Yhdysvallat

Perde on oikeassa. Kyseessä on Suomalaisten omat vaikeudet määritellä itseään ja se luo epävarmuutta. Jos katsotte Eurooppaa niin, huomaatte että lännessä ovat vanhat kulttuurikansat joilla ei ole mitään itsetunto ongelmia ja heillä on vahva oma kulttuuri. Mitä idemmäksi siirrytään, sitä monimutkaisemmaksi ihmisten identiteetti ja itsetuntokysymykset menevät. Suomi on tyypillistä Itä-Euroopan aluetta jolle ei ole muodostunut omaa, pitkää ja vahvaa kansallista identiteettiä.

Mitataanko kansan itsetuntoa siten, miten tuo kansa suhtautuu Amerikkaan? Halloo, missä sairaala? Eli amerikan kritisointi on jo itsetuntoon liittyvä ongelma? Mistä lähtien? Tämä menee kyllä maukkaaksi. Mitens esim. wanha kulttuurikansa Ranska ja -laiset? Suorastaan suojaavat omaa kulttuuriaan amerikkalaiselta "hapatteelta". Onko se itsetunto-ongelma vai mitä se on?

En ymmärrä ollenkaan, mistä joillekin syntyy tuskaa ja suoranaista agressiivisuutta, kun joku erehtyy arvioimaan kriittisesti Amerikkaa? Huomatkaa, että myös Amerikassa on paljon väkeä, jotka itsekin kritisoivat Amerikkaa.....tottakai kyseessä on "vihervasemmisto", jonka kyltin alle sysätään jokainen, joka erehtyy hetken pohtimaan kritiikillä asioita. Mutta kun ei ole. Rebublikaanien sotilassiipi ja teekutsuliike eivät todellakaan ole KOKO JENKKILÄ, eikä kaikki amerikkalaiset elä unelmaansa. Amerikoissa on mainiot kansalaisvapaudet ja peruseläminen on tehty helpoksi ja halvaksi. Niistä voisi ottaa oppia ihan koko muu maailma. Mutta eihän se sentään mikään Liisa-Ihmemaassa Disneyworld ole edes kaikille omilleenkaan.

Minä taas katson, että itsetunto-ongelmista kertoo enemmän se, että pitää hinkkautua mielin kielin vaikka minkä kylkeen, kunhan tuo kohde vaan on tarpeeksi iso ja ylittää ainakin sen "me ollaan vaan pieni Suomi"...."hyväksykää meidät, yhyyy, me nuolemme vaikka saappaanne, kunhan heitätte edes keksin tohon noin".
 
Se tuska syntyy jo siitä että puhutaan yhdestä Amerikasta, vaikka se on hyvin monimuotoinen liittovaltio. Toinen syy tuskaan on ed.main. liittovaltion kohtuuttomasta mollaamisesta vaikka siellä on moni -ja vapaan demokratian kannalta keskeskeinen asia todella hyvin. Eräs Jenkki kerran totesi minulle (itse asiassa sama pätee myös Suomeen!) että tottakai Amerikkaa saa kritisoida ja me Amerikkalaiset teemme itse sitä eniten mutta on tietty raja jossa kritisoiminen menee yli. Mun keskeinen pointti oli se että Suomi ei ole vanha kulttuurikansa ja siksi meillä ei ole samanlaista vahvaa taustaa kuten Läntisen-Euroopan mailla.
 
Suomalaisten historiakäsitykset ja koulujen historianopetus on sikäli kansainvälisestikin tarkasteltuna outoa, että historia esitetään ikään kuin Suomi olisi hokkuspokkustempulla ilmestynyt maailmankartalle tyhjästä vuonna 1917 ilman mitään aikaismpaa historiaa. Kaikki aikaisemmat tapahtumat on perinteisesti selitetty erilaisten siirtomaateorioiden avulla, joissa Suomi on ollut milloin riistetty ja sorrettu Ruotsin köyhä siirtomaa, milloin taas ryöstetty Venäjän maakunta. Suomalaisen asema on vallanpitäjistä riippumatta ollut aina köyhä ja sorrettu B-luokan vero-orja.

Tämän historiakäsityksen perusteella muodostuu todella mielikuva, jossa Suomi on nuori itäeurooppalainen täysin juureton maa ja kansa ilman omaa kulttuuria tai historiaa - todellinen vastakohta Euroopan vanhoille kulttuurikansoille, jotka tietysti ovat paljon suomalaisia parempia ja, joiden ajatuksia ja näkemyksiä täällä pohjolan perukoilla savupirttien kynsitulien äärellä voidaan vain arvailla.

Ilmeisesti tarkoitus on valtiolliselta tasolta lähtien ruokkia suomalaisten heikkoa kansallista itsetuntoa kouluttamalla kansa pienestä pitäen näkemään Suomen vain pienenä 1917 tyhjästä ilmestyneenä B-luokan kansakuntana, minkä tavoite on ainakin itselleni jäänyt hieman hämäräksi. Tavoite on mahdollisesti saattanut liittyä fennomaanisen kansallisidentiteetin muodostamiseen, jossa on tarkoituksella haluttu tehdä selkeä pesäero Ruotsiin ja ruotsalaisuuteen. Se voi myös olla seurausta oman aikansa historian tuntemuksesta tai sen puutteesta.

Jos kuitenkin katsotaan Suomen historiaa, niin voidaan todeta Suomen olleen osa Ruotsia. Ei kuitenkaan riistettynä ei-ruotsalaisena siirtomaana, vaan yhtälailla ruotsalaisena maakuntana, kuten muutkin Ruotsin maakunnat. Suomella ja Ruotsilla on yhteinen historia ja yhteinen pohjoismainen kulttuuri omine alueellisine erityispiirteineen.

Suomessa tätä ei osata tai suostuta ymmärtämään, saati hyväksymään, mutta eivät ainakaan ruotsalaiset tunnu suuresti omaa kansallista identiteettiään häpeävän - edes vertailussa Euroopan vanhoihin kulttuurikansoihin.
 
Sosiaalitieteilijät voisivat varmasti aika vikkelillä mietteillä pohtia, onko suomalaisten hallitsemiseen käytetty tätä: Suomi on pieni käkkyrä ilman historiaa, suomalaiset ovat nuijia ja pukeutuvat huonosti ja ne harvat, jotka osaavat englantia, puhuvat sitä tankero-mallilla. Jne. Kansoja hallitaan eri tavoin ja minä oletan, että meidän osallemme on sattunut hyvin erikoinen ja jopa poikkeava malli.

Yksi pointti on tuo viina. Juo tai ole juomatta, joku ongelma sinulla silti siinä mielessä on. Varmasti löytyy probleema joka lähtöön.

Mistä suomalaiset tulivat? YYA-Suomen aikaan ei ollut epäilystäkään: Volgan mutkasta sitä oltiin ja sillä siisti. EU-aikaan olemmekin sitten niin eurooppalaisperäisiä, että kyllä siinä olisi ollut Natsi-Adikalla itkussa pitelemistä, kun olisi tiennyt, miten arjalainen rotu se tuolla pohjolassa porskuttaakaan.....
 
Mun keskeinen pointti oli se että Suomi ei ole vanha kulttuurikansa ja siksi meillä ei ole samanlaista vahvaa taustaa kuten Läntisen-Euroopan mailla.

Jaahas wanha kunnon "Kyllä Ranska on hieno maa - ajatella, että Pariisissa katupojatkin puhuu ranskaa!"

Se on tietenkin todella ikävää jos on asunut henkisesti köyhässä ympäristössä. Minun lapsuuteeni kuului mm. kauniit tilaisuudet suomalaisessa keskiaikaisessa kivikirkossa, tutustuminen taiteeseen ja tieteeseen sekä Suomessa että ulkomailla. Vanhempani tapailivat ja olivat kirjeenvaihdossa ulkomaisten ystäviensä kanssa. Eiffelit ja Pisat tuli nähtyä ennen kouluikää. Ruokapöydässämme keskusteltiin kesäisin ruotsin lisäksi ranskaksi ja englanniksi. Ei kukaan tietääkseni epäillyt Suomen kuulumista "Eurooppaan" ja eräskin vieras sanoi olevansa syvästi kateellinen Kalevalaisesta kansanrunoudesta. Lentoposti toi terveisiä "suuresta maailmasta" lähes viikottain. Humppilat ja Kiteetkin tuntuivat suorastaan dynaamisilta paikoilta kun oli matkaillut esim. Ranskan syrjäkulmilla.Enemmän se (kansallinen)itsetunto oli kovilla niillä nousukkaiden kakaroilla joiden täytyi ostaa kansainvälisyys kokemuksensa vaikka vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa.

Opiskelutkin meni sitten satoja vuosia vanhojen traditioiden parissa. Isät katsoivat poikiaan niin sankarihautuumailta kuin salien seiniltäkin. Ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa tuli paremmin toimeen kun oli tervettä kansainvälisyyttä pohjalla - matelevat ja omaa maataan haukkuvat harvemmin saivat arvostusta "kulttuurikansojen" edustajilta. Pahimmillaan heikko kansallinen itsetunto johti naisten puolelta huoraamiseen ja osa miehistä sitten hurahti äärioikeistolaisuuteen - useimmiten noihin sortuneet oli fiksuja ihmisiä, mutta omasivat aivan mitättömän sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman.
 
Mitä siis on "Suomalaisuus"?
Esim. sitä että ollaan bussissa hiljaa, ja jos joku kulttuuri-intellektuelli haluaa puhua vieressä istuvan kanssamatkustajan kanssa hän ei sitä tee, vaan kirjottaa sanomalehteen jutun siitä kun suomalaiset on bussissa "häiritsevän" hiljaa. o_O

Mutta ehkä sellaisesta stereotyyppisesta yhdysvaltalaisesta positiivisesta itsetunnosta ja draivista voisi suomalaiset jonkin verran ottaa mallia. Ei minua tosin haittaa vaikkeivat ottaisikaan.
 
Sosiaalitieteilijät voisivat varmasti aika vikkelillä mietteillä pohtia, onko suomalaisten hallitsemiseen käytetty tätä: Suomi on pieni käkkyrä ilman historiaa, suomalaiset ovat nuijia ja pukeutuvat huonosti ja ne harvat, jotka osaavat englantia, puhuvat sitä tankero-mallilla. Jne. Kansoja hallitaan eri tavoin ja minä oletan, että meidän osallemme on sattunut hyvin erikoinen ja jopa poikkeava malli.

Yksi pointti on tuo viina. Juo tai ole juomatta, joku ongelma sinulla silti siinä mielessä on. Varmasti löytyy probleema joka lähtöön.

Mistä suomalaiset tulivat? YYA-Suomen aikaan ei ollut epäilystäkään: Volgan mutkasta sitä oltiin ja sillä siisti. EU-aikaan olemmekin sitten niin eurooppalaisperäisiä, että kyllä siinä olisi ollut Natsi-Adikalla itkussa pitelemistä, kun olisi tiennyt, miten arjalainen rotu se tuolla pohjolassa porskuttaakaan.....

Siinä voi hyvinkin olla myös jokin tällainen hallitsemisnäkökulma taustalla. Sitä lienee erikseen vielä tarkoituksella korostettu YYA-ajalta lähtien, jolloin kaikenlainen kansalliseen itsetuntoon tai itsetietoisuuteen liittyvä on ollut ehdottoman tuomittavaa, jonka kehittymisen kasvualusta on haluttu tukahduttaa jo heti alkuunsa. Tämä on tietysti vain puhdasta spekulointia, mutta aihepiirinä sellainen, että siitä voisi riittää sarkaa pariinkin väitöskirjaan.

Jaahas wanha kunnon "Kyllä Ranska on hieno maa - ajatella, että Pariisissa katupojatkin puhuu ranskaa!"

Se on tietenkin todella ikävää jos on asunut henkisesti köyhässä ympäristössä. Minun lapsuuteeni kuului mm. kauniit tilaisuudet suomalaisessa keskiaikaisessa kivikirkossa, tutustuminen taiteeseen ja tieteeseen sekä Suomessa että ulkomailla. Vanhempani tapailivat ja olivat kirjeenvaihdossa ulkomaisten ystäviensä kanssa. Eiffelit ja Pisat tuli nähtyä ennen kouluikää. Ruokapöydässämme keskusteltiin kesäisin ruotsin lisäksi ranskaksi ja englanniksi. Ei kukaan tietääkseni epäillyt Suomen kuulumista "Eurooppaan" ja eräskin vieras sanoi olevansa syvästi kateellinen Kalevalaisesta kansanrunoudesta. Lentoposti toi terveisiä "suuresta maailmasta" lähes viikottain. Humppilat ja Kiteetkin tuntuivat suorastaan dynaamisilta paikoilta kun oli matkaillut esim. Ranskan syrjäkulmilla.Enemmän se (kansallinen)itsetunto oli kovilla niillä nousukkaiden kakaroilla joiden täytyi ostaa kansainvälisyys kokemuksensa vaikka vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa.

Opiskelutkin meni sitten satoja vuosia vanhojen traditioiden parissa. Isät katsoivat poikiaan niin sankarihautuumailta kuin salien seiniltäkin. Ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa tuli paremmin toimeen kun oli tervettä kansainvälisyyttä pohjalla - matelevat ja omaa maataan haukkuvat harvemmin saivat arvostusta "kulttuurikansojen" edustajilta. Pahimmillaan heikko kansallinen itsetunto johti naisten puolelta huoraamiseen ja osa miehistä sitten hurahti äärioikeistolaisuuteen - useimmiten noihin sortuneet oli fiksuja ihmisiä, mutta omasivat aivan mitättömän sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman.

Touche ja täyttä asiaa. Harmi, että voin peukuttaa vain kerran, mutta joskus nuorena Suomen lisäksi myös ulkomailla asuneena voin allekirjoittaa tämän kommentin keskeisimmät pääkohdat. Näin se nimittäin menee, eikä siinä paljon auta mämmin syöttäminen ulkomaalaisille letkajenkka-esityksen ohella tai muukaan henkisesti köyhä pelleily, vaikka kuinka tankeroenklannilla koittaisi selostaa, että tis is vinnis fuud änd kylture.

Sisu, sauna ja salmiakki.

Varmasti myös vielä paljon muutakin.
 
Itse edustan vanhaa maanviljelys-metsästäjä-kalastaja-Suomalaisuutta ripauksella Länsi-Eurooppalaisia espresso, ruoka jne tapoja. Mulle Suomalaisuutta on Suomenkieli ja vanhan kaupunkikultuurin puute. Vaikka olen kuinka urbaani niin, aina kun olen tekemisissä vanhojen kaupunkikulttuurien edustajien kanssa niin, olen jatkuvasti vähän pihalla. Mä en mitenkään saa itsestäni Alexander Stubb tyyppistä small talk sosiaalista sulavuutta esiin.
 
Yksi suurimpia myyttejä on se, että meillä olisi nuori kulttuuri. Kulttuuri ei ole samaa kuin koulusivistys, jota suomenkieliset alkoivat saada vasta 1800-luvun lopussa. Kultttuuri ei ala tyhjästä autonomiassa tai itsenäisyysjulistuksessa. Niitä ei olisi edes saatu ilman olemassa olevaa kulttuuria ja identiteettiä. Suomalainen heimokulttuuri on vain vaikea tutkia, koska se jää etupäässä arkeologeille, kielitieteilijöille ja kansanrunouden tuntijoille. Kustaa Vaasa ja kumppanit pitivät huolen siitä, ettei dokumentteja juuri suullista perinnettä lukuun ottamatta jäänyt. Turun palon 1827 yhteydessä paloi Turun akatemian kirjasto, jossa oli koko Suomen kansan menneisyys Porthanin, Gananderin ja monen muun valistusajan tiedemiehen keräämänä.

Hautalöydöt mm. Pohjanmaalla ovat paljastaneet sellaista muinaisten fennien vaurautta korujen ja aseiden suhteen, että vastaavaa saa Skandinaviasta hakea. Fennit taisivat käydä kaukanakin.

Ei liene sattumaa, että Elias Lönnrot lähti ensimmäiselle keruumatkalleen heti Turun palon jälkeen vuonna 1828. Kalevalan merkitys oli aikanaan suuri. Se oli dynamiittia, johon viitattiin tuoreeltaan Sorbonnen yliopistossa. Lönnrot kirjoitti eepoksen, jota voi verrata Nibelungenliediin tai Homerokseen. Ei ole vieläkään ruotsalaisilla vastaavaa. Heidän onnekseen sattui, että Etelä-Ruotsi oli viljavampaa, ulottui etelämpään ja että paavin valtaus tuli ensin sinne.

Joskus on sanottu, että Lönnrot teki Suomen kansakuntana työpöydällään, mutta suomalaiset olivat jo olemassa. Helvetin hädänalaisessa tilassa.

Jotta saan tämän linkitettyä Yhdysvaltoihin muistutan, että Amerikassa on nuori kulttuuri. Miettikää, milloin sinne on alettu mennä. Amerikan kirjallisuus alkaa Mark Twainista jokseenkin samaan aikaan kuin suomenkielinen kirjallisuus Aleksis Kivestä. On monia yhtäläisyksiä.
 
Viimeksi muokattu:
Suomalaisten historiakäsitykset ja koulujen historianopetus on sikäli kansainvälisestikin tarkasteltuna outoa, että historia esitetään ikään kuin Suomi olisi hokkuspokkustempulla ilmestynyt maailmankartalle tyhjästä vuonna 1917 ilman mitään aikaismpaa historiaa.
En tiedä, mitä muut opettajat muissa luokissa opettavat, mutta jos yhtään mennään opettajan "lakitekstin" eli opetussuunnitelman mukaan, oppilaat saavat suomalaisuuden ja suomalaisten historiasta oppia jääkauden jäljiltä aika paljonkin. Itselläni painotuksena ovat esimerkiksi vasarakirveskansan saapuminen "meidän maillemme", linnavuoret ja vainovalkeat, keskiaikaiset linnat ja niiden puolustaminen, nuijasota, Suomen sota näin foorumin teemaan liittyen - toki arjesta ja elämästä ylipäänsä puhutaan koko ajan. Yhtenä punaisena lankana kulkee alusta asti (12-vuotiaasta 16-kesäisiin) nimenomaan suomalaisuuden synty ja kehitys. Ei siinä mitään hurmoshenkistä tarvitse olla, mutta sitä aina korostamaani omien juurien tuntemusta ja kotimaanrakkautta.
Topikki on nimeltään Yhdysvallat, mutten voinut olla kommentoimatta, että hätä ei ole ihan tämän näköinen - ehkä joskus aiemmin on ollut vaatimattomampaa suomalaisjuurien esittely koulunpenkillä.
 
Magistra, kun olet alan ihmsiä niin, saanen kysyä mielipidettäsi. Katkesiko Suomalaisten historian jatkumon ymmärrys toisen maailman sodan jälkeen? Mulla on käsitys että WW2 jälkeen Suomi erkaantui henkisesti ja kulttuurellisesti Euroopasta, vasta Neuvostoliiton romahduksen ja EU-jäsennyyden myötä olemme aloittaneet paluun aikaan ennen WW2'ta.
 
Magistra, kun olet alan ihmsiä niin, saanen kysyä mielipidettäsi. Katkesiko Suomalaisten historian jatkumon ymmärrys toisen maailman sodan jälkeen? Mulla on käsitys että WW2 jälkeen Suomi erkaantui henkisesti ja kulttuurellisesti Euroopasta, vasta Neuvostoliiton romahduksen ja EU-jäsennyyden myötä olemme aloittaneet paluun aikaan ennen WW2'ta.

Magistra varmaan vastaa paremmin, mutta voisin kuvitella, että ainakin 1970-luvun Kouluhallituksen mielestä Suomen historia alkoi osapuilleen siitä, "kun Lenin-setä antoi Suomelle itsenäisyyden 1917". :)
 
Itse edustan vanhaa maanviljelys-metsästäjä-kalastaja-Suomalaisuutta ripauksella Länsi-Eurooppalaisia espresso, ruoka jne tapoja. Mulle Suomalaisuutta on Suomenkieli ja vanhan kaupunkikultuurin puute. Vaikka olen kuinka urbaani niin, aina kun olen tekemisissä vanhojen kaupunkikulttuurien edustajien kanssa niin, olen jatkuvasti vähän pihalla. Mä en mitenkään saa itsestäni Alexander Stubb tyyppistä small talk sosiaalista sulavuutta esiin.

Suomessa on vanhoja kaupunkeja keskiajalta lähtien. Niiden keskiaikaiset kivikirkot ja linnat ovat pullollaan Keski-Euroopan sotaretkiltä voittajalle kuuluneena saaliina tuotua arvoesineistöä. Esimerkiksi Turun tuomiokirkon lattian alle on loppusijoitettu useampikin Ruotsin (ns. Ruotsi-Suomi) ajan sotasankari ja mahtimies, joiden olemassaoloa tai vaikutusta harvempi suomalainen edes tiedostaa, koska nämä elivät ja asiat tapahtuivat ennen vuotta 1917 ja Suomen nykyisen hallinnon syntyä. Valtiot ja vallanpitäjät tulevat ja menevät, mutta kansa ja kulttuuri useimmiten säilyvät.

Niin sanottu small talk eli suomalaisittain turha paskanpuhuminen ja ADHD-tyyppinen käyttäytyminen ovat eri asia kuin kaupunkikulttuuri ja vanhat kulttuurilliset juuret. Väitetään small talkin alkuperäisen tarpeen sen kotimaassa Yhdysvalloissa johtuvan väestön heterogeenisyydestä, jolloin sosiaalisessa kanssakäymisessä on ollut ensin tarpeen tunnustella vastapuolta ja hakea tähän kontaktia. Samanlaista sosiaalista rasitetta väestöltään suhteellisen homogeenisessä Suomessa ei ole. Toisen ihmisen näkemyksissä ei todennäköisesti ole epäselvyyksiä, vaikka ei erikseen kysyisikään.

Yhdysvaltojen kulttuuri on nuori kulttuuri amerikkalaisena kulttuurina, mutta kulttuurin ja yhteiskunnan tekevät ihmiset. Yhdysvaltojen tapauksessa kulttuurin tekevät alunperin Euroopan kulttuurikansojen maahanmuuttajat ja näiden sekoitukset.

En tiedä, mitä muut opettajat muissa luokissa opettavat, mutta jos yhtään mennään opettajan "lakitekstin" eli opetussuunnitelman mukaan, oppilaat saavat suomalaisuuden ja suomalaisten historiasta oppia jääkauden jäljiltä aika paljonkin. Itselläni painotuksena ovat esimerkiksi vasarakirveskansan saapuminen "meidän maillemme", linnavuoret ja vainovalkeat, keskiaikaiset linnat ja niiden puolustaminen, nuijasota, Suomen sota näin foorumin teemaan liittyen - toki arjesta ja elämästä ylipäänsä puhutaan koko ajan. Yhtenä punaisena lankana kulkee alusta asti (12-vuotiaasta 16-kesäisiin) nimenomaan suomalaisuuden synty ja kehitys. Ei siinä mitään hurmoshenkistä tarvitse olla, mutta sitä aina korostamaani omien juurien tuntemusta ja kotimaanrakkautta.
Topikki on nimeltään Yhdysvallat, mutten voinut olla kommentoimatta, että hätä ei ole ihan tämän näköinen - ehkä joskus aiemmin on ollut vaatimattomampaa suomalaisjuurien esittely koulunpenkillä.

Eli toisinsanoen vanha propagandistinen volganmutka-teoria ja myytti toinen käsi puunoksalla havumajoissa eläneistä ugri-udmurteista on edelleen virallinen totuus. Sitten tulivat ruotsalaiset tuomaan sivistyksen, käännyttivät pakanat kristinuskoon ja loivat järjestäytyneen yhteiskunnan verovelvollisuuksineen. Samalla asutus siirtyi havumajoista savupirtteihin, puunuija vaihtui kyläsepän takomaan rautaiseen ja keräilytaloudesta siirryttiin kaskeamiseen. Suomi putosi puusta ja lopulta suuri hyväntekijä Lenin lahjoitti itsenäisyyden.

Sitten ihmetellään kun väestöllä on kansallinen itsetunto-ongelma, joka ei edesauta kv-kanssakäymisessä pärjäämistä tai Suomen vientiä ulkomaille. Kyllä suomalaiset ovat tsuhnia ja oman pesän likaajia.
 
Viimeksi muokattu:
Katkesiko Suomalaisten historian jatkumon ymmärrys toisen maailman sodan jälkeen?.

Magistra varmaan vastaa paremmin

Eli toisinsanoen vanha propagandistinen volganmutka-teoria ja myytti toinen käsi puunoksalla havumajoissa eläneistä ugri-udmurteista on edelleen virallinen totuus. Sitten tulivat ruotsalaiset tuomaan sivistyksen, käännyttivät pakanat kristinuskoon ja loivat järjestäytyneen yhteiskunnan verovelvollisuuksineen. Samalla asutus siirtyi havumajoista savupirtteihin, puunuija vaihtui kyläsepän takomaan rautaiseen ja keräilytaloudesta siirryttiin kaskeamiseen. Suomi putosi puusta ja lopulta suuri hyväntekijä Lenin lahjoitti itsenäisyyden.
Sitten ihmetellään kun väestöllä on kansallinen itsetunto-ongelma, joka ei edesauta kv-kanssakäymisessä pärjäämistä tai Suomen vientiä ulkomaille. Kyllä suomalaiset ovat tsuhnia ja oman pesän likaajia.


Pienet paineet Vonka aiheuttaa kommentillaan - tuskin minun kykyni ja tietoni sinun kommentointiasi korkeammalle voivat yltää! Malja hissafriikeille!

Mutta minusta taitaa olla "katsojan silmissä" tämän vastauksen ydin: omassa opetuksessani tuskin korostuu mitään erityistä toisen maailmansodan aiheuttamaa murrosta suomalaisuuden osalta. Mutta itse olen saanut historian peruskouluopetuksen sekä kaiken muun opiskeluni Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Kun itse en ole suomettumista yms. Neuvostoliiton henkistä vaikutusta kokenut, en sitä ehkä ymmärrä enkä opeta, kuten ajan hengessä oppinsa saaneet. Ehkä voisi puhua jostain syväjäädytetystä kansallistunnosta 40-luvun lopulta 90-luvulle? Nyt sitten keräillään luita, jos opit on saatu tuona aikana.

Minusta Laamanator on liian pessimistisesti velloo synkkyydessään: yritin nimenomaan kuvata, että suomalaisuus on ollut ja kehittynyt eikä totisesti ulkopuolisten ole tänne tarvinnut "tuoda" sivistystä ja omaehtoista kulttuuria. Ruotsi-yhteyden osalta en ainakaan näe mitään murrosta, jolloin meille olisi tupsahtanut läntinen sivistys.

Mutta ihan realiteettina: kuinka moni 12-16-vuotiaista oppilastani syventyy opinnoissaan pohtimaan suomalaisen kulttuurin perusteita? Minulle tärkeää on saada oppilaat haluamaan lisää tietoa tulevaisuudessa sen vähän perustan päälle, joka peruskoulussa luodaan. Hyvä, jos jäisi ripaus ylpeyttä omasta historiastaan evääksi.
 
Nicholas Valtz was born in Paris, earned letters as a fencer at Harvard University, loved fast cars and worked his way up to managing director at Goldman Sachs Group Inc. in New York.

At 39, married with two young children, he still found time for fresh adventures.

“He was new to kitesurfing,” his brother, Zeke Valtz, said yesterday in an e-mail. “But he engaged new activities and endeavors with enthusiasm.”

On the morning of July 20, Valtz left his home in Bridgehampton, New York, on Long Island’s eastern end, to spend time on his latest sport. Kitesurfing, also known as kiteboarding, combines elements of windsurfing and paragliding.

After he didn’t return home, family members went searching. They found his body in Napeague Harbor, a popular spot for kiteboarding. Police in East Hampton, New York, said his body was found floating in the water secured to his kite.

At Goldman Sachs, where he worked since 2000, Valtz was a managing director in cross-asset sales. He helped manage orders for trading clients and pitch them products and ideas among different types of securities.

His wife, Sashi Valtz, also works at Goldman Sachs as head of global third-party research sales, according to her LinkedIn profile. She survives him, as do their two children.

“We’re deeply saddened by this tragedy and our thoughts are with Nick’s family,” Michael DuVally, a spokesman for Manhattan-based Goldman Sachs, said in an e-mailed statement.

Four Siblings
Nicholas Andrew Valtz was born on Sept. 26, 1974, one of five children of Robert C.K. and Marie-Claire Valtz.

His father was a graduate of Harvard, in Cambridge, Massachusetts, and of Harvard Business School who founded the Frame-n-Lens Optical Inc. retail chain. He also led a division of Litton Industries Inc. and worked under Robert McNamara as U.S. deputy assistant secretary of defense and, later, at the World Bank as deputy director for planning and programming.

Valtz received a bachelor’s degree from Harvard in 1996, where he earned letters in fencing for three years, according to the school’s website.

In March 2008, Valtz shaved his head to raise money for childhood cancer research, according to the website for St. Baldrick’s Foundation. In 2009 and 2010, he ran the Miami Half Marathon.

The website for his brother-in-law’s 2012 wedding, in which he was a groomsman, described him as “a doting father and husband” who “finds time for his other loves -- good food, the latest technology and really fast cars.”

In addition to his wife and children, survivors include his parents, who have homes in the U.S., U.K. and France, plus two sisters and two brothers, including Zeke Valtz, founder of Horizon Aviation Inc., a Warwick, Rhode Island, flight school.
http://www.bloomberg.com/news/2014-...aging-director-nicholas-valtz-found-dead.html

Viime aikoina, lähinnä muutaman vuoden sisällä on "kuollut" aika monta finassimaailman immeistä vähintäänkin epäilyttävissä merkeissä, mutta hän on tällä hetkellä korkein henkilö tässä sarjassa, ja uskon että ihmiset tietää millainen laitos Goldman Sachs on, joten jätän päättelyt teille siitä oliko tässä kyse tavallisesta kuolemasta vai tahallaan aiheutetusta kuolemasta.
 
http://www.bloomberg.com/news/2014-...aging-director-nicholas-valtz-found-dead.html

Viime aikoina, lähinnä muutaman vuoden sisällä on "kuollut" aika monta finassimaailman immeistä vähintäänkin epäilyttävissä merkeissä, mutta hän on tällä hetkellä korkein henkilö tässä sarjassa, ja uskon että ihmiset tietää millainen laitos Goldman Sachs on, joten jätän päättelyt teille siitä oliko tässä kyse tavallisesta kuolemasta vai tahallaan aiheutetusta kuolemasta.

Yhdysvallat joutuu vielä taistelemaan rahamaailman lobbareitakin vastaan, mikäli se on demokratia.
 
Yhdysvaltojen lainvalvonnan militarisoituminen, laajeneminen ja valvonnan puuttuminen (tältä se ainakin osittain tuntuu) on yksi asia, joka tuntuu hieman vastenmieliseltä asialta.
 
Back
Top