Charlie Hebdon, Pariisi -ammuskelu

Mikä olisi sellainen pilakuvakollaasi, joka pistäis rauhallisen pohjanmiehen tekemään samoin kuin nämä heput nyt Ranskassa? Tarkoitan sitä, että emme taida ymmärtää, mitä muslimin mielessä pahimmillaan tapahtuu, kun hän näkee pedofiilikoiran asuisen jumalansa? Olisiko olemassa joku sellainen loukkaus, joka käynnistäisi esim. länkkäreiden jossain ääriporukassa samanlaisen reaktion? Minä luulen, että olisi, en vain osaa heti sitä täsmällisesti arvata.

Kelataans hieman. Mainio vapaamuurari ystävällismielisessä länsinaapurissa tässä muuan kesä sitten. Hän oikein puhalsi pyhää vihaa ja teki tekonsa, ollen täysin varma oikeutuksestaan ja istuu nyt varsin pitkää tuomiota varsin eristettynä ihmisenä. Minusta näissä tapauksissa on sitä "samaa sukua". Eli varsin helposti löytyy jos minkälaisia tekijöitä. Timothy Veigh Usassa taannoin, pernaruttoiskijöitä rivillinen, sarjapommi-iskijä vaimikäse oli....kaikki täynnä vihaa valtiota ja yhteisöään kohtaan. Ja teot? Jne. Jne.

Onhan se jo näyttänyt pitkään siltä, että islamilainen ja kristitty maailma eivät meinaa löytää yhteistä säveltä ihanaan rinnakkaiseloon. Minä viittaan vitut näille "islamilainen ja kristitty maailma" - teemoille. Kyseessä on se Pyhää Väkevämpi jako: köyhä ja rikas. Eikös vain. Ja toiselle on opetettu vauvasta lähtien, että olet köyhä siksi, että länkkäri on riistänyt meidät tähän jamaan....elämäsi loistokkuus on mennyttä jo syntyessäsi kamelinpaskan keskelle. Tai synnyt ghettoon ja alkuperäisasukkaat katsovat sinua pitkin nenänvarttasi, asuvat paremmissa taloissa ja heillä näyttää olevan kaikkea sitä, mitä itse on paitsi. Jne. Poliisit kohtelevat kuin paskaa ja sosiaalitäti vittuilee luukulla maanantaisin ja koulussa on vittumaista, kun jalkapallo lensi koulun katolle jne.

Eli veikkaan vahvasti: sosiaaliset olot ja pettymys, katkeruus ja sitä kautta viha...sieltä nämä kumpuavat. Sitten joku fundamentalistipappi näyttää valon: neitsyet odottavat, kunhan teet näin......maaperä on liian usein liian altis. Uskonnon vaikutus on SE, jonka media haluaa nostaa framille...joka kerta. Vaikka syy, jos se halutaan etsiä, löytyykin ihan jostain muualta. Murhaan tosin ei ole oikeutusta koskaan, eikä pidä ollakaan.

Jos nämä muslimimilitanttien tekemät teot yleistyvät tästään, niin nostaisin syytettyjen penkille myös ne, jotka ovat mahdollistaneet tämän oivallisen tapahtumasarjan avaamalla taivaan portit(rajat) tietylle maahanmuutolle. Ei voi olla niin, että Eurooppaan otetaan ihmisiä, joille ei ole osoittaa mitään muuta kuin ghetto ja sosiaalituen varassa eläminen, kruununa parhaassa tapauksessa ne työt, joita alkkarit eivät itse halua tehdä-. Poliitikot ovat tehneet emämunauksen, sen voi nähdä jokainen. Mutta kenellä riittää munaa se tunnustaa ja pistää peli poikki....ennenkuin tosiaan olemme tilanteessa, jossa menetämme jotain niin arvokasta, että emme vielä sitä edes tajua. Nimittäin oman elämäntapamme ja arvomme. Koska niin siinä vielä käy, jos tämä hullutus ei lopu. Tällaisten väkivallantekojen jatkumo armotta tulee kiristämään vähitellen jokaisen kansalaisen mahdollisuuksia ja oikeuksia...vääjäämättä. Sitäkö tässä oikein haetaankin, panee miettimään.

Amerikoissa valkoihoisten ääri-ihmisten harjoittama terrori saatiin aisoihin vasta, kun parikymmentä muslimia lensi koneita kirjaimellisesti päin seiniä. Lait ja asetukset muuttuivat pikavauhtia ja viranomaisten toimintamahdollisuudet vedettiin kerralla tappiin. Mitä ensi kerralla? Silmät auki, herrat, älkää tyytykö lallattamaan medioiden otsikkokamaa, katsokaa vähän pintoja syvemmälle. Katsokaa, mitä on tapahtunut ja mitä siitä aina seuraa.
 
Kymmeniä tai satoja miljoonia islaminuskoisia asuu oloissa, joissa ei paljon muuta lohtua ole kuin uskonto, Allah ja Mohammed. Ajatusmaailmaan kuuluu, että jos vaan pääsisi vääräuskoisten kimppuun niin mikäs sen hienompaa. Ja jos/kun hyvä syy tarjotaan niin asialle on helppo lähteä. Varmasti samaa voimantunnetta kuin jengeissäkin.

Kymmeniä tai satoja miljoonia hinduja, kristittyjä, jne. asuu oloissa, joissa ei ole paljon muuta lohtua ole kuin uskonto. Miksi tämä porukka ei murhaa vääräuskoisia lähellekään samassa mitassa?

Sanavapaus - onko se lupa pilkata toisten Jumalia, joihin he uskovat. Asiaa ei muuta mielestäni lainkaan se, että yhtä lailla pilkataan meidän poliitikkoja ja Jumalaa.

Suora vastaus, sananvapauden pitää ehdottomasti sisältää oikeus pilkata uskontoja siinä, missä kaikkia muitakin ideologioita. Ihmisten pilkkaaminen on sitten hieman eri juttu, ja sen suhteen olen sitä mieltä, ettei perusteettomien valheiden levittämistä toisista ihmisistä tule sallia.

Vastaamalla väkivaltaan lisäämällä pilkkaa sananvapauden nimissä lietsomme lisää väkivaltaa.

Vastaamalla väkivaltaan alkamalla itsesensuroida itseämme luovumme käytännössä yhdestä demokratian tukipylväistä, sananvapaudesta. Mitäpä jos seuraavaksi poliitikon X kannattajat sanovat, että kohta alkaa paukkua, jollei kritiikki X:ää kohtaan lopu? Tukimmeko sittenkin heti suumme, jottemme vain lisäisi väkivaltaa?

Kierre ei pienene vaan kasvaa. Molemmin puolin kuolee ihmisiä mutta meidän kannaltamme on traagista, että länsimaisista kuolee sellaisia jotka nauttivat elämästään ja haluavat elää, islamisteista sellaisia jotka haluavat kuolla asiansa puolesta.

Ja sinun ratkaisusi on se, että länsimaiset suostuvat islamistien vaatimuksiin ja luopuvat yhdestä yhteiskunnan tukipilaristaan?

Lainsäädäännöllä pilkkaa ei voi rajoittaa tai saada kuriin, ainoa vaihtoehto on keskustelu ja tuon asian hyväksyminen. Ei pilkata toisten pyhiä juttuja. Jos ja kun näin ei käy, niin ihmisiä kuolee ja turvattomuus lisääntyy. Sitäkö haluamme, pilakuvien tähden. Vedettäköön sananvapauden raja hiukan toiseen kohtaan.

Haluamme, että meidän yhteiskunnassamme riidat ratkotaan sanoin, ei asein. Ne, jotka haluavat lähteä asein asioita selvittämään, pannaan vankilaan. Missään tapauksessa heidän vaatimuksiinsa ei suostuta. Kaikille pitäisi olla varsin selvää, miksei mikään maa sano neuvottelevansa terroristien kanssa.

Kertauksena, en hyväksy näitä terroritekoja tekeviä ihmisiä tai ääriliikkeitä lainkaan, ja sodassa heitä vastaan saa ja pitää taistella raskaimman jälkeen.

Mutta siis rauhassa olevissa yhteiskunnissa pitää suostua heidän vaatimuksiinsa?
 
Se mitä ihmiset ei tunnu käsittävän. Ei ole olemassa tapa-muslimia, niinkuin suurin osa suomalaisista on tapa-kristittyjä.
Muslimi ei tuomitse toista muslimia, varsinkin jos tappo yms on kohdistunut vääräuskoisia vastaan.

Tarkoitatko, että ne kaikki itseään muslimeina pitävät, jotka ovat tämän iskun tekijät tuominneet, eivät olekaan muslimeja?
 
Miten Pariisin terrori-isku tulee ymmärtää?
8/1/2015

Ääri-islamin väkivalta saapui Euroopan unionin ytimeen, Pariisiin, mutta ei varoittamatta. Viime vaiheessa Syyrian sota on toiminut Eurooppaan levittäytyneen terrorin koulutusleirinä jo vuosia. Se, että Syyrian sotaa ei saatu alussa kahlittua, on johtanut eilen koettuun Pariisin raakalaismaiseen terrori-iskuun.

Euroopan unionin suurissa jäsenmaissa islamin vastainen poliittinen liikehdintä on kasvanut viime kuukausina. ”Pegida” Saksassa, Le Pen Ranskassa, Ruotsidemokraatit Ruotsissa ja Britanniassa UKIP. Lista anti-islamilaisista poliittisista liikkeistä on lopulta paljon pitempi. Jokaisessa EU-maassa vallitsee jo hiljaa nielty itsesensuuri, kun medioissa käsitellään islam-problematiikkaa. Suomessa eräs pääministeri taisi vaatia lehdistöltä ”harkintaa”, kun ne käsittelivät Islamin aiheuttamaa pelkoa tai arvostelua.

Joskus vaikeista asioista ei yksinkertaisesti haluta keskustella. Etenkin silloin, kun tulisi osoittaa kykyä konfrontaatioon. Politiikassa pyritään viimeiseen saakka puolustamaan neuvottelua ja rauhanomaista ratkaisua, vaikka vastapuoli olisi näistä tavoitteista luopunut jo aikaa sitten. Islam on yksi vaikea asia, jonka vajanainen ja hajanainen käsittely Euroopassa on nostattamassa suuria poliittisia jälkiaaltoja. Muslimeja on maailman väestöstä 23%, noin 1,6 miljardia, joista joissain arvioissa fundamentalisteiksi lasketaan ehkä 50, jopa 100 miljoonaa. Yksikin miljoona riittää aiheuttamaan sekasortoa, ehkä vain 10 000.

Pariisin terrori-isku ei ole oire sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä. Vastassa oli liberaalit arvot ja islamin fundamentaalinen ja väkivaltainen lahko. Monien mielestä Isis ja liikkeen hengenheimolaiset eivät edes ole muslimien hengellisen yhteisön edustajia. Tuskin Josef Stalinkaan edusti kommunismin ihanteita sen paremmin kuin Adolf Hitler oli kristitty, vaikka ”saksalaiset kristityt” - Saksan virallinen kirkko Kolmannessa Valtakunnassa- tukivatkin Hitlerin terorihallintoa.

Islamin väkivaltainen uhka on nyt poliittinen realiteetti. Väkivallan vastustaminen alistumalla, mihin itsesensuuri automaattisesti johtaa, ei ole ratkaisu. Kansainvälisessä politiikassa vallitsee usein paradoksin kaltainen lainsalaisuus. Kun halutaan rauhaa, lopputulos on väkivaltaisempi kuin, että voimaa oltaisiin vastustettu ajoissa voimalla. Syyriassa olisi tarvittu ulkoinen interventio, mieluusti YK:n lipun alla, vaiheessa, kun Syyrian hallitus alkoi käyttää voimaa omia kansalaisiaan vastaan, jotka protestoivat korruptiota ja yksinvaltaista järjestelmää vastaan. Kun sisällisota muuttui kaaoottiseksi, ja siihen osallistui myös Iranin tukemat ulkolaiset taistelujoukot, kyse oli jo lännen ja ”islamin” vastaisesta strategisesta konfliktista. Venäjä on tässä konfliktissa jäänyt Syyrian hallituksen puolustajaksi, mutta tuskin voi enää laskea hyötyvänsä aktiivisesta roolistaan millään tavoin.

Pariisin terrori-iskut eivät vielä ole riittävä syy käynnistää ”sotatoimia”. Päinvastoin, nyt on aika arvioida tapahtuman poliittiset seurausvaikutukset. Aloite on suurten EU-maiden johtajilla. Islamin vastainen mieliala kasvaa, mutta se ei saa johtaa aloitteettomuuteen, eikä väkivallan uhrien kustannuksella tule tehdä politiikkaa, joka johtaa suurempaan väkivaltaan. Dogmaattinen pasifismi ei kuitenkaan näytä pyyhkäisseen Euroopan taivaalta sinne nousevia synkkiä pilviä. Kansainvälisen politiikan avainasioita on voiman käyttö, sen harkittu käyttö, joko voimatasapainon säilyttämiseksi tai vaikkapa terrorin talltuttamiseksi.
 
Ei tule tapahtumaan. Siellä saavat möykätä kuinka paljon haluavat, mutta sitten siellä joku kysyy, että "Siis ketä vastaan sinä halusit meidän lähtevän sotaan?" Ja sen jälkeen väkijoukko hajaantuu ja jos joku vielä sen jälkeen korottaa ääntään, niin se julistetaan joko hulluksi tai sitten vääräuskoiseksi. Nämä terrori-iskut ovat osoitus siitä, että siellä ei ole minkäänlaista sotilaallista kykyä sotia länsimaita vastaan ja että tämä on myös tiedossa.
Toivotaan näin. Itse en usko mihinkään välittömään islamistiseen vallankumoukseen Ranskassa, mutta jotain ikävää on varmaan vielä tulossa. Terroriteon tarkoituksena oli ilmanmuuta herättää vihaa. Huolettaa myös tuo FN:n mahdollinen tuleva äänivyöry tämän johdosta. Ei vähiten sikisi, että saivat hiljattain Venäjältä 40 miljoonaa euroa lainaa vaalikampanjointiin. Isä Le Pen on muuten Vladimir Zhirinovskin vanha ryyppykaveri.
 
Miten Pariisin terrori-isku tulee ymmärtää?
8/1/2015

Ääri-islamin väkivalta saapui Euroopan unionin ytimeen, Pariisiin, mutta ei varoittamatta. Viime vaiheessa Syyrian sota on toiminut Eurooppaan levittäytyneen terrorin koulutusleirinä jo vuosia. Se, että Syyrian sotaa ei saatu alussa kahlittua, on johtanut eilen koettuun Pariisin raakalaismaiseen terrori-iskuun.

Euroopan unionin suurissa jäsenmaissa islamin vastainen poliittinen liikehdintä on kasvanut viime kuukausina. ”Pegida” Saksassa, Le Pen Ranskassa, Ruotsidemokraatit Ruotsissa ja Britanniassa UKIP. Lista anti-islamilaisista poliittisista liikkeistä on lopulta paljon pitempi. Jokaisessa EU-maassa vallitsee jo hiljaa nielty itsesensuuri, kun medioissa käsitellään islam-problematiikkaa. Suomessa eräs pääministeri taisi vaatia lehdistöltä ”harkintaa”, kun ne käsittelivät Islamin aiheuttamaa pelkoa tai arvostelua.

Joskus vaikeista asioista ei yksinkertaisesti haluta keskustella. Etenkin silloin, kun tulisi osoittaa kykyä konfrontaatioon. Politiikassa pyritään viimeiseen saakka puolustamaan neuvottelua ja rauhanomaista ratkaisua, vaikka vastapuoli olisi näistä tavoitteista luopunut jo aikaa sitten. Islam on yksi vaikea asia, jonka vajanainen ja hajanainen käsittely Euroopassa on nostattamassa suuria poliittisia jälkiaaltoja. Muslimeja on maailman väestöstä 23%, noin 1,6 miljardia, joista joissain arvioissa fundamentalisteiksi lasketaan ehkä 50, jopa 100 miljoonaa. Yksikin miljoona riittää aiheuttamaan sekasortoa, ehkä vain 10 000.

Pariisin terrori-isku ei ole oire sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä. Vastassa oli liberaalit arvot ja islamin fundamentaalinen ja väkivaltainen lahko. Monien mielestä Isis ja liikkeen hengenheimolaiset eivät edes ole muslimien hengellisen yhteisön edustajia. Tuskin Josef Stalinkaan edusti kommunismin ihanteita sen paremmin kuin Adolf Hitler oli kristitty, vaikka ”saksalaiset kristityt” - Saksan virallinen kirkko Kolmannessa Valtakunnassa- tukivatkin Hitlerin terorihallintoa.

Islamin väkivaltainen uhka on nyt poliittinen realiteetti. Väkivallan vastustaminen alistumalla, mihin itsesensuuri automaattisesti johtaa, ei ole ratkaisu. Kansainvälisessä politiikassa vallitsee usein paradoksin kaltainen lainsalaisuus. Kun halutaan rauhaa, lopputulos on väkivaltaisempi kuin, että voimaa oltaisiin vastustettu ajoissa voimalla. Syyriassa olisi tarvittu ulkoinen interventio, mieluusti YK:n lipun alla, vaiheessa, kun Syyrian hallitus alkoi käyttää voimaa omia kansalaisiaan vastaan, jotka protestoivat korruptiota ja yksinvaltaista järjestelmää vastaan. Kun sisällisota muuttui kaaoottiseksi, ja siihen osallistui myös Iranin tukemat ulkolaiset taistelujoukot, kyse oli jo lännen ja ”islamin” vastaisesta strategisesta konfliktista. Venäjä on tässä konfliktissa jäänyt Syyrian hallituksen puolustajaksi, mutta tuskin voi enää laskea hyötyvänsä aktiivisesta roolistaan millään tavoin.

Pariisin terrori-iskut eivät vielä ole riittävä syy käynnistää ”sotatoimia”. Päinvastoin, nyt on aika arvioida tapahtuman poliittiset seurausvaikutukset. Aloite on suurten EU-maiden johtajilla. Islamin vastainen mieliala kasvaa, mutta se ei saa johtaa aloitteettomuuteen, eikä väkivallan uhrien kustannuksella tule tehdä politiikkaa, joka johtaa suurempaan väkivaltaan. Dogmaattinen pasifismi ei kuitenkaan näytä pyyhkäisseen Euroopan taivaalta sinne nousevia synkkiä pilviä. Kansainvälisen politiikan avainasioita on voiman käyttö, sen harkittu käyttö, joko voimatasapainon säilyttämiseksi tai vaikkapa terrorin talltuttamiseksi.

Syyrian sota ei toimi koulutusleirinä, vaan pikemminkin varoventtiilinä. Länsimaissa muslimiyhteisön johtajat pyrkivät pitämään laumansa irrallaan länsimaisesta yhteiskunnasta, mutta kuitenkin aisoissa. Jokainen päivä nimittäin edistää heidän asiaansa maahanmuuton ja suuremman syntyvyyden muodossa. Pahimmille höyrypäille he ovat joutuneet etsimään jotain tekemistä ja siihen on ollut lääkkeenä milloin mikäkin sota Lähi-idässä.

Pelkästään noita innokkaimpia on löytynyt Euroopasta tuhansia tai kymmeniä tuhansia lähi-itään sotimaan. Paljonko imaamit mahtavat saada ukkoja liikkeelle Euroopan lähiöistä, kun alkaa todellinen taistelu vallasta ja palkkioksi tarjotaan ihan tässä maailmassa olevaa ryöstösaalista?
 
Miksi piti perustaa se Israelin valtio? Sehän se syy on. Loppujen lopuksi! Tikku ihossa:( Eikä parane koskaan! No., Hitler on tässäkin vielä ajankohtainen!!
 
Miksi piti perustaa se Israelin valtio? Sehän se syy on. Loppujen lopuksi! Tikku ihossa:( Eikä parane koskaan! No., Hitler on tässäkin vielä ajankohtainen!!
Nyt on korkealentoista analyysia.
 
Sääli, ettei Cheney pitänyt vuoden '94 linjaansa. Tätä satoa nyt sitten niitetään.

 
Politiikkaa ja terrorismia.
http://halla-aho.com/scripta/muutama_sana_pariisista.html

Jussi Halla-aho kirjoitti:
8.1.2015
Muutama sana Pariisista
Kolme profeetta Muhammadin pilkkaamisesta loukkaantunutta islamistia hyökkäsi 7.1. ranskalaisen lehden toimitukseen ja surmasi rynnäkkökivääreillä 12 ihmistä, näiden joukossa kaksi poliisia, lehden päätoimittaja sekä useita pilapiirtäjiä. Yksi tekijöistä antautui poliisille, ja tätä kirjoitettaessa kahta muuta jahdataan vielä.

Kuten aina islamistien ampuessa, räjäyttäessä tai mestatessa viattomia, mielenkiintoisinta on nytkin seurata median, poliitikkojen ja tavallisten kansalaisten reaktioita. Reaktioille on ominaista silmien sulkeminen ilmiöltä. Kaikki tapaukset ovat yksittäistapauksia, jotka eivät liity toisiinsa. Tämä siitä huolimatta, että tekijät itse julistavat allahu akbar -huudoillaan tekojen yhteiseksi nimittäjäksi jihadin. Etenkään tekojen ei myönnetä liittyvän millään tavalla islamiin vaan pikemminkin syrjäytymiseen, rasismiin tai tekijöiden mielenterveysongelmiin. Kuitenkaan tekijät eivät itse julista olevansa kostamassa rasismia tai syrjäytymistä. He julistavat puolustavansa profeetta Muhammadin kunniaa.

On tietenkin selvää, että henkilö, joka ampuu, räjäyttää tai mestaa syyttömiä ihmisiä, ei vaikuta tasapainoiselta. Kaikkienislamin nimessä suoritettujen väkivallantekojen selittäminen tekijän yksilöllisillä mielenterveysongelmilla on kuitenkin vähän sama asia kuin jos esimerkiksi Natsi-Saksa ja holokaust selitettäisiin jokaisen saksalaisen yksilöllisillä mielenterveysongelmilla. Olemme kai kaikki samaa mieltä siitä, että ei ole kovin normaalia tai tervettä kaasuttaa syyttömiä miehiä, naisia ja lapsia tuhoamisleireillä.

Suurin osa holokaustin toimeenpanoon osallistuneista saksalaisista oli aivan normaaleja ihmisiä. Heidän tekonsa olivat loogista ja normaalia toimintaa vallitsevan ideologian, kansallissosialismin, näkökulmasta, ja aivan samalla tavalla islamististen kurkunleikkaajien toiminta on normaalia ja loogista toimintaa heidän ideologisesta (eli tässä tapauksessa uskonnollisesta) kehyksestään tarkasteltuna.

Mielenkiintoista on myös verrata reaktioita siihen keskusteluun, jota vuonna 2011 käytiin Norjan joukkomurhan jälkitunnelmissa. Tuolloin ruumiilla ratsastaminen, poliittisen hyödyn lypsäminen ja Breivikin käyttäminen koko "viiteryhmänsä" (islamismin vastustajat, kansallismieliset, maahanmuuttokriittiset) leimaamiseen olivat suorastaan valtavirtaa. (Hyvä kooste lehtikirjoittelusta löytyy täältä.) "Kiveäkään ei pidä jättää kääntämättä", kommentoi Helsingin Sanomat vedellessään viivoja Breivikistä perussuomalaisiin ja allekirjoittaneeseen. Tämä siitä huolimatta, että Breivik todistettavasti toimi alusta loppuun yksin, ja ettei hän saanut teolleen ymmärrystä oikein miltään taholta.

Demari- ja vasemmistonuoret vaativat tuolloin välittömästi toimenpiteitä suomalaisessa netissä leviäviä vihapuheita vastaan. Keskustanuorten puheenjohtaja vaati perussuomalaisten johdolta irtisanoutumisia. Paavo Arhinmäki vaati"maahanmuuttovastaisuudella ratsastaneilta kansanedustajilta" irtisanoutumisia. Liisa Jaakonsaari vaatiperussuomalaisten "vihahenkeä takaisin pulloon". Pääkirjoitustoimittajat vaativat, ettei Breivikin tekoa saa "kuitata vain yhden sekopään teoksi". Outi Alanko-Kahiluoto näki yhteyksiä allekirjoittaneen ja Breivikin välillä. Erkki Tuomiojavaati nollatoleranssia perussuomalaisten vihapuheille. Hufvudstadsbladetissa arveltiin ja toivottiin, että Norjan tapahtumat voisivat vähentää perussuomalaisten kannatusta. Ville Niinistö vaati Timo Soinia panemaan puolueensa äärinationalistit kuriin. Ja niin edelleen ja edelleen.

Islamistien tekoihin suhtaudutaan hyvin toisella tavalla. Suomalaiset puoluejohtajat ovat tänään julistaneet, ettei kenenkään pidä yrittää hyötyä poliittisesti Ranskan tapahtumista:

Puoluejohtajat katsovat, ettei iskua voi nostaa esiin esimerkiksi maahanmuuttopolitiikasta keskusteltaessa.
Aika mielenkiintoinen ajatus, että maahanmuuton kielteisiä seurauksia ei saa käyttää argumenttina maahanmuuttopolitiikasta keskusteltaessa.

Carl Haglund toivoo, ettei tragedialla tehdä politiikkaa, koska se olisi ”todella mautonta”.
Hmm... Hyvän maun rajat ovat ilmeisesti jonkin verran siirtyneet viimeisten kolmen ja puolen vuoden aikana.

En tee näitä vertailuja niinkään siksi, että haluaisin itkeä perussuomalaisten saamaa epäreilua kohtelua. Pidän oikeasti kiinnostavana sitä, millainen erityisrooli islamilla ja muslimeilla on "suvaitsevaisen" länsimaalaisen tajunnassa ja "suvaitsevaisen" identiteetin rakentamisessa, ja millaisille mutkille hän on halukas vääntymään voidakseen selittää pois tai ainakin parhain päin kaiken kielteisen, mitä islamin nimissä tapahtuu.

Ylen Lähi-Idän kirjeenvaihtaja kirjoittaa näin:

Lähi-idän toimittajien, ajattelijoiden, aktivistien ja pilapiirtäjien keskuudessa vallitsee syvä yksimielisyys siitä, että Charlie Hebdon murhat olivat vastenmielisiä, tuomittavia eivätkä edusta kuin tekijöiden oman, kieroutuneen maailmankäsityksen kantaa.
Epäilemättä tekijöiden maailmankäsitys on kieroutunut, mutta onko se todella vain heidän omansa? Samantapainen maailmankäsitys lienee Madridin ja Lontoon pommittajilla, Toulousen ampujalla, Brysselin ampujalla, Theo van Goghinmurhaajalla, Sydneyn kahvilajihadistilla, niillä henkilöillä, jotka joulun alla kaahasivat Ranskassa autolla väkijoukon päälle ja puukottivat kolmea poliisia allahu akbaria huutaen, tai ovat vuosien saatossa yrittäneet murhata ruotsalaisia ja tanskalaisia pilapiirtäjiä tai palopommittaa pilapiirroksia julkaisseiden sanomalehtien toimituksia. Monissa islamilaisissa maissa, myös sellaisissa, joissa lakia säätävä elin on kansan demokraattisesti valitsema, jumalanpilkasta on säädetty kuolemanrangaistus.

Pariisin ampujat rankaisivat pilalehden toimittajia kuolemalla pyhien arvojen pilkkaamisesta. Millä tavalla heidän maailmankäsityksensä on kieroutuneempi kuin edellä mainittujen muslimimaiden kansalaisten enemmistöllä? Tätä tarkoitan sanomalla, että omassa kulttuurisessa ja uskonnollisessa viitekehyksessään tarkasteltuna Pariisin islamistien teko ei ole häiriintynyt vaan looginen.

Intialainen puoluejohtaja ja osavaltiopoliitikko Yakoob Qureshi lupaa Pariisin ampujille rahapalkkiota:

"Ne, jotka julkeavat loukata profeetta Muhammadia, ansaitsevat kuoleman ilman oikeudenkäyntiä."
Qureshi lisää, että ...

"... profeetta levitti rauhan ja rakkauden sanomaa."
Ovatko Qureshi ja kaikki hänen äänestäjänsä yksittäisiä, häiriintyneitä ihmisiä, jotka eivät liity millään tavalla toisiinsa tai islamiin?

Britanniassa asuva kiihkoislamisti Anjem Choudary, joka taannoin esiintyi kutsuvieraana myös Suomessa, riensi tuoreeltaan puolustamaan Pariisin iskua:

"Ilmaisunvapaus ei ulotu profeetta Muhammadin loukkaamiseen."
Ovatko Choudary ja kaikki hänen Britanniassa ja Suomessa asuvat kuulijansakin yksittäisiä, häiriintyneitä ihmisiä, jotka eivät liity millään tavalla toisiinsa tai islamiin?

Breivikin teon jälkeen kukaan ei ollut huolissaan siitä, lisääkö tapaus kansallismielisiä kohtaan tunnettuja pelkoja ja epäluuloja. Kun islamistit tappavat ihmisiä, tutkijoiden suurin huoli on, joka ainoa kerta, se, lisääkö tapaus kielteisiä asenteita islamia kohtaan. Epäilemättä lisää, mutta mielestäni se, että islam, sellaisena kuin se on, tarjoaa niin monelle ihmiselle inspiraatiota verilöylyihin, on paljon suurempi ongelma kuin se, mitä muut ihmiset islamista ajattelevat.

Muslimeja on monenlaisia, sitä ei kukaan kiistä. Kuitenkin se islamin tulkinta, jota voidaan luonnehtia fasistiseksi kuoleman kultiksi, joka omien sanojensa mukaan tähtää maailmanvalloitukseen ja länsimaisen, sekulaarin, vapaan yhteiskunnan tuhoon, ja jonka keinot ovat sen mukaiset, nauttii huomattavan suurta suosiota niin muslimienemmistöisissä maissa kuin Euroopassakin. Suurin osa muslimeista ei varmastikaan osallistuisi väkivallantekoihin tai edes suoranaisesti hyväksy niitä, mutta se patamusta taantumus ja suvaitsemattomuus, josta islamistinen väkivalta kumpuaa, ei ole marginaalinen ilmiö. Viime vuonna tehdyn kyselyn mukaan 16% Ranskan kansalaisista suhtautuu myönteisesti ISIS-järjestöön. 18-22-vuotiaista sympatiseeraajia on peräti 27%. Vuonna 2013 tehty saksalainen tutkimus (jota käsittelin täällä) osoitti, että puolet Euroopassa asuvista muslimeista voidaan katsoa fundamentalisteiksi.

Paha maailma ei ole kaukana meistäkään, mistä osoituksena voidaan nähdä se, että Choudaryn kaltaisia hahmoja kutsutaan Suomeen julistamaan oppejaan. Väkilukuun suhteutettuna Suomesta on lähtenyt Irakiin ja Syyriaan enemmän jihadisteja kuin useimmista muista Länsi-Euroopan maista. Ruotsissa, jossa on väkilukuun suhteutettuna Länsi-Euroopan suurin tai (Ranskan jälkeen) toiseksi suurin ja nopeasti kasvava muslimivähemmistö, islamistit ovat suljetuilla foorumeillaanhehkuttaneet Pariisin iskua:

"Siat miettivät nyt kahteen kertaan ennen kuin loukkaavat Allahia ja hänen profeettaansa."
Islamismi on laajaa suosiota tai vähintään passiivista hyväksyntää nauttiva, sisäisesti koherentti ja hyvin verkostoitunut ideologia. Koska toimijoiden pontimena on usko ja tuonpuoleiset herkut, heidän kanssaan ei oikein voi keskustella ja hakea kompromisseja. Pyssyt ja pommit tulevat paukkumaan ja kurkut katkeamaan jatkossakin, koska yhteiskunta ei voi jatkuvasti elää sellaisessa valmiustilassa, että jokainen iskua suunnitteleva voitaisiin jäljittää ja pysäyttää.

Pariisin iskun jälkeen on vanhaan tapaan julistettu, että länsimainen yhteiskunta on vahva ja että kynä on aseista mahtavin. Tästä voidaan kyllä olla vähintään kahta mieltä. Pilapiirtäjä ei kynällään pysäytä rynnäkkökiväärimiestä. Sen sijaan rynnäkkökiväärimies pysäyttää pilapiirtäjän. Koska kukaan ei halua kuolla, terrorismin pelko ajaa yhteiskunnan yhä syvempään itsesensuuriin, lepyttelyyn ja myöntyväisyyteen. Tätä on käytännön islamisaatio, islamistien pillin mukaan tanssiminen. Siihen ei tarvita muslimien enemmistöasemaa.

Mutta jos muihin toimiin ei olekaan valmiutta, aina voidaan marssia islamofobiaa vastaan ja paheksua perussuomalaisten twiittauksia.
 
Miksi piti perustaa se Israelin valtio? Sehän se syy on. Loppujen lopuksi! Tikku ihossa:( Eikä parane koskaan! No., Hitler on tässäkin vielä ajankohtainen!!

Koska eivät sietäneet juutalaisia saman valtion sisällä! Nyt ne on eri valtion sisällä, mutta sehän vasta ählämeitä vituttaa, kun God 1.x:n käyttäjät ja God 2.x:n käyttäjät peittoavat God 3.x:n käyttäjät mennen tullen.
 
Miksi piti perustaa se Israelin valtio? Sehän se syy on. Loppujen lopuksi! Tikku ihossa:( Eikä parane koskaan! No., Hitler on tässäkin vielä ajankohtainen!!

Eli tämä on jotenkin juutalaisten syy taas? Ihmeellistä logiikkaa.
 
Kymmeniä tai satoja miljoonia hinduja, kristittyjä, jne. asuu oloissa, joissa ei ole paljon muuta lohtua ole kuin uskonto. Miksi tämä porukka ei murhaa vääräuskoisia lähellekään samassa mitassa?



Suora vastaus, sananvapauden pitää ehdottomasti sisältää oikeus pilkata uskontoja siinä, missä kaikkia muitakin ideologioita. Ihmisten pilkkaaminen on sitten hieman eri juttu, ja sen suhteen olen sitä mieltä, ettei perusteettomien valheiden levittämistä toisista ihmisistä tule sallia.



Vastaamalla väkivaltaan alkamalla itsesensuroida itseämme luovumme käytännössä yhdestä demokratian tukipylväistä, sananvapaudesta. Mitäpä jos seuraavaksi poliitikon X kannattajat sanovat, että kohta alkaa paukkua, jollei kritiikki X:ää kohtaan lopu? Tukimmeko sittenkin heti suumme, jottemme vain lisäisi väkivaltaa?



Ja sinun ratkaisusi on se, että länsimaiset suostuvat islamistien vaatimuksiin ja luopuvat yhdestä yhteiskunnan tukipilaristaan?



Haluamme, että meidän yhteiskunnassamme riidat ratkotaan sanoin, ei asein. Ne, jotka haluavat lähteä asein asioita selvittämään, pannaan vankilaan. Missään tapauksessa heidän vaatimuksiinsa ei suostuta. Kaikille pitäisi olla varsin selvää, miksei mikään maa sano neuvottelevansa terroristien kanssa.



Mutta siis rauhassa olevissa yhteiskunnissa pitää suostua heidän vaatimuksiinsa?
Olen kaikissa kohdissa samaa mieltä kanssasi.

Mutta. Jos jokin asia on varma niin se, että nämä äärityperykset eivät tule ikinä hyväksymään sananvapautta samalla ajatusmallilla kuin me. Me voimme näistä keskustella loputtomiin mutta se ei tätä asetelmaa muuta miksikään.

Siinä vaiheessa kun omaisiamme alkaa kuolemaan kotikaupungin Citymarketissa, niin mietimme että ovatko nämä pilakuvat sen väärti. Me sivistyneinä kykenemme tarvittaessa rajaamaan pilkan sananvapauden reunamalle niin, että sitä ei tarvitse joka rakoon tunkea. Todellinen sananvapaus on jotakin muuta.

Jos joku luulee että pilakuvien lisäämisellä äärimuslimit oivaltavat että ahaa - kysehän onkin vain sananvapaudesta, sori kun ammuskeltiin eikä me tehdä sitä enää, niin siinähän luulee.

Tiedän sen hyvin, että tuo järjen käyttö pilkkakuvien julkaisussa ei tule tapahtumaan mutta sitä seuraa lisääntyvä väkivalta. Ei mene kauaa kun meilläkin alkaa rytisemään. Me kykenisimme valitsemaan, he eivät.
 
Siinä vaiheessa kun omaisiamme alkaa kuolemaan kotikaupungin Citymarketissa, niin mietimme että ovatko nämä pilakuvat sen väärti. Me sivistyneinä kykenemme tarvittaessa rajaamaan pilkan sananvapauden reunamalle niin, että sitä ei tarvitse joka rakoon tunkea. Todellinen sananvapaus on jotakin muuta.

Terroristit ovat jo lähellä tavoitteitaan kun me alamme keskenämmä pohtimaan mikä kuuluu sananvapauteen ja mistä voimme hieman tinkiä. Ei ole mitään "todellista sanavapautta", on vain vapaus. Vapaus ei ole annettua vaan se otetaan itse. (Toivottavasti korjaus onnistui)
 
Viimeksi muokattu:
Varmaan taustasuunnittelijat olivat ammattilaisia mutta itse en edelleenkään tajua kenen etua ajetaan kun on tarve korostaa tekijöiden ammattilaisuutta.


Terroristit ovat jo lähellä tavoitteitaan kun me alamme keskenämmä pohtimaan mikä kuuluu sananvapauteen ja mistä voimme hieman tinkiä. Ei ole mitään "todellista sanavapautta", on vain vapaus. Vapaus ei ole annettua vaan se otetaan itse.

Komppaan mutta korjaatko lainauksesi, ei ollut minun vaan YliKoon settiä josta sen verran että siinä vaiheessa kun muhamettilaiset alkavat tappaa ihmisiä Citymarketissa pitäisi alkaa ymmärtää että olemme laskeneet maahamme vääränlaista sakkia. Toisin kuin meille monessa tuutissa tolkutetaan meillä ON oikeus valita tulijat, sellaisten tänne rahtaaminen joiden arvomaailma on ihan toisella planeetalla on typerää sekä itsetuhoista.
 
Komppaan mutta korjaatko lainauksesi, ei ollut minun vaan YliKoon settiä josta sen verran että siinä vaiheessa kun muhamettilaiset alkavat tappaa ihmisiä Citymarketissa pitäisi alkaa ymmärtää että olemme laskeneet maahamme vääränlaista sakkia. Toisin kuin meille monessa tuutissa tolkutetaan meillä ON oikeus valita tulijat, sellaisten tänne rahtaaminen joiden arvomaailma on ihan toisella planeetalla on typerää sekä itsetuhoista.

Cittari vielä puuttuu, Shukupol käytti jo Prisman
 
Huolettaa myös tuo FN:n mahdollinen tuleva äänivyöry tämän johdosta. Ei vähiten sikisi, että saivat hiljattain Venäjältä 40 miljoonaa euroa lainaa vaalikampanjointiin. Isä Le Pen on muuten Vladimir Zhirinovskin vanha ryyppykaveri.
Ai se on jopa 40 miljoona, luin 9 miljoonasta. Oliko se tullut päälle vai vanhentunut tieto sitten?

Mihail Hodorkovski tuomitsi Parisin iskut ja toivosi lisää Charlin kuvia protestiksi, niinpä Putinin gestapon johtaja Kadyrov heti julisti hänet "omaksi viholliseksi" sanoi että Sveitsista löytyy olisiko se 100 000 josta joku maksunottaja ilmestyy. Kadyrov on Venäjän osaston ISIL:n formaali johtaja, enkä epäilee että hänen ilo tästä Parisin iskusta ei nyt tunne rajoja, mutta hän ei vielä voi järjestää iloatulitusken sen kunniaksi ja järjestää mojahedeille turvapaikka. Siksi kutsumalla Hodorkovskya "omaksi vihillisekseen" hän vielä kerran todistaa oman osuuden vapaan maailman taistelussa, käyttämällä kaikki terroristien sotaan kuuluvia medoodit. Muutenkin hänen jo valmiiksi tehdyt rikokset kelpaisivat ei vain Haagiin, vaan Nyrngergin kaltaiseen oikeudenkäyntiin.
 
Back
Top