Ilmavoimien tulevaisuus

Tuota kaukaa ampumista tutkaohjuksilla selitettiin jossain siivet lehdessä vai missä lie. Että laukaistaan jo jopa 70kilometrin päästä kun kohteita lähestytään. Se mitä ei ikinä kerrota missään on että jos Hornetit laukaisee ohjuksensa 70kilometrin päästä, niin oletettavasti myös vihollinen laukaisee omansa. Sitten kun osapuolet ovat ohjuksensa laukaisseet niin mitäs sitten tehdään?
Vaikea maallikkona uskoa että ilmatoiminta rakentuu muutamaan tutkahakeutuvaan ohjukseen ja niiden laukaisun jälkeen lähetään kotiin.

Tuo Amraamin oman tutkan käyttöaika 60sekunttia ennen lähetinosan palamista oli uusi tieto. Wikipedia kertoo että nopeutettu maatestaamista niin saatu minimoitua lämmön aiheuttamaa vauriota. Silti 60 sekunttia ennen kuin kärähtää.

Juuri tästä syystä tutka-teknologia on hyshys juttuja aivan äärimmäisyyksiin vedettynä näissä isommissa maissa kuten USA, Venäjä yms.

Jos saadaan etulyöntiasema havainnointiin tutkalla, niin sitten voi ampua ensiksi. Ohjus lentää ihan hyvää vauhtia kohteeseen (4,0 mach wikipedia?)

Siinä sopii Punaisen Koobran-pilotin kurvailla oikein kunnolla jotta pysyy hengissä ja onnistuu päihittämään ohjuksen (ja toisen ja kolmannen ohjuksen) :rolleyes: Usein käytetään joko harhautusmenetelmiä ja väistöliikkeitä, ovat ne perinteiset tavat. Jos ammutaan aivan ametin äärietäisyydeltä perseeseen amraami, niin voi yrittää juosta karkuun myös kovalla syöksyllä (ohjukselta loppuu löpö, jonka jälkeen sen voi väistää helposti)

aktiiviset häirintäteknologia jutut ovat myös vähän hyshys juttuja, ja taitavat olla melko uutta taktiikaa ilmasodan historiaassa (käytännössä ylikuormitat ohjuksen virtapiirit tai ohjuksen tutkan, omalla tutkallasi tai muulla häirintälaitteella)

Jos ajatellaan sitä ohjuksen viimeistä nopeutta, ennen tappoon valmistautumista, niin se vissiin pitäisi olla aika korkea lukema? Ohjuksissa on kuitenkin se rajallinen määrä rakettipolttoainetta mikä pitää hyödyntää hyvin niin että tappamisen todennäköisyys kasvaa hyväksi kun ollaan lähellä maalia.

MBDA Meteor ohjus on siinä mielessä erilainen että se on ohjelmoitu ikäänkuin "cruisailemaan" eteenpäin rauhalliseen tahtiin, sitten kun lähestytään kohdetta niin se vasta rupeaa kiihdyttämään kunnolla? Tämän takia Meteorilla on kantama wikipedian mukaan 100km (wikipedian luvut asetiedoissa saattavat usein olla "alimitoitettuja" kun puhutaan moderneista aseista, todelliset luvut ovat salaista tietoa)


Miten amraameja oikeasti ammutaan sodassa?

-Amraamille pitää syöttää vihollisen vektori ja sijainti.

-tämän tiedon voi saada vaikka awacs operaattori John Smithiltä, (awacs on turvaamassa ja vartiomassa Norjan ja Ruotsin ilmatilaa loukkausten varalta... :rolleyes:)

-whuuf... amraam lentää inertiaohjauksen avulla kohti maalia, osaa ottaa ennakkoa ikäänkuin kiväärillä ammuttaessa liikkuvaan maaliin.

-kuitenkin, jos vihollinen muttaa suuntaansa tai nopeuttansa, niin amraamille pystyy syöttämään datalinkilla tietoja vihollisen muutoksista. Ohjuksen ja koneen Datalinkkiä on käytännössä erittäin vaikea havaita tai häiritä, mutta ongelma taitaakin olla se, että jos vihollinen huomaa, että häntä tähdätään tutkalla, niin sitten se voi päätellä, että "Hei, minua yritetään nyt tappaa ohjuksella!"

-toisinsanoen jos vihollinen muuttaa suuntaa niin täytyy ohjukselle saada tietopäivitys datalinkillä uudesta suunnasta, jotta se osaa modifioida ottamaansa ennakkoa. Awacs pystyy havaitsemaan näitäkin asioita, mutta on eriasia onkko aina mahdollista, sillä awacsit ovat ikäänkuin taistelua johtavia komentokeskuksia joten ne joutuvat koordinoimaan muutakin toimintaa kuin Heikki Hornetlentäjän ohjusammuntaa.
 
http://www.thedailybeast.com/articl...tealth-jet-can-t-hide-from-russian-radar.html

Last August, at an air show near Moscow, I talked to designers of a new, highly mobile counterstealth radar system, now being delivered to the Russian armed forces. Its centerpiece was a 100-foot-wide all-digital VHF AESA, but it also incorporated powerful higher-frequency radars that can track small targets once the VHF radar has detected them. More recently, however, it has emerged that the U.S.Navy is worried because new Chinese warships carry the Type 517M VHF search radar, which its maker says is an AESA.
 
http://www.thedailybeast.com/articl...tealth-jet-can-t-hide-from-russian-radar.html

Last August, at an air show near Moscow, I talked to designers of a new, highly mobile counterstealth radar system, now being delivered to the Russian armed forces. Its centerpiece was a 100-foot-wide all-digital VHF AESA, but it also incorporated powerful higher-frequency radars that can track small targets once the VHF radar has detected them. More recently, however, it has emerged that the U.S.Navy is worried because new Chinese warships carry the Type 517M VHF search radar, which its maker says is an AESA.

http://www.f-16.net/forum/viewtopic.php?f=62&t=25439

Bill Sweetman on kyllä huvittava/surullinen hahmo nykyään F-35 vihassaan, juuri muutama päivä sitten hän luokitteli Gripen NG:n kuudennen sukupolven hävittäjäksi.
 
Sotakone kiitää Atlantin yli 60 minuutissa
Normaali reittilento Lontoosta New Yorkiin kestää noin seitsemän tuntia.

Takavuosien ääntä nopeampi Concorde teki matkan 3,5 tunnissa. Kehitteillä oleva lentäjätön SR-72 taittaa 5 500 kilometrin matkan Atlantin yli tunnissa, lupaa yhdysvaltalainen lentokonevalmistaja Lockheed Martin.

Matkustajaliikenteeseen konetta ei kuitenkaan ole luvassa. Sitä kehittää yrityksen Skunk Works -osasto, joka on erikoistunut tiedustelu- ja taistelukoneisiin.

Uudenlainen moottori
32 metriä pitkän SR-72:n huippuvauhti on 6 machia eli kuusi kertaa äänen nopeus, mikä vastaa noin 7 350 kilometrin tuntinopeutta. Huiman nopeuden lisäetuna on se, että tutkat eivät ehdi havaita konetta.

SR-72:n nopeus saavutetaan yhdistämällä tavallinen suihkumoottori ja rakettimoottoria tehokkaampi scramjet eli yliäänipatoputkimoottori, jossa ei ole liikkuvia osia. Suunnitelmien mukaan koneen pitäisi nousta lentoon vuoteen 2030 mennessä.
http://tieku.fi/tekniikka/sotakone-ylittaa-atlantin-tunnissa
Tuollainen otti silmään.... "tutkat eivät ehdi havaita" Eikä taida olla sellaista ohjustakaan joka tuon kiinniottaisi...
 
Juuri tästä syystä tutka-teknologia on hyshys juttuja aivan äärimmäisyyksiin vedettynä näissä isommissa maissa kuten USA, Venäjä yms.


MBDA Meteor ohjus on siinä mielessä erilainen että se on ohjelmoitu ikäänkuin "cruisailemaan" eteenpäin rauhalliseen tahtiin, sitten kun lähestytään kohdetta niin se vasta rupeaa kiihdyttämään kunnolla? Tämän takia Meteorilla on kantama wikipedian mukaan 100km (wikipedian luvut asetiedoissa saattavat usein olla "alimitoitettuja" kun puhutaan moderneista aseista, todelliset luvut ovat salaista tietoa).

Meteorin patoputkimoottori takaa tasaisen vauhdin lentoradan alusta loppuun.

TDR propulsion provides a long range, a high average speed, a wide operational envelope from sea level to high altitude, a flexible mission envelope via active thrust control, relatively simple design, and logistics similar to those of conventional soldi rocket motors.(Wikipedia)

Perinteisinkin rakettimoottorein voidaan varmistaa, ettei vauhti lopu lentoradan lopussa. Monivaiheraketit ovat käytössä ainakin it- ja merimaaliohjuksissa.

To counter these defense systems, countries such as Russia are developing or deploying very low-flying missiles (about five meters above sea level) that slowly cruise at a very low level to within a short range of their target and then, at the point when radar detection becomes inevitable, initiate a supersonic, high-agility sprint (potentially with anti-aircraft missile detection and evasion) to close the terminal distance. (Wikipedia)
 
Tuollainen otti silmään.... "tutkat eivät ehdi havaita" Eikä taida olla sellaista ohjustakaan joka tuon kiinniottaisi...

Mannertenvälisten ohjusten saavuttavat yli 7 km/s loppunopeuden. Ilmatorjuntaohjukset mahdollisesti erikoistapauksissa jopa suurempia (yli 10 km/s) nopeuksia:

"On February 21, 2008 at 3:26 am (UTC) the USS Lake Erie, a Ticonderoga-class guided-missile cruiser, fired a single SM-3 missile, hit and successfully destroyed the satellite, with a closing velocity of about 22,783 mph (36,667 km/h) while the satellite was 247 kilometers (133 nautical miles) above the Pacific Ocean" (Wikipedia)

Tutkaa nopeampia ohjuksia tuskin taivaalla lentää. Häiveominaisuudet ovat eri asia.
 
Perinteisten mekaanisten tutkien virkistystaajuus (antennin pyörähdys) voi tosiaan olla liian hidas hyvin nopeille maaleille. Ysärinä kun Aurora-huhut olivat kuumimmillaan, eräs PV:n tutkaekspertti kertoi lehdessä ettei Mach 6-konetta saisi tutkalla kiinni, SR-71:nkin seuranta oli hankalaa ellei tiennyt mitä hakea. Sähköinen keilanmuodostus voi toki tätä kuvaa muuttaa.
 
Tuollainen otti silmään.... "tutkat eivät ehdi havaita" Eikä taida olla sellaista ohjustakaan joka tuon kiinniottaisi...

Ohjuksen ei todellakaan tarvi liikkua yhtälujaa kuin kohde jos tulee edestä vastaan. Kuinka korkealla kone lentää 7.5 machia ?
 
Onkohan koskaan tutkittu mahdollisuutta hävittäjän konetykin muuttamiseen liikkuvaksi? Tarkoitan siis niin, ettei konetykki ole pultattu kiinteästi runkoon tai ripustimeen rungon alle, vaan että se olisi hieman kuin rynnäkköpanssarivaunun torni: konetykki kääntyisi vapaasti moneen suuntaan.

Mahtaako tuossa tulla kiihtyvyydet vastaan?
 
Onkohan koskaan tutkittu mahdollisuutta hävittäjän konetykin muuttamiseen liikkuvaksi? Tarkoitan siis niin, ettei konetykki ole pultattu kiinteästi runkoon tai ripustimeen rungon alle, vaan että se olisi hieman kuin rynnäkköpanssarivaunun torni: konetykki kääntyisi vapaasti moneen suuntaan.

Mahtaako tuossa tulla kiihtyvyydet vastaan?

Taitaa aerodynamiikka kärsiä.

"Autocannon"-systeemejä taitaa olla jo käytössäkin, eli tykki ampuu automaattisesti kun maali sattuu hollille. Antaa kaartotaistelussa reaktioetua aika paljon, kun ei tarvitse liipasinta painella joka kerta. Kääntyviä systeemejä en kyllä tiedä.
 
Taitaa aerodynamiikka kärsiä.

"Autocannon"-systeemejä taitaa olla jo käytössäkin, eli tykki ampuu automaattisesti kun maali sattuu hollille. Antaa kaartotaistelussa reaktioetua aika paljon, kun ei tarvitse liipasinta painella joka kerta. Kääntyviä systeemejä en kyllä tiedä.

Veikkaan, että kunhan laser systeemit tulevat enemmän käyttöön, niin sitten em. kaltainen systeemi tulee hyvin pian markkinoille. Laserissa kun ei ole tarvetta millekään eteenpäin sojottavalle piipulle, tai ainakin säde voidaan suunnata sen jälkeen minne lystää.
 
Onkohan koskaan tutkittu mahdollisuutta hävittäjän konetykin muuttamiseen liikkuvaksi? Tarkoitan siis niin, ettei konetykki ole pultattu kiinteästi runkoon tai ripustimeen rungon alle, vaan että se olisi hieman kuin rynnäkköpanssarivaunun torni: konetykki kääntyisi vapaasti moneen suuntaan.

Mahtaako tuossa tulla kiihtyvyydet vastaan?

Tämä juttu on saattanut palstalla jo aiemmin esiintyäkin, mutta laitetaan se nyt kun aiheeseen liittyy. Elikkä Laser-ohjautuva älyluoti, eräänlainen miniohjus, joka muuttaa suuntaansa ilmassa. Tuommoinen olisi kyllä aivan ylivoimainen dogfight-ase ja jos se vieläpä asennettaisiin automaattiseen, kääntyvään konetykkiin. Saapa nähdä tuleeko käyttöön vielä meidän elinaikanamme. Veikkaisin että sarjatuontanto olisi ainakin alustavasti varsin kallista.

http://www.gizmodo.co.uk/2012/05/theres-just-no-escape-from-this-insane-laser-guided-smart-bullet/
>>
There's Just No Escape From This Insane Laser-Guided Smart Bullet
SmartBullet.jpg

Like a mini laser-guided smartbomb, this incredible new bullet will actually bend around corners. Once fired out of a rifle, it'll track you and change direction to hit its target no matter where you run. If you're painted with a laser designator, you've just got no hope, and now it's ready for production.
Smartbulletfull.jpg

The amazing thing is the bullet acts a little like a mini-missile. Its optical sensors follow the laser-painted target to its destination, while an on-board tracking chip makes course corrections using four mini fins on the bullet's body. In the prototype stage, Sandia National Laboratories in the US said that the bullet maintains a 98 per cent accuracy at up to 2km -- that's one hell of a shot.

The bullet is fired out of a .50-calibre rifle, which is a feat of engineering in and of itself, considering the forces and sheer speed a .50-cal bullet experiences -- a colossal 120,000g and 344.7 megapascals of pressure on pulling the trigger. There's no way your average computer chip would survive that.

The bullet essentially makes the impossible shot possible, allowing snipers to bend that bullet around walls, almost like Wanted. While you might have heard of the smart bullet before, Sandia has finally made it a reality, and is looking to mass produce this thing right now. They'll be no where to hide with this thing and the magic floating bullet on the loose. [IEEE via MSNBC via Ubergizmo]
<<
 
Onkohan koskaan tutkittu mahdollisuutta hävittäjän konetykin muuttamiseen liikkuvaksi? Tarkoitan siis niin, ettei konetykki ole pultattu kiinteästi runkoon tai ripustimeen rungon alle, vaan että se olisi hieman kuin rynnäkköpanssarivaunun torni: konetykki kääntyisi vapaasti moneen suuntaan.

On, 1. ja 2. maailmansodan aikana, kuuluisin esimerkki Bolton-Paul Defiant. Kokemukset olivat erittäin negatiivisia.

Periaatteessahan kääntyvän tykin voisi laittaa kypärätähtäimen alaisuuteen. Voisi kuvitella kuitenkin että se olisi hyvin raskas koska mekanismin pitäisi kestää kovia g-voimia. Ja tietysti aerodynamiikka kärsisi. Yleisesti ottaen on todettu että on paljon parempi kääntää koko konetta, kuin ruveta laittamaan hankalia kääntyviä tykkejä. Helikoptereissahan kyllä on kääntyviä tykkejä.
 
Taistelukäyttöön sunniteltujen Laser-aseiden asentaminen aloitettaneen huhujen mukaan jo tämänvuoden aikana..
>>
DARPA putting laser turrets on fighter jets next year
Evan Ackerman Thursday, January 24, 2013 - 6:07pm

STO_HELLADS_2.jpg


Our first foray into laser-equipped combat aircraft was the Airborne Laser Testbed, a Boeing 747 with a gigantic chemically-pumped megawatt laser turret in its nose. It was pretty awesome from a conceptual standpoint, but it didn't work very well, and was scrapped last year. This doesn't mean that the idea of high-powered lasers on aircraft doesn't make a lot of sense, and DARPA is still for ways to make it work. It's working on two at the moment: the High Energy Liquid Laser Area Defense System (HELLADS), and Aero-Adaptive/Aero-Optic Beam Control (ABC).

HELLADS (pictured above) will be a 150-kilowatt system that's "ten times smaller and lighter" than current systems, suitable for use both on the ground and in the air in an air-to-ground attack role. The goal is to create a laser that weighs less that five kilos per kilowatt and fits into a total space of three cubic meters, which would make it small enough to weaponize my Volvo.

The other system, ABC, is intended as more of a defensive weapon. It'll be a small laser turret mounted on things like fighter aircraft that can shoot down incoming missiles. The reason that this is hard is because most missiles approach from behind, and the laser will have to be able to fire through the turbulence generated by the aircraft's engines without losing all of its beam energy. This is where the adaptive optics and beam control comes in, and here's a terrible illustration from DARPA showing how the concept would work:

Aero-AdaptiveAero-Optic%20Beam%20Control1.png


Both of these projects are actually much farther along than these lousy illustrations would suggest: HELLADS has been largely completed in terms of hardare, and will undergo integration testing on the ground this year with airborne tests starting in 2014. Meanwhile, the ABC system has passed wind tunnel tests, and Lockheed Martin is on a 30-month contract to stick a protype turret in an aircraft and see what happens. We'll be watching.
<<
 
Onkohan koskaan tutkittu mahdollisuutta hävittäjän konetykin muuttamiseen liikkuvaksi? Tarkoitan siis niin, ettei konetykki ole pultattu kiinteästi runkoon tai ripustimeen rungon alle, vaan että se olisi hieman kuin rynnäkköpanssarivaunun torni: konetykki kääntyisi vapaasti moneen suuntaan.

Mahtaako tuossa tulla kiihtyvyydet vastaan?

Monimutkaisuuden aiheuttamat haitat ovat hyötyjä suuremmat. Northrop P-61 Black Widow on ollut ehkä lähimpänä ajattelemaasi mallia:

http://en.wikipedia.org/wiki/Northrop_P-61_Black_Widow

Varsin kehittynyt masiina, mutta järjestelmän järeyden takia tuolla konseptilla ei koskaan tapella saman sukupolven hävittäjien kanssa. Sitten on tietty tuo Fulcrumin mainitsema Defiant, mutta sen puutteena oli kyvyttömyys ampua suoraan eteen. Noin periaatteessa se olisi voinut olla siedettävä kone, jos se olisi voinut ampua suoraan eteen ja jopa vähän alaviistoon. Silloin se ei olisi ollut vaikea vastus päittäin kohdattaessa. Aerodynaamiset ja painoon liittyvät rajoitukset olisivat tosin pysyneet. Noiden lisäksi oli Schräge musik viritelmät. Aseet eivät tosin kääntyneet, mutta ampuivat yläviistoon:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Schräge_Musik

Olen joskus miettinyt miten samalla tavalla asennetun konekiväärin sijoittaminen hävittäjään olisi vaikuttanut kaartotaisteluihin. Yksi ylimääräinen kk ei olisi paljoa painanut hävittäjässä. Silloisten kaartosäteiden puitteissa se olisi ollut aseena riittävä. Nykyään suihkumoottorien aikakaudella tilanne on vähän toinen. Tykki taas on helposti liikaa rakenteille ja paino nousee kohtuuttomasti.
 
Mikä on oma uskomuksenne C/D mallin Hornetien elinkaaresta? Välillä kuulee väitteitä, joiden mukaan lentotukialuskäyttöön suunnitelu nostaisi Hornetin käyttöikää selvästi käytettäessä konetta maalta käsin.

USN vaati alunperin 6000 lentotunnin kestoa, mutta tässä on kuitenkin tainnut olla ongelmia, ainakin joidenkin väitteiden mukaan:

In many ways, this is comparable to the F/A-18A/B/C/D fatigue issue - which required replacement of the fuselage center-barrel to prevent cracking.

Remember, the original Hornets had been designed for a service life of only 6,000 hours, but were reaching their "fatigue life" (based on stresses recorded by aircraft instrumentation) in an average of 4,800 hours.

Lähde:PPRuNe


No mutta, ei uskota ikäviä foorumikeskusteluja. Katsotaan, mitä Australian hallinto sanoo tästä asiasta:

4.23 The design‐life of an aircraft is determined by the number of hours it
will be, or has been, flown and the estimated impact those hours will have on
airframe fatigue. As noted in paragraph 4.14, the design‐life of the F/A‐18 was
initially envisaged as being some 6000 hours of flight. This estimate was based
on the US Navy’s predicted use of the aircraft, which would entail catapult
take‐offs and arrested landings on aircraft carriers, creating great stresses on
the undercarriage and fuselage.135
4.24 In RAAF service, however, the rate of fatigue accrual has been higher
than that of the US Navy. This is due to the RAAF aircraft experiencing higher
g and sustained‐g loadings,
which have consumed the fatigue life of certain
airframe structures, particularly the centre barrel structure (see paragraph 4.16
and Figure 4.2).136

Lähde:Management of Australia’s Air Combat Capability – F/A-18 Hornet and Super Hornet Fleet Upgrades and Sustainment (p. 98)


Näin ollen voisi olettaa, että Suomen kohdalla Hornetien elinikä ei yllä tuonne 6000 tuntiin. Meillä lentotoiminnan painopiste on ollut ja tulee jatkossakin olemaan hyvin suurelta osin ilmataisteluissa. Toki tähän alaan kuuluu myös vähemmän kuluttava BVR-taistelu, mutta uskoisin etenkin WVR-taistelun olevan koneelle hyvin kuluttavaa ja sitä meillä harjoiteltavan. Tietysti raju liikehtiminen pommikuorman kanssa on koneelle vielä kuluttavampaa, ja australialaiset lienevät sitäkin harjoitelleet, mutta kyllä ainakin minulla herää kysymys Hornetin elinkaaresta ja "elinkaaresta". En siis väitä sen olevan mitenkään riittämätön, ei suinkaan, mutta se voinee tulla vastaan siellä 4500-5000 tunnin kieppeillä.

Meillä tämä tosin ei tule olemaan suurempi ongelma, koska Tekniikka ja talous -lehti osaa kertoa Suomen Horneteilla lennetyn 100 000 tuntia kesäkuuhun 2010 mennessä. Käytetyimmällä koneella oli tuolloin lennetty reilu 2400 tuntia ja nuorimmalla noin 930 tuntia. 62 koneella laskien jokainen kone oli lentänyt tuohon mennessä keskimäärin 1613 tuntia. Jos nuo tunnit lasketaan kertyneen vuodesta 2000 eteenpäin (ensimmäiset Hornetit toimitettiin 1995, viimeiset 2000), niin Horneteilla on elinikää tuolla 4800 tunnilla laskien noin vuoteen 2030 - osalta loppuu tiima vähän ennen ja osalta vähän jälkeen. Siispä Hornetin korvaajan pitäisi ruveta astumaan riviin viimeistään ensi vuosikymmenen lopulla.
 
1992 koelennot, 1995 eka kone ja 2000 vika kone, tästä perspektiiviä. Kyllä 2030 pitäisi olla takaraja Hornetin käytölle, eli silloin ei poistu joukon ensimmäinen Hornet vaan lennoston viimeinen Hornet.

Vuodesta 2035 on myös haaveiltu mutta haaveiden tasolle on näillä näkymin jäämässä.

Viimeistään 2025 pitäisi saada eka uusi kone ja tätä ennen pitää suorittaa kilpailutus, hankintapäätös ja koulutus. Valintapäätös oletettavasti joskus 2020-2023.
 
Olisikohan ollut viisaampaa odottaa pari vuotta ja ostaa Super Hornetteja? Sehän otettiin käyttöön 1999 jolloin kaikkia tavallisia Hornettejakaan ei oltu vielä toimitette. Tietenkin hinta olisi ollut hieman suolaisempi, mutta onhan konekin hieman paranneltu.
 
Back
Top