Jere Sumell
Korpraali
Mitä olen seurannut tätä NATO -kysymystä, niin käsittääkseni Suomi on jo jollain tasolla NATOn toiminnoissa ja operaatioissa mukana jo nykyisellään.
Kertokaa minulle, jotka olette NATO-jäsenyyden kannalla, ja miksei muutkin, vaikka tämä on arka aihe, niin olen pohtinut niitä NATO-jäsenyyden ehtoja kriisioperaatioissa, niin onko niin, että mitä vastapuolena sille, että jos Suomeen tulisi kriisitilanne, niin muista NATO-maista lähetettäisiin apujoukkoja meille, mutta onko vastapuolena sitten, että myos Suomen sotilaita pitäisi lähettää muihin NATO - maihin apujoukoiksi aseellisiin konflikteihin tarpeen vaatiessa. Jos näin, niin Suomihan olisi enimmäkseen aseellisissa sotaoperaatioissa maailmalla mukana, eli Suomi olisi enimmäkseen sodassa NATOon liittymisen jälkeen.
Suomen puolustuksen kannalta ehkä NATOn jäsenyyttä tärkeämpää nykyisessä geopolittisessa jänniteiden maailmassa on kehittää yhteistä puolustusta muiden pohjoismaiden kanssa, lähinnä nyt länsinaapuri Ruotsin kanssa, ja mikä myos trendi tällä hetkellä on, mistä istuva tasavallan presidentti, Suomen puolustusvoimien ylikomentaja Sauli Niinistokin on ollut huolissaan, että Suomi EU:n jäsenmaana ei voi jäädä yksin blokkiin Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän kanssa, vaan EU:ssa pitäisi laatia uusia linjoja ja tehdä linjanvetoja EU:n yhteisen vankemman puolustuksen osalta, ja Suomen pistäisi olla niissä kabineteissa ja poydissä mukana, mistä näistä keskustellaan. NATO yksistään ei siis ole kovinkaan ajankohtainen tällä hetkellä, vaikkakin se on arka aihe, ja itse en kannattaisi jäsenyyttä, jos tulisi kansanäänestys nykytiedon mukaan, mitä olen aihetta seurannut.
Sen lisäksi, että ollaan yhteisissä Eurooppalaisissa neuvottelupoydissä mukana ja kehitetään yhteistyota muiden pohjoismaiden kanssa ja Ruotsinkin, niin Baltian maiden, ja sitten Suomella täytyy olla keskusteluyhteys ja hyvät välit Venäjän johdon kanssa. Ei näiden kaikkien tarvitse poissulkea toisiaan, vaikka haastaavaahan se on. Täytyy muistaa, että meillä on yhteinen maaraja yli 1000 kilometriä Venäjän kanssa, joka on aina arvaamaton ja villi kortti, jossa muutokset voivat tapahtua nopeastikin, eikä Venäjän politiikan suhteen ole samanlaista ennustettavuutta, mitä perinteisesti länteen nojanneiden Suomen muiden yhteistyokumppaneiden kanssa.
Mitä kuuntelin A-studiota tuossa viime viikolla, jossa oli keskustelussa mukana puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, hyvällä tavalla paljon turvallisuuspolitiikasta ymmärtävä ja tästä avoimesti Suomen nimissä puhuva konkarikansanedustaja Turkulainen Ilkka Kanerva, niin rivien välistä tämä keskustelun lopussa puhui vähän siten, että NATO jäsenyys olisi kannatettava lopulta, toki kokoomuksen kanta on kyllä NATOlle yleisestikin, enkä koe Kanervan kanssa juuri itse yhtäläisyyksiä lähinnä mitä koen tämän vanhan koulukunnan porvarina, paitsi ihan järkeviähän ja laajasti verkostoitunut mies on eri aloilla ja ihan asiaa puhuu mielestäni turvallisuuspolitiikasta.
Kertokaa minulle, jotka olette NATO-jäsenyyden kannalla, ja miksei muutkin, vaikka tämä on arka aihe, niin olen pohtinut niitä NATO-jäsenyyden ehtoja kriisioperaatioissa, niin onko niin, että mitä vastapuolena sille, että jos Suomeen tulisi kriisitilanne, niin muista NATO-maista lähetettäisiin apujoukkoja meille, mutta onko vastapuolena sitten, että myos Suomen sotilaita pitäisi lähettää muihin NATO - maihin apujoukoiksi aseellisiin konflikteihin tarpeen vaatiessa. Jos näin, niin Suomihan olisi enimmäkseen aseellisissa sotaoperaatioissa maailmalla mukana, eli Suomi olisi enimmäkseen sodassa NATOon liittymisen jälkeen.
Suomen puolustuksen kannalta ehkä NATOn jäsenyyttä tärkeämpää nykyisessä geopolittisessa jänniteiden maailmassa on kehittää yhteistä puolustusta muiden pohjoismaiden kanssa, lähinnä nyt länsinaapuri Ruotsin kanssa, ja mikä myos trendi tällä hetkellä on, mistä istuva tasavallan presidentti, Suomen puolustusvoimien ylikomentaja Sauli Niinistokin on ollut huolissaan, että Suomi EU:n jäsenmaana ei voi jäädä yksin blokkiin Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän kanssa, vaan EU:ssa pitäisi laatia uusia linjoja ja tehdä linjanvetoja EU:n yhteisen vankemman puolustuksen osalta, ja Suomen pistäisi olla niissä kabineteissa ja poydissä mukana, mistä näistä keskustellaan. NATO yksistään ei siis ole kovinkaan ajankohtainen tällä hetkellä, vaikkakin se on arka aihe, ja itse en kannattaisi jäsenyyttä, jos tulisi kansanäänestys nykytiedon mukaan, mitä olen aihetta seurannut.
Sen lisäksi, että ollaan yhteisissä Eurooppalaisissa neuvottelupoydissä mukana ja kehitetään yhteistyota muiden pohjoismaiden kanssa ja Ruotsinkin, niin Baltian maiden, ja sitten Suomella täytyy olla keskusteluyhteys ja hyvät välit Venäjän johdon kanssa. Ei näiden kaikkien tarvitse poissulkea toisiaan, vaikka haastaavaahan se on. Täytyy muistaa, että meillä on yhteinen maaraja yli 1000 kilometriä Venäjän kanssa, joka on aina arvaamaton ja villi kortti, jossa muutokset voivat tapahtua nopeastikin, eikä Venäjän politiikan suhteen ole samanlaista ennustettavuutta, mitä perinteisesti länteen nojanneiden Suomen muiden yhteistyokumppaneiden kanssa.
Mitä kuuntelin A-studiota tuossa viime viikolla, jossa oli keskustelussa mukana puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, hyvällä tavalla paljon turvallisuuspolitiikasta ymmärtävä ja tästä avoimesti Suomen nimissä puhuva konkarikansanedustaja Turkulainen Ilkka Kanerva, niin rivien välistä tämä keskustelun lopussa puhui vähän siten, että NATO jäsenyys olisi kannatettava lopulta, toki kokoomuksen kanta on kyllä NATOlle yleisestikin, enkä koe Kanervan kanssa juuri itse yhtäläisyyksiä lähinnä mitä koen tämän vanhan koulukunnan porvarina, paitsi ihan järkeviähän ja laajasti verkostoitunut mies on eri aloilla ja ihan asiaa puhuu mielestäni turvallisuuspolitiikasta.
