Venäjän talous

Yleensä, kun historia etenee halutaan vetää lineaari, että näin se menee ja muutosta ei tapahdu. Jos ajatellaan analogiat sillä tavalla, että asiat eivät tapahdu samalla tavalla kuin ne aiemmin tapahtuivat.

Eli siis.

Neuvostoliitto romahti siististi = Venäjä ei hajoa siististi

Neuvostoliitto antoi alueiden liittyä länteen = Venäjä ei anna alueiden liittyä länteen

Gorbatsov oli pehmonalle = Putin on agressiivinen karhu

  • Toisaalta tässä on muuttujana, että venäläisillä on selkeä kuva mitä haetaan eli he haluavat niitä länsimaisia juttuja. He siis peilaavat asiat siihen onko heillä rahaa ostaa marketeista ja miksi ei ole. Että tavalliselle venäläiselle Ukraina ei ole niin tärkeä kuin se, että tavallisella venäläisellä on ostovoimaa ostaa marketista kulutushyödykkeitä. Jos Putin antoi - venäläisille Krimin, mutta - vei ostovoiman ja kyvyn ostaa kulutushyödykkeitä niin Krimin saaminen ei merkitse siinä mitään koska Krim ei ole ruokaa tai uusi televisio. Oma hyvinvointi menee etusijalle.
  • Meillä on tässä Ukrainan malli, jota suosittaisin Venäjälläkin. Venäjä pystyisi vetäytymään Ukrainasta ja alkamaan toteuttamaan Ukrainan mallia, jos se vain haluaisi. Toteuttamalla Ukrainan mallia Venäjä ja Ukraina olisivat osa suurta eurooppalaista perhettä. Venäjän kyky tarjota kansalaisilleen hyvinvointia olisi taatusti parempi Ukrainan mallilla.
  • Kansalaisten onnellisuus ja hyvinvointi on tärkeätä, sillä saa kannatusta.
  • Eurooppa pystyisi auttamaan Venäjää koska Venäjä Italian kokoisena taloutena ei ole liian iso autettavaksi. Venäjän pitää vain kesyyntyä autettavaksi.
  • Homma on aika yksinkertainen - Hallinto ei missään tilanteessa voi jäädä ilman rahaa. Jos hallinnolla ei ole rahaa, ei hallinnolla ole millä maksaa ihmisille. Jos ihmiset eivät saa rahojaan tilanne muuttuu arvaamattomaksi. Hallinto ostaa yhteiskuntarauhan jakamalla ihmisille rahaa, jotta nämä voivat tehdä ostoksia ja maksella laskujaan. Hallinnon siis pitää painaa rahaa vaikka tyhjästä tai siirtyä toisen maan valuuttaan, esimerkiksi euroihin tai dollareihin. Mutta perusehto on kuitenkin se, että ihmisille pitää jakaa rahansa jokainen kuukausi.
 
Viimeksi muokattu:
artti kirjoitti:
Gorbatsov oli pehmonalle = Putin on agressiivinen karhu
Klikkaa laajentaaksesi...

Pikemminkin Gorballa oli realistisempi kuva senhetkisestä tilanteesta ja omista toimintaedellytyksistä. Neukkula oli konkassa ja Gorba tietoisena siitä purki itä-euroopan satelliittivaltiojärjestelmän, mutta yritti säilyttää kommunstisen Neuvostoliiton.

Putin nähtävästi ei kykene näkemään eikä ainakaan myöntämään epäonnistumista, joka onkin ihan ymmärrettävää. Putinin asema perustuu siihen että hän on kovassa porukassa kaikkein kovin jätkä. Jos koviksien kovis ottaa dunkkuunsa niin on vaarana menettää palli ja siinä voi mennä päänuppi samalla.
 
Creidiki kirjoitti:
Putin nähtävästi ei kykene näkemään eikä ainakaan myöntämään epäonnistumista, joka onkin ihan ymmärrettävää. Putinin asema perustuu siihen että hän on kovassa porukassa kaikkein kovin jätkä. Jos koviksien kovis ottaa dunkkuunsa niin on vaarana menettää palli ja siinä voi mennä päänuppi samalla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Putinin tilanne nyt vaan on semmoinen että jos ote vallan kahvasta kirpoaa niin mies revitään kappaleiksi. Kaapissa on monenlaisia luurankoja joista suurin on ihmiskunnan historian suurin kavallusoperaatio jossa reilu kolmasosa Venäjän kansallisomaisuudesta imuroitiin reilun sadan Putinin ystäviksi kutsutun roiston taskuun.
 
Talouselämän paperiversiossa: "Venäjä ulottaa informaatiosodan jo tilastoihin". Usan ja Venäjän välisen kaupan erot ovat suuria kauppatasetilastoissa, riippuen siitä katsotaanko niitä Venäjän vain Usan suunnalta. Esim. Usa väittää vientinsä Venäjälle laskeneen 3.3% vuodessa kun taas Venäjä väittää nousua olleen 12.1%. Erotus on suuruusluokkaa 2.4 MRD USD. Noiden tilastovääristelyjen avulla voidaan osin peittää valuutankulutustahdin suurus. Tämä pistää miettimään myös onko keskuspankin julkistamat tilastot jo väännettyjä "Kreikan mallille". Loppuliuku jyrkkenee.
 
krd kirjoitti:
Usa väittää vientinsä Venäjälle laskeneen 3.3% vuodessa kun taas Venäjä väittää nousua olleen 12.1%.
Klikkaa laajentaaksesi...

Riippuu mittayksiköstä: Jos mitataan dollareissa niin laskee, jos ruplissa niin nousee.
 
Jordania, Unkari, Egypti, Soumi .... mites tässä nyt näin kävi? ....

Eikös ryssän pitänyt olla jonkilaisessa kauppasaarossa? :mad:

Funtsitaas hiukan ... ryssä miehittää edelleen osaa Ukrainasta, eikä sillä ole aikomustakaan alueen palauttamisesta Ukrainalle. Itä-Ukrainan teroja huolletaan ja aseistetaan.

Eurooppaa pidetään juoksunarussa kaasun avulla. Saksaa ja Stasi-merkkeliä etunenässä. Fransmanneihin on hyvät suhteet jo muutoinkin, "pitkältä ajalta". Kreikan Tsipras on kommunisti henkeen ja vereen ja putlerin taskussa hänkin. Soumessa meillä on iki-omat Lehtomäet, Tuomiojat, haloset ja bätmännit.

Balttian maat, Puola ja Eesti etummaisina, ovat varoittaneet euvostoliiton jäsenmaita ryssän vaarallisuudesta, mutta kukaan ei tunnu ottavan varoituksia tosissaan. Olisi syytä ottaa. He ovat kuitenkin joutuneet asumaan ja elämään ryssän miehityksen alla vielä ei_niin_kauan_sitten, joten kokemusta ryssästä löytyy.

Lätäkön toiselta puolen, Ameriikan kenialaisesta, ei ole mitään painokelvollista sanottavaa.


eu:n ja USA:n haistavitun sanktiolistat ei tunnu saavan mitään aikaan, joten mitä seuraavaksi?

Todennäköisesti, ei yhtään mitää.

ryssä nauraa partaansa, kun eu repeilee liitoksistaan poliittisten eturistiriitojen ja kauppasuhteiden takia. Adolf putlerin hajoita_ja_hallitse-taktiikka toimii vitun hyvin.

Lisäksi kun kulkurakki lavrovi on Tour de Latin America-kiertueella tekemässä pisnistä ja kaverisuhteita ... Guatemala, Nicaragua, Belize, Honduras, Argentiina, Costa Rica, El Salvador, Venezuela, etc. etc. .....

... niin tässä tulee väkisinkin miettineeksi, että eikö tosiaan eu:lla ja USA:lla ole parempia keinoja / tahtoa / halua laittaa ryssää kuriin????

Ainoa todellinen keino, rauhanomaisesti, on totaalinen kauppasaarto: ei kaasua, ei öljyä, ei ydinenergiaa, ei mitään. Piste.
Maksuliikenteet ja pankkitoiminnot seis. Totaalisesti.




http://abcnews.go.com/International...ign-10-billion-deal-nuclear-reactors-29874766


Nuclear Power Plant
AMMAN, Jordan — Mar 24, 2015, 3:31 PM ET
By SAM McNEIL Associated Press

WireAP_b59414dad6a24174a096e03fb39d8ce3_16x9_992.jpg

Khalid Toukan, right, chairman of the Jordanian Atomic Energy Commission and Sergei Kiriyenko, of the Russian state nuclear energy agency Rosatom, answer questions from reporters after signing a deal to build Jordan’s first nuclear power plant on... View Full Caption The Associated Press



Jordan signed a $10 billion deal with Russia on Tuesday to build the kingdom's first nuclear power plant, with two 1,000-megawatt reactors in the country's north.

The deal, signed in the Jordanian capital, Amman, with Russia's state-owned Rosatom company caps efforts of the energy-poor kingdom to increase energy sufficiency and reduce imports.

Jordan lacks any local energy sources and imports 96 percent of its electricity. The violence in neighboring Iraq and Egypt's Sinai Peninsula has threatened and in many cases, completely cut off supplies.

The kingdom's Petra news agency said Jordan plans to finish construction of the plant in Amra in the country's north by 2022. There are also hopes it will be fueled with uranium mined in Jordan.

"As you know, we lost the oil from Iraq, natural gas from Egypt, and the country has been bleeding and losing on an average $3 billion every year," said Khalid Toukan, head of the Jordanian Atomic Energy Commission.

"We aim to build a state-of-the art nuclear power plant that will be a showcase for the region and other newcomer countries," Toukan said. He also referred to the kingdom's large uranium deposits discovered in 2007 but still undeveloped.

"Nuclear power is definitely one of the solutions to graduate from total dependency on oil and gas," he added. "I am optimistic that the raw materials, the yellow cake, will come from Jordan."

Rosatom's director Sergei Kiriyenko promised to use Russia's 70 years of experience with nuclear energy with "post-Fukushima lessons" to build the plant, which is among 20 the company is constructing across the world.

"The power plant is the embodiment of a real strategic partnership," Kiriyenko said

Under the deal, Jordan must buy fuel from Rosatom for the reactors for 10 years, after which it may seek other suppliers. The Jordanian government will have a slight majority ownership, with Rosatom owning 49 pecent of the plant, according to the Jordan Times.

Earlier this year, Rosatom signed an agreement, the details of which are secret, to build two reactors in Hungary. And last month, during Russian President Vladimir Putin's visit to Egypt, the two countries signed a memorandum of understanding to build Egypt's first nuclear power plant at an existing nuclear site in Dabaa, on the Mediterranean coast where a research reactor has stood for years.
 
Tökkii tökkii:
"Venäjän asevoimat ilmoittivat rakentavansa huomattavasti vähemmän viidennen sukupolven hävittäjäkoneita kuin aiemmin oli suunniteltu.
Suunnitelmien muutos johtuu Venäjän talouden heikosta tilanteesta, kertooRussia Beyond The Headlines.
Venäjän oli tarkoitus valmistaa 52 viidennen sukupolven Suhoi PAK FA T-50 -hävittäjää vuoteen 2020 mennessä. Nyt niitä rakennetaan ainoastaan 12 kappaletta.
– Talouden heikosta tilanteesta johtuen alkuperäisiä suunnitelmia saatetaan joutua muokkaamaan, sanoo varapuolustusministeri Juri Borisov.
Venäjä oli budjetoinut 130 miljardia dollaria vuoteen 2020 asti ulottuvalle ilmavoimien modernisointiohjelmalle.
Ohjelman tarkoituksena oli vahvistaa Venäjän asevoimien vanhenevaa kalustoa moderneilla lentokoneilla, helikoptereilla ja ilmapuolustusjärjestelmillä.
Venäjän talous kärsii länsimaiden maalle asettamista pakotteista, öljyn hinnan romahduksesta ja heikosta ruplasta."
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/Venäjä uudet hävittäjät-33926
 
krd kirjoitti:
Talouselämän paperiversiossa: "Venäjä ulottaa informaatiosodan jo tilastoihin". Usan ja Venäjän välisen kaupan erot ovat suuria kauppatasetilastoissa, riippuen siitä katsotaanko niitä Venäjän vain Usan suunnalta. Esim. Usa väittää vientinsä Venäjälle laskeneen 3.3% vuodessa kun taas Venäjä väittää nousua olleen 12.1%. Erotus on suuruusluokkaa 2.4 MRD USD. Noiden tilastovääristelyjen avulla voidaan osin peittää valuutankulutustahdin suurus. Tämä pistää miettimään myös onko keskuspankin julkistamat tilastot jo väännettyjä "Kreikan mallille". Loppuliuku jyrkkenee.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jep, tuo kannattaa muistaa, kun luetaan venäläisiä tilastoja :) Eikös se NL:n ja P-koreankin tilastomaakarit esittelleet / esittele pelkästään ylväitä koilliseen osoittavia nousukaaria.

Ohessa sähköinen pääsy artikkeliin

http://www.talouselama.fi/venaja/venaja+nostaa+informaatiosodan+uuteen+ulottuvuuteen/a2299057

Esim. tämä on ihan loistava :) Vuonna 2014 varmaan sitten jo 30 miljardia...

Myös Venäjän tilastot Yhdysvalloista tehtyjen investointien määrästä Venäjällä herättävät epäilyjä. Venäjän keskuspankin mukaan suorien investointien kokonaismäärä Venäjällä oli vuoden 2013 lopulla 18,6 miljardia dollaria. Vuotta aiemmin samainen luku oli 3,5 miljardia dollaria.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
  • Tykkää
Reactions: krd
Mustaruuti kirjoitti:
Jep, tuo kannattaa muistaa, kun luetaan venäläisiä tilastoja :) Eikös se NL:n ja P-koreankin tilastomaakarit esittelleet / esittele pelkästään ylväitä koilliseen osoittavia nousukaaria.

Ohessa sähköinen pääsy artikkeliin

http://www.talouselama.fi/venaja/venaja+nostaa+informaatiosodan+uuteen+ulottuvuuteen/a2299057

Esim. tämä on ihan loistava :) Vuonna 2014 varmaan sitten jo 30 miljardia...
Klikkaa laajentaaksesi...
Heh, Venäjän keskuspankin reservitkin lähtivät koilliseen:
http://www.cbr.ru/eng/hd_base/?PrtId=mrrf_7d
Tilastomaakarit hommissa.
 
Minkä Putin valitsee:
a. hyvässä kunnossa olevan Venäjän talouden
b. palauttaa entiset neuvostoliiton maat Venäjään.

Kauanko Putin jatkaa Venäjän presidenttinä romautettuaan Venäjän talouden:
a. tunteja
b. päiviä
c. viikkoja
d. kuukausia
e. vuosia

Kreml pyrkiessään blokkaamaan entisten neuvostoliiton maiden pyrkimystä vähentää riippuvuutta Venäjästä blokkasikin itsensä eristetyksi muista maista.

Kauanko Putin jatkaa Venäjän presidenttinä saatuaan Venäjän eristetyksi:
a. tunteja
b. päiviä
c. viikkoja
d. kuukausia
e. vuosia

Kauanko Putin jatkaa Venäjän presidenttinä aiheutettuaan tilanteen, että öljy- ja kaasuputkien rakentaminen Venäjältä ei ole järkevää:
a. tunteja
b. päiviä
c. viikkoja
d. kuukausia
e. vuosia

Kauanko Putin jatkaa Venäjän presidenttinä aiheutettuaan tilanteen, että Eurooppa lakkasi ostamasta Venäjältä öljyä ja kaasua:
a. tunteja
b. päiviä
c. viikkoja
d. kuukausia
e. vuosia

Kauanko Putin jatkaa Venäjän presidenttinä aiheutettuaan tilanteen, että Venäjälle investoiminen on liian suuri riski:
a. tunteja
b. päiviä
c. viikkoja
d. kuukausia
e. vuosia

Venäjällä ei ole mitään millä estää entisen neuvostoliiton maita vähentämästä riippuvuutta Venäjästä. Teki Venäjä niin tai näin niin entisen neuvostoliiton maat vähentävät riippuvuuttaan Venäjästä. Sotilaallinen väkivalta vain pahentaa tilannetta. Terrorisoidessaan entisiä neuvostoliiton maita Venäjä menettää neuvostoliiton maat entistäkin varmemmin.

Transnistrian, Krimin ja Donbassin välistä aluetta, joka muodostaa Ukrainan rannikolla olevat oblastit, sanotaan novorossijaksi. Venäjällä on Transnistria, Krim ja Donbass. Heiltä puuttuu vain niiden välinen alue yhdistääkseen nämä.

Aikooko Kreml yhdistää Donbassin, Krimin ja Transnistrian massiivisella hyökkäyksellä.

Jotenkin tuntuu, että ehkä Kreml puntaroi kiivaasti käynnistääkö sotilaallinen hyökkäys vai ei. Ehkä Kreml ei uskalla käynnistää hyökkäystä. Kuta enemmän päiviä menee ilman merkittäviä sotatoimia sen selvemmältä näyttää, että Kreml ei uskalla.
 
Viimeksi muokattu:
Ulkomaat Aasia & Tyynimeri
Kiina pitää Venäjää vain raaka-ainevarastona
Peking ymmärtää ”vuosisadan kaasusopimuksen” toisin kuin Moskova, arvioi suomalainen Venäjä-tuntija.
Jukka Mallinen
29.3.2015 18:00

Kiina on syvästi huolestunut Venäjän Ukrainan-politiikasta. Se viestittää diplomaattikanavia pitkin jatkuvasti, että sen intressit kärsivät kansainvälisen vakauden horjuttamisesta ja jännityksen kiristämisestä.

Maailman talousfoorumissa Davosissa Kiinan pääministeri Li Keqiang sanoi jo julkisesti, että Eurooppa viettää nyt toisen maailmansodan päättymisen 70-vuotispäivää ja sodanjälkeisen maailmanjärjestyksen ja rajojen kunnioittaminen on erittäin tärkeää.

Venäjä on haastanut lännen Kiina-kortilla. Mutta se on jo saanut kokea, että säälimättömän Kiinan kanssa neuvotteleminen on painimista lohikäärmeen kanssa toisin kuin pehmojen eurooppalaisten.

Venäjä luuli tehneensä vuosisadan kaasusopimuksen Kiinan kanssa, mutta Pekingissä ymmärrettiin sopimus toisin kuin Moskovassa: kiinalaiset eivät halua maksaa huikeaa etumaksua ”Siperian voimasta”.

Shanghain yhteistyöjärjestöön kuuluvat Kiina, Venäjä, Kazakstan, Kirgizstan, Tadžikistan ja Uzbekistan. Nyt Kiinalta vaaditaan turvallisuuspolitiikan lisäksi taloudellista sisältöä ja yhteisprojektien rahoittamista.

Venäjä esti Shanghain organisaation kehityspankin perustamisen, koska Kiina ehdotti peruspääomaksi 10 miljardia dollaria. Sen osuudet ja äänivalta jakautuisivat maiden bruttokansantuotteen mukaisesti. Kiina olisi saanut määräysvallan pankissa.

Nyt Keski-Aasian maat haluavat ratkaisun ja rahat ilman Venäjää. Kiina tarjoaa niille kahdenkeskisiä luottoja ja rahoitusmekanismeja ilman Venäjää. Kiina ehdottaa projekteja kaikkialla Keski-Aasiassa, eikä Venäjä pysty vastaamaan sen valtavaan rahoitukseen.

Venäjän edessä onkin valinta: jäädäkö pikkuveljeksi Kiinan rahoittamiin monenkeskeisiin suurprojekteihin – vai jäädäkö syrjään.

Kiina rahoittaa Kazakstaniin 3,8 miljardin dollarin kalikaivoksen, joka syrjäyttää venäläisen ”Uralkalin” Kiinan suurilta markkinoilta Kazatomprom aloittaa yhteistyöhön kiinalaisen CGNPC:n kanssa Kiinan rahoituksella, aiheena uraanikaivoksia ja voimalaprojekteja.

Venäjä on syrjäytymässä Tyynenmeren alueelta, koska sillä ei ole laadullista talouskasvua eikä rahoitusresursseja. Kiina ei ole kiinnostunut siitä kuin raaka-ainevarastona.

Ja kiinalaiset ovat tunnettuja kyvystään odottaa kärsivällisesti. Suurimmat aluemenetykset Kiina koki ”häpeän vuosisadan” aikana pohjoisessa, missä Venäjä valtasi laajoja alueita Kiinan Siperiasta ja Mongoliasta.

Kiinan johto on kuitenkin törmännyt samoihin ongelmiin kuin Neuvostoliitto-Venäjäkin, joten niitä on kiinnostavaa vertailla. Niin neuvostojohtaja Leonid Brežnevin kuin Mihail Gorbatšovinkin kokemus istuu Kiinan puoluejohdon selkäytimessä.

Kiinassa politbyroon erotetun jäsenen Zhou Yongkangin valtapeli tuo mieleen Neuvostoliiton turvallisuusministeri Lavrenti Berijan, joka talousuudistuksen varjolla yritti kaapata vallan politbyroolta.

Stalinin, Berijan ja Nikita Hruštšovin kausien viisastuttama Neuvostoliiton kommunistinen takasi Brežnevinaikana johdolle vakauden, turvallisuuden ja koskemattomuuden, joka muistuttaa Kiinan Deng Xiaopingin ajan konsensusta. Se tuotti kuitenkin pysähtyneisyyden ja korruption sekä esti muutoksen, kunnes tuli katastrofi.

Zhou Yongkangin öljyimperiumin ja valtionyhtiöiden tehottomuus tuo mieleen neuvostoliittolaisen valtionomistuksen ja nykyisen Gazpromin ja Venäjää hallitsevien Vladimir Putinin silovikien haltuunsa ottaman öljyteollisuuden tehokkuusongelmat, mutta myös niiden tuottamat poliittiset realiteetit.

Suurena öljynviejämaana Kiinallakin olisi ollut mahdollisuus resurssiriippuvuuteen, jonka Venäjän 1990-luvun alun varapääministeri Jegor Gaidar on kuvannut.

Resurssit omiva eliitti ei kuitenkaan olisi voinut elättää Kiinan valtavaa väestöä, joten sen ainoa mahdollisuus on yritteliäisyys.

Deng purki kansankolhoosit ja vapautti maatalouden, mistä vaurastuminen säteili sitten kaikkialle. Loppu on historiaa, vaikka valtionomistus haittaakin Kiinan kehitystä.

Kiina siirtyi nationalismiin Dengin myötä ja Neuvostoliitto jo 1960-luvulla. Kiina pitää fraaseissa kiinni marxismi-leninismistä, Venäjä taas hylkäsi sen ja yrittää kaoottisen demokratiakokemuksen jälkeen sementoida vallan fundamentalistisen nationalismin ja ortodoksian avulla

Kuten Gorbatšov aikoinaan, Kiinan nykyinen johtaja Xi Jinping hivuttaa vanhoja pois ja nostaa asemiin nuoria.

Modernin maailman haaste ahdistaa kuitenkin Kiinaa kuten pysähtyneisyyden Neuvostoliittoakin. Pluralistinen markkinatalous ei siedä arkaaista poliittista monoliittia, vaan kasvattaa painetta ajatuksellisen pluralismin taholta.

Gorbatšov kohautti aikoinaan julistamalla yleisinhimilliset arvot ”luokka-arvoja ylemmiksi”, ja saman tekevät Xin isänmaallisuus, epäitsekkyys ja yhteinen hyvä.

Venäläiset analyytikot olivat pitkään varmoja, että kun kansi kerran väistämättä nostetaan pois, ulos ryöppyävä paine aiheuttaa Kiinassa saman kuin Neuvostoliitossa 1991.

Nyt tämä varmuus on kuitenkin horjunut pahasti – Kiinan vakaa strateginen ajattelu ja kansanluonteen uhrautuvuus lupaavat toisenlaista kehitystä kuin venäläinen hätäinen taktikointi.



Tämä on kolmas ja viimeinen osa Kiinaa käsittelevästä juttusarjasta. Aiemmat osat voit lukea täältä ja täältä.

Kirjoittaja Jukka Mallinen kirjailija ja Venäjän-tuntija.
 
Paavo kirjoitti:
Valtionvarainministeriön kansantalousosasto on viime viikolla julkaissut raportin Venäjän taloustilanteesta. Mielestäni ei sisällä mitään mullistavaa, reservirahastoista hyvää yhteenvetoa.
http://vm.fi/documents/10623/1096506/Venäjän+talouden+näkymät+ja+vaikutukset+Suomeen/82a661d4-1a31-4b4b-b71b-313bb7a25286

PDF:n sivulta 10 alkaa ihan kohtuullinen kuvaus Venäjän talouskasvun jarruista.
Klikkaa laajentaaksesi...

Sivulta 11 - harvoin näin tylyä tekstiä talousanalyysissä.

Venäjällä mekanismi on aivan toinen. Öljyn ja kaasun vienti ei ole supistanut teollisuuden edellytyksiä eikä vientituloja ole käytetty maan järjestelmien uudistamiseen. Sen sijaan Venäjällä viennistä saatavien tulojen jakamisella (”rent sharing”) on ylläpidetty ja kasva-tettu kilpailukyvytöntä valtiojohtoista teollisuutta, talouskasvun kannalta hyödytöntä ase-teollista kompleksia sekä tehotonta järjestelmää.
 
Mustaruuti kirjoitti:
Sivulta 11 - harvoin näin tylyä tekstiä talousanalyysissä.

Venäjällä mekanismi on aivan toinen. Öljyn ja kaasun vienti ei ole supistanut teollisuuden edellytyksiä eikä vientituloja ole käytetty maan järjestelmien uudistamiseen. Sen sijaan Venäjällä viennistä saatavien tulojen jakamisella (”rent sharing”) on ylläpidetty ja kasva-tettu kilpailukyvytöntä valtiojohtoista teollisuutta, talouskasvun kannalta hyödytöntä ase-teollista kompleksia sekä tehotonta järjestelmää.
Klikkaa laajentaaksesi...

pieni korjaus.."..öljyn ja kaasun vienti ei ole p a r a n t a n u t teollisuuden edellytyksiä eikä vientituloja ole käytetty.....jne"

Juurin näiden katsausten ohella kannattaa tutustua Venäjän tuotantotalouteen kommunismin aikana ja sen jälkeen. Se antaa hieman pohjatietoa arvioille Venäjän mahdollisuuksista hyödyntää raaka-ainevarojaan sekä kehittää teollista tuotantoaan tämän vuosisadan aikana.

Putinin hallinto on sotatoimillaan onnistunut viivästyttämään mahdollisen talouskehityksen alkua ainakin 20-30 vuodella. Se on äärimmäisen kova hinta täysin turhasta miehityksestä Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Kaiken lisäsi se voi johtaa koko Venäjän imperiumin(mm. Uralin takaisten alueiden) hajoamiseen/irtaantumiseen.
 
jurppi kirjoitti:
pieni korjaus.."..öljyn ja kaasun vienti ei ole p a r a n t a n u t teollisuuden edellytyksiä eikä vientituloja ole käytetty.....jne"
Klikkaa laajentaaksesi...

Mustaruudin lainaus on kyllä ihan oikein, näyttää vaan koomiselta kun on otettu muusta tekstistä irralleen. Linkin avaaminen ei tee pahaa.

Pätkä liittyy tällaiseen:
Vaihtosuhteen vaikutusta aktiviteettiin on kutsuttu Hollannin taudiksi. Hollannin taudissa yhden sektorin menestyminen aiheuttaa vaikeuksia kansantalouden muille sektoreille, kun vientitulot johtavat nopeasti nousevaan kustannustasoon, mikä heikentää muiden sektoreiden mahdollisuuksia. Päinvastaista tuottavuusvaikutusta on havaittu joissain kehittyvissä talouksissa, kun vaihtosuhteen paranemisen mukana kasvaneita verotuloja on käytetty esimerkiksi kohentamaan maan infrastruktuuria. Venäjällä mekanismi on aivan toinen. Öljyn ja kaasun vienti ei ole supistanut teollisuuden edellytyksiä eikä vientituloja ole käytetty maan järjestelmien uudistamiseen. Sen sijaan Venäjällä viennistä saatavien tulojen jakamisella (”rent sharing”) on ylläpidetty ja kasvatettu kilpailukyvytöntä valtiojohtoista teollisuutta, talouskasvun kannalta hyödytöntä aseteollista kompleksia sekä tehotonta järjestelmää. Gaddy ja Ickes (2013a, b) sekä Oxenstierna (2014) käyttävät tästä termiä luonnonvarariippuvuus (”resource addiction”). Venäjällä öljy- ja kaasuyhtiön vientitulot ja voitot eivät ole yhtiön ja sen omistajien vaan koko taloudellisen ja poliittisen eliitin omaisuutta. Öljyja kaasuyhtiöt maksavat melko kireitä virallisia veroja. Vuosina 2005–2013 öljyn viennistä saadut bruttotulot olivat 10 % BKT:sta, josta veroina maksettiin 6,8 %:n BKT-osuus ja yhtiöille jäi 3,1 %:n BKT-osuus (Kuboniwa, 2014). Lisäksi öljy- ja kaasuyhtiöt tukevat teollisuutta muun muassa suuntaamalla hankintojaan federaation tai alueiden poliittisen johdon asettamien tavoitteiden eivätkä kustannusten tai tehokkuuden mukaan. Julkinen valta myös jakaa saamiaan verotuloja tukiaisina. Tämä järjestelmä on suurin jarru Venäjän uudistumiselle ja kasvun kiihtymiselle.
 
Paavo kirjoitti:
Mustaruudin lainaus on kyllä ihan oikein, näyttää vaan koomiselta kun on otettu muusta tekstistä irralleen. Linkin avaaminen ei tee pahaa.

Pätkä liittyy tällaiseen:
Vaihtosuhteen vaikutusta aktiviteettiin on kutsuttu Hollannin taudiksi. Hollannin taudissa yhden sektorin menestyminen aiheuttaa vaikeuksia kansantalouden muille sektoreille, kun vientitulot johtavat nopeasti nousevaan kustannustasoon, mikä heikentää muiden sektoreiden mahdollisuuksia. Päinvastaista tuottavuusvaikutusta on havaittu joissain kehittyvissä talouksissa, kun vaihtosuhteen paranemisen mukana kasvaneita verotuloja on käytetty esimerkiksi kohentamaan maan infrastruktuuria. Venäjällä mekanismi on aivan toinen. Öljyn ja kaasun vienti ei ole supistanut teollisuuden edellytyksiä eikä vientituloja ole käytetty maan järjestelmien uudistamiseen. Sen sijaan Venäjällä viennistä saatavien tulojen jakamisella (”rent sharing”) on ylläpidetty ja kasvatettu kilpailukyvytöntä valtiojohtoista teollisuutta, talouskasvun kannalta hyödytöntä aseteollista kompleksia sekä tehotonta järjestelmää. Gaddy ja Ickes (2013a, b) sekä Oxenstierna (2014) käyttävät tästä termiä luonnonvarariippuvuus (”resource addiction”). Venäjällä öljy- ja kaasuyhtiön vientitulot ja voitot eivät ole yhtiön ja sen omistajien vaan koko taloudellisen ja poliittisen eliitin omaisuutta. Öljyja kaasuyhtiöt maksavat melko kireitä virallisia veroja. Vuosina 2005–2013 öljyn viennistä saadut bruttotulot olivat 10 % BKT:sta, josta veroina maksettiin 6,8 %:n BKT-osuus ja yhtiöille jäi 3,1 %:n BKT-osuus (Kuboniwa, 2014). Lisäksi öljy- ja kaasuyhtiöt tukevat teollisuutta muun muassa suuntaamalla hankintojaan federaation tai alueiden poliittisen johdon asettamien tavoitteiden eivätkä kustannusten tai tehokkuuden mukaan. Julkinen valta myös jakaa saamiaan verotuloja tukiaisina. Tämä järjestelmä on suurin jarru Venäjän uudistumiselle ja kasvun kiihtymiselle.
Klikkaa laajentaaksesi...

No, molempi parempi.

Joka tapauksessa Venäjä ei ole kyennyt juuri millään tavoin kehittämään teollisuuttaan, huolimatta suurista öljy-, kaasutuloistaan. Ulkomaista pääomaa olisi ollut tarjolla monenlaisiin hankkeisiin. Putin on kuitenkin onnistunut karkoittamaan suuren osan jopa tuotantoon saaduista hankkeista. Todennäköisesti vähintään niin pitkäksi aikaa kuin onnistuu pysyttelemään vallassa.
 
Jevgeni Tshitshvarkin


Hyvinvointi on perusarvo

Venäjän nykyiset tapahtumat on helppo kuvata yksinkertaisella metaforalla: Kun nurmikon päälle laitetaan metallilevy, kaikkein vahvimmat kasvit selviävät, vaikkei niillä olisikaan mahdollisuutta kasvaa. Heikoimmat puolestaan kuolevat. Kun metallilevy otetaan pois – sen alta paljastuu tyystin erilainen kasvillisuus kuin ympäröivällä viheriöllä. Levyn alla selvinneillä kasveilla tulee olemaan myös aiempaa enemmän kasvunvaraa.

Venäjä on edelleen mahdollisuuksien maa ja luonnonvaroiltaan se on maailman rikkain valtio. Me emme osaa edes kuvitella, paljonko meidän maassamme on aarteita – niitä on mittaamattoman paljon. Ennen talouskriisiä Venäjä oli maailman kuudenneksi suurin talous, mutta tulevaisuudessa sillä on mahdollisuus kivuta jopa korkeammalle, eikä suinkaan öljyn ja maakaasun avulla. Näitä kasvun mahdollisuuksia me voimme alkaa hyödyntää sen jälkeen, kun maassamme on toimiva yhteiskuntamalli, normaali lainsäädäntö ja veropolitiikka, jotka antavat yrityksille mahdollisuuden kasvaa ja maapallon eri osista tuleville lahjakkaille ihmisille mahdollisuuden rakentaa uraansa ja nousta sosiaalisessa hississä.

Viimeksi me koimme tällaisen sysäyksen 1990-luvulla. Kuluneiden 20 vuoden talouskasvun mahdollistivat Jeltsinin ajan talousuudistukset, talouden vapauttaminen, yksityistäminen ja muut vastaavat reformit. Uudistusten johdosta maahamme alkoi virrata tietokoneita, televisioita ja ulkomaalaisia henkilöautoja. Näiden uudistusten innoittamina monet ihmiset ryhtyivät yrittäjiksi.

Nykypäivänä tällaisia potentiaalisia yrittäjiä on moninkertainen määrä todellisuudessa toimiviin yrittäjiin verrattuna. Ei ole missään sanottu, että ihmiset Venäjällä haluaisivat muka elää köyhyydessä ja antaa kaiken valtiolle. Sellainen väite on roskaa. Minä itse näin tämän selkeästi Euroset-yhtiössä. Erityisesti nuoret ihmiset uppoutuvat innolla pelin henkeen, joka on: ”Tienaa enemmän niin elät laveammin”. Meille tuli töihin ihmisiä ilman kolutusta, jopa sellaisia, joiden kantava ajatus oli ”pihistää ilman suurempaa vaivaa”. Vain muutaman kuukauden kuluessa näiden ihmisten mentaliteetti muuttui kokonaan (ei tietenkään kaikkien). He alkoivat ymmärtää käyvänsä töissä, jotta saisivat rahaa, jonka sitten voi vaihtaa hyvinvointiin. Se on mitä parhain virike itsensä kehittämiselle. Ihmisille pitäisikin palauttaa usko siihen, että rikastuminen ei ole häpeällistä, vaan täysin normaali asia.

Nyt me näemme, että valtiovalta tekee paljon typeriä päätöksiä: Venäjän valtavia materiaalisia ja henkisiä varoja ei hyödynnetä tehokkaasti. Tästä syystä ja kaikista mahdollisuuksistaan huolimatta, Venäjä on nykypäivänä yksi tehottomimmista suurista talouksista. Tämä johtuu ennen kaikkea korruptiosta ja siitä, että valtio sekaantuu talouteen. Vaikka valtiossa olisikin kaikki hyvin, sen taustalla häämöttää aina tehottomuus.

Mahdollisuuksien ikkuna

Liike-elämälle avautuu uusi mahdollisuuksien ikkuna sen jälkeen kun poliittisen pelin säännöt Venäjällä taas muuttuvat. Todennäköisimmin se tulee kuitenkin olemaan pienempi kuin esimerkiksi 1990-luvulla. Ensinnäkin siksi, että nykyisin vallassa olevat ihmiset tulevat taistelemaan vallastaan myös tulevaisuudessa. Toisekseen siksi, että kun ikkuna avautuu, maahamme alkavat virrata suuret kansainväliset korporaatiot, joiden toiminnan perustana ovat taloudellinen vahvuus, kokemus, tiedot ja toimivat ohjausjärjestelmät. Tämä lisää kotimaisten yritysten haasteita, jotka joutuvat toimimaan kiristyneessä kilpailutilanteessa. Se hyödyntää kansantaloutta.

Sellaisessa tilanteessa lähes millä tahansa normaalilla yritystoiminnalla on hyvät näkymät – oli kyse kyseessä sitten esimerkiksi pankki- tai rakennussektori. Laadukasta asumista kaipaavia ihmisiä on potentiaalisesti valtavasti. Kerrostaloasuminen on Venäjälläkin lopulta melko uusi ilmiö ja aikaisempina vuosisatoina ihmiset asuivat Venäjällä aina omissa taloissaan. Kun otetaan huomioon Venäjän pinta-ala ja sen valtaisat rakentamattomat alueet, jo pelkästään omakotitalorakentaminen voi synnyttää maahan satoja yrityksiä. Kuvitelkaa hetken, kuinka monta kymmentä neliötä keskivertoihmiseltä puuttuu asuinpinta-alaa normaaliin asumiseen ja kertokaa tämä sitten niiden ihmisten lukumäärällä, jotka olisivat potentiaalisesti valmiita palaamaan Venäjälle. Valtavasti mahdollisuuksia on myös luonnonvaratuotannossa – kaikki, mikä makaa tällä hetkellä maan alla, lisää väistämättä arvoaan vuosi vuodelta.

Venäjällä on valtavat mahdollisuudet myös kotimaanmatkailun kehittämiselle. Haluaisin itsekin tehdä jotain sillä alalla: kylpeä mineraalikylvyissä, matkustaa Pohjoisnavalle, sukeltaa Baikal-järven pohjaan tai lennellä vaikkapa kurkien kanssa. Jotain tällaista tarjotaan jo nyt: esimerkkinä voidaan mainita ne pienyritykset, jotka järjestävät opastettuja tutustumiskäyntejä Pietarin talojen katoille. Valitettavasti on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että kun tällaiset yrityksen kasvavat tarpeeksi suuriksi, ne joutuvat kohtaamaan korkeat tilavuokrat, verot ja viranomaisten mielivallan. Aina on olemassa riski myös siitä, että jonain päivänä joku tulee ovellesi ja käskee jakamaan bisneksesi kanssaan. Meidän liiketoimintailmapiirissä ja oikeusturvakulttuurissa jonkun hyvän luominen on äärimmäisen vaikeaa.

Ylimääräiset ihmiset
Kun taloutemme palaa taas normaaliin uomaansa, meitä odottavat suuret haasteet. Niistä suurin on entisten sotilaiden ja muiden ”voimamiesten” palauttaminen normaalin elämän pariin sen jälkeen kun ne ovat käyneet ”irroittelemassa” Itä-Ukrainassa. Näiden ihmisten integroiminen yhteiskuntaan tulee vaatimaan valtavia rahallisia panostuksia, sillä muussa tapauksessa he tulevat aiheuttamaan uhan yhteiskunnan rauhalle. Erilaisia ”voimamiehiä” tarvitaan tulevaisuudessa muutenkin yhä vähemmän.

Tässä on kyse suuresta massasta miehiä, jotka eivät ole tottuneet tekemään töitä. Muissa maissa tämä ongelma on ratkaistu erilaisin keinoin: jossain heihin ei yksinkertaisesti ole kiinnitetty huomiota, joissain toisissa heidät on lahjottu lainkuuliaisiksi rahalla ja joissain kolmansissa laitettu kiven sisään. Venäjällä on onneksi rahaa, joten meidän tapauksessamme me voimme ostaa näiden miesten kuuliaisuuden ja yhteiskuntakelpoisuuden tarjoamalla heille samanaikaisesti maksuttoman mahdollisuuden kouluttaa itsensä johonkin rauhanaikaiseen työhön. Niihin, jotka eivät tällaiseen taivu, on yksinkertaisesti sovellettava ”georgialaista tapaa”.

On myös toinen ryhmä ihmisiä, jotka tekevät byrokratiasta ja lakiviidakon kiemuroista syntyvää tuottamatonta työtä. Kirjanpitäjät. Todennäköisesti valtio joutuu tulevaisuudessa huolehtimaan myös heistä. Heille on löydettävä joko muuta tekemistä, tai sitten heistä on huolehdittava sosiaaliturvan avulla. Myös eläkeläisistä huolehtiminen vaatii rahaa. Mikäli kuitenkin maassamme toteutetaan uusi yksityistämisaalto, taloutta vapautetaan ja taataan normaali investointi-ilmapiiri, nämä rahat tulevat varmasti löytymään.

Me osaamme pelata myös muiden säännöillä
Uusi ”mahdollisuuksien ikkuna” saattaa avautua Venäjälle jo kolmen-neljän vuoden kuluttua ja ehkä jopa aikaisemminkin. Lopulta ei ole edes väliä sillä, minkälainen tulee olemaan sen aikainen valtaeliitti ja miten vahvasti se pyrkiikään ajamaan omia taloduellisia etujaan korruption ja byrokratian keinoin. Suurimmalla osalla näistä ihmisistä ei nimittäin ole minkäänlaista halua dominoida maailmaa ja heillä ei ole tunnetta erityisyydestään tai pyhyydestään. He vain yksinkertaisesti haluavat paljon rahaa. Jos haluaa paljon rahaa, edellyttää se kauppaa lännen kanssa. Ja jos toisaalta haluaa käydä kauppaa lännen kanssa, pitää oppia pelaamaan lännen pelisäännöillä. Silloin kun me vain haluamme, me osaamme pelata lännen säännöillä erinomaisen hyvin – siitä todistavat useat esimerkit.

Voidaan tietysti haaveilla myös siitä, että aidosti liberaalit ihmiset pääsevät vielä joskus meillä valtaan, mutta se on vain minun haaveeni. Todennäköisempää on kuitenkin se, että jossain vaiheessa ”sotapuolue” luovuttaa asemansa ”rahapuolueelle”. Se tapahtuu silloin, kun Venäjän eliitit alkavat kaivata enemmän vapautta ja sitä, että maa muuttuu avoimemmaksi investoinneille ja yritystoiminnalle.

On selvää, että ”rahapuolueenkin” edustajat tulevat ajattelemaan pääasiassa itseään, mutta juuri siksi se onkin ”rahapuolue”. Jotta tämä rahapuolue voisi rikastua myös tulevaisuudessa, se tarvitsee kansalaisia, jotka jättävät kauppoihin paljon rahaa ja ostavat taloja ja autoja. Heidänkin etunsa siis on, että kansalaiset heidän ympärillään rikastuvat.


----------------------------------------------------------
Lontoossa asuva 40-vuotias venäläinen liikemies Jevgeni Tshitshvarkin loi muutamassa vuodessa miljoonaomaisuuden perustamallaan Euroset-matkapuhelinketjulla. Vuonna 2008 lopulla Tshitshvarkin sai poliittisen turvapaikan Iso-Britanniasta ja on siitä lähtien asunut Lontoossa. Persoonallisena, eksentrisenä ja talousliberaalina pidetty liikemies kirjoitti venäläisen RBC-talouslehden mielipideosastolle ylle lainatun kirjoituksen, jossa hän pohdiskelee Venäjän tulevaisuutta talouden lainalaisuuksien näkökulmasta.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top