Kansannousu Venäjällä

Suositeltavaa luettavaa: Putinin väkeä, Kalle Kniivilä

Laji: Tietokirjat, politiikka, Matkakirjat, Kustantaja: Into, Ilmestymisvuosi: 2014


ARVIO
Rakastavatko venäläiset sittenkään Putinia?
Kalle Kniivilän Kanava-palkittu kirja luotaa Venäjän tottelevaisen enemmistön tuntoja uskottavasti, mutta toisteisesti
KULTTUURI 30.11.2014 18:56

Jussi Konttinen

HELSINGIN SANOMAT


Kalle Kniivilän kirjanPutinin väkeä idea tuntuu tuoreelta: miten ihmeessä venäläiset niin rakastavat presidenttiäänVladimir Putinia, jota lännessä karsastetaan?

Ruotsissa asuva Kniivilä tuntuu sympatisoivan Venäjän liberaaleja mutta haluaa päästä perille maan hiljaisesta tai "tottelevaisesta" enemmistöstä. Sellaisista kuin moskovalainenAleksandr, 41, joka väittää, etteivät asiat ole Venäjällä koskaan olleet niin hyvin kuin Putinin aikana.

Vuoden 2011 mielenosoitusten jälkeen Putin on tukeutunut konservatiiviseen väkeen. Hänen ydinkannattajansa on nyt yli 50-vuotias julkisella sektorilla työskentelevä nainen suurimpien kaupunkien ulkopuolella.

Kun raha on tiukemmassa, Putin pyrkii henkiseksi johtajaksi homolain kaltaisilla vedoilla. Kniivilän mielestä hän luo jopa tarkoituksellisesti eripuraa koulutettujen kaupunkilaisten ja vanhoillisten provinsiaalien välille – jään tosin kaipaamaan tarkempia perusteluja.

Kniivilä matkustaa Moskovaan, Nižnyi Novgorodiin ja Šumerljan pikkukaupunkiin haastattelemaan Putinin kannattajiksi olettamiaan ihmisiä. Heidän elämäntarinoidensa kautta hän käy läpi Venäjän lähihistoriaa. Ihmisten kertomukset todistavat ja toistavat samaa tarinaa niin, että lukijaa alkaa jo puuduttaa:

Gorbatšov tyri Neuvostoliiton, "juoppo ja maanpetturi"Jeltsin päästi oligarkit Kremliin. Demokratia tarkoittaa 1990-luvun sekamelskaa, jolloin sai tehtaalta palkaksi tuoleja tai piti elää syömällä pelkkää perunaa.

"Saattoi mennä puoli vuottakin ilman että palkkaa maksettiin. Meillä oli tehtaalla yksi mies, joka oli täysin epätoivoissaan, koska ei pystynyt elättämään perhettään. Hän tappoi lopulta itsensä", muistelee urheilutalon johtaja Šumerljassa.

Putin on laittanut öljyrahoilla Venäjän asiat hyvälle mallille: palkalla voi matkustaa Egyptiin ja säästää autoon.

"Useimmille ihmisille tärkeintä on aineellinen hyvinvointi eivätkä sellaiset abstraktit kysymykset kuin ihmisoikeudet", tiivistää kielenkääntäjä Eduard.

Kniivilä toteaa aiheellisesti, että länsimaisen ihmisen on vaikea sanoa tähän vastaan, kun ei ole tarvinnut valita näiden kahden väliltä. Toisaalta voi kysyä, miksi niiden välillä pitäisi valita.

Kertomuksissa toistuva iskusana on vakaus, jonka Putinin katsotaan tuoneen Venäjälle. Sattumoisin se on myös tv-propagandassa yleisimmin käytetty ilmaus Putinin saavutuksista.

Kniivilä on tehnyt haastattelujaan viime syksynä. Olisikin mielenkiintoista kuulla, mitä samat ihmiset ajattelevat nyt, kun Venäjän ulko- ja talouspoliittinen vakaus on enää muisto.

Putinin Ukraina-linjaa he varmaan tukisivat, sillä ulkopolitiikka on asioita, joista venäläiset ovat yksimielisimpiä. Suurelle osalle on selvää, että länsimaat tahtovat Venäjälle pahaa.

Kniivilälle paljastuu, etteivät venäläiset lopulta niin paljon Putinia rakasta. Useimpia politiikka ei kiinnosta. Osa on äänestänyt presidentiksi toisia ehdokkaita. Osa ei äänestä lainkaan, koska Putin valitaan kuitenkin.

Kaikkein vähiten venäläiset kaipaavat vallankumousta. Putin saa jatkaa, koska vaihtoehtoa ei ole näköpiirissä. "Ei hevosta kesken taipaleen vaihdeta. Ja kukapa sitten olisi häntä parempi?" kysyy Renat Šumerljassa.

Kniivilä tuo esiin tutkimustiedon: moni venäläinen valehtelee kertoessaan tukevansa vallanpitäjiä. Vuonna 2012 sosiologit asettivat kysymyksiä ristiin ja päättelivät, että lähes kolmasosa niistä, jotka sanoivat kannattavansa Putinia, valehtelivat.

Kniivilä selittää ihmisten poliittista ajattelua elämänkokemukseen tai propagandaan perustuvana järkeilynä, mutta sen voisi asettaa myös osaksi venäläisen yhteiskunnan paternalistista ja kollektiivista perinnettä.

Moskovalaiset ja Kniiviläkin maalaavat usein provinssin vanhoilliseksi takapajulaksi, mutta itse olen kuullut Venäjän aluepääkaupungeissa usein terveintä kritiikkiä järjestelmää kohtaan.

Kniivilä vertaa Putinia 1900-luvun suosituimpaan venäläisjohtajaanLeonid Brežneviin. Hänen aikanaan öljytulot nostivat elintasoa ja tekivät mahdolliseksi jatkaa ilman uudistuksia.

Brežnevin vakaus päättyi vuonna 1979 Afganistanin interventioon ja 1980-luvulla öljyn hinnan romahdukseen. Kohta meni koko Neuvostoliitto.

Saa nähdä, kuinka käy nyt.
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1417232126458#
 
Demokratialiike ja alhaalta ylöspäin nouseva politiikan muutosta vaativa aktivismi on uhkakuva, joka on Putinin ja Putinin kaltaisten totalitaristien listalla aina ja kaikkialla ykkösenä ja jonka torjuminen menee kaiken muun edelle. Putinin koko hallintokausi on ollut määrätietoista työtä toisaalta Venäjän sisäisen status quon betonoimiseksi ja kaikenlaisen omaehtoisen, siis ei-valtiojohtoisen kansalaistoiminnan kitkemiseksi. Tahti kiihtyi edellisten presidentin- ja duuman vaalien aikaan kun Moskovassa, Pietarissa, Nižni Novgorodissa ja parissa muussa suuressa kaupungissa järjestettiin laajoja demokratiamielenosoituksia protestiksi vaalivilpistä. Ukrainan värivallankumoukset ovat taatusti aiheuttaneet unettomia öitä Kremlissä ja Maidan laukaisi sitten täyden paniikin.

Putinin valtakaudella riippumaton media on pakotettu pikku hiljaa marginaaliin lähinnä hallinnollisin keinoin. Nykyisessä sotakiimassa ei enää viitsitä pitää kiinni edes nimellisestä laillisuudesta vaan esimerkiksi internet-sivuja voidaan sulkea virkamiehen päätöksellä ilman sen kummempia perusteluja. Koska televisio on valtakunnallisesti tärkein media, se otettiin ensimmäisenä presidentinkanslian ohjaukseen ja Maidanin jälkeen siitä on tullut pelkkää sotapropakandaa suoltava aivopesuväline. Radioaalloilla toimii pari riippumatonta paikalliskanavaa suurimmissa kaupungeissa mutta niidenkin toimintaa hankaloitetaan viranomaisten jatkuvalla kiusanteolla alkaen mm. tietokoneiden toistuvilla takavarikoilla nimellisenä syynä epäilys siitä että niissä käytetään Microsoftin ohjelmien piraattiversioita.

Venäläisten aivopesussa on kaksi painopistealuetta. Ensimmäinen on luonnollisesti ikuinen "Venäjä on vihollisten piirittämä" -hokema jolla pyritään saamaan rivit yhtenäisiksi ja joka myös leimaa opposition maanpettureiksi. Toinen painopiste on länsimaiden ja demokratian mustamaalaaminen jolla on myös kaksi tavoitetta. Toisaalta vähennetään ymmärtämättömän rivivenäläisen kiinnostusta miettiä toisia vaihtoehtoja, toisaalta tehdään vallitsevat olot hyväksyttävämmäksi koska "lännessäkin on ihan samaa". Esimerkiksi Suomen mustamaalaaminen venäläislasten huostaanotoilla on ymmärretty meillä puoliksi väärin. Toisaalta tietysti rakennetaan viholliskuvaa mutta tärkeämpänä pointtina on hakea legitimointia venäläisviranomaisten oppositioaktivisteihin suunnatulle painostukselle jossa käytetään uhkausta lasten huostaanotosta ja sijoituksesta tunnetusti täysin epäinhimillisiin oloihin vipuna vanhempia, varsinkin äitejä vastaan. Voidaan siis pokkana väittää että tämä on ihan normaali käytäntö kun kerran Suomessakin näin toimitaan.

Venäjällä on laadittu Putinin valtakaudella lukuisia lakeja joilla pyritään estämään vapaa kansalaistoiminta. Periaate näissä laeissa (haetaan taas suojaa kv. kritiikkiä vastaan) on että länsimaisesta lainsäädännöstä etsitään laki joka sitten siirretään Venäjän lainsäädäntöön joko sellaisenaan tais itten muutamalla pilkun paikan vaihdoksella se käännetään päälaelleen.

Esimerkiksi paljon käytetty extrimistilaki on kopioitu USA:n lainsäädännöstä. Jos otat putinoidin kanssa tämän lain puheeksi niin vastaukseski tulee että ihan sama laki on ameriikassakin! No, joo, laki anti-amerikkalaisesta toiminnasta säädettiin muistaakseni 1. maailmansodan kuohuissa ja se kumottiin vuonna 1921. Samalla tavalla Putinin lakimiehet ovat kammanneet länsimaisista lakikirjoista kaikkein pimeimmät aivopierut, lait jotka ovat rauenneet tai kumottu aikoja sitten tai joita ei ole sovellettu käytäntöön vuosikymmeniin ja siirtäneet nämä lait Venäjälle polittisesti tarkoituksenmukaisin soveltamisohjein höystettynä.

Siitä, miten Putinin hallinto on kitkenyt ja kitkee jokaisen demokratian taimenkin löytyy suomeksikin varsin päräyttäviä kuvauksia. Aiheesta kiinnostuneille suosittelen lukemaan vaikkapa Suomessa nykyään asuvan Oksana Tšelyševan kirjan He seurasivat minua kadulla. (Into-kustannus 2013, maksaa kustantajan nettikaupassa kympin)

Oksana Tšelyševa oli yliopiston lehtori. Tšetšenian sotarintamalta alkoi kuitenkin kuulua yhä hälyttävämpiä uutisia. Raitiovaunussa sattui välikohtaus, johon liittyi vallasta päihtynyt, asetta heilutteleva FSB:n upseeri. Tšelyševa ryhtyi itsekin toimeen.

Kirja kertoo joukkomielenosoituksista Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin, Tšetšenian sodan julmista vaiheista, Beslanin joukkomurhasta, toimittajien Anna Politkovskajan ja Natalia Estemirovan salamurhista ja muista hiuksia nostattavista tapauksista.

Näitä tarinoita emme haluaisi kuulla, mutta enää meillä ei ole varaa teeskennellä tietämätöntä.

Tammikuussa 2014 Oksana Tšelyševalle myönnettiin Haagissa Oxfam Novibin ja PEN internationalin merkittävä sananvapauspalkinto.



Linkin takana arvio p.o. kirjasta: https://annelinkirjoissa.wordpress.com/2013/04/11/oksana-tselyseva-he-seurasivat-minua-kadulla/
 
Demokratialiike ja alhaalta ylöspäin nouseva politiikan muutosta vaativa aktivismi on uhkakuva, joka on Putinin ja Putinin kaltaisten totalitaristien listalla aina ja kaikkialla ykkösenä ja jonka torjuminen menee kaiken muun edelle. Putinin koko hallintokausi on ollut määrätietoista työtä toisaalta Venäjän sisäisen status quon betonoimiseksi ja kaikenlaisen omaehtoisen, siis ei-valtiojohtoisen kansalaistoiminnan kitkemiseksi. Tahti kiihtyi edellisten presidentin- ja duuman vaalien aikaan kun Moskovassa, Pietarissa, Nižni Novgorodissa ja parissa muussa suuressa kaupungissa järjestettiin laajoja demokratiamielenosoituksia protestiksi vaalivilpistä. Ukrainan värivallankumoukset ovat taatusti aiheuttaneet unettomia öitä Kremlissä ja Maidan laukaisi sitten täyden paniikin.

Putinin valtakaudella riippumaton media on pakotettu pikku hiljaa marginaaliin lähinnä hallinnollisin keinoin. Nykyisessä sotakiimassa ei enää viitsitä pitää kiinni edes nimellisestä laillisuudesta vaan esimerkiksi internet-sivuja voidaan sulkea virkamiehen päätöksellä ilman sen kummempia perusteluja. Koska televisio on valtakunnallisesti tärkein media, se otettiin ensimmäisenä presidentinkanslian ohjaukseen ja Maidanin jälkeen siitä on tullut pelkkää sotapropakandaa suoltava aivopesuväline. Radioaalloilla toimii pari riippumatonta paikalliskanavaa suurimmissa kaupungeissa mutta niidenkin toimintaa hankaloitetaan viranomaisten jatkuvalla kiusanteolla alkaen mm. tietokoneiden toistuvilla takavarikoilla nimellisenä syynä epäilys siitä että niissä käytetään Microsoftin ohjelmien piraattiversioita.

Venäläisten aivopesussa on kaksi painopistealuetta. Ensimmäinen on luonnollisesti ikuinen "Venäjä on vihollisten piirittämä" -hokema jolla pyritään saamaan rivit yhtenäisiksi ja joka myös leimaa opposition maanpettureiksi. Toinen painopiste on länsimaiden ja demokratian mustamaalaaminen jolla on myös kaksi tavoitetta. Toisaalta vähennetään ymmärtämättömän rivivenäläisen kiinnostusta miettiä toisia vaihtoehtoja, toisaalta tehdään vallitsevat olot hyväksyttävämmäksi koska "lännessäkin on ihan samaa". Esimerkiksi Suomen mustamaalaaminen venäläislasten huostaanotoilla on ymmärretty meillä puoliksi väärin. Toisaalta tietysti rakennetaan viholliskuvaa mutta tärkeämpänä pointtina on hakea legitimointia venäläisviranomaisten oppositioaktivisteihin suunnatulle painostukselle jossa käytetään uhkausta lasten huostaanotosta ja sijoituksesta tunnetusti täysin epäinhimillisiin oloihin vipuna vanhempia, varsinkin äitejä vastaan. Voidaan siis pokkana väittää että tämä on ihan normaali käytäntö kun kerran Suomessakin näin toimitaan.

Venäjällä on laadittu Putinin valtakaudella lukuisia lakeja joilla pyritään estämään vapaa kansalaistoiminta. Periaate näissä laeissa (haetaan taas suojaa kv. kritiikkiä vastaan) on että länsimaisesta lainsäädännöstä etsitään laki joka sitten siirretään Venäjän lainsäädäntöön joko sellaisenaan tais itten muutamalla pilkun paikan vaihdoksella se käännetään päälaelleen.

Esimerkiksi paljon käytetty extrimistilaki on kopioitu USA:n lainsäädännöstä. Jos otat putinoidin kanssa tämän lain puheeksi niin vastaukseski tulee että ihan sama laki on ameriikassakin! No, joo, laki anti-amerikkalaisesta toiminnasta säädettiin muistaakseni 1. maailmansodan kuohuissa ja se kumottiin vuonna 1921. Samalla tavalla Putinin lakimiehet ovat kammanneet länsimaisista lakikirjoista kaikkein pimeimmät aivopierut, lait jotka ovat rauenneet tai kumottu aikoja sitten tai joita ei ole sovellettu käytäntöön vuosikymmeniin ja siirtäneet nämä lait Venäjälle polittisesti tarkoituksenmukaisin soveltamisohjein höystettynä.

Siitä, miten Putinin hallinto on kitkenyt ja kitkee jokaisen demokratian taimenkin löytyy suomeksikin varsin päräyttäviä kuvauksia. Aiheesta kiinnostuneille suosittelen lukemaan vaikkapa Suomessa nykyään asuvan Oksana Tšelyševan kirjan He seurasivat minua kadulla. (Into-kustannus 2013, maksaa kustantajan nettikaupassa kympin)

Oksana Tšelyševa oli yliopiston lehtori. Tšetšenian sotarintamalta alkoi kuitenkin kuulua yhä hälyttävämpiä uutisia. Raitiovaunussa sattui välikohtaus, johon liittyi vallasta päihtynyt, asetta heilutteleva FSB:n upseeri. Tšelyševa ryhtyi itsekin toimeen.

Kirja kertoo joukkomielenosoituksista Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin, Tšetšenian sodan julmista vaiheista, Beslanin joukkomurhasta, toimittajien Anna Politkovskajan ja Natalia Estemirovan salamurhista ja muista hiuksia nostattavista tapauksista.

Näitä tarinoita emme haluaisi kuulla, mutta enää meillä ei ole varaa teeskennellä tietämätöntä.

Tammikuussa 2014 Oksana Tšelyševalle myönnettiin Haagissa Oxfam Novibin ja PEN internationalin merkittävä sananvapauspalkinto.



Linkin takana arvio p.o. kirjasta: https://annelinkirjoissa.wordpress.com/2013/04/11/oksana-tselyseva-he-seurasivat-minua-kadulla/

Hyvä kirjoitus Minutemannilta! Suomessa jäi turhan vähäiselle huomiolla Pohjoismaiden ministerineuvoston toimistojen kohtalo. Tätäkään hapatusta ja pohjoismaista mallia ei siis kohta enää levitetä Venäjällä.

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1421992602624
Toimisto sulki kotisivunsa ja vie jutun venäläiseen oikeusistuimeen
Pohjoismaiden ministerineuvoston Pietarin-toimisto joutui ulkomaisten agenttien listalle
Ulkomaat 23.1.2015 21:11 Päivitetty 23.1.2015 21:34
 
Pitäsikö vaatia että Pietarissa toimiva Vodokanal, ts. Vesi- ja viemärilaitos julistetaan ulkomaiseksi agentiksi? Ovat todistettavasti vastaanottaneet rahoitusta kymmenien miljoonien € edestä Suomesta. ;)
 
Esimerkiksi Suomen mustamaalaaminen venäläislasten huostaanotoilla on ymmärretty meillä puoliksi väärin. Toisaalta tietysti rakennetaan viholliskuvaa mutta tärkeämpänä pointtina on hakea legitimointia venäläisviranomaisten oppositioaktivisteihin suunnatulle painostukselle jossa käytetään uhkausta lasten huostaanotosta ja sijoituksesta tunnetusti täysin epäinhimillisiin oloihin vipuna vanhempia, varsinkin äitejä vastaan. Voidaan siis pokkana väittää että tämä on ihan normaali käytäntö kun kerran Suomessakin näin toimitaan.

Lapsiasiakiistat on erikoinen ilmiö. Tämän lisäksi on myös esitetty, että nämä liittyvät yleisesti lastenoikeuksiin ja lasten hyvinvointiin Venäjällä, mistä oppositio on ilmeisesti esittänyt huolensa. Osoittamalla Suomeen ja Norjaan pyritään näyttämään, että asiat ovat perseestä muuallakin. Tämä voi tietysti olla kohdistettu ainoastaan Minutemanin osoittamaan tarkoitukseen. Itse olen miettinyt voisiko asialla olla yhteyttä siihen, että Venäjä yrittää suitsia ihmisten ulkomaille muuttoa. Pelotellaan, että asiat ovat huonosti rajankin takana.

Jotain lähteeksi muuttoaalloille:
http://www.theguardian.com/world/2014/jun/25/russia-new-wave-emigration-annexation-crimea
 
Ulkomaat Eurooppa
Essee nyky-Venäjästä: Tällainen on Putinin musta aukko
Presidentti Vladimir Putin tarjoaa Euroopalle sopimusta. Sitä ei pidä hyväksyä, kirjoittaa venäläiskirjailija Mihail Šiškin.
Mihail Šiškin
SK 43/2014|24.10.2014 04:53


Muistan, miten lapsena luin aikuisten tiedelehdestä avaruuden mustista aukoista ja miten minua alkoi pelottaa. Ajatus, että maailmankaikkeutemme imeytyy näihin universumissa oleviin repeämiin ei antanut minulle rauhaa. Lopulta kuitenkin käsitin, että kaikki se tapahtuu kaukana. Niin kaukana, ettei se yllä meihin saakka.

Mutta nyt tässä aivan lähellä on meidän maailmaamme revennyt musta aukko. Ja se on alkanut imeä sisäänsä taloja, teitä, autoja, lentokoneita, ihmisiä ja kokonaisia maita. Tähän mustaan aukkoon ovat jo suistuneet Venäjä ja Ukraina. Silmiemme edessä se imee nyt sisäänsä koko Eurooppaa.

Tämä universumissa oleva aukko on erään hyvin yksinäisen, vanhenevan ihmisen sielu. Tämä musta aukko on hänen pelkonsa.

Kuvat, joihin oli tallentunut Saddam Husseinin, Hosni Mubarakin ja Muammar Gaddafin loppu, olivat hänelle kohtalon viestejä kaukaisista maista. Satojen tuhansien moskovalaisten protestit paitsi pilasivat vallananastajalta virkaanastujaisten ilon, myös merkitsivät hänelle lähestyvän vaaran signaalia. Ukrainan Janukovytšin häpeällinen pako laukaisi hälytyssireenin: jos kerran ukrainalaiset onnistuivat karkottamaan oman rosvojoukkonsa, sitä esimerkkiä saattaisi veljeskansakin noudattaa.

Itsesäilytysvaisto alkoi toimia välittömästi. Jokaisen diktatuurin pelastamiseen pätee sama resepti: on luotava vihollisia. Tarvitaan sota. Sotatila on hallitusvallalle elämäneliksiiriä. Isänmaallisessa hurmiossa maan väestö samastuu ”kansanjohtajaansa”, ja kaikki tyytymättömät voidaan leimata ”kansanpettureiksi”.

Venäjän televisio on muuttunut ajanviete- ja tyhmistämisvälineestä joukkotuhoaseeksi. Journalisteista on tullut erikoisjoukkoja, kenties kaikkein tärkeimpiä, tärkeämpiä kuin strategiset ohjukset. Zombeiksi muuttuneen kansakunnan vioittuneissa aivoissa on rakentunut tilattu maailmankuva: lännen tahtoa toteuttavat ”ukrofasistit” käyvät sotaa ”venäläisen maailman” hävittämiseksi.

”Krimillä ei ole venäläisiä sotilaita”, ilmoitettiin keväällä koko maailmalle vinon hymyn kera.

Lännessä tätä ei voitu ymmärtää: miten hän voi valehdella noin röyhkeästi kansalleen? Mutta kansalaiset eivät pitäneet sitä valheena: me täällä omien kesken kyllä ymmärrämme kaiken, eikä vihollisen pettäminen ole pahe vaan hyve.

Miten ylpeästi sitten tunnustettiinkaan: ”Krimillä tosiaankin oli venäläisiä sotilaita”!

Olemme palanneet neuvostoaikaan, totaalisen valheen aikaan. Vallanpitäjät ovat solmineet kansalaisten kanssa ”yhteiskuntasopimuksen”, jonka mukaisesti me elimme vuosikymmenien ajan: me tiedämme, että me valehtelemme. Me tiedämme, että te valehtelette. Ja me jatkamme valehtelua selviytyäksemme hengissä.

Tämän contract socialin hengessä on varttunut monta sukupolvea. Sitä valhetta ei edes voi sanoa paheeksi – siihen oli tiivistynyt elämänvoima, selviytymisen mahti. Jotta ihminen selviytyisi hengissä vankilassa, hänellä on oltava tiettyjä ominaisuuksia, tietynlainen henkinen rakenne. Vallanpitäjät pelkäsivät kansaansa ja valehtelivat siksi. Kansalaiset osallistuivat valheeseen, koska he pelkäsivät vallanpitäjiä. Valhe on väkivallalle ja pelolle rakennetun yhteiskunnan keino pysyä pystyssä.

Mutta väkivalta ja pelko eivät yksin riitä selittämään tällaista kaikenkattavaa valhetta.

Minkä tähden Ukrainasta Venäjälle jalattomana palanneen laskuvarjojääkärin isä kirjoittaa Facebookissa: ”Poikani on sotilas, hän oli täyttämässä käskyä, ja mitä hänelle sitten tapahtuikin, hän teki oikein ja minä olen ylpeä hänestä”?

Inhimillinen tietoisuus torjuu ajatuksen, että oma poika oli lähtenyt tappamaan veljeskansaa eikä ollut päätynyt raajarikoksi puolustaessaan isänmaataan todellisilta vihollisilta. Vaan sen vuoksi, että harmaa eversti pelkää mielettömästi menettävänsä valtansa hänen valtaistuintaan piirittävien varasjoukkioiden ambitioiden vuoksi.

Miten sen voisi tunnustaa, että juuri sinun maasi, sinun isänmaasi on hyökkääjä, että oma poikasi on fasisti?

Onhan isänmaa aina hyvän puolella. Tämän vuoksi on niin, että kun Putin valehtelee maalleen röyhkeästi, kaikki tietävät, että hän valehtelee. Ja hän itse tietää, että kaikki tietävät. Mutta silti hänen äänestäjäkuntansa yhtyy valheeseen.

Valehdellessaan länsimaisille poliitikoille Putin seuraa kiinnostuneena ja suorastaan mielissään heidän reaktioitaan, nautiskelee heidän hämillisyydestään ja neuvottomuudestaan. Hän haluaa, että Kiova palaisi polvillaan imperiumin isälliseen syleilyyn, kuin tuhlaajapoika.

Hän on varma, että Eurooppa kihisee nyt suuttumuksesta ja rauhoittuu, kunhan Ukraina on luovutettu veljellisesti hyväksikäytettäväksi. Hän esittää lännelle liittymistä valheen yhteiskuntasopimukseen. On vain sanottava: Putin on rauhanrakentaja, ja myönnyttävä hänen ”rauhanrakennussuunnitelmansa” kaikkiin kohtiin.

Länsimaiden Venäjään kohdistamiin pakotteisiin sisältyy arka toive, että taloudelliset vaikeudet herättäisivät venäläisissä tyytymättömyyttä hallitusvaltaansa kohtaan ja antaisivat sysäyksen aktiiviseen protestointiin. Se toive on kuitenkin turha.

Tunnettu venäläinen sananlasku sanoo: ”Lyö omia, jotta vieraat pelkäisivät.” On mahdotonta kuvitella, että Berliinissä tai Pariisissa annettaisiin asetus, joka kieltäisi saman tien elintarvikkeiden tuonnin. Suuttumuksen hyöky räjäyttäisi maan jo samana päivänä. Mutta Venäjällä sellainen asetus vain korotti hallitsijan muutenkin ylen korkeaa arvostusta.

Putin tietää hyvin eron oman valtansa ja Euroopan demokratioiden vallan välillä. Demokraattiset hallitukset kantavat äänestäjiensä edessä vastuuta ihmisistä ja heidän tulevaisuudestaan, mutta diktatuurissa vastuu merkitsee vain käskyjen täyttämistä.

Jokainen diktaattori toivoo kuolemattomuutta, ja koska se ei ole mahdollista, hän on valmis kiskomaan mukaansa mustaan aukkoon ne joita hän halveksii. Ja hän halveksii kaikkia, niin omia kuin vieraitakin.

Putin tietää, että länsi ei pysty ylittämään sitä rajaviivaa, jonka hän itse on jo kauan sitten jättänyt taakseen. Se raja on valmius aloittaa sota. Ihmismielelle on vaikeaa siirtyä sodanjälkeisestä ajasta sotaa edeltävään aikaan. Venäjän joukkotiedotusterrorin välineet ovat auttaneet venäläisiä ottamaan tämän askelen. Ei siinä kyllin – Venäjä on jo sodassa. Julistamattomassa sodassa länttä vastaan.

Ukrainasta on jo lähetetty Venäjän kaupunkeihin kaatuneiden sotilaiden arkkuja. Eurooppa on jäänyt psykologisesti jälkeen, se lekottelee yhä rennossa sotaa edeltävässä maailmassa.

Eurooppalaiset eivät ole valmistautuneet nyt vallitsevaan uuteen todellisuuteen. Antakaa meidän elää rauhassa! Antakaa meille sitä mitä ennenkin: työpaikkoja, kaasua, rauhaa! Ei mitään asetoimituksia Ukrainaan! Ydinaseiden aikakaudella ei pidä ryhtyä sotilaalliseen yhteenottoon jonkin Mariupolin vuoksi!

Ei kai maailman pidä suistua katastrofiin sen tähden että Ukraina haluaa Eurooppaan? Amerikkalaiset ne haluavat meidän riitaantuvan venäläisten kanssa! Tämä on kokonaan Amerikan imperialistien ja Euroopan byrokraattien syytä! Miksi pitää olla pakotteita, jos ne osuvat meihin itseemme? Ranskalaisethan ovat jo lähdössä kaduille protestoimaan ”Yhdysvaltain sanelua vastaan, joka pakottaa Ranskan kieltäytymään toimittamasta Mistraleja Venäjälle”.

Moskova vain valvoo Ukrainassa omia etujaan! Ja ehkäpä Kiova tosiaankin on nyt fasistien vallassa?

Ehkä Maidan oli aluksi kansannousu, mutta natsijuntta kaappasi sitten siellä vallan. Miksi me siinä tapauksessa tukisimme heitä ja riitaantuisimme Venäjän kanssa? Putin tarjoaa rauhaa! Me haluamme rauhaa!

Putin laskelmoi näin: on todennäköisempää, että talousvaikeuksia ja sodan mahdollisuutta säikähtäneet länsimaiden kansalaiset valitsevat itselleen uuden hallituksen ja vaihtavat Putinin viholliset myöntyväisempiin poliitikkoihin. On epätodennäköistä, että että venäläiset lähtevät osoittamaan mieltä taloussotkujen ja ruoan hinnannousun takia.
 
1.3 yritetään. Venäjän kevät. Jos oppositiojohtaja elää sinne asti

Putin’s Biggest Critics Announce 100,000-Strong ‘Russian Spring’ Protest
BY DAMIEN SHARKOV 2/2/15 AT 5:25 PM
russian-opposition_0.jpg

Supporters of Russian opposition leader and anti-corruption blogger Alexei Navalny hold a rally in protest against court verdict at Manezhnaya Square in Moscow December 30, 2014. TATYANA MAKEYEVA/REUTERS


Anti-Putin activist Alexei Navalny, who is currently under house arrest, has officially informed authorities of his intention to assemble a 100,000-strong, anti-government protest in Moscow on 1st March.

http://www.newsweek.com/putins-biggest-critics-announce-100000-strong-russian-spring-protest-303764
 
Lapsiasiakiistat on erikoinen ilmiö. Tämän lisäksi on myös esitetty, että nämä liittyvät yleisesti lastenoikeuksiin ja lasten hyvinvointiin Venäjällä, mistä oppositio on ilmeisesti esittänyt huolensa. Osoittamalla Suomeen ja Norjaan pyritään näyttämään, että asiat ovat perseestä muuallakin. Tämä voi tietysti olla kohdistettu ainoastaan Minutemanin osoittamaan tarkoitukseen. Itse olen miettinyt voisiko asialla olla yhteyttä siihen, että Venäjä yrittää suitsia ihmisten ulkomaille muuttoa. Pelotellaan, että asiat ovat huonosti rajankin takana.

Jotain lähteeksi muuttoaalloille:
http://www.theguardian.com/world/2014/jun/25/russia-new-wave-emigration-annexation-crimea
Tekemällä tehtyjä juttuja ja uppoaa hyvin tietämättömään yleisöön.
 
Jos tutkitaan vaikka Kairon Tahririn aukion tapahtumia. Miksi se mielenosoitus oli juuri tällä paikalla. Koska aukion vieressä sijaitsee vanhoillisten islamilaisten kaupunginosa. Vaikken nyt kannatakaan islamistisia oppeja niin tein kuitenkin netissä asiaa tutkimalla havainnon, että tämä vanhoillisten islamilaisten kaupunginosa Kairossa on mahdoton sumppu. Sinne, kun laittaa 100 000 mielenosoittajaa niin eipä sitä niin helposti kukistetakaan. Islamisteilla lienee myös olevan suhteita äärijärjestöihin joiden kautta he pystyisivät hankkimaan aseita. Kairon tilanne siis selvisi melko helposti, että nämä eivät lähteneet aloittamaan sotaa Kairon tiukkaan rakennetuissa slummeissa.

Tälläinen, että väki osoittaa joukkovoimaa kokoontumalla suurelle aukiolle ei välttämättä ole ihan turvallista puuhaa. Olisiko turvallisempaa ottaa haltuun kaupunginosa, joka on isojen betonirakennusten muodostama mahdoton sumppu. Kiviset rakennukset suojaavat luodeilta, jos hallinto päättää alkaa kukistaa kapinaa. Rakennuksiin voi tehdä reikiä seiniin kulkemisen helpottamiseksi. Rakennusten välille voi kaivaa tunneleita joita pitkin mielenosoittajat pystyvät huoltamaan kaupunginosaa ja tarvittaessa siirtymään toiseen paikkaan. Sellaiseen tarvitaan isoja massiivisia paksuseinäisiä laajoja kerrostaloalueita. Hallinnolle oleellista on siis pitää ihmiset tyytyväisinä, että ei pääse syntymään tilannetta, että mielenosoittajat alkavat nakutella reikiä seiniin ja kaivamaan tunneleita kaupungin täyteen.

Että siis kaupunkirakenne ja sen rakennusten massiivisuus ratkaisee minne se kaupunkitaistelu pitää pykätä. Että siis yleensä sellaisia on juurikin valtioiden pääkaupungeissa joissa ne poliittiset erimielisyydet ratkaistaan tarvittaessa mielenosoituksilla ja vallankumouksilla, että hallinto on rakentanut pääkaupungista juuri sellaisen taistelumaaston, jonka kapinalliset tarvitsevat taistellakseen hallintoa vastaan.
 
Viimeksi muokattu:
Jos tutkitaan vaikka Kairon Tahririn aukion tapahtumia. Miksi se mielenosoitus oli juuri tällä paikalla. Koska aukion vieressä sijaitsee vanhoillisten islamilaisten kaupunginosa. Vaikken nyt kannatakaan islamistisia oppeja niin tein kuitenkin netissä asiaa tutkimalla havainnon, että tämä vanhoillisten islamilaisten kaupunginosa Kairossa on mahdoton sumppu. Sinne, kun laittaa 100 000 mielenosoittajaa niin eipä sitä niin helposti kukistetakaan. Islamisteilla lienee myös olevan suhteita äärijärjestöihin joiden kautta he pystyisivät hankkimaan aseita. Kairon tilanne siis selvisi melko helposti, että nämä eivät lähteneet aloittamaan sotaa Kairon tiukkaan rakennetuissa slummeissa.

Tälläinen, että väki osoittaa joukkovoimaa kokoontumalla suurelle aukiolle ei välttämättä ole ihan turvallista puuhaa. Olisiko turvallisempaa ottaa haltuun kaupunginosa, joka on isojen betonirakennusten muodostama mahdoton sumppu. Kiviset rakennukset suojaavat luodeilta, jos hallinto päättää alkaa kukistaa kapinaa. Rakennuksiin voi tehdä reikiä seiniin kulkemisen helpottamiseksi. Rakennusten välille voi kaivaa tunneleita joita pitkin mielenosoittajat pystyvät huoltamaan kaupunginosaa ja tarvittaessa siirtymään toiseen paikkaan. Sellaiseen tarvitaan isoja massiivisia paksuseinäisiä laajoja kerrostaloalueita. Hallinnolle oleellista on siis pitää ihmiset tyytyväisinä, että ei pääse syntymään tilannetta, että mielenosoittajat alkavat nakutella reikiä seiniin ja kaivamaan tunneleita kaupungin täyteen.

Että siis kaupunkirakenne ja sen rakennusten massiivisuus ratkaisee minne se kaupunkitaistelu pitää pykätä. Että siis yleensä sellaisia on juurikin valtioiden pääkaupungeissa joissa ne poliittiset erimielisyydet ratkaistaan tarvittaessa mielenosoituksilla ja vallankumouksilla, että hallinto on rakentanut pääkaupungista juuri sellaisen taistelumaaston, jonka kapinalliset tarvitsevat taistellakseen hallintoa vastaan.

Olet ytimessä, mutta venäläiset kyllä ovat tämän jo hiffanneet: “Our bill does not ban gay parades, but they will be possible only in places, where presence of children is excluded absolutely,” said Elena Mizulina, the chair of the Duma committee that has been working on the bill. “In a field, in a forest.”. Toimivaa konseptia on helppo laajentaa.
 
Että siis kaupunkirakenne ja sen rakennusten massiivisuus ratkaisee minne se kaupunkitaistelu pitää pykätä. Että siis yleensä sellaisia on juurikin valtioiden pääkaupungeissa joissa ne poliittiset erimielisyydet ratkaistaan tarvittaessa mielenosoituksilla ja vallankumouksilla, että hallinto on rakentanut pääkaupungista juuri sellaisen taistelumaaston, jonka kapinalliset tarvitsevat taistellakseen hallintoa vastaan.

Venäjällä tämä on hallinnassa. Vanhojen venäläisten kaupunkien keskustat ovat jotenkin otollisia rahvaan kapinointiin, mutta vaikkapa Pietari (joka ei ole venäläinen kaupunki) on rakennettu niin, että leveitä ja suoria prospekteja pitkin tulittamalla voidaan kansanjoukot siivota väliin jääviin sektoreihin ja sektori kerrallaan tuhota. Tätä asemakaava-ajattelua on soveltuvin osin toteutettu jo parisataa vuotta muuallakin.
 
Poreilee...

http://www.taloussanomat.fi/ulkomaa...usten-maara-kasvaa/20154451/12?pos=luetuimmat

Nyt kuohuu Venäjällä: Mielenosoitusten määrä kasvaa

Levottomuuksien ja protestien määrä Venäjällä on noussut, mutta ainakaan toistaiseksi tilanne ei ole yltymässä suurmielenosoituksiksi.

10.4.2015 11:08
Taloussanomat



Levottomuuksien määrä Venäjällä on noussut viime kuukausina selvästi, kirjoittaa talouslehti Financial Times. Lehti siteeraa venäläisen sosiologijärjestön Institute of Collective Actionin ylläpitämää tilastoa levottomuuksista.

Valtaosa levottomuuksista on kuitenkin pieniä, ja ne kohdistuvat usein sairaaloiden resurssileikkauksia vastaan. Myös muut protestit ovat olleet paikallisia.

Petroskoissa sadat ihmiset osoittivat eilen mieltään ja vaativat Kremlin nimittämän kuvernöörin eroa, kun monia paikallisia oppositiopoliitikkoja pidätettiin tai asetettiin syytteeseen korruptiosta. Mielenosoittajien mukaan syytteet ovat tekaistuja.

Venäjän kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Novosibirskissä 2 000 ihmistä vaati sunnuntaina ilmaisunvapautta, kun viranomaiset peruuttivat Wagnerin Tannhäuser-oopperan esityksen. Venäjän ortodoksinen kirkko on pitänyt oopperaa loukkauksena uskontoa kohtaan.

Financial Timesin mukaan ei ole merkkejä siitä, että paikalliset protestit leviäisivät maanlaajuisiksi, joskin maaliskuussa kymmenet tuhannet moskovalaiset osallistuivat murhatun oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin muistojuhlaan. Murhasta huolimatta esimerkiksi vuosina 2011 ja 2012 tapahtuneiden jättimielenosoitusten kaltaisia ei ole nähty.

– Ukrainan kriisin alun jälkeen väestön sosioekonomiset prioriteetit ovat muuttuneet takaisin selviytymistilaan, vuoden 2012 mellakat ennustanut ekonomisti ja sosiologi Mihail Dmitrjevski sanoo FT:lle.

– Mutta viimeisen vuosikymmenen aikana tämä mieliala on muuttunut äärimmäisen heiluvaksi, ja se voi heilahtaa takaisin erittäin nopeasti.

Venäjän talous on kehittynyt nopeasti koko 2000-luvun. Mielipidetiedustelujen mukaan venäläiset ovatkin alkaneet keskittyä entistä enemmän elämänlaatuun vaikuttaviin asioihin, kuten koulutukseen, ympäristöön ja poliittisiin vaikutusmahdollisuuksiin.
 
Ruotsissa asuva Kniivilä tuntuu sympatisoivan Venäjän liberaaleja mutta haluaa päästä perille maan hiljaisesta tai "tottelevaisesta" enemmistöstä. Sellaisista kuin moskovalainenAleksandr, 41, joka väittää, etteivät asiat ole Venäjällä koskaan olleet niin hyvin kuin Putinin
Jokainen kaikilla kolmella aivosolulla varustettu toistelee tätä kun papukaja. Svetat Ivanovosta, moskovalaiset aleksandrit ..kun eivät pystyy tajuamaan ettei Moskova ole koko Venäjä. Se on valtio valtiossa, eri systeemi,on tiet ja keskustassa jopa erittäin hyvät ja lasirakennukset, on miljönäärien ja miljärdöörien asuinalueet, sinne ei rupusakille mitään asiaa ja aivan erilainen palkka- ja eläketaso taso muiden kaupunkien verrattuna. Koko kaupunki on kaasu/öljy eliitille ja heitä palveleville. Ja sitäkään huolimatta sielläkin ihmiset elää äärimäisessä köyhyydessä. Riittää kun ajaa jo 50 km Moskovasta, alkaa sama kurjuus mitä oli aina siellä. Moskovalaiset sairaalat ovat yhtä surkeita kun Nl:ssa ja moni-moni muukin asiaa.

Ja maksusta varsinkin aleksanderit ja muut vanjat vasta valehtelevat.
 
Viimeksi muokattu:
Jokainen kaikilla kolmella aivosolulla varustettu toistelee tätä kun papukaja. Svetat Ivanovosta, moskovalaiset alesandrit ..kun eivät pystyy tajuamaan ettei Moskova ole koko Venäjä. Se on valtio valtiossa, eri systeemi, tiet ja erilainen palkkataso. Se on rakennettu kaasu/öljy eliitille ja heitä palveleville. Ja maksusta ne varsinkin valehtelee.

Pohjois-Koreasta tuli joku "tv-dokumentti" josta muistaakseni Hesarin tv-arvostelija sanoi, miten se osoittaa että tavallisen kansan elinolosuhteet ovat sielläkin kuitenkin ihan siedettävät.

Ei riittänyt kriitikolla älli tajuamaan, että kyseinen dokumentti kuvasi Pjongjangissa elävää, selvästi "isännän" puolesta tarkkaan valittua perhettä joka edustaa sikäläistä yläluokkaa, ei siis ihme että elinolosuhteet vastaavat länsimaista alaluokkaa tai lähes alempaa keskiluokkaa.

Maaseudulla on sitten se tilanne, että jos kaalisato menee berberilleen niin lapset ja aikuiset alkavat kupsahdella nälkään.
 
"Ei ole vaihtoehtoa" - hän aikoo kasata venäläisen kapinallisarmeijan Putinin syrjäyttämiseksi
Arno Rydman


Newsweekon tehnyt reportaasin pietarilaisesta Andrei Kuznetsovista, joka on presidentti Vladimir Putinin hallinnon kriitikko. Kuznetsov on asunut maanpaossa Ukrainassa yli yhdeksän kuukauden ajan tavoitteenaan luoda ”Venäjän kapinallisarmeija”.

Koska presidentti Putinin hallinto on laittanut kriitikot ahtaalle Venäjällä, Kuznetsovin tavoitteena on yhdistää Ukrainassa ja Itä-Euroopassa asuvat venäläiset toisinajattelijat.

Kuznetsov uskoo pystyvänsä rakentamaan näin legitiimin oppositioliikkeen, joka syrjäyttää tulevaisuudessa presidentti Putinin vallasta.

– Venäjä tarvitsee todellisen voiman, joka voi toimia oppositiona Putinin hallinnolle. Venäjällä on ihmisiä, jotka kannattavat oppositioliikettä, mutta ei johtajaa, joka yhdistäisi ihmiset, Kuznetsov sanoo Newsweekille.

– Me haluamme yhdistyä muiden maiden oppositioliikkeiden kanssa ja luoda Venäjän pakolaishallituksen. Me emme voi kuitenkaan järjestäytyä Venäjällä, koska se on aivan liian vaarallista. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin radikalisoitua.

Venäjän liitettyä Krimin itseensä ja sodan puhjettua Itä-Ukrainassa viime keväänä Kuznetsov loi profiilin VKontakteen (venäjänkielinen vastine Facebookille), jossa hän kirjoitti Venäjän salaisista operaatioista Ukrainassa ja kyseenalaisti Putinin hallinnon laillisuuden.

Venäjän turvallisuuspalvelu FSB alkoi vainota Kuznetsovia pian sen jälkeen, kun hän sai sosiaalisessa mediassa paljon seuraajia ja näkyvyyttä. Lopulta Kuznetsov päätti paeta Ukrainaan vuoden 2014 elokuussa.

– Venäjällä voi keskustella, mutta se ei saa johtaa mihinkään. Siksi me tulimme tänne, jotta voimme luoda liikkeen.

Vladimir Kuznetsovin tarkoitusperä on poliittinen, mutta hänen ensimmäisen tavoitteensa sanotaan olevan sotilaallinen. Mies haluaa yhdistää Ukrainan hallituksen puolella Itä-Ukrainan Venäjä-mielisiä separatisteja vastaan taistelevat venäläiset yhden lipun alle.

– Ensimmäinen tavoitteemme on noudattaa Venäjän perustuslakia. Toinen tavoitteemme on palauttaa Venäjän hallinta takaisin kansalle. Me haluamme isänmaamme takaisin.

Toistaiseksi ei ole olemassa luotettavia tilastoja Ukrainan puolella taistelevista venäläisistä. Ukrainan hallituksen joukkojen puolella taistelevan Azov-pataljoonan tiedottajan mukaan heidän riveissään taistelee yli 30 venäläistä.

Kuznetsov kieltäytyy arvioimasta, kuinka monta hän on värvännyt. Hänen mukaansa ryhmä kuitenkin ”kasvaa nopeasti”.

– Tämä armeija on sen tulos, mitä Venäjällä on tapahtumassa. Venäjällä kaikki saattavat ajatella samalla tavalla kuin minä, mutta he ovat liian peloissaan tehdäkseen mitään.

– Ainoa tapa jolla palaan Venäjälle, on Naton panssarivaunulla, hän sanoo.
 
Venäjän suhteen tuppaa jatkuvasti unohtumaan, että siellä asuu 143 miljoonaa ihmistä. Oikeasti Venäjä ei ole poliittinen monoliitti vaan kannen alla poriseva soppa.
 
Viimeksi muokattu:
Venäjän suhteen tuppaa jatkuvasti unohtumaan, että siellä asuu 143 miljoonaa ihmistä. Oikeasti Venäjä ei ole poliittinen monoliitti vaan kannen alla poriseva soppa.

Näin juuri, ongelmana onkin sitten se ettei oikein ole eksakstia tietoa siitä mikä on Venäjällä ns. demokraattisen opposition todellinen suuruus eikä edes ole varmuutta siitä millaisia ryhmiä tähän joukkoon kuuluu - osa kaipaa länsimaista demokratiaa, osa jotain nykyisen ja sen väliltä. Suuri ongelma on sitten se, että hallintoa tavalla tai toisella tukee suuri joukko erilaisia nationalistisia, äärinationalistisia ja jopa selkeän fasistisia ryhmiä ja "puolueita", joilla on vähintäänkin miljoonia kannattajia ja tämä joukko ei välttämättä halua maahan länsimaista demokratiaa, koska sellainen kehityssuunta vaikeuttaisi olennaisella tapaa niiden toimintaa tai tekisi sen jopa mahdottomaksi.

Seuraava ei ole "natsi-kortin" iskemistä pöytään vaikka se voi siltä vaikuttaa. Mutta kun suurpiirteisesti (ja vähän syvällisemminkin) vertaillaan saksan ja sitten natsi-Saksan ja nyky-Venäjän kehitystä niin on selkeällä tapaa huomattavissa se, että Venäjän tie on hyvin paljon samankaltainen kuin natsi-Saksan. Venäjälläkin hallitusta myötäileville ryhmille ja joukkioille on sallittua sellaiset toimet jotka ovat kiellettyjä todelliselle oppositiolle ja demokratiakehitystä vaativille ryhmille ja tämä aiheuttaa nähdäkseni hyvin suuren ongelman yhdistettynä siihen, että nämä hallitusta myötäilevät ryhmittymät ovat huomattavan valmiit käyttämään väkivaltaa turvatakseen asemansa ja raivatakseen vihollisensa pois peilikentältä ja maan hallinto antaa tähän keinot ja jopa tukee sitä - joten onkin mietittävä, että missä määrin todellinen opposiotio on valmis haastamaan tämän ryhmän ja jos todellinen oppositio onnistutaan pitämään pieninä hajanaisina joukkoina, on laaja-alaisen kansannousun järjestäminen todella hankalaa ainakaan nopealla aikataululla. Se vaatinee käytännössä tuekseen Venäjän yhteiskunnallista romahdusta mikä vähentäisi näiden hallintoa tukevien ryhmien voimaa ja vastaavasti saisi liikkeelle miljoonat tai jopa kymmenet miljoonat kansalaiset.

Olettaen jossain vaiheessa tämä soppa kiehuu yli, ainakin nykymenon jatkuessa mutta milloin ja missä se alkaa?

vlad.
 
Kevyttä erimielisyyttää jossainpäin venäjää
 
Venäjän suhteen tuppaa jatkuvasti unohtumaan, että siellä asuu 143 miljoonaa ihmistä. Oikeasti Venäjä ei ole poliittinen monoliitti vaan kannen alla poriseva soppa.

Shh pojat, mehän sovittiin, ettei asiasta enää puhuta!

Potkupallon MM-kisojen menettäminen olisi Putinille kohtalokas isku!

'Russia & Qatar may lose World Cups' - Fifa official
Russia and Qatar could lose the 2018 and 2022 World Cups respectively if evidence emerges of bribery, leading Fifa official Domenico Scala has said.

2015-06-08T051639Z_503904887_GF10000119693_RTRMADP_3_USA-ELECTION-REPUBLICANS-PUTIN.JPG
 
Viimeksi muokattu:
Toivottavsti menettää kisat. Tuollainen valtio ei missään tapauksessa ole ansainnut jalkapallon MM kisoja. Jos ne annetaan venäläisille, on kuin muu maailma tukisi maan roistomaista käyttäytymistä.
 
Back
Top