Ymmärtääkseni IR-hakuisten ohjusten osumaprosentit ovat olleet yleisesti ottaen korkeampia verrattuna tutkaohjattuihin. Foorumillakin ollaan käsittääkseni oltu huolissaan enemmän DRFM-häirinnän vaikutuksista. Näin ollen uskoisin ja toivoisin, että Syyrian Sidewinder-episodi oli yksittäinen poikkeus, joka vain vahvistaa ohjuksen säännönmukaisen tappavuuden.
Mitä sitten tulee ilmataistelu-/ilmatorjuntaohjusten häirittävyyteen, niin pyrkisin minimoimaan riskin hajauttamalla, kuten PV onneksi on tehnytkin. On eri hakeutumismenetelmiä (IR, ARH, CLOS, SACLOS) käyttäviä järjestelmiä, eri maista tulleita järjestelmiä ja eri aikakausien järjestelmiä. Olisi perin epäonnista, mikäli kaikki osoittautuisivat kovin epäluotettaviksi.
Kiinnostavaa olisi myös, mikäli ohjusjärjestelmillä olisi kyky optiseen varaohjaukseen. Kaikista pienimmissä ohjuksissa tietysti taloudellisesti ja teknisesti vaikeaa, mutta valmiiksi datalinkillisistä se mahdollisuus olisi hyvä löytyä. Vaikea sokaista/häiritä hakupäätä, jos sitä ei edes koskaan avata.
--
Esim panssarintorjunassa käydään samanlaista kilpailua, mutta jos meidän pst-ohjukset eivät osu tai tehoa maaliin, voidaan tankkeja silti torjua tykistöllä, miinoilla tai vaikka tilapäisvälineillä. Jos Hornet tai NASAMS tarvitsee tositilanteessa >15 AMRAAMia pudotukseen, me voidaan torjua viholliskoneita joko hävittäjän tykillä tai puimalla maassa nyrkkiä.
--
Tai sitten voidaan käyttää Sidewindereita. Niitäkin on jokunen varastoissa, hurjimpien Sipri-huhujen mukaan alkujaan Hornetin mukana hankittua 9M-versiota tuli maahan lähemmäs 500 kpl, olisiko ollut 480 tarkalleen.
On se tavallaan siunaus, että ilmataisteluohjuksia on hankittu niinkin suurissa määrin kuin on. Amraameja pitäisi löytyä maasta yli 700, joten esim. 15 ohjuksella per pudotus tulisi alas silti lähemmäs puolensataa ilmamaalia. Ja sotakokemukset antavat ymmärtää tuhoamistodennäköisyyden olevan ihan eri magnitudia.
Asiassa on vielä sellainen ulottuvuus, että ilmapuolustuksen luotettavuuden kannalta hävittäjä on parempi kuin maasijoitteinen IT. Hornet on paljon NASAMSia hyödyllisempi sitten kun kaikki Amraamit on ammuttu.
Yhden Hornetin hinnalla saa myös aika monta Amraamia. AMRAAM ~1 miljoona, hävittäjä ~100 miljoonaa. Kun karsii muutaman koneen ja hankkii enemmän ohjuksia, niin kyseessä ei ole enää AMRAAM vaan
SPAMRAAM.
Joo. Se ikävä puoli on, että se maksaa. Sergei kelpaa helikoptereiden torjuntaan, mutta erityisesti kun erilaiset kauempaa laukaistavat rynnäkköaseet yleistyvät, vaaditaan sitten riittävä ulottuvuus ja tarkkuus. Tutkaohjattu järeämpi IT-kalusto lienee sitten aika paljon kalliimpaa?
Riittääkö edes järeämmän IT-kaluston kantama? Tutkaohjatuilla 35-40 mm aseilla ylletään suunnilleen neljään kilometriin jokseenkin tehokkaasti.
Tosi järeät puolestaan ovat historiaa. No, onhan italialaisten Draco olemassa, mutta sillä taitaakin sitten olla monopoliasema.
Pelkän asekuorman torjuminen taas tulee luultavasti melko kalliiksi pidemmän päälle, vaikka toisaalta se pakottaa vihollisen käyttämään enemmän resursseja kohteen tuhoamiseen ja saattaa näin ollen välillisesti lisätä lavettien kohtaamaa uhkaa. Toisaalta tykeillä voitaisiin suojata samalla matalakorkeuksia helikoptereilta ja matalalla operoivilta kiinteäsiipisiltä ilma-aluksilta sekä lennokeilta. Vaikea yhtälö.
