Ei tarvetta tuplainstrumenteille ja enemmän tilaa, mm mahdollisuus panna pitkälleen.
Muistaakseni vessa ja keittolevy löytyy myös. Samoin pilottien välinen kommunikaatio ja muu yhteistyö on helpompaa. F-111 oli myös rinnanistuttava, ja todella pitkäikäinen saman tehtävän mestari.
Olipas mukava lukea ajatuksella tehtyä analyysiä vaikka en ihan jokaisesta kohdasta 100% samaa mieltä olekaan. Vielä kun puolin ja toisin noita ylläolevassakin esiintyviä "mielensäpahoittamisia" ja "fanituksia" saataisiin kitkettyä pois (itsekullakin peiliin katsottavaa), niin keskustelu olisi vieläkin kivempaa.Voi olla, että jos ilmavoimien komentaja tulisi osallistumaan foorumille, saattaisi saada jonkinnäköisen fanboy-leiman aika nopeasti
Foorumilla käydään paljon keskustelua aika detalji-asioistakin koneiden paremmuuden suhteen. Mutta isosta kuvasta vähemmän. Ehkä siksi on hyvä ottaa pieni katsaus tuohon isoon kuvaan. Käyn seuraavassa läpi ilmavoimien kannalta tärkeitä tekijöitä, kuvaan, miksi ne ovat tärkeitä, ja heitän myös muutaman luonnehdinnan eri vaihtoehdoista väliin konkretian luomiseksi.
1. Konetarve on 60 kappaletta
Ilmavoimat on tehnyt tämän asian selväksi moneen kertaan. Voi toki olla, että tällä koetetaan vain pumpata isot määrärahat, mutta en usko, että kyse on pelkästään siitä. Hornettejahan piti alunperin hankkia 67, mutta hankittiin 64, kun vähän tingattiin. Ehkä vähän vastaava tinkaus voi olla edessä myös nyt, mutta tuossa kuitenkin suuruusluokka.
Voi tietysti ajatella, että jos jokin kone olisi niin ylivoimainen suorituskyvyltään (alá F-22 Raptor), että sitä voisi sitten riittää vähempikin määrä, vaikka olisivat kalliimpiakin. Siinä on kuitenkin pari muttaa.
Hävittäjistä on tyypillisesti käytettävissä 2/3. Sitä voi hetkellisesti nostaa, jos tiedetään etukäteen, että tiettynä päivämääränä lähdetään höökimään. Silloin kaikki koneet pyritään huoltamaan kuntoon siihen ajankohtaan ja esim. harjoittelulennoista tingitään. Suomi ei kuitenkaan vastaanottavana puolena voi tarkasti tietää, milloin esiriput repäistäisiin auki. Ja esim. jo harmaa vaihe voisi vaatia lisääntynyttä ilmatoimintaa tunnistuslentojen ja muun valmiuden noston kautta.
60 koneesta 2/3 on 40kpl. Esim. 40 koneesta 2/3 olisi vain 26 kpl. Se rupeaa olemaan vähän vähän.
Suomi on iso maa. 1300 km maarajaa Venäjän kanssa ja lisäksi Suomenlahtea. Se vaatii koneita.
Koneiden vähäisempi määrä tarkoittaa myös, että hajauttaminen ei ole yhtä tehokasta. Vähäisemmät koneet ovat alttiita Totskille ja Iskandereille ym.
Lisäksi se rajoittaa operatiivisia kuvioita.
Pystyttäisiinkö esim. vähäisemmällä määrällä koneita ylläpitämään väliaikainen ilmaherruus päivän ajan Karjalan prikaatin toteuttamassa ratkaisevassa iskussa painopistealueen yläpuolella?
2. Konetta tulee olla saatavilla / koneen tule olla valmis
Luonnollisesti, jos konetta ei vielä / enää valmisteta, sitä ei voi tilata. Vastaavasti, Suomi ei voi ostaa täyttä raakiletta, koska kyse on niin tärkeästä operatiivisen suorituskyvyn järjestelmästä, että se ei ole mahdollista. NH-90 oli sellaista harrastustoimintaa, että niiden kanssa oli mahdollista toimia vähän eri tavoin.
Jos miettii juuri tällä hetkellä asiaa, niin vaihtoehtoja olisi tasan kolme. Ja nämä seuraavassa järjestyksessä.
1. Superhornet. Täysin valmis, vaikka AESA-tutkan kanssa ollutkin teknisiä ongelmia
2. Rafale. Operatiivisesti valmis, mutta kypärätähtäin ja IRST eivät ilmeisesti vielä käytössä, eikä kaksisuuntaista datalinkkiä ohjukseen ole ilmeisesti edes tulossa?
3. Typhoon. Valitettavasti monenlaisia puutteita. Esim. Suomi ei välttämättä kiinnostunut, jos edes AESA-tutka ei ole saatavilla. Puutteita esim. sensorifuusion ja EW:n kanssa.
F-35 ja Gripen eivät ole vielä valmiita. Gripen ei ole edes vielä lentänyt.
Koneita ei kuitenkaan olla tilaamassa nyt, vaan vasta 2025 alkaen. Ja tilanne muuttuu osittain päinvastoin.
F-35 ja Gripen ovat todennäköisesti saavuttaneet sen tason, että niitä uskalletaan tilata. Sen sijaan muiden osalta on kysymys, onko niitä enää saatavissa. Esim. Superhornetin kohdalla uhka on akuutein. Kanadan mahdollinen tilaus edistäisi merkittävästi Superin linjastojen säilymistä. Samoin voi toki olla, että US NAVY tilaa vielä yllättävän pitkään, koska koneista on pula.
3. Koneiden tulee saada tukea ja kehittyä myös tulevaisuudessa
Suomi ei halua olla viimeinen tilaaja ja jäädä tyhjän päälle. Muuten huoltokulut nousevat.
Ja suurempi ongelma on, että koneen tulee kehittyä tulevaisuudessa. Olemme exponentiaalisella käyrällä tietotekniikan kehityksen ja esim. tekoälyn suhteen. Tämä tarkoittaa sitä, että absoluuttisesti ottaen koneiden eliniän aikana maailmamme tulee mullistumaan täydellisesti. Joissakin visioissa ihmiskunta on jo hävinnyt, kun koneäly on ottanut vallan. Tuskin näin sentään käy, mutta on selvää, että kone, jonka prosessoreja ei uusita ja ohjelmistoja kehitetä ei tule pärjäämään mukana.
Näiltä osin vahvimmilla ovat F-35 ja Gripen. Ne on suunniteltu jo lähtökohtaisesti tähän kehittyvään tulevaisuuteen.
Muiden koneiden osalta tukea ja kehitystä olisi todennäköisesti kyllä myös tulossa, mutta ei yhtä hyvin.
4. Koneiden kokoonpanon tulee tapahtua Suomessa ja/tai huoltovarmuus tulee luoda ja taata muilla keinoin
About kaikki viimeiset koneet on koottu Suomessa. Kokoaminen on paras tapa saada hankittua kunnollinen osaaminen ja kyky huoltaa ja korjata koneet itse.
Ilmavoimilla on tehty skenaario-analyysit siitä, miten pitkään hävittäjät riittävät ilmasodassa. Lopputulemia en kerro, mutta sen verran voi sanoa, että käyrissä on aika erinäköiset kulmakertoimet riippuen siitä, mikä on oma kyky huoltaa ja korjata koneita. Jos kykyä ei ole, on tilanne heikko, jos kyky on, niin pärjätään, sanotaanko vaikka "aika yllättävän hyvin".
Tämä johtuu esim. siitä, että koneet eivät välttämättä aina tuhoudu osumasta ilmataistelussa, vaan saavat vain vaurioita. Esim. BVR-ohjukset eivät todennäköisesti osu ihan suoraan kohdalle, jos lentäjä saa tehtyä väistöliikkeitä, mutta taistelukärjen sirpaleet voivat silti vahingoittaa konetta aika kaukaakin.
Esimerkki jatkosodasta.
http://www.tiede.fi/keskustelu/25823/ketju/lansiliittoutuneiden_konetappiot_ii_maailmansodassa
Suomen ilmavoimien tappiot ilmoitettiin seuraavasti: "Omat tappiot olivat 389 lentokonetta. Näistä tuhoutui ilmataistelussa 86 konetta ja vihollisen ilmatorjunnan alas ampumina 66 konetta. Muut tuhoutuivat erilaisissa onnettomuuksissa."
Osumia koneisiin tuli useamminkin kuin 86 koneeseen. Mutta ne pääsivät kotiin ja koneet korjattiin. Valtaosa koneista tuhoutuikin siis onnettomuuksista. Niistä ei enää kalua saanut.
Tältä osin F-35:den osalta on ollut pientä epävarmuutta. Suomi tarvitsee Israel-tyyppisen diilin.
5. Koneita tulee olla varaa käyttää ja lentää
Tähän on kaksi syytä.
1. Vaikka koneiden hankinta onkin iso kertapaukku, 2/3 koko niiden elinkaaren aikaisista kuluista muodostuu kuitenkin lentämisestä, huoltamisesta, päivityksistä ja erilaisen tuki-ja koulutus-infran kehityksestä ja ylläpidosta.
Siksi ilmavoimat tarkastelee nimenomaan vaihtoehtojen kokonaiselinkaarikuluja.
2. Kautta ilmasodan historian, lukuisat esimerkit ovat osoittaneet sen, että tärkein tekijä ilmataistelussa on lentäjien osaaminen. Tästä esim. yksi erittäin hyvä esimerkki Vietnamista.
https://en.wikipedia.org/wiki/Dissimilar_air_combat_training
On epätodennäköistä, että tilanne olisi muuttunut. Tekniikan kehitys on vain muuttanut osaamistarpeita. Nyt on mahdollista nähdä koko tilannekuva. Mutta tilannekuvan hallinta onkin sitten omalta osaltaan haastavaa.
Ei ole siis mitään järkeä hankkia kalliita leluja, joita ei sitten ole varaa käyttää ja sen takia vielä otettaisiin turpiin ilmasodassa, kun ei osattu toimia siellä kunnolla.
---
Tämä on vielä siksi erityisen tärkeää, että koneet hankittaneen, ja niitä voitaneen päivittää erilliserinä budjetista. Mutta koneilla lentäminen ja käyttö tulee tapahtua ihan puolustusvoimien toimintamenojen puitteissa.
---
Tässä en kommentoi koneiden välisiä eroja ollenkaan, ettei kennellekään tule paha mieli. Jos konemäärästä tingitään, sitten tilanne tältä osin luonnollisesti helpottuu.
6. Koneiden tulee täyttää tehtävänsä
Tämä on tietysti itsestään selvää. En ota tässä enempää kantaa, koska asiasta on keskusteltu muutenkin, ja en halua siihen paneutua tässä postauksessa. Tällä hetkellä kaikki vaihtoehdot pärjäävät venäläisille oikein hyvin. Ja uskoisin, että tietotekniikan kehityksen(tekoäly) myötä ero tulee säilymään. Vaikka Pak-Fa onkin ihan eri luokkaa kuin muut venäläiset koneet. Ja on mahdollista, ettei Pak-fa koskaan onnistu / tai sitä ei tule merkittäviä määriä. Venäjän talouden raamit näyttävät juuri nyt aika heikoilta. Siirtyminen uusiutuvaan energiaan vähentää Venäjän tuloja tulevaisuudessa koko ajan enemmän.
7. Hinta-laatusuhde on lopulta myös tärkeä
Jos meillä on useampi vaihtoehto, jotka täyttävät vaatimukset riittävän hyvin, sitten hinta-laatusuhteella on merkitystä. Tietysti, jos vain yksi vaihtoehto täyttää tarpeet, niin sitten ostetaan niitä sen verran, kuin on varaa. Mutta, kuten edellä kuvasin, todennäköisesti vaihtoehtoja on useampia. Tämä viimeinen kohta kietoutuu takaisin siihen haluttuun konemäärään ja tarpeeseen pystyä lentämään niillä budjetin toimintamenojen puitteissa.
---
Ilmavoimathan on sanonut, että vaikka kaikki koneet ovat tässä vaiheessa mukana, tiputtavat pois ne, joilla ei nähdä realistisia mahdollisuuksia aikaisessa vaiheessa, kahdesta syystä. 1) Ilmavoimien rajallisilla resursseilla on työläämpää testata kaikki koneet ja 2) ei ole reilua roikuttaa mukana myös osallistujille kalliissa kisassa pelkkinä kirittäjinä vaihtoehtoja, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia.
Eli, seurataan tilannetta. Niin kauan kuin kaikki vaihtoehdot ovat mukana, on meillä viisi realistista vaihtoehtoa.
Itse en ainakaan tiedä, mitä konetta ilmavoimille tullaan valitsemaan, ja montako kappaletta tarkalleen loppupeleissä. Muuttujia on monta.
Siksi foorumilla ei ehkä kannata lytätä mitään vaihtoehtoa. Siten jonkin yksittäisen konetyypin fanittajat helposti toimivat.
Tämä on se kohta josta uskaltaisin olla vahvimmin eri mieltä. Ostajan etuhan on pitää useita myyjiä tarjouskisassa mukana (myös sellaisia joilla realistisia mahkuja ei ole). Millaiset kertoimet itse antaisit esim Eurofighterille tulla valituksi?
Rafalella on käsittääkseni tarkoitus lentää aina 2060 luvulle. Kypärä tähtäin tulee seuraavan päivityksen yhteydessä ilmeisesti.Voi olla, että jos ilmavoimien komentaja tulisi osallistumaan foorumille, saattaisi saada jonkinnäköisen fanboy-leiman aika nopeasti
Foorumilla käydään paljon keskustelua aika detalji-asioistakin koneiden paremmuuden suhteen. Mutta isosta kuvasta vähemmän. Ehkä siksi on hyvä ottaa pieni katsaus tuohon isoon kuvaan. Käyn seuraavassa läpi ilmavoimien kannalta tärkeitä tekijöitä, kuvaan, miksi ne ovat tärkeitä, ja heitän myös muutaman luonnehdinnan eri vaihtoehdoista väliin konkretian luomiseksi.
1. Konetarve on 60 kappaletta
Ilmavoimat on tehnyt tämän asian selväksi moneen kertaan. Voi toki olla, että tällä koetetaan vain pumpata isot määrärahat, mutta en usko, että kyse on pelkästään siitä. Hornettejahan piti alunperin hankkia 67, mutta hankittiin 64, kun vähän tingattiin. Ehkä vähän vastaava tinkaus voi olla edessä myös nyt, mutta tuossa kuitenkin suuruusluokka.
Voi tietysti ajatella, että jos jokin kone olisi niin ylivoimainen suorituskyvyltään (alá F-22 Raptor), että sitä voisi sitten riittää vähempikin määrä, vaikka olisivat kalliimpiakin. Siinä on kuitenkin pari muttaa.
Hävittäjistä on tyypillisesti käytettävissä 2/3. Sitä voi hetkellisesti nostaa, jos tiedetään etukäteen, että tiettynä päivämääränä lähdetään höökimään. Silloin kaikki koneet pyritään huoltamaan kuntoon siihen ajankohtaan ja esim. harjoittelulennoista tingitään. Suomi ei kuitenkaan vastaanottavana puolena voi tarkasti tietää, milloin esiriput repäistäisiin auki. Ja esim. jo harmaa vaihe voisi vaatia lisääntynyttä ilmatoimintaa tunnistuslentojen ja muun valmiuden noston kautta.
60 koneesta 2/3 on 40kpl. Esim. 40 koneesta 2/3 olisi vain 26 kpl. Se rupeaa olemaan vähän vähän.
Suomi on iso maa. 1300 km maarajaa Venäjän kanssa ja lisäksi Suomenlahtea. Se vaatii koneita.
Koneiden vähäisempi määrä tarkoittaa myös, että hajauttaminen ei ole yhtä tehokasta. Vähäisemmät koneet ovat alttiita Totskille ja Iskandereille ym.
Lisäksi se rajoittaa operatiivisia kuvioita.
Pystyttäisiinkö esim. vähäisemmällä määrällä koneita ylläpitämään väliaikainen ilmaherruus päivän ajan Karjalan prikaatin toteuttamassa ratkaisevassa iskussa painopistealueen yläpuolella?
2. Konetta tulee olla saatavilla / koneen tule olla valmis
Luonnollisesti, jos konetta ei vielä / enää valmisteta, sitä ei voi tilata. Vastaavasti, Suomi ei voi ostaa täyttä raakiletta, koska kyse on niin tärkeästä operatiivisen suorituskyvyn järjestelmästä, että se ei ole mahdollista. NH-90 oli sellaista harrastustoimintaa, että niiden kanssa oli mahdollista toimia vähän eri tavoin.
Jos miettii juuri tällä hetkellä asiaa, niin vaihtoehtoja olisi tasan kolme. Ja nämä seuraavassa järjestyksessä.
1. Superhornet. Täysin valmis, vaikka AESA-tutkan kanssa ollutkin teknisiä ongelmia
2. Rafale. Operatiivisesti valmis, mutta kypärätähtäin ja IRST eivät ilmeisesti vielä käytössä, eikä kaksisuuntaista datalinkkiä ohjukseen ole ilmeisesti edes tulossa?
3. Typhoon. Valitettavasti monenlaisia puutteita. Esim. Suomi ei välttämättä kiinnostunut, jos edes AESA-tutka ei ole saatavilla. Puutteita esim. sensorifuusion ja EW:n kanssa.
F-35 ja Gripen eivät ole vielä valmiita. Gripen ei ole edes vielä lentänyt.
Koneita ei kuitenkaan olla tilaamassa nyt, vaan vasta 2025 alkaen. Ja tilanne muuttuu osittain päinvastoin.
F-35 ja Gripen ovat todennäköisesti saavuttaneet sen tason, että niitä uskalletaan tilata. Sen sijaan muiden osalta on kysymys, onko niitä enää saatavissa. Esim. Superhornetin kohdalla uhka on akuutein. Kanadan mahdollinen tilaus edistäisi merkittävästi Superin linjastojen säilymistä. Samoin voi toki olla, että US NAVY tilaa vielä yllättävän pitkään, koska koneista on pula.
3. Koneiden tulee saada tukea ja kehittyä myös tulevaisuudessa
Suomi ei halua olla viimeinen tilaaja ja jäädä tyhjän päälle. Muuten huoltokulut nousevat.
Ja suurempi ongelma on, että koneen tulee kehittyä tulevaisuudessa. Olemme exponentiaalisella käyrällä tietotekniikan kehityksen ja esim. tekoälyn suhteen. Tämä tarkoittaa sitä, että absoluuttisesti ottaen koneiden eliniän aikana maailmamme tulee mullistumaan täydellisesti. Joissakin visioissa ihmiskunta on jo hävinnyt, kun koneäly on ottanut vallan. Tuskin näin sentään käy, mutta on selvää, että kone, jonka prosessoreja ei uusita ja ohjelmistoja kehitetä ei tule pärjäämään mukana.
Näiltä osin vahvimmilla ovat F-35 ja Gripen. Ne on suunniteltu jo lähtökohtaisesti tähän kehittyvään tulevaisuuteen.
Muiden koneiden osalta tukea ja kehitystä olisi todennäköisesti kyllä myös tulossa, mutta ei yhtä hyvin.
4. Koneiden kokoonpanon tulee tapahtua Suomessa ja/tai huoltovarmuus tulee luoda ja taata muilla keinoin
About kaikki viimeiset koneet on koottu Suomessa. Kokoaminen on paras tapa saada hankittua kunnollinen osaaminen ja kyky huoltaa ja korjata koneet itse.
Ilmavoimilla on tehty skenaario-analyysit siitä, miten pitkään hävittäjät riittävät ilmasodassa. Lopputulemia en kerro, mutta sen verran voi sanoa, että käyrissä on aika erinäköiset kulmakertoimet riippuen siitä, mikä on oma kyky huoltaa ja korjata koneita. Jos kykyä ei ole, on tilanne heikko, jos kyky on, niin pärjätään, sanotaanko vaikka "aika yllättävän hyvin".
Tämä johtuu esim. siitä, että koneet eivät välttämättä aina tuhoudu osumasta ilmataistelussa, vaan saavat vain vaurioita. Esim. BVR-ohjukset eivät todennäköisesti osu ihan suoraan kohdalle, jos lentäjä saa tehtyä väistöliikkeitä, mutta taistelukärjen sirpaleet voivat silti vahingoittaa konetta aika kaukaakin.
Esimerkki jatkosodasta.
http://www.tiede.fi/keskustelu/25823/ketju/lansiliittoutuneiden_konetappiot_ii_maailmansodassa
Suomen ilmavoimien tappiot ilmoitettiin seuraavasti: "Omat tappiot olivat 389 lentokonetta. Näistä tuhoutui ilmataistelussa 86 konetta ja vihollisen ilmatorjunnan alas ampumina 66 konetta. Muut tuhoutuivat erilaisissa onnettomuuksissa."
Osumia koneisiin tuli useamminkin kuin 86 koneeseen. Mutta ne pääsivät kotiin ja koneet korjattiin. Valtaosa koneista tuhoutuikin siis onnettomuuksista. Niistä ei enää kalua saanut.
Tältä osin F-35:den osalta on ollut pientä epävarmuutta. Suomi tarvitsee Israel-tyyppisen diilin.
---
Edit. Vielä kaksi lisäpointtia tähän.
1. Oma huolto ja korjaus tuottaa sujuvimman palvelun myös rauhan aikana.
2. Hornetin osalta todettiin, että tämä oli halvin ratkaisu. Vaikka kokoaminen Suomessa nosti hankintahintaa, se enemmän kuin voitettiin takaisin edullisemissa kuluissa käytön ja huollon osalta.
5. Koneita tulee olla varaa käyttää ja lentää
Tähän on kaksi syytä.
1. Vaikka koneiden hankinta onkin iso kertapaukku, 2/3 koko niiden elinkaaren aikaisista kuluista muodostuu kuitenkin lentämisestä, huoltamisesta, päivityksistä ja erilaisen tuki-ja koulutus-infran kehityksestä ja ylläpidosta.
Siksi ilmavoimat tarkastelee nimenomaan vaihtoehtojen kokonaiselinkaarikuluja.
2. Kautta ilmasodan historian, lukuisat esimerkit ovat osoittaneet sen, että tärkein tekijä ilmataistelussa on lentäjien osaaminen. Tästä esim. yksi erittäin hyvä esimerkki Vietnamista.
https://en.wikipedia.org/wiki/Dissimilar_air_combat_training
On epätodennäköistä, että tilanne olisi muuttunut. Tekniikan kehitys on vain muuttanut osaamistarpeita. Nyt on mahdollista nähdä koko tilannekuva. Mutta tilannekuvan hallinta onkin sitten omalta osaltaan haastavaa.
Ei ole siis mitään järkeä hankkia kalliita leluja, joita ei sitten ole varaa käyttää ja sen takia vielä otettaisiin turpiin ilmasodassa, kun ei osattu toimia siellä kunnolla.
---
Tämä on vielä siksi erityisen tärkeää, että koneet hankittaneen, ja niitä voitaneen päivittää erilliserinä budjetista. Mutta koneilla lentäminen ja käyttö tulee tapahtua ihan puolustusvoimien toimintamenojen puitteissa.
---
Tässä en kommentoi koneiden välisiä eroja ollenkaan, ettei kennellekään tule paha mieli. Jos konemäärästä tingitään, sitten tilanne tältä osin luonnollisesti helpottuu.
6. Koneiden tulee täyttää tehtävänsä
Tämä on tietysti itsestään selvää. En ota tässä enempää kantaa, koska asiasta on keskusteltu muutenkin, ja en halua siihen paneutua tässä postauksessa. Tällä hetkellä kaikki vaihtoehdot pärjäävät venäläisille oikein hyvin. Ja uskoisin, että tietotekniikan kehityksen(tekoäly) myötä ero tulee säilymään. Vaikka Pak-Fa onkin ihan eri luokkaa kuin muut venäläiset koneet. Ja on mahdollista, ettei Pak-fa koskaan onnistu / tai sitä ei tule merkittäviä määriä. Venäjän talouden raamit näyttävät juuri nyt aika heikoilta. Siirtyminen uusiutuvaan energiaan vähentää Venäjän tuloja tulevaisuudessa koko ajan enemmän.
7. Hinta-laatusuhde on lopulta myös tärkeä
Jos meillä on useampi vaihtoehto, jotka täyttävät vaatimukset riittävän hyvin, sitten hinta-laatusuhteella on merkitystä. Tietysti, jos vain yksi vaihtoehto täyttää tarpeet, niin sitten ostetaan niitä sen verran, kuin on varaa. Mutta, kuten edellä kuvasin, todennäköisesti vaihtoehtoja on useampia. Tämä viimeinen kohta kietoutuu takaisin siihen haluttuun konemäärään ja tarpeeseen pystyä lentämään niillä budjetin toimintamenojen puitteissa.
---
Ilmavoimathan on sanonut, että vaikka kaikki koneet ovat tässä vaiheessa mukana, tiputtavat aikaisessa vaiheessa pois ne, joilla ei nähdä realistisia mahdollisuuksia, kahdesta syystä. 1) Ilmavoimien rajallisilla resursseilla on työläämpää testata kaikki koneet ja 2) ei ole reilua roikuttaa mukana myös osallistujille kalliissa kisassa pelkkinä kirittäjinä vaihtoehtoja, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia.
Eli, seurataan tilannetta. Niin kauan kuin kaikki vaihtoehdot ovat mukana, on meillä viisi realistista vaihtoehtoa.
Itse en ainakaan tiedä, mitä konetta ilmavoimille tullaan valitsemaan, ja montako kappaletta tarkalleen loppupeleissä. Muuttujia on monta.
Siksi foorumilla ei ehkä kannata lytätä mitään vaihtoehtoa. Siten jonkin yksittäisen konetyypin fanittajat helposti toimivat.
Tilaus tehdään nykyaikataulun mukaan joskus 2021, (ensi)toimitukset joskus 2023-2025. Vuoden 2026 loppuun mennessä IOC ja 2031 mennessä FOC. Koneiden tekninen arviointi, johon päätös pitkälti perustuu, suoritetaan tämä vuosikymmenen loppuun mennessä.
Teknologinen kehitys on nimenomaan hiipumassa. Alamme kuolemaan tauteihin, jotka ennen paranivat antibiooteilla. Mooren laki on henkitoreissaan. Yhdistämällä tähän vielä ihmiskunnan moraalinen rappio ja loppuvat luonnovarat, en odota tulevaisuuden tuovan ihmeitä mukanaan.
Rafalehan olisi aika kova tuossa joukossa.
