Ukrainan konflikti/sota

Alkuperäisartikkelin perusteella Venäjän voimissa haluttaisiin käynnistää liikekannallepano ja täydet sotatoimet.


"Does this mean that the military or the FSB has concluded that the war, with its enormous casualties and incompetent direction, was a mistake? The short answer is no, quite the opposite.

Russia’s military believes that limiting the war’s initial goals is a serious error. They now argue that Russia is not fighting Ukraine, but NATO. Senior officers have therefore concluded that the Western alliance is fighting all out (through the supply of increasingly sophisticated weaponry) while its own forces operate under peacetime constraints like a bar on airstrikes against some key areas of Ukraine’s infrastructure. In short, the military now demands all-out war, including mobilization."
Jäädytetty sota pariksi vuodeksi vallatuille alueille. Venäjä käskee kaikki asevelvollisuusikäiset miehet armeijaan ja reserviä ruvetaan kertausharjoittamaan. Lisäksi yritetään saada Neuvostoliiton aikaiset varastoaseet edes välttävään kuntoon. Parin vuoden kuluttua käydään Ukrainan kimppuun massan voimalla. Siinä Puten Plan D.
 
According to a report by Spiegej, Germany intends to transfer its Gepard self-propelled anti-aircraft gun (SPAAG) to Ukraine. Spiegel added that an announcement will be made at Ramstein Air Force Base today regarding the transfer and training of Ukrainians to operate the PzH 2000 155 mm self-propelled howitzer that the Netherlands is donating to Ukraine. KraussMaffei Wegmann, the manufacturer of the Gepard, had indicated in February that 50 units is ready for transfer after undergoing some repairs.

More than a dozen European allies will get nearly $400 million in new US grants to buy American military hardware to backfill weapons the have donated to Ukraine from their own stockpiles, the State Department announced Monday. Of more than $700 million in newly announced aid for Ukraine, $391 million in Foreign Military Financing is for 15 allies in Central and Eastern Europe and the Balkans, while another $322 million is for Ukraine forces to “transition to more advanced weapons and air defense systems,” State Department Ned Price said in a statement.
defenceindustrydaily
 
Sweden and Finland are, countless reporters and commentators tell us, about to give up their neutrality when they submit membership applications to NATO next month. One part of this statement is correct: the two neighbors and geopolitical sisters are expected to apply for NATO membership in mid-May. But they’re not neutral. The two countries relinquished their neutrality when they joined the European Union in the 1990s. Being neutral, in fact, has little to do with being a member of NATO. That’s important to consider when discussing Ukraine’s eventual future.
In 1995, Sweden and Finland finally made the leap after having remained outside, together, for many years. In the case of Finland, the long wait was necessitated partly by its post-World War II “friendship treaty” with the Soviet Union. And in the case of Sweden, the country wanted to proudly chart its own course outside any alliances. It wanted to be neutral.

Yes, the EU would hardly be in a position to militarily avenge an armed attack against one of its member states. But Article 42.7 means its members are not neutral, even though Ireland likes to present itself as such and even though media and commentators like to smack the neutrality label on Sweden and Finland (and Austria). That matters a great deal, and not just concerning Sweden and Finland. Consider Ukraine. In recent weeks, President Volodymyr Zelenskyy has suggested he’s willing to forgo NATO membership for Ukraine. This represents an offer to Russia in a potential peace agreement and a recognition of the reality that a NATO membership bid may not be successful.

But remaining outside NATO would not leave Ukraine stranded. The country has a viable chance of entering the EU, albeit not in the near future. That would give it 27 countries committed to coming to its aid. And Ukraine could form a mutual-assistance community with other neighbors. Consider Georgia and Moldova.

There are still neutral countries in the world. Switzerland only joined the United Nations in 2002 and is, of course, a member of neither the EU nor NATO. But Sweden and Finland are not neutral. And unlike Finland after World War II, Ukraine won’t face enforced neutrality whenever this war ends—because Russia is not in a position to block an EU membership bid. Words matter.
Mielenkiintoinen mielipide harmaan alueen asiantuntijalta.
 
Perustele vielä miksi se olisi muulle Euroopalle etu että Sveitsi säilyisi paikkana missä voi neuvotella diktaattorin johtaman totaalisen epäluotettavan persläpimaan kanssa?

Jossain vaiheessa väistämättä, oli lopputulos mikä tahansa, mennään neuvottelupöytään, ellei molempien Koreoiden tapaan sovita vaan aselepoa ja eletä de jure edelleen sotatilassa.

Venäjä tietysti haluaa neuvottelut ja rauhansopimuksen teon Minskiin, mutta sitä ei Ukraina tietenkään voi hyväksyä, koska Venäjä on käyttänyt Valko-Venäjän maaperää sotatoimiinsa ja on siten kaikkea muuta kuin neutraali pelikenttä. Lisäksi Minskiin menemisessä olisi varsin ilmeiset huolet Zelenskyin turvallisuudesta.

Venäjä taas ei tule hyväksymään rauhansopimuksen neuvottelua ja tekoa maassa, jonka se on julistanut vihamieliseksi itselleen. Sillä listalla on jo koko Eurooppa lukuun ottamatta Sveitsiä sekä muutama Venäjälle myötämielinen maa, jotka eivät taas käy Ukrainalle.
 
“Artillery is a specific item that the Ukrainians asked for because of the fighting that they expect is going to occur in the Donbas,” Pentagon spokesman John Kirby told reporters April 18. “The terrain lends itself to the use of artillery, to long-range fires, as we call it. And we know that the Russians also believe the same thing, because we're seeing them move artillery units into the Donbas as well. And so we want to give the Ukrainians every bit of advantage that we can.”

The need—if not the exact circumstances—has been foreseen for several years by senior U.S. military and defense leaders, who said the Pentagon itself would need more artillery to deter Russian and China. The Army has called new artillery a priority since 2017. But U.S. service leaders have since argued over who should get the mission, and the money.

One year ago, a top Air Force general argued that the job and the funds should belong to his service. “I just think it’s a stupid idea to go and invest that kind of money that recreates something that the [Air Force] has mastered and that we’re doing already right now,” said Gen. Timothy Ray of Global Strike Command.

Some scholars agreed, arguing that the Army was wrong to request so much new surface-to-surface weaponry. Then-Vice Chairman of the Joint Chiefs Gen. John Hyten, an Air Force general himself, weighed in to say that it was important that all service branches had the coveted capability.

The Air Force’s argument, however, appears to have left out at least one consideration: the defensive needs of U.S. allies and partners. Now the United States is sending two military assistance security packages that include 90 155mm M777 howitzers from the Army and Marine Corps, and thousands of rounds of munitions for Ukrainians to fight Russian forces. President Joe Biden is not sending the U.S. Air Force.

Here’s a look at why these artillery pieces are a top request by Ukraine and how they are used on the battlefield.

jenkit ja USAF perseily :cool:
 
Jossain vaiheessa väistämättä, oli lopputulos mikä tahansa, mennään neuvottelupöytään, ellei molempien Koreoiden tapaan sovita vaan aselepoa ja eletä de jure edelleen sotatilassa.

Venäjä tietysti haluaa neuvottelut ja rauhansopimuksen teon Minskiin, mutta sitä ei Ukraina tietenkään voi hyväksyä, koska Venäjä on käyttänyt Valko-Venäjän maaperää sotatoimiinsa ja on siten kaikkea muuta kuin neutraali pelikenttä. Lisäksi Minskiin menemisessä olisi varsin ilmeiset huolet Zelenskyin turvallisuudesta.

Venäjä taas ei tule hyväksymään rauhansopimuksen neuvottelua ja tekoa maassa, jonka se on julistanut vihamieliseksi itselleen. Sillä listalla on jo koko Eurooppa lukuun ottamatta Sveitsiä sekä muutama Venäjälle myötämielinen maa, jotka eivät taas käy Ukrainalle.
Eiköhän Israel tai Turkki kävisi molemmille.Tai sitten joku muu. Se ei ole paikasta kiinni vaan tahdosta.
 
Unless things change, and soon, the United States may be far less fortunate in a future conflict. Put bluntly, although the United States and its allies have been able to resupply Ukraine, the United States cannot count on similar help should the roles be reversed. U.S. allies’ stocks of precision weapons are limited, and they may have an urgent need for these munitions in a future coalition conflict.

The United States will also need large numbers of longer-range weapons like the Joint Air-to-Surface Standoff Missile – Extended Range (JASSM-ER) and Long-Range Anti-Ship Missile (LRASM) that are not as widely available as the Javelin and Stinger are today. It is thus imperative for the United States and its allies to both increase their munitions capacity and adopt innovative approaches to munitions production.

The war in Ukraine is but the most recent reminder that 21st century warfare is munitions intensive. As NATO found out in its 2011 air campaign over Libya, and as Saudi Arabia and the United Arab Emirates discovered in their war against the Houthis in Yemen, military operations against even relatively unsophisticated adversaries can require the use of large quantities of precision weapons. As recently as 2015, the U.S. Air Force ran dangerously low on Hellfire air-launched missiles in its campaign against ISIS.

The effectiveness of precision weaponry against invading Russian forces has been impressive but has also highlighted the fact that the current U.S. munitions infrastructure is not robust enough to support a high-intensity, protracted conflict against a major adversary such as Russia or China. In fact, in 2019 the Congressionally-mandated National Defense Strategy panel warned of the inadequacy of the current munitions base and highlighted the need to expand and sustain it.

Meidän on pakko koeponnistaa sotatuotanto naapureiden kanssa. Isoin ongelma on piirit ja niiden tuotanto.
 
Defense leaders from over 40 nations amassed on a blustery April day in southwestern Germany, recruited by U.S. Defense Secretary Lloyd Austin to better coordinate efforts for needed support to Ukraine in their defense against invading Russia.

Tuesday’s gathering, which was organized with less than a week’s notice, will now be a monthly event. Austin announced the creation of a standing Ukraine-focused “contact group” during a press briefing at the end of the event at Ramstein Air Base, Germany.

“The contact group will be a vehicle for nations of goodwill to intensify our efforts, coordinate our assistance, and focus on winning today’s fight and the struggles to come,” Austin said.

A key focus of these meetings will be improved coordination with participating nations’ defense industrial bases, he added. “That means dealing with the tremendous demand that we’re facing for munitions and weapons platforms.”

tämä puhuu samaa asiaa
 
Tappiot vastaavat melko hyvin käytettävissä olevaa rautaa. T-90 on mennyt vähemmän ja T-72 suhteessa enemmän. Pieni määrä T90 vaunuja voi johtua huoltologistiikasta tai siitä että niitä ei ajateltu tarvittavan lyhyessä sotilasoperaatiossa.

Ukrainassa vanhempaa kalustoa on mennyt koska sitä oli "harjoituksiin" lähetetty. Joukkojen on hyvä osata käyttää eri variantteja vaikka saatavilla olisi riittävästi uudempaa.

Katso liite: 60873

Itse mutuilen tätä siten että todennäköisesti esim. B3-vaunut on jyvitetty tietyille joukkoyksiköille ja tällöin osa on varastoitu niiden reserville. Koska joukkoyksiköitä ei ole mobilisoitu täysin vaan niiden osista muodostettu pataljoonaryhmiä, niin osa B3:sta on edelleen siellä varastolla.

Jos taas jotkin burjaattiprikaatit ovat BA:lla varustettu normaalisti, niin heille ei vaihdeta uudempaa vaunua alle, vaan käytössä on se mikä Siperian varuskunnasta tuli mukana.

Kaikki joukko-osastot eivät myöskään osallistu Ukrainassa, esim. oletan että Moskovan ympärillä on pari kaartin joukko-osastoa tuoreella kalustolla. Tai ehkä niillä T-90?
 
bsp_5667-jdw-14092.tmb-th1280w.jpg

Sakujen Parm1, eli se on väijyvä taikka tähysteinen

The company displayed a PARM 1 with a mock-up infrared (IR) sensor fitted to a new accessory rail to show an alternative way of triggering the off-route mine, which is normally initiated when a vehicle crushes a fibre-optic cable strung out across its path or manually using a command wire. The IR sensor would enable it to be programmed so that it allows a pre-set number to pass by before it fires.

Christoph Schwarz, TDW Business Development Marketing & Contract representative, told Janes only prototypes of the IR sensor have been developed so far. Concepts for radar, magnetic, and seismic sensors are also being worked on, he added. TDW developed similar concepts in the 1990s, such as replacing the fibre-optic cable with a combination of an acoustic and a passive/active IR sensors.

According to Janes Mines & EOD Operational Guide, the PARM 1 is effective at ranges of 2–40 m and is claimed to be able to penetrate more than 600 mm of conventional armour. The TDW brochure does not include performance figures but says it can penetrate explosive reactive armour (ERA) to a “considerable extent”. Schwarz said he could not provide further details.
 
Jossain vaiheessa väistämättä, oli lopputulos mikä tahansa, mennään neuvottelupöytään, ellei molempien Koreoiden tapaan sovita vaan aselepoa ja eletä de jure edelleen sotatilassa.

Venäjä tietysti haluaa neuvottelut ja rauhansopimuksen teon Minskiin, mutta sitä ei Ukraina tietenkään voi hyväksyä, koska Venäjä on käyttänyt Valko-Venäjän maaperää sotatoimiinsa ja on siten kaikkea muuta kuin neutraali pelikenttä. Lisäksi Minskiin menemisessä olisi varsin ilmeiset huolet Zelenskyin turvallisuudesta.

Venäjä taas ei tule hyväksymään rauhansopimuksen neuvottelua ja tekoa maassa, jonka se on julistanut vihamieliseksi itselleen. Sillä listalla on jo koko Eurooppa lukuun ottamatta Sveitsiä sekä muutama Venäjälle myötämielinen maa, jotka eivät taas käy Ukrainalle.
Vanha tapa on mennä neuvottelemaan rajalle.

edit: ja koska ei ole sotaa niin mitä tarvetta on neuvotella mitään aselepoa/rauhaa? Venäjä piestään ulos Ukrainasta omalle puolelleen. Sen kummempaa neuvottelua tässä ei tarvita.
 
Viimeksi muokattu:
Jokunen päivä ja sata sivua sitten oli ihastelua miten Yhdysvallat toimittaa M142 HIMARS -ohjusjärjestelmiä Ukrainaan. Georgialainen twitteristi kertoo ukrainalaisten mukaan järjestelmiä jo olevan Ukrainassa:

HIMARS on nimenomaan ilmakuljetteiseksi suunniteltu, ihmettelisin jos ei nopeasti sujahtaisi koneeseen.

Jenkeillä näyttää muutenkin olevan kiitettävän ripeää tämä kaluston siirron toteutuminen, mutta onhan sitä roinan roudaamista ympäri maailmaa suht aktiivisesti treenattu mm. viimeiset 20 vuotta.
 
Meidän on pakko koeponnistaa sotatuotanto naapureiden kanssa. Isoin ongelma on piirit ja niiden tuotanto.
Sotatarvikkeiden tuotantoketjuihin on tosiaan syytä kiinnittää huomiota lännessäkin. Ukrainan sota kuluttaa nyt tarvikkeita enemmän kuin mikään konflikti vuosikymmeniin.

Eiköhän nyt ole edessä paluu kylmän sodan käytäntöihin tässäkin suhteessa, eli täytyy olla valmius tukea vähän isompaakin kahakkaa riittävällä materiaalilla.
 
Jossain vaiheessa väistämättä, oli lopputulos mikä tahansa, mennään neuvottelupöytään, ellei molempien Koreoiden tapaan sovita vaan aselepoa ja eletä de jure edelleen sotatilassa.
Tuota noin, entäs kun sotaa ei ole julistettu? Miten se on silloin de jure sotatila ilman neuvotteluja? Ukrainassa vallitsee kyllä sotatila, mutta Venäjällä ei.
 
Back
Top