Ilmavoimien ratkaisu

Ilmavoimien ratkaisu

  • Korvataan Hornetit 1:1 uusilla monitoimihävittäjillä (= 60 x F-35 tai JAS Gripen NG)

    Ääniä: 53 68.8%
  • Korvataan Hornetit pienemmällä määrällä (=40 x F-35/JAS) + kevyillä hävittäjillä (=40 x M-346)

    Ääniä: 3 3.9%
  • Korvataan Hornet pienemmällä määrällä (=40xF-35/JAS)+ilmasta-maahan kyky droneilla (=20xMQ-9 Reaper)

    Ääniä: 2 2.6%
  • Korvataan Hornet pienemmällä määrällä (=40xF-35/JAS)+ilmatorjunnalla (n kpl Patriot PAC-3+NASAMS)

    Ääniä: 15 19.5%
  • Korvataan Hornet pienemmällä määrällä (=40xF-35/JAS)+ylijäämäkoneilla (20 x F-16,F-18,Gripen C/D)

    Ääniä: 4 5.2%

  • Äänestäjiä yhteensä
    77
Tietenkin IT sijoitetaan juuri sinne missä sen koetaan tuovan suurin hyöty sille kokonaisuudelle. Se voi olla painopistealueen maavoimien yhtymä. Uskoisin kuitenkin vihollisen (Venäjä, USA, EU) pyrkivän lamauttamaan ilmapuolustuksen taistelujen alkuvaiheessa, joten pääkaupunkiseutu ja Ilmavoimien toimipisteet ovat etusijalla. Samaan pohjautuu myös käsitykseni että Crotaleilla on pääosin vastaava tilanne.

Maavoimien yhtymillä on oma ilmatorjuntansa ja se soveltuu erinomaisesti sitä vastaan kohdistuvaan uhkaan. Samaten uskoisin Hornettien toimivan pk-seudun ja Ahvenanmaan alueen lisäksi hyvin suurelta osin juuri siellä yhtymien suunnalla tarjoten niille lisäsuojaa.

Katson itse asioita niin, että hävittäjätorjunta suojaa maavoimien taistelevia joukkoja vain hyvin rajoitetusti, koska vihollisen vahva ilmatorjunta tekee etenkin maataistelujen painopisteessä lentämisestä hyvin riskialtista. Meikäläisten maavoimien joukot on myös kohtuullisesti suojattavissa ilmatorjunnalla, koska ne ovat keskittyneet suhteellisen pienelle alueelle, jolloin hävittäjäsuojan tarve on alhaisempi.

Hävittäjätorjunta taas on työkalu, jolla suojataan huomattavasti laajempaa kotirintamaa. Hävittäjillä suojataan asutuskeskuksia ja muuta siviili- ja liikenneinfrastruktuuria (sähkövoimalat, puolustustarvike- ja kemianteollisuus ym.) ilmahyökkäyksiltä. Lisäksi hävittäjät suojaavat luonnollisesti myös kauempana rintamasta sijaitsevia sotilaskohteita. Epäilen kuitenkin, että Hornetien käyttö maajoukkojemme yläpuolella lenteleviä taisteluhelikoptereita vastaan ei ole niiden tehokkainta käyttöä, koska vihollisellamme (Venäjä) on tunnetusti voimakas ilmatorjunta. Horneteja tuskin siis viedään etulinjaan.

Mitä tulee maavoimien riittävään ilmatorjuntaan, niin se on ihan hyvää tasoa yhdistettynä passiivisen suojan ja ilmasuojelun keinoihin, jos vastassa on lähinnä Mi-24 ja Su-25. Yksittäiset ajoneuvot ja joukkueet pysyvät hyvin turvassa. Maavoimilla on kuitenkin väistämättä lihaviampia maaleja, kuten huoltokeskuksia, jotka tarvitsevat ulottuvampaa ilmatorjuntaa suojakseen - Crotale alkaa olemaan minimitasoa, Nasams olisi parempi. Esimerkiksi huollon keskittymiä vastaan suunnattaisiin luultavasti ulottuvampaa kalustoa (Su-24, Su-34) jonkin Su-25:n sijaan, mikä muuttaa ilmatorjunnalle asetettavia suorituskykyvaatimuksia.

Muistutettakoon lisäksi, että panssariprikaateihin kuului aikanaan muutama Crotale, siis silloista ilmatorjuntamme huippua. Valmiusprikaateilla on tietysti ITO05, joka on miltei Crotalen luokkaa, mutta operatiivisista joukoista mekanisoiduilla ja moottoroiduilla taisteluosastoilla ei ole samantasoista suojaa. Alueellisilla joukoillakin ilmatorjunta on varsin riittämätöntä vähänkin korkeammalla lentäviä ilma-aluksia vastaan. Stinger antaa ihan kivasti suojaa yksittäisiä ajoneuvoja tuhoavia taisteluhelikoptereita vastaan, mutta millä suojataan isommat huollon keskittymät? Kolmessa kilometrissä lentävä suihkukone ei ole enää Stingerin helpoimpia maaleja.

Maavoimilla on siis selvä tarve Crotale- ja/tai Nasams-yksiköille. Orgaaninen ilmatorjunta ei ole riittävää, vaan vahvistuksia kaivataan kipeästi. Miten ne jaetaan tarkalleen meri- ja ilmavoimien kesken, sitä minä en tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että ilmavoimat joutuvat jakamaan ilmatorjuntaa muiden puolustushaarojen kanssa.
 
Itse ajattelen strategista ilmapuolustusta kokonaisuutena jonka runkona ovat Hornetit ja NASAMS. Hornetit voivat suojata koko maata, mutta NASAMS vain pientä aluetta, jonka vuoksi NASAMSia kannattaa ensisijaisesti käyttää suojaamaan Hornetien tukikohdat. Niin kauan kuin ilmapuolustus on toiminnassa, vihollinen voi käyttää vain rajallisesti ilmaresurssejaan maavoimien tuhoamiseen.

Tässä täytyy myös miettiä Hornetin toimintamahdollisuuksia kaikissa osissa maatamme. Hyökkäävästi sijoitetut ilmatorjuntaohjusjärjestelmät (S-300 tai S-400) voivat aiheuttaa melkoisia rajoituksia toiminnalle, jos sellainen on sijoitettu esimerkiksi 30 kilometriä rintamalinjan taakse. Sen sijaan rintamalinjan tällä puolen sijaitsevat maajoukot, joita Horneteilla suojattaisiin, pystytään suojaamaan varsin kattavasti myös ilmatorjunnalla, jos vain halutaan. Miksi saattaa Hornetit suureen vaaraan lähettämällä ne liki kiinni vihollisen ilmatorjuntaan, jos muitakin vaihtoehtoja on?

Itse ainakin ajattelen, että ilmavoimille riittää torjuntatehtäviä myös kaukana meikäläisistä maajoukoistamme. Keskittämällä Hornetit nimenomaan näihin tehtäviin - ja tietysti sijoittamalla lentotukikohtien suojaksi toiminnalle välttämätön määrä ilmatorjuntaa - saavutetaan paras kokonaisuus.
 
Tässä täytyy myös miettiä Hornetin toimintamahdollisuuksia kaikissa osissa maatamme. Hyökkäävästi sijoitetut ilmatorjuntaohjusjärjestelmät (S-300 tai S-400) voivat aiheuttaa melkoisia rajoituksia toiminnalle, jos sellainen on sijoitettu esimerkiksi 30 kilometriä rintamalinjan taakse. Sen sijaan rintamalinjan tällä puolen sijaitsevat maajoukot, joita Horneteilla suojattaisiin, pystytään suojaamaan varsin kattavasti myös ilmatorjunnalla, jos vain halutaan. Miksi saattaa Hornetit suureen vaaraan lähettämällä ne liki kiinni vihollisen ilmatorjuntaan, jos muitakin vaihtoehtoja on?

Itse ainakin ajattelen, että ilmavoimille riittää torjuntatehtäviä myös kaukana meikäläisistä maajoukoistamme. Keskittämällä Hornetit nimenomaan näihin tehtäviin - ja tietysti sijoittamalla lentotukikohtien suojaksi toiminnalle välttämätön määrä ilmatorjuntaa - saavutetaan paras kokonaisuus.
Varmaan todellisuudessa NASAMSien sijoittelu ei olisi ihan niin staattista kuin tässä keskustelussa. Pattereita voitaisiin siirtää lentotukikohdista maavoimille ja päinvastoin. Tämä toisi myös yllätyksellisyyttä torjuntaan.

Esimerkiksi ensi vaiheessa keskityttäisiin ilmavoimien suojaamiseen, mutta vastahyökkäyksen käynnistyessä IT:tä annettaisiin KarPr:n urhojen suojaksi.

Vihollisen pitkän kantaman IT on kyllä kimurantti juttu. Mielestäni Perinteisessä Torjuntavoittodoktriinissa eräs ilmavoimien tehtävistä on haastaa paikallinen ilmanherruus ratkaisutaistelun painopisteessä. Tähän soppaan tuo ulottuva IT ikävän sivumaun.
 
Vihollisen pitkän kantaman IT on kyllä kimurantti juttu. Mielestäni Perinteisessä Torjuntavoittodoktriinissa eräs ilmavoimien tehtävistä on haastaa paikallinen ilmanherruus ratkaisutaistelun painopisteessä. Tähän soppaan tuo ulottuva IT ikävän sivumaun.
Ratkaisutaistelut ei ole tätä päivää eikä edes ihan tuoretta eilistä kun katsoo maailmalle.
 
Nykyinen määrä on kuulemma ollut hyvä oli ainoa mitä livahti, mallit tässä vaiheessa jotka mainittiin oli Typhoon, Rafale, Gripen, Super Hornet ja Lightning II.

Mielestäni Super Hornetin maininta tuossa yhteydessä on todella positiivinen juttu. Noista vaihtoehdoista se on oikeasti ainoa kustannuksiltaan alhaisempi vaihtoehto tarjoten kuitenkin hyvän suorituskyvyn.
 
Katson itse asioita niin, että hävittäjätorjunta suojaa maavoimien taistelevia joukkoja vain hyvin rajoitetusti, koska vihollisen vahva ilmatorjunta tekee etenkin maataistelujen painopisteessä lentämisestä hyvin riskialtista. Meikäläisten maavoimien joukot on myös kohtuullisesti suojattavissa ilmatorjunnalla, koska ne ovat keskittyneet suhteellisen pienelle alueelle, jolloin hävittäjäsuojan tarve on alhaisempi.

Hävittäjätorjunta taas on työkalu, jolla suojataan huomattavasti laajempaa kotirintamaa. Hävittäjillä suojataan asutuskeskuksia ja muuta siviili- ja liikenneinfrastruktuuria (sähkövoimalat, puolustustarvike- ja kemianteollisuus ym.) ilmahyökkäyksiltä. Lisäksi hävittäjät suojaavat luonnollisesti myös kauempana rintamasta sijaitsevia sotilaskohteita. Epäilen kuitenkin, että Hornetien käyttö maajoukkojemme yläpuolella lenteleviä taisteluhelikoptereita vastaan ei ole niiden tehokkainta käyttöä, koska vihollisellamme (Venäjä) on tunnetusti voimakas ilmatorjunta. Horneteja tuskin siis viedään etulinjaan.

Mitä tulee maavoimien riittävään ilmatorjuntaan, niin se on ihan hyvää tasoa yhdistettynä passiivisen suojan ja ilmasuojelun keinoihin, jos vastassa on lähinnä Mi-24 ja Su-25. Yksittäiset ajoneuvot ja joukkueet pysyvät hyvin turvassa. Maavoimilla on kuitenkin väistämättä lihaviampia maaleja, kuten huoltokeskuksia, jotka tarvitsevat ulottuvampaa ilmatorjuntaa suojakseen - Crotale alkaa olemaan minimitasoa, Nasams olisi parempi. Esimerkiksi huollon keskittymiä vastaan suunnattaisiin luultavasti ulottuvampaa kalustoa (Su-24, Su-34) jonkin Su-25:n sijaan, mikä muuttaa ilmatorjunnalle asetettavia suorituskykyvaatimuksia.

Muistutettakoon lisäksi, että panssariprikaateihin kuului aikanaan muutama Crotale, siis silloista ilmatorjuntamme huippua. Valmiusprikaateilla on tietysti ITO05, joka on miltei Crotalen luokkaa, mutta operatiivisista joukoista mekanisoiduilla ja moottoroiduilla taisteluosastoilla ei ole samantasoista suojaa. Alueellisilla joukoillakin ilmatorjunta on varsin riittämätöntä vähänkin korkeammalla lentäviä ilma-aluksia vastaan. Stinger antaa ihan kivasti suojaa yksittäisiä ajoneuvoja tuhoavia taisteluhelikoptereita vastaan, mutta millä suojataan isommat huollon keskittymät? Kolmessa kilometrissä lentävä suihkukone ei ole enää Stingerin helpoimpia maaleja.

Maavoimilla on siis selvä tarve Crotale- ja/tai Nasams-yksiköille. Orgaaninen ilmatorjunta ei ole riittävää, vaan vahvistuksia kaivataan kipeästi. Miten ne jaetaan tarkalleen meri- ja ilmavoimien kesken, sitä minä en tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että ilmavoimat joutuvat jakamaan ilmatorjuntaa muiden puolustushaarojen kanssa.

Mielestäni se suurin uhka juuri noiden maavoimien yhtymien alueella tulee koneista/asejärjestelmistä joiden käyttö edellyttää matalampia lentokorkeuksia (jopa jenkeillä). Tämän takia jo se yhtymien oma ilmatorjunta on tehokasta.

Venäjän kauaskantoinen ilmatorjunta (S-300/400) ei varmaankaan ole sijoitettuna aivan etulinjaan joten sen käytettävyys suojaamaan hyökkäyksen kärkeä on kyseenalainen. Jos taas ne tuodaan eteen voidaan niitä vastaan toimia (<40 km). Tähän kun lisätään Hornetien AMRAAM ohjusten kantama niin en usko että syntyy mitään ylitsepääsemätöntä vaaraa koneille jotka eivät varsinaisesti toimi S-XXX suojaamaan joukkoa vastaan. Eli S-300/400 ovat vaarallisia laitteita, mutta en usko niiden tuhoavan maaleja satojen km päästä. Pitkänkantaman ilmatorjunnan käyttö alueella jossa on myös omia koneita voi olla käytännössä melko hankalaa.

Crotalet saattoivat olla joskus PSPR suojana, mutta eivät ilmeisesti enää. Tähän on varmasti jokin hyvä syy.
 
Mielestäni Super Hornetin maininta tuossa yhteydessä on todella positiivinen juttu. Noista vaihtoehdoista se on oikeasti ainoa kustannuksiltaan alhaisempi vaihtoehto tarjoten kuitenkin hyvän suorituskyvyn.

Mitähän se kustantaisi? Hyvä että kilpailutetaan jenkit keskenään, katsoo mitä tarjouksia irtoaa.
 
Mielestäni Super Hornetin maininta tuossa yhteydessä on todella positiivinen juttu. Noista vaihtoehdoista se on oikeasti ainoa kustannuksiltaan alhaisempi vaihtoehto tarjoten kuitenkin hyvän suorituskyvyn.
Ehkä tänään, mutta 2025- on vaikeampi arvioitava kyky/hinta-osalta.
Minusta Super Hornetia ei kannata harkita ellei Growler-versio ole kuvioissa.
 
Viimeksi muokattu:
Mihin ihmeeseen me sitä Growleria tarvitaan. Ei kai tässä mitään ilma-offensiivejä olla suorittamassa.
 
Venäjän kauaskantoinen ilmatorjunta (S-300/400) ei varmaankaan ole sijoitettuna aivan etulinjaan joten sen käytettävyys suojaamaan hyökkäyksen kärkeä on kyseenalainen. Jos taas ne tuodaan eteen voidaan niitä vastaan toimia (<40 km). Tähän kun lisätään Hornetien AMRAAM ohjusten kantama niin en usko että syntyy mitään ylitsepääsemätöntä vaaraa koneille jotka eivät varsinaisesti toimi S-XXX suojaamaan joukkoa vastaan. Eli S-300/400 ovat vaarallisia laitteita, mutta en usko niiden tuhoavan maaleja satojen km päästä. Pitkänkantaman ilmatorjunnan käyttö alueella jossa on myös omia koneita voi olla käytännössä melko hankalaa.

Noh, tutkahorisontti vaikeuttaa toimintaa sen verran, että Hornetin on pakko nousta korkeammalle, jos se aikoo tulittaa helikoptereita vähänkin kauempaa. Tällöin altistutaan vihollisen ilmatorjuntaohjuksille, eikä nopea paluu pintaan ole mikään ehdoton apu. Siitä on usein apua, mutta voi myös olla, ettei se riitä. Jos Hornet taas aikoo pysytellä matalalla, joutuu se tulemaan etulinjaan "nähdäkseen" maalit, jolloin uhkana ovat ainakin Igla, Tunguska ja Pantsir. Sikäli kuin suomalaisten Stingereitä ja Sergeitä pidetään vaarallisina tällä foorumilla, eivät nuo venäläisten vehkeet ainakaan sen vaarattomampia ole, etenkään venäläisissä määrissä käytettyinä.

Joo, hengissä voi selvitä, mutta kuinka monta lentosuoritetta? Ei kovin montaa, veikkaan ma. Tämän vuoksi suhtaudun aika skeptisesti Hornetien ajattamiseen etulinjaan. Tietysti niin voidaan tehdä ääritilanteissa, jos esim. maavoimien oma ilmatorjunta ei ole riittävä suojaamaan kohtuullisesti vihollisen ilmatoimintaa vastaan. Ensisijaisesti soisin silti maajoukkojen ilmapuolustuksen koostuvan ilmatorjunnasta, ja hävittäjätorjuntaa käytettäisiin vain, kun se on ehdottoman välttämätöntä.

Tuota etulinjaan sijoitustakin (tai sen vaikeutta) ihmettelen: Suomella ei ole tutkaan hakeutuvia ohjuksia. JASSM, JSOW ja JDAM löytyy inventaariosta kyllä - samoin kuin tykistö -, mutta jollakin ilveellä pitäisi ensin paikantaa ilmatorjuntaohjusjärjestelmän tarkka sijainti. Väitän, että se ei ole viestikoelaitoksellekaan ihan helppo juttu. Ei mahdoton suunnittava, mutta kun se sijainti pitäisi olla just eikä 100 metrin tarkkuudella.

Nuo omat koneet ovat tietysti hyvä pointti ongelmakohtana, mutta kaikilla järjestelmillä ne eivät ole niin suuri ongelma. Kuulemma esim. Sparrow (puoliaktiivinen tutkahakupää) on hyvä tilanteessa, jossa maalin lähettyvillä on omia koneita, koska ampuva kone ottaa tutkalukituksen maaliin ja ohjus hakeutuu nimenomaan tähän maaliin ja seuraa sitä koko lentonsa ajan. AMRAAM taas olisi vaarallinen vastaavassa tilanteessa, koska AMRAAM hakeutuu lentonsa loppuvaiheessa mihin tahansa ennustetun maalipisteen tienoilla olevaan kohteeseen.

Crotalet saattoivat olla joskus PSPR suojana, mutta eivät ilmeisesti enää. Tähän on varmasti jokin hyvä syy.

Hyvä syy ei esimerkiksi ole kokoonpanojen purkaminen? Hyvä syy voi myös olla esimerkiksi joustavuuden lisääminen, jolloin Crotaleilla pyritään suojaamaan jokin tietty alue jonkin tietyn joukon sijaan. Useinhan samalla alueella voi toimia sekaisin operatiivisia ja alueellisia joukkoja.

Niin ilmeisesti siis 3 mrd $ kokonaisuutena. Yksikköhinnat reippaasti alle 100 milj. F/A-18E/F Block II/III hinnan on mainittu olevan 50-60 milj € paikkeilla.

Yksikköhinnat (kokonaishinta jaettuna määrällä)? Pikemminkin pelkkien koneiden hinnat ("fly-away cost"). Olen kirjoittanut aiemminkin, että pelkän yksittäisen koneen hintaa ei kannata tuijottaa, koska mukana pitää kuitenkin ostaa huoltovälineet ja muuta vastaavaa tilpehööriä. Parempi katsoa kokonaisuuksia.

Tuo Kuwaitin kauppa kyllä avaa varsin hyvin silmiä sen suhteen, kuinka halpa Super Hornet on Rafaleen ja Typhooniin verrattuna. Rafale ja Typhoon lienevät noin 50% kalliimpia (hankintahinnaltaan). Tosin ominaisuuksissakin tulee sitten Super Hornetille jonkin verran takkiin. Mielenkiintoista olisi tietää, paljonko F-16 E/F Block 60/62 maksaa vientiasiakkaalle. Super Hornet kun vaikuttaa turhan suurelta Suomen tarpeisiin, eihän tuota saa edes käännettyä ympäri maantiekentillä (läpällä :p) eikä se varmaankaan mahdu nykyisiin hangaareihin.
 
Mihin ihmeeseen me sitä Growleria tarvitaan. Ei kai tässä mitään ilma-offensiivejä olla suorittamassa.

Kai Growler kykenee häiritsemään myös vihollisen ilma-alusten tutkia? Eikä jonkinlainen häirintäkyky vihollisen maatutkiakaan vastaan olisi mitenkään huono homma. Ei niitä Growlereita välttämättä hirmu montaa tarvitse ostaa, vaan joku tyyliin 8 kappaletta täydentämään 60 Super Hornetin laivastoa voisi olla ihan jees ratkaisu. Konekin kun olisi lähes sama Super Hornetin kanssa, niin huollolle ei aiheutuisi kovin paljon ylimääräistä rasitusta.
 
Nykyinen määrä on kuulemma ollut hyvä oli ainoa mitä livahti, mallit tässä vaiheessa jotka mainittiin oli Typhoon, Rafale, Gripen, Super Hornet ja Lightning II.
F35:sia tuskin hankitaan nykyistä määrää tällä konkurssipesällä. Tuo tieto tasoittaa peliä muihin valmistajiin nähden.
 
F35:sia tuskin hankitaan nykyistä määrää tällä konkurssipesällä. Tuo tieto tasoittaa peliä muihin valmistajiin nähden.

Ei Suomi vielä Kreikka ole, se että rönsyjä leikataan ei tarkoita että maata ei plussalle saisi nopeastikin, täällä on potentiaalia vientiin kyllä.
 
Tuo Kuwaitin kauppa kyllä avaa varsin hyvin silmiä sen suhteen, kuinka halpa Super Hornet on Rafaleen ja Typhooniin verrattuna. Rafale ja Typhoon lienevät noin 50% kalliimpia (hankintahinnaltaan). Tosin ominaisuuksissakin tulee sitten Super Hornetille jonkin verran takkiin. Mielenkiintoista olisi tietää, paljonko F-16 E/F Block 60/62 maksaa vientiasiakkaalle. Super Hornet kun vaikuttaa turhan suurelta Suomen tarpeisiin, eihän tuota saa edes käännettyä ympäri maantiekentillä (läpällä :p) eikä se varmaankaan mahdu nykyisiin hangaareihin.

En nyt tiedä onko Super Hornet mitenkään hirveän halpa...Australian 24 konetta maksoivat A$2.9 miljardia vuonna 2007 (tuolloin aussi ja USD olivat liki tasoissa). Luulisi että jos kone olisi todella niin paljon halvempi niin vientitilauksia tulisi oikealta ja vasemmalta? Kuten sanoin toisaalla, Sveitsin kisaan Boeing ei edes uskaltanut lähteä vaikka siinä haettiin juurikin edullista konetta.

Niitä hintoja jotka jenkkien omat asevoimat maksavat noista koneista ei kannata liikaa tuijotella - edes laivaston ja ilmavoimien hinnat ei ole keskenään vertailukelpoisia. Lisäksi niistä hinnoista usein puuttuu moottori(t).
 
En nyt tiedä onko Super Hornet mitenkään hirveän halpa...Australian 24 konetta maksoivat A$2.9 miljardia vuonna 2007 (tuolloin aussi ja USD olivat liki tasoissa). Luulisi että jos kone olisi todella niin paljon halvempi niin vientitilauksia tulisi oikealta ja vasemmalta? Kuten sanoin toisaalla, Sveitsin kisaan Boeing ei edes uskaltanut lähteä vaikka siinä haettiin juurikin edullista konetta.

Mitä oheismateriaalia tuli mukana? Oliko Australia varma asiakas, jolta saattoi pyytää suunnilleen mitä hyvänsä hintaa?

Niitä hintoja jotka jenkkien omat asevoimat maksavat noista koneista ei kannata liikaa tuijotella - edes laivaston ja ilmavoimien hinnat ei ole keskenään vertailukelpoisia. Lisäksi niistä hinnoista usein puuttuu moottori(t).

No en minä niitä kyllä ole koskaan katsonutkaan (pl. F-35).
 
Miltä kuulostaisi 60 kpl yksipaikkaista Advanced Superhornettia, 10 kpl kaksipaikkaista Advanced Superhornettia ja 10 kpl EA-18G Growleria? Utopiaako? Siinä tulisi elsokykyä kanssa, jolla olisi varmasti käyttöä. Se aiheuttaisi naapurille lisäprobleemia, jonka sen pitäisi ottaa huomioon. Tuohon vielä Jasmiinit ja muut ikävät niin johan alkaa naapurilla mennä resurssia toimintansa suojaamiseen ihan kiitettävästi, vaikka kertaakaan ei mokomia käytettäisi mihinkään meidän osaltamme... Vai onko Growler ihan poissuljettu vaihtoehto, että eivät suostu myymään meille tms.?
 
Miltä kuulostaisi 60 kpl yksipaikkaista Advanced Superhornettia, 10 kpl kaksipaikkaista Advanced Superhornettia ja 10 kpl EA-18G Growleria? Utopiaako? Siinä tulisi elsokykyä kanssa, jolla olisi varmasti käyttöä. Se aiheuttaisi naapurille lisäprobleemia, jonka sen pitäisi ottaa huomioon. Tuohon vielä Jasmiinit ja muut ikävät niin johan alkaa naapurilla mennä resurssia toimintansa suojaamiseen ihan kiitettävästi, vaikka kertaakaan ei mokomia käytettäisi mihinkään meidän osaltamme... Vai onko Growler ihan poissuljettu vaihtoehto, että eivät suostu myymään meille tms.?

45 yksipaikkaista, 8 kaksipaikkaista ja 8 growleria voisi olla lähempänä mahdollista.
Mutta jos sitä konetta ei mene laivastolle tai merijalkaväelle sitä ei voi ottaa.
 
Back
Top