Avaruus

Helsingin Sanomissa oli tänään kiintoisa uutinen koskettaen muiden aurinkokuntien tutkimista - kohteena olisi Alfa Kentaurin tähtijärjestelmä:

"VENÄLÄINEN miljardöörisijoittaja Juri Milner kertoi tiistaina suunnitelmasta lähettää tuhansia pikkuruisia avaruusaluksia aurinkokunnan lähimpään naapuriin eli Alfa Kentaurin tähtijärjestelmään." (lähde: Miljardöörisijoittaja haluaa lähettää nanoaluksia Kentaurin tähdistöön | Avaruus | HS

Milnerillä on muitakin projekteja meneillään,

"Milner on rahoittanut 100 miljoonalla dollarilla myös projektia, joka kerää avaruudesta radiosignaaleja ja merkkejä mahdollisesta maan ulkopuolisesta älyllisestä elämästä."

Kaikella tapaa kiintoisa uutinen, muistaakseni Esko Valtaoja viittasi hiukan samansuuntaiseen ideaan eräässä kirjoistaan - nanosatelliittien lähettämisen tutkimaan toisia aurinkokuntia. Olisiko kyseessä ollut Avoin tie.

vlad
 
There are at least four reasons why Washington should not ban Russian RD-180 engines, Loren B. Thompson and Constance Baroudos of the Lexington Institute pointed out. Whether US Senator John McCain, chairman of the Senate Armed Services Committee, likes it or not, Washington is unlikely to ban Russian RD-180 rocket engines anytime soon, and with good reason.

Although US hawks are fuming over the Pentagon's dependence on the Russian engines, it would be dangerous to get rid of them right now, Loren B. Thompson and Constance Baroudos of the Lexington Institute underscore, adding that there are at least four reasons not to ban RD-180s right away.

Firstly, if the Pentagon abandons the RD-180 engines the cost of launching key satellites will skyrocket, the US scholars explain.

"Russian engines are used on the Atlas rocket, the workhorse of the US space fleet. The only alternative for launching big satellites into high orbit is Delta, which costs about a third more per launch," they write, stressing that it will cost the American taxpayers billions of dollars to meet military needs in space if the Russian rocket engines aren't available.

Secondly, the much praised SpaceX rockets, which were recently certified for military launches, "can't reach four of the eight critical military orbits." It means that 40 percent of the Pentagon's launches will have to go on much more expensive Deltas and again it will require billions of taxpayer dollars.

Thirdly, by banning the Russian RD-180 engines "too soon" Washington will shoot itself in the foot: "Any problems with Delta would leave the US with no way to get missile warning and spy satellites into orbit," Thompson and Baroudos emphasize.

And fourthly, much to the Pentagon's regret "rockets don't grow on trees, they take time to build." Indeed, if Russian engines were jettisoned, the US Defense Department would need more Deltas which have not been budgeted. Needless to say, it will take considerable time to build new Delta rockets.

In a word, "banning Russian rocket engines too soon will cost taxpayers billions of dollars for no good reason, make our nation less safe... and maybe unravel the whole military space program," the US scholars insist, adding that although Washington needs to get rid of the RD-180 engines in the long run, banning them right away "makes no sense."

Interestingly enough, US Defense Secretary Ashton Carter, well known for his anti-Russia rhetoric, also admits that the Pentagon has no other alternative than the RD-180s.

"We can hold our noses, buy RD-180s until that situation is created and fly Atlases with RD-180s. The alternative is to fly our payloads on Delta, which is technically feasible, but much more expensive. And so that is the choice. And we have chosen the choice of going Atlas, recognizing the distasteful fact that it necessitates purchases of up to 18 more RD-180 engines," Carter said before a Senate Appropriations defense subcommittee.

Illinois Senator Dick Durbin echoed Carter's stance: "There's a belief on the authorizing committee that we should stop cold, not buy any more of these Russian engines. What I have heard from the Department of Defense is that would leave the United States vulnerable."

But that is not all. The US Congress Armed Services Committee voted Thursday to double the purchase of the Russian rocket engines.

Republican Congressman Mike Coffman from the state of Colorado, the author of the amendment, argued that the purchase of 18 RD-180s instead of nine would provide to the Pentagon "assured access to space" which is critical to US national security.

Regardless of Washington's latest anti-Russian rhetoric, it turns out that the RD-180 rocket engines have become "indispensible" to the Pentagon.
http://www.spacedaily.com/reports/Why_Washington_cannot_why_Russias_RD_180_rocket_engines_999.html
 
The DARPA hopes to develop a reusable spaceplane, the XS-1, that can boost an upper stage and small orbital payload through the first stage ascent profile. The second stage would carry small satellites into low earth orbits. The initial customer for such a system is expected to be U.S. national security agencies.

In effect, the XS-1 is intended to replace the traditional expendable "first stage" of a multistage launch vehicle, but with the capability of flying at hypersonic speeds. In a fashion similar to an expendable first stage, the XS-1 should enable an expendable upper stage to separate and deploy a payload into orbit. This hypersonic stage will be designed to return to Earth and be serviced fast enough to repeat the process at least once every 24 hours.

The XS-1 program has evolved from several previous failed attempts to develop a reusable space launch vehicle. For example, the Rockwell X-30 was an advanced technology demonstrator project for the National Aero-Space Plane (NASP) program in the 1980s. It was cancelled in the early 1990s, before a prototype was completed.

Then there was the VentureStar, a single-stage-to-orbit reusable launch system proposed by Lockheed Martin and funded by NASA. This vehicle was intended to replace the Space Shuttle but was cancelled after failures stalled the X-33, subscale technology demonstrator.

The current DARPA attempt, XS-1, was announced in November 2013. The announcement stated that such a spaceplane is more feasible today due to better technologies, including light and low-cost composite airframe and tank structures, durable thermal protection, reusable and affordable propulsion and aircraft-like health management systems.

Three prime contractors were awarded initial contracts in mid-2014: Boeing , Masten Space Systems and Northrop Grumman. In August 2015, the prime contractors received additional funding to continue their XS-1 design concepts for a Phase 1B activity. DARPA began a Phase 2 activity on 7 April 2016. The first XS-1 orbital mission could occur as early as 2020.
http://www.spacedaily.com/reports/DARPAs_XS_1_Spaceplane_999.html
 
China has successfully completed the in-space refuel of orbital satellites following last week's launch of a new generation carrier rocket, the National University of Defense Technology announced on Thursday.

Similar to air refueling for planes, the process refuels a satellite in orbit in a microgravity environment and will extend a satellite's functional life and boost its maneuver capabilities considerably.

Developed by the university, Tianyuan-1 is the country's first in-space refueling system for orbital satellites. It was launched into orbit aboard the Long March-7 carrier rocket on Saturday.

A series of core independent processes were tested and verified after the launch, with data and videos recording the full process sent back to earth, the university said in a statement.

"The injection process was stable, and measurement and control were precise," it said, adding that the test proved that Tianyuan-1 met design requirements.

Though an area of great interest, the process is complicated and only a few countries have began experiments.
http://www.spacedaily.com/reports/C...nology_to_refuel_satellites_in_orbit_999.html

Kiina on ensimmäinen joka on onnistuneesti täydentänyt satelliittien polttoaineita, samalla pidentäen niiden ikää kiertoradalla.
 
Viimeksi muokattu:
Menee vähän ohi tästä ketjusta. Mutta kun taas sanottiin taikasanat puuttuva kaukotiedustelukyky, niin nopeasti itselleni tulee mieleen eri kaupalliset yhtiöt jotka myyvät sateliittikuvia eri tahoille joilla on rahaa.

Vaikka Suomella ei olekkaan omaa sateliittia, niin uskon että jollekkin on tullut jos Viestikoelaitoksella mieleen että joltain noita kuvia voi ostaa.

Jos ei voi suoraan ostaa Puolustusvoimien luottokortilla, niin äkkiäkös sitä perustaa jonkun start upin Jyväskylän joka on erikoistunut etsimään metsien eri väreistä metsäteollisuudelle metsänhoitosuunnitelmia. Lähteenä on sitten realiaikaiset sateliittikuvat..

"http://fin.afterdawn.com/uutiset/artikkeli.cfm/2014/08/10/uuden_satelliitin_laukaisua_valmistellaan_karttapalveluihin_luvassa_huipputarkkoja_kuvia

WorldView-3:n ilmoitettu pankromaattinen tarkkuus on 617 kilometrin korkeudessa 31 senttimetriä. Vuonna 2009 avaruuteen Maata kuvaamaan lähetetyn WorldView-2:n erotuskyky oli 46 senttimetriä. Yhdysvaltojen hallinnon asettamien määräysten vuoksi DigitalGlobe joutui rajoittamaan kaupalliseen käyttöön myytävien kuvien tarkkuutta 50 senttimetriin."

Ja Maanpuolustuskorkeakoulun Doria osuudesta löytyy oppilastyö joka sisältää edellä mainitun firman ja sen yhteistyökumppanien hinnaston kuvauksille.

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/105159/SK1097.pdf?sequence=2

sivulla 20.


Omat Elso taidot ei riitä hinnaston siirtämiseen tänne suoraan.

Kiireelliset kuvat saa tuon perusteella 60 tunnissa. Toki aikasensitiivisien maalien osalta aika hidasta toimintaa. Mutta villi veikkaukseni olisi että täskin varmaan joustetaan jos maksaja on tarjolla.

Satelliiteista ei taideta missään saada lähellekään reaaliaikaisia kuvia. Ei edes jenkkien systeemeissä.

Satellittit taitavat yleensä olla suoraan yhteydessä maa-asemaan (suuri tiedonsiirtotarve) ja tämä yhdistettynä matalaan lentorataan tarkoittaa että uusia kuvaustehtäviä ja toisaalta tiedusteludatan siirto maahan tapahtuu yksittäisten pisteiden kautta. Eli max pari kertaa päivässä ja tähän tietysti päälle kuvien prosessointi valmiiksi kuviksi asiakkaille.

Ranskan Pleiades esim. on komennettavissa muistaakseni kahteen kertaan päivän aikana ja kerran päivässä kuvat ladataan maahan. Teoriassa toki mahdollista hieman useammin.

Kuvien "heikentäminen" on ihan ymmärrettävää kun miettii että kuka tahansa voi kuvia ostaa. Miten sitten oikeasti on Government asiakkaiden kanssa?
 
Russia's Angstrem microelectronics manufacturer is in talks on supplying some 10,000 radiation-resistant circuits for India's space program, local media said Tuesday.

Angstrem has contacted a private Indian company working as a subcontractor for the Indian Space Research Organisation (ISRO), offering to supply $200,000 worth of electronic circuits, the company told the Izvestia newspaper.

Several electronic spacecraft control and launch systems are currently being tested in India, the publication said, adding that Angstrem may begin supplying India from September if test results are positive.

India has been stepping up the development of its indigenous space vehicle manufacture capabilities. In May, India's first space shuttle, the Re-Usable Launch Vehicle - Technology Demonstrator (RLV-TD) was launched from the island of Sriharikota. ISRO plans to test two more of such prototypes, which are instrumental to the development of a final version of the shuttle, expected to be launched in 2030.

New Delhi possesses a number of scientific, communication and navigation satellites. India, along with Russia, Japan, the United States and the European Space Agency, has its own space observatory project.
http://www.spacedaily.com/reports/India_May_Buy_Russian_Microcircuits_for_Its_Space_Program_999.html
 
Satelliiteista ei taideta missään saada lähellekään reaaliaikaisia kuvia. Ei edes jenkkien systeemeissä.

Satellittit taitavat yleensä olla suoraan yhteydessä maa-asemaan (suuri tiedonsiirtotarve) ja tämä yhdistettynä matalaan lentorataan tarkoittaa että uusia kuvaustehtäviä ja toisaalta tiedusteludatan siirto maahan tapahtuu yksittäisten pisteiden kautta. Eli max pari kertaa päivässä ja tähän tietysti päälle kuvien prosessointi valmiiksi kuviksi asiakkaille.

Ranskan Pleiades esim. on komennettavissa muistaakseni kahteen kertaan päivän aikana ja kerran päivässä kuvat ladataan maahan. Teoriassa toki mahdollista hieman useammin.

Jippona on käyttää

a) Riittävän tarkkaa resoluutiota. Maalintamiseen ei tarvita kykyä havaita golfpalloja.
b) Riittävän montaa satelliittia.
c) Satelliitin kuvien siirtoa joko viestisatelliittien, toisten järjestelmän satelliittien tai useiden maa-asemien avulla

Joka tapauksessa, on hankala nähdä tilannetta jossa tunkeutumiskykyiset lennokit tulisivat halvemmiksi kuin satelliitit. Etenkin kun satelliitit ja etenkin niiden laukaiseminen halpenevat jatkuvasti ja niiden käytössä on mahdollisuus helppoon kansainväliseen yhteistyöhön.

Mutta se on totta että kaupallisten yhtiöiden kuvista ei ole apua, pitäisi olla dedikoitu tiedustelujärjestelmä tai sen käyttöoikeus.
 
Ukraine and the United States are planning to launch a jointly-developed rocket in the coming months, as part of the two countries' space cooperation, Ambassador of Ukraine to the United States Valeriy Chaly said Monday.

On May 30, head of the State Space Agency of Ukraine Lyubomyr Sabadosh said that Ukraine proposed to the United States joint development and production of rocket engines to replace Russia's RD-180 that the US side buys for its space industry.

"I hope that this will not be such a sensation. We are planning to launch a jointly-developed rocket with the United States in the coming months. We have serious achievements in the cooperation on the launch," Chaly said in an interview with the Ukrainian television channel 5 Kanal.

Chaly added that Kiev had been unable to hold a joint meeting with representatives of the United States on cooperation in the space sector since 2008, but such a meeting took place some two weeks ago.
http://www.spacedaily.com/reports/U...eloped_Space_Rocket_in_Coming_Months_999.html
 
http://www.tekniikkatalous.fi/tiede...osmo­nauttien-salat-paljastuivat-3311307.html
Kylmän sodan aikaisten haamukosmonauttien salat paljastuivat

Neuvostoliitto ylpeili Juri Gagarinin lennolla avaruuteen vuonna 1961, mutta länsivallat epäilivät monen kosmonautin kuolleen ennen sitä epäonnistuneissa lentoyrityksissä ja harjoituksissa, kertoo Discovery News.

NL_4_Gagarin

Juri Gagarin


Länsivalloissa levisi vuosia ennen onnistunutta avaruuslentoa epäilyksiä, että avaruusaluksia ja kosmonautteja oli laukaistu avaruuteen jo useita kertoja mutta nämä laukaisut olivat epäonnistuneet. Näistä kosmonauteista vaiettiin, ja heitä kutsutaan yleisesti haamukosmonauteiksi.

Vaikka kosmonautti Juri Gagarin lensi avaruuteen huhtikuussa 1961, avaruuslentoja koskevia huhuja levisi Yhdysvaltoihin jo vuonna 1958. Huhut perustuivat Neuvostoliitossa lähetettyyn radio-ohjelmaan, jossa kerrottiin miehitetystä lennosta Maan kiertoradalle. Itävaltalainen rakettiasiantuntija Hermann Oberth epäili teatterin perustuvan kuitenkin totisiin yrityksiin ja kertoi lentäjän kuolleen epäonnistuneella lennolla kiertoradalle. Hän ei paljastanut tapauksesta kuitenkaan enempää.

Vuotta myöhemmin yhdysvaltalaiset saivat epävirallisia teitä pitkin selville, että Neuvostoliitossa oli todellakin avaruusohjelma. Tiedot olivat kuitenkin hataria.

Kadonnut toveri
Länsimaihin heruneiden tietojen mukaan neljä toisen maailmansodan aikaista neuvostoliittolaista sotaveteraania, Belokonev, Kachur ja Gratsev sekä neljäs, jonka nimeä ei paljastettu, oli koulutettu kosmonauteiksi. Neljännen epäiltiin kuolleen koulutuksessa sattuneessa onnettomuudessa.

Neuvostoliittolainen kuvalehti Ogonyok esitti samana vuonna kuvia lääkäreistä, teknikoista ja avaruusvarusteita kokeilevista kosmonauteista. Kosmonauttikokelaita oli kuvissa kolme. Vaikka kuvissa esiintyikin mahdollisesti näyttelijöitä, varusteet ja suunnitelmat uskottiin länsimaissa todeksi.

Vuoden 1961 puolella Neuvostoliitto ilmoitti laukaisseensa seitsemän tonnia painavan Sputnik-satelliitin avaruuteen. Länsivaltojen asiantuntijat olivat kuitenkin kuunnelleet laukaisun valmistelua radiolla ja uskoivat kuulleensa raketista ihmisen valitusta, sydämen lyöntejä ja kuolinkamppailun. Juuri kun lähtö tapahtui, sydämen äänet loppuivat. Länsimaiset asiantuntijat olettivat, että joku kosmonautti, ehkäpä Belokonev, Kachur tai Gratsev, menetti henkensä, ja Neuvostoliitto kertoi vain satelliitin laukaisusta.

Kauhistunut lentäjä
Muitakin epäonnistuneita laukaisuja tapahtui samana vuonna. Päivää ennen kuin Gagarinin piti lentää, tiedustelijat ilmoittivat Neuvostoliiton laukaisseen ihmisen Maan kiertoradalle.

Brittiläinen kommunistilehti The Daily Worker kertoi, että everstiluutnattiVladimir Sergejevits Iljits laukaistiin kiertoradalle huhtikuun 7. tai 8. päivänä ja kiersi maapallon kolme kertoo Rossiya-avaruusaluksellaan ennen kuin laskeutui turvallisesti.

Neuvostoliitosta kantautuneiden huhujen mukaan lento ei sujunut kuitenkaan turvallisesti. Ilyush oli kauhuissaan ja tullut hulluksi. Häntä ei sopinut esittää julkisuudessa, joten Neuvostoliitto vaikeni lennosta.

Arvoituksellinen potilas
Neuvostoliiton avaruushallinnon mysteerit eivät olleet edes sen työntekijöiden tiedossa. Myös hallinnon sisällä kiersi huhuja haamukosmonauteista. LääkäriVladimir Goljakovski vastaanotti marraskuussa 1961 potilaan, joka oli pahoin palanut. Lääkäri ei saanut mitään tietoa, kuka potilas oli, mutta arvasi tämän olevan tärkeä, koska sairaalahuonetta jäätiin vartioimaan.

Länsivalloille selvisi, että potilas oli kosmonauttikokelas Valentin Bondarenko. Hänen palovammansa olivat syntyneet happipullon räjähdyksestä koulutuksessa sattuneessa onnettomuudessa. Hän kuoli sairaalassa, eikä tapauksesta puhuttu.

Pelkkää teatteria
Kaikki tähän asti kerrotut huhut ovat epätosia.

Jopa länsivaltojen radiolla kuulemat epäonnistuneet laukaisut olivat pelkkää radioteatteria. Neuvostoliitto tiesi, että sen avaruusohjelmaa vakoillaan, ja se käytti paljon vaivaa valelaukaisujen järjestämiseen.

Tuntuu kenties hullulta, että Neuvostoliitto halusi länsivaltojen luulevan, että maan kokeilut epäonnistuivat. Se oli joka tapauksessa tarkoitus. Neuvostoliiton strategiaan kuului myös, että jopa maan sisälläkin liikkui avaruuskokeiluista ristiriitaista tietoa.

Huhut vaietuista uhreista levisivät alun alkaen neuvostoliittolaisista tiedotusvälineistä. Kun maan avaruushallinto ei suostunut kieltämään huhujen todenperäisyyttä, länsivallat uskoivat, että haamukosmonautteja oli todella kuollut harjoituksissa.

Vuosikymmeniä myöhemmin Neuvostoliiton avaruusohjelman saloja on pystytty selvittämään. Neuvostoliittolaiset todellakin lähettivät radiotaajuuksille tekaistuja rakettilaukaisuja, eikä tiettävästi yksikään kosmonautti kuollut raketin laukaisuissa ennen kuin Juri Gagarin lensi avaruuteen. Neuvostoliitto voitti avaruuskilpailun ensimmäiset merkkipaalut, joten hämäysstrategiaa voinee pitää onnistuneena.
 
http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/avaruus/2012-10-31/Kylmän-sodan-aikaisten-haamukosmonauttien-salat-paljastuivat-3311307.html
Kylmän sodan aikaisten haamukosmonauttien salat paljastuivat

Neuvostoliitto ylpeili Juri Gagarinin lennolla avaruuteen vuonna 1961, mutta länsivallat epäilivät monen kosmonautin kuolleen ennen sitä epäonnistuneissa lentoyrityksissä ja harjoituksissa, kertoo Discovery News.

NL_4_Gagarin

Juri Gagarin


Länsivalloissa levisi vuosia ennen onnistunutta avaruuslentoa epäilyksiä, että avaruusaluksia ja kosmonautteja oli laukaistu avaruuteen jo useita kertoja mutta nämä laukaisut olivat epäonnistuneet. Näistä kosmonauteista vaiettiin, ja heitä kutsutaan yleisesti haamukosmonauteiksi.

Vaikka kosmonautti Juri Gagarin lensi avaruuteen huhtikuussa 1961, avaruuslentoja koskevia huhuja levisi Yhdysvaltoihin jo vuonna 1958. Huhut perustuivat Neuvostoliitossa lähetettyyn radio-ohjelmaan, jossa kerrottiin miehitetystä lennosta Maan kiertoradalle. Itävaltalainen rakettiasiantuntija Hermann Oberth epäili teatterin perustuvan kuitenkin totisiin yrityksiin ja kertoi lentäjän kuolleen epäonnistuneella lennolla kiertoradalle. Hän ei paljastanut tapauksesta kuitenkaan enempää.

Vuotta myöhemmin yhdysvaltalaiset saivat epävirallisia teitä pitkin selville, että Neuvostoliitossa oli todellakin avaruusohjelma. Tiedot olivat kuitenkin hataria.

Kadonnut toveri

Länsimaihin heruneiden tietojen mukaan neljä toisen maailmansodan aikaista neuvostoliittolaista sotaveteraania, Belokonev, Kachur ja Gratsev sekä neljäs, jonka nimeä ei paljastettu, oli koulutettu kosmonauteiksi. Neljännen epäiltiin kuolleen koulutuksessa sattuneessa onnettomuudessa.

Neuvostoliittolainen kuvalehti Ogonyok esitti samana vuonna kuvia lääkäreistä, teknikoista ja avaruusvarusteita kokeilevista kosmonauteista. Kosmonauttikokelaita oli kuvissa kolme. Vaikka kuvissa esiintyikin mahdollisesti näyttelijöitä, varusteet ja suunnitelmat uskottiin länsimaissa todeksi.

Vuoden 1961 puolella Neuvostoliitto ilmoitti laukaisseensa seitsemän tonnia painavan Sputnik-satelliitin avaruuteen. Länsivaltojen asiantuntijat olivat kuitenkin kuunnelleet laukaisun valmistelua radiolla ja uskoivat kuulleensa raketista ihmisen valitusta, sydämen lyöntejä ja kuolinkamppailun. Juuri kun lähtö tapahtui, sydämen äänet loppuivat. Länsimaiset asiantuntijat olettivat, että joku kosmonautti, ehkäpä Belokonev, Kachur tai Gratsev, menetti henkensä, ja Neuvostoliitto kertoi vain satelliitin laukaisusta.

Kauhistunut lentäjä

Muitakin epäonnistuneita laukaisuja tapahtui samana vuonna. Päivää ennen kuin Gagarinin piti lentää, tiedustelijat ilmoittivat Neuvostoliiton laukaisseen ihmisen Maan kiertoradalle.

Brittiläinen kommunistilehti The Daily Worker kertoi, että everstiluutnattiVladimir Sergejevits Iljits laukaistiin kiertoradalle huhtikuun 7. tai 8. päivänä ja kiersi maapallon kolme kertoo Rossiya-avaruusaluksellaan ennen kuin laskeutui turvallisesti.

Neuvostoliitosta kantautuneiden huhujen mukaan lento ei sujunut kuitenkaan turvallisesti. Ilyush oli kauhuissaan ja tullut hulluksi. Häntä ei sopinut esittää julkisuudessa, joten Neuvostoliitto vaikeni lennosta.

Arvoituksellinen potilas

Neuvostoliiton avaruushallinnon mysteerit eivät olleet edes sen työntekijöiden tiedossa. Myös hallinnon sisällä kiersi huhuja haamukosmonauteista. LääkäriVladimir Goljakovski vastaanotti marraskuussa 1961 potilaan, joka oli pahoin palanut. Lääkäri ei saanut mitään tietoa, kuka potilas oli, mutta arvasi tämän olevan tärkeä, koska sairaalahuonetta jäätiin vartioimaan.

Länsivalloille selvisi, että potilas oli kosmonauttikokelas Valentin Bondarenko. Hänen palovammansa olivat syntyneet happipullon räjähdyksestä koulutuksessa sattuneessa onnettomuudessa. Hän kuoli sairaalassa, eikä tapauksesta puhuttu.

Pelkkää teatteria

Kaikki tähän asti kerrotut huhut ovat epätosia.

Jopa länsivaltojen radiolla kuulemat epäonnistuneet laukaisut olivat pelkkää radioteatteria. Neuvostoliitto tiesi, että sen avaruusohjelmaa vakoillaan, ja se käytti paljon vaivaa valelaukaisujen järjestämiseen.

Tuntuu kenties hullulta, että Neuvostoliitto halusi länsivaltojen luulevan, että maan kokeilut epäonnistuivat. Se oli joka tapauksessa tarkoitus. Neuvostoliiton strategiaan kuului myös, että jopa maan sisälläkin liikkui avaruuskokeiluista ristiriitaista tietoa.

Huhut vaietuista uhreista levisivät alun alkaen neuvostoliittolaisista tiedotusvälineistä. Kun maan avaruushallinto ei suostunut kieltämään huhujen todenperäisyyttä, länsivallat uskoivat, että haamukosmonautteja oli todella kuollut harjoituksissa.

Vuosikymmeniä myöhemmin Neuvostoliiton avaruusohjelman saloja on pystytty selvittämään. Neuvostoliittolaiset todellakin lähettivät radiotaajuuksille tekaistuja rakettilaukaisuja, eikä tiettävästi yksikään kosmonautti kuollut raketin laukaisuissa ennen kuin Juri Gagarin lensi avaruuteen. Neuvostoliitto voitti avaruuskilpailun ensimmäiset merkkipaalut, joten hämäysstrategiaa voinee pitää onnistuneena.

Mielenkiintoinen juttu. Aiheeseen liittyen, joissain lähteissä tätä väitetään aidoksi ääninauhaksi Sojuz 1 -lennolta (alkaa n. 1 minuutin kohdalta).


Vladimir Komarovin kerrotaan viimeisillä hetkillään raivonneen insinööreille, jotka olivat suunnitelleet ja rakentaneet avaruusaluksen, joka oli täynnä vikoja ja hengenvaarallinen. En tiedä tarkemmin onko väitteessä perää, mutta muistelen lukeneeni että neukkujen perinteisestä salailumentaliteetista poiketen Komarovin vaimon sallittiin tulla lennonjohtokeskukseen jättämään radioitse jäähyväiset miehelleen, joka tulisi kuolemaan laskeutumisen yhteydessä.
 
Arvoituksellinen potilas
Neuvostoliiton avaruushallinnon mysteerit eivät olleet edes sen työntekijöiden tiedossa. Myös hallinnon sisällä kiersi huhuja haamukosmonauteista. LääkäriVladimir Goljakovski vastaanotti marraskuussa 1961 potilaan, joka oli pahoin palanut. Lääkäri ei saanut mitään tietoa, kuka potilas oli, mutta arvasi tämän olevan tärkeä, koska sairaalahuonetta jäätiin vartioimaan.

Länsivalloille selvisi, että potilas oli kosmonauttikokelas Valentin Bondarenko. Hänen palovammansa olivat syntyneet happipullon räjähdyksestä koulutuksessa sattuneessa onnettomuudessa. Hän kuoli sairaalassa, eikä tapauksesta puhuttu.

Pelkkää teatteria

Kaikki tähän asti kerrotut huhut ovat epätosia.
<nips>

Bondarenko oli oikeasti olemassa. Hänen kuolemansa vaikutti siihen että NL luopui puhtaan hapen käytöstä hengitysilmana.
NL laukaisi testikapseleita joissa oli nauhoitteita joilla testattiin radioyhteyksiä. Amatööriradistit kuulivat pätkiä näistä, luulivat äänien kuuluvan oikeille astronauteille ja näin moni 'haamukosmonautti' -huhu sai alkunsa.
 
Bondarenko oli oikeasti olemassa. Hänen kuolemansa vaikutti siihen että NL luopui puhtaan hapen käytöstä hengitysilmana.
NL laukaisi testikapseleita joissa oli nauhoitteita joilla testattiin radioyhteyksiä. Amatööriradistit kuulivat pätkiä näistä, luulivat äänien kuuluvan oikeille astronauteille ja näin moni 'haamukosmonautti' -huhu sai alkunsa.

Totta. "Ivan Ivanovits" -mannekiini suoritti suuria palveluksia neuvostoisänmaalle ennen kuin Juri Gagarin uskallettiin laukaista avaruuteen.

http://www.tested.com/science/space/454533-first-soviet-cosmonaut-ivan-ivanovich-was-space-dummy/

55-47115-ivan_teaser-1364846763.jpg

Venäläiset viisastuivat Bondarenkon kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta. Saman läksyn hapen tulipalovaarasta oppivat myös amerikkalaiset Apollo 1:n katastrofin myötä 1967.
 
Back
Top