Hmm, sota on alussa liikkuvaisinta, eli vaikka siitä tulisi kulutussotaa ja asemasotaa, hyvällä liikkuvalla armeijalla saadaan parhaimmat paikat asemasotien kaltaista kulutussotaa varten. Kunhan pidetään huoli siitä että kalustoa ja miehiä on myös siihen kulutussotaan, eli periaattessa kuten meillä on.
Ja käytännössähän Suomeen tulisi liittolaisjoukkoja. Eli meidän pitää vain pitää huoli siitä että Suomi pysyy pystyssä tapahtui mitä vain sen ensimmäisen vuoden, kriittisintä aikaa tietysti se ensimmäinen kuukausi, ja että meillä on hyvät huolto- ja etenkin ammustuotantovalmiudet pidempääkin sotaa varten, mikä on tällä hetkellä koko Euroopan akilleen kantapää.
Mutta jos voitaisiin ennalta saada se päivämäärä milloin sota alkaa, niin silloin tottakai Salpalinja olisi hyvä lisäys kaikkiin muihin rakennettaviin linnoituksiin, siitä huolimatta että vihollinen sen jokaisen bunkkerin tarkan sijainnin tietää. Kyllä sitä varmaan sen verran pitää huoltaa että siellä ei lepakoita ja rottia (tai vettä) tulisi olemaan. Eikä lepakkoja ole edes mikään pakko tappaa, suurin osa voidaan siirtää vaikka tarvittaessa lepakkoja varten rakennettuihin asumuksiin (minkä varmaan saisi puolustusvoimien ulkopuolisesta budjetista), eli jos vain halua on, en näe luonnonsuojelua edes poliittisena esteenä tälle.
En näe sitä hirveän hyvänä syynä linnoituksia vastaan että vihollinen tietää niiden sijainnin. Tottakai täytyy pyrkiä pitämään ne salassa, kun se on iso etu jos onnistuu, mutta kokonaisuus pitää suunnitella sillä tapaa että siitä hyötyy vaikka vihollinen sijainnin tietääkin. Mutta kyllä ne silti vaan ovat hyödyllisiä vaikka Ukrainassakin niiden sijainnit tiedetään, ja molemmilla puolilla on bunkkerintuhoamiseen kehittettyä ammusta. Mutta kun kumpikaan ei ole rakentanut puolustuksia sillä tapaa että siinä olisi yksi "murtumaton" linnoitus joka pitää sen pystyssä, niin ei ole selkeää bunkkeria jonka tuhoamisella päästäisiin linjasta läpi. Ei ole edes kuvitteellista Verdunia, vaan siellä täytyy tuhota lukuisia, halpoja loputtomia linnoituksia. Tämä tekee erikoisammusten käyttämisestä kallista ja tehotonta, vaikka joitakin silti tarvitaan.
Ja yritäppä tuhota juoksuhautaa erikoisammuksilla. Siihenhän tulee tilalle vain syvempi ja leveämpi kuoppa, joka ei suojaa tykistöltä niin hyvin ja sieltä ampuminenkin on vaikeampaa, mutta joka toimii yhä juoksuhautana ja suojana paremmin kuin nopeasti kenttälapiolla rakennettu kolo.
Tuhottujen betonilinnoitusten palasiahan pystyy myös laittamaan säkkiin siinä kuin kiviäkin, ja käyttää näitä vahvistamaan puolustuksia.
Linnoittaminen on puolustajan etu. Hyökkääjän on oltava aloitteellinen ja liikuttava voittaakseen, puolustaja valitsee kaivautumalla missä taistelu käydään ja pyrkii tekemään sen itselleen mahdollisimman edullisella alueella. Maavoimien liikkuva taktiikka perustuu viime vuosikymmenen alun Kataisen vasemmistohallituksen leikkauksiin jolloin sodan ajan vahvuus pudotettiin 280 000 -> 230 000. Tästä löytyy Puolustusvoimien Youtube- kanavalta video missä kenraali Parkatti? asian ilmaisee hyvin yksiselitteisesti.
Sitten tapahtui Krimin valtaus 2014 ja itä-Ukrainan sota 2015 venäjän toimesta minkä seurauksena Sipilän hallitus "nosti" miesvahvuuden takaisin 280 000 vuonna 2017? mutta päätti olla jyvittämättä penniäkään tuohon tarkoitukseen, eli kyseessä oli eräänlainen silmänkääntötemppu. Vaadittiin Venäjän täysimittainen sota Ukrainaa kohtaan jotta puolustukseen liikeni riittävästi rahaa ja tuo 280 000 sai lihaa luiden ympärille.
Nyt kun katsotaan tuota sodan kuvaa Ukrainassa ja todetaan, että meillä on miesvahvuus palautettu oikeasti tuonne 280 000 niin perustuuko maavoimien liikkuva taktiikka väärään premissiin? Tuollainen liikkuva taistelutapa on pitkittyneessä sodassa äärimmäisen kuluttavaa puolustavalle joukolle, parin viikon rypistyksenä tuo saattaisi toimia mutta venäjä ei taida tuossa ajassa lopettaa sotaponnistuksiaan.
Lisäksi tuossa taktiikassa luovutaan puolustajan edusta, kaivautumisesta, ainakin jossain määrin. Tiedostan kyllä että tuo taktiikka perustuu ainakin osittain esivalmisteltuihin kaivettuihin asemiin. Entäpä sitten kun vetäydytään taktiikan mukaisesti kaivetuista asemista, siinähän on viholliselle meidän tekemät asemat poimittavaksi?
Tulisiko maavoimien liikkuva taktiikka ottaa pikaisesti kriittiseen tarkasteluun, kun otetaan huomioon kuinka vaikeaa (vasta)hyökkääminen on nykyaikaisella taistelukentällä droonien silmien alla? Pitäisikö Suomen puolustuksen sittenkin perustua ajatukseen "tuumaakaan ei anneta tappelematta" eli heti rajalta alkaen olisi kaivauduttu ja monikerrosteisesti syvyyteen ulottuen? Suomellahan on hiljattaisten ja tulevien hankintojen sekä Nato- jäsenyyden myötä kyvykkyyksiä, jotka tukisivat hyvin tuota kiinteiden asemien puolustamista, otetaanpa pieni ase-vasta-ase vertailu:
Tykistöllä vaikuttaminen asemiin -> Suomen vastatykistökyky RsRakh + Tytka21 + 155PSH17 + 122mm ACCULAR + Sissit + SOF(näille fpvdroneja)
Maataistelukoneilla tai helikoptereilla vaikuttaminen -> Maavoimien ito + F35 + liittolaisten AWACSit=maalitilannekuvan saumaton jakaminen
Raskaat pommikoneet -> Maavoimien ito + F35 + liittolaisten AWACSit
FAB- liitopommit -> (Iron Dome?) + ampuvaan lavettiin vaikuttaminen David's Sling + F35
Raskaat raketinheittimet/ballistiset ohjukset -> David's Sling + (Iron Dome?)
Sekä tietysti vatnikkeihin nikkeliä ja tankkeihin kaikkea kivaa puikkoa.
E. typoja
www.hs.fi
yle.fi
www.is.fi
