Paras punkka tuvassa?

TomiDude

TomiDude

Kapteeni
Uudet kasarmirakennukset nousevat kohisten pitkin Suomen nientä. Vanhat parakit korjataan isolla rahalla matkalla kohti 5 %:n osuutta bkt:sta puolustukseen ja oma punkkakin näyttää nykyään lähinnä viihdekeskukselta. Mutta nyt ”vanhat’ turiskoot ja muistelkoot: Mikä oli vanhan mallisissa tuvissa sinun mielestäsi paras punkka? Onhan niitä yhä kosolti käytössä. Oliko se ylä- vai alapeti? Ja miksi?

Laitoin aiheen tänne ”Varusmiespalvelus” -langan alle, jotta tulevaa palvelustaan jännittävä mosa voi purkaa ahdistustaan ja kokea olevansa edes jotenkin tilanteen päällä astuessaan palvelukseen II/25 alkaen.

Oma kokemukseni alkoi siitä kun astuin ensimmäisenä komppaniassani palvelukseen silloin Sahtivaarin aikaan. Ensimmäisenä kun olin ja tupaa ei varsinaisesti voinut valita, otin alapedin heti ovensuusta vasempaan. Ajattelin että yläkerrassa en nuku etten putoa, syvemmälle tupaan en mene että on omaa rauhaa edes tiiliseinän verran, ja kaappien päätyä en ottanut siksi, että siellä on kuitenkin koko ajan liikennettä. Eikä tuohon aikaan ikkunoissa ollut edes verhoja - naiset astuivat palvelukseen vasta myöhemmin - ja onhan käytäväpäädyssä ehkä vähän hämärämpääkin. Kaappiriviin (puukaapit, viisi rinnan molemmin puolin tupaa ikkunapäädyssä) en heti edes kiinnittänyt huomiota. Se tuli samalta seinältä myöhemmin jostain keskivaiheilta, kun sinne ryhdyttiin sullomaan jakotavaraa. Lopulta meitä oli 11 poikaa kymmenen miehen tuvassa ja ylimääräinen peltikaappikin ilmestyi tilaa viemään.

Loppujen lopuksi 330 vrk meni neljässä eri tuvassa. Alapeti aina pysyi, mutta valuin pikku hiljaa oman kaappini viereen (yhä puukaappirivi), enkä osannut enää kaivata seinää kaverikseni. Nukuin selkä ikkunaan päin ja silmät luonnollisesti kiinni, joten katuvalaistus ei minua sitten häirinnytkään. Lisäksi omien romujen järjestely oli helpompaa oman sängyn vieressä kun kaappi oli siinä käden ulottuvilla. Peltikaappituvassa tätä ongelmaa ei tietenkään olisi ollut.

Joku taitavampi voisi tehdä aiheesta vaikka kyselyn tähän lankaan. Itse en 15 sekunnissa osannut ja luovutin.
 
Viimeksi muokattu:
Alokasaikana olin kaappien vieressä vasemmalla, AUK:n oven vieressä vasemmalla ja loppuajan oven vieressä oikealla. Kaikissa tuli uni ihan hyvin. Saisipa sen aikaiset unenlahjat takaisin, olisi kiva muutos näihin nykyisiin univaikeuksiin.
 
Punkassa nukkui aina hyvin, oli missä tahansa. Kaappivalinta osui kyllä heti ensimmäisestä päivästä nappiin. Vai valittiinkohan niitä edes itse, mutta samapa tuo. Tuollaisessa reilut 100 vuotta vanhassa ryssänkasarmissa oli jumalattoman leveät kiviset "ikkunalaudat" ja sen ihan reunimmaisen kaapin haltija sai kaupanpäälle ylimääräisen pöydän, laskutason, penkin tms. 😁
 
Takatasku kirjoitti:
Alokasaikana olin kaappien vieressä vasemmalla, AUK:n oven vieressä vasemmalla ja loppuajan oven vieressä oikealla. Kaikissa tuli uni ihan hyvin. Saisipa sen aikaiset unenlahjat takaisin, olisi kiva muutos näihin nykyisiin univaikeuksiin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Justiinsa samaa mietin kuluvalla viikolla taas yhtenä unettomana yönä.
 
Takatasku kirjoitti:
Alokasaikana olin kaappien vieressä vasemmalla, AUK:n oven vieressä vasemmalla ja loppuajan oven vieressä oikealla. Kaikissa tuli uni ihan hyvin. Saisipa sen aikaiset unenlahjat takaisin, olisi kiva muutos näihin nykyisiin univaikeuksiin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Rkm kirjoitti:
Justiinsa samaa mietin kuluvalla viikolla taas yhtenä unettomana yönä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jos ensi alkuun nostas vaikka kalorikulutuksen samalla tasalle päivässä. Saattas auttaa uneen. Itellä oli 3 punkka oikealla koko intin ajan. oli joku päivystys suoja kun ei kertaakaan tarvinnut olla.
 
Kun ehti olla neljä eri tupaa kolmessa rakennuksessa ja kaikissa punkka vähän eri paikassa tupaa, voin todistaa nukkuneeni kaikissa todella hyvin, liki tajuttomana, silloin, kun kasarmilla sai nukkua. Se oli loppupuolella palvelusta jo harvinaista sotajoukkueelle noihin aikoihin, että ihan katon alla sai olla. Olihan yksikkömme kuitenkin parasta mitä raskas harmaa isänmaalle tarjosi tavallisesta otannasta.
 
Itse alokasaikana yläpeti ja sen jälkeen toiseen tupaan alapedille. Silloin ei ollut verhoja tai sälekaihtimia, niin tein päiväpeitosta prinsessasängyn pistämällällä sen yläpunkan patjan alta roikkumaan ikkunan puolelle.
 
Mitenkohän tuollainen vapaa-ajan tila toimii käytännössä? Reilu 20 vuotta sitten se olisi ollut automaattisesti alikessujen ja kokelaiden käytössä ainakin ensimmäisten 5kk:n aikana.
 
Vonka kirjoitti:
Kun ehti olla neljä eri tupaa kolmessa rakennuksessa ja kaikissa punkka vähän eri paikassa tupaa, voin todistaa nukkuneeni kaikissa todella hyvin, liki tajuttomana, silloin, kun kasarmilla sai nukkua. Se oli loppupuolella palvelusta jo harvinaista sotajoukkueelle noihin aikoihin, että ihan katon alla sai olla. Olihan yksikkömme kuitenkin parasta mitä raskas harmaa isänmaalle tarjosi tavallisesta otannasta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Sotajoukkueen johtajana 80-luvulla, ihan samoin kokemuksin.
 
Takatasku kirjoitti:
Alokasaikana olin kaappien vieressä vasemmalla, AUK:n oven vieressä vasemmalla ja loppuajan oven vieressä oikealla. Kaikissa tuli uni ihan hyvin. Saisipa sen aikaiset unenlahjat takaisin, olisi kiva muutos näihin nykyisiin univaikeuksiin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Alokasajasta on aikaa, mutta mulla on edelleen rokkamaiset unenlahjat. Intissä nukuin hyvin kovallakin lattialla, mutta nykyään hiukan pyörii epämukavalla alustalla.
 
Varmaankin hyvä idea rakentaa ja remontoida tuollaisia uusia tupia ja tiloja varushenkilöille. Toivon mukaan nostaa palvelusmukavuutta tai jotain.

Itse voisin sanoa että vaikka omakin tupa oli jämähtänyt sisustuksellisesti sinne jonnekin seitsemänkymmentäluvulle kaksituhattaluvun puolella, niin koulutus oli kumminkin niin intensiivistä että uni tuli kyllä eri olosuhteissa aivan varmasti. En koe että kerrossängyt olisivat olleet huonoja sinällään sen puoleen kuin ne yksipaikkaiset "mersutkaan" joita sitten myöhemmin johtajakauden lopulla ja muistaakseni Aukin lopussakin sai käyttöönsä.
 
Olin itse kolmessa eri tuvassa ja tuli kokeiltua ensimmäinen yläpeti vasemmalla, viimeinen yläpeti vasemmalla ja viimeinen alapeti oikealla.

En nyt tiedä oliko väliä paikalla, ehkä takana parempi. Mutta siitä oli etua, että jossain tuvassa oli kaihtimet. Muistaakseni oli tuvassa, jossa ikkunat oli tielle päin.

Kyllä siellä nukkui mielellään. Samoin konteissa kv-kaudella. Ja oikeastaan ainahan se oli mukava nukkua, missä vaan. Mutta oli se silti aika luksusta viikkojen leirityksen jälkeen kun pääsi posliinille, sai syödä lautaselta ja oli pehmeä peti lämpimässä tuvassa ja riittävästi aikaa.
 
Alokkaana meillä oli neljän hengen tuvat, ei kerrossänkyjä lainkaan. Ikkunapaikka vasemmalla oli hyvä.

Seuraava tupa olikin sitten kymmenen miehen tupa. Minulla alakerran ikkunapaikka oikealla.
 
Neljässä eri tuvassa tuli vietettyä öitä. Mukavinta oli toisena olleessa kolmen hengen tuvassa. Niissä 10+ hengen tuvissa oli aika rauhatonta, aina joku tulossa tai menossa. Isoissa tuvissa paras paikka oli siinä oman kaapin vieressä.
 
Alokasaikana nukuin alapunkassa, heti ovella seinän vieressä. Perseestä. Vaikea tehdä punkka ja rötväyksen näki heti käytävältä jos sattui yli-innokas alikki vastaan.

Lopun vuotta nukuin aina yläpunkassa, ei seinän vierellä. Helppo tehdä punkka. Muuta pahaa ei ollut paitsi jos alapunkkaan sattui haisuli, siinä tapauksessa piti nukkua nasse päässä.
 
RVL files*, 80-luvun puoliväli:
Alokasjäniksenä tuvassa oli kerrospunkat oikealla, kaapit vasemmalla seinällä. Punkkapaikka oli tuvan pisimpänä miehenä seinän vierus ja yläpeti, paikka jonossa keulamies.
Rajakoulussa jänishousujen kaappien ja punkkien järjestys oli erilainen, punkkia ja kaappeja oli huoneen molemmin puolin ja punkat olivat urheilumallia eli yksikerroksisia. Nukkumajärjestys ja myös tupa vaihtuivat kertaalleen; ensin olin neljäs oikealta (tulojärjestys) ja sitten myöhemmin ensimmäinen oikealta (tuvan pisin).
Kotikoloon palattuani sänkypaikka oli ensimmäinen vasemmalta ja alhaalla. Järjestykselle ei tässä tapauksessa ollut sen kummempaa perustetta kuin sattuma.

Olin tottunut punkkien tekemiseen kamman kanssa kolmiotaitoksilla ja moneen muuhunkin sääntöpohjaisen yhteisöelämisen koukeroon 13-vuotiaasta lähtien, joten varusmiespalveluksen ko. muodollisuudet olivat lastenleikkiä. Nukkuminen ja uneen pääseminen ei koskaan ollut vaikeaa, palveluksen laatu ja luonne pitivät siitä huolen.

Metsäjäniksinä oltiin lähes jatkuvalla syötöllä metsissä eri puolilla Suomea ja sissyteltassa asuttiin noin 2/3 palvelusajasta, joten varusmiespalveluksen nukkumisasioita voisi ehkä tarkastella maastoyöpymisen näkökulmasta sikäli kun siellä ehti ja sai nukkua. Teltassa pisimmät kaverit olivat aina perällä, sillä siellä mahtui pitkäkorvaisempi paremmin tutimaan. Muuten oltiin sulassa sovussa kuin sillit purkissa. Hajautetussa toiminnassa oltaessa 6h nukkumisvuorossa oli vain yksi partio kerrallaan yhden ollessa tien varressa ja yhden huoltaessa itseään ja tehdessä polttopuuta.
 
Sarek1 kirjoitti:
RVL files*, 80-luvun puoliväli:
Alokasjäniksenä tuvassa oli kerrospunkat oikealla, kaapit vasemmalla seinällä. Punkkapaikka oli tuvan pisimpänä miehenä seinän vierus ja yläpeti, paikka jonossa keulamies.
Rajakoulussa jänishousujen kaappien ja punkkien järjestys oli erilainen, punkkia ja kaappeja oli huoneen molemmin puolin ja punkat olivat urheilumallia eli yksikerroksisia. Nukkumajärjestys ja myös tupa vaihtuivat kertaalleen; ensin olin neljäs oikealta (tulojärjestys) ja sitten myöhemmin ensimmäinen oikealta (tuvan pisin).
Kotikoloon palattuani sänkypaikka oli ensimmäinen vasemmalta ja alhaalla. Järjestykselle ei tässä tapauksessa ollut sen kummempaa perustetta kuin sattuma.

Olin tottunut punkkien tekemiseen kamman kanssa kolmiotaitoksilla ja moneen muuhunkin sääntöpohjaisen yhteisöelämisen koukeroon 13-vuotiaasta lähtien, joten varusmiespalveluksen ko. muodollisuudet olivat lastenleikkiä. Nukkuminen ja uneen pääseminen ei koskaan ollut vaikeaa, palveluksen laatu ja luonne pitivät siitä huolen.

Metsäjäniksinä oltiin lähes jatkuvalla syötöllä metsissä eri puolilla Suomea ja sissyteltassa asuttiin noin 2/3 palvelusajasta, joten varusmiespalveluksen nukkumisasioita voisi ehkä tarkastella maastoyöpymisen näkökulmasta sikäli kun siellä ehti ja sai nukkua. Teltassa pisimmät kaverit olivat aina perällä, sillä siellä mahtui pitkäkorvaisempi paremmin tutimaan. Muuten oltiin sulassa sovussa kuin sillit purkissa. Hajautetussa toiminnassa oltaessa 6h nukkumisvuorossa oli vain yksi partio kerrallaan yhden ollessa tien varressa ja yhden huoltaessa itseään ja tehdessä polttopuuta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mettäkeikoilla teltassa sai hyvät unet, varsinkin jos kaminassa sattui olemaan tulet, voitti kyllä kasarmitouhut
 
Solidsnake kirjoitti:
Mettäkeikoilla teltassa sai hyvät unet, varsinkin jos kaminassa sattui olemaan tulet, voitti kyllä kasarmitouhut
Klikkaa laajentaaksesi...
Kerran meinasi sukatkin palaa kun nukuin niin sikeästi. Rasin lavakin oli hyvä paikka nukkua, reppu ja tetsari vaan sopivaan asentoon ja semmosessa puoli-istuvassa asenossa vaan silmät kiinni. Matkatkin meni nopeammin kun Sodankylässä laittoi silmät kiinni ja Rovalla sitten heräsi.
 
Vähän erikoisempi punkka-muistelo:

Palvelin aikanaan vartioveneellä, pääsääntöisesti varusmiehet perämessissä ja kapiaiset keulassa. Merenkäynnissä perämessi oli mukavampi (tai ainakin vähemmän kamala) paikka nukkua kuin keula.

Joskus syysmyrskyssä palasin rättiväsyneenä merivahdista niin oma punkka olikin varattu. Värvätty tvälläri oli tullut sinne potemaan merisairautta. Vaikka väsymys painoi niin en kehdannut mennä viekkuun uinumaan, kiskaisin itselle päiväpeiton ja nukahdin lattialle.
 
Olin kerran tuvassa jossa ovi aukes sisäänpäin... Eli paras oli vasen ala, jäi oven taakse hyvin... Kunnes yliväpä löysi minut ihan alkumetreillä: "Minä olen ylivääpeli nönönöö, ilmoittatte minulle kuuluvalla äänellä oletteko ylioppilaita" no minä "HERRA YLIOPPILAS VÄÄPELI NÖNNÖNÖÖ ON YLIVÄÄPELI."... ja väpä vastas että " olen myös ylioppilas, SEURAAVA."
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top