Ilmavoimien ratkaisu

Ilmavoimien ratkaisu

  • Korvataan Hornetit 1:1 uusilla monitoimihävittäjillä (= 60 x F-35 tai JAS Gripen NG)

    Ääniä: 53 68.8%
  • Korvataan Hornetit pienemmällä määrällä (=40 x F-35/JAS) + kevyillä hävittäjillä (=40 x M-346)

    Ääniä: 3 3.9%
  • Korvataan Hornet pienemmällä määrällä (=40xF-35/JAS)+ilmasta-maahan kyky droneilla (=20xMQ-9 Reaper)

    Ääniä: 2 2.6%
  • Korvataan Hornet pienemmällä määrällä (=40xF-35/JAS)+ilmatorjunnalla (n kpl Patriot PAC-3+NASAMS)

    Ääniä: 15 19.5%
  • Korvataan Hornet pienemmällä määrällä (=40xF-35/JAS)+ylijäämäkoneilla (20 x F-16,F-18,Gripen C/D)

    Ääniä: 4 5.2%

  • Äänestäjiä yhteensä
    77
Hyvä pointti. Muistan Libyan pommituksissa nähneeni Typhoonista kritiikkiä. Ilmeisesti joutuivat ottamaan Tornadon kaveriksi maalittamaan, mikä jonkin verran kömpelöitti toimintaa. Samaan aikaan ranskalaisten Rafalet hoitivat oman leiviskänsä tyylikkäästi. (Vielä tukialus Charles de Gaullelta. Oli siinä varmaan vanhalla merimahti Britannialla parrassa pureskelemista kun vierestä katseli.)

Olisiko tälle antaa tarkempia lähteitä? Itse olen lukenut lähinnä hyvää Eurofighter Typhoonin uudemmista painoksista.

Sivu 10 LESSONS OFFERED FROM THE LIBYA AIR CAMPAIGN:

ATTACK: FOURTH GENERATION
FIGHTER PERFORMANCE

Tornado, Typhoon and Rafale — winds of change

Prior to operation ELLAMY, the RAF’s Typhoon FGR4 had an air-to-air focus with the longer term intention of developing it into a multi-role fighter. Its deployment to theatre was initially for air defence but it was rapidly cleared to deliver air-to-surface weapons as well. Tornado GR4 remained the lead in that respect (regarded by some as the Coalition’s attack platform of choice) owing to its greater variety of weapons, the maturity of its systems and the extensive ground-attack experience of the Tornado force. However, Typhoon’s initial attack capability proved to be most effective so ably complementing Tornado.

The decision to re-activate the FGR4’s dormant air-to-surface capability was made on 31 March, the first multirole sortie was flown seven days later and the first weapon release made five days after that. This was remarkably fast given the complexity of the aircraft and the demands on the support system arising from the high operational tempo.

A mixed pair with the third generation Tornado leading the fourth generation Typhoon was the standard team, thus limiting the use of the Typhoon’s fourth generation aircraft performance, although occasionally it could employ this remarkable performance to good effect. On one occasion a pair was tasked with reaching a possible target 400 miles away “as fast as possible”. The Tornado, already carrying 9,000lb of fuel, set off at once. The Typhoon refuelled (after a five minute wait) and then transited high and supersonic, reaching the target location simultaneously with the Tornado and with a similar on-task time available.

Typhoon proved surprisingly reliable achieving a 99% availability rate, somewhat higher than the considerably more
mature Tornado. The number of ground crew per aircraft for Typhoon was only 70% that of GR4. In over 3,000 flying hours there was only a single Typhoon engine change and that was precautionary after ingestion of some debris from an AAR drogue — the engine turned out to be undamaged. It was notable that both Tornado and Typhoon went through the campaign without a single urgent operational requirement (UOR) being raised; they were able to cope with a demanding operation using the systems and weapons already provisioned. The cost of UORs is often considerable not only in the initial procurement but also after the operation is over. To take such a system into the core programme is expensive as the whole life cost must be met for a system against which there is no budget provision. To discard it means that its single use was extremely expensive.

The sustainability of complex aircraft when deployed remains a challenge despite the years over which GR4 (and Harrier GR9) has operated in Afghanistan. Operating from a well found base such as Gioia del Colle is one thing; an austere base is more difficult while a bare base will be very challenging. In this respect, carrier aviation has much to offer. The carrier itself is a well found base and one that can be deployed to any scenario with a coastline. While expensive to buy and to operate, that must be compared to the cost of deploying land based air to a host nation and sustaining it there. While a carrier can scale the degree of its presence in theatre and withdraw readily, deploying an air wing to another country arguably involves greater overt political commitment. The decision to deploy will be made more reluctantly but once made the decision to withdraw may be delayed owing to the possible connotation of retreat.

S. 11 (sama dokumentti):

THE KINETIC CAMPAIGN: FAST JET AND ATTACK HELICOPTER

--

In seven months of 24/7 operations,
RAF Tornados flew 8,000 hours and released around 1,200 weapons. A typical weapon load was two Paveway IV (PWIV) laser/GPS guided bombs, a LITENING III TDP and three DMS Brimstone missiles. Up to five PWIV could be carried but at the cost of the TDP so making the aircraft reliant on cooperative designation or using the weapons on GPS guidance alone. The PWIV fuze delay could be set in the cockpit so allowing optimum engagement of targets of opportunity. In short, it was a highly flexible and effective weapon system.

--
Minusta vaikuttaa siltä, että Typhoon oli täysin kykenevä kone ilmasta-maahan hyökkäyksiin, mutta esimerkiksi maalinosoitusta koskien löytyy taktisesti järkeviä syitä, miksi Tornado-Typhoon -koneparin Tornado tekisi sen:

A) Tornadon lentäjällä on asiasta enemmän kokemusta
B) Kuljettamalla vain yksi maalinosoitussäiliö koneparin kesken mahtuu mukaan enemmän muuta hyödyllistä kuormaa, kuten polttoainetta ja aseita
 
  • Tykkää
Reactions: TT
Olisiko tälle antaa tarkempia lähteitä? Itse olen lukenut lähinnä hyvää Eurofighter Typhoonin uudemmista painoksista.

Sivu 10 LESSONS OFFERED FROM THE LIBYA AIR CAMPAIGN:



S. 11 (sama dokumentti):


Minusta vaikuttaa siltä, että Typhoon oli täysin kykenevä kone ilmasta-maahan hyökkäyksiin, mutta esimerkiksi maalinosoitusta koskien löytyy taktisesti järkeviä syitä, miksi Tornado-Typhoon -koneparin Tornado tekisi sen:

A) Tornadon lentäjällä on asiasta enemmän kokemusta
B) Kuljettamalla vain yksi maalinosoitussäiliö koneparin kesken mahtuu mukaan enemmän muuta hyödyllistä kuormaa, kuten polttoainetta ja aseita

Typhoon oli alunperin kehitetty ilmataisteluun ja A2G-rooli tuli aikalailla kakkossijalla.

Libyan kampanjassa esim. brittien tärkeimmät A2G aseet olivat Brimstone ja Paveway. Molempia tiputettiin Tornadosta. Typhoonissa oli jonkinlainen alkeellinen laser-paveway-kyky, mutta ilmeisesti Tornado tosiaan hoiti maalaamisen.

Typhoon-integraatio:
Lisää voi lukea vaikka Wikipediasta: http://en.wikipedia.org/wiki/Eurofighter_Typhoon

The Typhoon is a multi-role fighter with maturing air-to-ground capabilities. The initial absence of air-to-ground capability is believed to have been a factor in the type's rejection from Singapore's fighter competition in 2005. At the time it was claimed that Singapore was concerned about the delivery timescale and the ability of the Eurofighter partner nations to fund the required capability packages.[155] Tranche 1 aircraft could drop laser-guided bombs in conjunction with third-party designators but the anticipated deployment of Typhoon to Afghanistan meant that the UK required self-contained bombing capabilities before the other partners.[N 6] On 20 July 2006, a £73m deal was signed for Change Proposal 193 (CP193) to give an "austere" air-to-surface capability using GBU-16 Paveway II[157] and Rafael/Ultra Electronics Litening III laser designator[158] for the RAF Tranche 1 Block 5 aircraft

Sinänsä, uskoisin kyllä, että vuonna 2025 Typhooninkin A2G-kyky voi olla Suomelle riittävä. Mutta monesta muusta syystä voi olla skeptinen sen mahdollisuuksista.
 
Eikö Tornadossa ollut samaan tapaan vajavainen varustus ensimmäisen Persianlahden kähinän aikoihin? Silloin apuihin tarvittiin Buccaneerit joista osoitettiin Tornadoille maaleja. Britit ovat vain tehokkaita ja hyödyntävät kaluston koko elinkaaren :p
 
Sinänsä, uskoisin kyllä, että vuonna 2025 Typhooninkin A2G-kyky voi olla Suomelle riittävä. Mutta monesta muusta syystä voi olla skeptinen sen mahdollisuuksista.

Näistä syistä viimeinen ei suinkaan ole koneen sulkeutuva tuotantolinjasto. :p

Ihmettelen kyllä, että mitä A2G-kykyjä me nyt niin paljon tarvitsemme? Koneisiin pultataan kiinni JDAM ja Paveway, jotta koneet voivat tarjota lähi-ilmatukea pinteeseen joutuneille liittolaistemme maajoukoille? Sen päivän kun näkisi. Kunpa sitä päivää ei näkisi.

Risteilyohjus tietysti tarvitaan - ellei ilmavoimat sitten keskity taas päätehtäväänsä - mutta kuten kirjoitit, eiköhän se saada integroitua jo ihan lähi vuosina. Toisessa uutisessa ainakin viitattiin sellaiseen:

The Typhoon requalification is an important step in the RAF’s ongoing push to have the aircraft ready to take on the complete range of Tornado air-to-ground mission capabilities, by the time that the venerable type is retired in 2019.

E: Ja muutenhan Typhoonit osoittautuivat melko erinomaisiksi, eikö? Siis luotettavuus ja tällaiset asiat huomioiden.
 


Tuossa tuollainen oma hahmotella ihan vain esimerkin vuoksi. IT koostuu pelkästään nasams 2 patteri pareista... Kentät on normaali lentokenttiä joilta häivttäjät voivat nousta enkä edes laittanut kaikkia. maantie kentät ja korpi kentät puuttuvat kokonaan. Jos it:tä ryhmitetään vaikka noin niin se tarkoittaa että tampereella, turussa, vantaa, yms lentäminen onnistuisi it:n puolesta. Noin ryhmitettynä it suojaa myös porin kenttää. Koska vihollinen joutuisi joko kiertämään sen joka vie aikaa ja lisää havaittavuuden riskiä samoin kuin antaa torjunnalle aikaa. Tai menemään läpi joka lisää pudotuksen todennäköisyyttä. Hyvässä lykyssä tulisivat vielä samaa reittiä takaisin eli taas ilmatorjunnan läpi. Tuohon kaikkeen muu it päälle ja hävittäjät niin kyllä tuo paketti aika hyvin kasassa on. IT:tä voisi olla enemmän ja hävittäjien määrässä ei paljoa tingattavaa ole ellei saada jotain tähtien sodasta tuttua avaruus hävittäjää...
 
Sen verran täytyy todeta että pohjois suomi käytännössä jää ilman IT:tä... tai sitten siellä on kevyttä sellaista. Tämä tarkoittaa että sinne on pakko antaa hävittäjä resursseja ellei tarkoitus ole luopua siitä. Tämä tarkoittaa sitä että joudumme jakamaan omia hävittäjiä joka on aina huono juttu koska niitä on lähtökohtaisesti vähän. Toivon todella että hävittäjä määrä pysyy tulevaisuudessa vähintääkin samana.
 
Sen verran täytyy todeta että pohjois suomi käytännössä jää ilman IT:tä... tai sitten siellä on kevyttä sellaista. Tämä tarkoittaa että sinne on pakko antaa hävittäjä resursseja ellei tarkoitus ole luopua siitä. Tämä tarkoittaa sitä että joudumme jakamaan omia hävittäjiä joka on aina huono juttu koska niitä on lähtökohtaisesti vähän. Toivon todella että hävittäjä määrä pysyy tulevaisuudessa vähintääkin samana.

Mitä ihmettä? Mitä väliä sillä on, vaikka vihollinen lentäisikin Pohjois-Suomen taivailla melkein vapaasti? Pääasia on, että siellä toimivilla joukoilla on ilmatorjuntaa, ja onhan niillä (alueellisilla Stinger, operatiivisilla ITO05(M)). Muuten siellä ei ole paljoakaan sotilaallisesti merkittäviä kohteita lukuunottamatta lentokenttiä, joista osa voidaan tuhota. Ne kentät, joita itse käytettäisiin, täytyisi tietenkin suojata ilmatorjunnalla, mutta onko sinne nyt niin vaikea sijoittaa pari Crotalea?
 


Tuossa tuollainen oma hahmotella ihan vain esimerkin vuoksi. IT koostuu pelkästään nasams 2 patteri pareista... Kentät on normaali lentokenttiä joilta häivttäjät voivat nousta enkä edes laittanut kaikkia. maantie kentät ja korpi kentät puuttuvat kokonaan. Jos it:tä ryhmitetään vaikka noin niin se tarkoittaa että tampereella, turussa, vantaa, yms lentäminen onnistuisi it:n puolesta. Noin ryhmitettynä it suojaa myös porin kenttää. Koska vihollinen joutuisi joko kiertämään sen joka vie aikaa ja lisää havaittavuuden riskiä samoin kuin antaa torjunnalle aikaa. Tai menemään läpi joka lisää pudotuksen todennäköisyyttä. Hyvässä lykyssä tulisivat vielä samaa reittiä takaisin eli taas ilmatorjunnan läpi. Tuohon kaikkeen muu it päälle ja hävittäjät niin kyllä tuo paketti aika hyvin kasassa on. IT:tä voisi olla enemmän ja hävittäjien määrässä ei paljoa tingattavaa ole ellei saada jotain tähtien sodasta tuttua avaruus hävittäjää...

Olisi kova kun saisi lavetit tuplattua.
 
Hornetien korvaajahankkeen esiselvitys luovutetaan puolustusministerille 11.6.
Ministry of Defence 8.6.2015 15.26

Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta luovutetaan puolustusministerille torstaina 11.6.2015 kello 13.15 valtioneuvoston tiedotustilassa. Loppuraportin tulokset esittelee hankekoordinaattori Lauri Puranen.
Tiedotusvälineiden edustajat ovat tervetulleita tilaisuuteen.

Tilaisuutta on mahdollista seurata suorana osoitteessa vn.fi/live

http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/...vitys-luovutetaan-puolustusministerille-11-6-

No niin, ratkaisu on kohta käsillä.
 
Mitä ihmettä? Mitä väliä sillä on, vaikka vihollinen lentäisikin Pohjois-Suomen taivailla melkein vapaasti? Pääasia on, että siellä toimivilla joukoilla on ilmatorjuntaa, ja onhan niillä (alueellisilla Stinger, operatiivisilla ITO05(M)). Muuten siellä ei ole paljoakaan sotilaallisesti merkittäviä kohteita lukuunottamatta lentokenttiä, joista osa voidaan tuhota. Ne kentät, joita itse käytettäisiin, täytyisi tietenkin suojata ilmatorjunnalla, mutta onko sinne nyt niin vaikea sijoittaa pari Crotalea?
Se on matala ilmatorjuntaa alueella jossa suoja on muutoin vähäistä.. Tuolla alueella joukkojen liikuttaminen vaatii joko hyvää omaa ilmatorjuntaa jonka kantama riittää tai sitten ilmavoimien läsnäoloa ja ilmatilan hallintaa... alue on sikäli suomelle tärkeä että sieltä on ainoa maa yhteys naapurimaihin. Siellä on myös lentokenttiä ja vihollisen hallussa ollessaan se lisää meidän tarvetta sijoittaa joukkoja tuonne suunnalle. Ei tuolla hyökkäillä varmaan tarvitsekkaan mutta hallinnassa alue täytyisi pystyä pitämään.
 
Se on matala ilmatorjuntaa alueella jossa suoja on muutoin vähäistä.. Tuolla alueella joukkojen liikuttaminen vaatii joko hyvää omaa ilmatorjuntaa jonka kantama riittää tai sitten ilmavoimien läsnäoloa ja ilmatilan hallintaa... alue on sikäli suomelle tärkeä että sieltä on ainoa maa yhteys naapurimaihin. Siellä on myös lentokenttiä ja vihollisen hallussa ollessaan se lisää meidän tarvetta sijoittaa joukkoja tuonne suunnalle. Ei tuolla hyökkäillä varmaan tarvitsekkaan mutta hallinnassa alue täytyisi pystyä pitämään.

Lapissa on myös heikot tieyhteydet, joten eipä naapurikaan täysin vapaasti siellä toimi. Se tarkoittaa sitä, että tarve satojen kilometrien moottorimarsseihin laskee, kun mahdolliset hyökkäyssuunnat ovat kohtuullisen hyvin etukäteen määriteltävissä.

Jos puhutaan siitä, että alue täytyy pystyä pitämään osana Suomea, niin se ei automaattisesti vaadi menestyksekästä torjuntataistelua. Alue kuuluu kuitenkin tällä hetkellä Suomeen, ja jos meillä on siellä vaikka sitten 5 000 miestä paikallisjoukkoja, niin silläkin on rauhansopimuksen kannalta merkitystä, vaikka Venäjällä nyt sitten olisikin 10 000 miestä Sodankylässä.
 
Se on matala ilmatorjuntaa alueella jossa suoja on muutoin vähäistä.. Tuolla alueella joukkojen liikuttaminen vaatii joko hyvää omaa ilmatorjuntaa jonka kantama riittää tai sitten ilmavoimien läsnäoloa ja ilmatilan hallintaa... alue on sikäli suomelle tärkeä että sieltä on ainoa maa yhteys naapurimaihin. Siellä on myös lentokenttiä ja vihollisen hallussa ollessaan se lisää meidän tarvetta sijoittaa joukkoja tuonne suunnalle. Ei tuolla hyökkäillä varmaan tarvitsekkaan mutta hallinnassa alue täytyisi pystyä pitämään.
Minusta P-Suomessa on ilmavoimien kotikenttäetu kaikkein parhaiten hyödynnettävissä. Etäisyydet ovat pitkiä ja vihollisen tukikohdat harvassa ja kaukana, jonka vuoksi he lukumääräisestä ylivoimastaan huolimatta saisivat taistelualueelle suhteellisen vähän lentosuorituksia. Sen sijaan Suomen Lapissa on asukaslukuun ja sotilaallisiin kohteisiin nähden suhteellisen paljon kenttiä ja suoria maanteitä joita voidaan käyttää tukikohtina.

Ylipäätään Lapissa sotiminen on kuin luotu ilmavoimien käytölle etäisyyksien, teiden vähyyden sekä maaston vaikeakulkuisuuden vuoksi.
 
No ne saa helposti tuplattua, kun käyttää sitä pienintä mahdollista yksikkö kokoa. Eli patteria (3 OHJL, 1 tutka, 1 EOS ja TSTJOKE). Patterilla ei varmastikaan ole täyttä huolto-kykyä, mutta uskoisin sen olevan huollollisesti helpoimmasta päästä (pieni rauta riippuvuus, COTS-komponentit, pieni vahvuus).

Eli pk-seudulle PSTO vaikka 4xPTRIa ja sen jälkeenkin jää vielä patterit neljän päätukikohdan suojaamiseen. Muihin sitten Crotalet. Jo pelkkä yksi NASAMS ohjus laukaisin omaa todella merkittävän suorituskyky lisän verrattuna BUK (pl. pysty ulottuvuus).

Patterin ryhmittämisen uskoisin olevan hyvinkin vapaata varsinkin jos käytetään kaapeliyhteyksiä (vertaa radioiden kantama) toiminta kuitenkin aina valmisteluista asemista. Samaten vastatoimet hyvin hankalia tuollaista vastaan koska suurin osa PTRIn komponenteista voi toimia passiivisesti.
 
No, eipä ollut mitään yllätyksiä mihinkään suuntaan.

Muoks. Tuleekohan mitään indikaatiota lukumääristä tässä vaiheessa?

Muoks. 2. No, nyt pitää poistua. Antakaa palaa - pureskelkaa lävitse :)
 
Viimeksi muokattu:
Sen verran täytyy todeta että pohjois suomi käytännössä jää ilman IT:tä... tai sitten siellä on kevyttä sellaista. Tämä tarkoittaa että sinne on pakko antaa hävittäjä resursseja ellei tarkoitus ole luopua siitä. Tämä tarkoittaa sitä että joudumme jakamaan omia hävittäjiä joka on aina huono juttu koska niitä on lähtökohtaisesti vähän. Toivon todella että hävittäjä määrä pysyy tulevaisuudessa vähintääkin samana.

Toisaalta vihollinenkin joutuisi jakamaan joukkojaan, jos meinaa molemmilla alueilla toimia.
 
No, eipä ollut mitään yllätyksiä mihinkään suuntaan.

Muoks. Tuleekohan mitään indikaatiota lukumääristä tässä vaiheessa?

Muoks. 2. No, nyt pitää poistua. Antakaa palaa - pureskelkaa lävitse :)

Nykyinen määrä on kuulemma ollut hyvä oli ainoa mitä livahti, mallit tässä vaiheessa jotka mainittiin oli Typhoon, Rafale, Gripen, Super Hornet ja Lightning II.
 
Eli pk-seudulle PSTO vaikka 4xPTRIa ja sen jälkeenkin jää vielä patterit neljän päätukikohdan suojaamiseen. Muihin sitten Crotalet. Jo pelkkä yksi NASAMS ohjus laukaisin omaa todella merkittävän suorituskyky lisän verrattuna BUK (pl. pysty ulottuvuus).

Onko teikäläisellä jokin peruste sille, että Nasams-yksikköjä ei sijoiteta maavoimien suojaksi? Voisi kuvitella, että harvalukuiset panssarijoukkomme (mekanisoidut taisteluosastot, Karjalan prikaati) kaipaisivat suojakseen parhaan mahdollisen rautakaton, ja Nasams ylittänee kuitenkin Crotalen suorituskyvyt siinä tehtävässä. Näin ollen minä veikkaan, että pääkaupunkiseudun tarpeen jälkeen jäljelle jäävät Nasams-yksiköt jakautunevat ilmavoimien ja maavoimien kesken, esim. 2 ja 2.
 
Olisiko tälle antaa tarkempia lähteitä? Itse olen lukenut lähinnä hyvää Eurofighter Typhoonin uudemmista painoksista.

[...]

Minusta vaikuttaa siltä, että Typhoon oli täysin kykenevä kone ilmasta-maahan hyökkäyksiin, mutta esimerkiksi maalinosoitusta koskien löytyy taktisesti järkeviä syitä, miksi Tornado-Typhoon -koneparin Tornado tekisi sen:

A) Tornadon lentäjällä on asiasta enemmän kokemusta
B) Kuljettamalla vain yksi maalinosoitussäiliö koneparin kesken mahtuu mukaan enemmän muuta hyödyllistä kuormaa, kuten polttoainetta ja aseita

Lähteinä mulla vain hajanaisia nettikeskusteluja. Niistä muistan väitteen että tuo Tornadon mukanaolo ei ollut pelkkä taktinen valinta vaan teknillisen pakon sanelema maalinosoitusta varten. Mutta enpä siis voi tarjota luotettavia ensikäden lähteitä.

Tuo linkkaamasi dokumentti on oivallinen. Hyvinhän Typhoon kaiken kaikkiaan näyttää suoriutuneen tehtävstä ja ilmeisesti konetyyppien yhteispeli saatiin varsin sujuvaksi. Toisaalta tuossa (lainaamassasi kohdassa) sanotaan että Tornadon mukanaolo lähtökohtaisesti rajoitti Typhoonin suorituskykyä vaikka tämä vaikeus voitettiinkin. Siinä myös Typhoonin huoltoa ja varmuutta kehutaan nimenomaan Tornadoon verrattuna. Joten olisi helppo kuvitella että ideaalitilanne briteillekin on vain yksi moderni konetyyppi käytössä, kuten ranskalaisilla Rafale. (Tämä tavallaan korostuu kun myös mainitaan tukialuskäytön edut; Typhoonista ei ole tällaista varianttia julkistettu.)

Enpä siis luule Typhoonia sinänsä pöllömmäksi pommituslavetiksi, ja suattaapi saada kaikki meille tarpeelliset härpäkkeet integroitua, mutta luulen että Libyassa ranskalaisten organisaatio pääsi helpommalla tai ainakin vähemmällä päänvaivalla.
 
Tietenkin IT sijoitetaan juuri sinne missä sen koetaan tuovan suurin hyöty sille kokonaisuudelle. Se voi olla painopistealueen maavoimien yhtymä. Uskoisin kuitenkin vihollisen (Venäjä, USA, EU) pyrkivän lamauttamaan ilmapuolustuksen taistelujen alkuvaiheessa, joten pääkaupunkiseutu ja Ilmavoimien toimipisteet ovat etusijalla. Samaan pohjautuu myös käsitykseni että Crotaleilla on pääosin vastaava tilanne.

Maavoimien yhtymillä on oma ilmatorjuntansa ja se soveltuu erinomaisesti sitä vastaan kohdistuvaan uhkaan. Samaten uskoisin Hornettien toimivan pk-seudun ja Ahvenanmaan alueen lisäksi hyvin suurelta osin juuri siellä yhtymien suunnalla tarjoten niille lisäsuojaa.
 
Onko teikäläisellä jokin peruste sille, että Nasams-yksikköjä ei sijoiteta maavoimien suojaksi? Voisi kuvitella, että harvalukuiset panssarijoukkomme (mekanisoidut taisteluosastot, Karjalan prikaati) kaipaisivat suojakseen parhaan mahdollisen rautakaton, ja Nasams ylittänee kuitenkin Crotalen suorituskyvyt siinä tehtävässä. Näin ollen minä veikkaan, että pääkaupunkiseudun tarpeen jälkeen jäljelle jäävät Nasams-yksiköt jakautunevat ilmavoimien ja maavoimien kesken, esim. 2 ja 2.
Itse ajattelen strategista ilmapuolustusta kokonaisuutena jonka runkona ovat Hornetit ja NASAMS. Hornetit voivat suojata koko maata, mutta NASAMS vain pientä aluetta, jonka vuoksi NASAMSia kannattaa ensisijaisesti käyttää suojaamaan Hornetien tukikohdat. Niin kauan kuin ilmapuolustus on toiminnassa, vihollinen voi käyttää vain rajallisesti ilmaresurssejaan maavoimien tuhoamiseen.

Tietysti sijoittamiseen vaikuttaa myös todennäköinen uhka. Onko kyseessä Itämeren alueen konflikti joka uhkaa Ahvenanmaata ja Etelä-rannikkoa, Lapin kaappaus vai perinteinen panssarijyrä pitkin valtateitä 6 ja 7.
 
Back
Top