Ilmatorjunta

Nasamsissa on omat heikkoutensa niin kuin kaikissa järjestelmissä... Täydellistä ilmatorjunta järjestelmää ei ole ja tuskin tulekaan... Nasams on todella taistelun kestävä ja tämän vuoksi meille todella hyvä. Se pystyy lisäksi tukeutumaan ja hakemaan maalitietoa todella monelta sensorilta. Lisäksi järjestelmä oli hinnaltaan sellainen että saatiin muistaakseni kolme kokonaista patteria kuin vaihtoehto olisi ollut 1 jos olisi päädytty samp/t:n. Vaihtoehtoja, (jos haluttiin hankkia nykyaikainen järjestelmä jota päivitetään tulevaisuudessakin) ei todellisuudessa ollut niin kauhean montaa jos lasketaan venäläiset ja näiden kiinalaiset kopiot pois. Nasamsin suurin haaste/ongelma on tuo torjunta korkeus. Mistään ei ole löytynyt tosin tietoa mikä se todellisuudessa on mutta veikkauksia on ollut että jäisi johonkin 10km nurkille. Tätä on valmistajakin lähtenyt ratkomaan slamraam-er ja essm sovittamas projekteilla. modifioitu essm on onnistuneesti laukaistukin jo pari kertaa. Tuossahan on ideana ilmeisesti ollut että essm puikkoon lyödään amraamin hakupää ja avot... nyt tippuu koneet jo siltä korkeudelta ja matkalta että järjestelmä voidaan laskea pitkän matkan järjestelmäksi. Tuo on siis toimiva jo siinä mielessä.. Sitä en tiedä hankitaanko tänne noita puikkoja koskaan? Toivon mukaan hankitaan mutta sehän ei ole järjestelmän vika silloin jos siihen on olemassa kantavaa puikkoa mutta sitä ei osteta. D mallin amraami kantaa n. 50% pidemmälle kuin C7 malli... Tuollakin saataisiin lisää ulottuvuutta laitetaan niitä sitten hornetteihin tai nasamsiin.

Norskit oli tehnyt taas nasamsilla ja amraameilla ammutoja todenneet että tuhoamis todennnäköisyys on yli 90%. Kaikki neljä maalia oli tuhottu ja ilmeisesti joukossa oli ollut hieman vaikeampiakin kuin suoraan yli, näköetäisyydellä, hitaasti lentävä maalilennokki. Järjestelmän ehdottamasti positiivinen puoli on se että se käytännössä tekee tälläkin hetkellä alle 10km lentämisen äärimmäisen vaaralliseksi ja näin pakottaa vihollisen hävittäjä torjunnan ja valvonnan kannalta mukavalle korkeudelle.

Eli en sanoisi osittain keskeneräitä (puikkojen lisä hankinnat) järjestelmää sudeksi missään tapauksessa. Jos oltaisiin hankittu samp/t niin meillä olisi ollut yksi patteri joka olisi ollut käytännössä helsingissä pienellä alueella... Siinä olisi sitten ollut koko muu suomi, joukot mukaan luettuna vielä matalammalle yltävän ilmatorjunnan piirissä... Olisi vihollinen rauhassa saanut tehdä niitä (5-6km korkeudesta) matto tai piste pommituksia...
 
Niin, sitä paitsi ilmatorjunnan tehokkuus on eri järjestelmien summa, mikä on hyvä asia, koska jos yksi osa pystytään vastatekniikalla neutralisoimaan, on muita vielä jäljellä. Tämän vuoksi en sijoittaisi munia yhteen koriin, vaan useaan taistelukestävään jästelmään, ja tällainen NASAMS on, taistelunkestävä.
 
@Raveni

Pattereita saatiin neljä, ei kolme.
Kaleva kirjoitti:
Itse pelkistin tämän jossakin vaiheessa, että ostetaanko yksi Cadillac vai neljä Volvoa, perusteli norjalaisvalintaa Puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala.

Mitä tulee D-mallin Amraameihin, niin uskoisin sen kantaman tulevan jostakin. Muistaakseni (en nyt löydä vahvistusta, mutta perustunee tämän foorumin juttuihin) ohjuksen ulkoiset mitat ovat kasvaneet (tai sitten amerikkalaiset ovat kehittäneen jonkin ihmeellisen uuden rakettimoottorin ohjukseen) niin paljon, että se ei enää mahdu Nasamsin laukaisimeen. Juttu voi toki olla mätäkuuta, koska ESSM:nkin mahtui Nasamsin laukaisimeen... mutta jos D-malli on kovin paljon pidempi kuin C-malli (ja ESSM), niin ongelmia on todennäköisesti luvassa.
 
@SJ Tiedätkö kuinka monta johtokeskusta olemme ostaneet? Joko tuo on PV:n suurin kusetus tai sitten kirjoittelimme sopimukset perinteiseen tapaan, että valmistaja toimittaa sen verran kuin jaksaa, tavoitemäärät ovat nämä.

PV on tiedottanut, että hankkivat yhden mersun sijaan neljä Volvoa. Eli jos neljällä johtokeskuksella lasketaan, niin johtokeskukselle on 3 tutkaa ja 6 laukaisinta. En usko, että kyseessä on kusetus, vaan PV osti systeemiä koko rahalla. Eli sen mitä saivat sillä rahalla.
 
D mallin amraami kantaa n. 50% pidemmälle kuin C7 malli... Tuollakin saataisiin lisää ulottuvuutta laitetaan niitä sitten hornetteihin tai nasamsiin.

C5 malli itseasiassa.

@RPG83 Uskoakseni Amraamin kantamaa on kasvatettu ainakin osittain lentorataprofiilia muuttamalla, mutta ohjuksessa on kyllä myös uusi moottorikin. Pituutta ei varmaankaan ole lisätty paljoa, koska jenkeissä ohjuksen kokoa rajoittaa pääasiassa F-22:n ja F-35:n asekuilujen koko.
 
Pituutta ei varmaankaan ole lisätty paljoa, koska jenkeissä ohjuksen kokoa rajoittaa pääasiassa F-22:n ja F-35:n asekuilujen koko.

Näin voisi kuvitella, mutta ettei olisi käynyt niin kuin JASSM:n kohdalla? Sehän ei mahdu F-35:n sisään! Hieman vastaava F-35:n sisäisiin asekuiluihin mahtuva "Joint Strike Missile" on kyllä suunnitteilla (mm. kantama 280 km).

Amraamhan oli tarkoitus korvata "Joint Dual Role Air Dominance Missile" (/Next Generation Missile) -ohjuksella, mutta ohjelma lopetettiin. Ehkä D-mallin Amraam ei edes ollut tarkoitettu F-35:n ja F-22:n käytettäväksi, vaan oli tarkoitus mennä C-mallilla kunnes Amraamin korvaaja saataisiin valmiiksi?
 
PV on tiedottanut, että hankkivat yhden mersun sijaan neljä Volvoa. Eli jos neljällä johtokeskuksella lasketaan, niin johtokeskukselle on 3 tutkaa ja 6 laukaisinta. En usko, että kyseessä on kusetus, vaan PV osti systeemiä koko rahalla. Eli sen mitä saivat sillä rahalla.

Eikö pattereiden määrää olisi kannattanut kasvattaa? Varmaan nykyinenkään malli ei toimi ihan niin, että jätetään Helsinkiin yksi patteri ja loput kolme sijoitetaan lentotukikohtien suojaksi. Jos samalla rahalla olisi saatu kuusi niukemmin varustettua patteria, niin siitä olisi voinut jo irrota kaksi patteria jonnekin muualle. Nykyisellään ehkä yhden patterin neljästä voi siirtää muualle.
 
Eikö pattereiden määrää olisi kannattanut kasvattaa? Varmaan nykyinenkään malli ei toimi ihan niin, että jätetään Helsinkiin yksi patteri ja loput kolme sijoitetaan lentotukikohtien suojaksi. Jos samalla rahalla olisi saatu kuusi niukemmin varustettua patteria, niin siitä olisi voinut jo irrota kaksi patteria jonnekin muualle. Nykyisellään ehkä yhden patterin neljästä voi siirtää muualle.

En tiedä! Olen kuitenkin varma, että siellä on useampi kuin yksi upseeri ollut useammassa kokouksessa pähkäilemässä eri osien hintoja ja koettaen saada budjetti riittämään. Jos noita johtokeskuksia oltaisiin hankittu enemmän, niin oletettavasti joko ohjuslavetteja tai tutkia olisi jouduttu hankkimaan vähemmän ja tämä ei mielestäni olisi hyvä juttu.

Jos oletetaan, että noita johtokeskuksia on neljä, niin luultavasti niistä on tarkoitus saada aikaan kaksi patteriparia aikaiseksi, jolloin koko pumppu voi siirtyä lyhyen matkaa ilman, että toiminta keskeytyy hetkeksikään, koska johtokeskuksia on kuitenkin kaksi.

Tai voihan olla, että johtokeskuksia on hankittu kahdeksan ja patteripareja kyetään muodostamaan neljä, joskin tutkia ja ohjuslavetteja olisi johtokeskusta kohden aika ohuelti. Tätä kuitenkin hieman epäilen, koska noita johtokeskuksia miehittää kapparit, joten varmaan siellä on joku ajatellut myös henkilöstömenoja.
 
Each NASAMS battery consists of 3 or 4 fire distribution centers, 3 or 4 AN/TPQ-36 surveillance, acquisition, and tracking radar systems, 9 truck-mounted missile launchers with 6 AMRAAM missiles each, and 3 or 4 truck-mounted MSP 500 electro-optical sensor for visual target identification and raid size assessment. This configuration enables NASAMS to engage up to 54 targets simultaneously within a few seconds. The launchers can be located at up to 25 kilometers from the fire distribution center extending the air defense coverage
 
Each NASAMS battery consists of 3 or 4 fire distribution centers, 3 or 4 AN/TPQ-36 surveillance, acquisition, and tracking radar systems, 9 truck-mounted missile launchers with 6 AMRAAM missiles each, and 3 or 4 truck-mounted MSP 500 electro-optical sensor for visual target identification and raid size assessment. This configuration enables NASAMS to engage up to 54 targets simultaneously within a few seconds. The launchers can be located at up to 25 kilometers from the fire distribution center extending the air defense coverage

http://en.wikipedia.org/wiki/NASAMS_2

"A complete NASAMS 2 battery consists of 12 missile launchers (LCHR) (each one carrying six AMRAAM missiles), eight radars (AN/MPQ64 Sentinel), one fire control centre (CTOC), one electro-optical camera vehicle (MSP500) and one Tactical Control Cell (TCC) vehicle."

Käsittääkseni CTOC ja TCC ovat identtisiä.
 
Tuo ei välttämättä ole se suomelle tullut jako... muistelisin että suomelle tuli 2 johtokeskusta, 4? optista sensoria, 3-4 tutkaa ja 6 ohjuslaukaisinta per patteri... saatan toki muistaa väärinkin... tuohon omaan jakoon viittasin... toki tuo SJ:n määräkin täsmää jos ajattelee että pattereita olisikin vain kaksi...
 
Tuo ei välttämättä ole se suomelle tullut jako... muistelisin että suomelle tuli 2 johtokeskusta, 4 optista sensoria, 3-4 tutkaa ja 6 ohjuslaukaisinta per patteri... saatan toki muistaa väärinkin... tuohon omaan jakoon viittasin...

Tuo voi olla mahdollinenkin kokoonpano ja silloin johtokeskuksia olisi se kahdeksan. Ohjuslavetteja on vähemmän, kuin myyntimiehet ovat suunnitelleet, mutta se ei oikeastaan yllätä.
 
Saattaa hyvinkin olla....
 
Mites Su-24 (11,000 m)? Su-34 (15,000 m)? Mainitsemasi Tu-22M (13,300m)? Tu-95 (13,716 m)?

Käytännön lakikorkeus (service ceiling) on lentokorkeus jota ei käytännössä palveluskäytössä saavuteta :) kyseessä on lentotekninen (usein teoreettinen) suoritusarvokriteeri tietyssä standardikuormassa olevalle koneelle, korkeus joka voidaan saavuttaa ilman kikkailuja kuten hissinousuja, tai tuntikausien kitkuttamista ylöspäin. Laivuekäytössä vuosia kuluneelta koneelta voi yleensä huoletta silpaista sen kilometrin pois lakikorkeudesta, ja toisen jos halutaan kuljettaa mainittavaa asekuormaa. Su-24 erityisesti suunniteltiin toimimaan matalalla, moottori tuunattiin alakorkeuksiin, ilmanotoista tehtiin kiinteät (ja ne ovat ylhäällä tehottomat). Käytännössä en usko että mainittavassa asekuormassa (täysi sisäinen polttoaine, kaksi täsmäpommia) Su-24 lentää paljoa yli 9 kilometrissä. Mikä on sattumalta sama kuin NASAMSin maksimi torjuntakorkeus.

Kaikki siis hyvin vai? No ei ihan. Pitää muistaa että myös torjuntaohjus saavuttaa lakikorkeutensa vain tietyllä etäisyydellä: mitä kauemmas pitää ampua, sitä enemmän ohjus joutuu käyttämään liike-energiaa vaakalentoon ja lentokorkeus alenee. NASAMSin torjuntakäyriä ei nyt tähän hätään ole mutta tässä Bukin, varmaan aikaisemminkin täällä esillä ollut käppyrä:

buk_51.gif


Eli kuten näkyy, äärietäisyyksillä torjuntakorkeus putoaa puoleen parhaasta mahdollisesta. Nykyaikaiset liitopommit voidaan pudottaa kaukaa ja korkealta, ei tarvitse enää yleensä tulla lähelle varmistamaan osuma kuten konventionaalisessa pommituksessa, tai laserohjatuissa pommeissa. Perus-JDAMin kantama on jo liki 30 kilometriä kun se pudotetaan yläkorkeuksista. F-22:lla on saatu 40 kilometrin pudotusetäisyyksiä 15 kilometrin korkeudesta. NASAMSin tasoisella systeemillä näille ei juuri voida muuta kuin yrittää torjua itse pommi - mutta GPS-ohjatut pommit ovat halpoja. Tietysti taktisessa mielessä heitteenkin torjunta voi olla joskus merkittävä. Ja nämä etäisyydet ovat ihan peruspommilla: ER-sarjalla (eli kevyt rakettimoottori ja pienet siivet) kantama nousee jo 80 kilometrin päälle.

Tietenkin taktisella sijoittamisella voidaan asiaa osin kompensoida: ohjusjärjestelmä voidaan laittaa kohteen eteen, tai ne voivat jopa ympyröidä sen. Se ei kuitenkaan aina ole mahdollista, ja on joka tapauksessa rajoite.
 
Käytännön lakikorkeus (service ceiling) on lentokorkeus jota ei käytännössä palveluskäytössä saavuteta :) kyseessä on lentotekninen (usein teoreettinen) suoritusarvokriteeri tietyssä standardikuormassa olevalle koneelle, korkeus joka voidaan saavuttaa ilman kikkailuja kuten hissinousuja, tai tuntikausien kitkuttamista ylöspäin. Laivuekäytössä vuosia kuluneelta koneelta voi yleensä huoletta silpaista sen kilometrin pois lakikorkeudesta, ja toisen jos halutaan kuljettaa mainittavaa asekuormaa. Su-24 erityisesti suunniteltiin toimimaan matalalla, moottori tuunattiin alakorkeuksiin, ilmanotoista tehtiin kiinteät (ja ne ovat ylhäällä tehottomat). Käytännössä en usko että mainittavassa asekuormassa (täysi sisäinen polttoaine, kaksi täsmäpommia) Su-24 lentää paljoa yli 9 kilometrissä. Mikä on sattumalta sama kuin NASAMSin maksimi torjuntakorkeus.

Kaikki siis hyvin vai? No ei ihan. Pitää muistaa että myös torjuntaohjus saavuttaa lakikorkeutensa vain tietyllä etäisyydellä: mitä kauemmas pitää ampua, sitä enemmän ohjus joutuu käyttämään liike-energiaa vaakalentoon ja lentokorkeus alenee. NASAMSin torjuntakäyriä ei nyt tähän hätään ole mutta tässä Bukin, varmaan aikaisemminkin täällä esillä ollut käppyrä:

buk_51.gif


Eli kuten näkyy, äärietäisyyksillä torjuntakorkeus putoaa puoleen parhaasta mahdollisesta. Nykyaikaiset liitopommit voidaan pudottaa kaukaa ja korkealta, ei tarvitse enää yleensä tulla lähelle varmistamaan osuma kuten konventionaalisessa pommituksessa, tai laserohjatuissa pommeissa. Perus-JDAMin kantama on jo liki 30 kilometriä kun se pudotetaan yläkorkeuksista. F-22:lla on saatu 40 kilometrin pudotusetäisyyksiä 15 kilometrin korkeudesta. NASAMSin tasoisella systeemillä näille ei juuri voida muuta kuin yrittää torjua itse pommi - mutta GPS-ohjatut pommit ovat halpoja. Tietysti taktisessa mielessä heitteenkin torjunta voi olla joskus merkittävä. Ja nämä etäisyydet ovat ihan peruspommilla: ER-sarjalla (eli kevyt rakettimoottori ja pienet siivet) kantama nousee jo 80 kilometrin päälle.

Tietenkin taktisella sijoittamisella voidaan asiaa osin kompensoida: ohjusjärjestelmä voidaan laittaa kohteen eteen, tai ne voivat jopa ympyröidä sen. Se ei kuitenkaan aina ole mahdollista, ja on joka tapauksessa rajoite.

Paitsiettä BUK on puoliaktiivinen suoraan kohdettapäin lentävä ohjus ja AMRAAM taas aktiivinen optimoidulla lentoradalla toimiva ohjus. Täten maksimi torjuntakorkeus saavutetaan melkolähellä maksimi vaakakantamaa, koska ammuttaessa kauas ohjus kerää ensin korkeutta.
 
Paitsiettä BUK on puoliaktiivinen suoraan kohdettapäin lentävä ohjus ja AMRAAM taas aktiivinen optimoidulla lentoradalla toimiva ohjus. Täten maksimi torjuntakorkeus saavutetaan melkolähellä maksimi vaakakantamaa, koska ammuttaessa kauas ohjus kerää ensin korkeutta.

Ulottuvuuskäyrä voi olla hiukan erinäköinen kuin Bukilla, totta, mutta tuskin ohjuksen maksimikantama ja -korkeus silti korreloivat. Maksimikantamaanhan ohjuksen pitää muuttaa korkeutta nopeudeksi, eli suomeksi syöksyä. Puoliaktiivinen ja aktiivinen eivät sinänsä lentorataa määritä, myös puoliaktiivinen ohjus voi olla komentolinkkiohjauksella optimoitua lentorataa lentävä, esim. SM-2.
 
Back
Top