Ilmavoimien maantietukikohdan perustaminen

Nuo sinun höpinät. Kipaiseppas nopeasti vaikka Wikipediasta kurkkaamassa 30:n ja 35:n erot.
Yhtä kaikki. En ole specialisti mutta pidän pääni seuraavissa seikoissa.
- Varalaskupaikat ovat DK aikakautta. Eivät suojaa enää kuten 80 luvun tavoin.
- 4,5 sukupolven naapurin hävittäjät suorituskykyisiä.
- Ilmaan nostettava taistelunjohtokeskus olisi äärimmäisen tärkeä osa omaa ilmapuolustusta. Vastapuolen A-100 kova luu.
 
Yhtä kaikki. En ole specialisti mutta pidän pääni seuraavissa seikoissa.
- Varalaskupaikat ovat DK aikakautta. Eivät suojaa enää kuten 80 luvun tavoin.
- 4,5 sukupolven naapurin hävittäjät suorituskykyisiä.
- Ilmaan nostettava taistelunjohtokeskus olisi äärimmäisen tärkeä osa omaa ilmapuolustusta. Vastapuolen A-100 kova luu.
En ole minkään sortin asiantuntija minäkään. Mutta en myöskään osaa arvioida Venäjän koneiden suorituskykyä vaikkapa suomalaisia hävittäjiä vastaan, muuten kuin että vanhimmat päivittämättömät Su-27:t ymmärrettävästi ovat erittäin ahtaalla, jos sinne (ahtaalle) saakka edes pääsevät.

Ja sitten on Su-27:n päivitysversioita, vaikka niille onkin annettu uusia numeroita, jotka viittaisivat täysin uusiin koneisiin. Mig-29 :t eivät varsinaisesti ole kovin merkittävä vastustaja ja niiden lentokepoisuus suurissa numeroissa taitaa olla kyseenalainen.
Venäjä on silmämääräisesti katsottuna melkoisen iso maa, ja tehokkaimpien koneiden jakaminen siten että joka kulmaa pystytään puolustamaan, on hankala tehtävä. Tähän siis 92x Su-30SM ja 78x Su-35S

A-100 taitaa esiintyä yhden koneen prototyyppinä, eikä kone ole vielä astumassa palvelukseen. Kuudes A-50U on jokin aika sitten luovutettu käyttöön, eli tuolla lukumäärällä varteenotettavammat AWACS hommat pitänee hoitaa.

Petroskoista esim. Tikkakoskelle (aika keskelle Suomea pituussuunnassa) 460km linnuntietä. Maantietukikohtien bongaamisessa maksimietäisyys lienee jossain 400 km:n kieppeillä, olettaisin, siltä osin kuin sama fysiikka koskee myös venäläistä teknologiaa. Suomen ilmatilaan ei kuitenkaan kannattane tulla lentämään.
 
Yhtä kaikki. En ole specialisti mutta pidän pääni seuraavissa seikoissa.
- Varalaskupaikat ovat DK aikakautta. Eivät suojaa enää kuten 80 luvun tavoin.
- 4,5 sukupolven naapurin hävittäjät suorituskykyisiä.
- Ilmaan nostettava taistelunjohtokeskus olisi äärimmäisen tärkeä osa omaa ilmapuolustusta. Vastapuolen A-100 kova luu.

Et tosiaan ole spesialisti....

Siirtyvät tukikohdat vaihtavat paikkaa vaikka joka päivä tai vielä useammin. Ilmavoimissa ei turhaan ole sodanajan vahvuus n. 30 000.

Venäjän "4.5 sukupolven hävittäjiä" on aika vähän. Ainoat käytännössä ovat Su-35S. Sekä Su-30 ja Su-27S ovat enemmän 4. sukupolven hävittäjiä.

Ja sitten kuten varalaskupaikat....hajautettu vastustaja on venäläisten täsmäaseiden melko vaatimattomalle määrälle ja suorituskyvylle haastava asia. Vai että Iskanderit tappaa kaikki :D

Taas tuota Venäjän jatkuvaa "kykyjen henkuttamista". Aina sama vuosien varrella....superohjukset tappaa meidät ja ohi on 2 päivässä-tyyli.
 
SU-33 on tukialusversio. Tarkoitit varmaan SU-35?

Paljonkohan Venäjällä on tuota varianttia käytössä? Petroskoin lähelle niitä on muistaakseni jo sijoitettu joten kaikkia ei edes tarvitse erikseen tuoda.


Olen sitä Petroskoita sen verran katsellut googlen kuvista että se on kyllä osittain ainakin harhautusta koko paikka.
 
Eli käytännössä n. 300 suurinpiirtein ensilinjan konetta, joista Su-34 on rynnäkkö-/pommikone.
 
En ole minkään sortin asiantuntija minäkään. Mutta en myöskään osaa arvioida Venäjän koneiden suorituskykyä vaikkapa suomalaisia hävittäjiä vastaan, muuten kuin että vanhimmat päivittämättömät Su-27:t ymmärrettävästi ovat erittäin ahtaalla, jos sinne (ahtaalle) saakka edes pääsevät.

Ja sitten on Su-27:n päivitysversioita, vaikka niille onkin annettu uusia numeroita, jotka viittaisivat täysin uusiin koneisiin. Mig-29 :t eivät varsinaisesti ole kovin merkittävä vastustaja ja niiden lentokepoisuus suurissa numeroissa taitaa olla kyseenalainen.
Venäjä on silmämääräisesti katsottuna melkoisen iso maa, ja tehokkaimpien koneiden jakaminen siten että joka kulmaa pystytään puolustamaan, on hankala tehtävä. Tähän siis 92x Su-30SM ja 78x Su-35S

A-100 taitaa esiintyä yhden koneen prototyyppinä, eikä kone ole vielä astumassa palvelukseen. Kuudes A-50U on jokin aika sitten luovutettu käyttöön, eli tuolla lukumäärällä varteenotettavammat AWACS hommat pitänee hoitaa.

Petroskoista esim. Tikkakoskelle (aika keskelle Suomea pituussuunnassa) 460km linnuntietä. Maantietukikohtien bongaamisessa maksimietäisyys lienee jossain 400 km:n kieppeillä, olettaisin, siltä osin kuin sama fysiikka koskee myös venäläistä teknologiaa. Suomen ilmatilaan ei kuitenkaan kannattane tulla lentämään.


Itse en laske muuta kuin uusimmat sukhoit mukaan arviooni vastustajan vahvuudesta, katson kaikkien migien toimivan puhtaasti omassa ilmatilassaan ilmapuolustuksen tehtävissä.
Sitten arvio siitä kuinka paljon Suomen suunnalle maksimissaan voisi lohjeta, mistä ne voisivat operoida ja kuinka paljon näille voisi irrota lentosuorituksia vs ilmavoimat.
Lopputulos on että Suomen ilmapuolustus kokonaisuudessaan on liian kova pala murrettavaksi ja lamautettavaksi ja ilmaherruus Suomen ilmatilassa on realistinen tavoite ilmavoimille.
Yllätys yllätys se on myös heidän ääneen lausumansa virallinen tavoite.
Venäjän keinovalikoima supistuu rajattuun määrään kaukovaikutteisia järjestelmiä joita vastaan kykenemme tehokkaasti suojautumaan aktiivisesti ja passiivisesti.
 
Tuo jos vähääkään pitää paikkansa...niin aika vaatimatonta:

https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_Air_Force#Equipment

Ja kun pitäis 10 000 km rajoja noilla puolustaa....

Su-3454610141818161612(4)120124
Su-57(2)(2)-4
Su-35S28121214101010(10)(10)7898
Su-27SM3121212
Su-30SM2142127191714(2)114116
Su-30M2447322020
Oliko niin että noi Su-30SM:t (20kpl) on jotain vientikaupan peruuntumiseen liittyneitä koneita, jotka on otettu omaan muonavahvuuteen. Taulukon Su-30SM kappalemäärässä on mukana myös laivastolle menneet (Kaliningrad) parikymmentä (22kpl).

Ja Su-34 ei tosiaan ole hävittäjä. Paha peli kyllä varmasti.

--
edit: hoplaa.. "noi Su-30SM:t (20kpl)" on tietenkin taulukon Su-30M2 ..
.. lisäksi perun pohdintani, tai mahdollisesti jostain päähäni saaman ajatuksen noiden 20 koneen historiasta. Ei siis vientiin mennyt erä, vaan vientikoneen (Su-30MK2) pohjalta tehty versio:
Su-30M2 A version from manufacturer KnAAPO based on the Su-30MK2. The Russian Air Force placed an initial order for the variant in 2009. Factory tests were completed in September 2010. Twenty aircraft have been ordered; 4 in 2009 and 16 in 2012. At least 12 have been produced as of August 2014, all four from the first contract in 2009, and eight from the second contract of 2012. They are mostly to be used as combat training aircraft for upgraded Su-27SM fighters.
Ovat siis harjoituskoneita.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: PSS
kaipa se sitten on tunnustettava väärässä oleminen.
Ottaen huomioon Suomen erityiset olosuhteet, niin varalaskupaikat ovat edelleen varsin kurantti ratkaisu hajauttaa ilmavoimien tukikohtatoimintaa.
Jos Ryssä yrittäisi ohjuksillaan vaikuttaa perustettuun tukikohtaan, niin tukikohtien oma it Crotale sekä foorumimme kummiase jaokset torjuisivat kyllä jokaisen Venäjän ampuman superohjuksen. Jos ne nyt edes lentäisivät perille saakka. Yleensä eksyvät matkalla saati edes lähtevät siiloistaan. Liekö edes sotalaivat päässeet merelle. Polttoaine monesti loppu taikka sitten koko päällystö kännissä.
Suomea vastaan tuskin nähtäisiin ensilinjan koneita koska, niitä pidetään lähinnä Tyynenmeren alueella Kiinan varalta. Hornettien kiusana on tosiaan lähinnä SU27 sekä MIG29 ja lähinnä päivittämättömiä. Harvemmin pääsevät edes ilmaan, koska varaosat ovat päässeet loppumaan. Moni valmiuslentäjä ei ole päässyt koneella vuosiin edes ilmaan, koska ruplat on loppu. Kiitotiellä ovat ainostaan päässeet kiihdyttelemään ja siltä sitten taas rullaus rivistöön takaisin jossa joka toisesta puuttuu siipi tai kuomu. Useampaan kuomuttomaan on linnut rakentaneet pesiään.
 
Suomen erityiset olosuhteet
No ainakin nämä kaksi: peitteinen maasto, ja Suomen kohdalla ilmenevä maapallon pinnan kaarevuus. (toki Veiksel-jääkausi yritti painaa sitä litteäksi, mutta tästä pirullisesta tempusta olemma piakkoin toipumassa)
 
kaipa se sitten on tunnustettava väärässä oleminen.
Ottaen huomioon Suomen erityiset olosuhteet, niin varalaskupaikat ovat edelleen varsin kurantti ratkaisu hajauttaa ilmavoimien tukikohtatoimintaa.
Jos Ryssä yrittäisi ohjuksillaan vaikuttaa perustettuun tukikohtaan, niin tukikohtien oma it Crotale sekä foorumimme kummiase jaokset torjuisivat kyllä jokaisen Venäjän ampuman superohjuksen. Jos ne nyt edes lentäisivät perille saakka. Yleensä eksyvät matkalla saati edes lähtevät siiloistaan. Liekö edes sotalaivat päässeet merelle. Polttoaine monesti loppu taikka sitten koko päällystö kännissä.
Suomea vastaan tuskin nähtäisiin ensilinjan koneita koska, niitä pidetään lähinnä Tyynenmeren alueella Kiinan varalta. Hornettien kiusana on tosiaan lähinnä SU27 sekä MIG29 ja lähinnä päivittämättömiä. Harvemmin pääsevät edes ilmaan, koska varaosat ovat päässeet loppumaan. Moni valmiuslentäjä ei ole päässyt koneella vuosiin edes ilmaan, koska ruplat on loppu. Kiitotiellä ovat ainostaan päässeet kiihdyttelemään ja siltä sitten taas rullaus rivistöön takaisin jossa joka toisesta puuttuu siipi tai kuomu. Useampaan kuomuttomaan on linnut rakentaneet pesiään.
Juurihan tässä uutisoitiin että Venäjä keskittää uusinta hävittäjäkalustoaan Kuolaan, eli SU-30 ja 35 + laivaston versiot. Niitä vastaan pitää Suomenkin valmistautua sotimaan. Lisäksi kaikkien naapurin hävittäjien kantama R-27 on aika ikävä ohjus, varsinkin sen passiiviversiot voivat iskeä huomaamatta BVR-etäisyyksiltä, kauempaa kuin omat AMRAAMit.
 
Meillähän ei ole hirveästi hävittäjiä.
Jos iso määrä hävittäjiä menetettäisiin maantietukikohtiin syystä tai toisesta, lamaantuisi tai heikkenisi pahasti meidän hävittäjätoiminta.
Tämän takia ilmavoimissa on aivan varmasti korkealla prioriteetilla mietitty näitä hajauttamis ja maantietukikohta asioita ja juttuja on myös varmasti harjoiteltu ja harjoitellaan.
Luotan ilmavoimien suunnitelmiin.
Niin kuin @Sardaukar on tuolla aikaisemmin maininnut, on ilmavoimien sota-ajan miehitys n. 30 000 miestä ja naista.
Se on paljon verrattuna siihen hävittäjämäärään nähden mitä meillä on.
Maantietukikohtiin tulee aivan varmasti kaiken näköistä asiantuntijaa, sotilasta ja laitteita jotta homma saadaan toimimaan pikaisesti myös mahdollisen iskun jälkeen.
Lisäksi porukkaa ja kalustoa tulee kriisiaikana siviilipuolelta esim. asfaltointi ja maansiirtofirmoista jne.
Jotain kuvaa touhusta saa kun katsoo Sotateknistä arviota vuodelle 2025, osa2.
Ketä kiinnostaa toiminta maantietukikohdassa, niin kannattaa vilkaista sivut 257 - 264.
Laitan arvion tähän liitteeksi.

Tässä hieman poimintoja:

Lentotukikohtien pioneeri- ja suojelutoiminta


Lentotukikohdan asevaikutuksen ja raivaamisen tiedustelu

Asevaikutuksen ja raivaamisen tiedustelun tärkein tehtävä on hankkia tietoa tukikohtaan kohdistuneen ilmahyökkäyksen jälkeisen taistelukyvyn palauttamisen (recuperation) johtamista varten.
Ensimmäiset päätökset on usein tehtävä minuuteissa, mikä asettaa suuret nopeusvaatimukset tiedustelulle.
Päätösten perustaksi tulee selvittää tukikohtaan tulleet kemialliset taisteluaineet, räjähteet sekä lentokaluston liikennealueiden ja muiden toiminnan kannalta välttämättömien alueiden vauriot.
Tiedustelua voidaan toteuttaa valvontasensoreilla sekä tähystys- ja partiotiedustelulla.
Karkea tilannekuva voidaan saada nopeasti helikopterista toteutettavalla näkötiedustelulla tai tiedustelulennokin avulla.

Raivaamispäätös on tarpeen tehdä kymmenien minuuttien – tunnin kuluessa hyökkäyksen päättymisestä.
Raivaamispäätöksessä käsketään ensiksi raivattavan ja kunnostettavan miniminousutien (MOS=minimum operating strip) paikka sekä siihen liittyvä minimiliikennealue (MAOS, minimum aircraft operating surface).
Tiedustelun nopeusvaatimus korostuu, jos käytettäviä kiito- ja nousuteitä sekä tukikohtia on vähän.

Raivaaminen

Raivaaminen (EOD, Explosive Ordnance Disposal, Mine Clearance) sisältää miinoitteen tai räjähtämättömien ampumatarvikkeiden paikantamisen, merkitsemisen, tunnistamisen, vaara-alueen eristämisen, vahinkojen ehkäisyn, raivaamismenettelyn sekä jälkitoimet.
Lentotukikohdassa tyypilliset raivaamisen kohteet ovat sirotteet (sirotemiinat ja tytärpommit), maan pinnalla olevat räjähtämättömät lentopommit, tunkeumapommit, erikoisjoukkoräjähteet sekä hyökkäyksessä vaurioituneet omat räjähteet.
Lentotukikohdan raivaamisessa keskeistä on nopeus, jotta vauriokorjausosastot pääsevät aloittamaan työnsä mahdollisimman nopeasti.
Sirotemiinat voidaan raivata nopeimmin raivaamisajoneuvoilla.
Raivaamisajoneuvossa on yleensä varstaraivain tai aura sekä elektromagneettinen raivain.
Varstalla rikotaan tai lauotaan maan pinnalla tai ohueen maa- tai lumikerrokseen peittyneet sirotemiinat.
Auralla työnnetään räjähteet pois raivattavalta alueelta myöhemmin muilla menetelmillä raivattavaksi.
Auraa voidaan käyttää myös laukomiseen. Magneettisella herätesytyttimellä varustetut sirotemiinat raivataan elektromagneettisella raivaimella.

Tunkeumapommi paikannetaan karkeasti sisäänmenoaukon perusteella. Pommi paikannetaan tarkasti syväetsimen ja/ tai maatutkan avulla.

29030

29034

Lentokaluston liikennealueiden vauriokorjaus

Lentokaluston liikennealueiden vauriokorjauksen (RAOS) avulla saatetaan halutut vaurioituneet liikennealueet toimintakelpoisiksi.
Vauriokorjaus on räjähdyskuoppien ja päällystevaurioiden korjaamista, jonka vaatimuksissa usein korostuu nopeus korjauksen pitkän ajan kestävyyden kustannuksella.
Perustuksen korjaamisessa on kolme päämenetelmää: täyttäminen heittyneellä aineksella, murskautumisalueella olevan aineksen vaihtaminen ja kantavan päällyskerroksen käyttö.
Myös menetelmien yhdistelmiä käytetään.
Nopea tapa korjata on työntää heittyneet maat takaisin kuoppaan ja täydentää murskeella tai päällystysmenetelmän vaatimalla aineksella.
Perustuksen korjaamisessa käytetään työkoneita ja maansiirtoautoja.
Päällystämisessä ja päällystevaurioiden korjaamisessa voidaan käyttää asfalttibetonia, betonointia, teräsbetonielementtejä, metalli-, kuitu- tai muovimattosarjoja, levyjä, kylmäasfalttia, bitumia sekä muita tarkoitukseen tehtyjä paikkausmassoja.
Päällystämisessä ja päällysteiden korjaamisessa käytetään siviilissä vastaavaan tarkoituksen käytettäviä asfalttiasemia, levittimiä, jyrsimiä, jyriä, leikkureita jne.


29031

29032

Raivaamisen ja vauriokorjaamisen kehitysnäkymiä
Tiedustelu


Lentotukikohdan vauriotiedustelun kehittymismahdollisuudet liittyvät sensoreiden, tiedonsiirron, datafuusion ja johtamislaitteiden kehittymiseen.
Lentotoiminnan kannalta merkittävimmillä alueilla on seismisiä ja akustisia sensoreita, jotka tuottavat tosiaikaisen tiedon pommien osumista kattamalleen alueelle.
Tiedustelulennokki lennätetään tukikohdan yläpuolelle välittömästi hyökkäyksen jälkeen. Lennokki lähettää kuvaa datalinkillä ohjainlaitteelle.
Tiedustelua täydennetään ja tarkennetaan tiedustelupartioiden tuottamalla tiedolla.
Partioilla on käytettävissään käsitietokone ja siihen kytketyt paikantamisjärjestelmä ja laserosoitin.
Partiot tallentavat havaitsemansa räjähteet, pommikuopat, päällyste- sekä muut merkittävät vauriot käsitietokoneelle.
Tallentaminen tapahtuu kohteeseen menemällä tai laserosoittimella merkitsemällä.
Käsitietokoneelle kerätyt tiedot lähetetään tukikohdan johtamislaitteelle suoraan datalinkillä tai dataliityntäpisteestä.

Raivaaminen

– miesmäärän korvaaminen tekniikalla
– tietotekniikan hyväksikäyttö, ohjelmistojen kehittyminen
– robotti- ja automaatiotekniikan hyödyntäminen
– välineiden kehittäminen kevyemmiksi, kestävämmiksi ja käyttäjäystävällisemmiksi
- räjähteiden paikantamista varten kehitetään monisensoripaikantimia

Syväetsin- ja maatutkalaitteet tulevat säilymään tukikohtakäytössä ainakin kannettavien monisensoripaikantimien palveluskäyttöön saamiseen saakka.
Laitteisiin liitettäviä dataloggereita ja mittausdatan tulkintaohjelmia kehitetään edelleen.
Raivaamisajoneuvoja voidaan kehittää robotti- ja automaatiotekniikkaa hyödyntämällä.

Lentotukikohtien suojelutoiminta

Lentotukikohtien suojelutoiminta (CBRN-toiminta, Chemical, Biological, Radiological, Nuclear)
Lentotukikohdan kattavalla suojelutiedustelulla ja -valvonnalla taataan riittävän aikaisessa vaiheessa havainto CBRN-aseiden ja -aineiden käytöstä joukkojen varoittamiseksi.
Suojelutiedustelu- ja valvonta on pääosin tukikohdan suojelujoukkojen vastuulla, mutta siihen osallistuvat kaikki tukikohdan joukot.
CBRN- aseiden käytöstä saadaan tieto automaattisilla kaasunilmaisimilla (Automatic CWA Detectors), jotka voidaan kytkeä paikallisverkoiksi.
Paikallisverkko välittää tiedon suojelun johtamislaitteelle, jonka avulla suojelutilanne syötetään tukikohdan tilannejärjestelmään.
Suojelun johtamislaitteen avulla laaditaan leviämisennusteita sekä tarkastellaan vaihtoehtoisia toimintatapoja.
 

Liitteet

  • Sotatekninen arvio 2025 osa2.pdf
    6.3 MB · Luettu: 11
Yhtä kaikki. Tukikohtaverkosto alun pitäen rakennettu aikakaudella jolloin vihollisen kaukovaikutteiset aseet olivat vasta kaukana tulevaisuudessa. Vertaisin maantietukikohtia laivaston sarvimiinaan. Aika ajanut siitä tyystin ohi. Niitä toki käytetään kun kerran niitä on työkalupakissa ja paljon.
 
Yhtä kaikki. Tukikohtaverkosto alun pitäen rakennettu aikakaudella jolloin vihollisen kaukovaikutteiset aseet olivat vasta kaukana tulevaisuudessa. Vertaisin maantietukikohtia laivaston sarvimiinaan. Aika ajanut siitä tyystin ohi. Niitä toki käytetään kun kerran niitä on työkalupakissa ja paljon.

Oletko siis sitä mieltä että Ilmavoimat olisi taistelunkestävämpi jos se keskittäisi toiminnan mahdollisimman harvoihin tukikohtiin. Ehkä jopa vain yhteen? Vai mikä on se vaihtoehtoinen toimintamalli joka parantaisi tilannetta nykyiseen verrattuna?
 
Yhtä kaikki. Tukikohtaverkosto alun pitäen rakennettu aikakaudella jolloin vihollisen kaukovaikutteiset aseet olivat vasta kaukana tulevaisuudessa. Vertaisin maantietukikohtia laivaston sarvimiinaan. Aika ajanut siitä tyystin ohi. Niitä toki käytetään kun kerran niitä on työkalupakissa ja paljon.
Niin odotin tätä merimiina-kommenttia :D - olin jo melkein lähdössä muistuttamaan.
 
Yhtä kaikki. Tukikohtaverkosto alun pitäen rakennettu aikakaudella jolloin vihollisen kaukovaikutteiset aseet olivat vasta kaukana tulevaisuudessa. Vertaisin maantietukikohtia laivaston sarvimiinaan. Aika ajanut siitä tyystin ohi. Niitä toki käytetään kun kerran niitä on työkalupakissa ja paljon.
o_O
 
Back
Top