Hyödyttömimmät asiat mitä teille koulutettiin vm-palveluksessa?

Hölmöintä oli ehdottomasti vääpelin neuvo sulkea toinen eli se ei tähtäävä silmä ampuessa. Rynkyn vaihdon jälkeen (onneksi alikersantti antoi omansa) tulos olisi ollut valion väärti ja enkä sulkenut silmääni vaan korvat vääpeliltä. Olin kyllin itsevarma koska olin ampunut jo alta 10v. Tästä on jonkun verran aikaa ja koulutuskin saattoi silloin olla tuota luokkaa.
 
Kaappien siisteystarkastukset ennen lomille lähtöä. Naurettavaa teatteria: jokaisen kaapin piti tuvassa näyttää tismalleen samalta, eli siellä käärityn villapaidan tai sotilaan käsikirjan takana sai olla vaikka paskaa kaappi täynnä. En kyllä käsitä miksi vaaditaan järjestämään kaappi niin epäkäytännölliseen järjestykseen ja tuhlattiin siihen sitten aikaa joka oli muusta siivoamisesta pois. Mahdollisen hälytyksen kannalta tuollainen kaapin näennäisjärjestys olisi ollut hidastava tekijä kamppeita kerätessä.
Joissain toisessa komppaniassa kaapit tarkastettiin kuulemma joka päivä.
päällikkö, joka itse suoritti korkeimman omakätisesti tarkastuksen, oli sitä mieltä, että kaapin tulee näyttää täsmälleen siltä, mitä kuvassa on piirretty. Päällikkö myös julisti parhaan kaapin palkinnon,
Samalla tavalla tuli näitä sotilaskoulutuksen "oheishommia" kirottua varusmiehenä. Myöhemmin opin ajattelemaan niilläkin olleen tarkoitus. Tässä myös vähän toisenlainen näkemys kun ylle on kirjoitettu. Jenkkien sotilaskulttuuri ja -perinne on erilaista kun meillä, joten jokainen ajatelkoon tästä asiasta omalla tavallaan. Videoo tarvitsee kuunnella ainoastaan pari minuuttia, jonka nyt voinee tehdä selkeän ja hyvän puheen vuoksi.
 
En muista tai keksi oikeastaan mitään opetettua mikä olisi ollut turhaa koulutuksen tavoitteisiin nähden. Pinkkailu, jäpittäminen, sisäkuri yms oli tietysti turhaa suuressa kuvassa, mutta palvelivat kulloistakin tavoitetta. Vähän kuten ruotsin opiskelu on turhaa sen itsensä vuoksi, mutta ensiarvoisen tärkeää päättötodistuksen saadakseen.

Se mikä minulle oli turhaa opettaa, kuten hiihtäminen, hygienia, leiriytyminen, säänmukainen pukeutuminen jne oli joillekin kaikki ihan uutta.
 


Samalla tavalla tuli näitä sotilaskoulutuksen "oheishommia" kirottua varusmiehenä. Myöhemmin opin ajattelemaan niilläkin olleen tarkoitus. Tässä myös vähän toisenlainen näkemys kun ylle on kirjoitettu. Jenkkien sotilaskulttuuri ja -perinne on erilaista kun meillä, joten jokainen ajatelkoon tästä asiasta omalla tavallaan. Videoo tarvitsee kuunnella ainoastaan pari minuuttia, jonka nyt voinee tehdä selkeän ja hyvän puheen vuoksi.
Täsmennän vielä, että ymmärrän täysin, miksi tietyt asiat intissä täytyy tehdä tietyllä tavalla. Mutta en kuitenkaan ole suuresti hyötynyt taidostani tehdä pinkkoja silitysraudalla vaatekomeroon, intin jälkeen. Silloin toki hyödyin, kuntoisuusloman muodossa, koska päällikkö oli sentään ymmärtänyt tuon palkitsemisenkin merkityksen motivoinnissa. Ja pistän perseeni pantiksi siitä, että tuo amiraali ei ikinä urallaan nähnyt niin särmiä kaappeja, mitä minä näin joukko-osastoni tuvissa, heh!
 
Rättisulkeiset. Ei ikinä auennut ainakaan minulle että miksi se nenäliinan oikea esittämistapa on niin tärkeää...
Tämä vuonna -83.
 
Jäpittäminen. Siis se tuvassa jakkaroilla istuminen valmiudessa naama näkkärillä ja kädet polvien päällä.

Näin jälkeenpäin ihmetyttää, että missä oli porkkana. Esimerkiksi miksei vaikkapa joka viikko palkittu siisteintä tupaa jollain tavalla. Esimerkiksi kuntsarilla. Olisi taatusti tupien siistiminen ollut mieluisampaa.
 
Jäpittäminen. Siis se tuvassa jakkaroilla istuminen valmiudessa naama näkkärillä ja kädet polvien päällä.

Näin jälkeenpäin ihmetyttää, että missä oli porkkana. Esimerkiksi miksei vaikkapa joka viikko palkittu siisteintä tupaa jollain tavalla. Esimerkiksi kuntsarilla. Olisi taatusti tupien siistiminen ollut mieluisampaa.
Muistan kuin eilisen päivän, kun RAUK:n paras punkan/pinkantekijä lähti lomalle vuorokautta aikaisemmin kuin muut.
Koulun johtaja piti huolen siitä, että me muut olimme muodossa silloin odottamassa lisäkolutusta sisäpalveluun.
Vähän nysvääjänä pidetty kaveri teki siinä virheen, että käveli nolona muodon ohi, kun me käskystä katseella seurasimme hänen lomalle lähtöään. Hän oli seurannut ohjeita, ymmärsi ne ja pystyi ne täyttämään. Siihen kai pyrittiin, ja siitä palkittiin, kurssin paras punkantakijä.
Tunnen miehen vuosikymmenten jälkeen, ja on edelleen tarkka ja säntillinen.
Mies paikallaan.
Itse menin sieltä, missä aita on matalin, ehkä "koukkuni" on muualla.😇
 
Jäpittäminen. Siis se tuvassa jakkaroilla istuminen valmiudessa naama näkkärillä ja kädet polvien päällä.

Näin jälkeenpäin ihmetyttää, että missä oli porkkana. Esimerkiksi miksei vaikkapa joka viikko palkittu siisteintä tupaa jollain tavalla. Esimerkiksi kuntsarilla. Olisi taatusti tupien siistiminen ollut mieluisampaa.

Monen mielestä paskassa asuminen ei ole mukavaa, vaikka siitä ei saa palkintoa
 
Muistan kuin eilisen päivän, kun RAUK:n paras punkan/pinkantekijä lähti lomalle vuorokautta aikaisemmin kuin muut.
Koulun johtaja piti huolen siitä, että me muut olimme muodossa silloin odottamassa lisäkolutusta sisäpalveluun.
Vähän nysvääjänä pidetty kaveri teki siinä virheen, että käveli nolona muodon ohi, kun me käskystä katseella seurasimme hänen lomalle lähtöään. Hän oli seurannut ohjeita, ymmärsi ne ja pystyi ne täyttämään. Siihen kai pyrittiin, ja siitä palkittiin, kurssin paras punkantakijä.
Tunnen miehen vuosikymmenten jälkeen, ja on edelleen tarkka ja säntillinen.
Mies paikallaan.
Itse menin sieltä, missä aita on matalin, ehkä "koukkuni" on muualla.😇

Itseltänihän räjähti punkka vielä kotiutumista edeltävällä viikolla.

En jaksanut vain tehdä kunnon pinkkaa.
 
Hauska lueskella näitä vanhoja viestejä jälkiviisaudella.
Totta.

Koulutettaessa tulen ja liikkeen avulla etenemistä koko joukkueen taitona käytettiin alokasleirillä selkeää paikkaa, aukeaa tai peltoa. Näin opimme, mikä ryhmä ampuu ja kuka taas etenee. Sitten sen hahmotti paremmin myös peitteisessä maastossa, kun kaava oli ylipäänsä tuttu.

Saman voisin kuvitella sopivan uuteen tapaan liikkua pieninä pallukoina. Koko homman voi opetella ensin selkeässä paikassa, jotta tulee näkymä muihin ja alkeistieto tulenkäytön rajoista.

Mutta joo, ensi askel parempaan maailmaan lähtee siitä, että punkka on hyvin tehty.
 
Totta.

Koulutettaessa tulen ja liikkeen avulla etenemistä koko joukkueen taitona käytettiin alokasleirillä selkeää paikkaa, aukeaa tai peltoa. Näin opimme, mikä ryhmä ampuu ja kuka taas etenee. Sitten sen hahmotti paremmin myös peitteisessä maastossa, kun kaava oli ylipäänsä tuttu.

Saman voisin kuvitella sopivan uuteen tapaan liikkua pieninä pallukoina. Koko homman voi opetella ensin selkeässä paikassa, jotta tulee näkymä muihin ja alkeistieto tulenkäytön rajoista.

Mutta joo, ensi askel parempaan maailmaan lähtee siitä, että punkka on hyvin tehty.
Saattaa hyvinkin olla että monta asiaa ymmärtää nyt vasta parikymmentä vuotta myöhemmin, miksi jotain tehdään. Punkka tehdään, koska siinä kymmenen hengen yksiössä näilläkin pienillä asioilla on merkitystä. Onneksi siitä oli jo päästy eroon, että ruutujen suoruus tarkastetaan pikkuauton avulla. Pinkkaa ei enää taideta teettää missään, tuskin on kenelläkään ikävä. Rättisulkeisiin en joutunut koskaan.

Varsinainen taistelukoulutus oli jälkikäteen ajateltuna aikansa mukaista. Toki varmasti jotu-joukkueen johtajana olisi saanut paljon enemmän kuin aukin santsarina. Monta asiaa on muuttunut ja mieli tekisi väittää että parempaan suuntaan. Yöllinen telamiinan kaivaminen tai syöksyjen harjoittelu vitutti silloin, toisaalta seuraavana päivänä onnistui paremmin.

Kasarmiöyhötys oli vähäistä jo vuosituhannen alussa, RUKissa sitä vielä oli mutta ei viety mukana kotiyksikköön. Jälkeenpäin tapasin kouluttajakokelaan, joka itsekin totesi ettei siinä juoksuttamisessa mitään mieltä ollut. Oli vielä paikan tapana. Mainittakoon että kyseinen kokelas oli fiksummasta päästä, keskittyi enemmän osaamiseen harjoituksessa.
 
Rättisulkeisiin en joutunut koskaan.

2009 tätä kerran tai kaksi kokeiltiin. Taisi olla ihan viikko-ohjelmassa. Pinkat tehtiin, mutta niitä ei hirveästi ihmetelty/räjäytelty.

Turhaksi koin ne pihakolmioiden kiertämiset, jos joku liukastui tahtijuoksun aikana matkalla ruokalaan (talvella jäisellä tiellä).
 
Tupien lattian ns. vesipesu: suu täyteen vettä ja sitten vesi levitetään harjalla. Kaikki olivat tyytyväisiä :)
 
Viestikoulutus -88 alkaa olla täysin vanhentunutta, mutta kaikkein turhinta oli jatkuva simputus. Tehtiin hyvin tai huonosti, aina rangaistiin. Kait se on venäjällä edelleen noin. Aika kultaa muistot ja yläfemmat heitetään aina yhden kaverin kanssa.
 
Back
Top