kaislajääkäri
Eversti
Heitänpä taas pari hajatelmaa.
Venäjän nykyinen johto on valtakunnan laajentamiseen ja sen suurvalta-identiteetin palauttamiseen orientoitunut ryhmittymä. Itsestään oikeutettuna pääjehuna operoi Putin, joka on nähtävästi onnistunut groteskilla raivaamistaktiikallaan luomaan itselleen uskollisen lähipiirin.
Demokratiaa Venäjällä ei ole, ja kaikki varteenotettavat vastustajat, kriitikot, toisinajattelijat ja oppositio ovat nujerretut joko eliminoimalla, häkittämällä tai ajamalla maasta pois. Voidaan kai perustellusti puhua eräänlaisesta diktatuurista.
Uskottavaa oppositiota ei ole, ja tavallisen venäläisen kansan ohjailu voimannäyttöineen ja itsevarmalla egolla uppoaa otolliseen maaperään. Venäjälle ei ole ehtinyt muodostua laajaa intellektuellia/keskiluokkaista kansanosaa, joka ymmärtäisi harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta tuomita/kyseenalaistaa johdon toimet. Ja olisi perillä miten Euroopassa nykyään hoidetaan valtioiden väliset suhteet. Tavallisen kansan mielenkiinto kohdistuu jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen, ja se viimeksi on nousemassa nykyisiä vallanpitäjiä vastaan. Verkottuminen kansainväliseen yhteisöön internetin ja muiden viestivälineiden osalta on rajoitettua tai olematonta.
Mitä tästä seuraa?
Krimin kaltainen operaatio nostaa Putinin suosion huippulukemiin, koska kansa on menneiden suuruuden aikojen muistoissa manipuloituvissa ”uuteen kukoistukseen”. Ja tähän on vielä lisättävä vallanpitäjien lähes absoluuttinen tiedonvälityksen hallinta.
Krimin valtauksen vastatoimet laimeudessaan lännessä itse asiassa yllyttävät Putinia kokeilemaan uusia offensiiveja, sikäli kuin olen perillä ko. henkilön ajatusmaailmasta. Saatte nähdä, ettei tämä jää tähän. Länsivallat tekevät lepsuilullaan itselleen karhunpalveluksen, jota ne joutuvat katumaan. Reunavaltioista puhumattakaan.
Ja mitä sitten? Reunavaltiot toisensa jälkeen joutuvat painostuksen kohteeksi, ja olisi toiveajattelua etteikö Suomi lukeutuisi niihin jossain vaiheessa. Näillä valtioilla on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa:
Myötäily, josta seuraa menetyksiä ja lisävaatimuksia, myös alueiden menetyksiä tai vähintäänkin
pakkositoutumista Venäjään. Pahimmassa tapauksessa itsenäisyyden menetys. Ja kaikkea tätä edesauttaa ja suorastaan yllyttää puolustuskyvyn puute.
Toinen vaihtoehto on laittaa kova kovaa vastaan koska Venäjä kunnioittaa ainoastaan voimaa ja päättäväisyyttä. Tämä kuitenkin edellyttää lujaa uskottavaa omaa puolustusta, josta vastuun kantavat maan poliitikot jo hyvissä ajoin ennen mahdollisen kriisin syntymistä. Sen jälkeen se on myhäistä.
Suomen osalta olen valitettavasti aika kyyninen, tuskin Krimin tapahtuvat saavat aikaan ryhtiliikettä maan puolustuksen kuntoon laittamiseksi. Liittoutumiseen en sinänsä puutu mitenkään, mutta toki sekin on osa em. pakettia.
Täälläkin puhutaan hi-tech –aseiden kyseenalaisuudesta, mutta oma kantani on seuraava:
Vaikka Venäjä varmaankin osaltaan uskoo tsuhnan pehmentyneen, uskon että aikaisempien kokemuksiensa perusteella se ei aliarvioi Suomea, jos nyt ei materiaalista puolta, niin ei ainakaan maanpuolustustahtoa.
Tästä päästäänkin siihen, johon palstalla usein viitataan, ettei Venäjällä olisi varaa/tarvetta keskittää Suomea vastaan kuin ns. tavanomaisia motorisoituja perustaisteluyhtymiä. Olen kuitenkin sitä mielipuolta aiempien arvioideni perusteella, ettei Venäjä aliarvioi Suomea vastustajana, vaan mahdolliseen operaatioon varattaisiin melkoinen revohka tavanomaisine ja vähän kehittyneimminkin asein, jos tarkoituksena on varsinkin nopean ratkaisun saaminen.
Ja tämähän tarkoittaa meille melkoista haastetta Puolustusvoimien kehittämisen osalta.
Ja jos on kyseenalaista onko siihen rahaa, niin ikävä kyllä epäilen itkua vääntäen ettei siihen ainakaan ole poliittista tahtoa. Tiettyjen tahojen silmät aukeavat lopullisesti vasta Kalashnikovin osoittaessa silmien väliin, tai pikemminkin sulkeutuvat, ehkäpä lopullisesti.
Vapaasti reposteltavaksi tämä sepustukseni...
edit: kirotusvihreitä krojattu,tekstiä terävöitetty, ajatustus on ennallaan
Venäjän nykyinen johto on valtakunnan laajentamiseen ja sen suurvalta-identiteetin palauttamiseen orientoitunut ryhmittymä. Itsestään oikeutettuna pääjehuna operoi Putin, joka on nähtävästi onnistunut groteskilla raivaamistaktiikallaan luomaan itselleen uskollisen lähipiirin.
Demokratiaa Venäjällä ei ole, ja kaikki varteenotettavat vastustajat, kriitikot, toisinajattelijat ja oppositio ovat nujerretut joko eliminoimalla, häkittämällä tai ajamalla maasta pois. Voidaan kai perustellusti puhua eräänlaisesta diktatuurista.
Uskottavaa oppositiota ei ole, ja tavallisen venäläisen kansan ohjailu voimannäyttöineen ja itsevarmalla egolla uppoaa otolliseen maaperään. Venäjälle ei ole ehtinyt muodostua laajaa intellektuellia/keskiluokkaista kansanosaa, joka ymmärtäisi harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta tuomita/kyseenalaistaa johdon toimet. Ja olisi perillä miten Euroopassa nykyään hoidetaan valtioiden väliset suhteet. Tavallisen kansan mielenkiinto kohdistuu jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen, ja se viimeksi on nousemassa nykyisiä vallanpitäjiä vastaan. Verkottuminen kansainväliseen yhteisöön internetin ja muiden viestivälineiden osalta on rajoitettua tai olematonta.
Mitä tästä seuraa?
Krimin kaltainen operaatio nostaa Putinin suosion huippulukemiin, koska kansa on menneiden suuruuden aikojen muistoissa manipuloituvissa ”uuteen kukoistukseen”. Ja tähän on vielä lisättävä vallanpitäjien lähes absoluuttinen tiedonvälityksen hallinta.
Krimin valtauksen vastatoimet laimeudessaan lännessä itse asiassa yllyttävät Putinia kokeilemaan uusia offensiiveja, sikäli kuin olen perillä ko. henkilön ajatusmaailmasta. Saatte nähdä, ettei tämä jää tähän. Länsivallat tekevät lepsuilullaan itselleen karhunpalveluksen, jota ne joutuvat katumaan. Reunavaltioista puhumattakaan.
Ja mitä sitten? Reunavaltiot toisensa jälkeen joutuvat painostuksen kohteeksi, ja olisi toiveajattelua etteikö Suomi lukeutuisi niihin jossain vaiheessa. Näillä valtioilla on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa:
Myötäily, josta seuraa menetyksiä ja lisävaatimuksia, myös alueiden menetyksiä tai vähintäänkin
pakkositoutumista Venäjään. Pahimmassa tapauksessa itsenäisyyden menetys. Ja kaikkea tätä edesauttaa ja suorastaan yllyttää puolustuskyvyn puute.
Toinen vaihtoehto on laittaa kova kovaa vastaan koska Venäjä kunnioittaa ainoastaan voimaa ja päättäväisyyttä. Tämä kuitenkin edellyttää lujaa uskottavaa omaa puolustusta, josta vastuun kantavat maan poliitikot jo hyvissä ajoin ennen mahdollisen kriisin syntymistä. Sen jälkeen se on myhäistä.
Suomen osalta olen valitettavasti aika kyyninen, tuskin Krimin tapahtuvat saavat aikaan ryhtiliikettä maan puolustuksen kuntoon laittamiseksi. Liittoutumiseen en sinänsä puutu mitenkään, mutta toki sekin on osa em. pakettia.
Täälläkin puhutaan hi-tech –aseiden kyseenalaisuudesta, mutta oma kantani on seuraava:
Vaikka Venäjä varmaankin osaltaan uskoo tsuhnan pehmentyneen, uskon että aikaisempien kokemuksiensa perusteella se ei aliarvioi Suomea, jos nyt ei materiaalista puolta, niin ei ainakaan maanpuolustustahtoa.
Tästä päästäänkin siihen, johon palstalla usein viitataan, ettei Venäjällä olisi varaa/tarvetta keskittää Suomea vastaan kuin ns. tavanomaisia motorisoituja perustaisteluyhtymiä. Olen kuitenkin sitä mielipuolta aiempien arvioideni perusteella, ettei Venäjä aliarvioi Suomea vastustajana, vaan mahdolliseen operaatioon varattaisiin melkoinen revohka tavanomaisine ja vähän kehittyneimminkin asein, jos tarkoituksena on varsinkin nopean ratkaisun saaminen.
Ja tämähän tarkoittaa meille melkoista haastetta Puolustusvoimien kehittämisen osalta.
Ja jos on kyseenalaista onko siihen rahaa, niin ikävä kyllä epäilen itkua vääntäen ettei siihen ainakaan ole poliittista tahtoa. Tiettyjen tahojen silmät aukeavat lopullisesti vasta Kalashnikovin osoittaessa silmien väliin, tai pikemminkin sulkeutuvat, ehkäpä lopullisesti.
Vapaasti reposteltavaksi tämä sepustukseni...
edit: kirotusvihreitä krojattu,tekstiä terävöitetty, ajatustus on ennallaan
Viimeksi muokattu: