Ehdin nyt vasta lukemaan Pekka Turusen kirjan Kylmää rauhaa. Kekkonen, sotilastiedustelu ja Tšekkoslovakian miehitys.
Teoksessa pystytään osoittamaan muutamat asiat paikkansa pitämättömiksi ja toisaalta muutamat, joissa on edes jotain perää, sekä kertomaan oikeista valmiuden kohottamisasioista (lähinnä valvontaan liittyviä), joista ei ole puhuttu juuri mitään.
Keinosen väite siitä, että hän olisi Norjassa ollessaan määrännyt kohottamaan valmiutta "niin, ettei se näy", tulee osoitettua todennäköisimmin vääräksi tiedoksi. Sen sijaan toiminta kyllä selvästi virkistyi, kun Keinonen viimeinkin palasi virkapaikalleen.
Jonkin verran teoksessa käytetään konditionaalia, kun tekijä arvioi, miksi jokin valemuisto on syntynyt. Esimerkiksi Tiilikaisen kertomukseen Kirkkomaan linnakkeesta viitisen päivää miehityksen jälkeen on voinut sekoittua muisto syyskuun 1968 alun laivastoliikehdinnästä Suomenlahdella. Tätä seurattiin huolellisesti, ja aluksiakin oli poikkeuksellisen paljon (42).
Itärajan takana ei ollut missään vaiheessa kriisin yhteydessä panssareita. Ainoastaan Alakurtissa neuvostokoneet tekivät aktiivisesti syöksyjä aivan rajan tuntumaan 23.8., jolloin Rovaniemelle siirrettiin kaksi MiG-hävittäjää (joista toinen oli ohjaamopäivystyksessä) ja Joensuuhun yksi Gnat. Turunen arvioi, että Viestikoelaitos oli tehnyt seurantaa itärajalla, ja räimiminen olisi ollut siihen vastaus. Muitakin teorioita on. Mitään lähdettä tähän ei voi antaa, kun ei Viestikoelaitos jätä jälkiä toimistaan.
Näyttää siltä, että Tšekkoslovakian miehitys oli maailmanpolitiikan tarjoama soveltava harjoitus, joka myös pakotti PV:n tarkastelemaan valmiusasioita. Uusi upseeripolvi otti sitten viestikapulan vastaan.
Myös politiikka muuttui. Kekkonen tajusi, että "luottamus", joka oli ollut tärkeämpää kuin mitkään valmiusasiat, ei merkinnyt mitään, jos suurvallan etu määräsi muuta. Myös Koivisto heräsi ja alkoi haaveilla muiden muassa Pohjolan omasta talousalueesta. Kaupallinen länsi-integraatio alkoi vaikka sisäpoliittisesti Suomi meni vielä pitemmälle itään kuin koskaan aikaisemmin.
Kirjassa todetaan myös, että päätös Tšekkoslovakian miehityksestä tehtiin vasta 17.8. Teoksessa ei kerrota yksityiskohtaisesti keväästä asti tehdyistä valmisteluista, joita muu myöhempi tutkimus on todella hyvin kuvannut. Kaikki tähtäsi miehityksen mahdollisuuteen jo kauan, vaikka sitä ennen oli muiden muassa Bratislavan neuvottelu. Nämä tiedot joutuu lukija kuitenkin etsimään muualta, jos haluaa tietää, miten huolellisesti Neuvostoliitto Prahan syksyyn valmistautui.
Suomalainen tiedustelu ei uskonut miehitykseen, koska se ei nähnyt siinä järkeä. Sotilaamme kiinnittyivät mainehaitta-argumenttiin. Ajateltiin, ettei Neuvostoliitto ottaisi riskiä maineen menetyksestä, kun oli ollut liennytysaskeliakin. Neuvostoliiton käyttäytymisen logiikka oli nähty jo Itä-Saksan työläisten mielenosoituksen (1953) ja Unkarin kansannousun (1956) kohdalla mutta aina pitää näköjään ammattimiestenkin toivoa.
(Pieni sivuhuomio: Samaa haihattelua näin alkukeväästä 2022 joidenkin lehdissä esiintyneiden evp-upseereiden taholta, kun he esittivät, ettei Venäjä "todennäköisesti" hyökkää Ukrainaan. Näinä hetkinä on syytä muistaa venäläisten sisäinen logiikka: ihmiskasvoinen sosialismi lähellä oli 1968 heille oikea uhka, joka olisi voinut hivuttaa ajan kanssa lännen Tšekkoslovakiaan ja murtaa koko sosialistisen blokin. Muiden mielipiteillä ja erityisesti lännen käsityksillä maailman rakenteesta ei ole mitään väliä. Samalla tavalla Ukrainan lännettyminen on ollut heidän näkökulmastaan aivan oikea uhka sille systeemille, mikä Venäjästä on tullut. Siksi jokaisen pätevän tiedustelijan olisi pitänyt nimenomaan nähdä hyökkäyksen välttämättömyys.)
No, takaisin kirjaan. Yksi kirjan tarkoitus on varmasti muuttaa myyttiä siitä, että PV:n ylin johto ei olisi kuullut, nähnyt mitään tai osannut tehdä mitään elokuun 1968 kriisin aikana. Varmaa on ainakin, että mitään tiedettyä uhkaa Suomea kohtaan ei missään vaiheessa ollut.
Pidin kirjasta ja koen sen hyvin tarpeelliseksi. Olen itsekin toistanut aikalaisten kertomia muistoja, joilla ei ole vastaavuutta todellisuudessa. Se loppui tähän.