Jatkosotaan liittyvää

Kotkiniahan ei ole suomennettu. Jostain kumman syystä Hlevnjukin paljon suppeampi (jo Kotkinin ykkösosa on yli tuplaten pitempi kuin H:n koko kirja) ja mitä ilmeisimmin paljon heikompi kirja on suomennettu. Ei ole ensimmäinen kerta, kun suomalainen kustantaja valitsee suomennettavaksi heikon esityksen, kun paljon parempiakin olisi tarjolla.
 
tulikomento kirjoitti:
Jäsen @SatSotHist on jälleen tehnyt kulttuuriteon.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä video olisi jäänyt tekemättä ilman aktiivista yhteistyökumppania. Kun yksinään videoita askartelen niin minun resurssit eivät riittäisi tälläisen yksittäisen taistelun vaiheiden step-by-step selvittämiseen.

Muutama Ässä-rykmentin perinnetoimikunnan aktiivi toimitti puolivalmiin listauksen taistelun vaiheista. Minä lähinnä vain kuvitin tapahtumat kartalle.
 
Naamakirjasta bongattua. Onko esim. @Leaderdog maisemissa tuolloin ?

328946968_1371225833420050_4383641607655060376_n.jpg


Maanantaina 20. helmikuuta kello 18 järjestetään Parikkalan Harjulinnassa mielenkiintoinen yleisöluento Mannerheim-ristin ritareista.

Esityksen huomio on erityisesti Parikkalan ritareissa, sillä paikkakunnalle tuli oli sodan ajan väkilukuun (noin 10 000) suhteutettuna eniten Marskin ritareita koko Suomessa. Parikkalasta nimitettiin viisi ritaria: Leo Kojo, Paavo Paajanen, Eino Kiiveri, Heikki Kärpänen ja Mikko Anttonen. Heistä Kiiveri ja Kärpänen nimitettiin peräti samana päivänä 9.7.1944.

Esityksen pitää Heikki Lehtonen, joka on kirjoittanut useita kirjoja Mannerheim-ristin ritareista ja tutkii heitä edelleen. Esityksen kesto on noin yksi tunti, ja tilaisuuteen on vapaa pääsy.
 
Mm. Mikko Karjalaisen kirjassa Ajatuksista operaatioksi yhtenä lähteenä mainitaan "Haahti, Usko Sakari, Päiväkirja vuosilta 1941-1944. Ei julkaistu."

Otteiden perusteella päiväkirjassa on kirpeää kritiikkiä. Siksiköhän sitä ei ole julkaistu. Tällaiset pitäisi julkaista ihan kirjana.
 
Sigma957 kirjoitti:
Mm. Mikko Karjalaisen kirjassa Ajatuksista operaatioksi yhtenä lähteenä mainitaan "Haahti, Usko Sakari, Päiväkirja vuosilta 1941-1944. Ei julkaistu."

Otteiden perusteella päiväkirjassa on kirpeää kritiikkiä. Siksiköhän sitä ei ole julkaistu. Tällaiset pitäisi julkaista ihan kirjana.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ilman muuta samaa mieltä. Alkuperäislähteitä kuten päiväkirjoja tulisi julkaista enemmän.
 
SatSotHist kirjoitti:
Tämä video olisi jäänyt tekemättä ilman aktiivista yhteistyökumppania. Kun yksinään videoita askartelen niin minun resurssit eivät riittäisi tälläisen yksittäisen taistelun vaiheiden step-by-step selvittämiseen.

Muutama Ässä-rykmentin perinnetoimikunnan aktiivi toimitti puolivalmiin listauksen taistelun vaiheista. Minä lähinnä vain kuvitin tapahtumat kartalle.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ässärykmentin jatkosotaa tutkin noin yhdeksän vuotta sitten. Everstiluutnantti Eero Laaksonen oli yksi menestyksekkäimmistä rykmentinkomentajista aina Karhumäkeen asti. Hänen tehtävänsä jatkosodassa oli äärimmäisen vaikea.

Kerrataan vielä tausta. Jalkaväkirykmentti 26 (talvisodassa JR 11) oli jatkosotaan koottu siten, että Sörnäisten ja Vallilan työläiskaupunginosista saatiin kaksi pataljoonaa ja kolmas, Erillinen pataljoona 21, liitettiin siihen aluksi nimellä III/JR 26. Tuo erillispataljoona oli Niilo Pärmin johtama poliittisista vangeista ja rikosvangeista koottu. Siitä on aina sanottu, että se ei ollut rangaistuspataljoona, koska silloin tietysti koko Jalkaväkirykmentti 26, tämä niin sanottu Ässärykmentti, oli rangaistusrykmentti.

Ässärykmentti oli kyllä Karhumäkeen asti erittäin vaikean hyökkäystaipaleen likipitäen aina kärjessä, mutta se johtui enemmänkin siitä, että yksi kolmesta näistä korpien kautta etenevästä rykmentistä (JR35) ei koskaan kasvanut samalle tasolle Ässärykmentin ja kymenlaaksolaisten Piikkirykmentin (JR 25) kanssa. Sitä piti paikata.

Oman mausteensa asiaan tuo sekin, että Laaksosen JR 26 oli tosiaan hyökkäysvaiheen vaikeimpien korpitaistelujen aikana vieraalle divisioonalle alistettu rykmentti. Sellaisia yleensäkin käytetään surutta.

Talvisodan perusteella rykmenttiin saattoi luottaa kuin vuoreen. Ässärykmentti nousi Taipaleen sankareiden tasolle: se ei milloinkaan jättänyt asemiaan ilman annettua käskyä ja Viipurinlahden jälkeen siinä oli enää yhden vajaan pataljoonan verran miehiä pystyssä. Tappiot olivat hirveät.

Jatkosota oli poliittisesti erilainen, mutta hyökkäysvaihe kuitenkin meni erinomaisesti. JR 26 oli aluksi Viipurin taisteluissa ja sitten se siirtyi ylemmäs Petroskoin suuntaan. Petroskoin jälkeen korpimaastojen raskaimmissa vaiheissa yksi divisioonan korpeen työntämistä rykmenteistä (JR 35) kieltäytyi toistuvasti hyökkäämästä tai sen miehiä hipsi taaksepäin, kun piti edetä, ja silloin kärkeen laitettiin joko Ässä tai Piikki.

Piikki oli myös kova rykmentti syksyllä 1941.

Eero Laaksosen rykmentin III/JR 26 (kahteen otteeseen nimeltään myös Erillinen pataljoona 21) oli aluksi vaikea johdettava. Nikke Pärmistä onkin monta eri tarinaa. Pärmin pataljoonan poliittiset karkasivat heti alkuvaiheessa, joten sen jälkeen hänellä oli porukka. "Näiden muiden kanssa voi mennä vaikka pirun orsille", Pärmi sanoi.

Ässärykmentin runkomiehistönä oli aina suojeluskuntalaisia. Se oli mietitty valmiiksi. Ammattiupseerit olivat pataljoonankomentajina ja osittain komppanianpäälliköinä. Pärmin pataljoonassa kaikki käskijät olivat ammattiupseereita.

Pärmillä oli todella kovat tappiot, ja hän saikin joukon nuoria upseereita hakemaan siirtoa. Upseerit katsoivat, että heidän urakehityksensä ja tulevaisuutensa kärsi palveluksesta pataljoonassa. Pärmi kutsui hakijat eteensä: "Herrad hakevad pois padaljoonasdani, koska ovad huolissaan dulevaisuudesdaan. Voin sanoa vain: Musda Nuoli lähdee illalla hyökkäämään, minkä jälkeen suurimmalla osalla deisdä ei ole lainkaan dulevaisuudda."

Rangaistuspataljoonaa Suomessa ei virallisesti ollut, mutta Pärmin pataljoonasta ei päässyt lomalle edes veljen hautajaisiin. Sen käytössä oli siis piirteitä, jotka viittaavat siihen tapaan, millä roistovaltiot ovat rangaistuspataljoonia käyttäneet ja miten niitä nytkin käytetään. Tämä on fakta.

Eversti Laaksonen siirrettiin saamattomaan JR 35:een. Laaksosen komennossa se muuttui hyväksi yksiköksi. Komentajalla on merkitystä.

Ässässä sotivat Hannes Häyrinen, Aarne Saarinen, Väinö Leskinen, Kauko Käyhkö ja moni muu julkimo.

Karhumäessä rykmentin ammattiyhdistyshenki sitten heräsi, ja se vaati mielestään oikeutettua lepoa. Rykmentti oli menettänyt puolet vahvuudestaan. Se hajotettiin ja miehet ripoteltiin muihin joukko-osastoihin.


”Ylipäällikkö on pvm:llä 6.11.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi eversti Sulo Eero Laaksosen.

Eversti Laaksonen on lujatahtoisesti ja tarmolla vienyt päätökseen kaikki hänelle annetut, vaikeimmatkin tehtävät monissa operaatiovaiheissa pitkän taistelujakson kuluessa. Täten on hän usein ratkaisevasti vaikuttanut taisteluitten kulkuun. Mainittakoon vain, että tunkeutumalla kiilana syvälle vihollisen selustaan Säiniön asemaseudun länsipuolelle hän sai viime hetkessä estetyksi vihollisen murtautumisen Viipurista. Myöhemmin hän suoritti yllättäen Suunujoen erittäin vaikean ylimenon Koikarissa ohjaten henkilökohtaisesti ensimmäistä ylimenovenettä.

Karhumäen valtaustaisteluitten aikana kaupungin pohjoispuolella saavutti eversti Laaksonen nopealla, keskeytymättömällä hyökkäyksellä valtamaantien kaupungin välittömässä läheisyydessä jo viiden tunnin kuluttua hyökkäyksen alkamisesta vaikuttaen tällä teollaan ratkaisevasti kaupungin lopulliseen valtaamiseen.

Monien muittenkin taisteluitten onnistumiseen on hänen henkilökohtainen panoksensa merkittävä, sillä rohkealla esiintymisellään on hän luonut sen hyvän hyökkäys- ja iskuhengen, joka hänen alaisissaan on ollut vallitsevana alusta alkaen.”
 
On monia Ässään liittyviä myyttejä. Sanotaan, että he lähtivät sotaan perjantaina 13. päivä Harjun ruumishuoneelta pääteasemanaan Kuolemanjärvi. Totta tuossa ei ole mikään.

Päätepysäkkinä oli Johannes. Lähtöpäivä ei ollut perjantai eikä 13. päivä. Lähtö tapahtui Vallilan tavara-asemalta. Harjun paarihuoneen raiteelta kylläkin. :cool:
 
tulikomento kirjoitti:
Ilman muuta samaa mieltä. Alkuperäislähteitä kuten päiväkirjoja tulisi julkaista enemmän.
Klikkaa laajentaaksesi...
Päiväkirja ei ole alkuperäislähde, etenkään jos se on julkaistu.

Silti tiedän mitä tarkoitat ja pitkälti olen samaa mieltä. Kuitenkaan vaikkapa Paasikiven päiväkirjat eivät ole alkuperäislähde. Ja siltikin liiallinen lähdekritiikki johtaa siihen, että meillä ei ole mitään, minkä pohjalta tutkia historiaa. Siksipä käytämme niitä lähteitä, jotka miellä on, ja muistamme (ja esitämme) lähdekritiikin.
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top