Vonka
Supreme Leader
Kukin vuorollaan.
Kukin vuorollaan.
YliKoo
Greatest Leader
Joudut hiukan tarkistamaan mielipiteitäsi
JR49
Respected Leader
Tällaisia kokemuksia olisi vaikka millä mitalla jakaa. Venäjä on toimimaton ja tyly yhteiskunta, vaikka yksilötasolla ystävällisyyttä onkin. Byrokratia siellä on suunniteltu simputtamiseen ja alistamiseen, ei niinkään että asiat saataisiin rullaamaan.Uusimmat
Ulkomaat
Vettä ja leipää Aeroflotin vankilassa - vältä visusti yöpymistä vaativaa koneenvaihtoa Moskovassa!
Kotimaa
Viidennes 55–65-vuotiaista ei osaa käyttää tietokonetta – häpeä estää oppimasta
Aeroflotin Suomen toimisto vahvistaa, että transit-matkustajien lukitseminen yleinen käytäntö. © LEHTIKUVA / AP">
Ulkomaat
Vettä ja leipää Aeroflotin vankilassa – vältä visusti yöpymistä vaativaa koneenvaihtoa Moskovassa!
Viisumiton transit-matkustaja suljetaan tylysti lukkojen taakse.
Hannu Pesonen
14.10.2015 13:00
4 min
Luettu (603)
Kop. Kop! KOP KOP!
Jyskytän käytäväaulaan ja hisseille vievää ovea moskovalaisen Skypoint-hotellin neljännen kerroksessa, ensin vaimeasti, sitten kunnolla.
Kello on puoli kahdeksan aamulla ja haluaisin lasillisen vettä. Jano on kova, mutta Moskovan hanavettä en juo.
Mikään ei auta. Käytävän ovi pysyy tiukasti lukittuna, avaajaa ei kuulu. Tiedän, että toisella puolella, vapaiden ihmisten alueella, odottaa raitisvesiautomaatti vain muutaman askeleen päässä.
Sinne ei kuitenkaan ole nyt mitään asiaa. Olen venäläisviranomaisten ja Venäjän kansallisen lentoyhtiön Aeroflotin oikeudeton vanki. Minut on suljettu parinkymmenen muun kohtalotoverin kanssa käytäväsiipeen, joka muistuttaa vankilan lukittua selliosastoa.
Rikoksemme on, että olemme päättäneet lentää lopulliseen matkakohteeseemme Moskovan kautta.
Saavuin edellisiltana Aeroflotin koneella Mongolian pääkaupungista Ulan Batorista. Surkeiden ja jopa vaarallisten sääolosuhteiden takia yhtiö siirsi viisaasti lentonsa lähtöaikaa kunnes nousu olisi mahdollista tehdä turvallisesti. Sen seurauksena kone kuitenkin laskeutui Moskovaan niin myöhään illalla, ettei jatkolennolle Helsinkiin enää ehtinyt.
Mutta muuten näytti hyvältä. Aeroflot oli toiminut moitteettomasti. Se lähetti hyvissä ajoin tiedon muutoksista sekä tekstiviestillä että sähköpostilla, jossa oli mukana uudet tarkistuskortit lennoille paikkanumeroineen ja uusine lähtöaikoineen. Lento Ulan Batorin ja Moskovan välillä sujui ilmoitetussa aikataulussa. Meno oli tasaista, uudehkossa Boeing 737-800-koneeessa oli mukava istua ja palvelukin pelasi hyvin.
Kupla ei puhjennut edes Sheremetjevon lentokentällä, vaikka pääsy noin kahden kilometrin päässä sijaitsevaan lentokenttähotelliin kesti kolme tuntia hotellivoucherin saamisesta. Odottihan mukavaksi luvattu hotelli, venäläinen illallinen zakushkoineen ja ehkä sen päälle pieni jaloittelukin kuuden ja puolen tunnin lennon jäykistämien kinttujen notkistamiseksi.
Mutta njet, njet ja vielä kerran njet. Lentokenttäbussi suuntasikin hotellin himmeästi valaistulle takapihalle. Kapealla henkilökunnan sivuovella seisoi hymytön turvamies ja virkapukuinen hotellin edustaja.
Sisäänkirjoittautuminen eteni käytävälle nostetun matalan konttoripöydän edessä, avoimeksi jätetystä ovesta puhaltavassa hyisessä pakkasviimassa. Passit kerättiin pois. Vieraat koottiin viiden hengen ryhmiin. Marssimme sivukäytäviä pitkin hissille. Näin matkalla vilahduksen hotellin vastaanottoaulasta.
Neljännessä kerroksessa jokainen johdatettiin vuorollaan huoneeseensa. Sillä aikaa muut odottivat turvamiehen vieressä.
Sain sähköisen avainkortin. Huone oli siisti, lakanat raikkaita, saippua ja shampoo oikeilla paikoillaan kylppärin kiiltävien kaakelien keskellä.
Mutta avainkortin teho hiipui lyhyen käytävänpätkän päässä odottavalla suljetulla ovella. Siinä seisoi muitakin ihmettelemässä. Hetken päästä tajusimme sen, mistä yksikään meitä tänne ohjailleista kymmenistä viranomaisista ja virkailijoista ei ollut sanallakaan vihjannut.
Olimme vankeja. Voimakkaan anelun ja uhkailun tuloksena ovea avattiin sen verran, että pääsimme hakemaan vapaiden hotellivieraiden puolelta vettä raitisvesiautomaatista. Tämäkin vain siksi, että keksin muistuttaa että vettä on saatava lääkkeiden ottoa varten tai voi käydä huonosti.
Tämän jälkeenkoputuksiin ei enää reagoitu. Tasan keskiyöllä vanginvartija toi tarjottimella illallisen. Se oli käytännössä syömäkelvoton. Sitten laskeutui radiohiljaisuus. Päätin säästää kaksi siivua hapanleipää ja toisen kallisarvoisista vesimukillisistani pahan päivän varalle.
Ne ovatkin nyt aamulla tarpeen. Turhaan käytävänovea kolkuteltuani vettä ja leipää-aamiainen sopii vankitunnelmaan erinomaisesti. Saan respan kiinni. Taas lääkkeidenottoon vedoten onnistun kiristämään lupauksen uudesta vedenhakukeikasta käytävälle. Aamuvirkistykseksi anottu vesilasillinen jää kuitenkin saamatta.
Lopulta puhelin pirahtaa.
”Bussi lentokentälle lähtee vartin päästä”, kuuluu lyhytsanainen viesti.
Kun lukot lopulta avataan, puolet passeista on teillä tietymättömillä. Kun ne ovat vihdoin kasassa, karjalaumamme paimennetaan oikopäätä bussiin.
Useimmilla on jo kiire aamulennolleen. Bussi jää kuitenkin jääräpäisesti paikalleen jurnuttamaan tyhjäkäynnille. Kolmen vartin odottelun jälkeen selviää syykin. Hotelli tahtoo hyvitellä meitä aamiaispaketilla. Jokaiselle jaetaan valkoinen muovikassi, jossa on sinänsä aivan kelvollinen piknikaamiainen ja vesipullo.
Mutta sen valmistuksen aikana moni on jo myöhästymässä tältäkin jatkolennoltaan. Ja pääsemässä jälleen Aeroflotin vieraaksi!
Vierailkaa Venäjällä, niin maanpuolustustahtonne on sen jälkeen tapissa. Kuvaavaa on tilanne, jossa 90-luvun lopulla olin bändikeikkaa mukana roudaamassa Pietarissa. Yksi soittajista, anarkisti, sivari, huumehörho, totesi raja-asemalla miettivästi kotia kohti mentäessä, että on se sentään tosi hyvä, että tuo raja on tuossa olemassa. Se oli paljon sanottu tyypin tausta huomioiden.
Enäähän en sinne mene.
StepanRudanskij
Respected Leader
Etkö edes komppanian päällikkönä?
JR49
Respected Leader
Epätodennäköistä, monellakin tasolla.
STI_Tactical9mm
Kenraali
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/lansi_aliarvioinut_venajan_suomi_baltia_harjoitukset-42066
Näin länsi aliarvioi Venäjän armeijan uudistukset – "harjoituksien kohteena usein Suomi”
Kasperi Summanen
eilen klo 15:09 (päivitetty eilen klo 15:38)
Sotilasasiantuntijan mukaan Venäjän asevoimien viimeaikaiset uudistukset on aliarvioitu lännessä pahasti.
Georgian vuoden 2008 konflikti paljasti Venäjän armeijasta useita heikkouksia, kertoo European Council of Foreign Relations -ajatushautomon (ECFR) vieraileva tutkija ja sotilasasiantuntija Gustav Gressel.
ECFR on julkaissut tällä viikolla Gresselin laatiman raportin Russia’s quiet military revolution and what it means for Europe (Venäjän hiljainen sotilaallinen vallankumous, ja mitä se merkitsee Euroopalle). Siinä Gressel keskittyy Venäjän asevoimien viimeaikaisiin uudistuksiin ja siihen, kuinka niihin on suhtauduttu lännessä.
Gresselin mukaan länsi aliarvioi Venäjää pahemman kerran. Esimerkiksi hän nostaa sekä Ukrainan että Syyrian tapahtumat. Molemmissa konflikteissa Venäjän toiminta on ollut yllättävää ja tehokasta, eikä länsi ole tiennyt, miten siihen tulisi vastata.
”Venäjän uusi sotilaallinen röyhkeys ja riskinottohalu ovat yllättäneet länsimaalaiset asiantuntijat. Tämä ei ole kuitenkaan syntynyt tyhjästä. Venäjän nykyinen strategia on Yhdysvalloissa ja Euroopan unionissa aliarvioitujen systemaattisten sotilaallisten uudistusten tulosta”, Gustav Gressel kirjoittaa.
Muutakin kuin kalustouudistuksia
Gustav Gresselin mukaan lännessä on keskitytty liikaa Venäjän asevoimien kaluston modernisointihankkeiden arviointiin ja unohdettu kokonaan, millaisia uudistuksia joukkojen organisoinnissa, koulutuksessa ja harjoitustoiminnassa on tehty.
Gressel kirjoittaa Venäjän puolustusreformin koostuvan todellisuudessa kolmesta vaiheesta, joista kaluston ja varusteiden uudistaminen on vasta viimeinen.
Uudistusten ensimmäiset kaksi askelta ovat liittyneet armeijan tekemiseen aiempaa ammattimaisemmaksi ja tehokkaammaksi sekä joukkojen valmiuden merkittävään kasvattamiseen.
”Asevoimissa ei ole nähty näin nopeaa muutosta sitten 1930-luvun ja ennen sitä 1870-luvun. Viranomaiset suunnittelivat reformin kolmessa vaiheessa. He aloittivat uudistuksista, joiden tulosten näkemisessä kestäisi kaikkein pisimpään”, Gressel selvittää.
Hän muistuttaa Venäjän uudistaneen sotilaskoulutuksensa, muuttaneen armeijan komentorakenteita, lisänneen ammattisotilaiden määrää ja tehneen palkkoihin ja muihin etuuksiin liittyviä uudistuksia, joiden myötä sotilasammatin arvostus on noussut merkittävästi.
Raskas neuvostoaikainen organisaatiorakenne on niin ikään murrettu ja Venäjän armeija kykenee nyt huomattavasti aiempaa nopeampaan ja tehokkaampaan toimintaan.
Hyökkäysharjoituksia
Gressel kytkee Venäjän asevoimien kehityksen maan poliittisen johdon käsitykseen, jonka mukaan länsi on laskussa ja itä nousussa. Hänen mukaansa Kremlissä uskotaan, että ”olosuhteet nykyisen maailmanjärjestyksen sotilaalliseen muuttamiseen” paranevat ajan myötä.
”Venäjän johtajat uskovat, että heille tarjoutuu enemmin tai myöhemmin mahdollisuus liittyä nykyjärjestyksen haastavaan koalitioon. Sitä odotellessa Venäjän armeija on riittävän kyvykäs voittaakseen minkä tahansa Euroopan Unioniin tai Natoon kuuluvista lähinaapureistaan, jos ne saadaan eristettyä. Toistaiseksi tämä naapurusto pysyy Venäjän sotilasstrategian kohteena.”
Gresselin mukaan Venäjän armeijan tarkoitus ei ole maanpuolustus. Esimerkkinä hän luettelee Venäjän viimeaikaisia sotaharjoituksia ja niiden tavoitteita. Sotaharjoituksien kohteena ovat olleet usein Suomi ja Baltian maat.
Jo ensimmäisissä uudistusohjelman aloittamisen jälkeisissä Zapad 2009 -harjoituksissa Venäjä harjoitteli nopeaa iskua Puolaan ja Baltian maihin. Iskujen osana suoritettiin simuloituja paikallisia ydiniskuja viholliskohteisiin.
Gresselin mukaan samanlaiset toimet toistuivat myös Kaukasus 2009- ja Ladoga 2009 -harjoituksissa. Niistä jälkimmäisessä harjoiteltiin hyökkäyksiä Baltiaan ja Suomeen.
Toimintaa laajennettiin entisestään Ladoga 2012 -harjoituksissa, joita Gressel luonnehtii ”2000-luvun toisinnoksi talvisodasta”.
”Venäjän Baltian maiden ja Suomen väliset rajat otettiin hypoteettiseksi etulinjaksi. Tämä jättää hyvin vähän sijaa mielikuvitukselle, kun on kyse venäläisen sotasuunnittelun viimesijaisista tavoitteista”, Gustav Gressel kirjoittaa.
Hänen mukaansa samanlaiset tilannekuvat ovat toistuneet myös Venäjän armeijan tämän vuoden keväällä tekemissä harjoituksissa. Niissä on kuitenkin painotettu aiempaa enemmän ydinaseita.
Gressel muistuttaa myös, ettei Venäjän panosta arktisilla alueilla esimerkiksi puolustautumiseen mahdolliselta Alaskan suunnasta tulevalta Yhdysvaltojen ensi-iskulta, vaan kerää joukkojaan Suomen ja Norjan rajoille.
Ydinasedoktriini
”Vaikkei Venäjän hyökkäys Skandinaviaa, Baltian maita tai Puolaa vastaan olekaan todennäköinen, arvioi Venäjän selvästi tällaisen hyökkäyksen onnistumisen mahdollisuuksia ja kehittää sen vaatimia valmiuksia”, kirjoittaa Gustav Gressel.
Hänen mukaansa Venäjän armeija kykenee nykyisellään päihittämään helposti minkä tahansa entisen Neuvostoliiton vaikutuspiiriin kuuluneen maan puolustuksen.
Gressel toteaa, että Venäjällä on tiedostettu EU:n tai Naton alueelle tunkeutumisen poliittiset riskit. Vaikka yhtenäisyys suojaakin Venäjän yksinäisinä verrattain heikkoja naapureita, on se myös saanut Venäjän kehittämään ydinasedoktriiniaan.
Gresselin mukaan Venäjän käsitykset siitä, milloin ydinaseita voidaan käyttää, ovat vapautuneet merkittävästi sitten Neuvostoliiton romahduksen. Kaikkein huolestuttavimpana kehityskulkuna hän pitää ajatusta niin kutsutusta ”eskalaation purkavasta ydinaseiden käytöstä”.
Tällä tarkoitetaan nopeaa rajattua ydiniskua, jonka tarkoituksena on ehkäistä Naton puuttuminen konfliktiin, jossa Venäjä on osapuolena. Venäjän doktriinin mukaan isku pakottaisi Naton tulemaan neuvottelupöytään hakemaan poliittista ratkaisua, koska toinen vaihtoehto olisi täysimittaisen ydinsodan aloittaminen. Tähän Naton ei taas uskota olevan valmis esimerkiksi yksittäisen Itä-Euroopan tai Baltian maan vuoksi.
Näin länsi aliarvioi Venäjän armeijan uudistukset – "harjoituksien kohteena usein Suomi”
Kasperi Summanen
eilen klo 15:09 (päivitetty eilen klo 15:38)
Sotilasasiantuntijan mukaan Venäjän asevoimien viimeaikaiset uudistukset on aliarvioitu lännessä pahasti.
-
Venäläiset Su-30SM-hävittäjät laskeutuvat Syyriassa.
(AFP/Lehtikuva)
Venäjän Itämeren laivaston joukkoja maihinnousuharjoituksissa.
Georgian vuoden 2008 konflikti paljasti Venäjän armeijasta useita heikkouksia, kertoo European Council of Foreign Relations -ajatushautomon (ECFR) vieraileva tutkija ja sotilasasiantuntija Gustav Gressel.
ECFR on julkaissut tällä viikolla Gresselin laatiman raportin Russia’s quiet military revolution and what it means for Europe (Venäjän hiljainen sotilaallinen vallankumous, ja mitä se merkitsee Euroopalle). Siinä Gressel keskittyy Venäjän asevoimien viimeaikaisiin uudistuksiin ja siihen, kuinka niihin on suhtauduttu lännessä.
Gresselin mukaan länsi aliarvioi Venäjää pahemman kerran. Esimerkiksi hän nostaa sekä Ukrainan että Syyrian tapahtumat. Molemmissa konflikteissa Venäjän toiminta on ollut yllättävää ja tehokasta, eikä länsi ole tiennyt, miten siihen tulisi vastata.
”Venäjän uusi sotilaallinen röyhkeys ja riskinottohalu ovat yllättäneet länsimaalaiset asiantuntijat. Tämä ei ole kuitenkaan syntynyt tyhjästä. Venäjän nykyinen strategia on Yhdysvalloissa ja Euroopan unionissa aliarvioitujen systemaattisten sotilaallisten uudistusten tulosta”, Gustav Gressel kirjoittaa.
Muutakin kuin kalustouudistuksia
Gustav Gresselin mukaan lännessä on keskitytty liikaa Venäjän asevoimien kaluston modernisointihankkeiden arviointiin ja unohdettu kokonaan, millaisia uudistuksia joukkojen organisoinnissa, koulutuksessa ja harjoitustoiminnassa on tehty.
Gressel kirjoittaa Venäjän puolustusreformin koostuvan todellisuudessa kolmesta vaiheesta, joista kaluston ja varusteiden uudistaminen on vasta viimeinen.
Uudistusten ensimmäiset kaksi askelta ovat liittyneet armeijan tekemiseen aiempaa ammattimaisemmaksi ja tehokkaammaksi sekä joukkojen valmiuden merkittävään kasvattamiseen.
”Asevoimissa ei ole nähty näin nopeaa muutosta sitten 1930-luvun ja ennen sitä 1870-luvun. Viranomaiset suunnittelivat reformin kolmessa vaiheessa. He aloittivat uudistuksista, joiden tulosten näkemisessä kestäisi kaikkein pisimpään”, Gressel selvittää.
Hän muistuttaa Venäjän uudistaneen sotilaskoulutuksensa, muuttaneen armeijan komentorakenteita, lisänneen ammattisotilaiden määrää ja tehneen palkkoihin ja muihin etuuksiin liittyviä uudistuksia, joiden myötä sotilasammatin arvostus on noussut merkittävästi.
Raskas neuvostoaikainen organisaatiorakenne on niin ikään murrettu ja Venäjän armeija kykenee nyt huomattavasti aiempaa nopeampaan ja tehokkaampaan toimintaan.
Hyökkäysharjoituksia
Gressel kytkee Venäjän asevoimien kehityksen maan poliittisen johdon käsitykseen, jonka mukaan länsi on laskussa ja itä nousussa. Hänen mukaansa Kremlissä uskotaan, että ”olosuhteet nykyisen maailmanjärjestyksen sotilaalliseen muuttamiseen” paranevat ajan myötä.
”Venäjän johtajat uskovat, että heille tarjoutuu enemmin tai myöhemmin mahdollisuus liittyä nykyjärjestyksen haastavaan koalitioon. Sitä odotellessa Venäjän armeija on riittävän kyvykäs voittaakseen minkä tahansa Euroopan Unioniin tai Natoon kuuluvista lähinaapureistaan, jos ne saadaan eristettyä. Toistaiseksi tämä naapurusto pysyy Venäjän sotilasstrategian kohteena.”
Gresselin mukaan Venäjän armeijan tarkoitus ei ole maanpuolustus. Esimerkkinä hän luettelee Venäjän viimeaikaisia sotaharjoituksia ja niiden tavoitteita. Sotaharjoituksien kohteena ovat olleet usein Suomi ja Baltian maat.
Jo ensimmäisissä uudistusohjelman aloittamisen jälkeisissä Zapad 2009 -harjoituksissa Venäjä harjoitteli nopeaa iskua Puolaan ja Baltian maihin. Iskujen osana suoritettiin simuloituja paikallisia ydiniskuja viholliskohteisiin.
Gresselin mukaan samanlaiset toimet toistuivat myös Kaukasus 2009- ja Ladoga 2009 -harjoituksissa. Niistä jälkimmäisessä harjoiteltiin hyökkäyksiä Baltiaan ja Suomeen.
Toimintaa laajennettiin entisestään Ladoga 2012 -harjoituksissa, joita Gressel luonnehtii ”2000-luvun toisinnoksi talvisodasta”.
”Venäjän Baltian maiden ja Suomen väliset rajat otettiin hypoteettiseksi etulinjaksi. Tämä jättää hyvin vähän sijaa mielikuvitukselle, kun on kyse venäläisen sotasuunnittelun viimesijaisista tavoitteista”, Gustav Gressel kirjoittaa.
Hänen mukaansa samanlaiset tilannekuvat ovat toistuneet myös Venäjän armeijan tämän vuoden keväällä tekemissä harjoituksissa. Niissä on kuitenkin painotettu aiempaa enemmän ydinaseita.
Gressel muistuttaa myös, ettei Venäjän panosta arktisilla alueilla esimerkiksi puolustautumiseen mahdolliselta Alaskan suunnasta tulevalta Yhdysvaltojen ensi-iskulta, vaan kerää joukkojaan Suomen ja Norjan rajoille.
Ydinasedoktriini
”Vaikkei Venäjän hyökkäys Skandinaviaa, Baltian maita tai Puolaa vastaan olekaan todennäköinen, arvioi Venäjän selvästi tällaisen hyökkäyksen onnistumisen mahdollisuuksia ja kehittää sen vaatimia valmiuksia”, kirjoittaa Gustav Gressel.
Hänen mukaansa Venäjän armeija kykenee nykyisellään päihittämään helposti minkä tahansa entisen Neuvostoliiton vaikutuspiiriin kuuluneen maan puolustuksen.
Gressel toteaa, että Venäjällä on tiedostettu EU:n tai Naton alueelle tunkeutumisen poliittiset riskit. Vaikka yhtenäisyys suojaakin Venäjän yksinäisinä verrattain heikkoja naapureita, on se myös saanut Venäjän kehittämään ydinasedoktriiniaan.
Gresselin mukaan Venäjän käsitykset siitä, milloin ydinaseita voidaan käyttää, ovat vapautuneet merkittävästi sitten Neuvostoliiton romahduksen. Kaikkein huolestuttavimpana kehityskulkuna hän pitää ajatusta niin kutsutusta ”eskalaation purkavasta ydinaseiden käytöstä”.
Tällä tarkoitetaan nopeaa rajattua ydiniskua, jonka tarkoituksena on ehkäistä Naton puuttuminen konfliktiin, jossa Venäjä on osapuolena. Venäjän doktriinin mukaan isku pakottaisi Naton tulemaan neuvottelupöytään hakemaan poliittista ratkaisua, koska toinen vaihtoehto olisi täysimittaisen ydinsodan aloittaminen. Tähän Naton ei taas uskota olevan valmis esimerkiksi yksittäisen Itä-Euroopan tai Baltian maan vuoksi.
Jutussa myöskin mainittu Iiskola markkinoi vielä pari kk sitten MH370 / MH17 ruumiinsiirto-operaatiota tapahtuneeksi. Että sen tasoinen rauhantekijä.Venäjä jakoi rauhandiplomeja. Suomen Sotilas kirjoittaa:
Venäjä on jälleen Neuvostoliiton tavoin "rauhan" asialla. Johan Bäckman ja Jon Hellevig saivat "rauhantekijä"-kunniamerkit Krimillä järjestetyssä seremoniassa. Kyseessä oli jo toinen "kansainvälinen rauhanfoorumi". Ensimmäinen järjestettiin viime vuonna melko pian sen jälkeen kun Venäjä oli vallannut Krimin Ukrainalta tunnuksettomilla sotilasjoukoilla.
Dosentti Bäckmania tituleerataan Venäjällä yleisesti ihmisoikeustaistelijaksi, sillä hän on profiloitunut muun muassa venäläisäitien kiivaana puolustajana suomalais-venäläisissä lapsikiistoissa. Bäckman on myös puolustanut Krimin liittämistä Venäjään ja hän on esiintynyt Ukrainasta eroon pyrkivän Donetskin venäläismielisen kapinallistasavallan ”virallisena edustajana” julkisuudessa, kirjoittaa Iltasanomat.
Jon Hellevig on suomalaisessa julkisuudessa vähemmän tunnettu, mutta hänet muistetaan muun muassa laulaja Karita Mattilaa kohtaan esitetyistä alatyylisistä kommenteista. Venäjällä Hellevig on kuitenkin varsin tunnettu tv-kommentaattori maan valtiollisilla televisiokanavilla ja hän on myös julkaissut presidentti Vladimir Putinin politiikkaa tukevia lehtiartikkeleita sekä kirjoja.
Kunniamerkkien jaon taustalla on Venäjän parlamentin ylähuoneen ja Venäjän kulttuuriministeriön tukema Mirotvorets-säätiö, joka kertoo edistävänsä rauhanaatetta koko maailmassa.
Juttu myös Ilta-Sanomissa:
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1444609213250.html
Voit laittaa tuon artikkelin myös asianmukaiseen ketjuun jos siltä tuntuu. Taisi olla "tämän takia suomi on puolustamisen arvoinen maa" -ketju.
StepanRudanskij
Respected Leader
Joku taisi retorisesti kysyä Syyria-ketjussa miten Venäjää oikein johdetaan tms. Tuo venäläisen samansuuntainen kuin omat vähäiset tuumailuni. Paul Goblen toimittama käännös.
http://windowoneurasia2.blogspot.de/2015/10/no-one-is-running-real-russia-or.html
http://windowoneurasia2.blogspot.de/2015/10/no-one-is-running-real-russia-or.html
Nikhris
Majuri
"Moskova pitää suomalais-ugrilaisia kansalaisjärjestöjä vihollisina"
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/Tallinna_kongressi-42161
ULKOMAAT
"Moskova pitää suomalais-ugrilaisia kansalaisjärjestöjä vihollisina"
PEKKA VIRKKI
2 tuntia ja 38 minuuttia sitten(päivitetty 6 minuuttia sitten)
Venäjällä on penseyttä suomalais-ugrilaisten järjestöjä kohtaan.
Kongressiin osallistui edustajia muun muassa Virosta, Suomesta, Karjalasta, Udmurtiasta ja Komista.
"Mutta on paljon vaikeampaa säilyttää pieniä kansoja paikoissa, joissa viranomaiset pitävät suurta osaa kansalaisyhteiskunnasta sisäisinä vihollisina tai ulkomaisina agentteina", Mikser sanoi Venäjään viitaten.
Suomalais-ugrilaista instituuttia johtava Jaak Prozes huomioi 1990-luvun loppupuolella käyneen selväksi, että Venäjän viranomaiset pyrkivät voimakkaasti vaikuttamaan järjestöihin. Tämän tuloksena heidän toiminnastaan Prozesin mukaan on kuultu entistä vähemmän.
Udmurttiliikettä johtavan Leonid Goninin mukaan osa toimijoista on jäänyt byrokratian jalkoihin.
"Byrokraatilla ei ole kansallisuutta", Gonin sanoi varoittaen kaikkia organisaatioita koneiston riskeistä.
Jos Venäjä sortaa allaan eläviä uralilaisia kansoja, niin ei todellakaan hyvää tee kansanryhmälle. Uralilaiset kansat ovat pieni kansanryhmä - Euroopassa elinvoimaa vielä löytyy, mutta täälläkin meikäläisten uniikki indoeurooppalaisista erillinen kieliryhmä on näihin nähden pienehkö - ja tätä tulee pitää yllä. Venäjä on saanut niin paljon tuhoa aikaan muita alueen kulttuureja kohtaan, että useampi suomenkin sukuinen kieli tai jopa kansa on hävinnyt: Moskovankin seudulla - jonka nimen myöhemmät asukkaat ottivat alkuperäisiltä - elivät aikoinaan suomen sukuiset heimot.
Moska - (muin. mord. "moska = karhu")
Ava - (muin. mord. "ava = äiti, nainen, naaras").
Mord. = Ers./Moksh. (yhteiset sanat)
Venäjäkielinen Moska-jova (Moskva-reka) ("jova" = "joki" (mer., muin. mord.)
"Moskva" - ei ole yhtäkään vastinetta slaavilaiskielistä.
Arvaapa mitä nille alkuperäisille asukkaille tapahtui jotka jäivät alueella asumaan - kieli hävisi venäläistämisen alla ja pahimmillaan koko kansakin.
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/Tallinna_kongressi-42161
ULKOMAAT
"Moskova pitää suomalais-ugrilaisia kansalaisjärjestöjä vihollisina"
PEKKA VIRKKI
2 tuntia ja 38 minuuttia sitten(päivitetty 6 minuuttia sitten)
Venäjällä on penseyttä suomalais-ugrilaisten järjestöjä kohtaan.
Suomalais-ugrilainen festivaali Mordvassa vuonna 2007.
(Lehtikuva/Martti Kainulainen)
Kongressiin osallistui edustajia muun muassa Virosta, Suomesta, Karjalasta, Udmurtiasta ja Komista.
"Mutta on paljon vaikeampaa säilyttää pieniä kansoja paikoissa, joissa viranomaiset pitävät suurta osaa kansalaisyhteiskunnasta sisäisinä vihollisina tai ulkomaisina agentteina", Mikser sanoi Venäjään viitaten.
Suomalais-ugrilaista instituuttia johtava Jaak Prozes huomioi 1990-luvun loppupuolella käyneen selväksi, että Venäjän viranomaiset pyrkivät voimakkaasti vaikuttamaan järjestöihin. Tämän tuloksena heidän toiminnastaan Prozesin mukaan on kuultu entistä vähemmän.
Udmurttiliikettä johtavan Leonid Goninin mukaan osa toimijoista on jäänyt byrokratian jalkoihin.
"Byrokraatilla ei ole kansallisuutta", Gonin sanoi varoittaen kaikkia organisaatioita koneiston riskeistä.
Jos Venäjä sortaa allaan eläviä uralilaisia kansoja, niin ei todellakaan hyvää tee kansanryhmälle. Uralilaiset kansat ovat pieni kansanryhmä - Euroopassa elinvoimaa vielä löytyy, mutta täälläkin meikäläisten uniikki indoeurooppalaisista erillinen kieliryhmä on näihin nähden pienehkö - ja tätä tulee pitää yllä. Venäjä on saanut niin paljon tuhoa aikaan muita alueen kulttuureja kohtaan, että useampi suomenkin sukuinen kieli tai jopa kansa on hävinnyt: Moskovankin seudulla - jonka nimen myöhemmät asukkaat ottivat alkuperäisiltä - elivät aikoinaan suomen sukuiset heimot.
Moska - (muin. mord. "moska = karhu")
Ava - (muin. mord. "ava = äiti, nainen, naaras").
Mord. = Ers./Moksh. (yhteiset sanat)
Venäjäkielinen Moska-jova (Moskva-reka) ("jova" = "joki" (mer., muin. mord.)
"Moskva" - ei ole yhtäkään vastinetta slaavilaiskielistä.
Arvaapa mitä nille alkuperäisille asukkaille tapahtui jotka jäivät alueella asumaan - kieli hävisi venäläistämisen alla ja pahimmillaan koko kansakin.
Fencer
Kenraali
"Venäjä rakentanut suuren sotilastukikohdan pohjoisnavan lähelle
http://yle.fi/uutiset/venaja_rakentanut_suuren_sotilastukikohdan_pohjoisnavan_lahelle/8396356
21.10.2015 klo 10:16
Venäjä vahvistaa sotilasvoimaansa arktisilla vesillä ja varautuu puolustamaan napa-alueen luonnonrikkauksia.
Venäjä on saanut lähes valmiiksi suuren sotilastukikohdan rakentamisen Barentsinmeressä sijaitsevilla Franz Josefin maan saarilla. Uutistoimisto Tassin mukaan Venäjän pohjoisen laivaston valvonta- ja ilmapuolustusyksikkö on jo siirtynyt Aleksandranmaa-nimiselle saarelle rakennettuun tukikohtaan. Aleksandranmaa on Franz Josefin maan saariryhmän läntisin saari. Se sijaitsee 80. leveyspiirillä pohjoisen napa-alueen tuntumassa. Olosuhteet saarella ovat hyiset, lämpötila voi laskea talvella -50 asteeseen.
Tukikohtaan aiotaan sijoittaa 150 sotilasta, jotka voivat selviytyä saarella 1,5 vuotta ilman huoltotoimituksia. Arktitsheskij trilistnik -nimen (Arktinen apila) saanut tukikohta koostuu 14 000 neliömetrin suuruisesta rakennuskompleksista, jossa sotilaat voivat toimia tarvitsematta käydä ulkona. Venäjän uusimman sotilasdoktriinin mukaan maa valvoo entistä tarkemmin pohjoisia alueita. Ilmaston lämpeneminen supistaa napa-alueen jäämassoja ja paljastaa samalla alueen luonnonrikkaudet hyötykäyttöön.
Vastaavanlainen tukikohta on rakennettu jo aiemmin Itä-Siperian saarille."
http://yle.fi/uutiset/venaja_rakentanut_suuren_sotilastukikohdan_pohjoisnavan_lahelle/8396356
21.10.2015 klo 10:16
Venäjä vahvistaa sotilasvoimaansa arktisilla vesillä ja varautuu puolustamaan napa-alueen luonnonrikkauksia.
Venäjä on saanut lähes valmiiksi suuren sotilastukikohdan rakentamisen Barentsinmeressä sijaitsevilla Franz Josefin maan saarilla. Uutistoimisto Tassin mukaan Venäjän pohjoisen laivaston valvonta- ja ilmapuolustusyksikkö on jo siirtynyt Aleksandranmaa-nimiselle saarelle rakennettuun tukikohtaan. Aleksandranmaa on Franz Josefin maan saariryhmän läntisin saari. Se sijaitsee 80. leveyspiirillä pohjoisen napa-alueen tuntumassa. Olosuhteet saarella ovat hyiset, lämpötila voi laskea talvella -50 asteeseen.
Tukikohtaan aiotaan sijoittaa 150 sotilasta, jotka voivat selviytyä saarella 1,5 vuotta ilman huoltotoimituksia. Arktitsheskij trilistnik -nimen (Arktinen apila) saanut tukikohta koostuu 14 000 neliömetrin suuruisesta rakennuskompleksista, jossa sotilaat voivat toimia tarvitsematta käydä ulkona. Venäjän uusimman sotilasdoktriinin mukaan maa valvoo entistä tarkemmin pohjoisia alueita. Ilmaston lämpeneminen supistaa napa-alueen jäämassoja ja paljastaa samalla alueen luonnonrikkaudet hyötykäyttöön.
Vastaavanlainen tukikohta on rakennettu jo aiemmin Itä-Siperian saarille."
Bushmaster
Greatest Leader
"Venäjä rakentanut suuren sotilastukikohdan pohjoisnavan lähelle
http://yle.fi/uutiset/venaja_rakentanut_suuren_sotilastukikohdan_pohjoisnavan_lahelle/8396356
21.10.2015 klo 10:16
Venäjä vahvistaa sotilasvoimaansa arktisilla vesillä ja varautuu puolustamaan napa-alueen luonnonrikkauksia.
Venäjä on saanut lähes valmiiksi suuren sotilastukikohdan rakentamisen Barentsinmeressä sijaitsevilla Franz Josefin maan saarilla. Uutistoimisto Tassin mukaan Venäjän pohjoisen laivaston valvonta- ja ilmapuolustusyksikkö on jo siirtynyt Aleksandranmaa-nimiselle saarelle rakennettuun tukikohtaan. Aleksandranmaa on Franz Josefin maan saariryhmän läntisin saari. Se sijaitsee 80. leveyspiirillä pohjoisen napa-alueen tuntumassa. Olosuhteet saarella ovat hyiset, lämpötila voi laskea talvella -50 asteeseen.
Tukikohtaan aiotaan sijoittaa 150 sotilasta, jotka voivat selviytyä saarella 1,5 vuotta ilman huoltotoimituksia. Arktitsheskij trilistnik -nimen (Arktinen apila) saanut tukikohta koostuu 14 000 neliömetrin suuruisesta rakennuskompleksista, jossa sotilaat voivat toimia tarvitsematta käydä ulkona. Venäjän uusimman sotilasdoktriinin mukaan maa valvoo entistä tarkemmin pohjoisia alueita. Ilmaston lämpeneminen supistaa napa-alueen jäämassoja ja paljastaa samalla alueen luonnonrikkaudet hyötykäyttöön.
Vastaavanlainen tukikohta on rakennettu jo aiemmin Itä-Siperian saarille."
Onkohan tuonne määrätyssä yksikössä myös/ja naissotilaita...?
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1445327268089.html
Venäjä rakensi uuden tukikohdan pohjoiseen – 150 sotilasta selviytyy eristyksissä 18 kuukautta
John Hilly
Ylipäällikkö
Venäläisten mikroaaltotykki.
Maidan
Respected Leader
No niin Sergey Glaziev puhunut:
Kaikki nationalisoidaan, tehdään emissio, eli raha painetaan kontrolloimattomasti, rahaa kun ei kohta ole maksaa palkkoja, syrjässä asuville eläkkeläisille kerätään rahaa läämityspuuta varten. Eli Devalvaatio. Rajat kiinni tietenki. Ja uusi Neukkula jatkuu, joutsen järvi tulee pyörimään aamusta iltaan ja Putten puhe välistä, kuinka rakennetaan uutta sosialismiaa
Kaikki nationalisoidaan, tehdään emissio, eli raha painetaan kontrolloimattomasti, rahaa kun ei kohta ole maksaa palkkoja, syrjässä asuville eläkkeläisille kerätään rahaa läämityspuuta varten. Eli Devalvaatio. Rajat kiinni tietenki. Ja uusi Neukkula jatkuu, joutsen järvi tulee pyörimään aamusta iltaan ja Putten puhe välistä, kuinka rakennetaan uutta sosialismiaa
Geronimo
Ylipäällikkö
Se on Suomeksi Joutsen lampi, mutta tuo on totta sehän pyöri aina ja varsinkin kun jotain tapahtui eikä politbyro ollut ehtinut miettiä vastausta
Geronimo
Ylipäällikkö
Kirjat
Jos Putin, Kafka ja Orwell tappelisivat
MediaPolitiikka
KIRJA ARVIO Poliisin lahjominen on Venäjällä arkipäiväistä, mutta se täytyy tehdä oikein, Peter Pomerantsev opastaa.
Poliisin lahjominen on Venäjällä arkipäiväistä, mutta se täytyy tehdä oikein,Peter Pomerantsev opastaa. Rahaa ei voi tyrkyttää, vaan operaatio vaatii hienovaraisuutta. Ehdotus lahjomisesta täytyy tehdä kiertoilmaisuin, ja Pomerantsev paljastaa henkilökohtaisen suosikkinsa. ”Saanko käyttää tilaisuuden osoittaakseni kunnioitukseni teille?”
Lauseen todellinen merkitys on tietysti päinvastainen: se kertoo halveksunnasta, mutta myös lannistumisesta. Sanoja haluaa tehdä elämästään helpompaa, eikä huutele oikeuksiensa perään. Hän ymmärtää, ettei järjestelmää vastaan voi taistella.
Melkoinen järjestelmä se onkin, kuten Pomerantsev kirjassaan Nothing is true and everything is possible kuvaa. Se on tarkka ja analyyttinen kuvausVladimir Putinin Venäjästä. Pomerantsev, ukrainalaistaustainen mutta Britanniassa syntynyt palkittu tv-tuottaja, tarkkaili sitä vuosikymmenen ajan Moskovassa. Kirja pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa sekä työssään kohtaamiinsa monenlaisiin henkilötarinoihin.
Pomerantsev ei tarjoa kurkistuksia vallan kulissien taakse, ei henkilökuvaa Putinista eikä yritäkään arvuutella, mihin kasvava aggressiivisuus ulkopolitiikassa tähtää. Hän ei liiku ylätasolla, vaan ihmisten keskuudessa. Tarina kulkee moskovalaiselta miljonääriklubilta gangsterien pyörittämään kylään Siperiassa ja edelleen Lontooseen tapaamaan brittiläistä investointipankkiiria, joka palkkasi Sergei Magnitskin tutkimaan yrityskaappausta ja verohuijausta Venäjällä. Toimeksianto vei Magnitskilta hengen.
Ajoittain kirjaa on vaikea lukea kiihtymättä. Tuulesta temmattuja syytteitä vastaan taistelevan ja turvallisuuspalveluiden valtataistelun välineeksi joutuvan yrittäjän tarina ei hetkeen poistu lukijan mielestä.
Kiinnostavista yksilötarinoista rakentuu taidokas mosaiikki, joka kuvaa Neuvostoliiton romahduksen ja 90-luvun sekasorron muovaamaa yhteiskuntaa, jonka johtoon syntyi tyhjiö, jonka juuri Putin pystyi täyttämään. Ehkä vahvimmillaan Pomerantsev on kuvatessaan median, eritoten television keskeistä roolia Putinin aseman vahvistamisessa. Diktatuuri imitoi taidokkaasti liberaalia demokratiaa. Kirjan nimi tiivistää ilmapiirin Venäjällä 2010-luvulla.
Lukukokemus on lohduton. Pomerantsevin kuvaama Venäjän oikeuslaitos saa Frans Kafkan näyttämään mielikuvituksettomalta, ja Kremlin taktiikoiden rinnalla George Orwellin kirjoitukset ovat lukiolaisen raapustuksia. Korruptio läpäisee koko yhteiskunnan autokoulusta armeijaan. Tämä on valtakunta, jonka Putin rakensi.
Herra presidentti, saanko käyttää tilaisuuden osoittaakseni kunnoitukseni teille?
Jos Putin, Kafka ja Orwell tappelisivat
MediaPolitiikka
KIRJA ARVIO Poliisin lahjominen on Venäjällä arkipäiväistä, mutta se täytyy tehdä oikein, Peter Pomerantsev opastaa.
Poliisin lahjominen on Venäjällä arkipäiväistä, mutta se täytyy tehdä oikein,Peter Pomerantsev opastaa. Rahaa ei voi tyrkyttää, vaan operaatio vaatii hienovaraisuutta. Ehdotus lahjomisesta täytyy tehdä kiertoilmaisuin, ja Pomerantsev paljastaa henkilökohtaisen suosikkinsa. ”Saanko käyttää tilaisuuden osoittaakseni kunnioitukseni teille?”
Lauseen todellinen merkitys on tietysti päinvastainen: se kertoo halveksunnasta, mutta myös lannistumisesta. Sanoja haluaa tehdä elämästään helpompaa, eikä huutele oikeuksiensa perään. Hän ymmärtää, ettei järjestelmää vastaan voi taistella.
Melkoinen järjestelmä se onkin, kuten Pomerantsev kirjassaan Nothing is true and everything is possible kuvaa. Se on tarkka ja analyyttinen kuvausVladimir Putinin Venäjästä. Pomerantsev, ukrainalaistaustainen mutta Britanniassa syntynyt palkittu tv-tuottaja, tarkkaili sitä vuosikymmenen ajan Moskovassa. Kirja pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa sekä työssään kohtaamiinsa monenlaisiin henkilötarinoihin.
Pomerantsev ei tarjoa kurkistuksia vallan kulissien taakse, ei henkilökuvaa Putinista eikä yritäkään arvuutella, mihin kasvava aggressiivisuus ulkopolitiikassa tähtää. Hän ei liiku ylätasolla, vaan ihmisten keskuudessa. Tarina kulkee moskovalaiselta miljonääriklubilta gangsterien pyörittämään kylään Siperiassa ja edelleen Lontooseen tapaamaan brittiläistä investointipankkiiria, joka palkkasi Sergei Magnitskin tutkimaan yrityskaappausta ja verohuijausta Venäjällä. Toimeksianto vei Magnitskilta hengen.
Ajoittain kirjaa on vaikea lukea kiihtymättä. Tuulesta temmattuja syytteitä vastaan taistelevan ja turvallisuuspalveluiden valtataistelun välineeksi joutuvan yrittäjän tarina ei hetkeen poistu lukijan mielestä.
Kiinnostavista yksilötarinoista rakentuu taidokas mosaiikki, joka kuvaa Neuvostoliiton romahduksen ja 90-luvun sekasorron muovaamaa yhteiskuntaa, jonka johtoon syntyi tyhjiö, jonka juuri Putin pystyi täyttämään. Ehkä vahvimmillaan Pomerantsev on kuvatessaan median, eritoten television keskeistä roolia Putinin aseman vahvistamisessa. Diktatuuri imitoi taidokkaasti liberaalia demokratiaa. Kirjan nimi tiivistää ilmapiirin Venäjällä 2010-luvulla.
Lukukokemus on lohduton. Pomerantsevin kuvaama Venäjän oikeuslaitos saa Frans Kafkan näyttämään mielikuvituksettomalta, ja Kremlin taktiikoiden rinnalla George Orwellin kirjoitukset ovat lukiolaisen raapustuksia. Korruptio läpäisee koko yhteiskunnan autokoulusta armeijaan. Tämä on valtakunta, jonka Putin rakensi.
Herra presidentti, saanko käyttää tilaisuuden osoittaakseni kunnoitukseni teille?
Maidan
Respected Leader
Juuri näin.Itse asiassa se on pöyrinyt siellä melkein aina. Siksi NL:ssa laskettu vitseja, että telkkarista näkyy vain joutsen lampi, aina kun telkkaria avasi, siellä se oli - tanssivat joutsenet. Sitten Breznevin sammaltava puhe jostain viisivuotiasta ikuisesti menestyvästä suunnitelmasta ja kuinka kommunismi on melkein ovella ja melkein rakennettu.
Sitten siellä oli vielä muutama kultakurkkua,joutsen lammen lisäksi. Kremlin estradan lellikkeita. Minä en koskaan ymmärttänyt Zykina ja Ruslanovan kaltaisten "tähtien" laulujen taitellista arvoa, minusta viimeinen oli suorastan vasteenmielinen, ja viimeinen oli muuten briljanttien keräilijä, Stalinin lellikki, mutta sitten hänetkin laitettu siperiaan, ja timantit on menneet Kremlin muiten konnien ja persenuolijoiden vaimoille. Telkusta muistan Kremlin muurissa seisovan politbyron, ja sitä näytetty uuvuttavia puheita, joiden sisältö oli outo. Minulla on sellainen muistikuva että heillä kaikilla oli korkeat karakul karvahatut ja harmaat mantelit. Karakul on muuten erittäin julmalla tavalla tuotettu nahka, synnyttämättömän karitsan nahka, sikiön, jota otetaan eläimesta väkisin, ja se on arvokkain. Siellä Kremlin kaiviarilla ja muilla superherkuilla elänneet pyövelit paistatteli kilpaaan kenellä oli suurempi ja komeampi papaha. Rutiköyhän kansan keskuudessa kukaan ei voinut edes kuvitella että on olemassa muuta lihaa kun pakasteluut, jota jonotettiin.
Kohta siellä palataan samaan - nälkökuuriin. Ulkoiset puiteet ja palatsit ne rakensi jo itselleen. Papahat jo näkynyt. Ainakin Zhirinovskia jo nähtyy papahassa huutamaasa kuin teurastettava jotain järjetöntä tapansa mukaan. Oli karakul hirvitys päässä myös Puttellakin.
Jos joku on ihmetellyt, miten Venäjä pysyy pystyssä, niin ansio on venäläisten naisten.
http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/129531-venalaiskirjailija-avautui-suomessa-miehemme-katoavat
Venäjällä ei ole feminismiä, koska maassa on epätasapainoinen tilanne, jossa naisille kasautuu miesten ja naisten vastuut, venäläinen kirjailija Ljudmila Ulitskaja kertoi Helsingin kirjamessuilla.
– Feminismiä ei oikeastaan Venäjällä ole. Nämä kaksi asiaa eivät oikein sovi yhteen, Ulitskaja kertoi tulkin välityksellä yleisölle.
Hän kertoo, että vaikka länsimaissa naisille on ollut tärkeää saada samat oikeudet kuin miehillä, Venäjällä tilanne on toinen.
– Itse koen, että Venäjällä naisille on ollut tärkeämpää saada naisille oikeus olla menemättä töihin ja saada jäädä lasten kanssa kotiin, koska naiset ovat perinteisesti joutuneet hoitamaan siellä sekä naisten että miesten työt, Ulitskaja sanoo.
Venäjällä on yleistä, että naiset hoitavat miestenkin työt, koska miehet ovat usein poissa. Tähän on Ulitskajan mukaan kolme syytä: sodat, vankila ja viina.
– Venäjä on ollut vuodesta 1904 – eli Japanin ja Venäjän sodasta lähtien – joku sota meneillään, joko sen itsensä julistama tai sille julistettu. Nämä kaikki sodat ovat vieneet meiltä miehiä, Ulitskaja kertoo.
– Toinen syy on vankila, johon miehiä päätyy. Kolmas syy miesten katoamiseen on venäläinen alkoholismi, jolloin mies myös katoaa hoitamasta perhettä ja velvollisuuksia, hän lisää.
http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/129531-venalaiskirjailija-avautui-suomessa-miehemme-katoavat
Venäjällä ei ole feminismiä, koska maassa on epätasapainoinen tilanne, jossa naisille kasautuu miesten ja naisten vastuut, venäläinen kirjailija Ljudmila Ulitskaja kertoi Helsingin kirjamessuilla.
– Feminismiä ei oikeastaan Venäjällä ole. Nämä kaksi asiaa eivät oikein sovi yhteen, Ulitskaja kertoi tulkin välityksellä yleisölle.
Hän kertoo, että vaikka länsimaissa naisille on ollut tärkeää saada samat oikeudet kuin miehillä, Venäjällä tilanne on toinen.
– Itse koen, että Venäjällä naisille on ollut tärkeämpää saada naisille oikeus olla menemättä töihin ja saada jäädä lasten kanssa kotiin, koska naiset ovat perinteisesti joutuneet hoitamaan siellä sekä naisten että miesten työt, Ulitskaja sanoo.
Venäjällä on yleistä, että naiset hoitavat miestenkin työt, koska miehet ovat usein poissa. Tähän on Ulitskajan mukaan kolme syytä: sodat, vankila ja viina.
– Venäjä on ollut vuodesta 1904 – eli Japanin ja Venäjän sodasta lähtien – joku sota meneillään, joko sen itsensä julistama tai sille julistettu. Nämä kaikki sodat ovat vieneet meiltä miehiä, Ulitskaja kertoo.
– Toinen syy on vankila, johon miehiä päätyy. Kolmas syy miesten katoamiseen on venäläinen alkoholismi, jolloin mies myös katoaa hoitamasta perhettä ja velvollisuuksia, hän lisää.
Minuteman
Eversti
Ulkomaat
Venäjän valtionmedia: Nämä maat pyytävät seuraavaksi Venäjän apua
Kasperi Summanen
Venäjän valtion omistama ja Venäjän hallinnolle myönteisestä uutisoinnistaan tunnettu Sputnik kertoo Yhdysvaltojen presidentti Barack Obaman ”pelkäävän, että (Venäjän presidentti) Vladimir Putin tulee syrjäyttämään Yhdysvallat Afganistanissa”.
Jutussa siteerataan israelilaista Walla!News -uutissivustoa.
Sputnik kertoo myös Syyrian lähialueen valtioiden ”kääntyvän enenevissä määrin Moskovan puoleen, saadakseen apua sisäisten konfliktiensa ratkaisuun”.
Uutista tarjotaan näkyvästi Sputnikin kansainvälisen pääuutissivun yläreunan mainospalkissa kysymyksellä: ”pyytävätkö nämä maat seuraavaksi apua Venäjältä”.
”Irak ja Afganistan saattavat hyvinkin olla seuraavat, jotka pyytävät Venäjää apuun”, jutussa vastataan.
Uutisen mukaan Venäjän viranomaiset pitävät esimerkiksi mahdollisena, että Venäjän joukot avustaisivat Tadžikistania vartioimaan Afganistanin rajaansa.
Venäjän aktiivisuus Afganistanissakaan ei välttämättä olisi yllätys. Maan varapresidentti Abdul Rashid Dostum vieraili hiljattain Venäjällä ja Tšetšeniassa.
Verkkouutiset kertoi vierailusta tässä.
Dostumin kerrotaan pyytäneen vierailunsa aikana Venäjältä apua taistelussa jatkuvasti lisää alaa maassa valtaavia Taliban-taistelijoita vastaan.
”Venäjä on sitoutunut tukemaan ja auttamaan Afganistanin ilmavoimia ja armeijaa”, Dostumin tiedottaja Sultan Faizy muotoili vierailun jälkeen.
”Meiltä puuttuu ilmatukea, aseita ja ammuksia. Tarvitsemme paljon tukea ja apua, jotta voimme taistella terrorismia vastaan”, hän kertoi.
Faizy totesi myös, ettei Venäjän apu tarkoittaisi kuitenkaan sotilaallista väliintuloa.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov tviittasi hiljattain Venäjän olevan valmis "tarjoamaan apua Afganistanille".
Monet tviittiä kommentoineista huomauttivat ironisesti Neuvostoliiton Afganistanissa vuosina 1979–1989 käymästä verisestä sodasta, joka vaati 15 000 neuvostosotilaan hengen.
________________________________________________________________________________________________________________________________
Tervemenoa vaan Irakiin ja Afganistaniin. Venäjän varakassassa on tällä hetkellä jäljellä 63 miljardia Euroa ja jokainen voi googlata paljonko Irakin ja Afganistanin operaatiot maksoivat yksin USA:lle per päivä. Kaikki temput jotka nopeuttavat Putinin Venäjän konkurssia ovat enemmän kuin tervetulleita.
.
Venäjän valtionmedia: Nämä maat pyytävät seuraavaksi Venäjän apua
Kasperi Summanen
Venäjän valtion omistama ja Venäjän hallinnolle myönteisestä uutisoinnistaan tunnettu Sputnik kertoo Yhdysvaltojen presidentti Barack Obaman ”pelkäävän, että (Venäjän presidentti) Vladimir Putin tulee syrjäyttämään Yhdysvallat Afganistanissa”.
Jutussa siteerataan israelilaista Walla!News -uutissivustoa.
Sputnik kertoo myös Syyrian lähialueen valtioiden ”kääntyvän enenevissä määrin Moskovan puoleen, saadakseen apua sisäisten konfliktiensa ratkaisuun”.
Uutista tarjotaan näkyvästi Sputnikin kansainvälisen pääuutissivun yläreunan mainospalkissa kysymyksellä: ”pyytävätkö nämä maat seuraavaksi apua Venäjältä”.
”Irak ja Afganistan saattavat hyvinkin olla seuraavat, jotka pyytävät Venäjää apuun”, jutussa vastataan.
Uutisen mukaan Venäjän viranomaiset pitävät esimerkiksi mahdollisena, että Venäjän joukot avustaisivat Tadžikistania vartioimaan Afganistanin rajaansa.
Venäjän aktiivisuus Afganistanissakaan ei välttämättä olisi yllätys. Maan varapresidentti Abdul Rashid Dostum vieraili hiljattain Venäjällä ja Tšetšeniassa.
Verkkouutiset kertoi vierailusta tässä.
Dostumin kerrotaan pyytäneen vierailunsa aikana Venäjältä apua taistelussa jatkuvasti lisää alaa maassa valtaavia Taliban-taistelijoita vastaan.
”Venäjä on sitoutunut tukemaan ja auttamaan Afganistanin ilmavoimia ja armeijaa”, Dostumin tiedottaja Sultan Faizy muotoili vierailun jälkeen.
”Meiltä puuttuu ilmatukea, aseita ja ammuksia. Tarvitsemme paljon tukea ja apua, jotta voimme taistella terrorismia vastaan”, hän kertoi.
Faizy totesi myös, ettei Venäjän apu tarkoittaisi kuitenkaan sotilaallista väliintuloa.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov tviittasi hiljattain Venäjän olevan valmis "tarjoamaan apua Afganistanille".
Monet tviittiä kommentoineista huomauttivat ironisesti Neuvostoliiton Afganistanissa vuosina 1979–1989 käymästä verisestä sodasta, joka vaati 15 000 neuvostosotilaan hengen.
________________________________________________________________________________________________________________________________
Tervemenoa vaan Irakiin ja Afganistaniin. Venäjän varakassassa on tällä hetkellä jäljellä 63 miljardia Euroa ja jokainen voi googlata paljonko Irakin ja Afganistanin operaatiot maksoivat yksin USA:lle per päivä. Kaikki temput jotka nopeuttavat Putinin Venäjän konkurssia ovat enemmän kuin tervetulleita.
.