Ukrainan sodan havainnot ja opetukset

Maaseudulla kun asutaan niin talot tunnetaan omistajan nimellä tai tilan/talon nimellä, ojat, notkot, mäet, mutkat,metsät tunnetaan paikallisten keskuudessa monilla nimillä, jos Tulenjohto porukassa ois joku paikallinen joka alueen tuntee niin pyytäis radiolla vaan tyyliin että viekää Erkille ny perkele vettä, tj porukan Kake tietäisi just että murkulaa putkeen ja maali Persvaaran tien risteys jonka kohdalla on Erkin talo on, paikallismilitian salattu viesti..
 
Peukalosääntö on: Mitä korkeampi taajuus, sitä lyhyempi yhteysväli. Mitä matalampi taajuus, sitä pienempi kaistanleveys. WiFi toimii gigahertsi alueella, bitti liikkuu, mutta häiriintyy jo sankassa lumisateessa. Lyhytaallot <30 MHz pomppii ionosfäärissä vaikka pari kertaa ympäri maapallon ja 3-30 kHz kuuluu vaikka meren alla, joka on kätevää jos pitää viestiä vaikka ballistisen ohjusveneen kanssa.

Metsästys VHF lienee se houkuttelevin vaihtoehto. Ei ole hinnan kiroissa, lupavapaa, käyttöä harjoitellaan myös muissakuin RES tousuissa. laitteet on reserviläisen kestäviä ja niissä voi käyttää irto-antenneja toisin kuin PMR vehkeissä.
Suklareiden kanssa viestitellessä se lentokoneen kuskaama antenni on vähän hankala. Pituutta on vissiin lähemmäs kymmenen kilometriä.
 
Mites kylämilitian mahdollisuus tukea taisteleva joukkoja niinkin epäseksikkäillä tavoilla kuin kuuma lihasoppa tai haavoittuneiden evakuointi? Olettaen että operatiiviset joukot soluttaa it- ja PST ohjuksin varustettuja keveitä osastoja vihulaisen taistelukärjen lomitse, niin veikkaan että ne toimivat tehokkaammin jos saavat kadun täyteen kuumaa ruokaa tst-muonien sijaan ja haavoittuneet saa hoidon ja evakuoinnin Lötjösen Matin karjakeittiöön perustetun sidonta paikan kautta.
 
Mites kylämilitian mahdollisuus tukea taisteleva joukkoja niinkin epäseksikkäillä tavoilla kuin kuuma lihasoppa tai haavoittuneiden evakuointi? Olettaen että operatiiviset joukot soluttaa it- ja PST ohjuksin varustettuja keveitä osastoja vihulaisen taistelukärjen lomitse, niin veikkaan että ne toimivat tehokkaammin jos saavat kadun täyteen kuumaa ruokaa tst-muonien sijaan ja haavoittuneet saa hoidon ja evakuoinnin Lötjösen Matin karjakeittiöön perustetun sidonta paikan kautta.

Arvaisin että kaikki apu otetaan kiitollisena vastaan. Vaellusta harrastavana totean myös että aina mieluummin se lämmin ruoka kuin kylmä, vaikka kylmälläkin pärjää jos on pakko.
 
Mites kylämilitian mahdollisuus tukea taisteleva joukkoja niinkin epäseksikkäillä tavoilla kuin kuuma lihasoppa tai haavoittuneiden evakuointi? Olettaen että operatiiviset joukot soluttaa it- ja PST ohjuksin varustettuja keveitä osastoja vihulaisen taistelukärjen lomitse, niin veikkaan että ne toimivat tehokkaammin jos saavat kadun täyteen kuumaa ruokaa tst-muonien sijaan ja haavoittuneet saa hoidon ja evakuoinnin Lötjösen Matin karjakeittiöön perustetun sidonta paikan kautta.
Ja soppa salakaadetun hirven ruhosta🙂jonkun postauksessa vain luki näistä ylimääräisistä silmistä ja korvista teiden varsilla mustikanvarpujen alla toimivista tähystäjistä jotka ilmoittaa kolonnan saapumisesta, mää sillä laitoin ton.
 
Suklareiden kanssa viestitellessä se lentokoneen kuskaama antenni on vähän hankala. Pituutta on vissiin lähemmäs kymmenen kilometriä.
Ominaistaajuudella värähtelevä antenni on jo 70 MHz alueella rapiat 4 metriä. Radioamatöörien field day tapaamisissa näkee mielenkiintoisia siirrettäviä viritelmiä.
Ja soppa salakaadetun hirven ruhosta
Höh! Mistäs luulit hirviprikaatin nimen tulevan.
 
Kaluston kyvykkyys ja käyttäjien osaaminen ovat kaksi eri asiaa, mutta molemmilla on suuri merkitys.
Panssarivaunun etuja ovat johdettavuus, liikkuvuus, suoja ja tulivoima. Ilman aselajien kiinteää yhteistoimintaa niistä tulee kovin helposti ruosteisia voiton merkkejä viholliselle, aivan kuten kuvat Ukrainasta osoittavat. Tuo yhteistoiminta on isossa osassa tuota osaamista. Tätä ihmiset joilla ei ole tuntemusta panssariaseesta tuntuvat monesti aliarviovat ja vähättelevät.

On vaikea sanoa mitä tulevaisuus tuo kalustorintamalla, mutta aktiiviset torjuntajärjestelmät ovat ongelmallisia, ne kun ovat vaarallisia omalla jalkaväelle. Ilman omaa jalkaväkeä vaunut ovat taas todella suojaamattomia. Voin olla heikkouskoinen, mutta luottaisin enemmän panssarijääkäriin kun torjuntajärjestelmään. Olen kyllä valmis muuttamaan mielipidettä kun aika kulkee eteenpäin.

Dronet ovat ongelma jolle täytyy löytää ratkaisu, onneksi emme ole ainoita joilla on tämä ongelma, joten teollisuudelta lienee tulossa ratkaisuja.
Et ole ainoa heikkouskoinen. Meikäläinen maasto on pitkälti metsävoittoista ja muutaman aukean rikkomaa. Yhteistoiminta jalkaväen kanssa olisi siis pakon sanelemana isossa roolissa. En äkkiseltään näe, että nykyiset APS tai ERA-palikat on se hopealuoti, tai ainakin ne asettavat kovemmat vaatimukset koulutukselle kun puskanhakkaajille pitää takoa päähän että pysyvät X metrin päässä vaunusta. Mutta ellei droneista laukaistujen tai pst-partioiden ohjuksien tuomia ongelmia saada muutoin ratkaistuksi, niin siihen suuntaan kehitys varmasti menee.

Hyviä kommentteja, kiitos. Leopard 1 oli tosiaan oman aikansa tuote ja luotu sillä ajattelulla mikä oli valloillaan heti sodan jälkeen.

Aktiivisuojasta olen samaa mieltä eli toistaiseksi sen kyvykkyys on todistamatta todellisessa ampumasodassa (suuressa mittakaavassa). Muistan nähneeni videoita Israelin operaatioista, missä sellainen torjuu pst-ohjuksen, mutta siitä on vielä kovasti matkaa 1500-1700 m/s lentävään nuoliammukseen. Reaktioajan pitää olla huikea.

Tässäkään asiassa ei pidä uskoa myyntimiesten puheisiin.

Hyvä myös muistaa että drone ei sekään ole mikään fysiikan lakeja kiertävä taikalaite vaan on yhtälailla löydettävissä ja alasammuttavissa kuin mikä tahansa muukin laite. Esim. näiden lentonopeus ei ole hirveä ja monet ovat potkurikoneita. Moottorin pyörimisnopeuden ja potkurin lapojen määrän perusteella voidaan laskea sille taajuus, mitä kuunnella. Äänen doppler-siirtymän perusteella voi laskea lähestyykö vai etääntyykö se. Useampi herkkä mikrofoni (olettaen että äänilähde ei ole liian korkealla/kaukana, muistetaan se etäisyyden neliö) ja niiden välinen datan siirto + käsittely saattaisi riittää karkeaan paikallistamiseen. Liikenopeus ilman läpi määrää sen millainen kitka vaikuttaa dronen pintoihin ja kuinka paljon ne lämpiävät. Voi näkyä herkällä lämpökameralla. Samoin dronen polttomoottorin pakokaasun lämpöjälki. Drone jota ohjataan kaukokäytöllä lähettää signaalia tai jopa kuvaa, joten tätä voidaan etsiä ja paikallistaa. Helvetti, jos valaistusolosuhteet ovat sopivat niin matalalla lentävän dronen voi paikallistaa optisella tarkkailulla. En muista nähneeni (vielä) sellaisia droneja jotka pyrkisivät rajuilla liikkeillä muuttamaan lentosuuntaa ja -korkeutta, tavoitteena ilmatorjuntatulen välttäminen. Jos it kehittyy tarpeeksi niin ehkä siinä vaiheessa tämä nähtäisiin, mutta se ei ole vielä tätä päivää. Rajusti liikehtivän dronen polttoaineenkulutus on suoraan lentävää suurempi joten toimintasäde on pienempi. Ei ole ilmaista lounasta, kaikki on aina kompromisseja.

Keinoja kyllä on, resurssit ja investoinnit ratkaisevat mitä kykyjä voidaan hankkia.
Tuo Leopard-1 oli itseasiassa ihan hyvä veto tähän, jos jatkan tätä pohdintaa, niin nyt ollaan vaunujen kehityksen kanssa vähän samanlaisessa suvantovaiheessa. Onteloammuksien huima kehitysloikka aiheutti sen, että panssariteräksestä oli yksinään vaikea tehdä riittävää suojaa. Kun suojausta ei saatu tehtyä riittäväksi, niin unohdettiin se lähes kokonaan. Tai oikeastaan suojaa haettiin liikkeestä, vaikeasta havaittavuudesta ja nopeasta tulenavauksesta, muistetaan se suojasipuli. Muutamaa vuotta myöhemmin suojaus taas kehittyi komposiittien myötä, ja Leopard 1 suunnittelufilosofian kulmakivi vanhentui. Eli perinteinen ase -> vasta-ase kierre. Nyt ollaan taas siinä kohtaa, että panssarintorjunta on kehittynyt huimasti, mutta panssarivaunut taas eivät. Kaikki laajamittaisessa käytössä olevat panssarivaunut on kehitetty 80-luvulla tai perustuu 80-lukulaiseen teknologiaan ja visioon, jolloin PST-ohjuksista suurin uhka oli TOW-1 ja Konkurs, ja eniten taidettiin pelätä vastapuolen vaunujen nuoliammuksia. Tuon jälkeen on tapahtunut kaksi tai kolmekin sukupolven vaihdosta PST-ohjuksissa. Eli varmastikaan ei olla vielä nähty panssarivaunun auringonlaskua, ja mielenkiinnolla odotankin onko esim. materiaaliteknologian saralla vielä sana sanottavanaan (NERA?) nykyaikaisen taistelukentän vaatimuksiin.

Droneista: ei varmasti ole ihmelaite sinällään - kysehän on loppupeleissä miniatyyri-kokoisesta potkurikoneesta, jolle löytyy kyllä vastakeinot. Miksi niiden torjunta sitten on tuottanut Nagorno-Karabakhissa ja Ukrainassakin ongelmia, on varmasti mielenkiintoinen kysymys. Onko ongelma ollut osaamisessa, kalustossa, vai missä? Jossain oli spekulaatiota, että venäläisten tutkissa on suodatettu hitaammat oliot pois, ja sitä myötä myös Bayraktar käyttäisi hyväksi tätä suodatusta. Tämän tiedon todenperäisyydestä en osaa sanoa kun en ole IT- tai tutkamiehiä. Joka tapauksessa noiden torjuntaan varmasti panostetaan rutkasti lähivuosina, joko ELSO:n tai IT:n muodossa, koska ne selkeästi aiheuttavat merkittävän uhkan omalle toiminnalle.
 
Tuo Leopard-1 oli itseasiassa ihan hyvä veto tähän, jos jatkan tätä pohdintaa, niin nyt ollaan vaunujen kehityksen kanssa vähän samanlaisessa suvantovaiheessa. Onteloammuksien huima kehitysloikka aiheutti sen, että panssariteräksestä oli yksinään vaikea tehdä riittävää suojaa. Kun suojausta ei saatu tehtyä riittäväksi, niin unohdettiin se lähes kokonaan. Tai oikeastaan suojaa haettiin liikkeestä, vaikeasta havaittavuudesta ja nopeasta tulenavauksesta, muistetaan se suojasipuli. Muutamaa vuotta myöhemmin suojaus taas kehittyi komposiittien myötä, ja Leopard 1 suunnittelufilosofian kulmakivi vanhentui. Eli perinteinen ase -> vasta-ase kierre. Nyt ollaan taas siinä kohtaa, että panssarintorjunta on kehittynyt huimasti, mutta panssarivaunut taas eivät. Kaikki laajamittaisessa käytössä olevat panssarivaunut on kehitetty 80-luvulla tai perustuu 80-lukulaiseen teknologiaan ja visioon, jolloin PST-ohjuksista suurin uhka oli TOW-1 ja Konkurs, ja eniten taidettiin pelätä vastapuolen vaunujen nuoliammuksia. Tuon jälkeen on tapahtunut kaksi tai kolmekin sukupolven vaihdosta PST-ohjuksissa. Eli varmastikaan ei olla vielä nähty panssarivaunun auringonlaskua, ja mielenkiinnolla odotankin onko esim. materiaaliteknologian saralla vielä sana sanottavanaan (NERA?) nykyaikaisen taistelukentän vaatimuksiin.

Droneista: ei varmasti ole ihmelaite sinällään - kysehän on loppupeleissä miniatyyri-kokoisesta potkurikoneesta, jolle löytyy kyllä vastakeinot. Miksi niiden torjunta sitten on tuottanut Nagorno-Karabakhissa ja Ukrainassakin ongelmia, on varmasti mielenkiintoinen kysymys. Onko ongelma ollut osaamisessa, kalustossa, vai missä? Jossain oli spekulaatiota, että venäläisten tutkissa on suodatettu hitaammat oliot pois, ja sitä myötä myös Bayraktar käyttäisi hyväksi tätä suodatusta. Tämän tiedon todenperäisyydestä en osaa sanoa kun en ole IT- tai tutkamiehiä. Joka tapauksessa noiden torjuntaan varmasti panostetaan rutkasti lähivuosina, joko ELSO:n tai IT:n muodossa, koska ne selkeästi aiheuttavat merkittävän uhkan omalle toiminnalle.

ERAsta sanotaan että se on vain energisempi version NERAsta, molemmat aktiivisesti reagoivia. Reaktioaika on se määräävä tekijä, toki ERA on räjähtävää joten vaara läheiselle jalkaväelle on selvä, kuten myös aktiivisissa torjuntalaitteissa. ERA myös vaatii tarpeeksi raskaan/paksun panssarilevyn taakse joten ei sovi esim. BMP-tyylisen vaunun suojauksen vahvistamiseen.

Mikään tässä ei ole uutta, kaikki tämä on 30 vuotta vanhaa asiaa kuten ovat Kontakt-1 ja Kontakt-5. Muu on metallurgiaa, seostusta, materiaalivahvuuksia ja räjähteiden kemiaa. Kaikkia voidaan säätää valituissa rajoissa ja hakea ratkaisuja. Sama juttu NERAn kanssa.

Leopard-1 kommentti myös, kun se vaunu suunniteltiin niin BMP-1 ei ollut olemassakaan. Kevyt panssarointi altistaa kevyemmille uhkille, sama homma jalkaväen kanssa. Olen itsekin tähän ketjuun kirjoittanut (villi spekulaatio) miten panssarijoukot ovat ongelmissa erilaisten aseiden kanssa mutta pitää muistaa että jalkaväki on ja pysyy se haavoittuvin taistelukentän osa. Pieni sirpale ja olet vainaa. Kaikki mikä liikkuu on valmis sinua ampumaan. Vaikka se olkapäällä kulkeva ohjus olisi top-attack ja tappaisi vaunun yhdellä osumalla niin yhtälailla sotamies voi kuolla siihen yhteen luotiin tai sopivalle etäisyydelle osuvaan kranaattiin.

Kuten sinäkin, yhtälailla odotan mielenkiinnolla mitä tästä konfliktista opitaan ja miten opit viedään osaksi omaa prosessia. Iso laiva kääntyy hitaasti eikä saa heittää lasta pois pesuveden mukana jne. joten oletan muutosten olevan hitaita ja harkittuja.
 
Suomalaisten ylläpitämä kartta mistä ollut aikaisemminkin juttua.

Karttaa kun katsoo niin toisaalta itseäni yllättää hyvinkin laaja rintama ja siitä huolimatta esim. kiovan kohtaalla myös suuri hyökkäyksen syvyys.
 
Yhtenä opetuksena soisin kaikille sotaa aktiivisesti seuraaville olevan, että sota(kaan) ei ole digitaalinen 0 tai 1 -juttu. Eli hommat ei ukrainalaisilla mene täysin 100% putkeen eikä venäläisillä täysin 100% vihkoon. Tämä tulee koskemaan myös Suomea mahdollisessa konfliktissa.
 
Ajatelmana että mitä venäläinen valloittaa, sen se tuppaa pitämään. Georgia, krimi, donbass, kohta osia ukrainasta.

Kun sanotaan että ei suomi natoon mene, kyllä me torjutaan vihollisen hyökkäykset niin sitten pitää näyttää vaikka tälläistä karttaa ja kysyä että onko ok että nämä alueet ei enää suomelle kuulu? Että rauha saatiin mutta rajat muuttui. Ja muuttuu taas joskus tulevaisuudessa. Yhteenkään Nato-maahan ei ole koskaan hyökännyt toinen valtio.
Screenshot_20220312-080259_WhatsApp.jpg


Trendi mitä tullut seurailtua on että liikkuvuus suojan kustannuksella. On se sitten suojaliivit päällä, tai se ajoneuvon panssaroimattomuus tai sen vähyys. Tottakai yhä on tarve raskaasti panssaroidulle, iskua kestävälle joukolle, mutta pieni ja ketteräkin selviää niin kauan kunnon tilaa liikkua. Elintila kun viedään pois niin pian käy kehnosti.
 
Viimeksi muokattu:
Ajatelmana että mitä venäläinen valloittaa, sen se tuppaa pitämään. Georgia, krimi, donbass, kohta osia ukrainasta.

Kun sanotaan että ei suomi natoon mene, kyllä me torjutaan vihollisen hyökkäykset niin sitten pitää näyttää vaikka tälläistä karttaa ja kysyä että onko ok että nämä alueet ei enää suomelle kuulu? Että rauha saatiin mutta rajat muuttui. Ja muuttuu taas joskus tulevaisuudessa. Yhteenkään Nato-maahan ei ole koskaan hyökännyt toinen valtio.
Katso liite: 58304


Trendi mitä tullut seurailtua on että liikkuvuus suojan kustannuksella. On se sitten suojaliivit päällä, tai se ajoneuvon panssaroimattomuus tai sen vähyys. Tottakai yhä on tarve raskaasti panssaroidulle, iskua kestävälle joukolle, mutta pieni ja ketteräkin selviää niin kauan kunnon tilaa liikkua. Elintila kun viedään pois niin pian käy kehnosti.
Tämänhetkistä ukrainan karttaa kun katsoo:


Rintamalinjalle tulee noin 1500- 1700kmkm pituutta. (Kiev- Mykolaiv ns. itäkautta koukaten) Syvyys noin 50-100 km ja Kievin suunnalla enemmän. +100km.
Suomeen verraten. Rintamalinja Rauma-Tku-Hki- Vaalimaa ja siitä ylös pohjois rajalle asti. Syvyys noin 0.5-1 maakuntaa.
Ahvenanmaa olisi jollakin tavalla verrattavissa krimiin. Tosin Krimin on huomattavasti isompi alue ja toisaalta enemmän taikka vähemmän valloitettu aikaisemmin.
Joka tapauksessa pinta-alallisesti suomen pinta-alasta olisi vihulaisella n. 1/3 taikka enemmänkin mikäli krimin kokoinen alue laskettaisiin mukaan. Veikkaan että tällöin karttaan piirtämäsi alueet eivät riittäisi vihulaiselle.
Suuressa sotatietämyksessäni (sarkasmia) Näkisin edelleen suomen katkaisun suurimpana uhkana. Eli mikäli ns. Kieviin kohdistunut hyökkäys ei kohdistuisi suomessa vastaavasti esim helsinkiin vaan suomineidon vyötärölle kohti Oulua niin tämä olisi huonompi homma kuin hyökkäys esim. pk seudulle.
Suomen maantieteellistä haastetta ei myöskään tuoda juurikaan esille artikkeleissa missä vertaillaan ukrainan tapahtumia suomeen.
 
Lainaan naamakirjasta löytämääni everstiluutnantti Ari Raunion kirjoitusta.


Pohdintaa (ei faktaa) sodan kuvasta ja sotataidosta Venäjän-Ukrainan sodassa.

Ukrainalainen maskirovka
Ukrainan armeijan taistelukyvyn parantuminen pystyttiin salaamaan, ainakin venäläisiltä. Todennäköisesti myös maailmalta.
Keräsikö Venäjän tiedustelu tiedot Ukrainan maanpuolustustahdosta vain Ukrainan venäjämielisiltä? Epäonnistuiko venäläisten tiedustelijoiden soluttautuminen ukrainamielisten joukkoon?

Pohdinnan taustaa: Missä käytiin suuret torjuntataistelut Venäjän etenemisen pysäyttämiseksi? Tai eikö niitä käyty?
Kovin vaajaavainen arvio Ukrainan alueellisen taistelun puolustusdoktriinista.

Lähtökohta: Suurvalta-armeijoiden sotataidon kopioimisen sijaan kehitettiin oman maan taisteluoppi Venäjän hyökkäyksen torjumiseksi.

Muutamia periaatteita.
1) Kehitystyön taustalla venäläisen sotataidon ja sen historiallisen kehityksen erinomainen tuntemus.
2) Kovan kärjen sijaan keskittyminen pehmeämpiin sivustoihin.
3) Iskukykyisten (ilma- ja panssarintorjuntakyky) joukkojen perustaminen kokonaisuuksina kaikkialle pääväylien välisille alueille.
4) Paikallisiin hyökkäyksiin (operatiiviseen toimintaan) kykeneviä joukkoja hajautettuina eri alueille.
5) Joukkojen taistelumateriaalin hajauttaminen valmiiksi perustamisalueille.
6) Joukkojen perutamisen jälkeen tehokas naamiointi, ei radioliikennettä eikä muutakaan liikettä.
7) Alueellisille joukoilla myös nykyaikaista aseistusta erityisesti ilma- ja panssarintorjuntaan. Mukana "neuloja" = hyökkäyskykyisiä joukkoja.
8 ) Alueellinen liikkuva ilmatorjunta. Pystyy kiistämään paikallisesti lyhyeksi aikaa Venäjän ilmaherruuden.
9) Maailman uusimpien sotakokemusten hyväksikäyttö esimerkiksi Armenian ja Azerbaitshanin sodassa läpilyönneet droonit. Niiden hankkiminen. Käytön edellytys ajallinen paikallinen Venäjän ilmaherruuden kiistäminen.
10) Oman liikekannallepanon käynnistäminen aivan viimetipassa. Ihmetytti kaikkia asiantuntijoita, monet pitivät suurena virheenä, minäkin. Onnistui! Venäjän tulivoimaiset iskut kohdistuivat varuskuntiin, joissa joukkoja ei perustettu. Alueellinen liikekannallepano maksoi vaivan ja oli hintansa väärti.
11) Venäläiset toimivat kuten oli oletettu. Ryntäsivät teitä pitkin vahvalla ilma- ja epäsuoralla tulella tuettuja panssarikärjellä kohti kaupunkeja. Niiden edustalle liike pysäytettiin.
12) Tuliko venäläisten sodan oikeussääntöjen vastainen toiminta kaupunkeja vastaan ukrainalaisille yllätyksenä?
13) Ukrainan suurena ongelmana on heikko korkea ilmatorjunta. Sitä tarvittaisiin kaupunkien suojaksi ilmahyökkäyksiä ja ohjuksia vastaan.
14) Ukrainalaisten tiesivät selviävänsä kaupunkitaistelussa. Asutuskeskustaistelussa tekninen ylivoima tasoittuu. ELLEI Venäjä käytä Tsetsenian sodan oppejaan = Kaupunkien pommittaminen maan tasalle.
 
Sabotaarin kamat

FNpJ5MUXsAEbcux


FNpLNBzWQAAmnmP


FNpLNMcX0AcRRdr
 
Tässä on kiinnostavia ajatuksia, katsomisen arvoinen jos on aikaa - Ian Bremmer on fiksu mies. Hyvä saada vähän jenkki-näkökulmaa tähän Ukraina-keissiin välillä, koska tämä on selkeästi isompi ongelma meille eurooppalaisille.

 
!The Russians are flying on average 200 sorties per day — not all into Ukrainian airspace since cruise missiles can be launched from those aircraft to hit targets in Ukraine from a great distance. "There's a general cautiousness on their part," the official said.

The Ukrainians have about 56 fighter jets available and are flying about five-to-10 sorties per day. The official noted that they don't really need to do more than that since the Russians have surface-to-air missiles that could knock those planes out of the sky. In addition, the Ukrainians have made great use of their drones, which can deliver munitions as well as intelligence, surveillance and reconnaissance, the official said."

Koko juttu:

 
Lainaan naamakirjasta löytämääni everstiluutnantti Ari Raunion kirjoitusta.


Pohdintaa (ei faktaa) sodan kuvasta ja sotataidosta Venäjän-Ukrainan sodassa.

Ukrainalainen maskirovka
Ukrainan armeijan taistelukyvyn parantuminen pystyttiin salaamaan, ainakin venäläisiltä. Todennäköisesti myös maailmalta.
Keräsikö Venäjän tiedustelu tiedot Ukrainan maanpuolustustahdosta vain Ukrainan venäjämielisiltä? Epäonnistuiko venäläisten tiedustelijoiden soluttautuminen ukrainamielisten joukkoon?

Pohdinnan taustaa: Missä käytiin suuret torjuntataistelut Venäjän etenemisen pysäyttämiseksi? Tai eikö niitä käyty?
Kovin vaajaavainen arvio Ukrainan alueellisen taistelun puolustusdoktriinista.

Lähtökohta: Suurvalta-armeijoiden sotataidon kopioimisen sijaan kehitettiin oman maan taisteluoppi Venäjän hyökkäyksen torjumiseksi.

Muutamia periaatteita.
1) Kehitystyön taustalla venäläisen sotataidon ja sen historiallisen kehityksen erinomainen tuntemus.
2) Kovan kärjen sijaan keskittyminen pehmeämpiin sivustoihin.
3) Iskukykyisten (ilma- ja panssarintorjuntakyky) joukkojen perustaminen kokonaisuuksina kaikkialle pääväylien välisille alueille.
4) Paikallisiin hyökkäyksiin (operatiiviseen toimintaan) kykeneviä joukkoja hajautettuina eri alueille.
5) Joukkojen taistelumateriaalin hajauttaminen valmiiksi perustamisalueille.
6) Joukkojen perutamisen jälkeen tehokas naamiointi, ei radioliikennettä eikä muutakaan liikettä.
7) Alueellisille joukoilla myös nykyaikaista aseistusta erityisesti ilma- ja panssarintorjuntaan. Mukana "neuloja" = hyökkäyskykyisiä joukkoja.
8 ) Alueellinen liikkuva ilmatorjunta. Pystyy kiistämään paikallisesti lyhyeksi aikaa Venäjän ilmaherruuden.
9) Maailman uusimpien sotakokemusten hyväksikäyttö esimerkiksi Armenian ja Azerbaitshanin sodassa läpilyönneet droonit. Niiden hankkiminen. Käytön edellytys ajallinen paikallinen Venäjän ilmaherruuden kiistäminen.
10) Oman liikekannallepanon käynnistäminen aivan viimetipassa. Ihmetytti kaikkia asiantuntijoita, monet pitivät suurena virheenä, minäkin. Onnistui! Venäjän tulivoimaiset iskut kohdistuivat varuskuntiin, joissa joukkoja ei perustettu. Alueellinen liikekannallepano maksoi vaivan ja oli hintansa väärti.
11) Venäläiset toimivat kuten oli oletettu. Ryntäsivät teitä pitkin vahvalla ilma- ja epäsuoralla tulella tuettuja panssarikärjellä kohti kaupunkeja. Niiden edustalle liike pysäytettiin.
12) Tuliko venäläisten sodan oikeussääntöjen vastainen toiminta kaupunkeja vastaan ukrainalaisille yllätyksenä?
13) Ukrainan suurena ongelmana on heikko korkea ilmatorjunta. Sitä tarvittaisiin kaupunkien suojaksi ilmahyökkäyksiä ja ohjuksia vastaan.
14) Ukrainalaisten tiesivät selviävänsä kaupunkitaistelussa. Asutuskeskustaistelussa tekninen ylivoima tasoittuu. ELLEI Venäjä käytä Tsetsenian sodan oppejaan = Kaupunkien pommittaminen maan tasalle.
Jos meikäläisittäin peilaa, niin runsaasti hajautetun taistelutavan ja ammoisen alueellisen taistelun elementtejä.
Heikko korkea ilmatorjuntakin on saamassa ratkaisun meillä.
 
Jos meikäläisittäin peilaa, niin runsaasti hajautetun taistelutavan ja ammoisen alueellisen taistelun elementtejä.
Heikko korkea ilmatorjuntakin on saamassa ratkaisun meillä.

Voisi tosiaan päätellä että meillä PV on ollut hereillä (maavoimien uudistettu taistelutapa). Kalustotilanne hyvänlainen, onnistuneet asehankinnat. Ja vielä kun nyt panostettaisiin kunnolla paikallispuolustukseen. Ukrainalaiset ovat tosiaan näyttäneet miten yli-ikäiset mutta hyvin motivoituneet ressut pystyvät tuhoamaan ryssän huoltoa ja aiheuttamaan selustassa kaaosta.
 
Back
Top