Andrei Zubov
Vuonna 1952 Moskovassa syntynyt Andrei Zubov on useilla akateemisilla huomionosoituksilla palkittu historioitsija ja politiikan tutkija.
Maaliskuussa 2014 Zubov julkaisi artikkelin jossa hän kritisoi jyrkästi Venäjän toimia Krimillä, otsikolla "Näin on jo tapahtunut". Artikkelissa verrataan Putinin toimia Hitlerin toimeenpanemaan Itävallan ja Tšekkoslovakian Sudettialueiden liittämiseen Saksaan vuonna 1938. Tämän seurauksena Zubov sai potkut professorin virastaan. Zubovin potkujen on tulkittu olevan ennakkotapaus ja varoitus muille liian itsenäisille ajattelijoille.
Novaja Gazetan toimittaja Antonida Pasinina haastatteli Zuboita tapahtuman jälkeen. Alla olevat sitaatit ovat tästä haastattelusta.
Yliopiston joutumisesta Putinin hallinnon tiukkaan ohjaukseen Zuboi toteaa seuraavaa:
"Valtion politiikka kansainväilisissä asioissa on vaihtunut urani aikana kymmeniä kertoja. Se oli yhdenlainen, kun valmistuin Leonid Breznevin aikana vuonna 1973, toisenlainen silloin, kun joukkomme läihetettiin Afganistaniin, kolmas Mihail Gorbatsovin, neljäs Boris Jeltsinin ja Andrey Kozyrevin aikana.
Mitä opetan opiskelijoille? Opetanko heidät olemaan hallituksen lakeijoita? Onko opiskelijoiden aina puolustettava, mitä hallitus tekee? Minun ei siis tulisikaan opettaa myönteistä arvomaailmaa suhteessa elämään, esimerkiksi kansainväilisiin suhteisiin tai kansainväiliseen politiikkaan.
Tehtäväni on, luojan kiitos, kasvattaa ihmisissä absoluuttista moraalista kriteeriä eli totuutta, oikeudenmukaisuutta. Osoittaa, miten sitä voidaan soveltaa kansainväilisissä suhteissa. Tätä tarkoittaa akateemisen vapauden periaate. Totta kai opiskelijoiden, jotka menevät töihin ulkoministeriöön tai muihin valtion laitoksiin, tulee toteuttaa valtion ja hallituksen linjaa - kuitenkin vain virassaan. Ihmisinä heidiin pitää ymmärtää totuus. Tiedostaa, milloin he voivat tehdä töitä hallituksen eteen ja milloin eivät. Minä en ole virkamies, kuten eivät ole muutkaan opettajamme. Professorit ja opettajat ovat sopimuspalkkaisia vapaiden ammattien edustajia. Minulla on kolmivuotinen sopimus, ja opetan tiettyjä aineita. Muuten olen vapaa kansalainen, jolla on oikeus lausua mielipiteensäkaikista kysymyksistä. Etenkin, koska en lausu niitä luennoillani, mitä ei saa tehdä, vaan Venäjiillä julkaistavassa sanomalehdessä. On hullua ajatella, että MGIMO:n koko professorikunta puolustelee kaikissa lehdissä ministeri Sergei Lavrovin tekoja ja alkaa puolustaa yhteen ääineen uutta linjaa, kun kurssi muuttuu."
Zubovin entinen työnantaja Moskovan valtiollinen kansainvälisten suhteiden instituutti MGIMO on todennut olevansa ulkoministeriön korkeakoulu: Se kouluttaa asiantuntijoita, jotka noudattavat valtion politiikkaa. Jos ulkopoliittinen päätös on työntekijälle vastenmielinen, tämä voi irtisanoutua, MGIMO katsoo.
Zubovin erottamisen taustalla tapahtuneesta prosessista ja siitä, tuliko laitokseen käsky erottaa vallanpitäjiä vastaan noussut professori hän toteaa:
"Olen melko varma, ettei se ollut vain suositus. Kukaan ei ole enää aikoihin esittänyt suosituksia. Se oli käsky tai, kuten ilmiötä kutsuttiin neuvostoaikoina, puhelinpäätös: professori Zubovin pitää lähteä korkeakoulusta. Olen kuullut, että rehtori oli hyvin haluton irtisanomaan minut. Se on luonnollista. Olen työskennellyt korkeakoulussa niin pitkään, esittänyt samanlaisia näkemyksiä. Kaikki oli hyvin. Näikemykseni eivät ole muuttuneet. Sen sijaan valtakoneiston suhtautuminen toisinajatteluun on muuttunut. Siitä erottaminen johtuu”
Kolleegoistaan Zubov toteaa:
"He suhtaufuivat eri tavoin. Kukaan ei esittäinyt tuomitsevia kantoja. Jopa henkilöstöosaston väeltä, joka laati irtisanomispaperini, kuulin kommentteja:'Tämä on vääirinkäsitys. Te olette kunnioitettu ihminen. Mielipiteenne ovat laajasti tunnettuja. Miten Teidät voidaan erottaa mielipiteenne takia?' Monet laitosten johtajat ovat soittaneet, kirjoittaneet ja esittäineet tukensa henkilökohtaisissa tapaamisissa."
Omista motiiveistaan Zubov sanoo:
”Pidän tuota tekoa (kannanotto Krimin haltuunottoa vastaan) velvollisuutenani. Olen Venäjän kansalainen. Mielestäni nyt tehdään tekoja, jotka johtavat traagisiin seurauksiin maan kannalta, kansan kannalta, jopa valtion eheyden kannalta. Siksi velvollisuuteni on tuoda julki mielipiteeni. Selittää ihmisille sen taustat. Julkaistu artikkelini, josta täimä jupakka alkoi, oli osoitettu kansalaisille, ei hallitukselle. Yritin selittää, ettei rajojen muuttamisia, alueiden anastuksia pidä tukea, ei edes, kun siihen liittyy Venäjän kansan yhdistäminen. Se johtaa läihitulevaisuudessa erittäin ikäviin seurauksiin. Mainitsin esimerkkinä Saksan, joka natsiakaan toimi samalla tavalla. Lähes kaikki saksalaiset juhlivat saksan kielisten alueiden liittämistä kolmanteen valtakuntaan. Lopulta kaikki päättyi katastrofiin."
”Jo Krimin skenaario tuntui täysin mahdottomalta. Kukaan ei ole siirrellyt rajoja Euroopassa vuoden 1945 jäilkeen. Kukaan ei ole vallannut keneltäikääin palaakaan maata. Voidaan viitata Kosovon tapaukseen, mutta siinä tilanteessa tehtiin päätös itsenäisen valtion perustamisesta. Se esti serbien harjoittaman albaanien sorron. Kosovo on nyt itsenäinen valtio. Sen enempää Yhdysvallat kuin Britannia tai Italia ei ole liittänyt sitä itseensä. YK:n päätöslauselman mukaan kansakunnalla on itsemäärääimisoikeus, jos sen olemassaoloon kohdistuu valtion alueella uhka. Sellaista Krimillä ei ollut. Siksi pidin Krimin skenaariota mahdottomana."
Talouspakotteista ja muista Venäjää vastaan suunnatuista toimenpiteistä:
"Venäjän eristäminen kansainvälisestä yhteisöstä on traagista. Heikon kansantaloutemme oloissa se on kolmin verroin traagista. Taloutemme tuhottiin neuvostoaikana. Tuhoaminen on saatettu päätökseen sen jälkeisinä 25 vuotena. Eristäytymispolitiikassa vajoamme Pohjois-Korean tasolle. Haluatteko elää Pohjois-Koreassa?"
Sensuurista ja toisinajattelijoiden vaijentamisesta:
"Mitä heikommin (vallanpitäjien) toimenpiteet on perusteltu, sitä välttämättömämpää sensuuri on. Jos hallituksen päätökset ovat järkevästi selitettävissä, sensuuria ei tarvita. Silloin, kun jokin ryhrmä haluaa pitää vallan itsellään, se turvautuu sensuuriin. Neuvostoaikana valtakoneisto oli täysin ihmisvastainen. Kymmeniä miljoonia tapettiin nälkään, teloitettiin, menehtyi leireillä tai köyhyyteen. Siksi tarvittiin ehdotonta sensuuria, joka vakuutteli, että tulevaisuudessa laulamme ja nauramme kuin lapset. Olemme menossa samaan suuntaarl. Se on surullista. Muun muassa sensuuri tuhosi Neuvostoliiton. Venäjälle käy samoin, jos nykyiset kehityskulut jatkuvat."
Putinistisen retoriikan ja neuvostoretoriikan eroista professori toteaa:
"Niiden välillä on suuri ero. Mitä Pravda kirjoitti? 'Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!' Retoriikka oli sen tyyppistä, että Neuvostoliitto edistää maailman kaikkien työtä tekevien vapautta. Että se puolustaa työläisiä ja vastustaa pääomaa. Mistään sellaisesta puheesta ei ole tietoakaan. Pääomaa taas on vaikka kuinka paljon. Ennen ei ollut kapitalisteja, yksityistä bisnestä, miljardöörejä ja miljonäärejä. Nyt heitä on enemmän Venäjällä kuin monissa muissa maissa.
Silloin puheenparsi oli, että rakennamme ateistista valtiota, jossa marxismi-leninismi korvaa uskonnollisen sumutuksen. Nykytilanne on päinvastainen. Vallan liitto perinteisten uskontojen, ortodoksisuuden, islamin ja juutalaisuuden kanssa on täydellinen.
Ennen sanottiin: kaikki ihmistä varten, kaikki ihmisen hyväksi. Nyt sanotaan, että valtio on tärkein. Ihmistä tarvitaan vain välikappaleeksi voimakasta valtiota varten. Ennen puhuttiin internationalismista, nyt puhutaan nationalismista. Venäläisistä, venäläisalueiden yhdistämisestä, Venäjän kansan kansallisista tehtävistä, kulttuurisesta erityislaadusta.
Jos lukee Stalinin teloittaman Nikolai Ustrjalovin vuonna 1928 julkaistun krirjan ltalialainen fasismi, voi lukea sieltä saman, minkä juuri mainitsin, aina kielikuvia myöten."
