näitä varastoistaan (sekä arvatenkin uustuotantona) sovitun määrän mutta ne oli käytetty uuden vuoden tienoilla (Ukrainan ilmoituksen mukaan 750 kpl). Sitten on useiden kuukausien tauko, jonka aikana torjunnat ovat satunnaisia. Toisaalta torjuntojen määrät lähtivät kasvuun huhtikuun puolivälin jälkeen ja toukokuussa JA kesäkuussa ja heinäkuussa määrät ovat selvästi suuremmat taas.

Ukrainan ilmoitusten mukaan aikavälillä 2.1.2023 - 15.4.2023 he torjuivat 149 kpl Shahed-136-131 droneja. Tuo aikaväli on 103 päivää.

Vertailun vuoksi syksy 2022: ensimmäinen torjuntailmoitus on 20.9.2022, joten aikavälillä 20.9.2022 - 2.1.2023 Ukraina ilmoittaa torjuneensa 502 kpl näitä droneja. Tuo aikaväli on 104 päivää. Reznikov sanoi 3.1.2023 että Venäjä olisi käyttänyt vuodenvaihteeseen mennessä 660 kpl näitä droneja ja niitä olisi toimitettu 750 kpl. Spekuloin aikaisemmin, että jyrkkä pudotus dronejen torjuntojen määrissä alkuvuonna 2023 voisi tarkoittaa, että ryssä olisi käyttänyt koko tämän määrän 750 kpl uuden vuoden tienoilla ja syystä tai toisesta ei olisi saanut lisää (tai ei olisi käyttänyt niitä mitä sai). Toinen vaihtoehto olisi tämä: Reznikov puhuu totta ja ryssä olisi todella käyttänyt tuon 660 kpl uudenvuoden tienoilla. JOS heillä tuli tässä vaiheessa riitaa Iranin kanssa sovitusta hinnasta eikä uusia ole toimitettu, ovat saattaneet "säästää" alkuperäisestä toimituksesta jäljellä olevan 90 kpl ja käyttää niitä tammi-, helmi- ja maaliskuussa. HUOM: määrä ei täsmää torjuntojen kanssa ja Ukraina ei varmasti ole torjunut 100% laukaisuista eli todellinen käytetty määrä on suurempi. Tarkoittaisi sitä että näiden numerojen perusteella toimitukset olisivat joko jatkuneet pienimuotoisina tai sitten alkaneet uudestaan jossain vaiheessa (tätä voi haarukoida katsomalla Ukrainan ilmoituksia: milloin on torjuttu mikäkin määrä).

Kenties Iran lopetti suurtoimitukset varastoistaan ja suostui toimittamaan pelkästään uustuotantona valmistettuja? Tätäkin voi miettiä, oliko syynä riita hinnasta vai eivätkö tohtineet myydä enempää varastoista? Ehkä lähestyi kriittinen varaston taso, jotain pitää jäädä omaa käyttöä varten? Iranilla tuskin on pohjattomia varastoja, vaikka nämä ovatkin edullisia ja kohtuu yksinkertaisia laitteita. Tuollainen 750 kpl ei ole pieni määrä, vaikka osa siitä olisikin uustuotantoa.

Otan tuon Irania koskevan artikkelin tekstin talteen spoilerin taakse (artikkeli julkaistu 20.7.2023): LÄHDE

https://www.iranintl.com/en/202307203141

Iran Implies Collapse Of Deal To Buy Russia’s Su-35 Warplanes​

10 hours ago3 minutes
Author: Iran International Newsroom
Conflict - MilitaryIranForeign Relations

Iran’s defense minister has tacitly confirmed that the deal to buy long-sought Sukhoi Su-35 fighter jets from Russia has collapsed.

Mohammad-Reza Gharaei Ashtiani was asked on Wednesday about the status of the deal – which was purportedly finalized last year. He replied the country has the capability to produce the fighters domestically, suggesting a possible shift in plans.

Iranian officials announced on several occasions during the past few years that Russia would sell several Sukhoi Su-35 fighter jets to Iran, but such claims never yielded any results.

Ashtiani, who sounded reluctant to provide any details, said: "At some point, we made a deal for the purchase, but we came to the conclusion that we have the ability to produce (fighter jets) in the country." However, he also mentioned that the authorities are "investigating the situation" and could reconsider the purchase if deemed necessary.

Iran's Defense Minister Brigadier General Mohammad Reza Ashtiani

Iran's Defense Minister Brigadier General Mohammad Reza Ashtiani

In 2018, Iran said it had started production of the locally designed Kowsar fighter for use in its air force. Some military experts believe the jet is a carbon copy of an F-5 first produced in the United States in the 1960s.

Different scenarios have been speculated as to the reason behind the collapse of the deal with Russia. There are speculations that Israel may have influenced Russia's decision to withhold the advanced fighters from Iran. The American government has also expressed concerns about the extensive military cooperation between Russia and Iran, considering it potentially harmful to regional stability.

A more plausible explanation was given by aviation expert and author Babak Taghvaee, who said the obstacle is Russia's refusal to transfer crucial technology for producing Su-35 parts in Iran and providing knowledge for domestic maintenance for the next 30 years.

He cited Commander of the Iranian Army’s Air Force Brigadier General Hamid Vahedi as telling his sources that "for now, the General Staff of the Armed Forces has opposed procurement of Su-35SE multirole fighter jets from Russia as Russian government refuses to transfer technology for production of their parts in Iran as well as to provide the knowledge for maintaining the aircraft domestically for the next 30 years."

Sukhoi Su-35 jet fighters of the Sokoly Rossii (Falcons of Russia) aerobatic team fly in formation during a rehearsal for the airshow in Krasnoyarsk, Russia August 1, 2019.

Sukhoi Su-35 jet fighters of the "Sokoly Rossii" (Falcons of Russia) aerobatic team fly in formation during a rehearsal for the airshow in Krasnoyarsk, Russia August 1, 2019.

Taghvaee added that Russians want to sell only 25 Su-35Es previously ordered by Egypt without proper maintenance, weapons, spare part support and simulators.

“On the basis of the lessons learned from the sale and delivery of Su-30SM fighter jets to Armenia and the insidious decision of the Russian government for not allowing Armenians to operate them against Azerbaijan during the recent Karabakh war, it is highly possible that the untrustworthy Russians do the same to the Iranian air force in case of their intention for using Su-35SEs in war," he added.

In September, Vahedi said that buying Su-35s is on the agenda of the Air Force but the country has no plans to buy Sukhoi Su-30s, both developed from Sukhoi Su-27 which was a Soviet-origin twin-engine supermaneuverable fighter aircraft. Su-35 is single-seat but Su-30 is a two-seat, multi-role fighter. According to reports, the Army’s Air Force needs at least 64 aircraft, 24 of which will come from Egypt's order which remained undelivered due to US pressure on Cairo.

First parts of a Russian S-400 missile defense system are unloaded from a Russian plane at Murted Airport, known as Akinci Air Base, near Ankara, Turkey, July 12, 2019.

First parts of a Russian S-400 missile defense system are unloaded from a Russian plane at Murted Airport, known as Akinci Air Base, near Ankara, Turkey, July 12, 2019.

Iran has also expressed interest in obtaining other advanced military tech from its partner in crime such as air-defense system S-400, a mobile, surface-to-air missile system. Iran has supplied hundreds of kamikaze drones to Russia that have been used to target Ukraine's military and civilian infrastructure. Moscow denies that its forces use Iranian-built drones in Ukraine, although many have been shot down and recovered there.

Iran’s air force has only a few dozen strike aircraft: Russian jets as well as ageing US models acquired before the Iranian revolution of 1979. Instead, Iran has developed a variety of drones and missiles seen as a threat for other regional countries, especially Israel.

Earlier this week, the Israeli army successfully dropped bunker-busting bombs intended for the destruction of special trenches from its F-35 fighters, the Israeli Channel 14 reported, highlighting it as a clear message to Iran. Israel is the second country in the world after the US to test this capability, according to the report.
 
Vanha tuttu, ukrainalainen tykistöasiantuntija "Arty Green" taas pitkässä haastattelussa. Nämä olleet toisinaan hyvin mielenkiintoisia, varsinkin se ihan ensimmäinen palstalle nostettu noin vuosi sitten.

Kuuntelin vasta tuon ihan alkupuolen, jossa kommentoi kysymystä onko Ukrainan vastahyökkäys hidas. Hän sanoi, että riippuu mittarista. Onko vähän jos ryssä menettää tykkipatterin joka päivä?

Sanoo myös, että Zaporizzian alueella peltojen välisten metsäkaistaleiden etäisyys on keskimäärin 900 metriä. Tuo on usein etenemisen käytännön mittatikku. Tällä hetkellä saattaa mennä viikko-pari tällaiseen etenemiseen. Mutta mikäli ryssän rivit harvenevat ja logistiikka hapartuu jokaisen metsäkaistaleen jälkeen niin jossain vaiheessa saattaa sitten romahtaa.

Vähän siis tätä samaa mitä palstallakin läpikäyty. Siitä ei ole kai näyttöä että ryssän reservit olisivat olennaisesti huvenneet, vaikka joukkojen siirtoa onkin tapahtunut rintaman osien välillä.

 
Erityisesti jäsen @tulikomento ajatellen. Bakhmutin "Noita" varsin hyvässä tuoreessa englanninkielisessä haastattelussa. Kertoo että kranaatinheitinryhmien työ selvästi vaikeampaa hyökätessä. Ei usko sodan pikaiseen loppumiseen.

Mielenkiintoista kyllä pitää armeijaa tasa-arvoisempana kuin siviiliyhteiskuntaa.

 
Päivän luvut:
356196608_626492942997121_2538842225044470514_n.jpg
Tässä vielä suhteessa keskiarvoihin:

CategoryChange7d14d30dTotal
Personnel+680585.7562.9623.0469.2 (240690)
Tanks+45.14.54.28.1 (4133)
APVs+1510.39.710.315.8 (8080)
Artillery+1823.020.023.09.0 (4610)
MLRS-1.72.42.61.3 (692)
Anti-aircraft Systems+72.42.32.20.9 (440)
Aircraft----0.6 (315)
Helicopters--0.10.10.6 (310)
UAVs+1521.420.116.87.7 (3933)
Missiles+53.61.92.82.5 (1298)
Warships / Boats----0.04 (18)
Other Vehicles+1118.017.615.913.9 (7145)
Special Equipment+13.45.34.91.3 (686)
 
Tässä vielä suhteessa keskiarvoihin:

CategoryChange7d14d30dTotal
Personnel+680585.7562.9623.0469.2 (240690)
Tanks+45.14.54.28.1 (4133)
APVs+1510.39.710.315.8 (8080)
Artillery+1823.020.023.09.0 (4610)
MLRS-1.72.42.61.3 (692)
Anti-aircraft Systems+72.42.32.20.9 (440)
Aircraft----0.6 (315)
Helicopters--0.10.10.6 (310)
UAVs+1521.420.116.87.7 (3933)
Missiles+53.61.92.82.5 (1298)
Warships / Boats----0.04 (18)
Other Vehicles+1118.017.615.913.9 (7145)
Special Equipment+13.45.34.91.3 (686)
Kiitos näistä tilastoista! Antavat hyvin perspektiiviä näihin päivän lukuihin!

Nyt pomppaa hyvin silmään tuhotun ilmatorjunnan suuri määrä. Se lienee arvokasta tulevia F16 toimituksia ajatellen.
 
Kiinnostavaa on ollut suurpoliittinen kysymys, miksei Yhdysvallat avoimemmin tue Ukrainaa. Eteeni osui mielenkiintoinen Texas National Security Review artikkeli, jossa tätä on käsitelty 'Escalation Management' -käsitteen alla. Kirjoitus on huonosti jäsennelty, mutta fiksu. Yritin tähän tiivistää ja avata sanomaa. Uudelleenjäsennyksen lisäksi olen erikseen mainitsematta täydentänyt joitain omia huomioita.

--

Yhdysvallat on jo kylmän sodan ajoista Escalation Management -turvallisuuspolitiikan mukaisesti pyrkinyt palastelemaan epävarmuuksia (uncertainty) nuke-tasapainossa ja -riskeissä.

Escalation management on pitkäaikaista vakauden ja ennustettavuuden ylläpitoa. Se voi muuttua ajan kuluessa vastaamaan omia ja oletettuja vastustajan preferenssejä. Vastustaja ja USA ei ehkä itsekään tiedä omia preferenssejään ja rajojaan vaan tunnistavat ne itse viimekädessä vastustajan tekojen ja omien reaktioiden dynamiikan pohjalta.

Ydinasevaltioiden etu, doktriinit ja uhkaukset pyrkivät jättämään ydinaseiden käytön jossain määrin 'sattuman varaan', pyrkien hämärtämään todelliset punaiset viivat. Jo siksikin, että tilanteet, kriisit ja sodat ovat aina ainutkertaisia. Joten doktriinin laatija ei tosiasiassa itsekään tiedä, missä tilanteessa käyttökynnys ylittyy.

Thomas Schelling, Yhdysvaltalainen kylmän sodan aikainen turvallisuusstrategisti, 1959: ”The nuclear threat has an element of, I may or I may not, and even I can’t be altogether sure. The final decision is left to 'chance'” (projected uncertaintity).

Toisaalta Shelling muiden muassa esitti, ettei nukeilla ole sodassa käyttöä. Ne ovat ensisijassa politiikan instrumentteja välttääkseen sodan toisen ydinasevaltion kanssa. Ne eivät ole sotilaan työkaluja, koska MAD.

Kylmän sodan aikaan USA perustellusti päätteli, ettei se pystyisi oikea-aikaisesti konventionaalisesti vastaamaan ryssän panssarilauttojen hyökkäykseen Eurooppassa. Konventionaalisen voiman projisointi veisi aikaa, jonka ryssä käyttäisi etenemällä. Siksi USA:kaan ei ole missään nuke-doktriinissaan poissulkenut ensikäytön mahdollisuutta. Ei edes viimeisimmässä nuke-review'ssä 2022. Myöskin ryssä on jättänyt ensi-iskumahdollisuuden ohjesääntöihinsä.

Kylmän sodan keskellä Schelling kehitteli ydinasestrategian joka jättäää viestissään osan epävarmaksi: “These threats is that, although one may or may not carry them out if the threatened party fails to comply, the final decision is not altogether under the threatener’s control."

Schelling ymmärtää tämän strategian vaarat. MAD teki maailman turvallisemmaksi konventionaalisille proxy-sodille, kunhan kumpikin osallinen ydinasevaltio pidättäytyi nuke-eskalaatiosta - siis noudatti sovittua. Mutta edes proxysota ei ole turvallinen nuke-valtioiden välillä, koska se sisältää aina riskin eskalalaatiosta. Shelling sanoi, ettei nuken pointti ole voittaa sotaa vaan olemassa olollaan aiheuttaa epävarmuutta vastapuolelle ja siten rajoittaa tämän toimintavapauksia.

Kylmän sodan viesti oli: uskottava nuke-kapasiteetti, uskottava sitoutuneisuus, uskottava vastaiskukyky.

Nuke-varustelukilvan periajatus oli siirtää kauhun tasapainon epävarmuus vastapuolelle, jopa silloin kun se näyttää järjettömältä(, koska seuraukset).


Edellisen vuoksi nuke-valtioilla on vaikeuksia ylipäätään uhata nukeilla uskottavasti, koska eskalaatiomahdollisuus, joka on MAD-riski myös uhkailijalle. Uhkailut eivät lähtökohtaisesti ole uskottavia. Ydinasevallat tasapainoilevat varmuuden ja epävarmuuden (certainty/uncertainty) välillä.

Nukeriskejä on siis pyöritelty jo 50-luvulta lähtien läpi kylmän sodan ja se vaikuttaa yhä voimakkaasti nykyiseen ajatteluun USA:ssa Ukrainan tukemisessa. Epävarmuuksien ja eskalaatiomahdollisuuden vuoksi on sittemmin luotu joukko kansainvälisiä sopimuksia - nukeihinkin liittyen - luottamuksen lisäämiseksi.

Sopimukset ja julkiset doktriinit ovat perusta, mutta niissä on aina aukko kun laatija on vaikeiden valintojen edessä. Epävarmuus ja ennustamisen vaikeus lisääntyy kun valtiot rikkovat normeja ja sääntöjä, kuten ryssä Ukrainaan hyökätessään. Tällöin vastustajan tosiasiallisia tavoitteita, toiminnan ja reaktioiden rajoja ei tunneta. Silloin joudutaan tulkitsemaan, arvioimaan vastustajaa ja ehkä jossain määrin projisoimaan omia yleistettävissä olevia doktriineja ja toimintatapoja oman pohdinnan tueksi.



Ytimien Escalation Managementista on siis USA:lla vuosikymmenien historia. Ehkä myös painolasti. Escalaton management on jatkuva prosessi, jolla on epäselvät rajat.

Bidenin hallinnolla on aito huoli polusta, joka voisi johtaa ytimiin. USA ja ryssä eivät ole ikinä olleet suoraan vastakkain ja tätä halutaan välttää viimeiseen asti. Sillä ryssä ei tunnetusti pärjää konventionaalisesti, joten ryssän ytimet ovat mahdollisia yhteenottokierteen lopputuloksena.

USA tuntee ryssän ulkopolitiikan kirjoittamattoman ajatuksen: 'eskaloi de-eskaloidaksesi'. Tarkan ja aidon punaisen viivan tunnistaminen on vaikeaa. Biden, oikeutetusti, ajattelee omalla turvallisella mantereellaan kansalaistensa ensisijaista etua. Ytimien käyttö ylipäätään, vaikkei kohdistuisi Yhdysvaltoihin, olisi militääristrateginen katastrofi, sillä se romuttaisi ydinaseiden osalta sääntöpohjaisen maailman ja avaisi pandoran lippaan, jonka jälkeen turvallisuusstrategioiden ja niiden käytännön rajojen määrittely muuttuisi vaikeaksi.

Biden siis tasapainoilee Ukrainan auttamisen ja eskalaatiomahdollisuuden rajalla, ammentaen kylmän sodan aikana alkaneesta konfliktinhallintateoriasta, haluten pysyä konfliktin turvallisella puolella.



24.2.22 ryssähyökkäyksen yhteydessä putler komensi ydinjoukot valmiuteen, ja esitti ydinuhkailun jos länsi osallistuu. Ytimet ovat USA:lle korkean prion huolenaihe. Tästä Schelling puhui: vaara, jos ydinkontrolli menetetään. Kuitenkin, etenkin ryssän tapauksessa oleellista ovat teot, ei sanat. Ytimiä ei otettu varastoista. USA:lle vaaran merkki on jos ryssän nuke-retoriikka muuttuu teoiksi: nukeja aletaan siirtämään luolista. Näin ei ole tapahtunut. Certainty on siltä osin pysynyt.

Vuodesta 2010 ryssä on doktriinissaan siirtynyt yhä enemmän nuken varaan. Doktriini sanoo: jos ydinaseisku tai valtion olemassaolo on vaarantunut. Mikä on Ukrainan sodan kehityksen osalta liipaisin? Onko 1917 WW1 jälkeinen vallankumouksen kaltainen putlerin aseman uhka eksistentiaalinen? Kuitenkin ryssäjohtajat puhuvat Naton proxysodasta paikallisessa erikoisoperaatiossa. Entä jos tämä johtaa strategiseen tappioon? Vaikka doktriinit sanovat yhtä, eivät tosielämän tilanteet sodassa noudata ohjesääntöä – eivät yksittäisellä taistelijalla kuin eivät poliittisessa johdossa.


Viime vuoden syksyllä CIA pomo Burns sanoi, että USA ottaa ryssän nukesapelinkalistelun vakavasti. ”Ydinuhkailua emme voi ottaa kevyesti – toisaalta emme saa antaa niiden lamauttaa ja estää toimia”.

Samoihin aikoihin jännitteitä purkaakseen Milley ja Gerasimov pitivät pitkän puhelun, jossa keskusteltiin mm ryssän ydindoktriinista ja mitä se tarkoittaa Ukrainassa. Se jossain määrin vähensi jännitteitä ja pelkoja. Mutta neuvonpidon pitivät ehkä kollegiaalisesti toisiaan kunnioittavat korkeat kenraalit, eivät poliittiset johtajat. Kenraaleilla ei viimekädessä ole päätösvaltaa.

Tämän jälkeen USA julisti, että jos ryssä käyttäisi ytimiä, olisi vastaus konventionaalinen, mutta ryssälle kuolettava (grave consequencies). Tavoitteena viestiä välitöntä de-eskalaatiota, jonka lisäksi olisi odotettavissa (lähes?) yksimielinen kansainvälinen tuomitseminen, ml Kiina ja Intia. Todennäköisesti myös ryssälän sisältä arvostelua ja tuomioita. kreml olisi eristetty.

USA:n (/Naton) konventionaalisen vastauksen idea olisi siis USA:n Escalation Management -ajatus; päättää eskalaatiospiraali turvallisesti, toivottavasti ilman ytimien jatkokäyttöä. Tämä vastauskeksintö -- konventionaalinen ja kansainvälinen -- on USA:n turvallisuuspolitiikassa uusinta uutta, eikä aiemmin käytetty. Se on ilmeisesti toiminut tähän mennessä.

Sillä viime lokakuun lopussa putler puheessaan sanoi ettei suunnittele ytimiä, “We see no need for that. There is no point in that, neither political nor military.” Hän toisti sanomansa kuukausi sitten nyt kesäkuussa: ”Russia had no need to use nuclear weapons unless the territorial integrity and sovereignty of the state, the existence of the Russian Federation, were threatened.” (jättää tarkoituksella rajat epäselväksi – kuten aiemmin kuvattu nukeuhka-idea, tarkoituksena uncertaintity). Nuket näyttävät siis olevan ryssälle liian suuri riski edellä kerrottujen asetettujen reunaehtojen vuoksi.

USA:n vuosikymmenien strateginen nuke-osaaminen ehkä on tuottanut tulosta – USA:n näkökulmasta – mutta Ukraina kärsii aseavun hitaudesta.



USA:ssa on siis huoli ydinaseturvallisuudesta.
Biden lausui:

“We do not seek a war between NATO and Russia.”

“So long as the United States or our allies are not attacked, we will not be directly engaged in this conflict, either by sending American troops to fightin Ukraine or by attacking Russian forces.”

“the United States will not try to bring about his [Putin’s] ouster in Moscow.”

“We are no couraging or enabling Ukraine to strike beyond its borders.”

Mutta varmuudeksi biden jatkoi: “Any use of nuclear weapons on any scale would be completely unacceptable to the United States as well as to the rest of the world and would entail severe consequences.”

Avril Haines (director of national intelligence) nyt toukokuussa: putler tietää olevansa häviämässä sodan Ukrainassa ja uskoo Naton olevan tosiasiallisesti väliintulemassa tai tulossa.


Edellä sanotun vuoksi USA on omaksunut Ukrainan tukitavan 'Learning by doing' hakemalla aseavulle turvallisia rajoja.

Aluksi kieltäydyttiin lentokieltoalueesta, koska silloin ennenpitkää väistämättä USA/Nato olisi pudottanut ryssäkoneen tai toisinpäin – riskinä eskalaatiospiraali. Sen jälkeen vähitellen on toimitettu yhä raskaampia ja tehokkaampia asejärjestelmiä. Joka kerran jälkeen on tarkaan seurattu ryssän reaktioita. Kun ei ole seurannut kuin (nuke)retoriikkaa sekä kiivaampia sotatoimia vain Ukrainassa, on voitu antaa lisää.

Hyökkäystä puolitoista vuotta myöhemmin on tähän mennessä toimitettu paljon sellaista mitä ei olisi uskallettu 24.2.2022. Oleellista USA:lle on, ettei ryssä ole tosiasiallisesti nostanut nuke-joukkojen valmiutta ja ennenkaikkea ettei nukeja ole kiikutettu varastoista. Tämän vuoksi USA on rohkaistunut lisäämään tukea. Kuitenkin koko ajan tarkaan seuraten missä mennään eskalaatioriskin osalta. Tärkeää on ollut USA:lle myös, että Ukraina on noudattanut asetoimituksille asetettuja ehtoja. USA ei edelleenkään eskalaatioriskin vuoksi salli, että Ukraina iskee ryssäalueelle sen toimittamilla aseilla. Ukrainan omilla aseilla USA ei aseta rajoituksia.


Siinä mielessä ryssän ynudinuho on siis epäonnistunut, että länsi toimittaa yhä aseita, vakauden (USA:n näkökulmasta) säilyttäen. Kuten sanottua länsi, USA:n johdolla, noudattaa Bidenin reunaehtoja 'Learning by doing' yhä laajentaen asetoimitusten kirjoa ja määrää. Mutta seuraten, reagoiden ja säätäen. Tavoitteena, ettei eskalaatiota Ukrainan ulkopuolle.

Learnin by doing on siis ollut johtoajatus USA:ssa Ukrainan tukemisessa. Ainakin se on onnistunut, sillä ryssä on pysynyt Ukrainassa ja konventionaalisilla. Jutun kirjoittaja näkee tämän onnistumisena, sillä tässä ainutkertaisessa sodassa yksikään ulkopolitiikan tutkija ja strategisti ei olisi osannut piirtää tuen reunaehtoja ennen sotaa, pelkän turvallisuuspolitiikkateorian perusteella.



Mikään strategia kuten Learning by doing ei ole riskitön eikä kustannukseton.

1) riski USA:n näkökulmasta on, että ryssän viimeinen raja tulee pragmaattisessa ja inkrementaalisessa kehityksessä ylitetyksi, johtaen eskalaatioon. Vaikka Leaning by doing on varovainen, siihen sisältyy riski ettei kehityksen kehittyessä huomaa ylittävänsä rajan. Etenkin koska sotatilanteessa aiemmin lausutut rajat eivät säily vakiona vaan muuttuvat sotatilanteiden muuttuessa.

2) kustannuksia taasen aiheutuu aseiden varovaisesta ja hitaasta toimittamisesta, joka antaa ryssälle aikaa jokaisen asetoimitusstepin taklaamiseen. Jokainen viivytys, vaikka toimituspotentiaalia olisi, hyödyttää ryssää. Kriitikot sanovat, ettei ryssä ikinä oikeasti edes harkinnut/harkitsisi nukeja. Toinen kriitikoiden argumentti on, että hidas asetoimitus, erityisesti pitkät puikot, aiheuttaa Ukrainassa siviilitappioita (vaikkei jutussa mainittu myös sotilastappioita – he olisivat siviilejä ilman hyökkäystä)

3) moskovassa voidaan yhtäkkiä keksiä muuttaa ydindoktriinia, vaikkei inkrementaalista tukea olisikaan.

4) ryssä tiedostaa konventionaalisen sotavoimansa suorituskyvyttömyyden ja päätyy hakemaan kadonnutta voimaansa nukeista. Jo 2010 ryssä (ilmeisesti tunnusti alivoimansa Natoon ja) siirsi doktriinissaan focusta nukeihin.



USA:n näkökulmasta pelko; entä jos (kun) ryssä häviää:

a) Psykologisessa empiirisessä tutkimuksessa havaittua: kun ihmiset kohtaavat tiettyjä merkittäviä menetyksiä/tappioita he ovat valmiita ottamaan enemmän riskejä sen välttääkseen.

b) ryssän nuke-uhkausten huono menestys: moskova ei osannut odottaa lännen/naton vahvaa reaktiota Ukraina-hyökkäykseen. Yhdysvaltalainen tutkija näkee, että ryssäarmeijan huono suoriutuminen yhdessä lännen vastaukseen pakottaa ryssän sopeuttamaan strategista ajatteluaan. Se saattaa tarkoitaa nukemerkityksen kasvua. Jutussa nimeltä mainitsematon ryssän 'flagship journal of general staff' on julkaissut vuoden aikana ennennäkemättömän paljon artikkeleita ydinsasesuojasta ja ydinsodasta. Erityinen huoli sotilaslehdessä on ryssän ydinaseuskottavuudesta ja -kapasiteetista.

c) Sodat muuttavat rajoja. Eivät ainoastaan maantieteellisiä rajoja vaan myös psykologisia rajoja ja doktriineja. Ohjesäännöt ja puitteet sodan alkuvaiheessa saattavat olla valideja, mutta sitten ehkä eivät koska taistelukentän kaaos ja tappio välittyy myös sodanjohtoon ja sen dynamiikkaan.



Tämä ei toki ole läheskään kaikilta osin mielipiteeni, mutta referaatti hyvästä, mutta helvetin huonosti jäsennellystä artikkelista, josta toivottavasti sain edes hitusen tiiviimmän. Tämä ehkä luotaa, miten USA:ssa, tai sen poliittisessa johdossa, Ukrainan asia mahdollisesti nähdään. Ainakin nähdyn perusteella mielestäni tässä on järkeä.

Ukrainan pidäkkeetöntä tukemista siis varjostaa kylmän sodan strateginen perinne ydinasetasapainon 'Escalation Managementista'.
Arvostelen USA:n verkkaista tukea Ukrainalle, mutta joku toinen voi nähdä Learning by doing -menetelmän vastuulliseksi.
USA:n toimintaan vaikuttaa pitkäaikainen strategia ydinaseiden kanssa mutta kyllä tässä on katsottu millä sinne maaliin päästään. Näin yli vuoden kokemuksella tilanne on se että ryssä ei ole luovuttamassa vaan kaivaa aina vain enemmän massaa varastoista. Nopea takaisinlyönti olisi vain johtanut uuteen kuukausien ryhmittymiseen ja hyökkäykseen. Ainoa tapa saada ryssä taas rauhoittumaan on tappaa ne ryssät massoissa pois. Niin kauan kuin ryssällä on kykyä hyökätä niin se hyökkää. Massaa ryssä pystyy keräämään kohtuullisen nopeasti joten ainoa tapa pitää tilanne stabiilina on polttaa sitä massaa pois nopeammin kuin mihin ryssä kykenee.

Nopea isku ryssän poistamiseksi olisi vaatinut sitten sen iskukyvyn ylläpidon vuosiksi tai pysyvästi, muuten sieltä yritettäisiin uudestaan. Ukrainan omalta kannalta vaihtoehdot on vähissä, ainoa ratkaisu on tuhota ryssän sotilaallinen kyky, muuten rauhaa ei tule. Lännessä on ollut syvä rauha pitkään joten aseapua ei vain tule määräänsä enempää, koska on poliittisesti mahdotonta ajaa minkään maan taloutta kuralle Ukrainan avun vuoksi.

Reaaliteetit on ikäviä mutta niiden kanssa joutuu elämään.
 
Tässä kun viimeaikoina on "surkuteltu" ryzzän linnoitettujen asemien läpäisyn haasteita, niin itselläni on pyörinyt mielessä sellainen skenaario, että ryzzän annettaisiin saada kunnon läpimurto ja kiila syvälle.

Mihinpä länsivaunut ja koulutetut joukot sopisivatkaan paremmin kuin liikkeessä olevan kiilan kurittamiseen.

Toki siviilien evakuoinnista alueelta pitää huolehtia ja omaisuus vahingot tulevat ryzzän jäljiltä olemaan mittavat, mutta sellaista se valitettavasti on..
Näyttää olevan melkoisen hankalaa sitä rysyä ajaa pois niiltä alueilta mitkä se on itelleen saavuttanut niin kyllä on parempi ettei sille anneta yhtään enempää maata ja soisi tämän nykyisen doktriinin "päästetään syvyyteen ja kulutetaan" joutavan nyt Ulrainan tilanteen takia uuteen arviointiin Suomessa. 🙄
 
Vanha tuttu, ukrainalainen tykistöasiantuntija "Arty Green" taas pitkässä haastattelussa. Nämä olleet toisinaan hyvin mielenkiintoisia, varsinkin se ihan ensimmäinen palstalle nostettu noin vuosi sitten.

Kuuntelin vasta tuon ihan alkupuolen, jossa kommentoi kysymystä onko Ukrainan vastahyökkäys hidas. Hän sanoi, että riippuu mittarista. Onko vähän jos ryssä menettää tykkipatterin joka päivä?

Sanoo myös, että Zaporizzian alueella peltojen välisten metsäkaistaleiden etäisyys on keskimäärin 900 metriä. Tuo on usein etenemisen käytännön mittatikku. Tällä hetkellä saattaa mennä viikko-pari tällaiseen etenemiseen. Mutta mikäli ryssän rivit harvenevat ja logistiikka hapartuu jokaisen metsäkaistaleen jälkeen niin jossain vaiheessa saattaa sitten romahtaa.

Vähän siis tätä samaa mitä palstallakin läpikäyty. Siitä ei ole kai näyttöä että ryssän reservit olisivat olennaisesti huvenneet, vaikka joukkojen siirtoa onkin tapahtunut rintaman osien välillä.

No niin, ompas vain haastateltava lukenut MP.nettiä tarkoin, hatun nosto siitä.

Sieltä tuli "Sammakon keitto" eli lännen aseapu on hiljalleen kasvavaa, jotta sammakko ei tajuakaan että sitä hiljalleen keitetään.

Sieltä tuli myös Ukrainan tavoite saada ryssät tykistön kantamalle eli paineen luominen etulinjaan laajasti pakottaa tuomaan joukkoja lähemmäs jolloin sitä jauhetaan tavanomaisella tykistöllä hiljalleen kärsivällisesti pois samalla huolehtien vastatykistötoiminnalla että Venäjä ei voi vastata samalla tavalla.
Korostaa isojen putkien sekä ylipäätään heitinten merkitystä, lukumäärät ovat muuttuneet Ukrainan kannalta oleellisesti paremmaksi mutta vieläkin tarvitsisivat enemmän ja erityisesti ammuttavaa enemmän.
Nostaa esille, että ryssät ovat saaneet selvästi suurempia määriä drooneja, Lancet ja FPV etunenässä.
Mielenkiintoisia näkemyksiä poliittisista kiemuroista ja ajattelee vähän kuten itsekin, että usein on useampia vaikuttimia ja vaihtoehtoja taustalla kuin yksi jokin hirveän selkeä syy liittyen esimerkiksi Kokin juhannusseikkailuun.


Tuohon laittamaasi videoon Noidasta ❤️, kommenttina vain että tarvisivat kyllä 120 mm heittimet, noilla 82 mm pitää jokatapauksessa olla koko ajan muutaman kilometrin päässä etulinjasta, 120 mm sais parisen kilsaa heti etäisyyttä, mutta voihan se olla että nämä ampuvat pikkuheittimillä sitä aivan lähitukea hyökkääville joukoille.

Kolmas asia, joka tuli just mieleen näitä karttoja katsoessa, että tämä hidas eteneminen sekä ajoittainen peruuttelukin todennäköisesti on Ukrainalta aika ovelaa. Nyt kun siellä on niitä valtavia miinakenttiä nykyisen etulinjan sekä ryssien pääpuolustuslinjan välillä niin miten ne saa parhaiten esille: no seuraamalla drooneista missä ryssät itse kulkevat. Eli pitää jauhaa hiljalleen eteenpäin ja katsoa mitä reittejä venäläiset tuovat vahvistuksia, mistä hyökkäävät ja mistä huoltavat, siellä ei ole miinoja. Kun noista on riittävästi dataa kartoilla niin on helpompi edetä se 900-1800 m kerrallaan eli yksi tai kaksi pellonmittaa ja saada sitten taas uusi alue tarkkailun alle ja raivata niitä miinoja oman selän takana paremmassa rauhassa.



Pitää vielä lisätä, että tällaiset uutiset johtavat alla näkyviin tapahtumiin.


https://twitter.com/region776/status/1682290972481429505?s=19

Eli ryssät lukevat uutisia ja heidän mielessään uhkakuvat 4-6 kk päästä ovat suuremmat kuin nyt, mikä tavallaan ohjaa heitä hyökkäämään nyt, vaikka siinä ei realiteetit tunnustaen olisi mitään järkeä. Pitää silti yrittää jotain koska Uudenvuoden tienoilla maailma näyttää heille vielä helvetin paljon synkemmältä.
 
Viimeksi muokattu:
USA:n toimintaan vaikuttaa pitkäaikainen strategia ydinaseiden kanssa mutta kyllä tässä on katsottu millä sinne maaliin päästään. Näin yli vuoden kokemuksella tilanne on se että ryssä ei ole luovuttamassa vaan kaivaa aina vain enemmän massaa varastoista. Nopea takaisinlyönti olisi vain johtanut uuteen kuukausien ryhmittymiseen ja hyökkäykseen. Ainoa tapa saada ryssä taas rauhoittumaan on tappaa ne ryssät massoissa pois. Niin kauan kuin ryssällä on kykyä hyökätä niin se hyökkää. Massaa ryssä pystyy keräämään kohtuullisen nopeasti joten ainoa tapa pitää tilanne stabiilina on polttaa sitä massaa pois nopeammin kuin mihin ryssä kykenee.

Nopea isku ryssän poistamiseksi olisi vaatinut sitten sen iskukyvyn ylläpidon vuosiksi tai pysyvästi, muuten sieltä yritettäisiin uudestaan. Ukrainan omalta kannalta vaihtoehdot on vähissä, ainoa ratkaisu on tuhota ryssän sotilaallinen kyky, muuten rauhaa ei tule. Lännessä on ollut syvä rauha pitkään joten aseapua ei vain tule määräänsä enempää, koska on poliittisesti mahdotonta ajaa minkään maan taloutta kuralle Ukrainan avun vuoksi.

Reaaliteetit on ikäviä mutta niiden kanssa joutuu elämään.
Hyvä kirjoitus. Ja tästä pääsee aasinsiltana eteenpäin että sota tulee jatkumaan kauan. Tämä vuosi menee heittämällä ja veikkaan että ensikin vuosi. Tiukassa on ryssä tuolla ja vaikka häipyisivätki pois niin en usko että jättäisivät hommaa siihen. Kyllä se vaatii vaan nyt jonku vallankumouksen (prosentit tälle 1%) tai sitten tämä miekkailu on tullut jäädäkseen useammaksi vuodeksi. Vittumainen on tilanne ei siitä pääse mihinkään.
 
Näyttää olevan melkoisen hankalaa sitä rysyä ajaa pois niiltä alueilta mitkä se on itelleen saavuttanut niin kyllä on parempi ettei sille anneta yhtään enempää maata ja soisi tämän nykyisen doktriinin "päästetään syvyyteen ja kulutetaan" joutavan nyt Ulrainan tilanteen takia uuteen arviointiin Suomessa. 🙄
Muistan joskus lukeneeni jonkun II Maailmansodan aikaisen anekdootin saksalaiselta isommalta komentajalta joka kiteytti ettei venäläistä saa päästää kaivautumaan, koska sen jälkeen se hätistäminen pois kolostaan vaatii suhteettoman paljon enemmän voimavaroja mitä liikkuvassa sodankäynnissä. Ihan yleispätevä eikä koske pelkästään venäläisiä.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top