Valtamedia ja ne muut

Mutta sitten vielä toinen kysymys: jos viestintäala naisistuu, onko se mikään ongelma? Ikolan mielestä ei.
”Mitä väliä sillä oikeastaan on? Eikö näitä valkoisia keski-ikäisiä miehiä ole kuultu jo aika tarpeeksi mediassakin”, hän sanoo.
Klikkaa laajentaaksesi...

Onko todellakin kuunneltu? Onpahan asenne.

Eipä tartte kummastella jos media vaatii valtion tukea.
 
RHC:n oma journalisti on tutkinut Irakin militioja..

Vainoavatko militiat tavallisia ihmisiä? Sanoisin että varmasti. Vainoon riittää paikalla olo väärässä paikassa väärään aikaan. Kieltäytyminen yhteistyöstä eli esimerkiksi maksamasta suojelurahaa riittää syyksi pahoinpidellä, uhkailla ja jopa tappaa.

Käytännössä siis syyttä suotta kenenkään perään militia ei lähde, mutta syyksi riittää suomalaisittain katsottuna mitätön seikka.

Militioista liikkuu varmasti myös fiktiota ja eläviä legendoja. Tapahtumia militian vainon kohteena saatetaan liioitella.

Niitä turvapaikkapäätöksentekijöitä ei käy kateeksi, joille jää taakaksi todistaa tapahtumien kulku ja todisteiden aitous. Sen soisin kuitenkin kaikkien muistavan, ettei militia ole epämääräinen ameba, vaan todellinen taho, jolla on valta Irakissa.

NINA LEINONEN
Klikkaa laajentaaksesi...
http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/201708162200326674_ul.shtml
 
Fremen kirjoitti:
Tästä voisi jopa aloittaa oman ketjun, humanististen 'tieteiden' kriisi Suomessa... mikä on johtanut tähän "maahanmuuttoon/ pakolaisiin/ turvapaikanhakijoihin/ laittomiin maahantunkeutujamiehiin" liittyvään aggressiiviseen dikotomiaan suomalaisessa yhteiskunnassa, mikä on median osuus siinä, ja mikä on median yhteys valtapuolueisiin?

Ensinäkemykseltä, suomalaisen miesnäkökulman puute!

Älytön vaatimus "maisterintutkinnosta tai ylemmästä" kaikkiin pilipali-hommiin, ja faktat tässä - kylläpä haastateltuja näyttää asia naurattavan:
http://www.hs.fi/nyt/art-2000002924945.html
Klikkaa laajentaaksesi...

Vaikka itse en humanististen tieteiden ylin ystävä olekaan, niin onhan humanisteilläkin tärkeä osansa yhteiskunnassa. Sanon kuitenkin sen että siellä puolella koulutusmäärien pitäisi ehdottomasti korreloida työpaikkojen määriin. Tarkoitan siis yksinkertaistaen ja nurkat oikoen sitä että jos avoimia historianopettajan vakansseja on 10kpl niin ei heitä pidä kouluttaa 20kpl - ja sama ajatuskulku kaikkiin muihinkin humanistisiin aloihin.

Tätä näkemystäni humanistien lukumäärällisestä liikakoulutuksesta tukee viime vuonna ollut tutkimus siitä että humanistien työllistyminen oli vaikeinta. Tutkimuksessa humanistisen tiedekunnan puolelta valmistuneiden tyypillisimpiä todellisia ammattinimikkeitä olivat: myyjä, graafiset-/mediasuunnittelijat sekä papit. Ei ole yhteiskunnan eikä valmistuvat etu että annetaan/käydään pitkä, hintava ja laadukas koulutus jonka jälkeen työllistytään esimerkiksi myyjäksi (HUOM! Tämä ei tarkoita sitä etteikö myyjätkin olisi tärkeitä vaan sitä että mielestäni esimerkiksi historian maisterin koulutus menee 'hieman' hukkaan vaikkapa kaupankassalla!)

Japanissa hallitus esitti oman näkökulmansa humanistisiin tieteisiin:

Japanin humanistisia tiedekuntia uhkaa sulkeminen – hallitus suosii luonnontieteitä
Opetusministerin ilmoitus teki tilanteesta puheenaiheen, mutta rahoitus on hiipunut jo pitkään

Mikko Paakkanen HS
Julkaistu: 14.3.2016 2:00 , Päivitetty: 14.3.2016 17:45



TOKIO

KIRJALLISUUSTIETEEN opiskelija Marie Yoshida on matkalla pianotunnille Tokion yliopiston kampuksella. Hänellä on aikaa harrastaa, koska on loma. Japanissa lukuvuosi alkaa huhtikuussa.

Yoshida suhtautuu rauhallisesti tilanteeseen, jossa yliopistoväki ulkomaita myöten pelkää Japanin hallituksen ajavan hänenkin tieteenalansa henkihieveriin.

Lehdistö ja tutkijat Japanissa ja ulkomailla ovat viime kesästä asti kauhistelleet Japanin aikeita supistaa humanististen tieteiden, kasvatustieteen ja yhteiskuntatieteiden opetusta. Talousvaikeuksista kärsivän Japanin hallitus haluaa mieluummin panostaa tekniikan ja luonnontieteiden opetukseen.

”Onhan se varmaan totta, etteivät meidän opintojemme tulokset vaikuta yhteiskuntaan kovin näkyvästi”, Yoshida, 22, sanoo.

Hänen mielestään on silti ikävää, jos humanistisia aloja vähennetään. Hänen opinahjossaan Tokion yliopistossa vähennystä ei ole kuitenkaan tehty, ja itse hän on juuri ehtinyt suorittaa loppuun kandidaatin opinnot.

Huhtikuussa Yoshida aloittaa maisteriopinnot oikeustieteessä. Hän uskoo, että kirjallisuustieteen ja sivuaineena luetun Japanin historian opinnoista voi olla ainakin välillistä hyötyä myös juristin uralla.

”Olen oppinut yliopistolla paljon. Tavan ajatella.”

KESKUSTELU humanististen tieteiden tulevaisuudesta kiihtyi Japanissa viime kesäkuussa, kun opetusministeri Hakubun Shimomura lähetti kaikille valtion yliopistoille kirjeen, jossa hän pyysi yliopistoja kertomaan, kuinka ne aikovat järjestellä opetuksensa uudelleen.

Ministeri kehotti lakkauttamaan laitoksia tai muuttamaan niitä niin, että ne ”palvelisivat paremmin yhteiskunnan tarpeita”. Kehotus oli suunnattu lähinnä opettajankoulutusta sekä humanistista ja yhteiskuntatieteellistä opetusta antaville yliopistoille.

Moni tulkitsi ministerin viestin niin, että hallitus pitää näitä tieteitä turhina aloina, joihin ei kannata tuhlata rahaa. Se sai aikaan vastalauseiden vyöryn.

Japanin arvostetuimpiin kuuluvat Tokion ja Kioton yliopistot ilmoittivat saman tien, etteivät ne aio noudattaa kehoitusta.

Shigan yliopiston kansleri Takamitsu Sawa kirjoitti Japan Times -lehteen mielipidekirjoituksen, jossa hän määritteli hallituksen linjauksen ”hyökkäykseksi humanismia vastaan”. Tutkijoiden etujärjestö Japanin tiedeneuvosto julkaisi lausunnon, jossa se varoitti ”mahdollisesti vakavista seurauksista” koko yliopiston idealle.

AIVAN uudesta linjauksesta ei hallituksen politiikassa kuitenkaan ole kyse, sanoo yksityisen tokiolaisen Gakushuin-yliopiston opettajankoulutuksen emeritusprofessori Manabu Sato.

”Ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun opetusministeriö kehottaa organisoimaan humanistista ja kasvatustieteellistä opetusta uudelleen”, hän toteaa.

Hänen mukaansa opettajankoulutus sekä humanistiset ja yhteiskuntatieteet ovat Japanissa olleet vaarassa jo pitkään, koska niiden saama rahoitus pienenee. Liikenevästä rahasta valtosa suunnataan tekniikan ja luonnontieteiden opetukseen. Rahapula koskee myös esimerkiksi oikeustiedettä, Sato sanoo.

Kyse ei ole vain valtion rahoituksen vähenemisestä, sillä Japanin yliopistojen rahoituksesta suuri osa tulee lukukausimaksuista. Japani on ikääntyvä yhteiskunta, jossa opiskeluikäinen väestö pienenee. Kun opiskelijat vähenevät, heiltä tuleva rahavirta kapenee.

”Etenkin maaseutuyliopistoista suurin osa on pulassa”, Sato sanoo. ”Tutkimusbudjetit eivät riitä mihinkään, ja yliopistoja joudutaan sulkemaan.”

Tämä ei ole kuitenkaan välttämättä pelkästään huono asia, ajattelee Tokion yliopiston antropologian emeritusprofessori Takeo Funabiki.Hänen mielestään on luonnollista, että yliopistot vähenevät, kun opiskeleva ikäluokka pienenee.

”Rahoitus pienenee, mutta ei dramaattisesti. Hyvillä yliopistoilla kuten Tokion yliopistolla menee varsin hyvin”, Funabiki toteaa.

Hänkin silti pitää humanististen tieteiden vähentämistä uhkana pitkällä aikavälillä.

”Joidenkin humanististen tieteiden yleinen ymmärtäminen on koko yhteiskunnan perusta”, hän sanoo. ”Yhteiskunnan syvintä perustaa palvelevat ne eivätkä luonnontieteen keksinnöt.”

Sitä on hänen mielestään mahdoton sanoa, mitkä tieteet ovat tärkeimpiä, koska tulevaisuudessa mikä tahansa tiede voi osoittautua tärkeäksi.

AIKOMUS leikata humanistisia tieteitä ei ole kovin hyvä idea myöskään japanilaisten yritysten mielestä, sanoo Nagoyan teknisen yliopiston taloustieteen apulaisprofessori Norio Tokumaru.

”Yliopistossamme on neuvoa-antava komitea, jonka jäsenet tulevat lähinnä yrityksistä. Viime marraskuisessa kokouksessa monet jäsenistä kehottivat yliopistoamme vahvistamaan humanistisia ja yhteiskuntatieteitä”, Tokumaru kertoo puhelimessa.

”Yritykset sanovat, että emme mekään halua [töihin] opiskelijoita, jotka eivät tiedä mistään muusta kuin insinööritieteestä.”

Valtio maksaa vain osan
Japanissa valtio ei maksa koulutusta samaan tapaan kuin Suomessa. Yliopistojen rahoituksesta huomattava osa tulee lukukausimaksuista. Lukukausimaksun osuus rahoituksesta vaihtelee yliopistoittain.

OECD:n mukaan Japanin koulutusmenoista noin 34 prosenttia oli julkista rahaa vuonna 2012. Suomessa osuus oli 96 prosenttia.

Japanin yksityisissä yliopistoissa tyypillinen lukukausimaksu on vajaat 10 000 euroa vuodessa. Valtion yliopistoissa se on noin 4 500 euroa. Oikeustieteen maksu on korkeampi, ja ulkomaalaisilta peritään enemmän kuin japanilaisilta.

Opintonsa japanilaiset rahoittavat yleensä opintolainalla.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Meitä aloitti 12 ja 8 valmistui. Oman alan töitä ei tietääkseni ole kellään. Itse tehnyt sitten raksahommia, ollut suntiona, gallerian valvojana ym. Ehkä silloin kauan sitten olimme siinä uskossa, että kun suuret ikäluokat jää eläkkeelle, niin meille avautuu työpaikkoja. Ei se ihan niin mennyt, sitä mukaa kun jengi pääsi eläkkeelle virkoja lakkautettiin. Toki koulutus oli mahdottoman hyvä ja opetti paljon myös tiedon tulkitsemista, omaa ajattelua ym. Tämä nyt on taasen vain omaan kokemukseeni perustuvaa ja ei tietenkään pidä paikkansa koko valtakunnassa.
 
STT:n sijaan tarvittaisiin Suomen Uutistoimisto joka välittää uutisia muttei "jalosta tietoa"

Sen toimiston "uutisvirran" pitäisi olla kaikille avointa mutta
jota STT:n jalostama tieto ei ole. Siihen pääsevät käsiksi vain toimittajat.
 
AfD=persut...jep jep..

MTV:n kirjeenvaihtajan analyysi: AfD:n voitto on tulikoe, jonka Saksan demokratia kestää – vaikka liitokset natisevat

Uusnatseja liehittelevä rasistinen oikeistopuolue on osavaltioparlamenteissa keskittynyt jäsenten väliseen riitelyyn. Myös Berliinin liittopäivillä yksi Vaihtoehto Saksalle voi ”persulaisittain” hajota moneksi. Vastustajien kylmäpäisyys ratkaisee, kirjoittaa MTV Uutisten Saksan-kirjeenvaihtaja Tapio Nurminen.

Baijerin edesmenneen oikeistopääministerin Franz-Josef Straussin vuoden 1986 ”julistusta” on viime päivinä siteerattu ahkerasti.

”Oikeistounionin (liittokansleri Angela Merkelin CDU ja Baijerin CSU) oikealla puolella ei saa olla demokraattisilla vaaleilla valittua ja legitimoitua ryhmää, jolla on poliittista merkitystä”, Strauss jyrisi sisarpuolue CDU:lle, joka hänen mielestään oli tuolloin unohtanut konservatiiviset perusarvot.

Baijerin pääministeri pelkäsi äärioikeistolaisten republikaanien voittoa seuraavissa osavaltiovaaleissa.

Me suomalaiset muistamme Straussin ”suomettumisesta”. Hän teki saksalaisprofessori Mikael Löwethalin keksimästä termistä, jolla viitattiin Suomen sodanjälkeiseen neuvostohännystelyyn, kansainvälisesti tunnetun.

Tyhjiö äärioikealla täyttyy

Nyt armon vuonna 2017 Straussin pelot toteutuvat. Läpeensä oikeistoradikaali, uusnatseja liehittelevä rasistinen Vaihtoehto Saksalle (AfD) nousee liittovaltion parlamenttiin eli saksalaisittain liittopäiville. Siitä tulee ainakin seuraavaksi neljäksi vuodeksi ohittamaton osa EU:n suurimman kansantalouden poliittista päätöksentekoa.

AfD:n vyörytys ei tule yllätyksenä. Mielipidemittaukset ovat jo toista vuotta ennakoineet, että oikeistopopulistit ylittävät viiden prosentin äänikynnyksen.

Välillä AfD:lle on povattu veret pysäyttävää voittoa. On ollut myös vaiheita, jolloin puolue on jäänyt mittauksissa pienistä pienimmäksi. Nyt Saksan ”persuille” on luvassa yli kymmenen prosentin kannatussiivu.

Politiikan tutkijat ovat vuosikymmenten ajan muistuttaneet ja varoittaneet, että Saksassa on noin 15 prosentin potentiaalinen kannatuspohja oikeistoradikaalille puolueelle. Näin oli jo jakautuneessa Saksassa. Muurin murruttua tuo potentiaali on todennäköisesti vain kasvanut.

Kiistatta uusnatsien liehittelijöitä

Tähän mennessä erilaisten ryhmittymien yritykset mobilisoida oikean laidan protestiäänestäjiä ovat aina epäonnistuneet valtakunnan tasolla. Osavaltioparlamenteissa oikeistopopulistit ovat menestyneet silloin tällöin, mutta tarinat ovat yleensä hiipuneet yhden vaalikauden mittaisiksi.

Euroa vastustavaksi porvaripuolueeksi perustettu AfD tekee tänä vuonna sen, mistä aikaisemmat ryhmät haaveilivat. Puolueella on vahva edustus 13 osavaltioparlamentissa ja se voi saada jopa 80 edustajaa Berliinin liittopäiville, jonne tällä kertaa valitaan yhteensä noin 640 edustajaa.

Alkuperäisestä taloustietelijöiden ja euroa vihaavien hyvin koulutettujen sijoitusasiantuntijoiden sekä verosuunnittelijoiden ”vaihtoehdosta” Saksalle ei enää ole oikeastaan mitään jäljellä.

Hyvällä omallatunnolla – ihan ilman sarvia ja hampaita – voi sanoa, että AfD on läpeensä oikeistoradikaali, uusnatseja liehittelevä rasistinen puolue. Sen tulevissa liittopäiväedustajissa on poliitikkoja, joiden mielestä holokausti on ”myytti”, jotka haluavat ”panna lopullisen pisteen Saksan syyllistämiselle” ja joille Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama oli ”kiintiöneekeri”.

Puolueen maltillinen siipi yrittää tietysti kiistää rasismi- ja natsisyytökset. Näin teki esimerkiksi kärkiehdokas Alexander Gauland MTV Uutisten haastattelussa. Nämä kiukuttelut voi jättää omaan arvoonsa.

Ei paluuta sotaa edeltävään asetelmaan

Vaihtoehto Saksalle on iso haaste ja historiallinen tulikoe Saksan poliittiselle päätöksenteolle. Toisen maailmansodan jälkeen liittopäivillä ei koskaan aikaisemmin ole ollut oikeistoradikaalia puoluetta.

Perinteisten puolueiden on pidettävä pää kylmänä ja suhtauduttava liittopäivillä vakavasti uuteen poliittiseen vastustajaan.

AfD:n nousu ei tarkoita, että Saksassa palattaisiin toista maailmansotaa edeltäviin asetelmiin, joissa demokratia kärsi lopulta kirvelevän tappion ja seuraukset olivat kammottavia.

Hyvällä syyllä voi odottaa ja uskoa, että suuret puolueet, erityisesti maltillinen oikeisto, mutta myös sosiaalidemokraatit, jotka niin ikään menettävät ääniä AfD:lle, ottavat opiksi. Erityisesti entisen DDR:n ”unohdetun” ja ”väärinymmärrettyn” kansanosan usko tulevaisuuteen pitää palauttaa.

Parhaiten tämä onnistuu, jos tulevaan parlamenttiin syntyy selkeä hallitus-oppositio-asetelma. Eli käytännössä oikeistounionin ja sosiaalidemokraattien (SPD) suuren koalition jatko olisi huono uutinen saksalaiselle demokratialle.

Jos suuret puolueet ovat molemmat hallituksessa ja AfD nousee suurimmaksi oppositiopuolueeksi, se saa rasistisille ja äärioikeistolaisille näkemyksilleen suurimman mahdollisen huomion.

Enemmistöhallitusta vaikea muodostaa

Mielipidemittausten perusteella hallituksen muodostamisesta tulee hankala savotta, joka voi kestää kuukausia.

Potentiaalisia vaihtoehtoja on neljä: suuri koalitio, Merkelin johtaman maltillisen oikeiston ja liberaalien (FDP) liitto, Merkelin ja vihreiden koalitio tai oikeiston, liberaalien sekä vihreiden epäpyhä allianssi. Suuri koalitio on näistä potentiaalisin. Valitettavasti näin.

AfD:n pahin vastustaja on lopulta kaikissa tilanteissa AfD itse. Puolue on osavaltioparlamenteissa keskittynyt jäsenten väliseen riitelemiseen. Siitä ei ole tullut todellista poliittista vastavoimaa käytännössä missään.

Näin käy hyvin todennäköisesti myös liittovaltiotasolla. Saksan oikeistopopulisteja uhkaa ”persulainen” hajaannus. Puolue pirstaloituu useisiin leireihin ja neljän vuoden päästä protestiäänien kalastaminen on huomattavasti vaikeampaa.

Toivoa sopii, etteivät perinteiset puolueet tee AfD-rintamaa yhdistäviä virheitä. Vaalikampanjan aikana niitä tehtiin. Merkelin keskeinen aseenkantaja esimerkiksi puhisi, että mieluummin kannattaa boikotoida vaaleja kuin äänestää oikeistopopulisteja.

Kun Saksan uusi parlamentti aloittaa työnsä ja uusi Angela Merkelin johtama hallitus saadaan kasaan, tällaiseen hörhöilyyn ei ole varaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat...vaikka-liitokset-natisevat/6587154#gs.p0kHXw4
 
Tyrsky kirjoitti:
onhan humanisteilläkin tärkeä osansa yhteiskunnassa.. ..koulutusmäärien pitäisi ehdottomasti korreloida työpaikkojen määriin.. ..humanistien työllistyminen oli vaikeinta.. ..Ei ole yhteiskunnan eikä valmistuvat etu että annetaan/käydään pitkä, hintava ja laadukas koulutus...
Klikkaa laajentaaksesi...

Vastaan puoliksi ohi, aivan kuin humanistisella koulutuksella viitattaisiin sekä humanistiseen että yhteiskuntatieteelliseen koulutukseen. Toivon, että ymmärrätte syyn tähän tahalliseen "väärinkäsitykseen".

Osa koulutuksesta on "ylempää ammattikoulutusta". Sen kautta pätevöidytään suoraan johonkin tiettyä pätevyyttä vaativaan työhön. Näissä pitää olla lievää ylimitoitusta koulutusmäärissä.

Osa koulutuksesta on enimmäkseen yleissivistävää. Tällöin sivuainevalinnat ratkaisevat aika pitkälle ammatilliset mahdollisuudet.

Osa on puolivälistä. Silloinkin tehtyjen opintojen kokonaispaketti ratkaisee.

Työllistymisen esteenä ei ole ylikouluttaminen vaan liian tyhmät tai typerät opiskelijat. Ote todellisuudesta ei pidä koska ote utopioista on liian luja. Kahteen suuntaan kiskoutuessa löysempi ote irtoaa.

Veikkaisin, että alle 10% graduista ja itse valituista opinnoista on kvantitatiivisia ja yli 90% laadullisia. Sivuaineissa kaiken maailman naistutkimukset, LBGTWCHCDDT-tutkimukset, antirasismibasismifasismitutkimukset sun muut ovat kärjessä. Ei työmarkkinoilla - eikä edes tieteellisyyden kriteerit täyttävällä tutkimuksella - ole sellaiselle käyttöä.

Valtava määrä opiskelijoista suhtautuu koulutukseen identiteettiprojektina eikä työelämään valmistavana ja pätevöittävänä ahkeruutta vaativana elämänvaiheena. Ja henkilökunta tukee tätä asennoitumista hyvin, hyvin voimakkaasti.

Vika EI ole liian suurissa koulutusmäärissä vaan liian tyhmissä koulutettavissa - ja kouluttajissa. Yliopistoihin otetaan hyviä kopiokoneita, ei hyviä ajattelijoita. Sellaiset koetaan yliopistoissa aivan liian vaikeiksi ja ärsyttäviksi. Nehän jopa kyseenalaistavat opetuksen ja opettajien tason. Sellaiset karsitaan pois jo pääsykokeissa.
 
Pihatonttu kirjoitti:
Vastaan puoliksi ohi, aivan kuin humanistisella koulutuksella viitattaisiin sekä humanistiseen että yhteiskuntatieteelliseen koulutukseen. Toivon, että ymmärrätte syyn tähän tahalliseen "väärinkäsitykseen".

Osa koulutuksesta on "ylempää ammattikoulutusta". Sen kautta pätevöidytään suoraan johonkin tiettyä pätevyyttä vaativaan työhön. Näissä pitää olla lievää ylimitoitusta koulutusmäärissä.

Osa koulutuksesta on enimmäkseen yleissivistävää. Tällöin sivuainevalinnat ratkaisevat aika pitkälle ammatilliset mahdollisuudet.

Osa on puolivälistä. Silloinkin tehtyjen opintojen kokonaispaketti ratkaisee.

Työllistymisen esteenä ei ole ylikouluttaminen vaan liian tyhmät tai typerät opiskelijat. Ote todellisuudesta ei pidä koska ote utopioista on liian luja. Kahteen suuntaan kiskoutuessa löysempi ote irtoaa.

Veikkaisin, että alle 10% graduista ja itse valituista opinnoista on kvantitatiivisia ja yli 90% laadullisia. Sivuaineissa kaiken maailman naistutkimukset, LBGTWCHCDDT-tutkimukset, antirasismibasismifasismitutkimukset sun muut ovat kärjessä. Ei työmarkkinoilla - eikä edes tieteellisyyden kriteerit täyttävällä tutkimuksella - ole sellaiselle käyttöä.

Valtava määrä opiskelijoista suhtautuu koulutukseen identiteettiprojektina eikä työelämään valmistavana ja pätevöittävänä ahkeruutta vaativana elämänvaiheena. Ja henkilökunta tukee tätä asennoitumista hyvin, hyvin voimakkaasti.

Vika EI ole liian suurissa koulutusmäärissä vaan liian tyhmissä koulutettavissa - ja kouluttajissa. Yliopistoihin otetaan hyviä kopiokoneita, ei hyviä ajattelijoita. Sellaiset koetaan yliopistoissa aivan liian vaikeiksi ja ärsyttäviksi. Nehän jopa kyseenalaistavat opetuksen ja opettajien tason. Sellaiset karsitaan pois jo pääsykokeissa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Näkisin asiat melko lailla samoin. FM-tutkinnon suorittaminen esim. yleisestä historiasta ei tosiaan pätevöitä suoraan mihinkään ammattiin. Sitten esim. jos sivuaineena on nyt luettu vaikka journalistiikkaa tai valtio-oppia, voi hyvällä säkällä päästä sisään vaikkapa järjestötoimintaan, "lehtineekeriksi", tai poliittiseksi broileriksi puoluetoimintaan.

JOS taas sivuaineena on "opiskeltu" esimerkiksi folkloristiikkaa tai muuta, voi työmarkkinoille pääsy osoittautua vaikeaksi. Olennaistahan olisi, että sitä yleissivistävää osaamista pystyisi soveltamaan niin, että saisi itsensä vaikuttamaan työantajien silmissä mielenkiintoiselta.
 
Aika omituinen tapa Ylellä uutisoida Saksan vaalitulosta. Kannatuspalkit oli järjestetty niin että kolmanneksi tullut afd-puolue oli palkkirivistön kuudes.

Kun katsoin esim. CNN:n uutisointia, niin siellä ne oli järjestetty suuruusjärjestykseen niinkuin kannatuspalkkigrafiikassa muutoin aina tehdään.

Mieleeni juolahti ja minusta näytti siltä että haluttiin vähätellä ja piilotella sitä tosiasiaa että 'väärä' puolue tuli kolmanneksi suurimmaksi Saksassa.
 
jeppes kirjoitti:
Aika omituinen tapa Ylellä uutisoida Saksan vaalitulosta. Kannatuspalkit oli järjestetty niin että kolmanneksi tullut afd-puolue oli palkkirivistön kuudes.

Kun katsoin esim. CNN:n uutisointia, niin siellä ne oli järjestetty suuruusjärjestykseen niinkuin kannatuspalkkigrafiikassa muutoin aina tehdään.

Mieleeni juolahti ja minusta näytti siltä että haluttiin vähätellä ja piilotella sitä tosiasiaa että 'väärä' puolue tuli kolmanneksi suurimmaksi Saksassa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kannatusmuutokset myös loistivat poissaolollaan...
 
tulikomento kirjoitti:
Näkisin asiat melko lailla samoin. FM-tutkinnon suorittaminen esim. yleisestä historiasta ei tosiaan pätevöitä suoraan mihinkään ammattiin. Sitten esim. jos sivuaineena on nyt luettu vaikka journalistiikkaa tai valtio-oppia, voi hyvällä säkällä päästä sisään vaikkapa järjestötoimintaan, "lehtineekeriksi", tai poliittiseksi broileriksi puoluetoimintaan.

JOS taas sivuaineena on "opiskeltu" esimerkiksi folkloristiikkaa tai muuta, voi työmarkkinoille pääsy osoittautua vaikeaksi. Olennaistahan olisi, että sitä yleissivistävää osaamista pystyisi soveltamaan niin, että saisi itsensä vaikuttamaan työantajien silmissä mielenkiintoiselta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Minulla olisi paljonkin sanottavaa yliopistokoulutuksesta, mutta ei enää tähän aikaan illasta täydessä mitassaan. Saattaa vielä mennä ohi aiheenkin.

Tulipa vain mieleeni Aviisin numeron 04/2017 artikkeli 22-vuotiaasta Iiris Suomelasta, joka pääsi tänä keväänä Tampereen kaupunginvaltuutetuksi (Vihreiden listalta, kuinkas muuten). Jutussa kerrottiin muun ohella, että "Suomela haki opiskelemaan sosiaalitieteitä, sillä pääsykoemateriaalit tuntuivat erityisen kiinnostavilta: niissä käsiteltiin esimerkiksi työläistaustasta tulevien naisten kokemuksia yliopistossa". Näinkin voi ilman muuta alansa valita, mutta sisältyykö valintaan silloin valitusoikeus työllistymisestä? Suomelan kohdallahan loppu meni kuitenkin kerrassaan hyvin, jos tällä urkeni vakaa ura politiikan parissa. Kaikilla ei ehkä mene yhtä justiinsa nappiin.

Kyllähän Tampereen yliopiston punavihreän meren keskellä on mm. lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma, jossa keskiverto-opiskelija äänestää alusta pitäen Kokoomusta, runnoo tutkintonsa rynnäkkötyyliin läpi ja alkaa pikimmiten nostaa varmasta duunista palkkaa minkä ikinä ilkiää, varsinkin jos suostuu muuttamaan vastavirtaan johonkin tappiokuntaan johon kukaan muu ei halua. Aloja on moneen lähtöön, osa enemmän kysyttyjä ja osa tiukan tieteellisen kontribuutionsa osalta haastavampia. Vaihtelu on suorastaan valtavaa, joten en ylistä enkä tuomitse yliopistokoulutusta kokonaisuutena.

Alan valinnassa, työllistymisnäkymissä ja sisäänottojen määrittämisessä on silti aina epävarmuustekijänsä. Muistan esimerkiksi, kuinka vuosituhannen vaihteen it-kuplan jälkimainingeissa vannottiin laajalti bioteknologian lähtevän jyrkkään kasvuun, ja tämä näkyi aloituspaikkojen määrässä. Minusta se ei ollut ennustuksena edes huonoin mahdollinen. Maailma päätti kuitenkin toisin, ja välillä kyseisen alan valmistuneet olivat pahemman kerran helisemässä. Modernien alojen ennustaminen edes viiden vuoden päähän on vaikeaa, eikä perinteistenkään pysyvyys ole varmaa. Siksipä töihin tähtäävällä opiskelijalla olisi nykyään syytä olla sekä lähtösuunnitelma että paljon kykyä improvisoida lennosta. Huonosti käy, jos on vain lykätty putkeen ja ulos tupsahtaessaan olettaa, että työt löytyisivät sieltä samaisen putkimallin viimeisenä etappina. Tässä kohtaa valtiolla ja oppilaitoksillakin olisi petraamisen paikka. Nyt hoetaan vain mantraa "valmistut tavoiteajassa"...ja sitten mitä? Yhtäkkiä ei ole enää ketään pitämässä kädestä kiinni, mutta monelle tämä tulee vastaan täytenä yllätyksenä, ensimmäistä kertaa elämässä. Siihen asti valtio vielä holhoaa ja ohjaa vähintään jotenkin.

Jatkot joskus jossain.
 
Neil Hardwick sanoi oppineensa yliopistossa jotenkin näin oppiarvosta Master of Philosophy. Se opetti ymmärtämään vastauksen filosofiseen kysymykseen siitä, miksi minä en saa työtä.
 
tulikomento kirjoitti:
Näkisin asiat melko lailla samoin. FM-tutkinnon suorittaminen esim. yleisestä historiasta ei tosiaan pätevöitä suoraan mihinkään ammattiin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Niin, ei yliopisto amis ole.

Sakararäjähdepanos kirjoitti:
Muistan esimerkiksi, kuinka vuosituhannen vaihteen it-kuplan jälkimainingeissa vannottiin laajalti bioteknologian lähtevän jyrkkään kasvuun, ja tämä näkyi aloituspaikkojen määrässä. Minusta se ei ollut ennustuksena edes huonoin mahdollinen. Maailma päätti kuitenkin toisin, ja välillä kyseisen alan valmistuneet olivat pahemman kerran helisemässä. Modernien alojen ennustaminen edes viiden vuoden päähän.
Klikkaa laajentaaksesi...

Minä pidin sitä ihan Titanic-hankkeena. Saunan lauteilla oli grynderi, pankki, kaupungin johtoa ja yliopiston suunnittelupäällikkö. Helsinkiin piti tulla olympialaiset, johon Viikin pellot rakennettaisiin olympiakyläksi. Kisojen jälkeen niistä saisi asuntoja. Kampuksen keskellä uljas biotekniikan laitos. Heräsi kysymys, mihin kouluun alueelle muuttavien geenitutkijoiden sun muiden lapset laitetaan, Latokartanoonko kunnan vuokrataloista tulevien kanssa? Samoilla lauteilla luvattiin sitten toinen norssi Viikkiin. Sehän oli vielä silloin Haagassa.

Uuden koulurakennuksen arkkitehtikilpailun voittaja oli nimeltään "lukujärjestys". Päiväkoti oli ensin, sitten alakoulu, yläkoulu ja lukio, josta ovet tietenkin aukesivat kohti biotekniikan laitosta.

Koulun piti olla "hautomo", joka "tuottaa" hyvää "materiaalia" laitokselle.Tällaista kieltä todella käytettiin.

Ehkä sillä humanismilla on sijansa ja joskus jopa silmääkin.
 
Minusta tuntuu, että mahdollisimman monta tiedekuntaa pitäisi saada anteeksi rahvaanomainen määritelmä: ristiinnaimaan. Mahdollisimman monta eri tiedekuntaa pitää sijoittaa niin, että joku tai jotkut ohjaavat toimintaa siihen suuntaan, että syntyy mahdollisimman hedelmällinen miksaus. Jokaisella tiedekunnalla on varmasti annettavaa. Ymmärrättekö pointin?

Kalifornian piilaakson historia on aivan pirullisen kuvaava ja kertova, kun katselee sitä ilman minkäänlaisia ideologisia laseja.

Kun tarpeeksi viisautta, lahjakkuutta, ennakkoluulottomuutta ja ahneita tavoitteita saadaan pelaamaan suht samaa maalia kohti....siitä saattaa syntyä jotain tosiolevaa. Mutta mistä Suomesta taikoo johtajat tuohon...ei mistään, eli ne pitäisi onkia muualta. Rahoituspohja pitäisi kerätä pitkälti elinkeinoelämältä ja valtio olisi vain yksi rahoittaja.

Monen yliopiston ydinosaamisaluetta näyttäisi olevan "nykyisten toimintojen turvaaminen" mitä se kulloinkin sitten tarkoittaa.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top