Uusi taistelijan ase

Erittäin lyhytpiippuisten aseiden yksi heikkous on tähtäinväli. Optiikan kanssa tällä ei tokikaan ole merkitystä, mutta jos ajatellaan varustettavan takalinjan miehet aavistuksen kevyemmällä, kompaktimmalla ja marginaalisesti edullisemmalla, lyhytpiippuisella aseella, niin silloin ei ehkä hankita optiikkaakaan.
 
Eikä myöskään läpäistessään sumua tai osuessaan heinikkoon tai oksistoon?
Sen mitä testannu PV taistelijan, johtajan, Streamlightin muutamaa ja Surefiren, niin ei näy. Tai jos näkyy, niin sit on niin sankka sumu tai lumisade, ettei näe muutenkaan mitään yli 50m päähän. LEMin tehokkainta asetusta en muista, sen testailusta on jo yli 15v. Eivät myöskään siroa heinikosta tai oksista vaan pysähtyy siihen. Ja noissa tais max tehot olla ulkomuistista jotain 3-5mW ???
Esim Kiinasta aikoinaan tilasin 50mW vihreän laserin, se oli niin tehokas ja sirosi, ettei esim kerrostalon pimeässä yms rappukäytävässä edes tarvinnut näkyvää valoa. Mutta tilassa ei saa olla ketään muuta, ellei ole laser suojatut lasit päässä. Voi vaan kuvitella mitä jotain 100-500mW laserit on sit teholtaan.
 
Muistutus.
  • Laserosoittimet​

    Suomessa laserosoitin saa kuulua turvallisuusluokkaan 1 tai 2. Laserosoittimen suurin sallittu teho on tällöin 1 mW. Kokonaisuutena asennettavassa audiovisuaalisessa laitteistossa saa kuitenkin käyttää hieman suurempitehoisia laserosoittimia. Nämä laserosoittimet voivat olla luokan 3R lasereita, joiden suurin teho on 5 mW.
    Näitä tehokkaammat lasersoittimet ovat vaarallisia eikä niiden maahantuonti ole sallittua.
 
Sanojen asetteluni ei ollut täydellinen. Mutta hirmu harvassa on joukot, joiden jäsenille on jakaa useampi kivääri tai karbiini. Reserviarmeijassa rivimiehen ase on tasan se, mikä PERK:n tiskillä jaetaan, ja sillä pitää pärjätä kaikissa eteen tulevissa tilanteissa.

Noin käytännön esimerkkinä, mikä hyvänsä joukko voidaan käskeä esimerkiksi maahanlaskun rajaustehtävään. Ihan sama, oletko huoltomies, tykkimies, sotilaspoliisi vai jääkäri ja operatiivisissa joukoissa vaiko paikallisjoukoissa. Eikä siinä kysellä, onko jaettu nysäarskat ja pärjäättekö nyt varmasti avomaastossa niillä. Eikä toisaalta metsäjääkäreiltä kysellä, haluatteko tarkistaa tuon hyökkäyksessä saavutetun rakennuksen vai jätetäänkö tarkistamatta, kun teillä on niin pitkät piiput.

Eli eli... jos optimoidaan, niin ainakin äärimmäisyyksiin menemistä tulisi välttää, ellei sille ole painavia perusteita (kuten esim. vaunumiehistöt, joille aseen kompaktius on tärkeää).
Käytännön esimerkkinä myös tietyt joukot harjoittelevat maahanlaskujoukkojen torjuntaa. Totta kai sinne voidaan käskeä kuka tahansa jos hommat on mennyt pieleen. Mutta se ei ole tarkoitus.
Vedettävä tykistökin voi ampua suorasuuntaus tulta maahanlaskujoukkoja torjutessa mutta kuten arvata saattaa silloin hommat on kussut aika reippaasti.

Mikäli saataisiin monipuolisesti hyödynnettyä arskoja niin ne ns. nysät vaikuttaa CQB tyylisesti ja sitten SPR arskat puolestaan siellä avomaastossa. Edelleen. ->Ei yhtä peruskivääriä kaikilla.
Tuskimpa nykyäänkään laitetaan huonoimmiten ryhmästä sopivaa ensimmäisten joukoissa kärkeen rakennuksen sisälle esim. tuki taikka kk ampujaa.
Ja sama homma avomaastossa. Tuki, ja kk odottelee röökiä polttaen koska se rautatähtäin RK osuu puoleen kilometrissä olevaan viholliseen koska se on huonoin kyseiseen hommaan.

En kyllä muutenkaan käsitä tätä ns. nysäarskan jännittämistä. Ei Pv sellaista hommaa jos ei ole riittävä joka osa-alueella.
Laitetaan tuosta vielä pientä testipätkää miten kuula lentää.
 
Sanojen asetteluni ei ollut täydellinen. Mutta hirmu harvassa on joukot, joiden jäsenille on jakaa useampi kivääri tai karbiini. Reserviarmeijassa rivimiehen ase on tasan se, mikä PERK:n tiskillä jaetaan, ja sillä pitää pärjätä kaikissa eteen tulevissa tilanteissa.

Noin käytännön esimerkkinä, mikä hyvänsä joukko voidaan käskeä esimerkiksi maahanlaskun rajaustehtävään. Ihan sama, oletko huoltomies, tykkimies, sotilaspoliisi vai jääkäri ja operatiivisissa joukoissa vaiko paikallisjoukoissa. Eikä siinä kysellä, onko jaettu nysäarskat ja pärjäättekö nyt varmasti avomaastossa niillä. Eikä toisaalta metsäjääkäreiltä kysellä, haluatteko tarkistaa tuon hyökkäyksessä saavutetun rakennuksen vai jätetäänkö tarkistamatta, kun teillä on niin pitkät piiput.

Eli eli... jos optimoidaan, niin ainakin äärimmäisyyksiin menemistä tulisi välttää, ellei sille ole painavia perusteita (kuten esim. vaunumiehistöt, joille aseen kompaktius on tärkeää).
Aseenjakoa kun tässä miettii niin onko nyt kyseessä sijoitettu vai sijoittamaton reserviläinen?
 
Aseenjakoa kun tässä miettii niin onko nyt kyseessä sijoitettu vai sijoittamaton reserviläinen?

Sellaisia ukkoja ajattelen, jotka sisältyvät tähän nykyiseen 280 000 miehen SA-vahvuuteen.
 
Sellaisia ukkoja ajattelen, jotka sisältyvät tähän nykyiseen 280 000 miehen SA-vahvuuteen.
Mutta kyllä siinäkin joku logiikka on pakko olla miten sitä jaetaan.
Onhan se erikoista että esim operatiivisten joukkojen kamppeet jaettaisiin sekaisin paikallisjoukkojen kanssa. Välttämättä paikallisjoukoista ei löydy edes osaamista käyttää operatiivisten kampetta.
 
En kyllä muutenkaan käsitä tätä ns. nysäarskan jännittämistä. Ei Pv sellaista hommaa jos ei ole riittävä joka osa-alueella.
Laitetaan tuosta vielä pientä testipätkää miten kuula lentää.

En minä sitä jännitäkään, mutta en ole mitenkään vakuuttunut, että kovin lyhytpiippuista arskaa ostettaisiin kovinkin yleiseen jakoon. Jokin määrä sitä varmaan hankitaan, kerran Sako on ilmeisesti sellaisen tehnyt, ja onhan sellaiselle varmasti tilaustakin juuri esim. vaunumiehistöillä ja hathat-erikoismiehillä. (Ja niitä nysiäkin on kovin erilaisia - jollekulle nysä on vasta sellainen alle 10 tuumaa, jollekin toiselle se taas on kaikki 14,5 tuumaa lyhyemmät, kolmas pitää kaikkia alle 16 tuuman pituisia nysinä...)

Se on kuitenkin kiistaton fakta, että lentoradan ja terminaaliballistiikan osalta nysäarska ottaa takkiin pidempipiippuisilta sisaruksiltaan. Tämän merkitystä voi sitten kukin arvioida omalla tavallaan - jos tarkoitus on vain räkiä luotia vihollisen yleiseen suuntaan, niin silloin asialla on vähemmän merkitystä, kun osumat voi hyvin olla raajoissa ym. kohteissa. Sitten asialla taas on enemmän merkitystä, jos halutaan hyvä haavakanava mobikin vatsaan tai jos halutaan osua makuullaan olevaa vihollista päähän pitkältä ampumaetäisyydeltä.

Lentorata 55 gr M193 eri piipuista:

iu


Luodin sirpaloitumisesta kudoksessa (huom! Wanha M193):

The general reliable fragmentation thresholds for M193 are as follows.

20" Barrel: 200 yards
16" Barrel: 150 yards
14.5" Barrel: 100 yards

 
Ei kai siinä ongelmaa ole, mutta onko siitä hyötyäkään? Eroaako jalkaväkiryhmän jäsenten toiminta kiväärimiehinä niin paljon, jotta heille on järkevää hankkia eripituiset rynnäkkökiväärit? (Jätetään DMR tarkastelun ulkopuolelle, koska 7.62 NATO KIV23 on jo hankinnassa siihen tarkoitukseen, ja keskitytään rynkkyyn.)

Lähtökohtaisesti kai jokainen RK:lla varustettu jalkaväkiryhmän jäsen osallistuu kivääritaisteluun - oli hänen roolinsa sitten ryhmänjohtaja, partionjohtaja, KK-miehen patruunankantaja, KES-mies taikka taistelupelastaja. Kun ryhmä vielä taistelee yhdessä, niin tuntuisi järkevältä valita rynnäkkökiväärin ominaisuudet taisteluolosuhteiden mukaan, ei miehen roolin.
Hyöty tulisi mielestäni siitä, että eri tilanteisiin olisi "optimaalisia" aseita.

Edellen miten pitkälle jalkaväen odotetaan vaikuttava?

Jos lyhyt pippuinen Arska on tehokas n 200m. eikö se riitä, jos käytössä ei kuitenkaan ole suurentavaa tähtäintä.
Jos ryhmällä on kuitenkin se DMR ja kk jolla voidaan vaikutta pidemmälle. Suomalaisessa metsässä etäisyydet jäävät lyhyiksi, samoin asutuskeskuksissa.
KK-miehen patruunankantaja/taistelupari voisi olla varustettu sillä 14,5 tai 16" piipulla ja suurentavalla tähtäimellä varustettu ja heidän maalinsa pidemmällä.
Täälläkin on todettu, että epäsuora tuli aiheuttaa ne tappiot viholliselle, eli onko jalkaväen kyettävä taistelemaan pitkille etäisyyksille?
Pusikoissa ja rakennetussa ympäristössä lyhyys on valtti.
 
Mutta kyllä siinäkin joku logiikka on pakko olla miten sitä jaetaan.
Onhan se erikoista että esim operatiivisten joukkojen kamppeet jaettaisiin sekaisin paikallisjoukkojen kanssa. Välttämättä paikallisjoukoista ei löydy edes osaamista käyttää operatiivisten kampetta.

Tietääkseni kukaan ei ole esittänyt, että aseet jaettaisiin PERK:ssa randomilla. Noin lähtökohtaisesti PERK:ssa jaetaan sitä mitä ko. joukolle on paperilla varattu.

Kysymys on siitä, että vaikka joukon/miehen ensisijainen tehtävä on X, niin eteen voi tulla epätodennäköisiäkin tehtäviä/tilanteita, kuten maahanlaskun rajaaminen. Jos kenraali päättää, että maahanlaskua on pakko rajata ja ainoa käytettävissä oleva joukko on huoltokomppania, niin silloin nakki napsahtaa huoltokomppanialle.

Kun fakta on yläpuolinen, niin kannattaako joukko/mies varustaa vain ensisijaista tehtävää/tilannetta silmälläpitäen? "Kyllähän se nysäarska riittää itsepuolustukseen, ei sitä muuhun ole huoltomiehen tarkoitus käyttää." Ei olekaan, mutta sellaiseen tilanteeseen voidaan silti joutua, ja mitä haittaa karbiinimittaisesta arskasta olisi huoltomiehelle? Ranskalaisten esimerkin perusteella karbiinimittaisen ja nysän ero on 3,5 tuumaa (14,5" ja 11") sekä 300 grammaa (4,0 kg ja 3,7 kg). Aika marginaalinen ero ergonomian kannalta, kun ollaan ulkoilmassa, mutta jos asetta joutuisi joskus oikeasti käyttämään, niin pidempipiippuista voisi tulla ikävä...

Kyllä, nysäarskalle on paikkansa ja aikansa. Jos olisin vaikkapa alustarkastusosastossa kaikki vaimentimet ja laserit aseeseen kiinnitettynä, niin varmaan preferoisin nysäarskaa. Tai jos olisin partioimassa Ranskan lentokentillä terroriuhan takia, lipas täynnä reikäpäitä, niin nysäarska olisi jälleen valintani. Mutta jos olisin joku kakkoslinjan mies maastossa ilman tarvetta erityiselle kompaktiudelle, niin valitsisin varmaankin karbiinimittaisen.
 
Minulla on ratkaisu tähän iäisyys kysymykseen kaliiberista. 20mm Bolter, tosin tämä voi vaatia hieman päivitystä myös taistelijan panssarointiin yms.
Mutta, kyllähän PV on tylsä ja pragmaattinen ja se on 556 95% varmuudella. Jos se on joku muu, esim Fury tai pitäytyminen 762x39 (SCAR H)... niin voi mennä litra * Jallua sille.
 
Hyöty tulisi mielestäni siitä, että eri tilanteisiin olisi "optimaalisia" aseita.

Käytännössä on mahdotonta valita, että avoimella käytetään vain pitkäpiippuisia ja suljetussa tilassa käytetään vain lyhytpiippuisia. Ryhmän jokaisen jäsenen panosta tarvitaan, ja rankasti eripituisia rynkkyjä käytettäessä osa aseista on aina joko liian lyhyitä tai liian pitkiä sen hetkisiin olosuhteisiin. Tämän vuoksi etsisin mieluummin kompromissipituutta, joka on riittävän hyvä kaikissa olosuhteissa, vaikka se ei olisikaan paras missään olosuhteessa.

Edellen miten pitkälle jalkaväen odotetaan vaikuttava?

Jos lyhyt pippuinen Arska on tehokas n 200m. eikö se riitä, jos käytössä ei kuitenkaan ole suurentavaa tähtäintä.
Jos ryhmällä on kuitenkin se DMR ja kk jolla voidaan vaikutta pidemmälle. Suomalaisessa metsässä etäisyydet jäävät lyhyiksi, samoin asutuskeskuksissa.
KK-miehen patruunankantaja/taistelupari voisi olla varustettu sillä 14,5 tai 16" piipulla ja suurentavalla tähtäimellä varustettu ja heidän maalinsa pidemmällä.
Täälläkin on todettu, että epäsuora tuli aiheuttaa ne tappiot viholliselle, eli onko jalkaväen kyettävä taistelemaan pitkille etäisyyksille?
Pusikoissa ja rakennetussa ympäristössä lyhyys on valtti.

Jos ajatellaan noin, niin eikö RK-62:n kehittäminen ollut virhe? Eihän siihenkään ollut takavuosikymmeninä optiikkaa. Eikö olisi vain pitänyt aseistaa kaikki Suomi-konepistooleilla?

Mielestäni kirjoitit aiemmin hyvin alapuolisessa. Jalkaväellä pitää olla riittävästi vaikutuskykyä - näkisin tämän korostuvan Suomessa, koska meiltä puuttuu mm. panssarivaunujen ja ilmatuen tulivoimaa. Keskiraskas (Paseilla ja tekoilla liikkuva) ja erityisesti kevyt jalkaväki näyttelee meillä suurta roolia, koska maamme on köyhä. Rynkyllä pitää siis pystyä tekemään enemmän kuin vain pitämään omansa.

Toisaalta tasapaino on tärkeää. Muuten käy niin, että meillä on loppuun ammutuilla rynkyillä ja vanhoihin rääsyihin puettua jalkaväkeä joka on varustettu state of art lapioilla joilla kaivetaan syviä poteroita. Ja henkilokohtainen ase on jalkaväkimiehen tärkein tappioiden tuottamisväline. Kun taas esim. tykkimiehelle sen "arvo" on täysin marginaalinen.

Tykistön vaikutus heikkenee jos jalkaväki ei kykene pysäyttämään vihollista ennen tuliasemaa. Ei siis pidä vähätellä asioiden merkitystä, tai korostaa liikaa jotain osa-aluetta.
 
Tietääkseni kukaan ei ole esittänyt, että aseet jaettaisiin PERK:ssa randomilla. Noin lähtökohtaisesti PERK:ssa jaetaan sitä mitä ko. joukolle on paperilla varattu.

Kysymys on siitä, että vaikka joukon/miehen ensisijainen tehtävä on X, niin eteen voi tulla epätodennäköisiäkin tehtäviä/tilanteita, kuten maahanlaskun rajaaminen. Jos kenraali päättää, että maahanlaskua on pakko rajata ja ainoa käytettävissä oleva joukko on huoltokomppania, niin silloin nakki napsahtaa huoltokomppanialle.

Kun fakta on yläpuolinen, niin kannattaako joukko/mies varustaa vain ensisijaista tehtävää/tilannetta silmälläpitäen? "Kyllähän se nysäarska riittää itsepuolustukseen, ei sitä muuhun ole huoltomiehen tarkoitus käyttää." Ei olekaan, mutta sellaiseen tilanteeseen voidaan silti joutua, ja mitä haittaa karbiinimittaisesta arskasta olisi huoltomiehelle? Ranskalaisten esimerkin perusteella karbiinimittaisen ja nysän ero on 3,5 tuumaa (14,5" ja 11") sekä 300 grammaa (4,0 kg ja 3,7 kg). Aika marginaalinen ero ergonomian kannalta, kun ollaan ulkoilmassa, mutta jos asetta joutuisi joskus oikeasti käyttämään, niin pidempipiippuista voisi tulla ikävä...

Kyllä, nysäarskalle on paikkansa ja aikansa. Jos olisin vaikkapa alustarkastusosastossa kaikki vaimentimet ja laserit aseeseen kiinnitettynä, niin varmaan preferoisin nysäarskaa. Tai jos olisin partioimassa Ranskan lentokentillä terroriuhan takia, lipas täynnä reikäpäitä, niin nysäarska olisi jälleen valintani. Mutta jos olisin joku kakkoslinjan mies maastossa ilman tarvetta erityiselle kompaktiudelle, niin valitsisin varmaankin karbiinimittaisen.
Tämähän on juurikin niin mitä olen sanonut. Kaikille ei tarvitse olla samoilla spekseillä oleva ase.
 
Noinhan tuo varmasti on. Sitä vain mietin, että meneekö jo liiankin tyngäksi jalkaväelle tuollainen ranskalaisten lyhytpiippuinen 11-tuumainen (tai 10,5-tuumainen), jos kompromissivaihtoehtona on M4:stä tuttu 14,5-tuumainen?

Sotilaspoliisit ja kaupunkijääkärit ehkä mielellään ottaisivat 11-tuumaisen lisävarusteilla, mutta kun poistutaan rakennusten sisältä avoimempaan maastoon, niin onko se jo liiankin lyhyt? Selustan vastaerikoisjoukkotoiminnassahan henkilökohtaisten ja ryhmäaseiden merkitys korostunee vaunujen ja epäsuoran puutteessa. 14,5 tuuman piipulla M4 on teleperä ulkona 10 cm lyhyempi ja teleperä sisällä 18 cm lyhyempi kuin alkuperäinen RK-62 perä avattuna, eli ase on jo huomattavasti kompaktimpi, mutta vaimentimen kiinnittämällä sekin alkaa lähestyä RK-62:n mittoja... jolloin päädytään siihen, että pitäisikö kuitenkin ottaa nysäarska 11 tai 10,5 tuuman piipulla.
Itse laittaisin kyllä minimimitaksi sille lyhyemmälle 11,5 tuumaa, koska sen alle mennessä 5,56x45:n lähtönopeus alkaa laskea kiihtyvästi suhteessa lyhennettyyn matkaan. Esim. 12,5'' voisi olla lähellä optimia, toinen vaikka sitten 15,7'', kuten SAS:n L119A2-kivääreissä.
Itselläni oma Coltin AR on tehnyt muodonmuutoksen juuri 12,5 tuuman Daniel Defensen piipulle, ja se on todella näppärä vaimentimellakin.

Olen itse päässyt hypistelemään sitä ranskalaisten lyhyempää HK416:tta, ja se oli todella lyhyt, piippu loppui saman tien kädensijan loppuessa. Pidin sitä epäkäytännöllisen lyhyenä.

Perusaseeseen laittaisin tuon 15,7 tuuman piipun, ihan ulko- ja terminaaliballistisista syistä. Erityisiin tehtäväkohtaisiin aseisiin sitten 12,5 tai tietyissä tapauksissa jopa lyhyempi (esim. vaunumiehistöjen aseet). Tehtäväkohtaiset aseet jaettaisiin tietenkin vasta tehtävän mukaan.

Pidempää piippua puoltaa myös se, että pidemmällä piipulla varustetussa aseessa on pidempi tähtäinväli, ja siten ammunnan perusteiden harjoittelu on helpompaa sillä. Kuitenkin tulevakin ase pitää hyvillä rautatähtäimillä varustaa, koska missään tilanteessa meillä ei riitä kaikille jakaa punapistetähtäimiä, joten rautatähtäinten käytön opettelun tulee jatkossakin olla osa taistelijan perustaitojen koulutusta. Myös joukkojen ampumataidon vertailukelpoisuus vaatii rautatähtäimillä toteutettuja ammuntoja tällöin. Rautatähtäinten vaatiminen ei ole myöskään kansainvälisessä vertailussa poikkeavaa, sillä esim. USA:ssa kaikki joukot harjoittelevat ammunnan perusteet juuri rautatähtäimillä, vaikka heillä olisi jos jonkinmoista optiikkaa jakaa myös.


Tuolla ammatti-erkkari puhuu omista mieltymyksistä. 12 tuumainen alamitta.
Samat perusteet kuin itsekin tosiaan tuohon perustelisin.

5.56 AR -konstruktiossa lienee noin 13" lyhyin järkevä piipun pituus, kun tarkastelee aseen toimintavarmuutta. Siis yleisesti. Varmasti on yksittäistapauksia kumpaankin suuntaan. Pitää ottaa huomioon, että aseiden tulee luotettavasti toimia yleisesti mil spec -patruunoilla eikä vain jollakin tietyllä löydetyllä patruunalla. Toki piipun lyhentäminen vaikuttaa myös luodin osumisnopeuteen eli läpäisykykyyn tai hajoamiseen pehmytkudoksessa.
11,5 tuuman yli mentäessä karbiinikaasuinen AR toimii ihan luotettavasti. Niillä 10,3-10,5 tuuman piipuilla pitää olla laajennettu kaasuportti, jos puhutaan kaasupilliaseista. Mäntäaseissahan tuo toimintavarmuus saadaan vielä helpommin kaasuportin kokoa säätämällä.

Tuo terminaaliballistinen näkökulma on aivan perusteltu, sillä tosiaan piippua lyhentäessä ja siten lähtönopeuksien pudotessa

Mäntäasehan se tulee PV:n seuraava perusase olemaan kuitenkin.

Tää saattaa vähän sotia aiemmin sanomaani vastaan ja on vähän sohaisu muurahaispesään, mutta pohtia sopii sitäkin, että onko tulevan RK:n aihion pakko olla juuri AR-15?
Periaatteessa ei, mutta ilmeisesti Sakon nykyinen kehitystyö AR:n osalta viittaa vahvasti siihen. Toki varmasti, jos PV/Sako jostain saisi paremmin toimivan ja kenttäkokeissa paremman konstruktion käsiinsä, niin eiköhän se kelpaisi.
 
Varmasti siinä takana on, että koko pyörää ei kannata ruveta uudelleen keksimään, mutta olemassaolevia pyöriä voi yrittää parannella entisestäänkin
 
Melkonen kierrepallo tehtävätaktiikkaan, jos paikallispataljoona joutuisi arpomaan sopivaa komppaniaa tehtävälle taistelijoiden piipun pituuden mukaan ;D

Eiköhän toi joukkotuotetun porukan jokamiehen kivääri tule kokolailla yhdellä pituudella. 280k kansanarmeijan taistelijaa ei varusteta kuten erikoisjoukkoja elokuvissa, eikä jakke jääkäri juurikaan pääse valkkaamaan onko kivääri mallia ar, rk, 62, 54, 56 vai 72.

Eri asia sitten joukot jotka esim erikoiskoulutuksesta, -ajoneuvosta tai käyttösuunnitelmasta johtuen varustetaan kokonaisuudessaan kaikkiin mahdollisiin tehtäviin sopivammalla raudalla.

Itse toivoisin yleiskäyttöistä kivääriä, jolla mahtuu jotenkin siivuttamaan ovia ja osuu raudoillakin kolmeen sataan.
 
Itse laittaisin kyllä minimimitaksi sille lyhyemmälle 11,5 tuumaa, koska sen alle mennessä 5,56x45:n lähtönopeus alkaa laskea kiihtyvästi suhteessa lyhennettyyn matkaan. Esim. 12,5'' voisi olla lähellä optimia, toinen vaikka sitten 15,7'', kuten SAS:n L119A2-kivääreissä.
Itselläni oma Coltin AR on tehnyt muodonmuutoksen juuri 12,5 tuuman Daniel Defensen piipulle, ja se on todella näppärä vaimentimellakin.

Olen itse päässyt hypistelemään sitä ranskalaisten lyhyempää HK416:tta, ja se oli todella lyhyt, piippu loppui saman tien kädensijan loppuessa. Pidin sitä epäkäytännöllisen lyhyenä.

Perusaseeseen laittaisin tuon 15,7 tuuman piipun, ihan ulko- ja terminaaliballistisista syistä. Erityisiin tehtäväkohtaisiin aseisiin sitten 12,5 tai tietyissä tapauksissa jopa lyhyempi (esim. vaunumiehistöjen aseet). Tehtäväkohtaiset aseet jaettaisiin tietenkin vasta tehtävän mukaan.

Pidempää piippua puoltaa myös se, että pidemmällä piipulla varustetussa aseessa on pidempi tähtäinväli, ja siten ammunnan perusteiden harjoittelu on helpompaa sillä. Kuitenkin tulevakin ase pitää hyvillä rautatähtäimillä varustaa, koska missään tilanteessa meillä ei riitä kaikille jakaa punapistetähtäimiä, joten rautatähtäinten käytön opettelun tulee jatkossakin olla osa taistelijan perustaitojen koulutusta. Myös joukkojen ampumataidon vertailukelpoisuus vaatii rautatähtäimillä toteutettuja ammuntoja tällöin. Rautatähtäinten vaatiminen ei ole myöskään kansainvälisessä vertailussa poikkeavaa, sillä esim. USA:ssa kaikki joukot harjoittelevat ammunnan perusteet juuri rautatähtäimillä, vaikka heillä olisi jos jonkinmoista optiikkaa jakaa myös.

Muistanko väärin, että mitä lyhyempi piippu(/kaasujärjestelmä) arskassa, sitä enemmän rasitusta lukolle ja/tai luistille? Eli kestävyys puoltaisi pidempää piippua? (Tosin miten tämäkään sitten menee, jos/kun tuleva sakolainen on mäntäarska...)

Henkilökohtaisesti en ole varma, onko lyhyt piippu koulutuksellinen haaste. Ammunnan perusteethan voinee opettaa pidempipiippuisella versiolla. Pisteytettävien ammuntojen vertailukelpoisuus toki kärsii, jos osa ampuu ne pitkäpiippuisilla ja osa lyhytpiippuisilla (tai vaihtaa lyhytpiippuisesta pitkäpiippuiseen vain testiä varten).

Sitä jään vain vielä miettimään, että miten nuo erilaiset piipunpituudet suhtautuvat eri rihlannousuihin ja eri ampumatarvikkeisiin? Mikä on tuleva palveluspatruunamme (M193? M855A1? M995?) ja millainen piippu olisi optimaalinen, jotta myös liittolaisten yleisesti käyttämät patruunatyypit toimisivat mahdollisimman hyvin?

Painojakauma on myös kysymysmerkki. Ehdottamasi 15,7" tai 16" kuulostaisi hyvältä avomaastoon, mutta tuleeko siitä liian etupainoinen kiskojen ja lisävarusteiden kanssa ja pitäisikö kuitenkin tyytyä 14,5" piippuun? (Riippuu toki kiskostakin, KIV23 saa kai M-LOK:n...)

Jos/Kun osa aseista jaetaan rautatähtäimillä, niin siinäkin on omat haasteensa. Olen ymmärtänyt kuvista, että KIV23 ei ole monoliittisella yläkerralla, ja sitä myöten on epävarmaa, tuleeko sellaista rynkkyynkään. Riittääkö kiskoon kiinnitetty etutähtäin vai pitääkö laittaa A2-etutähtäin kaasuporttiin?
 
Muistanko väärin, että mitä lyhyempi piippu(/kaasujärjestelmä) arskassa, sitä enemmän rasitusta lukolle ja/tai luistille? Eli kestävyys puoltaisi pidempää piippua? (Tosin miten tämäkään sitten menee, jos/kun tuleva sakolainen on mäntäarska...)
Kyllä, pidempi kaasujärjestelmä rasittaa koneistoa vähemmän, koska huippupaine kaasujärjestelmässä on alempi. 16'' (tai se 15,7'') piipussa midikaasut toimivat parhaiten, karbiinikaasuissa ongelmana on koneiston lyhyempi kesto ennen osien hajoamista/vaihtoväliä.

Kuitenkin 5,56 AR:ssä on joku kummallinen sisäballistinen kommervenkki, että 18'' piippu ei tuota juuri yhtään parempaa lähtönopeutta kuin 16'', mutta taas 20'' tuottaa. 18 tuuman paikkeilla olevat piiput muodostavat arkijärjellä epäloogisen epäjatkuvuuskohdan lähtönopeuden muuten lineaariselle nousulle välillä 11,5-20 tuumaa.

Henkilökohtaisesti en ole varma, onko lyhyt piippu koulutuksellinen haaste. Ammunnan perusteethan voinee opettaa pidempipiippuisella versiolla. Pisteytettävien ammuntojen vertailukelpoisuus toki kärsii, jos osa ampuu ne pitkäpiippuisilla ja osa lyhytpiippuisilla (tai vaihtaa lyhytpiippuisesta pitkäpiippuiseen vain testiä varten).
Niin, minä suosisin ajatusta vain yhdestä piipunpituudesta taistelijan perusaseessa, joka kaikille koulutettaisiin. Ne erikoispituiset olisivat sitten tehtäväkohtaisia aseita, kuten nyt ovat kaikki ryhmäkohtaiset aseet; kun kuitenkin niissä olisi muuten samanlainen hallintalaitteisto, ei niitä olisi välttämätöntä esim. rata-ammuttaa lainkaan, vaan vasta vaikka esim. J-kaudella käyttää.

Painojakauma on myös kysymysmerkki. Ehdottamasi 15,7" tai 16" kuulostaisi hyvältä avomaastoon, mutta tuleeko siitä liian etupainoinen kiskojen ja lisävarusteiden kanssa ja pitäisikö kuitenkin tyytyä 14,5" piippuun? (Riippuu toki kiskostakin, KIV23 saa kai M-LOK:n...)
M-LOK tai joku juuri L119A2-tyyppinen vaihtoehto olisi mielestäni parhaan kuuloinen. Eikä ole pelkästään SAS, joka on päätynyt tuohon n. 16 tuumaan, vaan myös esim. Uusi-Seelanti (16 tuumaa/406 mm), Tanska (16 tuumaa/408 mm), Saksa (G95A1 16,5'', tosin lyhyemmän G95KA1 ohella).
Tässä tuo L119A2:n etukädensijan ratkaisu:
l119a2.png

Jos/Kun osa aseista jaetaan rautatähtäimillä, niin siinäkin on omat haasteensa. Olen ymmärtänyt kuvista, että KIV23 ei ole monoliittisella yläkerralla, ja sitä myöten on epävarmaa, tuleeko sellaista rynkkyynkään. Riittääkö kiskoon kiinnitetty etutähtäin vai pitääkö laittaa A2-etutähtäin kaasuporttiin?
Itse laittaisin piippuun, optimaalisesti tosiaan kaasuporttiin, kiinnittyvän etutähtäimen; joko kiinteän tai taittuvan. Ainoastaan nimittäin monoliittisessa yläkerrassa (ja tähän on valitettavasti LMT:llä patentti, jota LMT myös valvoo, joten siihen pitäisi ostaa lisenssi) olisi perusteltua kiinnittää etutähtäin kiskoon, koska ei-monoliittiset etukädensijat ovat aina taipuvaisia pienelle siirtymälle.
 
Back
Top