Hylkää huomautus
Liity mukaan keskusteluun!

Rekisteröityminen ei kestä kuin hetkosen ja pääset keskusteluun mukaan, tervetuloa!

>>> REKISTERÖIDY <<<

Artikkeli: Tappamisen psykologiasta

Viestiketju osiossa 'Yleinen keskustelu' , aloittaja pstsika, 01.01.2012.

  1. pstsika

    pstsika Haukka Lahjoittaja

    Liittynyt:
    20.04.2011
    Viestejä:
    4,284
    Tykkäykset:
    3,042
    Pisteet:
    1,286
    Potku.netistä kopioin tämän artikkelin foorumille, koska se kuuluu mielestäni olennaisena osana foorumin aihepiiriin. Lähde tässä.

     
  2. Mainos Google AdSense



  3. Rnri

    Rnri Alokas

    Liittynyt:
    25.08.2010
    Viestejä:
    9
    Tykkäykset:
    0
    Pisteet:
    0
  4. Kapiainen

    Kapiainen Ylipäällikkö

    Liittynyt:
    24.04.2010
    Viestejä:
    3,120
    Tykkäykset:
    2,551
    Pisteet:
    1,286
    Hyvä ja mielenkiintoinen artikkeli. Siihen tartun hieman, että PTSD:n osalta nykynäkemykset hoidon osalta saattavat olla aika voimakkaasti muuttumassa siihen nähden mitä tähän asti on ajateltu..en tosin mene siihen tässä vaiheessa vielä sen tarkemmin.

    Jaa, toinen..artikkelin kannalta täysin merkityksetön yksityiskohta tuli mieleen: Entisaikojen soturien kypärien "hevosenharjoilla" ym oli kyllä monissa armeijoissa ihan toinenkin merkitys kuin artikelissa esitetty "suurelta ja pelottavalta" näyttäminen.
    "Hevosenharjoilla" pyrittiin mm. siihen, että alaiset näkevät taistelukentällä missä hänen johtajansa on, mihin suuntaan hän liikkuu ja mihin suuntaan hän kääntää päätään. Tällä asialla oli merkitystä erityisesti falangeissa ja muissa hyvin tiiviissä muodostelmissa taisteltaessa.
    No, kuten sanottu: täysin merkityksetön yksityiskohta artikkelin sisällön kannalta, mutta tulipahan vain mieleen.
     
  5. EK

    EK Majuri

    Liittynyt:
    10.10.2010
    Viestejä:
    1,159
    Tykkäykset:
    936
    Pisteet:
    156
    Ihan mielenkiintoista tekstiä. Omaan silmään pistää ehkä eniten tuo 1700-luvusta kertova kappale.

    Missä, miten ja kuka nuo testit osumatarkkuuksista ja -todennäköisyyksistä lienee tehnyt? Jos asialla on ollut joku Myytinmurtajat tai vastaava, niin eppäillä tuota soppii. Peter Englund on Ruotsin suurvalta-ajoista kertovissa kirjoissaan kovasti sitä mieltä, että suustaladattavien aikakaudella pyssymiehillä oli kovastikin ongelmia esim. ruudin kuivanapysymisen kanssa.

    Myös tuota ylipitkiltä matkoilta ampumista voi selittää toisinkin. Samaisen Englundin mukaan se oli jatkuva riesa taistelukentillä. Itse uskaltaisin tarjota selitysmalliksi pelkoa. Jätkät tärisi paska lahkeessa ja odottivat, että vihulainen tulee ja tökkää pistimen maksaan. Että paras mahdollinen teho yhteislaukauksesta saatiin irti, piti opponentti päästää muutaman kymmenen metrin päähän (ihanne muistaakseni vajaa 50 metriä). Äkkiä siinä joku heikompi yksilö ottaa ampuu liian aikaisin, ja kaverien on helppo lähteä mukaan. Todennäköisesti sangen harva ymmärsi luodin sisä- tai ulkoballistiikasta mitään. Olihan vielä talvi- ja jatkosodassa puna-armeijalaisilla tapana säätää kivääriensä tähtäimet maksimietäisyydelle (olikos se nyt 1500 metriä). Sama kai vaivasi myös afrikkalaisia vapaustaistelijoita, ainakin viihdekirjallisuuden mukaan.

    Ja mitä tulee ryhmäaseiden tehokkutteen, niin onko tämä joku mindfuck/trolli, vai miksi minusta on itsestään selvää, että tykistö aiheuttaa taistelukentällä suurimmat tappiot? Ja vahva sama tuohon kuolleita/minuutti laskelmaan...

    Mutta noin kokonaisuutena koherenttia tekstiä. Tosin, jos joku on kiinnostunut aihepiiristä tosissaan, kannattaa tutustua Sönke Neitzelin ja Harald Welzerin kirjaan Sotilaat - taistelemisesta, tappamisesta ja kuolemisesta, joka suomennettiin tänä vuonna. Helvetin kova kirja, jossa käydään läpi brittien ja jenkkien tekemiä nauhoituksia saksalaisten sotavankien keskusteluista toisen maailmansodan aikana. Aiemmin on kovastikin keskusteltu kenraalien käymistä keskusteluista vankeusaikana, mutta kirjoittajat perehtyivät tavallisten sotilaiden puheisiin.
     
  6. Second

    Second Eversti

    Liittynyt:
    24.04.2010
    Viestejä:
    1,600
    Tykkäykset:
    186
    Pisteet:
    316
    Muutamia huomioita omasta puolesta:

    Tuohon musketti esimerkkiin vaikutta aivan sama asia kuin tämän päivän esimerkkeihin. Pelkohan se perkele ja tietysti kohtuullisen surkea koulutus. Ampumakoulutus oli hyvin vähäistä ja vaikka tuolla aikakaudella parhaat ampujat olivat aivan käsittämättömän tarkkoja aseet huomioon ottaen, niin tavallinen talliainen ei paljoa ampumakoulutusta saanut. Hommahan perustui juuri erinäisten aseotteiden käyttöön ja vaikka tuon ajanihminen hallitsi motooriset tehtävät paljon helpommin kuin tänä päivänä (hieman vajaa 100 aseotetta muutamassa viikossa!) niin tuskin se koulutus on ollut mitenkään hirvittävän tehokasta.

    Eurooppalainen malli vielä korosti vihollisen massan ampumista, ameriikkalaiset lisäsivät muuten aivan pätevään saksalais peräiseen ampumakoulutukseen sen että pitää ampua yksittäisiä miehiä siellä massassa.

    Toinen pointti on tuo ritarisysteemi: Niin kauan kun jalkaväki pysyy tiiviinä koherenttina massana niin ratsuväen on HYVIN vaikea tunkeutua siihen. Tuona maailmanaikana ongelma usein oli vähemmän kurinalaisesti toimiva ja heikommin koulutettu paikallis "militia", jolta puuttui se millä raskaan ratsuväen rynnäkkö kestetään, eli kurinalaisesti muodostelmassa pysyminen. Ei siis välttämättä puhuta siitä että pakeneva ihminen on helpompi tappaa koska siitä näkyy vain selkä, se on helpompi tappaa siksi että se ei ole taistelemassa vastaan.

    Kolmas Pointti: SLA Marshall... No olen aika monesti toistanut että SLAMin tutkimusksia näiltä osin ei voida todentaa, hän ei siis tallentanut näitä tietoja tutkimusmateriaaliin ja täten tällä väitteellä ei ole tieteellistä perustaa. Todennäköisesti SLAM oli jonkin jäljillä, mutta pitää muistaa että SLAM uskoi volume of fireen, eli tulen määrään, eli jos selvää maalia ei ollut niin piti ampua sitten vaikka vihollisen yleiseen suuntaan.

    Neljäs pointti: Ryhmäaseita koskien on toisaalta myös se että näillä on yleensä paras tilaisuus ampua, ajatellaas vaikka tyypillistä MAXIM-konekivääriä viime sodissa. Sille yleensä etsittiin paikka tulittaa heti jos taistelukontakti syntyi (vaikka Maxim ei liikkuvaan toimeen niin hvyin soveltunutkaan), sitä siis johdettiin hyvin läheisesti. Ja Napoleonin sotien aikana varmaan tehokkain tykistön a-tarvike olivat ns. haulilataukset jotka niittivät lähietäisyydeltä hirvittävää tuhoa, toki tykistö tulitti pääasiassa pitkiltä etäisyyksiltä.

    Tässäpä jotakin... Jotenkin koko aihe vaan saa minut vähän kummastelemaan koko hommaa. Miksi tästä asiasta suomessa innostutaan vasta nyt, kun asian varsin henkilökohtaisesti kokeneet ovat poistuneet riveistä. Miksi sodat läpikäyneet eivät ole aiheeseen kiinnittäneet huomiota? Siksikö että se on tabu? Paljon mahdollista ja toisaalta en usko tuohonkaan, koska niitä tabun rikkojia löytyy yleensä aina. Jotenkin vain tämä tappaminen on niin makaaberi aihe että oikein ällöttää miten asiaa henkilökohtaisesti tuntemattomat koittaa nyt joitakin ihme teorioita kehittää asiaa tutkiakseen/tutqiakseen (ja itselleen nimeä/mainetta/fyffeä tehden).

    Jos omaa sotahistoriaamme ja sen tutkimusta/muisteluita/yms katselee niin herää kysymys että miksi missään ei ole mainitaa siitä että TAPPAMINEN on vaikeaa, enemmän minä kohtaan sitä että miehet ovat liian peloissaan taistellakseen vihollista vastaan parhaan kykynsä mukaan. Eli käytännössä he nostavat aseen poteron reunalle ja ampuvat sokkona jonnekin etumaastoon. Kuten Talvisodassa palvellut res.ups. Leevi Laakio totesi niin onneksi jokaisessa joukkueessa oli pari rohkeaa miestä jotka eivät pelänneet vihollisen tulta ja siten kykenivät konepistoolilla tai pikakiväärillä sekä suurella määrällä (lipastettuja) patruunoita pidättelemään jopa komppanian kokoista vihollista (taisi olla mies/vihollisjoukkue). Tämä siis Laatokan varsin verisissä ja armottomissa saaristotaisteluissa, joissa vetäytyminen tarkoitti sitä että tuli ammutuksi järven jäälle. Ei siis puhuta mistään ihan tavallisesta taistelusta jossa on vara vetäytyä jos vihollinen pääsee liian lähelle tai vaikuttaa muuten liian ylivoimaiselle. Tästäkin huolimatta esim Laakion lausunto viittaa siihen että vaiun harvat nostivat päänsä ja ampuivat TARKKAA tulta vihollista kohti. Nämä on sitten niitä miehiä jotka kuolivatkin sitten ensimmäisinä, "Aina kaatuu mies sieltä parhaasta päästä" kuten tavataan sanoa. Eikä Leevi Laakio ole ainoa joka tämän pointin on nostanut esille, Uuno Tarkin kirja "Taistelu Viipurista 20.06.1944" nostaa esille saman jutun, tosin silloin niitä rohkeita ei tunnu löytyvän koska venäläisten vastatuli oli liian tarkkaa, vihollinen oli meinaan päässyt kyseissä esimerkissä hiipimään lähelle puolustajaa ja puolustusasemat olivat huonot (siistit pääsiluetit taivasta vasten jos pään nosti juoksuhaudasta ylös)... Oikeastaan tärkein asia jonka veteraaneilta haluaisin kuulla näin jälkikäteen on että ottivatko uudet miehet "parhaan sotilaan" paikan lauman alphauroksena ja ottivat täten vastuun vihollisen ampumisesta, Laakion tekstistä näin muistikuvien perusteella saa sen käsityksen että näin tapahtuu ainakin jossakin määrin. Jotensakin näin Lukio- ja armeijapsykologialla tämä tuntuisi loogiselle ajatukselle. Esim AUK muuttaa varsin nyhveröisistä kavereista varsin päättäväisiä johtajia hyvin lyhyessä ajassa, tällehän on tukea ihan psykologisista tutkimksistakin. Esim pasifistista voi hyvinkin tulla sadisti jos hänet laitetaan tehtävään jossa tämmöistä käyttäytymistä häneltä odotetaan. Linnan kirjassa on havaittavissa samaa tendenssiä, vaikkakin fiktiivinen kirja lopun perin onkin.

    No en mä tiä, eikä lopun viimein paljoa kiinnostakaan ainakaan tuo tappaminen itsessään. Minua kiinnostaa enemmän juuri se määritelmä mikä tekee jostakin tietystä ihmisestä (jossakin tietyssä tilanteessa) tehokkaan taistelijan ja miksi toiset ihmiset (eivät aina) yllä sellaisiin saavutuksiin joita pidetään tehokkaan taistelijan tunnusmerkkinä.

    Ps. Pahimmillaanhan tässä tappamisen vaikeuden korostamisessa käy niin että sotilaiden pidäkkeet ampua ihminen lisääntyy, kun sanotaan että se kuulkaa tutkimusten valossa vaikeeta... Viitaten siihen Disney on onnistunut luomaan ainakin Kauriiden ylle sellaisen pyhän eläimen auran... No, itse jauhan siitä että suurin osa sotilaista ei pyri taistelun aikana kovinkaan kehuttaviin suoritteisiin ja että se on jopa okei tehdä niin jos ei halua sankarin leimaa (mitalin tai haudan muodossa). Toisin kuin vm-koulutuksessa pyritään kaverit "aivopesemään".
     
  7. Jarkki

    Jarkki Korpraali

    Liittynyt:
    10.04.2010
    Viestejä:
    17
    Tykkäykset:
    0
    Pisteet:
    1
    Aiheeseen liittyen minulle jäi mieleen, krisoint kurssila Tuusulassa, puolustusvoimien entisen päällikkölääkärin lausunto; Epänormaalissa tilanteessa epänormaalit reaktiot ovat normaaleja.
     
  8. koponen

    koponen Kenraali Lahjoittaja ELSO 2.0

    Liittynyt:
    19.04.2010
    Viestejä:
    2,500
    Tykkäykset:
    714
    Pisteet:
    636
    Hyvin pieni huomio: ei ole innostuttu vasta nyt. Onko asian tutkimus ja vaaliminen realisoitunut kulloinkin esim. varusmieskoulutuksessa, onkin toinen juttu.

    Aikanaan on väki kiroillut mm. pistinkoulutuksen poistamista. Tai syöksyjätaulujen abstrakteiksi muuttamista.

    Napakoin ottein eri suuntaan. RA-kansalainen vs. SA-sotilas...
     
  9. Second

    Second Eversti

    Liittynyt:
    24.04.2010
    Viestejä:
    1,600
    Tykkäykset:
    186
    Pisteet:
    316
    Ok.

    Juu tuon syöksytaulu ("pökkelöpää"?) jutun olen kuullut. Ja samalla kaverit ampuu toisiaan paukkupatruunoilla ja TASE:illa. Pistinkoulutuksesta Suomessa kuulen vasta nyt ensi kertaa! Luulin että sellaista ei ole järjestetty koskaan ei edes silloin wanhaan hyvään aikaan 30- ja 40-luvuilla.

    No eipä minulla muuta, tarkoitus ei ollut varsinaisesti kritisoida hirvittävästi noita viestejä, nostaa vain omia ajatuksia esiin... Ja siinä samalla tietysti näin jälkikäteen lukien saa sen kuvan etten (taaskaan) voi hyväksyä esitettyjä näkemyksiä. Että tällee. taas tällä kertaa.
     
  10. Kapiainen

    Kapiainen Ylipäällikkö

    Liittynyt:
    24.04.2010
    Viestejä:
    3,120
    Tykkäykset:
    2,551
    Pisteet:
    1,286
    Tutkimusten kohdalla pitää aina muistaa myös se, että loppujenlopuksi paraskin tutkimus on tutkijan tulkinta käytettävissä olevasta aineistosta..ja joku toinen tutkija voisi tehdä samasta aineistosta hyvinkin erilaiset johtopäätökset.

    En ole koskaan tappanut ketään, joten omasta kokemuksesta en voi puhua..mutta sattuneesta syystä olen vuosien varrella koittanut varovaisesti kysellä asiasta sellaisilta jotka ovat sodassa/taistelussa joutuneet sitä tekemään. Otanta ei toki ole kuin kourallinen miehiä, mutta yksikään heistä ei tuntunut pitävän tappamista taistelussa mitenkään erityisen "vaikeana" asiana sillä hetkellä kun siellä taistelussa ollaan..lähes jokainen sensijaan tuntui kokevan asian olevan hankalimmillaan vasta jälkeenpäin, useimmiten vasta vuosien tai vuosikymmenten kuluttua.
    No, en tiedä..mutta se nyt kuitenkin lienee fakta josta ei ole epäselvää, että kautta historian miljoonat ja taas miljoonat miehet ovat kyenneet sodassa tappamaan tehokkaasti vastustajiaan, joten en oikein osaa olla kovin huolissani siitä, etteikö tappaminen tarvittaessa onnistuisi nykypäivän Suomalaiseltakin sotilaalta siinä missä se on onnistunut aikaisemminkin.
     
  11. JOKO

    JOKO Ylipäällikkö BAN

    Liittynyt:
    26.04.2010
    Viestejä:
    4,971
    Tykkäykset:
    1,337
    Pisteet:
    1,286
    Musketilla saavutettuihin tuloksiin on kyllä saattanut vaikuttaa aseen hankala lataus. Uskoisin musketin suorituskyvyn putoavan poikkeuksellisen paljon taistelussa. Helpommin ladattavat aseet tarjonnevat tasaisemman suorituskyvyn, kun verrataan harjoituksissa ja taistelussa ammuttuja laukauksia.
     
  12. koponen

    koponen Kenraali Lahjoittaja ELSO 2.0

    Liittynyt:
    19.04.2010
    Viestejä:
    2,500
    Tykkäykset:
    714
    Pisteet:
    636
    Yksi näkökulma asiaan on se, että kaiken aikaa yhä suurempi osa suomalaisista aikuistuu niin ettei kukaan ole heitä (kunnolla) lyönyt, eivätkä he ketään. Monesta näkökulmasta upea juttu, sotilaan psyyken ja valmiuksen kannalta... ei ehkä niinkään?

    Ei sillä että Venäjän armeijan malliin pitäisi mennä.
     
  13. veffeade

    veffeade Eversti Lahjoittaja ELSO 2.0

    Liittynyt:
    01.06.2011
    Viestejä:
    1,920
    Tykkäykset:
    166
    Pisteet:
    316
    Kun nuista paikallisista nuorisorikollisista ja heidän uhreistaa sitten kouliutuu PV:n sotilaita, niin voi käydä niin että lyöjistä kehttyy henkisesti nurin olevia himotappajia (viholliselle ja ja jopa omille) aka Lammio ja nuista korvilleensaaneista joukkueensa syvästi kuinnoittamia johtajia aka Koskela.

    Kumman katekorian johtajaa sinä seuraisit. Itse menesin Koskelan matkaan...
     
  14. Kapiainen

    Kapiainen Ylipäällikkö

    Liittynyt:
    24.04.2010
    Viestejä:
    3,120
    Tykkäykset:
    2,551
    Pisteet:
    1,286
    Ikuisuuskysymys näissä keskusteluissa..

    Minulle ei kiitos missään tapauksessa ainuttakaan "koskelaa" alaiseksi..eikä myöskään esimieheksi!

    Koskela-mallia ei enää pidetä edes Puolustusvoimissa "hyvän sotilasjohtajan ruumiillistumana".
     
  15. veffeade

    veffeade Eversti Lahjoittaja ELSO 2.0

    Liittynyt:
    01.06.2011
    Viestejä:
    1,920
    Tykkäykset:
    166
    Pisteet:
    316
    Niin siis tarkoitan nuo ylisuurella yberegolla varustetut johtajat juuri siihen kategoriaan, jota eivät elä millään muulla kuin voitoilla tappioista piittaamatta.

    Heillä ei todennäköisesti ole joukkojensa luottamusta; epävarmat joukot etenevät sitten hitaammin ja es.miehen luottokyky senkun vaan ontuu edelleen. Epävarmat joukot ottavat oma vastuutta huomattavasti huonommin kuin oikeasti luottosuhteessa taistelevat joutkot.

    Jos kysessä olisivat joukkojensa luottamia esmiehia, niin homma menesi eteenpäin kuin junan vessa; annetut tehtävät toteutetaan mukisematta (vaikeatkin) ja toinen toisaan kannustaen tavoite saavutetaan...

    edit: kirotusvirheita...
     
  16. JOKO

    JOKO Ylipäällikkö BAN

    Liittynyt:
    26.04.2010
    Viestejä:
    4,971
    Tykkäykset:
    1,337
    Pisteet:
    1,286
    En oikein usko väkivallan kasvattavan miehistä parempia sotilaita. Raaempia ja julmempia toki, mutta sellaisista ominaisuuksista ei ole hyötyä taistelussa.
     
  17. koponen

    koponen Kenraali Lahjoittaja ELSO 2.0

    Liittynyt:
    19.04.2010
    Viestejä:
    2,500
    Tykkäykset:
    714
    Pisteet:
    636
    Minä puolestani uskon että kohtuullinen altistus väkivallalle tuottaa parempia jalkaväkisotilaita. Siinäkin asiassa on oppimiskäyrä, eikä taistelukosketus ole paras aika selvitellä psyykensä rajoitteiden ylittämistä yhtään enemmän kuin välttämätöntä. Paras tapa ei silti ole "aloittaa taistelua" jo omien kesken kuten monin paikoin kai tehdään.

    Nintendo-soturille etäännyttäminen on varmasti toimiva ratkaisu, mutta mullan, teräksen ja veren keskellä on syytä pystyä keskittymään olennaiseen.
     
  18. akealik

    akealik Luutnantti

    Liittynyt:
    17.11.2010
    Viestejä:
    315
    Tykkäykset:
    1
    Pisteet:
    36
    Olen miettinyt vähän samaa. Minä pidän itseäni kilttinä tyyppinä, en ole pitkä enkä erityisen vahva, kaiken kaikkiaan varsin epäaggressiivinen henkilö. Jos joutuisin sotaan ja vaikka tilanteeseen, jossa olen kasvokkain vihollistaistelijan kanssa huoneen eri laidoilla ja viholliselta loppuukin patruunat aseesta, pystyisinköhän ampumaan hänet kylmästi, kun voisin päästää hänet pakoon, vaikkakin hän menisi suojaan vaihtamaan lippaansa ja kohta ampuisi minua taas?

    Kamppailulajit ovat minusta hyvä keino valmentaa toisen ihmisen aggression kohtaamiseen ja aggression käyttämiseen. Suomessa kamppailu on aika vähällä painolla, mutta vaikka jenkkien merijalkaväellä on laaja lähitaistelusysteemi. Onkohan tarkoituksena nyrkkitappelun opettamisen sijaan (varsin irrelevanttia taistelukentällä) opettaa käyttämään väkivaltaa elävää ihmistä vastaan, jota katsoo silmästä silmään?
     
  19. JOKO

    JOKO Ylipäällikkö BAN

    Liittynyt:
    26.04.2010
    Viestejä:
    4,971
    Tykkäykset:
    1,337
    Pisteet:
    1,286
    Tällaiseen tilanteeseen koettu väkivalta varmaan auttaa. Toisaalta pitää katsoa myös kolikon toista puolta. Väkivaltaa kokeneista tulee helposti sulkeutuneita, vastuuntunnottomia ja aloitekyvyttömiä. Laajamittaisen väkivallan jälkeen lopputuloksena on talvisodan puna-armeija. Varmasti raakuuteen kykenevä, mutta kaikessa muussa täysin joutava. Sodan teknistyessä ongelma vain korostuu.
     
  20. commando

    commando Kenraali

    Liittynyt:
    14.11.2010
    Viestejä:
    2,303
    Tykkäykset:
    263
    Pisteet:
    636
    Kun se olisikin vain sinun mahdollinen ratkaisu mutta tässä tapauksessa ampumatta jättäminen tod. näk. voisi tappaa myös sinun sijasta kaverisi. Onko tämä yhtään henkisesti helpompi valinta? Mielestäni ihminen, joka ei pysty käyttämään väkivaltaa itsensä kohdistuvan uhan lamaannuttamiseen ei pysty sitä käyttämään palvelustoveriinsakaan kohdistuvan uhan poistamiseen. Jokaiselle meistä oma perse on tärkein (pl. omat lapset)! Sodan herrasmiessäännöt mm. laskuvarjolla pelastautuneen ja pakenevien ampumatta jättämiset ovat typeriä tekoja, koska sellaiset ihmiset käyvät aina vain uudelleenjärjestäytymässä uusiin yrityksiin tappaa vastapuoli. Miksi antaa uutta tilaisuutta heille uudelleen? Parempi antaa heidän uudelleenjärjestäytyä helvetissä.
     
  21. Second

    Second Eversti

    Liittynyt:
    24.04.2010
    Viestejä:
    1,600
    Tykkäykset:
    186
    Pisteet:
    316
    Entäpä kun se väkivaltakokemus ei pohjaudu sodan todellisuuteen? Eli on opittu että kun käpertyy maahan niin ei lyödä niin lujaa kuin vastaan laittaessa?

    Meikäläisellä yksi selkeä heikkousalue kontaktissa tulee olemaan vetäytymis herkkyys, työsketelen nautaelukoiden kanssa ja pyörin niiden takajalkojen potkusektorissa joten tässä liki vuosikymmenen työkokemus on opettanut aika hyvin tuon käsien ja muodenkin ruumiin osien pois vetämisen potkujen tieltä. Helvetti jopa metsällä kuollutta riistaa käsitellessä jos sieltä tulee saaliilta jotakin hermostosätkyä niin ei välttämättä saalis kauaa kädessä mätäne kun päästän otteen irti ettei se pure, raavi tai kuse. Sama juttu kalojen kanssa. Saatana että hävettää vaan minkäs teet kun työ on opettanut kädelle tuommoisen reaktion.

    No toki joskus jos vituttaa niin otan kantturaa koivesta kiinni ja annan vähän oppituntia tasapainon pitämisestä kolmella jalalla seisten vaan saattaa olla että tuosta on pitkässä juoksussa enemmän haittaa jos arka eläin säikähtää ja pyrkii seuraavalla kerralla potkaisemaan vaikkapa sitten päähän.

    Jossakin aiemmissa keskusteluissa jaarittelin että minulla meinasi tuollinen skenaario sattua, nuori vasta lypsylle opetettava lehmä potkaisi minua lähes tulkoon päähän ja sen jälkeen "räjähti" ja meinasin jäädä sen jalkoihin pyörimään. Ei ole ensimmäinen kerta, mutta tällä kertaa siitä jäi semmoiset heijasteet selkärankaan että vähänkään rauhaton eläin aiheutti tahattoman pelkoreaktion vielä puoli vuotta tuon tapauksen jälkeen. Olen siis aiemminkin kokenut vastaavaa mutta tällä kertaa jostakin syystä meikäläinen ehdollistui pelkäämään pientäkin liikehdintää. Siinä meinasi jo jokapäiväisen työn tekeminen muodostua aika mielenkiintoiseksi kokemukseksi kun noita potenttiaalisia potkureita joutuu kohtaamaan liki päivittäin.

    Voin vain kuvitella mitä vastaavia reaktioita kamppailua harrastavilla on joita pitää opettaa pois pitkän aikaa ja aina niitä ei pois edes saada. Olipa se sitten vähemmän muodollista katutappelua tai ihan kamppailu-urheilua tai -harjoittelua.
     

Jaa tämä sivu