2) Eli miten päättelit Crotale tappiot?
Selvennettäköön, että pyrin esittämään viestissäni tilastollisen analyysin sille, miksi Venäjä pystyy hyökkäämään samanikaisesti useita kohteita vastaan toisin kuin sinä väitit. Kun siirryin Venäjän kalustoluvuista tarinankerrontaan, niin siirryin nimenomaan tarinankerrontaan. Mitään tieteellistä analyysiä ei taustalla ole.
Anoastaan oma mielipide siitä, miten asiat voisivat mennä.
3)Muistanet mitä Ruotsalaiset totesivat heidän testeissään Apache vs. LVKV 90? Olikohan 0-10 vaiko 1-9 lopputulos? VT-1 ohjus jota Crotale käyttää lentää 3,5 machin nopeudella, joten se ARM kykenisikin lukittumaan siihen tutkaan joka ohjaa ohjusta, niin sen tutkan tarvitsee olla päällä vain ohjuksen lentoajan. Samalla ARM:n pitää pysyä siinä tutkan keilassa (kapea), kun sen laukaissut kone rupeaa väistelemään ohjusta. Uskoakseni Crotale patteriin kuuluu myös jaos tai kaksi Sergeitä suojaamaan ohjuslavetteja, jotka epäilemättä tuovat oman ulottuvuuden yrityksiin osua pakenevaan Crotaleen rypälepommeilla.
Jos asia olisi näin yksinkertainen, mikään valtio ei ostaisi taisteluhelikoptereita. Taistelukenttä on dynaaminen kokonaisuus, ei mikään ilmatorjuntapanssarivaunun ja ilma-aluksen kaksintaistelu.
Tämä on taas perinteinen "emme voi yhtään mitään; kaikki mitä teemme, on turhaa, koska Venäjä on niin ylivoimainen" -tyyppinen kommentti! Ensinnäkin Iskanderissa on 700 kg taistelukärki eli tavallisen lentopommin kokoluokkaa. Ihan oikeastiko uskot, että 6 Iskanderia per lentotukikohta tuhoaisivat tukikohdan? Iskanderin osumakohtaan syntyy kiitorataan kuoppa ja nyt niitä olisi syntynyt kokonaista kuusi kappaletta! Jossain säikeessä oli pohdittu ja elävän elämän esimerkein kuvattu ilmapommitusten vaikutuksia lentotukikohtiin. Käytännön hyökkäykset ovat olleet laajuudeltaan moninkertaisia ja silti lentotukikohdan toiminta on jatkunut. Kuuden kuopan täyttämiseen ei kauaa mene... (ja ilmeisesti venäläinen teknologia on niin kehittynyttä, että kaikki Iskanderit toimivat ja osuvat maaliinsa sveitsiläisen kellon tarkkuudella).
Ensimmäinen virkkeesi olisi asiaankuuluvampi, jos väittäisin, että koko ilmavoimat tuhotaan maahan samaan tapaan kuin Egyptissä -67. Tai jos sanoisin, ettei mitään liikekannallepanoa järjestetä, vaan eduskunta antautuu ehdoitta Putinin ultimaatumin edessä.
En muistaakseni kirjoittanut tukikohdan tuhoamisesta. Merkittävistä tappioista kyllä, minkä ilmeisesti ymmärsit väärin. Ei kyse ole mistään atomipommin räjähdykseen verrattavissa olevasta tapahtumasta, jossa koko tukikohta haihtuu ilmaan. Minulle merkittävä tappio on se, jos maassa olevista kolmesta koneesta kaksi tuhotaan samoin kuin muutama polttoainerekka ja kolmannes lentomekaaanikoista. Ei sinällään mikään mahdoton tilanne, mutta tappiot ovat kirveleviä ja yksittäisen tukikohdan kannalta merkittäviä. Ehjänä selvinnyt pataljoona vartiomiehiä ei paljoa lohduta, jos ei ole lentotoimintaa, jota suojata.
Mitä tulee Iskanderiin, niin huomaa, että kirjoitin niistä siinä yhteydessä kuin
@Benelli kirjoitti sirotemiinoista. (Epäselvää on, onko miinakärkeä saatavilla Iskanderiin. Ehkä on, ehkä ei, varmaa tietoa ei ole, mutta teknistä estettäkään en sille näe. Lähdin olettamuksesta, että miinakärki olisi saatavilla, onhan skenaario enemmän tai vähemmän hypoteettinen.) Iskandereilla ei tuhota itsessään mitään, vaan pistetään tukikohta hetkellisesti siinä määrin polvilleen, etteivät koneet liiku kiitoradalle ja kiitoradalta seisonta-alueille aivan helposti. Hyvin varustetulla lentokentällä on toki useampi kiitorata ja rullausteitä ja seisonta-alueita, joilta voisi tarvittaessa nousta ilmaan jälkipoltinta käyttäen, mutta maantietukikohdissa tilanne on yleensä kertaluokkaa askeettisempi.
Lentohyökkäyksen kokoluokka alkaa olla sellainen, että Venäjä käy erillissotaa Suomea vastaan ja on keskittänyt kaiken käytettävissä olevan ilmavoiman Suomea vastaan. Onhan tämä tietenkin mahdollinen ja historiasta tuttukin skenaario, mutta ei välttämättä todennäköisin. Kyseessä on kuitenkin täysimittainen sotatilanne eli voidaan olettaa, että myös Suomen ilmavoimat toimivat sodan ajan kokoonpanossa sodan ajan toimintavaltuuksilla. Ilmeisesti myös ilmatorjunta toimii sodan ajan kokoonpanossa? Voimasuhteiden ero on noin 1:4 venäläisten eduksi, mutta Suomen ilmatorjunta tasoittaa eroa. Voimasuhteiden ero ei sinällään kuulosta vielä kauhistuttavalta, siitä kai pitää lähteä, että olemme aina määrällisesti alivoimaisia. Kommenttisi loppupäätelmä sen sijaan tuntuu vähintäänkin oudolta. Suomen ilmavoimat kärsisivät yhdessä ainoassa hyökkäyksessä n. 30% tappiot, kun hyökkäävä osapuoli selviäisi n. 8% tappioilla. Normaalisti tasaväkisillä vastustajilla hyökkääjä kärsii suuremmat tappiot (kyllä, olemme laadullisesti vähintään tasaveroisia!). Jos tappiosuhteeksi olettaisi ensimmäisessä hyökkäyksessä kummallekin osapuolelle tasaiset 10%, menettäisi Suomi 6 konetta ja hyökkääjä luokkaa 25 konetta. Nämäkin olisivat yhdelle hyökkäykselle todella kovat tappiot sekä hyökkääjälle että puolustajalle! Jos Suomi menettää yhdessä hyökkäyksessä 1/3 konekalustostaan, aika monta asiaa on ryssitty.
Vaikka Suomi olisi parempi laadussa, niin kysymys jää, että mihin asti päästään määrässä? Jos kimppuusi hyökkää samanaikaisesti neljä hieman itseäsi pienempää ja heikommin osaavaa miestä, niin mikä on lopputulos? Minä olisin tyytyväinen, jos saisin yhden tyrmättyä ennen kuin tulen itse tyrmätyksi. Tavoitteen pitää toki olla korkeammalla, mutta realismin korvaaminen haaveilla ja suuruusharhoilla ei ole hyvästä.
En olisi erityisen luottavainen tappelun lopputuloksesta, vaikka minulla olisi mukana naisystävä (l. ilmatorjunta). Ilmatorjuntaan suhtaudun terveellä epäilyksellä. Näytöt sen tehokkuudesta nykyaikaista vihollista vastaan puuttuvat. Oikeastaan Balkanin ja Irakin kokemukset antavat nimenomaan päinvastaisen kuvan. Ilmatorjunta oli siellä kenties laadullisesti heikkoa, mutta määrässä sitä sitten oli senkin edestä. Eikä paljoa saatu aikaan. Suomessa osa ilmatorjunnan kalustosta on toki uutta ja teknologisesti edistynyttä (mm. NASAMS), mutta valitettavasti leijonanosa on vanhaa (mm. Crotale) ja jopa teknisesti vanhentunutta (mm. Sergei). Esimerkiksi Crotale on 25 vuotta vanha järjestelmä, joka luultavasti olisi hyvin tavallinen näky vähemmän merkittävien tukikohtien suojana. Crotale oli varmasti hyvä aikanaan, mutta aseteknologian kehittyessä yhä harvempi ilma-alus tulee kantamalle. Samalla venäläisillä on ollut 25 vuotta aikaa kehittää vasta-aseita. Mitään takaporttia hellä tuskin on, mutta aivan varmasti ELSO:n saralla on tapahtunut kehitystä 25 vuoden aikana. Kansainvälisessä vertailussa ilmatorjuntamme on kohtalaisen heikko suhteessa suojattavien kohteiden määrään ja toimintaympäristömme.
"Parikymmentä" oli tarkoituksella epämääräinen ilmaus, joka jättää lukijalle tulkinnan varaa. Tappiot voivat olla 20-20, 16-26 tai 24-17. Mitä tulee prosenttilukuihin, niin et ota lainkaan huomioon Hawkeja. Minä laskin ne mukaan kuvioihin. Se muuttaa prosentuaalisia tappiolukuja merkittävästi. Hawkien hyödyllisyydestä taistelussa toki kinastellaan usein, mutta ilmavoimat on itse ilmoittanut, että niitä käytettäisiin taistelussa. Ja se vasta olisikin "ei me mitään mahdeta" -asennetta, jos jokin resurssi jätettäisiin käyttämättä!
Skenaariossa 8 konetta toimii rynnäköivänä osastona eli kerralla siirtyisi max. 64 tonnia hyötykuormaa (Venäjä ilmeisesti käyttäisi tässä moderneinta kalustoaan, kuten Su-35). 8 konetta tekisi tietenkin pahaa jälkeä, mutta ei sekään vielä ole sellainen Jumalan nyrkki, joka estäisi kaiken toiminnan! Ilmeisesti nämä koneet pääsisivät moukaroimaan suomalaiskenttiä vapaasti ja valitut 8 hyökkäyskohdetta ovat juuri niitä kenttiä, joista suomalaiset toimivat?
Yhteenvetona sanoisin, että tämä
@Huhta :n postaama skenaario on kokonaisuutena varsin epäuskottava!
Skenaario on lähtökohtaisesti paha, mutta en näe mielekkyyttä skenaarioissa, joissa kaikki menee kuin Strömsössä. Se on vähän kuin lapsi, jota ei opeteta selviytymään pettymyksistä, joita varmasti tulee eteen. Lähdin mm. olettamuksesta, että vihollinen on varsin hyvin kärryillä siitä, mistä käsin operoimme. Se vaati tiedustelukykyä, mutta vihollisemme on suurvalta. Lisäksi on syytä huomata, että taistelualueesta riippuen käytettävät tukikohdat voi arvata melkeinpä katsomalla karttaa: esimerkiksi "Napapiirin sodassa" ei käytettävissä olisi välttämättä kovinkaan montaa kenttää, kun taistelu käytäisiin Pohjois-Suomesta. Tyhjää tukikohtaa vastaan hyökkääminen ei myöskään ole järin vaarallista, sillä siellä ei luultavasti ole mainittavampaa ilmatorjuntaa, ja torjuntahävittäjätkin ovat kiireisiä omien tukikohtiensa puolustuksessa.
Voi kyllä olla, että olen tehnyt virheitä arvioidessani suomalaisten toimintaa. Ehkä kansallisromanttinen mielikuvani Hornetin huollosta lumisen naamioverkon alla on väärä, ja todellisuudessa koneet olisivat joko luolassa huollossa tai kiitoradan päässä ohjaamopäivystyksessä valmiina ampaisemaan taivaalle minuutissa. Tämä vaikuttaisi luonnollisesti lopputulokseen. Pidän kuitenkin erikoisena ajatusta, että PV olisi keksinyt jotakin niin edistyksellistä, ettei vihollinen yrittäisi tuhota ilma-asettamme maahan. Vastustajan ilma-aseen tuhoaminen tukikohtiinsa on klassinen metodi, joka on ollut osa useita sotia viime vuosikymmeninä. Voimme tietysti hehkuttaa moraalista ylemmyyttämme ja parempaa osaamista, mutta se ei silti poista esimerkiksi lukumääräistä alivoimaisuuttamme. Erityisen huolestuttavaa on, että jopa alivoimainen hyökkääjä voi tuhota ilma-aseen tukikohtiin, kunhan käyttäytyy riittävän röyhkeästi (esim. Israel v. 1967 kuuden päivän sodassa).
Päätarkoitukseni oli kuitenkin osoittaa tilastojen avulla @SJ:lle, että Venäjä pystyy hyökkäämään kerrallaan useita kohteita vastaan. Jälkiosa tarkoista hyökkäyksen seurauksista oli sitten enemmän omaa tarinointiani siitä, mitä saattaisi tapahtua.
