WW2 Hävittäjät

Sardaukar kirjoitti:
Lisäilkää jos tulee muita mieleen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Polakkien PZL P.24. Se ei kai kuitenkaan olisi ollut kovinkaan häävi hankinta
jhme004d.jpg
 
Nakajima Ki-27 ja Mitsubishi A5M ovat kanssa aika lailla samaa tasoa ja sukupolvea Fokker D XXI:n kanssa.
 
Valmistelut uuden hävittäjän hankkimiseksi aloitettiin vuonna 1935, jolloin lähetettiin tarjouspyyntö 26:lle lentokoneen valmistajalle. Vaatimuksia määritettäessä pidettiin oleellisena sitä, että hävittäjä kykenee torjumaan hitaan mutta raskaasti aseistetun NL:n raskaan pommikoneen, TB-3:n. Näin ollen nopeutta tärkeämpi tekijä oli hävittäjän aseistus. Tässä tarkoituksessa pyrittiin hankkimaan hävittäjä, joihin voitaisiin asentaa 20 mm tykki. Lisäksi vaadittiin vähintään 400 km/h huippunopeus 3 000 metrissä, korkeintaan 7,5 minuutin nousuaika 6 000 metriin ja tykkiaseistuksen lisäksi kaksi kiväärikaliiperista konekivääriä.

Tarjouksia saatiin seitsemän koskien seuraavia koneita: Gloster Gladiator, North American NA-50 A, Vought V-143, Dewoitine 510, Morane-Saulnier 405, PZL P-24 ja Fokker D.XXI.

Ilmeisesti suorituskykyisemmät koneet NA-50 A, Vought V-143, Dewoitine 510 ja M-S 405 tipahtivat hinnan takia pois pelistä.

vought_143_01.jpg

Aika paljon Zeron oloinen oli Vought V-143. Kumpi oli toisen kopio?o_O
Mitsubishi A5M oli lentäjien suosiossa erittäin ketteränä koneena, A5M kääntyi paremmin kuin A6M Zero.
Muilta ominaisuuksiltaan Zero olikin sitten ylivoimainen.
 
Sardaukar kirjoitti:
Omana suosikkina noista omalla listalla olevista olisi ehken Curtiss Hawk 75. Se oli hieman nopeampi kuin Morane 406 ja erityisesti huomattavasti nousukykyisempi (3400 ft/min vs. 2560 ft/min). Ja tähtimoottorisena osumankestävämpi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Suomessa CU:n nousukykyä pidettiin heikkona. Fokker (Mercury) nousi paljon paremmin vaikka CU:ssa oli vakiokierrospotkuri (jolla on todella suuri vaikutus kohoamisnopeuteen). Morane toki oli myös erittäin huono nousemaan. Curtissia kyllä muuten pidettiin hyvänä koneena ja melko helppohuoltoisena, mutta saavutusarvot olivat paljon huonommat mitä tehdas lupasi. Lisäksi panssari-istuin oli huono, jostain syystä jenkit eivät osanneet tehdä panssariterästä.

Wasp-Fokkerit olivat paljon painavampia kuin Ukko-Mokkerit koska niihin oli lisätty panssari-istuimet, kumitetut polttoainesäiliöt yms. Voidaan ehkä kyseenalaistaa lisäysten hyödyllisyys koska ne tekivät koneista liki kelvottomia taistelukoneiksi.
 
Sardaukar kirjoitti:
Ironisintahan asiassa on se, että Puolustusvoimilla kyllä olisi ollut rahaa jonkin verran, sillä puolustusbudjetista oli säännöllisesti jäänyt käyttämättä varsin suuri osa erilaisten eturistiriitojen ja hankintojen ehkä väärän suuntautumisen vuoksi.
.....

Kaksikymmenluvulla upseerien koulutukselliset puutteet antoivat puolustusvoimien talouden hoidosta huonon kuvan. Politiikkojen epäilyt puolustusvoimia kohtaan olivat voimistuneet 1920-luvun alkupuolella esiintyneiden väärinkäytösten ja hankintakömmähdysten takia.' Sotilasjohdon kyvyttömyys antaa poliitikoille riittäviä selvityksiä hankintasuunnitelmistaan loi eduskuntapiireille kuvan liioitelluista vaatimuksista. Puolustusministeriön ja yleisesikunnan epäsopu ei liene vaikuttanut positiivisesti poliitikkojen maanpuolustusasenteisiin.

.....

Toisen hätäohjelman aikana perushankintamäärärahat kääntyivät nousuun. Vuosina 1935-1938 saatiin peräti 71.1 % kaikista vuosina 1931-1938 myönnetyistä hankintamäärärahoista. Tilanne muuttui pitkän puutteen kauden jälkeen varsin erikoiseksi, sillä vuosina 1935-1937 siirtyvä määräraha oli myönnettyjä perushankintamäärärahoja suurempi. Toisin sanoen näinä vuosina ei pystytty käyttämään kaikkia vuosittain myönnettyjä määrärahoja. Syinä tällaiseen tilanteeseen olivat valtiovarainministeriön 4. 11. 1931 antama ohje kotimaisten hankintojen suosimisesta sekä tyyppipäätösten viipyminen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Juu fyffeä oli, toisin kuin usein annetaan ymmärtää. Ikävä kyllä ne olivat pääasiassa suomalaisia markkoja, jotka olivat ulkomailla jokseenkin yhtä haluttuja kuin joku Zimbabwen dollari nykyään. Hankinnat piti pyrkiä tekemään pääasiassa kotimaassa mikä oli aika vaikeaa kun ei Suomessa niin paljon tehty lentokoneita, panssarivaunuja tai tykkejä. Lisäksi tosiaan myös aselajien sisäinen kiistely heikensi lopputulosta. Laivasto oli saanut määrärahoja hävittäjien hankintaan mutta niiden ominaisuuksista riideltiin eikä niitä koskaan edes aloitettu. Maavoimat sai linnoitusmäärärahoja mutta mitään suunnitelmia ei oltu tehty valmiiksi, joten niitä jäi rakentamatta. Ilmavoimissa kiisteltiin konetyypeistä ja lisäksi hävittäjä/pommittaja-akselin välillä. Talvisodan syttyessä Ilmavoimat oli ainoana saanut määrärahat käytettyä mutta tilaukset oli tehty auttamatta liian myöhään.
 
Samovarius kirjoitti:
Kyllä esmes Sabre kesti aikaa huomattavasti suorasiipistä F-80:aa paremmin. Se oli selvästi kypsempi kone, suoritusarvoiltaan parempi, kehitettiin pidemmälle (mm. Canadair Sabre ja FJ Fury) ja modernisoitiin monissa maissa 60-luvun vaihteessa AIM-9 Sidewindereillä. Se oli jo 50-luvun alussa vähintään Folland Gnatin veroinen, todennäköisesti kailla tavoin parempi hävittäjä. Gnat tosin oli muistaakseni varsin edullinen, noin 9 miljoonaa markkaa ennen rahanuudistusta 1963. Amerikkalaisen koneen hankinta olisi varmasti ollut muutenkin mahdoton noin vuonna 1950.
Klikkaa laajentaaksesi...

Gnat veti Sabrea dunkkuun noin satanolla, oli paljon ketterämpi, nopeampi nousemaan, kooltaan pienempi ja parempi aseistus. Olettaen siis että Gnat oli lähtenyt käyntiin ja päässyt ilmaan...hävittäjien käyttökelpoisuutta ei aina pysty arvioimaan saavutusarvoista.
Ja juu Gnat oli halpa. Yhden MiG-21:n hinnalla sai monta Gnatia ja MiG:kään ei ollut kalleimmasta päästä tuon ajan hävittäjiä.
 
Leaderdog kirjoitti:
Onko tuo MIG-21 toimintavarmuudesta mitään dataa?.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kohtuullisen toimintavarma kai mutta ainakin alkuvuosina oli naapurin varaosatoimitukset hyvin jäykkiä ja koneet seisoivat paljon. Lisäksi koulutuksen käynnistäminen oli hidasta osin johtuen myös itänaapurista eikä ennen 60-luvun loppua tainnut voida puhua juuri minkäänlaisesta oikeasta operatiivisesta valmiudesta. Tuohon aikaan myös länsielektroniikka oli aika epäluotettavaa ja Drakenissa taisi olla jopa enemmän vikoja kuin MiGissä, vaikka ne järjestelmät sitten olivat kyllä parempiakin.

MiG oli lyhytikäisempi, bissit pääsivät Suomessa n. 1400 tunnin lentoaikaan kun Drakeneilla lennettiin noin 2200 per kone.
 
Ikarus kirjoitti:
stream_img.jpg

2-paikkainen P-51 Mustang "Janie" meni päreiksi jouduttuaan onnettomuuteen koneen tullessa laskuun Hardwickin kentälle Norfolkissa, Englannissa. Matkustajana koneessa ollut yli 80-vuotias mies menehtyi ja lentäjä sai vakavia vammoja.:(
Kone vaurioitui huomattavan paljon, mahdollisesti jopa korjauskelvottomaan kuntoon.

http://www.itv.com/news/anglia/2016...dly-injured-as-wartime-fighter-plane-crashes/
Klikkaa laajentaaksesi...

Ikävä tapaus ja rumaa jälkeähän tuossa on syntynyt. :(
 
"Haamuspitfirejä" on huhuttu olleen myös Syyriassa ja niistä on olemassa valokuviakin. Tiettävästi vielä 70-luvulla niitä lojuikin joillain syrjäisillä kentillä, mutta lienevät pistetty romuksi aikoja sitten.
 
Natsi-Saksasta tuotuja hävittäjäkoneita löytyi Turkista
Turkki piilotteli natsi-Saksasta hankittuja koneita saatuaan tilalle amerikkalaishävittäjiä.

Ulkomaat
18.10.2016 klo 10:53päivitetty 18.10.2016 klo 11:44
13-3-9236741.jpg

Kuvakaappaus turkkilaisen Sabah-lehden uutisesta.Sabah-lehti
Turkkilaisten lehtietojen mukaan maan keskiosasta Kayserin kaupungista on löynyt noin 50 maahan kaivettua hävittäjäkonetta. Kyse on koneista, joita Turkki sai hankittua natsi-Saksasta toisen maailmansodan aikana.

Focke Wulf Fw 190 -koneet kaivettiin maahan sodan jälkeen, kun Yhdysvallat halusi lahjoittaa Turkille omia hävittäjäkoneitaan.

Ehtona yhdysvaltalaiskoneiden saamiselle oli, että saksalaiset koneet hävitetään. Turkki päätti kuitenkin piilottaa koneet Kayserin silloisen lentokentän alueelle. Koneet suojattiin öljyyn kostutetuilla suojapeitteillä. On arvioitu, että hyväkuntoisia koneita olisi maahan kaivettuina noin 50. Arviot perustuvat vanhoihin asiakirjoihin ja metallinpaljastimilla tehtyihin tutkimuksiin.

Mikäli koneet saadaan kaivettua esille, ne olisivat arvokkaita museoesineitä. Yhden arvion mukaan lentokoneet olisi suhteellisen helposti kunnostettavissa lentokuntoisiksi, kunhan ne saadaan puhdistettua.

Ainakin parikymmentä vastaavaa konetta on museoitu eri puolilla maailmaa.

http://yle.fi/uutiset/tuoreimmat
 
^
LowDown63.jpg

Erinomaisia kuvia!
Tämä on helmi;) Plaanaahan se rengas, kun vauhtia on tarpeeksi. Tarkkaa hommaa jokatapauksessa.
Pakkolaskuohje veteen pyörävarustuksessa on renkaat jarrutettuina, renkaiden plaanaus on näin pitempi.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top