Asevelvollisuuden pitää muuttua

Taitaa kuitenkin olla parempi, että tuota ruokahuoltoa pyörittää valtion omistama osakeyhtiö, kuin esim. tuo venäläinen malli.
Sen verran olen myös syönyt muiden maiden sotilasruokaloissa, että en pidä Leijonaa huonona vaihtoehtona. Toisena vaihtoehtona voisi olla vaikka monikansallinen jätti, joka vie voittonsa pois Suomesta.
Lisäksi Leijonalla on melko merkittävä rooli poikkeusolojen ruokahuollossa.
Vaikka kyseessä on valtionyhtiö, niin silti olisin mieluummin nähnyt ruokahuollon pysyvän PV:n hyppysissä kuten ennen.

LC on varmasti sisäisesti tehokkaampi kuin aikaisempi malli, mutta asiakkaalle eli PV:lle tämä ei välttämättä näy. Jos yrityksen sisällä kustannuksia saadaan pudotettua 10% mutta asiakkaalta otetaan 10% lisähintaa, saadaan 20% kate. Yhtiö eli valtio saa tulosta, mutta PV:lle tämä näyttäytyy miinusmerkkisenä kulujen kasvuna. Koska kaikki menevät samasta PV:lle osoitetusta budjetista, PV joutuu karsimaan jostain jotta pysytään budjetissa. Efektiivisesti ajatellen tämä olisi sama kuin PV:n budjettia pienennettäisiin.
 
Jossain määrin kyseenalaistan sen, että sitä mukaa kuin sukupolvet pehmenevät, he sitten jotenkin jäisivät paremmin jatkamaan palvelustaan, jos annetaan pelkkää suffelia alusta lähtien. Simputus on toki kitkettävä, mutta sotilaskoulutus saa olla sotilaskoulutusta, kunhan on asiallista.

Malli 1984 oli ensimmäisenä aamuna aika asiallinen, herätys ja nopea pukeutuminen, ja mitä ilmeisimmin se johtui siitä, että kapiaiset valvoivat toimintaa. Ripeyttä painotettiin.

Sitten kun alikeisarit jäivät kanssamme yksin eli iltaisin, alkoi se rättirumba, käytävien mersuaminen ja muu toljailu. Se lakkasi muutamassa päivässä itsestään, kun aloimme päästä sotkuun, mentiin "jänkhalle", jossa olimme samojen alokasryhmänjohtajien kanssa ja tuli vala. Ylilyöntejä pidimme idioottimaisena huumorina. Hymähtelimme.

Komppaniastamme keskeytti yksi. Hänellä oli oikeuskäsittely kesken, ja hän joutui linnaan. Kävi sitten myöhemmin jatkamassa loppuun.

Alikersantit veimme vaatteet päällä suihkuun, kun tulivat viimeiseltä iltalomaltaan. Minä organisoin ja johdin toimintaa.

Lopu olikin sitten asiahommaa, ja itse jäin oikeudenmukaisen ja asiallisen koksun maineeseen. Näin kuulin. Tosin olin sotajoukkueen johtaja.

Koulumaailmassa on pikkuhiljaa todettu huonoksi vaihtoehto, että kaikkiin lumihiutaleiden ongelmiin reagoidaan vähentämällä kuormitusta. Se tuntuu vain lisäävän lumihiutaleita ja heidän ongelmiaan, jos yhtään mitään ei enää kestetä. Vaikka kaikki ihastuvat siihen, että kasarmin eka aamuna kuuluu joku pehmeä radioääni, että hyvää huomenta, keskeyttäjämäärät silti ovat kasvaneet.

Joitakin asioita ikään kuin tyrkytetään varusmiehille. Jos ahdistaa, soita tähän numeroon ja tässä on vaihtoehto. Ketä nyt ei jo tuollaisessa miljöössä vähän ahdista.

PV tekee, mitä pitää. Asiat ovat tapahtuneet jo paljon ennen kuin väki menee inttiin.
 
Vaikka kyseessä on valtionyhtiö, niin silti olisin mieluummin nähnyt ruokahuollon pysyvän PV:n hyppysissä kuten ennen.

LC on varmasti sisäisesti tehokkaampi kuin aikaisempi malli, mutta asiakkaalle eli PV:lle tämä ei välttämättä näy. Jos yrityksen sisällä kustannuksia saadaan pudotettua 10% mutta asiakkaalta otetaan 10% lisähintaa, saadaan 20% kate. Yhtiö eli valtio saa tulosta, mutta PV:lle tämä näyttäytyy miinusmerkkisenä kulujen kasvuna. Koska kaikki menevät samasta PV:lle osoitetusta budjetista, PV joutuu karsimaan jostain jotta pysytään budjetissa. Efektiivisesti ajatellen tämä olisi sama kuin PV:n budjettia pienennettäisiin.
Taitaa kuitenkin olla niin, että PV määrittää sen hinnan millä nuo ateriat per vuorokausi saa maksaa ja mitä muistan 20 vuoden ajalta niin kyllä tuo PV:n johtama ruokahuolto oli melkoisen tehotonta. Nyt kaikki syövät samaa ruokaa samalta ruokalistalta joka varuskunnassa.
 
Jossain määrin kyseenalaistan sen, että sitä mukaa kuin sukupolvet pehmenevät, he sitten jotenkin jäisivät paremmin jatkamaan palvelustaan, jos annetaan pelkkää suffelia alusta lähtien. Simputus on toki kitkettävä, mutta sotilaskoulutus saa olla sotilaskoulutusta, kunhan on asiallista.

Malli 1984 oli ensimmäisenä aamuna aika asiallinen, herätys ja nopea pukeutuminen, ja mitä ilmeisimmin se johtui siitä, että kapiaiset valvoivat toimintaa. Ripeyttä painotettiin.

Sitten kun alikeisarit jäivät kanssamme yksin eli iltaisin, alkoi se rättirumba, käytävien mersuaminen ja muu toljailu. Se lakkasi muutamassa päivässä itsestään, kun aloimme päästä sotkuun, mentiin "jänkhalle", jossa olimme samojen alokasryhmänjohtajien kanssa ja tuli vala. Ylilyöntejä pidimme idioottimaisena huumorina. Hymähtelimme.

Komppaniastamme keskeytti yksi. Hänellä oli oikeuskäsittely kesken, ja hän joutui linnaan. Kävi sitten myöhemmin jatkamassa loppuun.

Alikersantit veimme vaatteet päällä suihkuun, kun tulivat viimeiseltä iltalomaltaan. Minä organisoin ja johdin toimintaa.

Lopu olikin sitten asiahommaa, ja itse jäin oikeudenmukaisen ja asiallisen koksun maineeseen. Näin kuulin. Tosin olin sotajoukkueen johtaja.

Koulumaailmassa on pikkuhiljaa todettu huonoksi vaihtoehto, että kaikkiin lumihiutaleiden ongelmiin reagoidaan vähentämällä kuormitusta. Se tuntuu vain lisäävän lumihiutaleita ja heidän ongelmiaan, jos yhtään mitään ei enää kestetä. Vaikka kaikki ihastuvat siihen, että kasarmin eka aamuna kuuluu joku pehmeä radioääni, että hyvää huomenta, keskeyttäjämäärät silti ovat kasvaneet.

Joitakin asioita ikään kuin tyrkytetään varusmiehille. Jos ahdistaa, soita tähän numeroon ja tässä on vaihtoehto. Ketä nyt ei jo tuollaisessa miljöössä vähän ahdista.

PV tekee, mitä pitää. Asiat ovat tapahtuneet jo paljon ennen kuin väki menee inttiin.
Meillä rättisulkeisista -14 vastasi ihan komppanian vääpeli (joka oli jatkanut malliaan jo koksusta lähtien). Hänen ohjeensa meille oli "jos teillä on keskinäistä kiistaa, suihkussa saippuaan liukastuminen on hyvä keino ratkaista ne. Oma kokelaani liukastui aikoinaan saippuaan portin ulkopuolella TJ0-päivänä". Omat alikit tyytyivät lähinnä kortsupilojen ja yläkäytävälle kokoamiseen huutokonserttia varten kaltaisiin juttuihin.

Ei minua hajottanut leirit ja tetsaaminen. Ne kuuluivat mielestäni asiaan. Mutta kassulla tuollainen pelleily hajotti. Ja myös ikätoverien perseily vaikka huomautin asiasta. Mutta kokelasta on paha yrittää saada lopettamaan krh:n bemmikurssilaisten höykkyyttämistä pelkällä tyhjällä arvalla.


Meille myös alkupuhuttelussa psykologi totesi, että älkää tulko mun luokse, mulla on ajat täynnä.
 
Tässä MAAKin valintatilaisuuden ruokailun yhteydessä eräs kapiainen, jonka tunnen jo inttiajoiltani, valitti kuinka LC:n ruoan laatu on ollut hyvin vaihtelevaa. Ensimmäiset vuodet kuulemma laatu oli hyvä ja määrät riittävät, mutta sitten molemmat laskivat. Välillä oli suoranaista kuraa ja määrätkin olivat riittämättömiä. Maastoon piti tilata ylimääräisiä pönttöjä kun vanhalla mitoituksella ruoka loppui kesken. Nyt tilanne on useiden reklamaatioiden jälkeen parantunut.

Mitäpä voi odottaa, kun luonnollinen monopoli yksityistetään ja pitää alkaa nyhtää katetta välistä? Jos hinta pysyy samana kuin aiemmin, laatu laskee ja henkilömäärä vähenee. Jos laatu pysyy samana, hinta kallistuu. Ei siinä tarvitse olla KM sen tajutakseen.

Oman kokemukseni mukaan laatu vaihtelee paikkakunnasta riippuen. Haminassa ja Tuusulassa on tähän mennessä olleet parhaimmat pöperöt, muualla sitten alaspäin.

Taustassa voi mennä siihen, kun Kataisen hallitus päätti leikata valtion henkilötyövuosista. Puolustusministeriö saattoi olla ainoa hallinnonala, joka toteutti sille annetun tehtävän täysmääräisesti eli PV totteli käskyä. Se kuuluu sen luonteeseen. Monilla muilla hallinnonaloilla oli neliraajajarrutus, ja ne saivat torjuntavoittoja.

Kantahenkilökunnan virkoja säästyi luultavasti jokunen, kun siviilityöntekijät lähtivät pihalle, ja palvelu ulkoistettiin. Samalla varuskuntaruokalan annoksen hinta nousi nopsaan uuden uljaan yhtiön tuottamana muistaakseni kokonaisella kympillä. Valtio maksaa, valtion osakeyhtiö tienaa. Meidän rahamme siinä kulkee ympyrää.

Sama koski monta muuta yhtiöittämisjuttua / suhteessa Puolustusvoimiin. Jotkut ex-kapiaiset tekivät tilin siinä perustaessaan yrityksen strategiseksi kumppaniksi, kun heillä oli sopiva tietotaito.

Huvittavin oli kai tietyn atk-väen (siviilityöntekijöitä) heittäminen pihalle. Koska heidän osaamisensa oli vähän erilaista kuin minkä tahansa nörtin, heistä oltiin riippuvaisia. No peijoonit perustivat yrityksen, joka alkoi myydä näitä palveluja.

Mutta olipa säästetty "henkilötyövuosissa". Rahaa vain alkoi mennä enemmän. Joku siitä hyötyy, kun massi liikkuu.

Nämä ovat jo yli kymmenen vuoden takaisia muistoja, joten eivät ehkä sovi kaikin osin nykyaikaan.
 
Taitaa kuitenkin olla niin, että PV määrittää sen hinnan millä nuo ateriat per vuorokausi saa maksaa ja mitä muistan 20 vuoden ajalta niin kyllä tuo PV:n johtama ruokahuolto oli melkoisen tehotonta. Nyt kaikki syövät samaa ruokaa samalta ruokalistalta joka varuskunnassa.

Tämän voi selvittää, mutta vielä vuonna 2008 ruoka maksoi pari euroa. Oliko se jo 2013 muistaakseni 13,50 tai jotain. Sitä en muista, oliko siinä koko päivän muonat vai vain päivällinen. Luulisi, että koko päivän.
 
Vaikka kyseessä on valtionyhtiö, niin silti olisin mieluummin nähnyt ruokahuollon pysyvän PV:n hyppysissä kuten ennen
Tuo yhtiöittäminen johtui puhtaasti poliittisesta päätöksestä supistaa PV:n määrärahoja ja keskittyä muskeleiden näyttöön. Lienee tällä päätöksellä ollut myös muita hyviä vaikutuksia, koska näköjään RISE on myös Leijonan asiakas.
 
Jos kurjuudella ja simputuksella olisi koulutusta tehostavat vaikutus, niin Venäjän armeija ottaisi nyt aurinkoa Lvivissä.

Vanha totuus yksityistämistä on se, ettei monopolia kannata yksityistää, Leijona Catering, Senaatti kiinteistöt ja Patria/Millog siirtää varoja puolustusbudjetista joko muille kommenteille (valtio-omistus) tai pääomasijoittajien liivin.
 
Jos kurjuudella ja simputuksella olisi koulutusta tehostavat vaikutus, niin Venäjän armeija ottaisi nyt aurinkoa Lvivissä.

Vanha totuus yksityistämistä on se, ettei monopolia kannata yksityistää, Leijona Catering, Senaatti kiinteistöt ja Patria/Millog siirtää varoja puolustusbudjetista joko muille kommenteille (valtio-omistus) tai pääomasijoittajien liivin.
Millogista olen tosiaan kuullut valitettavan, että huollon kustannukset itse asiassa nousivat sen jälkeen, kun PV:n omaisuuden siirrosta tulleet alennukset (Millog maksoi PV:lta lohkaistun materiaalin) lakkasivat. Tosin, ilmeisesti toiminta on siltä osin tehostunut, että huollettavan artikkelin tilalle saa (tai pitäisi saada) aina korvaava, eikä niin, että odotellaan huollettavan artikkelin paluuta ilman mitään korvaavaa materiaalia.
 
Leijona Catering hoitaa PV:n, RISE:n ruuat ja muitakin kohteita. Mielestäni liikevaihto n. 90 000 000 e/vuosi jaettuna tarjottujen aterioiden määrällä 70000 kpl/vrk*365 tuottaa aika edullisen lopputulokesn aterioiden kustannuksista. Vaihtoehto olisi, että sama palvelu tuotettaisiin virkamiestyönä, jolloin pitäisi olla jokin iso yhteinen ruokapalvelulaitos/liikelaitos tai pahimmassa tapauksessa PV, RISE ym. organisoisivat jokainen saman työn erikseen. Montako senttiä per ateria sillä sitten saataisiin säästöä, vai säästettäisiinkö mitään?

RVL vastaa vieläkin itse muonituksesta, enkä kyllä tiedä onko siinä mitään järkeä. Nytkin on suurtalouskokkeja haussa virkoihin ja RVL:n esikunnan teknillisen osaston materiaaliyksikkö pyörittää rekryä. Siellä yksikössä tuskin tarvitsisi pelkästään räkiä kattoon, jos muonitus ja sen hallinnointi olisikin ulkoistettu. Mutta ehkä RVL:ssä on vaikea luopua siitä, että oma emäntä hoitaa sapuskat, kun niinhän se meni entisaikojen korpirajavartioasemillakin.
 
Leijona Catering hoitaa PV:n, RISE:n ruuat ja muitakin kohteita. Mielestäni liikevaihto n. 90 000 000 e/vuosi jaettuna tarjottujen aterioiden määrällä 70000 kpl/vrk*365 tuottaa aika edullisen lopputulokesn aterioiden kustannuksista. Vaihtoehto olisi, että sama palvelu tuotettaisiin virkamiestyönä, jolloin pitäisi olla jokin iso yhteinen ruokapalvelulaitos/liikelaitos tai pahimmassa tapauksessa PV, RISE ym. organisoisivat jokainen saman työn erikseen. Montako senttiä per ateria sillä sitten saataisiin säästöä, vai säästettäisiinkö mitään?

RVL vastaa vieläkin itse muonituksesta, enkä kyllä tiedä onko siinä mitään järkeä. Nytkin on suurtalouskokkeja haussa virkoihin ja RVL:n esikunnan teknillisen osaston materiaaliyksikkö pyörittää rekryä. Siellä yksikössä tuskin tarvitsisi pelkästään räkiä kattoon, jos muonitus ja sen hallinnointi olisikin ulkoistettu. Mutta ehkä RVL:ssä on vaikea luopua siitä, että oma emäntä hoitaa sapuskat, kun niinhän se meni entisaikojen korpirajavartioasemillakin.

Oma emäntä voi olla helkkarin paljon arvokkaampi pienelle työyhteisölle kuin se jatkuvasti vaihtuva huonosti motivoitu trash, mitä esimerkiksi Santahaminan saarella on keittiössä kiroilemassa ja räkimässä.

Jopa vanha matematiikan opettaja sanoi aina, että ei riitä, että osaa laskea hinnan, jos ei ymmärrä minkään arvoa.
 
Melkoisen synkeä kuva porukalla niin Millogin kuin Leijonan toiminnasta sekä henkilökunnasta.
Millog ja Leijona erikseen; henkilökunnasta on sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Kapiaisia on paljon ja sekaan mahtuu monenlaista.

Silmiä avaavaa oli jutella asiasta entisen kouluttajani kanssa pari vuotta intistä pääsyn jälkeen. Yksikössäni oli aika tiukka jakolinja nuorten ja vanhojen kapiaisten välillä, eivätkä jälkimmäiset aina kohdelleet edellisiä reilusti. Tämä toksinen ilmapiiri sitten heijastui miten meitä varusmiehiäkin kohdeltiin. Monet hyvät, innokkaat ja asialliset kapiaiset väsyvät meininkiin ja lähtevät. Jäljelle jäävät sitten ne jotka viihtyvät sellaisissa olosuhteissa. Eräs kadettikaverini ehti olla pari vuotta valmistuttuaan kouluttamassa mutta on ihan jo leipiintynyt ilmapiiriin.
 
RVL mainittu, joten avataan RVL files 80-luvun puolivälistä.

Oman kokemuksen syvällä rintaäänellä ylivoimaisesti paras ja monipuolisin ruoka oli LR:n puistosissien kotipesässä Rovaniemellä Korkalovaaran kupeessa. Ivalo ja Immola jäivät selvästi kakkoseksi ja kerran olin junalakon aikaan aikaistetulla lomaltapaluumatkalla yötä eräällä PV:n kasarmilla, jossa aamupala oli aika karsitun oloinen eli ei alkuunkaan samaa tasoa kuin ”kotona”. En viitsinyt kertoa pojille parempiosaisuudestani, mutta säälitti vähän. Tai oikeastaan aika paljon. Jänikset asuivat hyvin pitkälti metsissä ja söivät aika paljon (jokseenkin kunnollista) itse keiteltyä sissimuonaa, mutta kun kotipesään päästiin, alkoivat juhlat Kapernaumissa ja evästä tankattiin reilusti kun päästiin herkkupöytien ääreen. Joidenkin reissujen aikana paino saattoi laskea jonkin verran vaikka kuinka söi.

Oma keittiö, osaava emäntä ja keittäjät, tolkun raaka-aineet ja monipuolinen menu: LR esikunta söi samaa ruokaa kuin me varvikkojänikset. Juhlallisin toimitus eli jouluateria tarjoiltiin pöytiin jne.
———
Myöhempinä aikoina kerratessa ja koulutuksissa sekä MAkkAranpaistoKaveriKerholaisena vuoteen 2019 saakka ruokaa on tarjonnut milloin mikäkin taho. Sitä on ollut kuitenkin aina ja vaikka se ei välttämättä ole ollut fine diningiä tai gourmetia, on sillä pärjätty hyvin ja jaksettu jatkaa toimintaa. Ihmisten kanssa on aina tultu toimeen hyvin.
———
PV:n vähemmän onnistuneet ruokakokeilut eväspusseilla jne. varusveijareitten ravitsemisessa rauhan aikana kuulostivat allekirjoittaneesta megaluokan hölmön tölmäykseltä. Kriisin ja sodan aikana syödään mitä satutaan saamaan, mutta harjoitellessa pl. lyhytkestoinen ”erikoismuonaharjoitus” on ehkä viisaampaa toimia toisella tavalla.
 
Viimeksi muokattu:
Otetaan ensiksi kantaa ruokaan. En kovin montaa kertaa muista, että koko päivän olisi ollut sellaista ruokaa joka olisi jäänyt syömättä. Myönnän että olen joillekin ruoille nirso. Erään hiihtomarssin aikana oli lounastauko ja tarjolla maksalaatikkoa, menin loppuun asti näkkärin ja mehun voimin ja alkoikin olla nälkä päivällisellä. Tämä on ainoa muistikuva "huonosta" ruoasta niin Savon Prikaatin kuin Haminan ajoilta. Viime kertauksissa jäi harmittamaan, kun hernekeitto jäi väliin kun hyökättiin. Lounaspusseista ei ole kokemusta, mutta jonkin kerran olen todennut ääneen että ensimmäinen maastoharjoitus alokkaille ei ole hyvä paikka kokeilla näitä, ainakaan talvella. Siinä vaiheessa suurin osa on vielä ihmeissään maastossa olemisen kanssa, pakista syöminen on jo uutta lähes kaikille. Proteinnipatukoilla pärjännee myöhemmin, kun palvelusta on jo takana ja ymmärretään syödä kun ruokaa on tarjolla.

Sitten tuohon koulutukseen ja simputuksesta tuomion saaneisiin. Vuosituhannen alussa taidettiin näin jälkikäteen ajatellen elää murrosvaihetta ainakin Maavoimissa. Paljon kuulin vasta palveluksen jälkeen, mutta Savon Prikaatissa oli tehty asioita sen eteen että asennetta "posliinivarpaat valittaa" ei tullut vastaan henkilökunnan toimesta. Silloinen komentaja antoikin lausunnon: koulutuksen tulee olla kovaa, mutta asiallista. Sitä se mielestäni olikin. Erityisesti haluan nostaa esille oman saapumiserän johtajat, vielä heillä oli ollut henkeä "perinteistä" ja "näin on meillekin tehty" lähinnä kasarmikurin suhteen. Tämä saapumiserä valitsi keskenään että he olisivat fiksuja ja katkaisevat perinteet ja niin myös tekivät. Koulutus oli edelleen kovaa, mutta asiallista. Toivottavasti tämä siirtyi meidän saapumiserän myötä eteenpäin.

Tuossa aiemmin on puhuttu mm. yksikön henkilökunnan hengestä, miten se vaikuttaa suhtautumiseen varusmiehiin ja myös nuoriin koulutettuihin sotilaisiin. Näin se on myös siviilissä, riittää esimies ja hänen pari kaveria jotka saavat loput 50 työntekijää voimaan huonosti. Puolustusvoimat on mielestäni tehnyt hyvää työtä sen eteen, että koulutus on nimenomaan asiallista. Toivottavasti viimeisetkin "talvisodan hengessä" kouluttavat saadaan sopeutumaan.
 
Oma emäntä voi olla helkkarin paljon arvokkaampi pienelle työyhteisölle kuin se jatkuvasti vaihtuva huonosti motivoitu trash, mitä esimerkiksi Santahaminan saarella on keittiössä kiroilemassa ja räkimässä.

Jopa vanha matematiikan opettaja sanoi aina, että ei riitä, että osaa laskea hinnan, jos ei ymmärrä minkään arvoa.
Ihan yhtä hyvin se oma emäntä saattaa olla laiska ja osaamaton, 50/50 mahdollisuudet.
Kun palvelu on ulkoistettu, saadaan se laiska ja osaamaton ulos helpommin kun valtion virassa/työsuhteessa oleva ihminen.
 
Ihan yhtä hyvin se oma emäntä saattaa olla laiska ja osaamaton, 50/50 mahdollisuudet.
Kun palvelu on ulkoistettu, saadaan se laiska ja osaamaton ulos helpommin kun valtion virassa/työsuhteessa oleva ihminen.

Tämä kuulostaa kauniilta, mutta sen pitää kestää vielä yksi koe. Todellisuus. Mahtaako monellakaan rajakohteella olla noin huonoa rekrytointia ollut?

Tiedän monta paikkaa (muitakin kuin valtion), joka on heittänyt oman keittiöväen ja siivoojan pihalle jo 20 vuotta sitten ja kilpailuttanut keittiön ja siivouksen. Kaikki onkin mennyt tukevasti alaspäin, sekä keittiö että siivous. Säästöistä en osaa sanoa, onko niitä tullut.
 
Tämä kuulostaa kauniilta, mutta sen pitää kestää vielä yksi koe. Todellisuus. Mahtaako monellakaan rajakohteella olla noin huonoa rekrytointia ollut?

Tiedän monta paikkaa (muitakin kuin valtion), joka on heittänyt oman keittiöväen ja siivoojan pihalle jo 20 vuotta sitten ja kilpailuttanut keittiön ja siivouksen. Kaikki onkin mennyt tukevasti alaspäin, sekä keittiö että siivous. Säästöistä en osaa sanoa, onko niitä tullut.
Jossain tapauksessa olet varmasti oikeassa.
Huono rekrytointi on laaja käsite, keittäjä saattaa olla loistava keittäjä, mutta ei pysty noudattamaan sääntöjä. Onko hän hyvä rekrytinti vai huono?

Täydellisessä maailmassa tällaisia ongelmia ei tietysti olisi, mutta kuten sanoit todellisuus.

Ehkä päättävät tahot saattavat olla kanssasi eri mieltä.
 
Back
Top