Sotilaat kehittävät kuntoilua jne.

baikal

Supreme Leader
Olin tänään keskustelussa, jossa sivuttiin noin 10 vuotta sitten Lahden UK:ssa ja Utissa? ja Säkylässä? käynnistettyä varusmiesten ja sotilaiden kunnon kohottamiseen tähtäävää toimintaa ja sitä, kuinka sitä on "risteytetty" KIHU-toiminnan ja periaatteiden kanssa. Useampi sotilas on ymmärtääkseni oikein kunnolla perehtynyt tekemään tuota duunia ja kaikesta päätellen menestyksellä.

Tuon keskustelun jälkeen ymmärsin miksi päädyttiin tasoryhmiin ja miksi alokkaita ei juoksuteta vm-palvelun alussa. Minusta tuon keskustelun perusteella voidaan sanoa, että pv on oikeasti perehtynyt asiaan ja tehnyt jollain tapaa työtä, jonka arvoa ei vielä laajalla rintamalla edes tajuta. Huomionarvoista on sekin, että tämä hanke on kenraalikunnan siunaama ja ko. joukon erityinen lempilapsi.

Koska olin keskustelussa statisti ja arvioin tilanteen sellaiseksi, että JUURI minun kysymyksiä siinä ei tarvittu eikä varmaan edes kaivattu niin kysynkin foorumilla: mistä löytyisi tämän hankkeen julkaisutietoja. Jos en väärin muista, yksi hlö on Santtila, joka on puuhassa vahvasti mukana.

Pojat, jos en ole aivan väärässä, niin itsekukin ja JOKAINEN liikuntaa harrastava pystyisi hyötymään tuon tutkimuksen tuloksista ja johtopäätöksistä. Sotilaat ovat vetäneet mielestäni tälläkin kertaa liian matalalla profiililla, jos nimittäin ymmärsin keskustelun annin oikein, niin kyse on oikeasti ketä hyvänsä palvelevasta tutkimuksesta, oikeasti.

Googletushirmut, apuva.
 
No siis eikös kyseessä ole ihan se perusidea siitä että kaverit vai pyritään pitämään mukana rivissä ilman vammoja, ylirasitukseen viittavia oireita yms lieveilmiöitä. Joitakin lehtiartikkeleita olen siitä lukenut. Eli yhdistellään liikuntakoulutukseen enemmän ja selvemmin urheiluvalmennusta kuin ehkä aiemmin, sekä pyritään juuri suurempaan yksilön huomioimiseen ja nousujohtoisuuteen. Eli mitään salatiedettä se ei ole, vaan pohjaa tunnettuun urheiluvalmennustietämykseen.

Se missä PV omasta mielestäni on ansioitunut on juuri reserviläisten ja sitä myöten miesväestön kunnon tarkailussa. PV:n tuloksia käytettään aika paljon viitteenä siitä että missä kunnossa kansakunta tai ainakin sen 20-40 vuotias miesväestö on.

Mikä on KIHU?

Omasta palvelusajasta oli vetää tähän esimerkki viitaten tuohon ylirasitukseen. Kiväärilinjan jannut AUK:ssa tetsasi ja marssi ja juoksi paljon. mm me PST-linjan kaverit huomattavasti vähemmän, ehkä yksi rasittavampi suoritus per viikko (kiväärilinjalaisilla tuntui olevan tätä aktiviteettia monta kertaa viikossa). Kuitenkin AUK:n lopussa kiväärilinajalaiset ei jaksaneet marssia läheskään kuten me PST-linjalaiset. Syynä mielestäni se että PST-linjan liikunta- ja taistelukoulutuskin tähtäsi juuri tuohon AUK.n lopun marssiin eli kuntopiikki ajoitettiin sille kohdalle, kiväärilinjan miehistä suurimalla osalla oli fyysisen suoirtuskyvyn kehittyminen pysähtynyt jo viikkoja sitten ja osalla kavereista alkoi olla jo ehkä ylirasitusoireita, eli suorituskyky oli kääntynyt jo laskuun. No tuo on vähän yksinkertaistettu esimerkki, koska kyllä niitä tekijöitä oli muitakin, mutta mielestäni ihan hyvä ja oikeaan osuva tarina.
 
KIHU - kilpa- ja huippu-urheilu

Joo. SE juttu taitaa olla se harjoittelun rytmittäminen ja oman oikean tason keksiminen, näin yksilön näkökulmasta.
 
baikal kirjoitti:
Olin tänään keskustelussa, jossa sivuttiin noin 10 vuotta sitten Lahden UK:ssa ja Utissa? ja Säkylässä? käynnistettyä varusmiesten ja sotilaiden kunnon kohottamiseen tähtäävää toimintaa ja sitä, kuinka sitä on "risteytetty" KIHU-toiminnan ja periaatteiden kanssa. Useampi sotilas on ymmärtääkseni oikein kunnolla perehtynyt tekemään tuota duunia ja kaikesta päätellen menestyksellä.

Onkos se varusmiesten 12 minuutin juoksutestin keskiarvo saatu jo nousuun? Kolme vuotta sitten se oli 2450 - 2480 metriä, kun 70-luvun huipputulos oli 2760 ja 'pysyvä' alle 2700 tasoon laskeutuminen tapahtui 1987.

Kantahenkilökunnan osalta uskon hyvinkin että muutos parempaan suuntaan on tapahtunut, mutta varusveijarit ja etenkin reserviläiset taitavat olla se ongelmallisempi juttu. Harvalle kuitenkaan jää se liikuntaharrastus 'päälle' loppuiäksi vaikka varusmiesaikana kunto tilapäisesti paranisikin.
 
Heikkilä kirjoitti:
Herra Kenraali kirjoitti:
Olin tänään keskustelussa, jossa sivuttiin noin 10 vuotta sitten Lahden UK:ssa ja Utissa? ja Säkylässä? käynnistettyä varusmiesten ja sotilaiden kunnon kohottamiseen tähtäävää toimintaa ja sitä, kuinka sitä on "risteytetty" KIHU-toiminnan ja periaatteiden kanssa. Useampi sotilas on ymmärtääkseni oikein kunnolla perehtynyt tekemään tuota duunia ja kaikesta päätellen menestyksellä.

Onkos se varusmiesten 12 minuutin juoksutestin keskiarvo saatu jo nousuun? Kolme vuotta sitten se oli 2450 - 2480 metriä, kun 70-luvun huipputulos oli 2760 ja 'pysyvä' alle 2700 tasoon laskeutuminen tapahtui 1987.

Kantahenkilökunnan osalta uskon hyvinkin että muutos parempaan suuntaan on tapahtunut, mutta varusveijarit ja etenkin reserviläiset taitavat olla se ongelmallisempi juttu. Harvalle kuitenkaan jää se liikuntaharrastus 'päälle' loppuiäksi vaikka varusmiesaikana kunto tilapäisesti paranisikin.

Mulle jäi sellainen käsitys, että:

varusmiesten coopertulosten huononeminen on saavuttanut jo kulminaation, onko se pysyvä ilmiö, kuka tietää? Noissa tutkimuksissa on haettu hartiavoimin keinoja kuinka istuttaa pysyvä liikuntaharrastus palveleviin, en tiedä onko keksitty?

Karkea jako tuossa keskustelussa oli se, että noin 10 prosenttia palvelukseenastuvista omaa erittäin hyvän fysiikan, noin kolmannes riittävän, noin kolmannes kovin kovin huonon, ja tuohon kahden eri kolmanneksen väliin jää sillä välillä horjuva joukko.

Eräs keskustelijoista oli sitä mieltä, että koulujen roolia on kyettävä nostamaan, hän oli aivan ehdoton tuossa arviossaan.

Eräs keskustelijoista oli hyvin optimistinen: hänen mielestään on jo merkkejä siitä, että fysiikkaa koskien Suuri Laiva on jo kääntymässä kohti parempaa.

Minusta tärkein pointti tietyllä tapaa oli se, että pv on realistisesti arvioinut tilanteen eikä ole jäänyt selällään itkemään asian takia vaan TOSISSAAN lähtenyt tekemään työtä, jotta laiva kääntyisi.

Korostan, että olin tuossa statistina ja saatoin ymmärtää jotain väärinkin. Mutta erittäin positiivinen kuva jäi kaikkiaan niistä toimista, joita pv on asian parissa tehnyt.

Jos lasten ja nuorison fyysisen aktiivisuuden kehittämiseen lähtisi samalla innolla vanhemmat ja koulut niin parinkymmenen vuoden kuluttua suomipoika juoksisi kenialaiset ravoille mm-kisoissa......tai jotain.:D

No, ei tämä aihe taida niin monia kiinnostaa, minusta nämä ovat mielenkiintoisia juttuja ja on mukava huomata, että kotimaassa on edes yksi instanssi, joka tekee työtä ko. asian eteen eikä vain vinise.
 
Minä kun vähän luulen ettei tuota viisasten kiveä tässäkään asiassa kuitenkaan keksitä tutkijankammioissa ja kokoushuoneissa, vaan sielä missä ne liikettä kaipaavat ihmiset ovat tai minne ne pitäisi saada. Jälleen kerran taitaa olla asia jossa lähdetään asiaa selvittämään liian tieteellisesltä ja teoreettiselta pohjalta. Vähän sama tilanne kuin siinä että ennen koulutettiin opettajia ja nykyään kasvatustieteilijöitä. Tuloksena on kyllä huippuluokan pisa-tuloksia, mutta niiden saavuttajat jämähtävät lukion jälkeen Euroopan pisimpiin opiskeluaikoihin, käyttävät masennuslääkkeitä enemmän kuin missään muussa maassa ja ovat vieläpä täysin käytöstaidottomia täynnä turhaa knoppitietoa olevia tietopankkeja, jotka eivät kykene soveltamaan oppimaansa tai käyttämään maalaisjärkeä ja päätyvät kortistoon tai sairaseläkkeelle.
Positiivista on että kuitenkin edes yritetään.
Luulenpa että parinkymmenen vuoden päästä suomipoika voi hyvinkin juosta kenialaiset ravoille, mutta ei sillä konstilla että kehitetään täkäläistä kuntoilua, vaan sillä, että täytetään Kenia telkkareilla, tietokonepelillä roskaruoilla ja poistetaan siellä urheilijoiden etuisuudet ja arvostus. Ihmisen perusominaisuus on olla laiska ja sitä ominaisuutta ruokkimalla saadaan kenian juoksumahti nopeasti alas (ei se Suomessakaan tarvinnut kahtakymmentä vuotta). Päinvastainen työ onkin sitten monikymmenkertaisesti vaikeampi ja suurempi.
 
Monenmoisia kuntotestizydeemejäkin on olemassa. Tänään jouduin valitettavasti toteamaan, että yksi heikoimpia esityksiä on käytössä allekirjoittaneen työnantajalla.

Testituloksina 12min juoksutestissä 3060m ja lihaskunnosta maksimipisteet. Ikää kohta 43v ja työterveyden tippaiita sai mittarillaan minulle kuntoindeksiksi ei kiitettävä, ei edes hyvä, vaan tyydyttävä. Puusilmäinen painoindeksileikkuri pudotti lopputulemaa kahdella pykälällä. Nyt olen kai sitten jossain riskirymätarkkailussa "merkittävän ylipainon" takia, ei s...na.

Pitäisi kuihduttaa itseään ihan vaatimattomasti 17 kiloa, että pääsisi neuvolassa punnittavien sarjaan ja saisi kiitettävän. Noin köykäinen olen ollut viimeksi vissiin ala-asteella :camo: :D
 
Hösselihän on jopa epäuskottava reserviläinen hirmukuntoineen....jotain on pielessä, kun juokset laskuvarjojääkärin metrit ikämiehenä. Jonkin verran uskottavuutta tuo jysäkkä ruumiinpaino.
 
Juoksu- ja hiihtotapahtumissa on muuten useinkin tullut vastaan yli satakiloisten sarjassa aktiivireserviläisiä. Muitakin harjoitettuja ruumiinrakenteita kuin brittiupseerin / pulkannarun malli on olemassa. Toki millimoolit per kilo ovat persiellään, mutta oikeisiin sotatöihin löytyy tuollakin rakenteella tehtäviä.
 
J.Ala-Sankila aikoinaan totesi, että ei se vielä riitä että juoksee cooperissa kolme tonnia. Se on toki minimivaatimus, mutta sen lisäksi pitää nostaa vielä sata kiloa penkistä. Olen luvannut laittaa baretin naulaan, kun en tuohon enää pysty.
Kriteerejä voidaan luoda vaikka minkälaisia, mutta kyllä tuota painoindeksiä (kukahan senkin on keksinyt) tuijotetaan aivan liikaa monessa paikkaa nykyään. Itselläni ei siitä ole kovin suurta ongelmaa ollut, mutta joissakin testeissä huomaa, että kaverit jotka sukeltaa kokonaan meikäläisen paidan kaula-aukosta läpi saa tuloksia, joihin itseni kokoiselta vaadittaisi jo lähes maailmanennätystuloksia itse suorituksesta.
 
Kyllä ikä tekee väistämättä tehtävänsä. Olen jo yli kymmenen vuotta kiertänyt lämpimällä kaudella säännöllisesti Tuusulanjärveä, juoksulenkki on reilut parikymmentä kilometriä ja tuollaisessa (minulle) pitkässä suorituksessa huomaa jo selvästi suorituskyvyn alenemisen. 8-10 kilometriä on omalla kohdallani nykyään se raja, jonka jälkeen eron vaikkapa 10 vuotta nuorempaan versiooni alkaa selkeästi huomata. Hyvänä päivänä pystyy silti vielä painamaan juoksutestin asiallisesti.

Mielenkiintoista nähdä miten homma etenee kohti viittäkymppiä, jos ja kun harjoitusmäärä on jatkuvasti samalla tasolla. Kunto oletettavasti hiipuu hiljalleen, palautuminen hidastuu ja levon tarve lisääntyy?
 
Hösseli kirjoitti:
Kyllä ikä tekee väistämättä tehtävänsä. Olen jo yli kymmenen vuotta kiertänyt lämpimällä kaudella säännöllisesti Tuusulanjärveä, juoksulenkki on reilut parikymmentä kilometriä ja tuollaisessa (minulle) pitkässä suorituksessa huomaa jo selvästi suorituskyvyn alenemisen. 8-10 kilometriä on omalla kohdallani nykyään se raja, jonka jälkeen eron vaikkapa 10 vuotta nuorempaan versiooni alkaa selkeästi huomata. Hyvänä päivänä pystyy silti vielä painamaan juoksutestin asiallisesti.

Mielenkiintoista nähdä miten homma etenee kohti viittäkymppiä, jos ja kun harjoitusmäärä on jatkuvasti samalla tasolla. Kunto oletettavasti hiipuu hiljalleen, palautuminen hidastuu ja levon tarve lisääntyy?

Samoja huomioita, ei siitä mihin pääse. Viisautta??? tms. joutuu käyttämään kuntoilussa ja hakemaan vähän tietoakin kuinka kannattaa touhuta. Monipuolisuuden nimiin olen oppinut vannomaan.
 
Kovista treeneistä palautuminen kestää aina pidempään ja "ylivaihdetta" ei enää löydy vaan kropasta saa sen irti mitä on treenannut, ei sitä rahtusta enempää. Aika tasaisesti ollaan menty tähän suuntaan jostain kaksviitosesta lähtien.

Ihan älyttömän paljon enemmän joutuu tekemään tukiharjoitteita ja huoltoa että ei rupea paikat pykimään.

Bonuspuolena on se, että "tuhat ensimmäistä toistoa ovat tärkeimmät" monessa asiassa. Taitopuolen ja lihasmuistin asioita saa tasoitukseksi suoraan hyllyltä kun liha muuten vääjäämättä hyytyy.
 
koponen kirjoitti:
Kovista treeneistä palautuminen kestää aina pidempään ja "ylivaihdetta" ei enää löydy vaan kropasta saa sen irti mitä on treenannut, ei sitä rahtusta enempää. Aika tasaisesti ollaan menty tähän suuntaan jostain kaksviitosesta lähtien.

Ihan älyttömän paljon enemmän joutuu tekemään tukiharjoitteita ja huoltoa että ei rupea paikat pykimään.

Bonuspuolena on se, että "tuhat ensimmäistä toistoa ovat tärkeimmät" monessa asiassa. Taitopuolen ja lihasmuistin asioita saa tasoitukseksi suoraan hyllyltä kun liha muuten vääjäämättä hyytyy.

Allekirjoitan tuon 25 ikävuoden ja sen jälkeisen suunnan alaspäin joissakin asiossa. Se kai vaihtelee itse kullakin yksilöittäin, mutta itselläni tuon jälkeen suunta on selkeästi alaspäin ainakin stressin sietokyvyn suhteen. Olipa kyseessä huonot työasennot, riittämätön lihaskunto, unenpuute yms.yms.yms normaalit elämän mukanaan tuomat vastukset. Toki tässä vaiheessa nuo on vielä TÄYSIN korvattavissa ja parannettavissa harjoituksella.

Itsellä on sikäli herkullinen asetelma että pari viime vuotta on tullut liikuttua tupakan vaikutuksen alaisena. Nyt on taas totaali-lakko joten koko treeni homma menee hyvin pitkälle uusiksi. Esim sykemittari on melkein pakko olla tärkeimmissä treeneissä, koska syke ja hengitys ei toimi samalla tavalla kuin aiemmin ja aiempiin fyysisiin tuntemuksiin ei voi luottaa. Nyt nyrkkisääntönä on se että hengitys puuskahtelee selvästi alhaisemmilla sykkeillä ja on aika vaikea päästä lähellekkään maksimisykkeitä. Tupakoidessa tämä oli vähän turhankin helppoa.

Samalla sitten nuo palautumisasiat menee uusiksi. Meikäläisellä alkoi valehtelematta jo sydämen kapasiteetti mietityttämään ja välillä loppumaankin. Jos töissä menee keskimäärin 6-7 tuntia palauttavan kuntoliikunnan sykkeillä (100-120 lyöntiä) ja siihen päälle otetaan vielä kovia 150-180 lyönniin vauhti- ja intervalliharjoituksia niin pumppaamo on jo kohtuu kovilla. Muutama kerta meni överiksi ilman riittävää lepoa, ravintoa ja rauhallista liikuntaa ja lopputulos oli että sydän hakkasi pari päivää sellaista rauhallista 100 lyönnin minuuttivauhtia vaikka vain makasi sängyssä :lanssi: :angel:

Noska:
Luulenpa että parinkymmenen vuoden päästä suomipoika voi hyvinkin juosta kenialaiset ravoille, mutta ei sillä konstilla että kehitetään täkäläistä kuntoilua, vaan sillä, että täytetään Kenia telkkareilla, tietokonepelillä roskaruoilla ja poistetaan siellä urheilijoiden etuisuudet ja arvostus. Ihmisen perusominaisuus on olla laiska ja sitä ominaisuutta ruokkimalla saadaan kenian juoksumahti nopeasti alas (ei se Suomessakaan tarvinnut kahtakymmentä vuotta). Päinvastainen työ onkin sitten monikymmenkertaisesti vaikeampi ja suurempi.

Tämä. Juuri luin netistä mielenkiintoista vääntöä aiheesta ja sen kummemmin nyt Noskan viestiä arvostelematta tai tuohon laiskuuteen kiinnittämättä huomiotta oli mielenkiintoista se että samalla kun esim maraton ja muihin kestävyysjuoksu tapahtumiin osallistuu entistä enemmän ihmisiä niin siltikin tulokset kestävyysurheilussa tippuu niihin 70- ja 80-luvun kulta-aikoihin verrattuna, olipa ikähaitari mikä vain niin kauan kuin kestävyys juoksu on aiheena (esim hiihdon kohdalla on vaikea vertailla). Jotkut vanhat parrat totesi että kun nyt tyypit lähtee treenaamaan maratonille 30 kilometrin viikkokilometreillä 5-6 tunnin suoritukselle niin kolmisenkymmentä vuotta sitten ei olisi edes kehdattu mennä urheilutapahtumaan ilman 100 kilometrin viikomääriä ja alle 3 tunnin tavoiteaikaa. Tosin nykyään tosin taitaa 3 tuntia alittua noin 50 km viikkomäärillä kunhan kuntopohja on hyvä ja harjoitusohjelma on hyvä. Eipä sillä että itse henk.koht asiaa tuntisin.

Samaa on havaittu 14 vuotiaiden poikien kisatulosten kanssa, parhaat tulokset on tehty 70- ja 80-luvulla. Eli ei se (osallistuja) määrä ole aina autuaaksi tekevä asia, ei ainakaan tässä tapauksessa.

Eli kuntoilu ja urheilu on kovasti eri asioita, ja etenkin varmasti huippu-urheilu joka on jo ihan eri planeetalta... Ja lienee parempi että ne pidetäänkin erillään! Tästä muistaakseni aikanaan on juoksua juuri arvostelu ja ollaan tyytyväisiä että juoksun "uusi ilme", on ystävällisempi. Jos sen kohdalla enää juoksusta voi puhuakaan (hölkkä voisi olla parempi nimitys). :gasmask:

Henk. Koht. olisin valmis toimittamaan kaikki huippu-urheilijat rajan taakse ennätysaikoineen ja treenimäärineen (sekä sponsorisopimuksineen) jos vain koko kansa saataisiin pitämään huolta fysiikastaan ja terveydestään. Ylen urheiluohjelmat lahjoittaisin myös Kenialaisille.

Tai jotakin.
 
Back
Top