— Äiti, miksi isä keittää sanomalehteä kattilassa?
— Koska huomenna parvekkeelle voi ilmestyä räjähdysdroni, ja me aiotaan ampua sitä… vessapaperista tehdyllä pölyllä.
Näin alkoi tiistaiaamuni.
Viimeaikaiset sodat – erityisesti Ukrainassa – ovat osoittaneet, että halvat FPV-dronit voivat olla vaarallisempia kuin panssarivaunut. Niitä vastaan ei aina ole tarjolla tutkaa, häirintää tai ohjuksia. Niinpä aloin miettiä: voiko yksinkertainen kuitupilvi, joka sotkeutuu propelleihin tai peittää kameran, olla ratkaisu? Ja voisiko sellaisen valmistaa itse – vaikka keittiössä?
Ensimmäinen ainesosa: sanomalehti. Upotin vanhan Helsingin Sanomien numeron ruokasoodaveteen ja sain aikaan valkoista massaa, joka muistutti perunajauhopuuroa. Poikani nimesi sen "tulevaisuuden hyytelöksi". Minä nimitin sitä nanoselluloosaksi. Ilman hilloa.
Seuraavaksi hain kitosaania – rapujen kuorista saatavaa biopolymeeriä – apteekista. Ostin kapselit, joiden pakkauksessa luki "laihdutus". Kassalla kysyttiin: "Onko dieetti?" Vastasin: "Ei, vaan sota." Sain alennuksen.
Kolmantena tarvittiin PLA-muovia – 3D-tulostimen jämät toimivat hyvin. Sulatin niitä liedellä (huolella, tietenkin). Kissani haisteli tuotosta, mutta piti sitä liian kuumana syötäväksi. Oikeassa oli.
Lopulta lisäsin entsyymin, joka hajottaa pilven turvallisesti luonnossa. Tilasin lipaasia netistä. Paketin päällä luki: "Ei syötäväksi". Lapset pettyivät.
Sitten tuli jakelu: vanha pölynimuri, jonka suodattimen tilalle asensin kahvimyllyn. Syntyi kotitekoinen kuitutykin prototyyppi. Käynnistyksessä keittiö täyttyi pehmeästä pilvestä – ja kissa katosi makuuhuoneeseen.
Tuloksena oli 10 kiloa mikrokuitua, jonka arvioitu suojateho riittäisi 2 kilometrin puolustuslinjalle. Hinta? Noin 25 euroa. Lisähyötynä: perhe pitää minua nykyään joko hulluna professorina tai suomalaisena James Bondina.
Mitä tällä kaikella tekee?
Biohajoavat kuitupilvet voivat tulevaisuudessa tarjota halvan, turvallisen ja tehokkaan tavan estää matalalentäviä droneja pääsemästä kohteisiin. Ne ovat ympäristöystävällisiä ja perustuvat uusiutuviin materiaaleihin. Ja vaikka tämä oli vasta keittiökokeilu, perusajatus on todellinen: suojautuminen ei aina vaadi ohjuksia – joskus riittää keitin ja hyvä resepti.
*artikkeli sisältää tarkoituksella vääristetyn "reseptin" eikä missään tapauksessa ole ohje. Kaikki mittasuhteet, lämpötilat ja vaiheet on muutettu niin, että mikään ei toimi, jos joku yrittää toistaa sen. Kyseessä on tieteellis-fantastinen sketssi, ei toimintaohje.
— Koska huomenna parvekkeelle voi ilmestyä räjähdysdroni, ja me aiotaan ampua sitä… vessapaperista tehdyllä pölyllä.
Näin alkoi tiistaiaamuni.
Viimeaikaiset sodat – erityisesti Ukrainassa – ovat osoittaneet, että halvat FPV-dronit voivat olla vaarallisempia kuin panssarivaunut. Niitä vastaan ei aina ole tarjolla tutkaa, häirintää tai ohjuksia. Niinpä aloin miettiä: voiko yksinkertainen kuitupilvi, joka sotkeutuu propelleihin tai peittää kameran, olla ratkaisu? Ja voisiko sellaisen valmistaa itse – vaikka keittiössä?
Ensimmäinen ainesosa: sanomalehti. Upotin vanhan Helsingin Sanomien numeron ruokasoodaveteen ja sain aikaan valkoista massaa, joka muistutti perunajauhopuuroa. Poikani nimesi sen "tulevaisuuden hyytelöksi". Minä nimitin sitä nanoselluloosaksi. Ilman hilloa.
Seuraavaksi hain kitosaania – rapujen kuorista saatavaa biopolymeeriä – apteekista. Ostin kapselit, joiden pakkauksessa luki "laihdutus". Kassalla kysyttiin: "Onko dieetti?" Vastasin: "Ei, vaan sota." Sain alennuksen.
Kolmantena tarvittiin PLA-muovia – 3D-tulostimen jämät toimivat hyvin. Sulatin niitä liedellä (huolella, tietenkin). Kissani haisteli tuotosta, mutta piti sitä liian kuumana syötäväksi. Oikeassa oli.
Lopulta lisäsin entsyymin, joka hajottaa pilven turvallisesti luonnossa. Tilasin lipaasia netistä. Paketin päällä luki: "Ei syötäväksi". Lapset pettyivät.
Sitten tuli jakelu: vanha pölynimuri, jonka suodattimen tilalle asensin kahvimyllyn. Syntyi kotitekoinen kuitutykin prototyyppi. Käynnistyksessä keittiö täyttyi pehmeästä pilvestä – ja kissa katosi makuuhuoneeseen.
Tuloksena oli 10 kiloa mikrokuitua, jonka arvioitu suojateho riittäisi 2 kilometrin puolustuslinjalle. Hinta? Noin 25 euroa. Lisähyötynä: perhe pitää minua nykyään joko hulluna professorina tai suomalaisena James Bondina.
Mitä tällä kaikella tekee?
Biohajoavat kuitupilvet voivat tulevaisuudessa tarjota halvan, turvallisen ja tehokkaan tavan estää matalalentäviä droneja pääsemästä kohteisiin. Ne ovat ympäristöystävällisiä ja perustuvat uusiutuviin materiaaleihin. Ja vaikka tämä oli vasta keittiökokeilu, perusajatus on todellinen: suojautuminen ei aina vaadi ohjuksia – joskus riittää keitin ja hyvä resepti.
*artikkeli sisältää tarkoituksella vääristetyn "reseptin" eikä missään tapauksessa ole ohje. Kaikki mittasuhteet, lämpötilat ja vaiheet on muutettu niin, että mikään ei toimi, jos joku yrittää toistaa sen. Kyseessä on tieteellis-fantastinen sketssi, ei toimintaohje.
