TheRomanRuler
Kapteeni
Hollanti ja Saksa ovat muodostaneet yhteisiä yksiköitä. Lisää on varmasti tulossa.
Mietin, että miten Suomessa voitaisiin yhdistää joukkoja ulkomaalaisten kanssa. Koulutettaisiinko kaikki samassa porukassa, vai erikseen? Koulutettaisiinko asevelvolliset, eli suomalaiset, lähinnä yksinkertaisempiin töihin, ja ammattilaiset erikoistuvat? Teoriassa tästä olisi tiettyä hyötyä, mutta tuskin tehokkain ratkaisu. Ammattilaisetkaan eivät kaikki ole parhaita rekryytteja, ja asevelvollisuusarmeijalla on kyky värvätä myös yhteiskunnan parhaimmat. Aika harva loppujen lopuksi haluaa liittyä armeijaan rauhan aikana, joten ainoa keino ammattilaisarmeijassa saada tarpeeksi iso määrä laatua on pidempi ja parempi koulutus.
Vai olisiko kaikki aika lailla sama kuin nyt, sillä erotuksella että sota-ajan kokoonpanossa osa pataljoonista olisi ulkomaalaisia ammattilaisia ja osa yksiköistä olisi ulkomaalaisten komennossa.
Vai eikö Suomessa olisi minkäänlaisia monikansallisia yksiköitä, vaikka oltaisiin osana yhteistä monikansallista joukkoa?
Mikäli ei ole ongelmaa sijoittaa porukkaa eri maihin jo rauhan aikana, voisi pohjoismaissa olla pieni määrä pelkistä ammattilaisista koottuja prikaateja sijoitettu ympäriinsä, ja loput ammattilaiset hajautettaisiin osiksi samoja yksiköitä asevelvollisten kanssa. Esimerkiksi 1/3 komppaniasta olisi ammattilaisia, 2/3 asevelvollisia.
Historiassa tämmöinen hajauttaminen katsottiin yleisesti olevan paras tapa saada isoin määrä tarpeeksi hyviä yksiköitä. Sen heikoin hetki oli kuitenkin 1940 Saksan hyökkäys Ranskaan. Ranskan armeijassa oli isoja puutteita, mutta kriitikkojen mukaan mikäli kaikki ammattilaiset olisivat muodostaneet omat yksikkönsä, olisivat nämä Ranskan armeijan heikkouksistakin huolimatta kykeneet reagoimaan tarpeeksi nopeasti, ja taistelemaan paremmin. Epäilen että toisessa maailmansodassa mikään ammattilaisarmeija olisi ollut tarpeeksi iso, ja olivathan sen vastustajat samalla tavalla pääosin asevelvollisia, osittain ammattilaisia. Mutta kun puhutaankin nykypäivän NATO vs vihollinen, NATO ei joutuisi taistelemaan miehistöalivoimaisena, jolloin laatu voisi olla ratkaiseva tekijä. Joka tapauksessa sitä kokonaisvoimaa mitä Suomi kykenisi sota-ajaksi kokoamaan asevelvollisuudesta luopuminen heikentäisi huomattavasti, ja Suomesta tulis täysin riippuvainen ulkomaalaisista vahvistuksista. Tämä menee jo omaksi keskusteluksi, mutta tulee väistämättä tässä keskutelussa esiin.
Mietin, että miten Suomessa voitaisiin yhdistää joukkoja ulkomaalaisten kanssa. Koulutettaisiinko kaikki samassa porukassa, vai erikseen? Koulutettaisiinko asevelvolliset, eli suomalaiset, lähinnä yksinkertaisempiin töihin, ja ammattilaiset erikoistuvat? Teoriassa tästä olisi tiettyä hyötyä, mutta tuskin tehokkain ratkaisu. Ammattilaisetkaan eivät kaikki ole parhaita rekryytteja, ja asevelvollisuusarmeijalla on kyky värvätä myös yhteiskunnan parhaimmat. Aika harva loppujen lopuksi haluaa liittyä armeijaan rauhan aikana, joten ainoa keino ammattilaisarmeijassa saada tarpeeksi iso määrä laatua on pidempi ja parempi koulutus.
Vai olisiko kaikki aika lailla sama kuin nyt, sillä erotuksella että sota-ajan kokoonpanossa osa pataljoonista olisi ulkomaalaisia ammattilaisia ja osa yksiköistä olisi ulkomaalaisten komennossa.
Vai eikö Suomessa olisi minkäänlaisia monikansallisia yksiköitä, vaikka oltaisiin osana yhteistä monikansallista joukkoa?
Mikäli ei ole ongelmaa sijoittaa porukkaa eri maihin jo rauhan aikana, voisi pohjoismaissa olla pieni määrä pelkistä ammattilaisista koottuja prikaateja sijoitettu ympäriinsä, ja loput ammattilaiset hajautettaisiin osiksi samoja yksiköitä asevelvollisten kanssa. Esimerkiksi 1/3 komppaniasta olisi ammattilaisia, 2/3 asevelvollisia.
Historiassa tämmöinen hajauttaminen katsottiin yleisesti olevan paras tapa saada isoin määrä tarpeeksi hyviä yksiköitä. Sen heikoin hetki oli kuitenkin 1940 Saksan hyökkäys Ranskaan. Ranskan armeijassa oli isoja puutteita, mutta kriitikkojen mukaan mikäli kaikki ammattilaiset olisivat muodostaneet omat yksikkönsä, olisivat nämä Ranskan armeijan heikkouksistakin huolimatta kykeneet reagoimaan tarpeeksi nopeasti, ja taistelemaan paremmin. Epäilen että toisessa maailmansodassa mikään ammattilaisarmeija olisi ollut tarpeeksi iso, ja olivathan sen vastustajat samalla tavalla pääosin asevelvollisia, osittain ammattilaisia. Mutta kun puhutaankin nykypäivän NATO vs vihollinen, NATO ei joutuisi taistelemaan miehistöalivoimaisena, jolloin laatu voisi olla ratkaiseva tekijä. Joka tapauksessa sitä kokonaisvoimaa mitä Suomi kykenisi sota-ajaksi kokoamaan asevelvollisuudesta luopuminen heikentäisi huomattavasti, ja Suomesta tulis täysin riippuvainen ulkomaalaisista vahvistuksista. Tämä menee jo omaksi keskusteluksi, mutta tulee väistämättä tässä keskutelussa esiin.
