WW2 Hävittäjät

Kaunis kuva (P-51B). Tällaisella lensi loppuvuodesta 1943 Dominic Gentile (21 virallista pudotusta, yhdeksän jäi todistamatta). Hän siirtyi Thunderbolt-laivueesta. Nimikkokone oli "Shangri La", ja siinä oli punainen nokka.Tässä mallissa ei ole vielä samanlaista kuplakuomua kuin myöhemmässä D-mallissa.

4a0c8753f71306cbffa589dd6f47b609.jpg
 
Miksi tuon aikakauden moottoreissa suosittiin suurta määrää sylintereitä yksittäisten sylinterien tilavuuden kasvattamisen sijaan? Tuotannon tehokkuuden kannalta nelisylinterinen moottori tuntuisi 12+ sylinterisiä järkevämmältä. Olisi vähemmän pieniä nippeleitä koneistusta ja kokoonpanoa kuormittamassa.

Erilaisia vastauksia on tullutkin, mutta lisään vielä yhden näkökulman. Aerodynamiikan. Neljällä sylinterillä moottori olisi melkoinen paksu kohlo verrattuna siihen, että sylinterit on pitkissä riveissä tai sitten tiiviinä kehänä ympyrän muodossa. V-moottorissa esim. ylimääräinen pituus ei lisää ilmanvastusta, vaikka tuokin luonnollisesti vääntö ja hitausmomentteja lisää kuvioon.

Tuo on aika sutjakka muoto. (rendaus) Kone ei ole paljon kuskin hartioita leveämpi.

Ohly__s_Me109_by_bazze.jpg
 
En tiedä oletteko juutubin videoita selatessa jo törmänneet tähän helmeen ?


Viime elokuussa kuvattu pätkä Suomi-Hurricanesta ja Bilteman omistamasta Spitistä Kristianstadin näytöksessä Ruotsissa. Ohjaamokuvaa mm. Hurricanen lentämisestä. Sääli, ettei tuo HC-456 sitten jäänyt Suomeen, vaan päätyi ulkomaille omistajan myytyä koneen eteenpäin.
 
En tiedä oletteko juutubin videoita selatessa jo törmänneet tähän helmeen ?


Viime elokuussa kuvattu pätkä Suomi-Hurricanesta ja Bilteman omistamasta Spitistä Kristianstadin näytöksessä Ruotsissa. Ohjaamokuvaa mm. Hurricanen lentämisestä. Sääli, ettei tuo HC-456 sitten jäänyt Suomeen, vaan päätyi ulkomaille omistajan myytyä koneen eteenpäin.

Onko Hurricanessa laippapyörä oikealla puolella? Näyttää nousun jälkeen ottavan pyörät sisään ja veivaa ensin jotain oikealla ja sitten sormeilee myös vasenta puolta.
 
Tämähän oli koko ajan tarkoitus ja Phil kasaa myöhemmin toisen Hurricanen, jonka on tarkoitus jäädä Suomen väreihin ja toivottavasti myös Suomeen.

Tuota noin, minä olen ymmärtänyt että Lawton luopui kummastakin Hurricane-projektistaan. Kuulin, että ne on myyty eteenpäin. Phil ei kuulemani mukaan itse lentänyt Hurricanellaan kuin tunnin pari. Ei näemmä oikein vastannut ennakko-odotuksia.

Mutta Lawtonilla on jo uusia suunnitelmia vireillä.

http://www.imy.fi/uutiset.html?208
 
Mahdollista, ei ole vaan minun korviini kantautunut. Joka tapauksessa alkuperäinen suunnitelma oli rahoittaa ensimmäisellä Hurricanella toisen rakentamista.
 
Mahdollista, ei ole vaan minun korviini kantautunut. Joka tapauksessa alkuperäinen suunnitelma oli rahoittaa ensimmäisellä Hurricanella toisen rakentamista.

Sen verran voinen kertoa, että tämä tieto on peräisin parin viikon takaa eräältä Jämi Fly In -lentonäytöksen johtohenkilöltä, jonka sattumalta tapasin Satakunnan lennoston avoimien ovien päivän yhteydessä.
 
pzlp11c48ao_2.jpg



P.7 ja P.11 olivat lokinsiipisiä ylätasoja. P.11 oli tehokkaammalla Bristol Mercury tähtimoottorilla varustettu ja pystyi 5500 metrissä nopeuteen 390 km/h. Siipikuormitus P.11 :ssa oli 100kg/m2. Nousukyky oli 743 metriä minuutissa ja aseistuksena kaksi 7,7 mm KM Wz.33-konekivääriä. Kolmasosassa P.11-koneista oli sodan syttyessä toinen konekivääripari siivissä. Radio puuttui pääosasta koneista ja tämä oli merkittävä puute.

Puolaiskoneita vastassa olivat Bf 109:n versiot C,D ja E. Myös Bf 110.

Sodan ensimmäinen hävittäjätaistelu käytiin syyskuun 1. päivä. Hävittäjäprikaatin P.11 C:t ja P:7:t kohtasivat Heinkell-pommittajia, jotka olivat matkalla pommittamaan puolalaisten kotikenttää Okecieta. Suojana olleet I(Z) LG 1:n Bf 110:t reagoivat hitaasti, mutta pudottivat lopulta kaksi P.7:ää, vaikka heidän komentajansa Walter Grabmann haavoittui. Grabmann oli Espanjan veteraani. Tämä ei ollut lupaava alku raskashävittäjille.

Oikea taktiikka kevyen siipikuormituksen omaavia puolaishävittäjiä vastaan oli syöksy ja ylösveto tai nopeat sivallukset. Kaartotaistelu niiden kanssa oli kaikkea muuta kuin järkevää. Vaikka puolaislentäjät olivat teknisesti alakynnessä, oli kokonaan toinen asia aliarvioida ohjaamossa istuvan lentäjän taidot ja vielä pahempi virhe taistella heidän ehdoillaan. Tämän oppirahan joutuivat Bf 110-raskashävittäjälentäjät maksamaan.

Puolalaishävittäjien olisi ollut vaikea torjua saksalaispommittajia, elleivät ne olisi olleet erinomaisessa asemassa hyökkäykkäyksen alussa. P. 7 ja P.11 pystyivät kaartamaan vastustajaa tiukemmin, mutta niiden huono suorituskyky ei suonut mahdollisuutta pakottaa vastustajaa taisteluun, eikä antanut puolalaislentäjille mahdollisuutta irtaantua taistelusta, paitsi jos saksalaiset niin halusivat.

https://fi.wikipedia.org/wiki/PZL_P.11
 
pzlp11c48ao_2.jpg



P.7 ja P.11 olivat lokinsiipisiä ylätasoja. P.11 oli tehokkaammalla Bristol Mercury tähtimoottorilla varustettu ja pystyi 5500 metrissä nopeuteen 390 km/h. Siipikuormitus P.11 :ssa oli 100kg/m2. Nousukyky oli 743 metriä minuutissa ja aseistuksena kaksi 7,7 mm KM Wz.33-konekivääriä. Kolmasosassa P.11-koneista oli sodan syttyessä toinen konekivääripari siivissä. Radio puuttui pääosasta koneista ja tämä oli merkittävä puute.

Puolaiskoneita vastassa olivat Bf 109:n versiot C,D ja E. Myös Bf 110.

Sodan ensimmäinen hävittäjätaistelu käytiin syyskuun 1. päivä. Hävittäjäprikaatin P.11 C:t ja P:7:t kohtasivat Heinkell-pommittajia, jotka olivat matkalla pommittamaan puolalaisten kotikenttää Okecieta. Suojana olleet I(Z) LG 1:n Bf 110:t reagoivat hitaasti, mutta pudottivat lopulta kaksi P.7:ää, vaikka heidän komentajansa Walter Grabmann haavoittui. Grabmann oli Espanjan veteraani. Tämä ei ollut lupaava alku raskashävittäjille.

Oikea taktiikka kevyen siipikuormituksen omaavia puolaishävittäjiä vastaan oli syöksy ja ylösveto tai nopeat sivallukset. Kaartotaistelu niiden kanssa oli kaikkea muuta kuin järkevää. Vaikka puolaislentäjät olivat teknisesti alakynnessä, oli kokonaan toinen asia aliarvioida ohjaamossa istuvan lentäjän taidot ja vielä pahempi virhe taistella heidän ehdoillaan. Tämän oppirahan joutuivat Bf 110-raskashävittäjälentäjät maksamaan.

Puolalaishävittäjien olisi ollut vaikea torjua saksalaispommittajia, elleivät ne olisi olleet erinomaisessa asemassa hyökkäykkäyksen alussa. P. 7 ja P.11 pystyivät kaartamaan vastustajaa tiukemmin, mutta niiden huono suorituskyky ei suonut mahdollisuutta pakottaa vastustajaa taisteluun, eikä antanut puolalaislentäjille mahdollisuutta irtaantua taistelusta, paitsi jos saksalaiset niin halusivat.

https://fi.wikipedia.org/wiki/PZL_P.11

Sanoisin että aika moni varmaan tänäkin päivänä olettaa, että Luftwaffe onnistui murskaamaan Puolan ilmavoimat jo sodan parina ensimmäisenä päivänä joko pommittamalla ne kentille, tai ampumalla vanhentuneet puolalaishävittäjät leikiten alas moderneilla Mersuilla. Puolalaislentäjät taistelivat olosuhteet huomioiden urhoollisesti ja saivat ilmavoittojakin roppakaupalla.
 
Nimenomaan saksalainen propagandakone syyti omalle ja kansainväliselle yleisölle heti tuoreeltaan Puolan sotaretken jälkeen uutisia voittamattomasta ja huippumodernista Luftwaffesta, joka murskaisi kaikki vastustajat alta aikayksikön.

Propagandaelokuva "Tulikaste" on mainio tyyppiesimerkki. Tokihan ilma-ase teki selvää jälkeä kun kerran pääsi myllyttämään selvästi heikompaa vastustajaa. Tuossa elokuvan loppupuolella itse Göring uhoaa, että Puolan jälkeen tulemme kukistamaan Englannin :)

 
Erilaisia vastauksia on tullutkin, mutta lisään vielä yhden näkökulman. Aerodynamiikan. Neljällä sylinterillä moottori olisi melkoinen paksu kohlo verrattuna siihen, että sylinterit on pitkissä riveissä tai sitten tiiviinä kehänä ympyrän muodossa. V-moottorissa esim. ylimääräinen pituus ei lisää ilmanvastusta, vaikka tuokin luonnollisesti vääntö ja hitausmomentteja lisää kuvioon.

Joo, tää on yks vaadittu aspekti, ja osin mä viittasinkin tähän aikasemmalla kommentillani isosta rivinelosesta "pesukoneena". Tosin siinä mielessä tää kanta on vain osatotuus, että hävittäjissä suosittiin laajalti myös poikkipinta-alaltaan suurinpiirtein maksimaalista rakennetta edustavia tähtimoottoreita. Tähänkin on sitten omat syynsä, joista tuotantoteknilliset ovat vain osa.

Silleen lyhyesti, kaksiriviseen tähtimoottoriin saatiin suht helposti suuri iskutilavuus, koska mäntiä on runsaasti (14 tai 18) ja kampiakseli on näennäisestä monimutkaisuudestaan huolimatta lujuusopillisesti suhteellisne yksinkertainen vääntömomentin kannalta - se on todella lyhyt. Rakenne oli lähes aina ilmajäähdytteinen ja siksi hyvin luotettava - esmes Thunderbolteista ja Corsaideista ammuttiin toisinaan mäntä tai pari pois ja palattiin muina miehinä kentälle. Myös tähtikoneen ilmanvastusta pyrittiin minimoimaan, ja FW190;hän oli tällä saralla kerrassaan musta hevonen. RAF oli ällikällä lyöty, kun mennen talven lumeksi luultu tähtimoottorihävittäjä päihitti heidän maineikkaan Spitfirensä. FW:n tapauksessa ilmavastusta minimoitiin muutoin kompaktilla koolla, ja ennenkaikkea pellityksellä spinnerissä ja moottorin edessä. Tämän takia potkurin taakse sijoitettiin erityinen puhallinkiekko pukkaamaan jäähdytysilmaa lohkolle. Britit menivät tässä sitten äärimmäisyyksiin, ja käyttivät kansiventtiilin sijasta holkkiventtiiliä, siis pyörivää sylinteriputkea. Moottorin halkaisijasta putoaa kymmeniä prosentteja tällä lailla pois, kun venttilikoneisto ei vie tielaa jokaisen pytyn kannelta. Sivuvaikutuksena myös moottorimelu pieneni, kun venttiilien louske ei kuulunut lohkon sisältä (Bristol Beaufighter, "kuiskaava kuolema". Bristol Hercules-holkkiventtiilikoneet olivat aikalaisekseen hiljaisia matalilla kierroksilla).

Tästä aiheesta voisin kirjoittaa myöhemmin lisää. Oikeastaan ehkä nämäkin jutut voisi siirtää sinne moottoriketjuun.
 
Sanoisin että aika moni varmaan tänäkin päivänä olettaa, että Luftwaffe onnistui murskaamaan Puolan ilmavoimat jo sodan parina ensimmäisenä päivänä joko pommittamalla ne kentille, tai ampumalla vanhentuneet puolalaishävittäjät leikiten alas moderneilla Mersuilla. Puolalaislentäjät taistelivat olosuhteet huomioiden urhoollisesti ja saivat ilmavoittojakin roppakaupalla.

En tiedä millä intenstiteetillä tämän päivän peruskoulussa toisen maailmansodan vaiheita käsitellään ja kiinnitetäänkö Saksan Puolaan kohdistuneeseen sotaretkeen sen erityisempää huomiota, muistelen omana aikanani toisen maailmansodan käsitellyn loppujen lopuksi suhteellisen lyhyessä ajassa ja ilman sen syvällisempää perehtyneisyyttä ja leimaavaa Saksan Puolaan kohdistuneelle sotaretkelle oli se, että eipä niihin sotatoimiin suuren suurta huomiota kohdistettu ja ennemminkin kyseessä oli kliseiden toistoa eli kuinka saksalaisten onnistui nujertaa Puolan asevoimat hyvin helposti ja sotatoimet olivat ohitse suhteellisen nopeasti ja ettei Puolan asevoimat vanhentuneella kalustolla juurikaan kyennyt menestykselliseen sodankäyntiin saksalaisia vastaan. Ja kun pääpaino oli muistaakseni juuri maasodan esille tuoniilla (ja sodan alun tarkemmalla maininnalla), niin eipä ihme, että hiukan vinoutuneita mielikuvia on jäänyt ja että on syntynyt jopa virheellinen mielikuva koko sodankäynnistä tuona ajanjaksona. Jos ilmasota ei ole saanut juurikaan huomiota niin tavallisen kansalaisen ymmärrys on hyvin vähäinen - kaikki on riippuvaista siitä kuinka oma-alotteinen ja aktiivinen itse olet.

Tietty huomattavan paljon huomiota annettiin sitten Saksan miehitysajalle Puolassa ja sen kaikille seuraamuksille, mikä on tavallaan ymmärrettävää mutta tässäkin tarkastelu oli tuolloin hyvin ghetto ja juutalais ynnä keskitysleirilähtöistä ja vähemmälle huomiolle jäi se, että kaikkiaan miehitysaika oli hyvin raskasta suurelle osalle puolalaisia ja että miljoonia puolalaisia mehentyi tänä ajanjaksona. Toisaalta paljon on varmasti kiinni opettajasta kuinka painottaa ja mitä painottaa (oppikirjasta huolimatta), meidän opettajamme oli vakaumuksellinen sosialisti ja tämä näkyi tietyissä asioissa historiantunnilla etenkin kun tarkasteltiin 1900-luvun tapahtumia.

Tavallaan on hyvä, että peruskoulussa paneudutaan laaja-alaisesti eri tapahtumiin ja historiassa katse suunnataan myös tuhansien vuosien päähän historiaan eikä tarkastella aihetta suppeasti kovin lyhyenä ajanjaksona (esim. vain itsenäisyyden aika tms.) Toisaalta ongelmana on sitten se, että kaikesta opetetaan vain perusteet, jos aina niitäkään ja moni huomattavan tärkeä asia jää hyvinkin vaillinaiselle käsittelylle ja on todella paljon kiinni oppilaan oma-alotteisuudesta ja aktiivisuudesta kuinka syvällistä tietoa aiheesta haluaa sitten lukea. Minun lapsuudessa ja nuoruudessani (eli 70- ja 80-luvulla) kun ei ollut nettiä eli jos halusi syvällisempää tietoa, oli marssittava kirjastoon ja onneksi Lappeenrannan maakuntakirjasto oli varsin hyvin varustettu ja kirjoja löytyy jokalähtöön.

vlad.
 
Back
Top