Apuja saapumiserä 2/24 aloittavalle

[HALUANEHKÄJOHTAJAKSI]

Tosiaan kahden viikon päästä astun palvelukseen ja mietin kovasti jospa johtajakoulutukseen pitäisi hakeutua. Monet ystävät ja tutut ovat sanoneet, että olen johtajamateriaalia ja että kannattaa todellakin pyrkiä johtajakoulutukseen. Olen myös hyvässä fyysisessä kunnossa ja varsin sosiaalinen henkilö. Oma sieluni kompassi sanoo että pitäisi olla vuoden mies ja yrittää parhaani ja kehittyä johtajana. Mutta ongelmani lienee tässä, jota kukaan ystävästäni tai tutuistani ei ikinä voisi arvata, että minulla on varsin huono sosiaalinen ahdistus ja olen altis paniikkikohtauksiin kun joudun pitää esimerkiksi esitystä. En lukiossa pitänyt varmaan yhtäkään esitelmää ensimmäisen esitelmän jälkeen, koska siinä jäädyin totaalisesti. Toisin olen kyllä toiminut alakouluopettajana kuluneen vuoden aikana ilman ongelmia, ja luonteeltaan olen hyvä esiintymään ja johtamaan spontaaneissa tilanteissä, mutta jos tiedän että joudun pitämään esitelmän vaikka 20 tuntemattomalle henkilölle voin panikoitua ja kusta koko homman. Laitoin alokaskyselyyn toiveeksi 165 päivää esiintymispelkoni takia.

Eli tarvitsisin vähän apua siihen että millasia johtajatehtäviä aukissa/rukissa tulee vastaan. Onko esitelmä 20-30 ihmisen edessä, vai onko 5-10 jätkän edessä, jotka valmiiksi jo tuntee. Entä jos pääsee johtajatehtävään, mutta ei onnistu näissä esitelmähommissa niin mitäs sitten tapahtuu? Kaikki vastaukset otan kiitollisuudella vastaan!

 

[YJT]

Varmaan näissä on yksikkökohtaisia eroja ja omasta inttiajastani on jo jokunen vuosikymmenen aikaa, joten niillä varauksilla:

En muista että meillä olisi AUK:ssa ollut yhtään esitelmäätai vastaavaa, eikä niitä alikeisarinakaan tainnut olla. Sen sijaan pidettiin rastikoulutuksia ryhmälle kerrallaan; noin 10 henkilöä. Toki johtajana joutuu olemaan porukan edessä, mutta siihen luulisi opettajana tottuneen. Voi tietysti olla, että lapsille on erilaista esiintyä kuin oman ikäisilleen.

 

[jak]

Näillä aamuilla kun asiaa ajattelee niin mitäs sillä väliä jos joku esitelmä menee vituiksi. Eivät onnistuneet minunkaan aikanani kaikki koksut esitelmissään. Nolottaa aikansa mutta tuskin pilaa loppuelämää(pahempaa tulee vielä sinullakin vastaan) Jos nyt on intoa ja jätät yrittämättä niin myöhemmin kaduttaa.

 

[Kaupunkijääkäri]

Omana aikanani ei mitään varsinaisia esitelmiä tarvinnut pitää. Oppitunteja taas voi joutua pitämään erinäisistä aiheista ja erilaisille yleisöille, tässäkin on ilmeisesti eroja joukko-osastojen, saapumiserien ja jopa yksiköiden välillä. Erinäisiä rastikoulutuksia pidetään paljon vertaisille AUKin aikana ja sitten aikanaan johtajakaudella omille alaisilleen.

Esiintymistä erilaisten joukkojen / ryhmien edessä tulee paljon. Saatat joutua esimerkiksi antamaan toimintaohjeita joukon edessä koko komppanialle, tai tekemään ilmoituksen koko komppanian edessä jollekkin kantahenkilökuntaan kuuluvalle. Näissä johtamistilanteissa johdettavina saattaa olla täysin tuntemattomia henkilöitä, henkilöitä jotka jo tunnet palveluksesta tai sitten molempia.

Jos johtajakoulutus kiinnostaa niin suosittelen rohkeasti vaan hakeutumaan johtajakoulutukseen. Et ole ainoa, joka siellä jännittää. Itselläni on / oli vähän samanlainen tilanne. Jännitin ja jännitän todella paljon ennen tilanteita joissa pitää esiintyä ihmisten edessä, mutta siitä huolimatta suoritin johtajakoulutuksen ja vieläpä erinomaisen hyvin. Toimin myös esimiesasemassa nykyisessä ammatissani ja edelleen jännitän vähänkään virallisempia esiintymisiä etukäteen ihan älyttömästi.

 

[DM]

Alokaskauden aikana luultavasti huomaa riittävän hyvin, että miten pärjää porukassa ja että pystyykö ottamaan johtajan roolia / sopiiko siihen. Tekemällä oppii, myös tässäkin. Ottaa vaikka mallia muilta. Ei tarvitse olla heti valmis. Riittää, että on hyvä oppimaan.

 

[Pihkakoski]

Tosiaan kahden viikon päästä astun palvelukseen ja mietin kovasti jospa johtajakoulutukseen pitäisi hakeutua. Monet ystävät ja tutut ovat sanoneet, että olen johtajamateriaalia ja että kannattaa todellakin pyrkiä johtajakoulutukseen. Olen myös hyvässä fyysisessä kunnossa ja varsin sosiaalinen henkilö. Oma sieluni kompassi sanoo että pitäisi olla vuoden mies ja yrittää parhaani ja kehittyä johtajana. Mutta ongelmani lienee tässä, jota kukaan ystävästäni tai tutuistani ei ikinä voisi arvata, että minulla on varsin huono sosiaalinen ahdistus ja olen altis paniikkikohtauksiin kun joudun pitää esimerkiksi esitystä. En lukiossa pitänyt varmaan yhtäkään esitelmää ensimmäisen esitelmän jälkeen, koska siinä jäädyin totaalisesti. Toisin olen kyllä toiminut alakouluopettajana kuluneen vuoden aikana ilman ongelmia, ja luonteeltaan olen hyvä esiintymään ja johtamaan spontaaneissa tilanteissä, mutta jos tiedän että joudun pitämään esitelmän vaikka 20 tuntemattomalle henkilölle voin panikoitua ja kusta koko homman. Laitoin alokaskyselyyn toiveeksi 165 päivää esiintymispelkoni takia.

Eli tarvitsisin vähän apua siihen että millasia johtajatehtäviä aukissa/rukissa tulee vastaan. Onko esitelmä 20-30 ihmisen edessä, vai onko 5-10 jätkän edessä, jotka valmiiksi jo tuntee. Entä jos pääsee johtajatehtävään, mutta ei onnistu näissä esitelmähommissa niin mitäs sitten tapahtuu? Kaikki vastaukset otan kiitollisuudella vastaan!

Sillä, oletko sisäisen kompanssisi mukaan valmis tai luonnikas esiintymiseen x-yleisön edessä. Ei ole merkitystä. Olet hakeutumassa johtajakoulutukseen, vastuuseen johtamastasi ryhmästä. Et kyläteatterin toisarvoiseen rooliin.

Siedätys. Epämiellyttävälle alueelle meneminen ja tuossa pärjääminen realistisina johtopäätöksinä. Saattaisi olla järkevä lähtökohta. Sopiva määrä itsekriittisyyttä, ei johtotehtävissä ole mikään negaatio, päinvastoin. Epävarmuuden ja päättämättömyyden esitys, sen sijaan on.

En oikein usko, että vastausta voit kysymyksiisi saada. Ennen kokemusta.

 

[skärdis]

Tosiaan kahden viikon päästä astun palvelukseen ja mietin kovasti jospa johtajakoulutukseen pitäisi hakeutua. Monet ystävät ja tutut ovat sanoneet, että olen johtajamateriaalia ja että kannattaa todellakin pyrkiä johtajakoulutukseen. Olen myös hyvässä fyysisessä kunnossa ja varsin sosiaalinen henkilö. Oma sieluni kompassi sanoo että pitäisi olla vuoden mies ja yrittää parhaani ja kehittyä johtajana. Mutta ongelmani lienee tässä, jota kukaan ystävästäni tai tutuistani ei ikinä voisi arvata, että minulla on varsin huono sosiaalinen ahdistus ja olen altis paniikkikohtauksiin kun joudun pitää esimerkiksi esitystä. En lukiossa pitänyt varmaan yhtäkään esitelmää ensimmäisen esitelmän jälkeen, koska siinä jäädyin totaalisesti. Toisin olen kyllä toiminut alakouluopettajana kuluneen vuoden aikana ilman ongelmia, ja luonteeltaan olen hyvä esiintymään ja johtamaan spontaaneissa tilanteissä, mutta jos tiedän että joudun pitämään esitelmän vaikka 20 tuntemattomalle henkilölle voin panikoitua ja kusta koko homman. Laitoin alokaskyselyyn toiveeksi 165 päivää esiintymispelkoni takia.

Tuollainen taitekohta elämässä on hyvä sauma päästä vanhoista ongelmista tai vastaavista eroon.

Ymmärrän täysin tekstisi ja itse painiskelin vähän samankaltaisten ongelmien kanssa aina 7. luokalta ylioppillaaksi asti ja intti meni vielä samaa rataa. En todellakaan halunnut esiintyä enkä olla esillä yhtään mitenkään.

Armeijan jälkeen muutin toiselle puolelle maata opiskelemaan ja ajattelin, että eihän tämä näin voi jatkua. Ajattelin, että nyt on sauma aloittaa peli uudelleen täysin uudessa ympäristössä ja menneet ovat menneitä. Kovalla tsemmpauksella pakotin itseni esiin ja mukaan virtaan. Hämmästykseni se meni nopeasti ja helposti. Pian huomasin, että oikeastaan tykkäsin olla esillä ja ajauduin vähän vapaaehtoisenakin tilanteisiin, joissa sai olla esillä.

Nyt neljännesvuosisata myöhemmin esiinnyn työssäni sadoillekin ihmisille kerralla ja tuhansille vuosittain. Enpä olisi lukiolaisena tätä koskaan uskonut!

Samalla täytyy tunnustaa, että myös tyttöihin alkoi tutustumaan luonnollisesti ja olihan siinä nuori skärdis vähän ihmeissään kun oli vientiä.

 

[Fortis]

Käy läpi MPK:n sotilasjohtamisen nettikurssi ja mieti kiinnostaako.
Aliupseeri voi olla myös vankka käytännön osaaja.

 

[JR49]

Monet ystävät ja tutut ovat sanoneet, että olen johtajamateriaalia ja että kannattaa todellakin pyrkiä johtajakoulutukseen.

Tässä he saattavat nähdä jotain mitä itse et ole vielä uskaltanut itsellesi tunnustaa. Ennen armeijaa en olisi koskaan uskonut, että minussa piili johtaja, ja vielä useampi vuosi siitä meni sen uskomiseen, että jostain syystä ihmiset nyt haluavat asettaa minut vastuuseen itsestään.
Jospa sinussa on karismaa? Suomalaisessa kulttuurissa sen tunnistamiseen saatikka tunnustamiseen on pitkä matka.

Minusta tärkeintä on, että menet rennosti palvelukseen, etkä aseta mitään paineita itsellesi. Hetki kerrallaan ja päivä kerrallaan. Toimi särmästi käskyjen mukaan ja yritä aina parastasi, sen enempää pingottamatta. Ja katsot sitten minne se vie.
Kun luet tosissaan kokeisiin ja yrität parastasi, niin se vie aika pitkälle. Pikku hiljaa kokemuksen kautta oppii pitämään rastikoulutuksia ym. esiintymään joukon edessä, virta vie mennessään, mitään ei vaadita ennen kuin se on koulutettu.

Nuorena jännitti, se on totta, ja kuuluu siihen ikävaiheeseen. Vanhempana esiintymiseen ei suhtaudu niin vakavasti, ja siksi se varmaankin tarvittaessa sujuu sen enempää miettimättä.

 

[Takatasku]

Varmaan näissä on yksikkökohtaisia eroja ja omasta inttiajastani on jo jokunen vuosikymmenen aikaa, joten niillä varauksilla:

En muista että meillä olisi AUK:ssa ollut yhtään esitelmäätai vastaavaa, eikä niitä alikeisarinakaan tainnut olla. Sen sijaan pidettiin rastikoulutuksia ryhmälle kerrallaan; noin 10 henkilöä. Toki johtajana joutuu olemaan porukan edessä, mutta siihen luulisi opettajana tottuneen. Voi tietysti olla, että lapsille on erilaista esiintyä kuin oman ikäisilleen.

Aloitin juniorivalmentamisen 18-vuotiaana. Aina olen niitten lasten/nuorten kanssa pärjännyt (25 v), esillähän sitä siinä hommassa on tavallaan koko ajan. Mutta varsinkin nuorempana niiden vanhemmille "esiintyminen" oli vaikeaa, vanhempainillat, seuran kokoukset jne.. No iän myötä toki helpottunut, mutta en minä vieläkään nauti esiintymisestä yhtään missään tilanteessa. Intissä toki AUKin kävin, en osaa sanoa auttoiko se minkä verran jos ollenkaan.

 

[Raivaaja]

Turhaa stressiä ei kannata kerätä ja paineita.

Ilmoita johtajahalukkuus haastattelussa ja tee hommat kuten opetetaan reippaasti, tule toimeen muiden kanssa ja pro-aktiivisesti etsi tehtäviä hommia jotka auttaa koko ryhmää.

Paineet ja stressi tulee sitten myöhemmin johtajakaudella.

 

[Raivaaja]

Ainiin, ja kannattaa lueskella:

• Taistelijan opas
• Jääkärijoukkueen/ryhmän opas
• Talvikoulutusopas syksymmällä

Löytyy 10 sekunnin googletuksella.

 

[ido59]

Pyri rohkeasti johtajakoulutukseen. Se on sen arvoista. Etkä, kuten jo moneen kertaan yllä sanottu, ole ainoa epävarmuuksien kanssa. Johtajakoulutukseen ei kaivata ramboja tai supermiehiä, vaan tavallisia tasapainoisia, kehittymiskykyisiä ja -haluisia nuoria. Ei kukaan ikäisesi ole valmis sotilasjohtaja. Se, että sinulla on itsereflektiota ja kykyä tunnistaa itsessäsi kehittymiskohteita on itsessään jo positiivinen merkki.

Toisekseen; erilaisia johtajarooleja intissä on yllinkyllin. AUK/RUK:iin valitaan myös 'sosiaalisesti tai esiintymiskyvyiltään ei-huippulahjakkaita', jotka koulutuksen jälkeen soveltuvuuden perusteella määrätään erikoistehtävään oppimaan lisää kapealta erikoisalalta. Tässä ei välttämättä ole paljoa sellaista esimiesvastuuta, jota ehkä ajattelet sotilasjohtajuuden kliseisesti olevan, mutta tehtävät voivat olla erittäin mielenkiintoisia ja tärkeitä. Kuitenkin olet saanut johtajakoulutuksen opit, joista on myöhemmässä elämässä hyötyä.

Tsemppiä!

 

[Niilola]

Tosiaan kahden viikon päästä astun palvelukseen ja mietin kovasti jospa johtajakoulutukseen pitäisi hakeutua. Monet ystävät ja tutut ovat sanoneet, että olen johtajamateriaalia ja että kannattaa todellakin pyrkiä johtajakoulutukseen. Olen myös hyvässä fyysisessä kunnossa ja varsin sosiaalinen henkilö. Oma sieluni kompassi sanoo että pitäisi olla vuoden mies ja yrittää parhaani ja kehittyä johtajana. Mutta ongelmani lienee tässä, jota kukaan ystävästäni tai tutuistani ei ikinä voisi arvata, että minulla on varsin huono sosiaalinen ahdistus ja olen altis paniikkikohtauksiin kun joudun pitää esimerkiksi esitystä. En lukiossa pitänyt varmaan yhtäkään esitelmää ensimmäisen esitelmän jälkeen, koska siinä jäädyin totaalisesti. Toisin olen kyllä toiminut alakouluopettajana kuluneen vuoden aikana ilman ongelmia, ja luonteeltaan olen hyvä esiintymään ja johtamaan spontaaneissa tilanteissä, mutta jos tiedän että joudun pitämään esitelmän vaikka 20 tuntemattomalle henkilölle voin panikoitua ja kusta koko homman. Laitoin alokaskyselyyn toiveeksi 165 päivää esiintymispelkoni takia.

Eli tarvitsisin vähän apua siihen että millasia johtajatehtäviä aukissa/rukissa tulee vastaan. Onko esitelmä 20-30 ihmisen edessä, vai onko 5-10 jätkän edessä, jotka valmiiksi jo tuntee. Entä jos pääsee johtajatehtävään, mutta ei onnistu näissä esitelmähommissa niin mitäs sitten tapahtuu? Kaikki vastaukset otan kiitollisuudella vastaan!

Näin jälkikäteen voin sanoa, että pyri siihen mistä haaveilet. Muuten tulet katumaan lopun ikääsi.

Itse kadun sitä, että halusin jäädä miehistöön. Tämä hankaloittaa todella paljon esimerkiksi sotilasuraa, käytännössä tekee sen mahdottomaksi, nyt kun on oikeasti jopa kiinnostunut ja on elämänsä kunnossa. Onneksi sentään tiedustelijaksi pääsin, josta olen ylpeä. Kadun silti joka päivä tätä päätöstä.

Ei siellä ole oikeastaan mitään esitelmiä. Toki johtajana sinä tulet olemaan 24/7 tupasi esimerkkinä ja johdat heitä edestä. Olet äänessä, opetat ja tuet.

Itsellä on jonkin sortin puhevikaa ja tämän takia aseen tarkistukset ja muut suuren joukon edessä tehtävät jutut aina pelotti, mutta ne olivat samalla sekunnilla pois mielestä, kun sen vaan suoritti niin kuin muutkin. Ketään ei tuomitse sinua, ainakaan pitäisi. Mikäli joku näin tekee, niin voit olla varma, että skapparit vetelee korville tätä. Olette kuitenkin kaikki yhtä perhettä siellä ja opitte asioita yhdessä.

"Mokaaminen ei haittaa, siitä oppii. Koskaan ei voi oppia, mikäli ei mokaa."

Tsemppiä asepalvelukseen, ja ota kaikki siitä irti. Se on ihmisen parasta aikaa, vaikka välillä vituttaa ja hajottaa. Vitutuksen myötä syntyy parhaat muistot.

 

[haekker]

Kyllä se esiintyminen tulee varmaksi ihan "itsestään" muutaman kerran kun alikkina tai kokelaana kun viet vaikka koko komppanjan syömään, ja tajuat sen, että sulla on tuo koko porukka "alaisena". Kasvattaa luonnetta, ja ei ne esiintymiset sitten enää vaikeita ole... Kunhan pitää mielessä, että valta ei nouse hattuun. Itselle meinasi käydä näin, ja lopulta kielsin esim. omalta joukkueelta herroittelun, jos oltiin keskenään paikalla, halusin että olin vain yksi heistä, vaikka päätökset teinkin.

 

[MeriTJ]

Meillä oli RUK:ssa 99,9% ruotsinkielisiä kavereita vetämässä opetussulkeisia suomeksi ja koko jengi tuki parhaansa mukaan kun kaveri selittää muodon edessä miten hihna aaetetaan "ja ny te pane nahka, nahka hihna rintojen väli, genom bröster". Eli vaikka siellä voi joskus tulla hankala paikka eteen, kaikki siellä on oppimassa uutta ja jokaisella voi lipsahtaa hölmö sana sopivassa kohtaa mutta ei se ole maailmanloppu. Kurssimatrikkelissakin yleensä kirjoitetaan muistelut muotoon joka naurattaa myös muistelun kohdetta sitä lukiessa, tuollekin kaverille nostetaan hattua miten kova jätkä vetää sulkeiset vaikka ilman yhteistä kieltä.

 

[Umkhonto]

Minusta tärkeintä on, että menet rennosti palvelukseen, etkä aseta mitään paineita itsellesi. Hetki kerrallaan ja päivä kerrallaan. Toimi särmästi käskyjen mukaan ja yritä aina parastasi, sen enempää pingottamatta. Ja katsot sitten minne se vie.
Kun luet tosissaan kokeisiin ja yrität parastasi, niin se vie aika pitkälle. Pikku hiljaa kokemuksen kautta oppii pitämään rastikoulutuksia ym. esiintymään joukon edessä, virta vie mennessään, mitään ei vaadita ennen kuin se on koulutettu.

Nuorena jännitti, se on totta, ja kuuluu siihen ikävaiheeseen. Vanhempana esiintymiseen ei suhtaudu niin vakavasti, ja siksi se varmaankin tarvittaessa sujuu sen enempää miettimättä.

Vahva tämä. Ja muista, että firma tekee päätökset, vaikka toki toiveet otetaan huomioon mahdollisuuksien mukaan. Mutta useamman kerran muistan nuorten ennen palvelusta julistaneen menevänsä esim Reserviupseerikouluun, mutta löytäneensä sitten itsensä esim portilta kulkulupia tarkistelemasta.

 

[TBman]

Tsemppiä vaan sinne harmaisiin.
Meidän poika on myös samaa saapumiserän, eli lähti 08.07 palvelukseen. Oli kuulemma johonkin toivomuslappuun kirjoittanut, toteutus puolen mieheksi pääsemisen.

En olisi minäkään aikoinaan uskonut koluavani kaikki maailman säpinäpaikat läpi, kun suomessa palvelukseen astuin. Nyt on vielä helpompaa päästä mukaan NATOn operaatio puolelle mukaan, kuin silloin 36 vuotta sitten.
Jos työ kiinnostaa, niin ei Natossa tarvitse aseen kanssa palvelukseen lähteä, täällä on ammattimiehille valtava tarve ihan toteutus puolella ja huollossa.