koponen
Kenraali
Tutuksi on tullut aktiivireserviläiselle tarve hankkia omia varusteita helpottamaan elämää. Matkan varrella on nähty muutakin kuin henkilökohtaisia varusteita hyödynnetyn maanpuolustuksen hyväksi tavalla tai toisella (kuljetukset omilla ajoneuvoilla, valmistelu omilla läppäreillä, tarjotaan kahvit tai muonat siinä sivussa, hankitaan vähän kalvotussisarjaa tai käsisuuntakehää tms.).
Kokonaismaanpuolustuksen konseptiin kuuluu koko valtakunnan voimavarojen hyödyntäminen kriisissä. Mutta miten paljon ja minkälaista epävirallista tukea maanpuolustukselle tehdään näin syvässä rauhan tilassa?
Maanpuolustukseen kanavoidaan edelleen yritysrahaa ja säätiöityä "vanhaa rahaa" jonkin verran. Maailmalla on erilaisia konsepteja alkaen "adopt-a-sniper"ista rykmenttikohtaisiin tukisäätiöihin.
Mitä meillä voitaisiin tai mitä pitäisi ryhtyä tekemään aiheen parissa? Vai onko viranomaistettu maanpuolustus niin tarkkarajaista ettei pidä tehdä mitään? Onko ajatus se että jos nyt antaa jotain, siihen aletaan luottaa ja jatkossa karsitaan budjetista siinä kohtaa?
Voiko tuki olla epävirallisuudestaan - tai oikeammin ei-budjettiohjautuvuudestaan - huolimatta järjestäytynyttä? Reserviläisvetoiset kehittämishankkeet, "omayksikkö-tukitoiminta", RA-materiaalin hiljainen varaaminen ja järjestelyt poikkeusoloja varten...
Omalta kannaltani jätän huomioimatta maanpuolustustahdon ylläpitämiseen käytettävät varat, on kyse sitten yhdistystoiminnasta tai muusta sellaisesta. Mieltä kaihertaa suoraan sotilaalliseen suorituskykyyn vaikuttava toiminta.
Kokonaismaanpuolustuksen konseptiin kuuluu koko valtakunnan voimavarojen hyödyntäminen kriisissä. Mutta miten paljon ja minkälaista epävirallista tukea maanpuolustukselle tehdään näin syvässä rauhan tilassa?
Maanpuolustukseen kanavoidaan edelleen yritysrahaa ja säätiöityä "vanhaa rahaa" jonkin verran. Maailmalla on erilaisia konsepteja alkaen "adopt-a-sniper"ista rykmenttikohtaisiin tukisäätiöihin.
Mitä meillä voitaisiin tai mitä pitäisi ryhtyä tekemään aiheen parissa? Vai onko viranomaistettu maanpuolustus niin tarkkarajaista ettei pidä tehdä mitään? Onko ajatus se että jos nyt antaa jotain, siihen aletaan luottaa ja jatkossa karsitaan budjetista siinä kohtaa?
Voiko tuki olla epävirallisuudestaan - tai oikeammin ei-budjettiohjautuvuudestaan - huolimatta järjestäytynyttä? Reserviläisvetoiset kehittämishankkeet, "omayksikkö-tukitoiminta", RA-materiaalin hiljainen varaaminen ja järjestelyt poikkeusoloja varten...
Omalta kannaltani jätän huomioimatta maanpuolustustahdon ylläpitämiseen käytettävät varat, on kyse sitten yhdistystoiminnasta tai muusta sellaisesta. Mieltä kaihertaa suoraan sotilaalliseen suorituskykyyn vaikuttava toiminta.